Viime viikon perjantaina 18.7.2017 islamilaisen terrorismin kannattaja hyökkäsi Suomessa Turussa ohikulkijoiden kimppuun veitsellä. Murhia hän sai lopulta aikaiseksi kaksi ja useat muut loukkaantuivat enemmän tai vähemmän vakavasti. Hyökkäyksen kärki oli kohdistettu ilmeisesti naissukupuolen edustajiin.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) oli raukkamaisen iskun tapahduttua lausunut viisaasti, että vihaan ei pidä vastata vihalla (miehen Twitter-viesti asiasta täällä).
Venäläinen kirjailija Leo Tolstoi (1928-1910), jonka suurin piirtein koko suomennetun tuotannon olen lukenut, oli vanhoilla päivillään kokenut uskonnollisen kriisin. Vielä Sodan ja rauhan ja Anne Kareninan julkaisujen aikoihin mies oli ollut melko lailla nk. normaali kristitty. Em. uskonnollinen kriisi merkitsi hänelle sitä, että hän rupesi uskomaan, että kaikki ja kaikenlainen väkivalta mistä syystä tahansa on väärin. Hän jopa tuomitsi tuomioistuinten tuomarit, sillä Jeesus oli lausunut Vuorisaarnassaan, ettei pidä tuomita. Tsaarin hallinnolle hän ehdotti, että kannattaisi kokeilla valtiovaltaa vastaan toimivia anarkisteja vastaan rakkautta.
Tolstoi muuten vaikutti suuresti myöhempään Intian vapautusaktivistiin Mohandas Gandhiin, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa, ja kannatti esperanton kieltä kansainväliseksi apukieleksi.
"Tsaarille tai kelle hyvänsä, mitä haluat, mutta ei sitä, mikä Jumalan on."
Mitäs jos me rupeaisimme rakastamaan muslimeita? Luopuisimme kokonaan väkivaltaisesta vastarinnasta.
Jos näin olisi tehty jo 600-luvulla, jolloin islam syntyi, niin uskonnon perustaja profeetta Muhammad olisi kukistunut ennen pitkää alettuaan raiskaamaan orjattariaan. Tai jos ei olisi, niin hänen seuraajansa jatkettuaan islamilaista pyhää sotaa ulkomaille alistaakseen maailman islamille, olisivat laonneet kuin kypsä kaura rakkauden edessä.
Entäs sitten natsit. Jos heidät olisi otettu vastaan rakkaudella, niin kansallissosialistinen Saksa olisi ennen pitkää tuhoutunut omaan mahdottomuuteensa. Ei, natsit eivät olisi suinkaan kyenneet vastaamaan väkivallalla rakkauteen. Kun natsi-Saksa hyökättyään ensin Tanskaan ja Norjaan hyökkäsi Ranskaan, Belgiaan ja Alankomaihin, niin näiden maiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan olisi vastarinnan sijaan pitänyt antautua sovinnolla. Väkivallattomuus ja rakkaus voittavat kaiken! Natsit olisivat tosiaankin parin vuoden sisällä kukistuneet. Järki sanoo näin!
Ja jos puhutaan vielä intiaaneista. Jos nämä olisivat suosiolla avanneet sylinsä valkoisille maahanmuuttajille sen sijaan että vastustivat näiden maananastuksia ja väkivallantekoja asein, niin valkoisten rynnistys olisi loppunut siihen.
Aikoinaan muslimit aloittivat neekeriorjuusinstituution. Jos neekeriyhteiskunnat ja -yhteisöt olisivat avanneet sylinsä muslimiorjuuttajille, niin ei olisi ollut kohta neekeriorjuutta ollenkaan.
Avatkaamme siis sydämemme islamistiveitsimiehille ja muille pahantekijöille pääministeri Juha Sipilän ja Leo Tolstoin hengessä!
keskiviikko 23. elokuuta 2017
tiistai 22. elokuuta 2017
Tylsähkö ja häröhkö tarina sosiaalisen median palveluissa ajelehtimisesta
Olin ruvennut Mullokala seikkailee -blogissa(ni) julkaisemaan 19.5.2013 linkitysmerkintöjä, eli sellaisia blogimerkintöjä, jotka sisältävät linkin johonkin internetsisältöön lyhyine tai lyhyehköine saateselityksineen. Homman syntyminen johtui suuressa määrin siitä, että sen avulla saatoin välttyä tuttujeni jatkuvalta häiritsemiseltä linkkejä sisältävillä sähköposteilla.
Vuoden 2014 joulukuussa aloin julkaisemaan blogissa myöskin siteerausmerkintöjä.
15. elokuuta 2017 tai vähän sitä ennen kyllästyin lopullisesti tekemään linkitysmerkintöjä siihen. Niiden jatkuva tekeminen oli varsin rasittavaa ja vei todella paljon aikaa, vaikka aivoni olivatkin lopulta mahdollisimman paljon onnistuneet automatisoimaan hommaa rutiiniksi. Ja niiden lisäksi piti sitten tehdä vielä myös siteerausmerkinnät.
Kuten maailmankaikkeuden kolmanneksi huonoimmassa runoudessa on lausuttu: "Sa roikutat mua tuskassain kuin taudin lyömä kurttumöykkiäinen."
Siirsin kyseisen "toiminnon" sitten Twitteriin.
Mutta maanantaina 21.8.2017 tajusin lopullisesti, että jos ja kun kerran Mullokala seikkailee -blogini parissa vietetyn ajan rajoittaminen on tuonut minulle runsaasti lisää aikaa, niin voisin yhtä hyvin heittää hittoon Twitter-tilini ja siirtää "linkitystoiminnon" Facebookiin ja Google Plussaan, joita en ollut viime aikoina käyttänyt muuhun kuin pikaviesteilyyn, jos aina siihenkään. Twitter oli myöskin ruvennut ärsyttämään minua siksi, että siinä on 140 merkin rajoitus viesteille. Kaltaiselleni tarinoijalle se on pahasta.
Ja sitä paitsi miksi roikottaa tyhjäkäynnillä kahta ihan hyvää (sic!) palvelua!?
Päätin siirtää toiminnon myöskin em. palveluiden avoimen lähdekoodin kilpailijaan Diasporaan, jossa tosin olin viime aikoinakin julkaissut linkkejä omiin tuotoksiini. Ja myös välillä joitain höpinöitä elämään liittyen.
Ei tämä ainakaan mitään maksa. Vaikka on tietysti jonkin verran häröä hajottaa itseään näin moneen palveluun. Mutta moniajo on minulle tuttua.
Nyt on kevyt olo. Kuten sittemmin edesmennyt Tapio Tuuri oli lausunut blogissaan 21.4.2010: "Olen koettanut ylläpitää sivistynyttä pontikan juomista. Siksi minulle olisi suuri uhraus luovuttaa kevyt olo -pullot romaneille ja ruveta juomaan pontikkaa suoraan jostain sangosta."
Aivan lopuksi haluaisin vielä ilmaista suuren haluni olevan, ettei maailmankaikkeus vaatisi minua kauhean paljon "peukuttamaan" lähimmäisten sosiaalisen median tuotoksia. Jollainen voi kuulemma synnyttää kuplautumista eli umpioitumista sosiaaliseen kuplaan, eikä sellainen "sosiaalisuus" ole minulle muutenkaan kovin luontaista.
Vuoden 2014 joulukuussa aloin julkaisemaan blogissa myöskin siteerausmerkintöjä.
15. elokuuta 2017 tai vähän sitä ennen kyllästyin lopullisesti tekemään linkitysmerkintöjä siihen. Niiden jatkuva tekeminen oli varsin rasittavaa ja vei todella paljon aikaa, vaikka aivoni olivatkin lopulta mahdollisimman paljon onnistuneet automatisoimaan hommaa rutiiniksi. Ja niiden lisäksi piti sitten tehdä vielä myös siteerausmerkinnät.
Kuten maailmankaikkeuden kolmanneksi huonoimmassa runoudessa on lausuttu: "Sa roikutat mua tuskassain kuin taudin lyömä kurttumöykkiäinen."
Siirsin kyseisen "toiminnon" sitten Twitteriin.
Mutta maanantaina 21.8.2017 tajusin lopullisesti, että jos ja kun kerran Mullokala seikkailee -blogini parissa vietetyn ajan rajoittaminen on tuonut minulle runsaasti lisää aikaa, niin voisin yhtä hyvin heittää hittoon Twitter-tilini ja siirtää "linkitystoiminnon" Facebookiin ja Google Plussaan, joita en ollut viime aikoina käyttänyt muuhun kuin pikaviesteilyyn, jos aina siihenkään. Twitter oli myöskin ruvennut ärsyttämään minua siksi, että siinä on 140 merkin rajoitus viesteille. Kaltaiselleni tarinoijalle se on pahasta.
Ja sitä paitsi miksi roikottaa tyhjäkäynnillä kahta ihan hyvää (sic!) palvelua!?
Päätin siirtää toiminnon myöskin em. palveluiden avoimen lähdekoodin kilpailijaan Diasporaan, jossa tosin olin viime aikoinakin julkaissut linkkejä omiin tuotoksiini. Ja myös välillä joitain höpinöitä elämään liittyen.
Ei tämä ainakaan mitään maksa. Vaikka on tietysti jonkin verran häröä hajottaa itseään näin moneen palveluun. Mutta moniajo on minulle tuttua.
Nyt on kevyt olo. Kuten sittemmin edesmennyt Tapio Tuuri oli lausunut blogissaan 21.4.2010: "Olen koettanut ylläpitää sivistynyttä pontikan juomista. Siksi minulle olisi suuri uhraus luovuttaa kevyt olo -pullot romaneille ja ruveta juomaan pontikkaa suoraan jostain sangosta."
Aivan lopuksi haluaisin vielä ilmaista suuren haluni olevan, ettei maailmankaikkeus vaatisi minua kauhean paljon "peukuttamaan" lähimmäisten sosiaalisen median tuotoksia. Jollainen voi kuulemma synnyttää kuplautumista eli umpioitumista sosiaaliseen kuplaan, eikä sellainen "sosiaalisuus" ole minulle muutenkaan kovin luontaista.
maanantai 21. elokuuta 2017
Lempinatsini Oskar Schindler, kansanmurhan vaikeuttaja
On monia tapoja muiden ihmisten kohtaamiseen. Mielestäni kammottavienkin ihmisten kanssa kannattaa yrittää pysytellä puheväleissä.
Itse arvioin ihmisiä ennen kaikkea sen mukaan, tuleeko heistä hyviä naapureita. Voin ilmaista asian toisinkin. Yleensä sanon, että jaan ihmiset harmillisiin ja harmittomiin. Lisäksi tapaan sanoa, että ihmiset voivat olla usealla eri tavalla harmillisia tai harmittomia.
Taidan olla itse asiassa melko hyvä siinä, miten tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Historiasta tunnen kuitenkin yhden hyvän ja itseäni paljon hienomman esimerkin asiasta. Hän oli Oskar Schindler (1908-1974), Itävalta-Unkarissa syntynyt etninen saksalainen. Hän liittyi vuonna 1935 Sudetendeutsche Parteihin, joka oli perustettu 1.10.1933 kielletyn Tšekkoslovakian sudeettisaksalaisten Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen haaran toiminnan jatkajaksi. Vuonna 1938 ennen kuin kansallissosialistinen Saksa miehitti Tšekkoslovakian, hän vakoili sitä Saksan laskuun keräämällä informaatiota rautatiekuljetuksista ja joukkojensiirroista. Mies liittyi puolueensa emopuolueeseen vuonna 1939. Saksan ja Neuvostoliiton miehitettyä Puolan hän siirtyi pian Saksan uudelle puolalaiselle alueelle. Hän oli yksi monista saksalaisista, jotka etsivät hyötyjä sieltä. Schindler järjesti itselleen halvalla tehtaan Krakovasta ja antoi sille nimeksi Deutsche Emaillewaren-Fabrik.
Schindler hankki tehtaansa palvelukseen myös juutalaisia pakkotyöläisiä. Nämä hän sai paikkakunnalla sijainneelta Płaszówin keskitysleiriltä. Aikaa myöten mies rupesi yhä tietoisemmin suojelemaan juutalaisia. Hän todisti natsien toimeenpanemia julmuuksia. Hän oli hyvissä väleissä paikallisten natsipamppujen kanssa. Hänelle oli ominaista ajattelu, että Paholaisen kanssa voi pelata korttia ja onnistua silti pitämään hyvä ja paha tasapainossa.
Schindler piti rintamuksessaan suurikokoista hakaristiä.
Paikallisiin natsipamppuihin kuului Płaszówin keskitysleirin komendantti Amon Göth, jonka Schindler tunsi hyvin. Todistajat ovat sanoneet Göthistä, että tämä ei koskaan aloittanut aamiaistaan ilman että oli tappanut ainakin yhden leiriläisen. Göthin uskotaan leirin komentajana toimiessaan henkilökohtaisesti surmanneen yli 500 vankia, minkä lisäksi hän antoi käskyn tuhansien muiden teloittamisesta. Göth uskoi Schindlerin olevan hyvä ystävänsä.
Kerran Schindler oli saanut Göthin luopumaan joksikin aikaa murhatöistään. Tämän keskitysleirin vangit eivät kuitenkaan muista asiaa. Sillä nämä ajattelivat että jos mies ei yhtenä päivänä tappanutkaan ketään, niin se ei tarkoita sitä, ettei hän tekisi sitä toisena päivänä. Ja jossain vaiheessahan entinen meno sitten jatkuikin.
Schindler saattoi valehdella natsien virkakoneistolle suojellakseen työläisiään. Hän saattoi esim. selittää jostain lapsesta, jota hän ei ollut koskaan nähnytkään, että tällä on pitkät ja kapeat sormet, joista on apua kun pitää päästä kranaatinkuorien sisuksia kiillottamaan. Joka tapauksessa hän vaaransi kielletyillä toimillaan vapautensa ja myös henkensä.
Hän myös lahjoi natsivirkailijoita silkalla rahalla ja ylellisyystavaroilla. Aikaa myöten hän joutui sijoittamaan lahjomiseen yhä enemmän rahaa.
Vuonna 1944 hän siirsi tehtaansa sudeettialueelle Brünnlitziin, teko jolla hän mahdollisti pakkotyöläistensä hengen säilymisen.
Kerran hän onnistui pelastamaan erehdyksessä Auschwitziin toimitetut työläisensä takaisin luokseen.
Sodan jälkeen Oskar Schindler muutti Länsi-Saksaan. Hän sai avustuksia juutalaisten avustusjärjestöiltä. Hän muutti pian vaimonsa Emilien kanssa Argentiinaan, missä hän epäonnistui maatalouden alaan liittyvissä liiketoimissaan. Jouduttuaan konkurssiin vuonna 1958 hän jätti vaimonsa ja muutti Länsi-Saksaan, jossa eli lopun elämäänsä. Epäonnistuttuaan useissa liiketoimissa hän joutui turvautumaan Schindler-juutalaisten (Schindlerjuden) apuun.
Ajattelen, että ehkä Schindler oli ollut alun perinkin huono liikemies, joka oli sodan aikana onnistunut ainoastaan siksi, että hän saattoi käyttää tehtaassaan muiden ohella orjatyöläisiä, joille ei tarvinnut maksaa palkkaa.
Luin jo 1980-luvulla vuonna 1983 julkaistun Thomas Keneallyn kirjan Schindlerin lista, jonka nimi tuli kirjan nimihenkilön elämän pelastavasta työntekijälistasta. Kymmenen vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen tuli levitykseen samanniminen Steven Spielbergin ohjaama elokuva, joka on monille paljon tutumpi.
Oskar Schindler oli muuten ihmisenä vähemmän täydellinen. Hän petti vaimoaan, joi paljon alkoholia, harrasti uhkapeliä eikä tuntenut sellaista asiaa kuin seksuaalinen häpeä. Silti minun täytyy sanoa, että natsiksi hän oli melko ihmismäinen.
Ehkä voidaan sanoa, että hän oli myöskin harrastanut uhkapeliä natsien koneiston kanssa. Kuten sanottu, niin siinä pelissä oli suuret riskinsä.
Miestä on syytetty sodan jälkeen myös tehtaansa naisten hyväksikäytöstä. Mutta häntä ovat hänen omat juutalaisensa puolustaneet sanomalla, että mies oli varsin komea, joten naiset antoivat hänelle sen mitä antoivat vapaaehtoisesti. Niin, ja Schindler oli myös varakas. Sekin ominaisuus saattaa vetää puoleensa naisia.
Schindleriä muistetaan joka tapauksessa Israelin Yad Vashemin holokaustin eli juutalaisten kansanmurhan muistomerkissä yhtenä ”vanhurskaana kansakuntien joukossa” (chasidei umot haolam), ja hänet on haudattu katoliselle hautausmaalle, joka sijaitsee Jerusalemissa Siioninvuorella.
Oskar Schindler lienee ollut paitsi älykäs, niin myös varsin sosiaalinen, ja sillä ominaisuudellaan hän oli sitten pärjännyt miehitetyssä Puolassa. Hän eroaa varsin paljon sellaisista ihmisistä, jotka pakonomaisesti välttävät kaikkea, kuvaannollistakin kosketusta sellaisiin ihmisiin, joita he eivät arvosta tai kunnioita.
Itse arvioin ihmisiä ennen kaikkea sen mukaan, tuleeko heistä hyviä naapureita. Voin ilmaista asian toisinkin. Yleensä sanon, että jaan ihmiset harmillisiin ja harmittomiin. Lisäksi tapaan sanoa, että ihmiset voivat olla usealla eri tavalla harmillisia tai harmittomia.
Taidan olla itse asiassa melko hyvä siinä, miten tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Historiasta tunnen kuitenkin yhden hyvän ja itseäni paljon hienomman esimerkin asiasta. Hän oli Oskar Schindler (1908-1974), Itävalta-Unkarissa syntynyt etninen saksalainen. Hän liittyi vuonna 1935 Sudetendeutsche Parteihin, joka oli perustettu 1.10.1933 kielletyn Tšekkoslovakian sudeettisaksalaisten Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen haaran toiminnan jatkajaksi. Vuonna 1938 ennen kuin kansallissosialistinen Saksa miehitti Tšekkoslovakian, hän vakoili sitä Saksan laskuun keräämällä informaatiota rautatiekuljetuksista ja joukkojensiirroista. Mies liittyi puolueensa emopuolueeseen vuonna 1939. Saksan ja Neuvostoliiton miehitettyä Puolan hän siirtyi pian Saksan uudelle puolalaiselle alueelle. Hän oli yksi monista saksalaisista, jotka etsivät hyötyjä sieltä. Schindler järjesti itselleen halvalla tehtaan Krakovasta ja antoi sille nimeksi Deutsche Emaillewaren-Fabrik.
Schindler hankki tehtaansa palvelukseen myös juutalaisia pakkotyöläisiä. Nämä hän sai paikkakunnalla sijainneelta Płaszówin keskitysleiriltä. Aikaa myöten mies rupesi yhä tietoisemmin suojelemaan juutalaisia. Hän todisti natsien toimeenpanemia julmuuksia. Hän oli hyvissä väleissä paikallisten natsipamppujen kanssa. Hänelle oli ominaista ajattelu, että Paholaisen kanssa voi pelata korttia ja onnistua silti pitämään hyvä ja paha tasapainossa.
Schindler piti rintamuksessaan suurikokoista hakaristiä.
Paikallisiin natsipamppuihin kuului Płaszówin keskitysleirin komendantti Amon Göth, jonka Schindler tunsi hyvin. Todistajat ovat sanoneet Göthistä, että tämä ei koskaan aloittanut aamiaistaan ilman että oli tappanut ainakin yhden leiriläisen. Göthin uskotaan leirin komentajana toimiessaan henkilökohtaisesti surmanneen yli 500 vankia, minkä lisäksi hän antoi käskyn tuhansien muiden teloittamisesta. Göth uskoi Schindlerin olevan hyvä ystävänsä.
Kerran Schindler oli saanut Göthin luopumaan joksikin aikaa murhatöistään. Tämän keskitysleirin vangit eivät kuitenkaan muista asiaa. Sillä nämä ajattelivat että jos mies ei yhtenä päivänä tappanutkaan ketään, niin se ei tarkoita sitä, ettei hän tekisi sitä toisena päivänä. Ja jossain vaiheessahan entinen meno sitten jatkuikin.
Schindler saattoi valehdella natsien virkakoneistolle suojellakseen työläisiään. Hän saattoi esim. selittää jostain lapsesta, jota hän ei ollut koskaan nähnytkään, että tällä on pitkät ja kapeat sormet, joista on apua kun pitää päästä kranaatinkuorien sisuksia kiillottamaan. Joka tapauksessa hän vaaransi kielletyillä toimillaan vapautensa ja myös henkensä.
Hän myös lahjoi natsivirkailijoita silkalla rahalla ja ylellisyystavaroilla. Aikaa myöten hän joutui sijoittamaan lahjomiseen yhä enemmän rahaa.
Vuonna 1944 hän siirsi tehtaansa sudeettialueelle Brünnlitziin, teko jolla hän mahdollisti pakkotyöläistensä hengen säilymisen.
Kerran hän onnistui pelastamaan erehdyksessä Auschwitziin toimitetut työläisensä takaisin luokseen.
Sodan jälkeen Oskar Schindler muutti Länsi-Saksaan. Hän sai avustuksia juutalaisten avustusjärjestöiltä. Hän muutti pian vaimonsa Emilien kanssa Argentiinaan, missä hän epäonnistui maatalouden alaan liittyvissä liiketoimissaan. Jouduttuaan konkurssiin vuonna 1958 hän jätti vaimonsa ja muutti Länsi-Saksaan, jossa eli lopun elämäänsä. Epäonnistuttuaan useissa liiketoimissa hän joutui turvautumaan Schindler-juutalaisten (Schindlerjuden) apuun.
Ajattelen, että ehkä Schindler oli ollut alun perinkin huono liikemies, joka oli sodan aikana onnistunut ainoastaan siksi, että hän saattoi käyttää tehtaassaan muiden ohella orjatyöläisiä, joille ei tarvinnut maksaa palkkaa.
Luin jo 1980-luvulla vuonna 1983 julkaistun Thomas Keneallyn kirjan Schindlerin lista, jonka nimi tuli kirjan nimihenkilön elämän pelastavasta työntekijälistasta. Kymmenen vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen tuli levitykseen samanniminen Steven Spielbergin ohjaama elokuva, joka on monille paljon tutumpi.
Oskar Schindler oli muuten ihmisenä vähemmän täydellinen. Hän petti vaimoaan, joi paljon alkoholia, harrasti uhkapeliä eikä tuntenut sellaista asiaa kuin seksuaalinen häpeä. Silti minun täytyy sanoa, että natsiksi hän oli melko ihmismäinen.
Ehkä voidaan sanoa, että hän oli myöskin harrastanut uhkapeliä natsien koneiston kanssa. Kuten sanottu, niin siinä pelissä oli suuret riskinsä.
Miestä on syytetty sodan jälkeen myös tehtaansa naisten hyväksikäytöstä. Mutta häntä ovat hänen omat juutalaisensa puolustaneet sanomalla, että mies oli varsin komea, joten naiset antoivat hänelle sen mitä antoivat vapaaehtoisesti. Niin, ja Schindler oli myös varakas. Sekin ominaisuus saattaa vetää puoleensa naisia.
Schindleriä muistetaan joka tapauksessa Israelin Yad Vashemin holokaustin eli juutalaisten kansanmurhan muistomerkissä yhtenä ”vanhurskaana kansakuntien joukossa” (chasidei umot haolam), ja hänet on haudattu katoliselle hautausmaalle, joka sijaitsee Jerusalemissa Siioninvuorella.
Oskar Schindler lienee ollut paitsi älykäs, niin myös varsin sosiaalinen, ja sillä ominaisuudellaan hän oli sitten pärjännyt miehitetyssä Puolassa. Hän eroaa varsin paljon sellaisista ihmisistä, jotka pakonomaisesti välttävät kaikkea, kuvaannollistakin kosketusta sellaisiin ihmisiin, joita he eivät arvosta tai kunnioita.
perjantai 18. elokuuta 2017
Elämä ja mahdollisuudet (aforismi)
Elämä tarjoaa eliöille mahdollisuuksia. Jos ei olisi elämää, ei olisi eliöiden mahdollisuuksiakaan. Tämä koskee myös ihmistä, ihmisyksilöitä, perheitä ja kansoja.
keskiviikko 16. elokuuta 2017
Globaalinationalismi = nationalismi + liberalismi
Kirjoitin jokin aika sitten globaalinationalismista. Olen miettinyt
sellaista, että pitäisi olla parempi ja lyhyempi tapa ilmaista, mistä
siinä on kysymys. Ja keksin sen:
Globaalinationalismi on yhtä kuin nationalismi plus liberalismi.
...
PS. 17.9.2017: Asiaa lisää pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että vaikka globaalinationalismi ja kansallisliberalismi ovat melkein yksi ja sama asia, niin jälkimmäinen on kuitenkin jonkin verran liberaalimpi aate kuin edellinen.
Globaalinationalismi on yhtä kuin nationalismi plus liberalismi.
...
PS. 17.9.2017: Asiaa lisää pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että vaikka globaalinationalismi ja kansallisliberalismi ovat melkein yksi ja sama asia, niin jälkimmäinen on kuitenkin jonkin verran liberaalimpi aate kuin edellinen.
Uni palaamisesta esperanton asiakkaaksi
Joitakin viikkoja sitten samana iltana tai yönä, jolloin näin unta kahdesta toisaan vastaan sotajoukkoineen sotivasta Jumalasta (kyllä, kahdesta Jumalasta isolla alkukirjaimella), näin myöskin seuraavanlaista unta:
Rupesin kuvittelemaan, että kansainvälinen apukieli kannattaisi jossain määrin perustaa esperanton kieleen. Unessa mietin sellaista, että esperanto on ollut niin laajalti käytetty, että siitä löytyy varsin hyvänlaiset sanastot. Itse asiassa tosielämässä olen pitänyt omistamaani paperimuotoista esperanton sanakirjaa iät ajat tietokonepöytäni pystytasolla, jolla sijaitsevat myöskin esperantonkielinen La nova testamento (Uusi testamentti), jo vuosia sitten vanhentunut passini ja kuva veljentyttärestäni.
Unessa myöskin ajattelin, että yhdistäisin novialin kielen kieliopin, varsinkin sen verbijärjestelmän, esperantoon. Mietin siinä myös sellaista, että sanastoa voitaisiin kuitenkin parantaa ottamalla mukaan aineksia latinasta.
Täytyy myöntää, että unessa saamani ajatus latinan mukaan ottamisesta kielen kehittelyyn oli ihan hyvä. Kun esperantossa sanasto on varsin pitkälle epäromaanista ja epälatinamaista, mitä pidän puutteena. No, se on silti vain oma henkilökohtainen tunteeni, että vierastan slaavilaisuuksia esperantossa ja rakastan latinaa.
(Mutta en ottanut silti unen neuvosta vaaria.)
(I) PS Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa uneeni jollakin lailla liittyvän blogimerkintäni Hullun kielimiehen seikkailut.
Rupesin kuvittelemaan, että kansainvälinen apukieli kannattaisi jossain määrin perustaa esperanton kieleen. Unessa mietin sellaista, että esperanto on ollut niin laajalti käytetty, että siitä löytyy varsin hyvänlaiset sanastot. Itse asiassa tosielämässä olen pitänyt omistamaani paperimuotoista esperanton sanakirjaa iät ajat tietokonepöytäni pystytasolla, jolla sijaitsevat myöskin esperantonkielinen La nova testamento (Uusi testamentti), jo vuosia sitten vanhentunut passini ja kuva veljentyttärestäni.
Unessa myöskin ajattelin, että yhdistäisin novialin kielen kieliopin, varsinkin sen verbijärjestelmän, esperantoon. Mietin siinä myös sellaista, että sanastoa voitaisiin kuitenkin parantaa ottamalla mukaan aineksia latinasta.
Täytyy myöntää, että unessa saamani ajatus latinan mukaan ottamisesta kielen kehittelyyn oli ihan hyvä. Kun esperantossa sanasto on varsin pitkälle epäromaanista ja epälatinamaista, mitä pidän puutteena. No, se on silti vain oma henkilökohtainen tunteeni, että vierastan slaavilaisuuksia esperantossa ja rakastan latinaa.
(Mutta en ottanut silti unen neuvosta vaaria.)
(I) PS Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa uneeni jollakin lailla liittyvän blogimerkintäni Hullun kielimiehen seikkailut.
Yksi maailman erikoisimmista blogimerkinnöistä, vaikkakin kovin lyhyt sellainen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)