Tohtori House, kuoleman ja piinan enkeli

Fiktiivinen tv-sarja nerokkaasta tohtori Housesta on tullut Suomen televisiosta jo useampaan otteeseen. Erehdyin äsken katsomaan sitä pitkästä aikaa yhden jakson verran.

Olen sitä mieltä, että jos tohtori Gregory House olisi todellinen henkilö, niin hänen käsiinsä joutuminen olisi kauheinta, mitä ihmiselle voisi tapahtua.

Toiseksi pahinta olisi joutua elävän Jumalan käsiin.

Miten minustakin tuli nuiva

Olin pahalla Hommaforumilla vuoden 2010 marraskuussa kertonut itsestäni jotain itsensä esittelyä varten perustetussa keskustelusäikeessä, ja siinä yhteydessä olin kertonut myös siitä, miten oma nuivistumiseni oli aikoinaan tapahtunut. Ja kun viime aikoina olen törmännyt blogosfäärissä useaan kertaan samanlaiseen toimintakuvioon, niin päätin itsekin kirjoittaa asiaan liittyvän merkinnän. Pahalla Hommaforumilla olin ao. viestissä sanonut mm. seuraavaa:

Olen syntymäsuvaitsevainen. Olen pitkään myös ostellut Reilun kaupan banaaneja, kahvia ja teetä.

Mutta minulle kävi kuten Tiede-lehden kolumnistille Marko Hamilollekin, että kävin lukemassa Scriptaa ja huomasin, ettei Jussi Halla-aho olekaan paha mies, tai ainakaan kovin paha. Minusta kehittyi myös aikaa myöten vakaa nuiva.

Aikaisemmin äänestelin vaaleissa paljon Kristillistä Liittoa / Kristillisdemokraatteja, mutta puoluekantani on sittemmin vaihtunut melko vakaumuksellisesti Muutos 2011 -puolueeseen. Olen myös kristitty, ja uutta puoluekantaani auttaa kovasti se, että olen jo hyvän aikaa kannattanut uskonnollisten yhdyskuntien ja valtion eroa.

Kannatan sellaisten uskontojen kieltämistä, jotka itse eivät ole valmiita suomaan sitä ihmisille.

Tähän lainaamani itse-esittelyni pätkän viimeisessä kappaleessa oli sattunut ajatusvirhe. Sanalla "sitä" viittasin ilmeisesti uskonnonvapauteen.

Liitän tähän linkit vielä neljän muun ihmisen nuivistumisselvityksiin:

Takkirauta-blogia pitävä nimimerkkiä "Ruukinmatruuna" käyttävä buddhalainen metallinainen :
Kuinka ruukinmatruunasta tuli nuiva

Yrjöperskeles-blogin pitäjä:
Yrjöpä vaan hyvinniin, perskeles – Eli tarina siitä, kuinka pikku-Ykästä tuli iso, paha ja nuiva Yrjö

homoseksuaalinen filosofi Jukka Hankamäki (tämä on vanhempi blogimerkintä vuodelta 2008):
Miten minusta tuli nuiva

Jari Nyberg:
Miten minusta tuli nuiva

Lopuksi vielä kolme linkkiä tämän blogini sellaisiin teksteihin, jotka viittaavat tuossa omassa selvityksessäni mainitsemiini asioihin. Oi, katso:

Syksy Räsästä värisyttää Marko Hamilo

Jussi Halla-aho, pahuuden lähettiläs

Muutos 2011 -puolueesta

Toivomme vanhalle netsillemme Tapio Tuuri paranemista [ja sitten hän kuoli]

17.2.2015: Tapio Tuuri on kuollut. Sitä ennen hän oli ehtinyt sairastaa lyhyen aikaa. Alla sisennettynä silloin vielä toivoa täynnä ollut merkintäni, kun hänellä oli vasta todettu syöpä:

Tapio Tuuri, suomalaisen blogosfäärin kuuluisa netsi (muut Sanakirjan sanat löytyvät täältä), on esittänyt blogissaan olevansa kovasti huonossa kunnossa.

Netsit ovat kanssasi, Tapio.

Oma oloni on ollut uutisen kuultuani jonkin verran kuin olisin maani myynyt. Onneksi en maatani oikeasti myy. Eikä Tapsakaan.

Mielestäni olisi suotavaa, että miehen ennuste tulisi paremmaksi ja pian.

Voit käydä lukemassa Tapio Tuurin ao. blogimerkinnän: etusivu uusiksi.

PS samaten 17.2.2015: Julkaisin Tapsan muistoksi blogitekstin.

Mitä on suvaitseminen

Mielestäni suvaitsevaisuudelle on olemassa hyvä määritelmä: suvaitseminen on sietämistä. Toisella ihmisellä voi olla omasta mielestä vääränlaiset mielipiteet tai väärä ulkonäkö tai ulkomuoto tai hänellä saattaa olla vääränlaiset harrastukset. Tai hän saattaa olla omasta mielestä tyhmä tai vähä-älyinen. Tai hänellä voi olla erilaiset tavat tai hän voi edustaa toista etnistä ryhmää. Tai hän voi olla muuten erilainen. Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että tällaisia ihmisiä pitäisi palvoa tai nostaa jalustalle. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä, että "vääränlaisiakin" ihmisiä tulee sietää aina silloin, kun nämä eivät ole itse asettuneet ihmistapojen ulkopuolelle.

Vihreiden naisten tulee sietää Jussi Halla-ahoa ja muslimien tulee sietää niitä, jotka esittävät heidän mielestään vääriä katsomuksia islamin profeetasta tai oikeanlaisesta elämästä. Vaaleitten pellavapäisten ihmisten tulee sietää juutalaisia ja neekereitä. Neekereiden ei pidä pelata rasistista "jääkarhu"-peliä. Ja niin edelleen. Suvaitsevaisuuteen ei kuulu sellainen, että yritetään vaientaa väärää mieltä oleva eikä siihen kuulu "vääränlaisten" ihmisten tappaminen eikä myöskään sulkeminen vankilaan tai keskitysleireille.

Sananvapauden salliminen myös "väärää mieltä" oleville on paitsi suvaitsevaista, niin myös yhteiskunnallinen perusta kaikille muille vapauksille ja oikeuksille. Sitä vastaan toimiminen on näin ollen melko pikkusieluista toimintaa. Pikkusieluiset ihmiset niin diktatuureissa kuin demokraattisemmissa maissa haluaisivat kovasti rajoittaa mielipiteenilmaisua siten, että vain heidän mielestään "oikeat" mielipiteet saisi tuoda julki. Olen itse tuntenut tällaisia ihmisiä.

Sanan- ja mielipiteen ilmaisun vapauteen liittyvät seuraavat linkkien takana olevat tekstit, jotka voit halutessasi lukea:

Voit lukea pitemmän tekstini Sananvapaudesta.

Ja Oula Lintulan ansiokkaan blogimerkinnän Mitä on vastuullinen sananvapaus.

Jiri Keronen kirjoitteli jokin aika sitten skeptisen merkinnän otsikolla Vihreät ovat tekopyhiä ja vastustavat sananvapautta Charlie Hebdon joukkomurhatapaukseen liittyen.

Voit halutessasi lukea myös tekstini Uskonnonvapaus ja loukkaantuminen.

Oli pakko ostaa uudet kengät vaikka en ole muotiguru

Keskiviikkona menin kerholta lähdettyäni bussilla Myyrmäkeen. Tapasin siellä hyvän tuttuni S:n Alkon myymälän edessä, kuten olimme aikaisemmin sopineet. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut Alkoon menossa, vaikka monta kertaa olen sellaisessa käynytkin. Olin pyytänyt S:n maku- ja järkituomariksi kenkäostoksille.

Käyttämäni arkikengät olivat ruvenneet käytettävyyden kannalta jonkin verran haasteellisiksi, joten ostosreissulle menossa oli selkeää tolkkua.

Riensimme ensin Kookenkään. Ihmettelen, miksi se on nykyään tuon niminen eikä enää K-kenkä. Ehkä nimi on muutettu siksi, että se muistutti liikaa K-kauppaa. Toiseksi ehkä siksi, että nyt logokylttiin saatiin kätevästi kaksi kujertavanväristä O-kirjainta.

Ostin kahdet kengät, yhdet talvi- ja yhdet kesäkengät. Maksoivat yhteensä kyllä melkoisesti, mutta olivat sentään kohtuullisen reilussa alennuksessa. Ostamani talvikengät olivat Gore-Texillä ja nauhojen lisäksi vetoketjulla varustettuja.

Ei tarvinnut etsiä enää.

Seuraavaksi kävimme Siti-marketissa, josta kumpikin osti itselleen muonatarpeita.

Sen jälkeen S kävi R-kioskilla, minkä jälkeen tallustelimme ravintola Toppariin. Se on ollut jo hyvän aikaa irlantilainen pubi. S kysyikin baarimikolta, että mitä irlantilaisia oluita heillä on. Vastaus oli, että Kilkennyä ja Guinnessiä. Irlannissa kuulemma jokainen pubi mainostaa myyvänsä Guinnessiä, joten olimme oikealla värähtelytasolla. Päätin siksi olla kyselemättä oluista itse enempää. Olin sitä paitsi varma, ettei valikoima olisi lähellekään Salin tasoa (minulle ei makseta mitään Salin hehkuttamisesta, aivan oikeasti). Otimme siis molemmat Guinnessin. Jostain syystä S halusi maksaa molemmat. Suostuin, vaikka S on nainen.

Astelimme sitten nurkkapöytään, joka näytti olevan vapaa. Baarimikko toi pian oluemme pöytään. Keskustelimme olutta nauttiessamme henkeviä. Mainitsin taas kerran elämässäni, että typpipatruunan käyttö vaahtokukan muodostamiseksi on vastoin omia olutpuhtaussäädöksiäni. Silti tämä Guinness Draught on ihan kelpo olut mielestäni. En vihaa sitä yhtä suuressa määrin kuin Yleä ja Hesaria, joten siksi suostuin nauttimaan sitä.

Pöytämme vieressä sijaitsi biljardipöytä, jossa pari heppua alkoi pelata. Välillä kuului sitten kovaakin pallojen pauketta. Loosimme aivan vieressä, minun selkäni takana, sijaitsi biljardikeppien varastointipaikka. Siinä käytiin aina vähän väliä.

Jossain vaiheessa pöytäämme tuotiin ilmoitusjuttu, jossa ilmaistiin pöydän tulevan olemaan varattu viidenkymmenen minuutin päästä. Olimme onneksi aikeissa lähteä menemään jo ennen sitä.

Emme tilanneet toista kierrosta oluita.

Ollessamme tekemässä lähtöä S kysyi minulta, kannattaisiko minun kenties hankkia joskus yksi ainoa hattureuhka korvaamaan talvella käyttämääni Ylä-ja Ala-Egyptin kaksoishattua. Vastasin, että ei.

S lähti menemään omalle bussipysäkilleen ja minä omalleni.

Oma bussini tuli aivan heti. Oli mukava matkustaa ihan pienessä pörinässä. Kotitaloon päästyäni mieleeni juolahti, että vielä rennompi olo olisi, jos olisimme ottaneet toisellekin jalalle.

Sain vasta myöhemmin tietää, että samaan aikaan meidän kanssamme oli Myyrmannissa käymässä myös eräs yhteinen tuttu. Mutta emme olleet tienneet toistemme aikomuksista käydä Myyrmäessä, joten emme tulleet tavanneeksi, kun emme törmänneetkään.

Nyt torstaina tulin jo jonkin verran testanneeksi uusia talvikenkiäni. Ne tuntuivat jalassa mainioilta. Taidan pitää niitä nyt perjantainakin.

EU:n ja Yhdysvaltain välinen TTIP-vapaakauppasopimus vastatuulessa

TTIP-sopimus on siis EU:n ja Yhdysvaltojen välille suunniteltu vapaakauppasopimus, jossa taattaisiin riitojenratkaisumenettely, jossa demokratiasta riippumaton välimiesoikeus tekisi päätökset, ja asiaan kuuluu sekin, että sen päätöksissä ihmisoikeudet ja ympäristönsuojelu luultavasti hyvin usein tulkittaisiin kaupan esteiksi.

Olin siitä kirjoittanut blogiini aikaisemmin otsikolla TTIP-vapaakauppasopimus heikentää demokratiaa.

Juuri tämä suunniteltu riitojenratkaisumenettely on ajanut sopimuksen EU:n piirissä vastatuuleen. Kansalaisyhteiskunta on sopimuksen kirjoittamista koskevasta salamyhkäisyydestä huolimatta saanut tarkasteltua asiaa ja sanottua siitä painavaa sanaansa.

Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa oli julkaissut tästä sopimuksen kohtaamasta vastatuulesta nyt artikkelin. Mielenkiintoista kyllä, siinä annetaan ymmärtää, että myös liike-elämä ja EU-valtioiden virastot suhtautuisivat TTIP-sopimukseen kriittisemmin kuin Suomen ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok) ja kauppapolitiikkaa hoitava ulkoministeriömme.

Minusta on aina hyvä, kun taloudellisen ja poliittisen eliitin jäsenet jäävät demokratian vastaisista puuhailuistaan nk. munistaan kiinni (anteeksi feministinen terminkäyttö, olen oikeasti maskulisti).

Uni partioimisesta Laatokalla

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin laivastossa. Kuuluin veneen ehkä noin kymmenenhenkiseen miehistöön. Meidän tehtävämme oli partioida Laatokalla. Uni ei jostain syystä ottanut huomioon sitä, että puolikas Laatokkaa ei ole enää hyvin moneen vuosikymmeneen kuulunut Suomen valtioalueeseen.

Jossain vaiheessa sanoin veneen päällikönkin kuullen, että ihmettelen kovasti sitä, miten minunlaiseni ihminen on voitu ottaa laivastoon. Kukaan ei kommentoinut tätä, ei edes päällikkö.

Sain tietää sellaisen yksityiskohdan, että aina ennen laituriin palaamista veneen kansi oli puhdistettava etikalla.

Näin vielä hienon panoraamakuvan eräässä kohdassa jyrkästi kohoavasta kallioisesta Laatokan rannasta, jonka päällä kasvoi uljaita havupuita.