Kyllä minä hyväksyn natsi-Saksan sotilaallisen hyökkäyksen sen liittolaisen kommunisti-Neuvostoliiton kimppuun vuonna 1941. Nämä kaksi maata olivat sentään yhdessä lopettaneet Puolan itsenäisyyden ja itse asiassa lakkauttaneet koko valtion ja maan vuoden 1939 syyskuussa. Hyväksyisin samasta syystä myös sen, jos kommunisti-Neuvostoliitto olisi hyökännyt liittolaisensa natsi-Saksan kimppuun. Jälkimmäinen vain ehti toteutuneessa historiassa ryhtyä liittolaisensa jyrkkään pettämiseen ensin.
Muistan kuin eilisen päivän sen, kun Neuvostoliiton tosiasiallinen diktaattori, maan kommunistisen puolueen pääsihteeri Josif Stalin, päivitti itsensä datshalleen järkyttyneenä siitä, että Saksa oli hyökännyt. Maat sentään olivat jossain määrin ymmärtäneet toisiaan samankaltaisten poliittisten järjestelmiensä vuoksi. Ja Puolan sotilaallisen kukistamisen päätyttyä Saksa ja Neuvostoliitto olivat jopa pitäneet vuoden 1939 syksyllä yhteisen voitonparaatin Brest-Litovskissa.
Maiden liittoa seurasi paljon ikävyyksiä niiden välissä oleville maille. Neuvostoliitto kykeni marraskuun viimeisenä päivänä aloittamaan sodan Suomea vastaan, koska se tiesi, ettei Saksa puuttuisi asiaan millään lailla. Saksa oli jopa estänyt Suomen Italiasta ostamien Fiat-hävittäjien kuljettamisen ostajalle eli Suomeen alueensa halki.
Neuvostoliitto oli lopulta kuitenkin toisen maailmansodan voittajavaltioiden joukossa ja siksi sai pitää saaliinsa. Länsivaltojen vaatimuksesta tosin Puolan kansakunta valtiona perustettiin uudelleen. Se vain joutui vuosikymmenien ajaksi Neuvostoliiton rautakoron alle, siis aina siihen asti, kun sen järjestelmä alkoi natista liitoksissaan 1980-luvulla. Natsi-Saksa taas oli armeliaasti hävinnyt maan päältä jo toisen maailmansodan loppuselvittelyissä.
Puna-armeija jäi kesällä 1941 Wehrmachtin ja Waffen-SS:n jalkoihin paljolti siksi, että se oli Suur-Saksan vastaisella rajallaan entisessä Puolassa hyökkäysryhmityksessä, epäilemättä odottamassa maihinnousua Britanniaan.
VastaaPoistaMaihinnousu olikin jo valmiina yksityskohtaista operaatiosuunnitelmaa (Unternehmen "Seelöwe") ja valloituksen jälkeistä proskriptiolistaa (Sonderfahndungsliste Großbritannien) myöten.
Jälkimmäisellä oli mukana mm. Sigmund Freud, joka oli tosin jo ehtinyt lopettaa syöpäkärsimyksensä avustetusti itsemurhaamalla.
No, sehän ei toteutunut, kiitos RAF:n.
Jos olisi, olisiko Puna-armeija kyennyt voitamaan Suur-Saksan, jonka voimat olivat kiinni Britanniassa?
Mitä Suomelle olisi tapahtunut silloin?
Oikea vastaus:
ei voi tietää.
Sitä ei tapahtunut.
Muunlaisten vaihtoehtojen miettiminen eli kontrafaktuaalinen historiointi (suomeksi jossittelu) on yhtä hyödytöntä kuin mielenkiintoistakin.
Saksalla olisi ainakin ollut lyhyet huoltolinjat. Ihan toisenlaista kuin Operaatio Barbarossan aikana.
PoistaSaksa ainakin melkein olisi voinut päästä Britanniaan maihinnousemaan vuoden 1940 loppupuolella. Maihin kunnolla päästyä Saksan joukot olisivat onnistuneet luultavasti valtaamaan koko saaren, koska Brittilällä oli valtava puute niin panssarivaunuista kuin tykistöstä, jotka lähes kokonaisuudessaan oli vasta jouduttu jättämään kanaalin toiselle puolelle.
Hitler ei mitä ilmeisimmin ollut osannut toivoakaan niin suurta menestystä kuin Saksan sotakoneelle syntyi länsioffensiivin aikana. Siksi hän ei ollut varautunut kunnollisella maihinnoususuunnitelmalla. Ei ollut varalla maihinnousualuksiakaan.