Kuinka paljon minä kunnioitan "Jumalaa"

Wanhassa kunnon juutalaisessa uskonnossa on kielletty jumalan kuvan tekeminen, koska se voisi johtaa epäjumalien palvontaan.

Juutalaisuuden jälkeläisessä normikristinuskossa, jossa pidetään Jeesus Nasaretilaista Jumalan poikana, on voitu ainakin kuvata Jeesusta, koska tämän oletetaan olleen ja olevan myös ihminen jumaluuden ohella.

Jeesus Nasaretilaisen asema tässä uskonnossa irrottaa tämän juutalaisuuden jyrkästä monoteismista.

Myöhempi juutalaisuuden ja kristinuskon jälkeläinen islam myöskin kieltää tekemästä jumalasta kuvaa.

Juutalaisuuteen kuuluu myös kielto lausua Jumalan nimi turhaan. Ja tämä koskee eniten varsinaista nimeä Jahve, mutta ei juutalaisuuden piirissä Jumalaa mainita muutenkaan mielellään turhaan. Voidaan sana "Jumalakin" sensuroida erilaisilla kikkailuilla.

Islamin piirissä taas pidetään Jumalan nimen lausumista turhaan suorastaan hyveenä, mikä on minusta hieman omituista.

On siis olemassa wanhastaan erityisiä tapoja kunnioittaa Jumalaa. Kun kirjoitan sanan isolla alkukirjaimella, viittaan siihen joidenkin uskontojen opinkappaleeseen, jonka mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, joka on luonut kaiken ja joka vaikuttaa jatkuvasti luomassaan maailmassa.

Jumala-sanan kirjoittamista isolla alkukirjaimella voidaan perustella sillä, että kun on oman uskonnon teologian mukaan olemassa vain yksi jumala, niin sana "jumala" toimii silloin myös hänen nimenään tai sen korvikkeena.

Toisaalta voidaan silti sanoa, että Jumala isolla J:llä on kuitenkin yksi jumalista, kuten onkin.

Eri uskontojen jumalia on yhteensä aivan valtava määrä. Jokainen voi yrittää laskea niiden lukumäärän halutessaan.

Normikristinusko on kuitenkin minusta vuosien varrella pitkälle hiipunut pois.

En oikeastaan edes katso, että voisin uskoa minkäänlaiseen määritelmään Jumalasta.

Siksi kunnioitan häntä ajattelemalla sanan "Jumala" lainausmerkkien sisällä.

Oikea Jumala paenneekin inhimillisiä määrittelyitä. Tai mistä sitä tietää.