Yhtenä päivänä olin käynyt erään tutun luona kylässä parin muun tutun kanssa. Palattuani sieltä olin jostain syystä tavallaan uupunut. Nukahdin. Illan aikana näin sitten kaiken maailman todella eeppisiä unia aikakoneineen. Lisäksi näin sellaista unta, jossa Octavianus voitettuaan Antoniuksen ja Kleopatran perusti Roomaan Egypti-museon, ja minä ja kaksi muuta ihmistä menimme tutustumaan sen anteihin. Uni jäi siltä osin kovin lyhyeksi. En edes ehtinyt nähdä mitään museon esineitä. Mutta minun piti itse asiassa kertoa seuraavasta samana iltana näkemästäni unesta, joka sijoittui myöskin antiikkiin:
Viimeisten 300 vuoden aikana monissa ihmisissä inspiraatiota herättänyt
Spartacus on historiallinen henkilö. Hän oli tärkein Italiassa 73-71
eKr. riehuneen kolmannen orjasodan roomalaisia vastaan johtajista.
Spartacus oli loistava strategi ja organisaattori ja hänellä oli
luultavasti myös sydän paikallaan. Kirjoitin hänestä aikoinaan myöskin pitkähkön tekstin nettisivuilleni. Niin, kolmas orjasota onnistui orjien kannalta selvästi paremmin kuin ensimmäinen ja toinen versio.
Unessa kuuluin Spartacuksen orja-armeijaan. Itse asiassa ihan unen alussa minulla oli mahdollisuus päättää, että olenko itse siinä Spartacus. Että sikäli uni oli kuin selkouni. Päätin kuitenkin, että ne ovat liian isot saappaat minulle täytettäväksi. Päätin sen sijaan olla Spartacuksen höhlä pikkuserkku tai jotain sellaista.
Noh, unessa menin Spartacuksen kanssa käymään kaupassa. Tiskille oli meitä ennen jonossa menossa asiakkaita. Näistä kaksi sattui olemaan legioonalaisia. Kun kaksi hampuusin näköistä henkilöä astuu kauppaan ja näillä sattuu olemaan miekat mukanaan, niin totta kai roomalaisessa legioonalaisessa herää epäilys, että miehillä ei ole kaikki jauhot puhtaita pussissaan. Niinpä käytiin lyhyt ja kiivas lähitaistelu. Spartacus ja minä tapoimme sotilaat. Ihmettelen, että oliko näillä päällään levyhaarniska lorica segmentata, sillä muistan lyöneeni miekan legioonalaiseen tämän kaulan vierestä. Jos niin oli, niin kyseessä olisi anakronismi, sillä niihin aikoihin kun Spartacus eli, Rooman raskas jalkaväki käytti vielä rengashaarniskaa lorica hamata. Rengashaarniska suojaa melko hyvin viilloilta, mutta olisin voinut sellaisen läpi kyllä helposti lyödä miekkani. Mielestäni sotilailla ei ollut kilpiä mukanaan.
Mutta joka tapauksessa: gladius meus mihi placet.
perjantai 30. kesäkuuta 2017
keskiviikko 28. kesäkuuta 2017
Kirja-arvostelu: Terry Pratchett: Magian väri & Valon tanssi
Terry Pratchett on muun ohella kirjoittanut mainioita aikuisten satuja. Ne sijoittuvat Kiekkomaailmaan, planeetalle joka on litteä. Sitä kannattelevat neljä varsin suurikokoista norsua, jotka puolestaan seisovat Kiekkoakin massiivisemman, avaruuden halki tarpovan Suuri kaksonen -nimisen kilpikonnan kilvellä. Ja kerronpa tässä miehen yhdestä Kiekkomaailma-tarinasta.
Velhoyliopistossa reputtanut nuorehko mieshenkilö Rincewind tapaa Kakskukka -nimisen Kiekon ensimmäisen turistin. Ja tämä sattuu vielä olemaan melkoisen varakas, joten Rincewind virkaheittona velhona hankkiutuu Kakskukalle hyväpalkkaiseksi oppaaksi. Turistin mukana kulkee omilla pikku jaloillaan tietoisesta päärynäpuusta valmistettu matkalaukku, jonka tämä oli ostanut kaupasta. Matkalaukku on nimeltään Matkatavara.
Turisti on vielä mahdollisimman naiivi.
Velho Rincewindin ja Kakskukan seikkailuja Kiekon maisemissa kuvataan Pratchettin kaksiosaisessa tarinassa, joista ensimmäinen on vuonna 1983 julkaistu Magian väri (suomeksi julkaistui ensimmäisen kerran vuonna 2000). Se on myöskin kirjailijan Kiekkomaailma-sarjan ensimmäinen kirja. Tarinan toinen osa Valon tanssi julkaistui vuonna 1986 (suomeksi julkaistui vuonna 2001). Kirjat ovat myös Pratchettin ensimmäisiä Kiekon maailmaan sijoittuvia tarinoita.
Kirjailija on saanut tarinaansa ahdettua toinen toistaan maukkaampia ideoita. Täytyy sanoa, että nautin näistä kahdesta kirjasta suuresti. Niiden tarina vetää sisäänsä melko vastustamattomasti.
Valitettavasti, vaikka kirjoissa sanotaan Rincewindin olevan nuorehko henkilö, niin minä näin hänet koko ajan sieluni silmin J. R. R. Tolkienin Sormusten herra -kirjasarjan filmatisoinnissa esiintyneen velho Gandalfin näköisenä. Mutta tämä ei ole Pratchettin syytä. Ja sitä paitsi, onhan Gandalfkin varmaan joskus ollut nuori.
Pidin tarinan henkilöistä eniten Matkatavarasta, vaikka on kyseenalaista, että voiko sitä kutsua henkilöksi. Se on parempi kuin koira!
Terry Pratchett kirjoitti Kiekkomaailmaan sijoittuvia kirjoja useampia. Itse asiassa jopati 35 eri kirjaa, joista myöskin melkein jokainen on suomennettu. Mutta kirjailija on ollut nyt kahden vuoden ajan vainaja. Tämä merkitsee valitettavasti sitä, että Kiekkomaailma-kirjoja ei enää tule ulos, ellei keksitä toimivaa keinoa saada yhteys kuolleisiin.
Velhoyliopistossa reputtanut nuorehko mieshenkilö Rincewind tapaa Kakskukka -nimisen Kiekon ensimmäisen turistin. Ja tämä sattuu vielä olemaan melkoisen varakas, joten Rincewind virkaheittona velhona hankkiutuu Kakskukalle hyväpalkkaiseksi oppaaksi. Turistin mukana kulkee omilla pikku jaloillaan tietoisesta päärynäpuusta valmistettu matkalaukku, jonka tämä oli ostanut kaupasta. Matkalaukku on nimeltään Matkatavara.
Turisti on vielä mahdollisimman naiivi.
Velho Rincewindin ja Kakskukan seikkailuja Kiekon maisemissa kuvataan Pratchettin kaksiosaisessa tarinassa, joista ensimmäinen on vuonna 1983 julkaistu Magian väri (suomeksi julkaistui ensimmäisen kerran vuonna 2000). Se on myöskin kirjailijan Kiekkomaailma-sarjan ensimmäinen kirja. Tarinan toinen osa Valon tanssi julkaistui vuonna 1986 (suomeksi julkaistui vuonna 2001). Kirjat ovat myös Pratchettin ensimmäisiä Kiekon maailmaan sijoittuvia tarinoita.
Kirjailija on saanut tarinaansa ahdettua toinen toistaan maukkaampia ideoita. Täytyy sanoa, että nautin näistä kahdesta kirjasta suuresti. Niiden tarina vetää sisäänsä melko vastustamattomasti.
Valitettavasti, vaikka kirjoissa sanotaan Rincewindin olevan nuorehko henkilö, niin minä näin hänet koko ajan sieluni silmin J. R. R. Tolkienin Sormusten herra -kirjasarjan filmatisoinnissa esiintyneen velho Gandalfin näköisenä. Mutta tämä ei ole Pratchettin syytä. Ja sitä paitsi, onhan Gandalfkin varmaan joskus ollut nuori.
Pidin tarinan henkilöistä eniten Matkatavarasta, vaikka on kyseenalaista, että voiko sitä kutsua henkilöksi. Se on parempi kuin koira!
Terry Pratchett kirjoitti Kiekkomaailmaan sijoittuvia kirjoja useampia. Itse asiassa jopati 35 eri kirjaa, joista myöskin melkein jokainen on suomennettu. Mutta kirjailija on ollut nyt kahden vuoden ajan vainaja. Tämä merkitsee valitettavasti sitä, että Kiekkomaailma-kirjoja ei enää tule ulos, ellei keksitä toimivaa keinoa saada yhteys kuolleisiin.
maanantai 26. kesäkuuta 2017
Uni vauraasta "ylä"kaupungista
Noin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Olin jossain pikkukaupungissa jossain maassa. Kaupunki oli varsin viehättävä. Kaupunkilaiset olivat hyvinvoivia ja mukavia.
Mutta sitten kävi ilmi, että suoraan sen alapuolella sijaitsi vielä osa kaupungista.
Kuljin alapuolella olevassa kaupungin osassa. Mukanani oli nuorehko nainen, joka oli jonkin sortin maailmanparantaja. Kuljeskelimme kaupungilla, ja ihmettelimme näkemäämme köyhyyttä. Vertailin sitä "ylä"kaupungin keskiluokkaiseen miljööseen. Sanoin seuralaiselleni, että olin kaiken aikaa luullut "ylä"kaupungin olevan kaupunki kokonaisuudessaan. Kysyimme eräältä kaupunkilaiselta suorinta tietä sinne. Ja me kävelimme sitten "ylä"kaupunkiin.
Koska ko. nainen ei ollut käynyt "ylä"kaupungissa, minä esittelin hänelle paikkoja. Näytin kahta katolista kirkkorakennusta, Jehovan todistajien salia ja luterilaista kirkkoa. Luterilaisessa kirkossa oli meneillään jossain määrin jumalanpalvelusta muistuttava tapahtuma. Me tuppauduimme sinne, ja istuimme alas. Ao. pastori tunnisti minut ja tervehti.
Olin jossain pikkukaupungissa jossain maassa. Kaupunki oli varsin viehättävä. Kaupunkilaiset olivat hyvinvoivia ja mukavia.
Mutta sitten kävi ilmi, että suoraan sen alapuolella sijaitsi vielä osa kaupungista.
Kuljin alapuolella olevassa kaupungin osassa. Mukanani oli nuorehko nainen, joka oli jonkin sortin maailmanparantaja. Kuljeskelimme kaupungilla, ja ihmettelimme näkemäämme köyhyyttä. Vertailin sitä "ylä"kaupungin keskiluokkaiseen miljööseen. Sanoin seuralaiselleni, että olin kaiken aikaa luullut "ylä"kaupungin olevan kaupunki kokonaisuudessaan. Kysyimme eräältä kaupunkilaiselta suorinta tietä sinne. Ja me kävelimme sitten "ylä"kaupunkiin.
Koska ko. nainen ei ollut käynyt "ylä"kaupungissa, minä esittelin hänelle paikkoja. Näytin kahta katolista kirkkorakennusta, Jehovan todistajien salia ja luterilaista kirkkoa. Luterilaisessa kirkossa oli meneillään jossain määrin jumalanpalvelusta muistuttava tapahtuma. Me tuppauduimme sinne, ja istuimme alas. Ao. pastori tunnisti minut ja tervehti.
perjantai 23. kesäkuuta 2017
Uskoni on näin pieni (hyvin lyhyt teksti)
Uskoni on pieni ja kompakti. Se mahtuu itse asiassa puolikkaaseen kakkulaatikkoon. Sitä on helppo kuljettaa mukana.
torstai 22. kesäkuuta 2017
Jussi Halla-aho ja Bill Clinton
Haluaisin pysyä erossa politiikasta, mutta haluaisin puhua sikarista. Ei kun poliitikkojen henkilökohtaisen moraalin puutteesta.
Vähän ennen kuin 10. päivänä pidetyssä Perussuomalaisten puoluekokouksessa Jussi Halla-aho tuli valituksi puolueen puheenjohtajaksi, oli käynyt ilmi, että Halla-aholla on avioliiton ulkopuolinen lapsi, ja sen ikäinen, että hän on saanut alkunsa Halliksen ollessa naimisissa vaimonsa kanssa.
Joku on voinut kuvitella toista, mutta en hyväksy Jussi Halla-ahon suorittamaa puolison pettämistä.
Silloin kun osa minun lukijoistani ei ollut vielä syntynytkään, eli Yhdysvalloissa Bill Clinton -niminen maansa presidentti. Hän petti vaimoaan Hillarya Monica Lewinsky -nimisen Valkoisen talon harjoittelijan kanssa.
Presidentti Clintonin virallinen vastaus asiaan liittyen oli, ettei hän ollut pettänyt vaimoaan: "I didn't have sex with that woman".
Mutta oli hän. Vaikka ilmeisesti kyse olikin ollut "vain" suuseksistä. Ja vaimoke puolusti miestään julkisuudessa naarastiikerin ottein. Mutta lopulta Bill joutui kuitenkin myöntämään pettämisensä.
Minusta yhdenkään poliitikon ei pidä pettää puolisoaan. Ei Halliksen, ei Bilin.
Mutta minusta on jossain määrin kyettävä erottamaan toisistaan poliitikon moraali poliitikkona ja hänen moraalinsa henkilökohtaisessa elämässään. Jos poliitikko pettää puolisoaan, niin hän on siinä suhteessa kusipää, mutta hänen poliittinen moraalinsa voi silti olla nuhteetonta, jos poliitikoista ylipäätään voi tällaista mainesanaa lausua.
Mutta jos vaalipiirissä olisi kaksi sellaista ehdokasta, joita kumpaakin voisin äänestää näiden puoluetaustan ja omien poliittisten tavoitteiden sekä taitavuuden ja kyvykkyyden vuoksi, mutta vain toinen näistä olisi pettänyt puolisoaan, niin todennäköisesti äänestäisin sitä, joka ei ole pettänyt puolisoaan. Mutta harvoin poliitikoissa löytyy poliittisessa erinomaisuudessa kahta toistensa kloonia, joiden välillä valita.
Toisaalta pidän esim. väkivaltarikollisuutta ja suuren luokan talousrikollisuutta sellaisina piirteinä, joita hyväksyn poliitikoissa vielä vähemmän kuin puolison pettämistä.
Vähän ennen kuin 10. päivänä pidetyssä Perussuomalaisten puoluekokouksessa Jussi Halla-aho tuli valituksi puolueen puheenjohtajaksi, oli käynyt ilmi, että Halla-aholla on avioliiton ulkopuolinen lapsi, ja sen ikäinen, että hän on saanut alkunsa Halliksen ollessa naimisissa vaimonsa kanssa.
Joku on voinut kuvitella toista, mutta en hyväksy Jussi Halla-ahon suorittamaa puolison pettämistä.
Silloin kun osa minun lukijoistani ei ollut vielä syntynytkään, eli Yhdysvalloissa Bill Clinton -niminen maansa presidentti. Hän petti vaimoaan Hillarya Monica Lewinsky -nimisen Valkoisen talon harjoittelijan kanssa.
Presidentti Clintonin virallinen vastaus asiaan liittyen oli, ettei hän ollut pettänyt vaimoaan: "I didn't have sex with that woman".
Mutta oli hän. Vaikka ilmeisesti kyse olikin ollut "vain" suuseksistä. Ja vaimoke puolusti miestään julkisuudessa naarastiikerin ottein. Mutta lopulta Bill joutui kuitenkin myöntämään pettämisensä.
Minusta yhdenkään poliitikon ei pidä pettää puolisoaan. Ei Halliksen, ei Bilin.
Mutta minusta on jossain määrin kyettävä erottamaan toisistaan poliitikon moraali poliitikkona ja hänen moraalinsa henkilökohtaisessa elämässään. Jos poliitikko pettää puolisoaan, niin hän on siinä suhteessa kusipää, mutta hänen poliittinen moraalinsa voi silti olla nuhteetonta, jos poliitikoista ylipäätään voi tällaista mainesanaa lausua.
Mutta jos vaalipiirissä olisi kaksi sellaista ehdokasta, joita kumpaakin voisin äänestää näiden puoluetaustan ja omien poliittisten tavoitteiden sekä taitavuuden ja kyvykkyyden vuoksi, mutta vain toinen näistä olisi pettänyt puolisoaan, niin todennäköisesti äänestäisin sitä, joka ei ole pettänyt puolisoaan. Mutta harvoin poliitikoissa löytyy poliittisessa erinomaisuudessa kahta toistensa kloonia, joiden välillä valita.
Toisaalta pidän esim. väkivaltarikollisuutta ja suuren luokan talousrikollisuutta sellaisina piirteinä, joita hyväksyn poliitikoissa vielä vähemmän kuin puolison pettämistä.
keskiviikko 21. kesäkuuta 2017
Uskonrauhan rikkomisen ja kiihottamisen kansanryhmää vastaan vaikea rajanveto
Jos joku muslimi raiskaa tai harjoittaa terrorismia, ja jos hänen motiivinsa teoilleen ovat islamilaiset, ja jos joku liberaali moittii häntä hänen teoistaan, niin tulisikö tämä liberaali tuomita uskonrauhan rikkomisesta vai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vai molemmista?
Entäs jos joku kansallissosialisti tekee vastaavanlaisia juttuja, ja hänen tekojensa motiivit ovat kansallissosialistiset, ja joku liberaali moittii häntä ko. asioiden tekemisestä? Niin, ja täytyy tässä vielä huomauttaa, että kansallissosialisteille heidän oppinsa ylin määrittäjä ja oikean elämäntavan esikuva Adolf Hitler on pyhä hahmo aivan kuten profeetta Muhammad on islamille sekä opin ylin määrittäjä että oikean elämäntavan esikuva että pyhä hahmo.
Entäs jos joku kansallissosialisti tekee vastaavanlaisia juttuja, ja hänen tekojensa motiivit ovat kansallissosialistiset, ja joku liberaali moittii häntä ko. asioiden tekemisestä? Niin, ja täytyy tässä vielä huomauttaa, että kansallissosialisteille heidän oppinsa ylin määrittäjä ja oikean elämäntavan esikuva Adolf Hitler on pyhä hahmo aivan kuten profeetta Muhammad on islamille sekä opin ylin määrittäjä että oikean elämäntavan esikuva että pyhä hahmo.
tiistai 20. kesäkuuta 2017
Odottaa pelastusta ylhäältä
Kuten Tapio Tuuri oli asiasta lausunut blogissaan 13.12.2007:
Olen pitänyt kveekarismista pitkään sen vuoksi, että kveekarit eivät koskaan ole pahemmin tyrkyttäneet uskoaan muille. Kun he perustivat satoja vuosia sitten Pohjois-Amerikan itärannikolle Pennsylvanian, siirtokunnan kansalaiseksi pääsemiseksi riitti se, että uskoi Jumalaan. Tämä oli siihen aikaan varsin suvaitsevaista, koska suurin piirtein jokaikinen eurooppalainen uskoi Jumalaan.
Itse pidän tällä lailla hiljaisista uskonsuunnista. Mielestäni uskovaisten ei myöskään ole hyvä puhua uskostaan arvovaltakilpailun ehdoin.
Jehovan todistajien uskonnossa on ärsyttäviä ja huonojakin piirteitä, mutta minusta heissä on myönteistä se, että paitsi että he eivät yritä muuttaa valtiota teokratiaksi, niin he eivät myöskään harjoita lähetystyötä tuliasein, pommein, veitsin ja vankilatuomioin.
Minusta on ihan OK rukoilla Jumalaa tuhoamaan vihollisensa, kunhan uskovainen ei ryhdy asiassa itse omin käsin auttamaan Jumalaa.
Tällaiset uskovaiset toimivat tässä suhteessa kuten Jeesus. Uudessa testamentissa sanotaan Jesajan kirjaa siteeraten hänestä (Matteus 12: 19-20): "Ei hän huuda eikä riitele, ei kuulla hänen ääntänsä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta." Jeesus myöskin kielsi oppilaitaan puolustamasta itseään miekalla, kun häntä tultiin vangitsemaan Getsemanen puutarhassa.
Vapauden aate liberalismi on vaikuttanut paljon länsimaisiin yhteiskuntiin. Sitä pitävät usein esillä sellaisetkin ihmiset, jotka eivät itse vapauksiin henkilökohtaisesti usko. Liberalismi hyväksyy uskonnon, mutta aate on antiklerikaalinen, eli se ei hyväksy pappisvaltaa tai teokratioita. Liberalismin tie olkoon erityisesti tässä asiassa meidänkin tiemme. Se on mielestäni kaunista.
Olen ajatellut, että Jehovan todistajat saavat vapaasti julistaa maailmanloppuaan, koska he eivät ryhdy sitä itse toteuttamaan, vaan odottavat sitä ylhäältä.Mielestäni uskontoa sinänsä ei ole hyödyllistä julistaa pahaksi, koska se nyt vain on osa inhimillisen kulttuurin kirjoa. Mutta olen sitä mieltä, että ongelmalliseksi uskonto muodostuu varsinkin silloin, jos pelastusta rupeaa toteuttamaan pakottamalla tai painostamalla muita ihmisiä uskoonsa. Tai jos käy pyhää sotaa "vääräuskoisia" vastaan. Kaikenlainen terrorismi uskonnon harjoituksena on sellaista, että sitä ei tarvitse eikä pidä muiden ihmisten sietää.
Olen pitänyt kveekarismista pitkään sen vuoksi, että kveekarit eivät koskaan ole pahemmin tyrkyttäneet uskoaan muille. Kun he perustivat satoja vuosia sitten Pohjois-Amerikan itärannikolle Pennsylvanian, siirtokunnan kansalaiseksi pääsemiseksi riitti se, että uskoi Jumalaan. Tämä oli siihen aikaan varsin suvaitsevaista, koska suurin piirtein jokaikinen eurooppalainen uskoi Jumalaan.
Itse pidän tällä lailla hiljaisista uskonsuunnista. Mielestäni uskovaisten ei myöskään ole hyvä puhua uskostaan arvovaltakilpailun ehdoin.
Jehovan todistajien uskonnossa on ärsyttäviä ja huonojakin piirteitä, mutta minusta heissä on myönteistä se, että paitsi että he eivät yritä muuttaa valtiota teokratiaksi, niin he eivät myöskään harjoita lähetystyötä tuliasein, pommein, veitsin ja vankilatuomioin.
Minusta on ihan OK rukoilla Jumalaa tuhoamaan vihollisensa, kunhan uskovainen ei ryhdy asiassa itse omin käsin auttamaan Jumalaa.
Tällaiset uskovaiset toimivat tässä suhteessa kuten Jeesus. Uudessa testamentissa sanotaan Jesajan kirjaa siteeraten hänestä (Matteus 12: 19-20): "Ei hän huuda eikä riitele, ei kuulla hänen ääntänsä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta." Jeesus myöskin kielsi oppilaitaan puolustamasta itseään miekalla, kun häntä tultiin vangitsemaan Getsemanen puutarhassa.
Vapauden aate liberalismi on vaikuttanut paljon länsimaisiin yhteiskuntiin. Sitä pitävät usein esillä sellaisetkin ihmiset, jotka eivät itse vapauksiin henkilökohtaisesti usko. Liberalismi hyväksyy uskonnon, mutta aate on antiklerikaalinen, eli se ei hyväksy pappisvaltaa tai teokratioita. Liberalismin tie olkoon erityisesti tässä asiassa meidänkin tiemme. Se on mielestäni kaunista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)