Kävin tänään kolmannen kerran elämäni aikana kesällä aukaistussa Vantaan Hämeenkylän Alkossa. Se oli ennen vanhaan sijainnut Petikossa. Siellä oli tälläkin kertaa melko huono olutvalikoima. Ostin kuitenkin huomisen myöhäisiltaa varten kolme olutta, kun kerran olin sinne asti tullut.
Kävelemisessä Hämeenkylän Alkoon on se hyvä puoli, että kunto pysyy parempana. Minua kuitenkin on pitkään vaivannut tietty ihmiskammo. Ja kävelemällä tuonne matkaan kuluu paljon aikaa, joten ihmisten näkemisen vaara sillä on ilmeinen.
Jos Hämeenkylän Alkon olutvalikoima olisi kattava, niin silloin se kutsuisi minua vastustamattomalla tavalla. Ihmiskammo ei silloin haittaisi liikaa, koska hyvän oluen olemassaolo piristäisi. Mutta näin ei kuitenkaan ole. Lainaan seuraavassa Graham Greenen romaanin 'Monsignor Quixote' (suom. 'Isä Quijote') päähenkilöä:
I'm afraid El Toboso is no longer home for me.
Yhtä hyvin voisi kulkea bussilla Myyrmäen Alkoon, vaikka bussilippu maksaakin. Siellä on melko erinomainen olutvalikoima. Luulenpa, että tämä oli nyt melko lailla viimeinen kerta, kun suostun kävelemään Hämeenkylän Alkoon ostoksille. Myyrmäen Alko on eri maata, ja siihen viitaten lainaan nyt lopuksi scifisarja 'Babylon 5':n alkujuttuja:
It's a port of call, home away from home for diplomats, hustlers, entrepreneurs, and wanderers.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti