Demokratian kahdeksan etua verrattuna diktatuuriin

On diktatuurissa sitten kyse absoluuttisesta monarkiasta, yksipuoluediktatuurista tai vaikka sotilasdiktatuurista, niin demokratialla on siihen verrattuna seuraavat kahdeksan etua:

• Vallanpitäjät saadaan vaihdettua ilman verenvuodatusta
• Ihmiset kokevat olevansa osallisina valtiollisessa ja kunnallisessa päätöksentekoprosessissa äänioikeutensa kautta
• Ihmisten edut tulevat paremmin huomioonotetuiksi demokraattisen prosessin kautta
• Ihmiset saavat purettua paineitaan osallistumalla demokraattiseen prosessiin
• Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti, ja siksi on hyvä, että demokratia ehkäisee pitkäaikaista vallan keskittymistä yhdelle henkilölle tai yhdelle puolueelle tai ryhmittymälle
  
• Demokratiassa äänestäjien muodostama joukkoäly tuottaa älykkäämpää politiikkaa kuin mikä olisi mahdollista ilman äänestäjiä
• Demokratiassa päätöksentekijät saavat todenmukaista informaatiota päätöksentekonsa perustaksi
• Demokratia on rauhanprojekti, sillä demokratiat harvemmin sotivat toisiaan vastaan

...

PS. 11.1.2022: Ja sama Lingua Franca Novan kielellä: Oto beneficas de democratia comparante a autocratias.

Pieni vähemmistö kykenee tehokkaasti vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen

Olin lausunut Facebookissa 10.1.2018 seuraavaa: 

Itsesuojeluvaisto on ainakin äänestyskäyttäytymisessä mennyttä kamaa monella ihmisellä. Ehkä kyse on osittain siitä, että valtamedia on saanut uskoteltua ihmisille olevansa sama asia kuin "yleinen mielipide". Ja monet ihmisethän ovat konformisteja. 

Wikipediassa sanotaan konformismista mm. seuraavaa:]

Konformisuus tai konformismi on sosiaalipsykologian ilmiö, jolla tarkoitetaan yksilön mukautumista enemmistön mielipiteeseen, arvoihin tai käyttäytymiseen. Esimerkkinä konformistisesta ilmiöstä on pidetty esimerkiksi muotia.

Olin joitakin viikkoja sitten yllättäen törmännyt konformismiaiheeseen hyvin liittyvään Ylen uutisartikkeliin Vähemmistöllä on valtaa – Kun 10 prosenttia ihmisistä on jotakin mieltä, muidenkin mieli muuttuu.

Valtamedian eli vanhamedian toimittajia ei suomalaisista ole lähellekään kymmentä prosenttia. Mutta toisaalta he ovat merkittävässä asemassa luomassa yleistä mielipidettä. Varsinkin, koska monet ihmiset suhtautuvat vanhamedian tuotoksiin kuin Jumalan sanaan. Mm. pääministeri Juha Sipilä näyttää luottavan lujasti siihen, että vanhamedian edustajat edustavat kansaa ja ovat kansa.

Vanhamedian vaikutus on niin suuri kuin on myös sen vuoksi, että se määrää melko pitkälle siitä informaatiosta, mitä ihmiset saavat ulkomaailmasta.

Vanhamedian toimittajien arvomaailma on suhteellisen yhtenäinen. Sitä voisi verrata vaikka Hitlerin Saksan tai Neuvostoliiton toimittajakunnan yhtä yhtenäiseen arvomaailmaan. Tästä syytä vanhamedian tuottama informaatio ei ole kovin moniäänistä.

Hitlerin Saksassa monille naisillekin Hitler oli idoli. Ja luulen, että naiset ovat keskimäärin miehiä konformistisempia. Poikkeuksia on, mutta keskimäärin ainakin.

Jos naiset ovat miehiä konformistisempia, niin se johtuu siitä, että ihmislajin olemassaolon aikana naissukupuolen edustajille on yhteisen veneen keikuttaminen ollut suurempi henkilökohtainen riski. Naisille on kannattavaa esittää olevansa samaa mieltä asioista kuin kaikki muutkin.

Vanhamedian toimittajilla on Suomessa enemmän valtaa kuin tavan pulliaisilla. Ja he itse osaltaan luovat yleisen mielipiteen, eli he voivat hyvinkin olla tuon Ylen sivuilla julkaistun artikkelin kymmenen prosentin vähemmistöä vastaava joukko, joka vetää ihmisten joukkoa perässään.

Onneksi kuitenkin vanhamedian valta on jossain määrin jo murentunut. Ei ole enää niin kuin 1970-luvulla, jolloin ihmiset joka ilta asettuivat katsomaan yhdessä televisiosta Ylen pääuutislähetystä. Ihmiset yhä enemmän muodostavat maailmankuvaansa ohi sen, sosiaalisen median suosiollisella avustuksella.

Näin unta aikeesta hyökätä vahvasti puolustettuun linnoitukseen

Näin jokin aika sitten sellaista unta, joka sijoittui keskiajalle tai antiikin aikoihin. Unessa olin jonkin kuninkaan neuvonantaja. Meidän valtakuntamme armeijan oli tarkoitus valloittaa eräs voimakas kukkulalla sijaitseva linnoitus. Joka oli suhteellisen helposti puolustettava. Sitä oli mahdoton lähestyä joiltakin suunnilta.

Alun perin oli ollut puhe yrittää hyökätä linnoitukseen avoimimmilta sivuilta. Minä kuitenkin tein ehdotuksen, että hyökkäys suoritettaisiin erään kapean kannaksen kautta. Näytin isopomolle kartalta, minne meidän pitäisi rakentaa tietä, jotta saisimme kuljetettua varusteet ja tarvikkeet paikan päälle. Osa kuljetusväylästä oli jo olemassa. Käyttäisimme osaksi aiemmin rakennettua tietä. Kerroin unessa arveluni olevan, että saisimme uuden kuljetustien valmiiksi kahdessa kuukaudessa.

Muukalaisvastaisuutta ja oikeistopopulismia nyt joka paikassa (lyhyt teksti)

– Muukalaisvastaisuus ja oikeistopopulismi ovat kasvattaneet suosiotaan Yhdysvaltojen ja Euroopan lisäksi monissa kehittyvissä maissa.

– Demokratia ei ole täydellinen poliittinen järjestelmä, mutta sen parempaakaan ei ole keksitty.

Uni sotilaana olosta ja laihasta keitosta

Jokin aika sitten näin sellaista unta, että olin sotilas ja yritin kehitellä sopimattoman vähäisistä aineksista sotilastovereideni kanssa jonkinlaista laihaa keittoa. Mietin siinä, että kauanko korpisoturit tällaisella keikkuvat.

Miellyttävä erikoinen korvamato

Jokin aika sitten yöllä vähän ennen nukkumaanmenoani päässäni alkoi soida jokin melodia. Se oli melko lyhyt, mutta miellyttävä. Se ikään kuin sanoi minulle, että kaikki on hyvin. En tiedä, olinko kuullut sen jostain joskus vai oliko se vahingossa itse säveltämäni. Menin sitten nukkumaan. Melodia soi päässäni edelleen. Sitten unohdin, miten se meni. Olisi pitänyt hyräillä se tietokoneelle äänitiedostoksi ennen nukkumaanmenoa.

Omaa höpinää Suomen presidentinvaalien tuloksesta Herran vuonna 2018

Istuva presidentti Sauli Niinistö sai käsittämättömän suuren osan äänistä presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella, joten hän tuli suoraan uudelleenvalituksi eikä toista kierrosta tarvita.

Vihreiden ehdokas Pekka Haavisto tuli vaaleissa toiseksi. Itse äänestin Perussuomalaisten ehdokasta Laura Huhtasaarta, joka tuli vaaleissa kolmanneksi, mikä oli varsin hyvä tulos, varsinkin ensimmäisen kauden kansanedustajalta. Äänimäärässä melko lähelle Huhtasaarta pääsi Paavo Väyrynen, Oma puolue.

Olin odottanut, että Niinistön kannatus ehtisi laskea sen verran alas varsinaiseen vaalipäivään mennessä, että toinen kierros saataisiin, mutta ei. Murskavoiton sai Niinistö.

Tässä presidentinvaalien ehdokkaiden saadut kannatuslukemat, jotka lukijani luultavasti melkein kaikki jo tuntevat:

Sauli Niinistö 62,6 %
Pekka Haavisto 12,4 %
Laura Huhtasaari 6,9 %
Paavo Väyrynen 6,2 %
Matti Vanhanen 4,1 %
Tuula Haatainen 3,2 %
Merja Kyllönen 3,0 %
Nils Torvalds 1,5 %

Jos istuva presidentti ja Pekka Haavisto olisivat joutuneet vastakkain toisella kierroksella, olisin jättänyt äänestämättä. Ellei jompi kumpi olisi sitten suostunut ehdotukseeni. Olisin ääneni ehdoksi asettanut nimittäin sen, että ehdokkaan tulee lausua julkisesti, että monikulttuurisuus on epäonnistunut. Saulille olisin asettanut myöskin lisäehdon, että hänen tulee pyytää Jussi Halla-aholta anteeksi vaatimustaan "tehokkaasta katumisesta". Hallis oli jo katunut tehokkaasti siviilipalvelusmieheyttään, joten mitä katumista hänellä enää olisi ollut?

Edellisten presidentinvaalien toisella kierroksella olin äänestänyt Pekka Haavistoa muuten. Tämä on loistavan diplomaattinen poliittiselta käytökseltään, mikä miellyttää minua, mutta en voinut äänestää häntä presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella hänen puuttuvan kansallismielisyytensä vuoksi. Enkä nyt.

Tapasin itse Haaviston vuosia sitten ollessani pitämässä pystyssä yhdistykseni esittelypaikkaa sosiaali- ja terveysmessuilla. Mies jutteli toiminnanohjaajamme kanssa siinä pikkaisen aikaa.

Eräs Facebook-kaverini, joka on poliittisesti melko lähellä minua, oli äskettäin sanonut sosiaalisessa mediassa jotain sellaista, että koska ei ole satanistia eikä ateistia ehdolla, niin pitää hänen äänestää Laura Huhtasaarta. Joillekin oman kansan tulevaisuus on sentään tärkeä.

RKP:n presidenttiehdokkaassa Nils Torvaldsissa oli se hyvä puoli, että hän  kannatti täysillä purjeilla NATO-puolustusliittoon liittymistä, mutta kun hän ei ollut kansallismielinen ehdokas, niin en voinut äänestää häntä.

Huhtasaari ja Väyrynen söinevät toistensa kannatusta. Tuula Haatainen ja Merja Kyllönenkin söinevät toistensa kannatusta. En tiedä, sulautuiko Matti Vanhanen yksinkertaisesti harmaaseen tiiliseinään, mutta ainakin Väyrynen söi hänen kannatustaan kuten myöskin hän söi Väyrysen kannatusta. Ehkä olisi kannattanut mahdollisesti aiheutuvasta kohusta huolimatta erottaa Väyrynen ajoissa. Tämä on sentään Kepun sääntöjen mukaan vahingoittanut puoluetta ensinnäkin perustamalla uuden puolueen ja toiseksi asettumalla muun puolueen kuin Kepun ehdokkaaksi presidentinvaaleissa.

Väyrynen olisi mielestäni kannattanut päästää heti Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvulla presidentiksi. Silloin häntä ei tarvitsisi kestää enää nykyään.

Hyvä nettituttuni, joka on vielä minuakin enemmän Hikipedia-aktivisti, oli vaalipäivänä edelleenjakanut Facebookissa mainion montaasikuvan, jonka jokaisessa alikuvassa on Paavo Väyrynen ja joku Suomen presidentiksi päässeistä eli herrat Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Sauli Niinistö. Kuvan alalaidassa lukee: "odottavan aika on pitkä". Siteeraan vielä hieman Väyrystä (jostain syystä kaksi siteerauksista on englanniksi):

"Ne vihaa meitä, aarre, ne vihaa meitä! Ne ei anna meille Sitä, ei vaikka se kuuluu meille, niin kuuluu, aarre."

"We wants it, we needs it. Must have the precious. They stole it from us."

Faramir: "What did they steal?"
Paavo Väyrynen: "Myyy PRECIOUSSS."

Laura Huhtasaari oli kaivannut vahvempaa presidentinvaltaa, mille minä en lämpene. Jos ei mennä samanlaiseen presidenttimalliin kuin Yhdysvalloissa on vaan ennen Suomessa käytössä olleeseen malliin, niin vanhassa mallissa hallitusvalta ei ollut kunnolla kenelläkään, ei hallituksen jäsenillä eikä presidentillä vaan molemmilla yhdessä. Sellainen syö mielestäni tehokkuutta ja mielekkyyttä hallinnossa. Tosin en olisi valmis ottamaan käyttöön yhdysvaltalaistakaan mallia. Se olisi toki tehokas, mutta sen ollessa käytössä valittaessa hallituksen johtajaa eli presidenttiä vaaleissa, kustannukset muodostuisivat silmittömiksi, ja tämä edesauttaisi suurten puolueitten sekä raharikkaitten ehdokkaitten mahdollisuuksia saada itsensä presidentin pallille. Samaan suuntaan veisi kylläkin ainakin jonkin verran myös entiseen suomalaiseen malliin siirtyminen.

Jos ja kun me pidämme kiinni nykyisestä korkeimman vallan jaosta maassamme, niin minusta presidentti vähemmilläkin valtaoikeuksilla voi olla arvojohtaja, ja toivonkin, että kaikki sellaiset maamme presidentit, joita itse henkilökohtaisesti arvostan, toimisivat arvojohtajina.

Joka tapauksessa parhaimmat onnitteluni uudelleenvalinnasta presidentti Sauli Niinistölle.