Olen keksinyt, että olen sekä agnostinen teisti että agnostinen ateisti:
Uskon, että Jumala vaikuttaa ainoastaan ihmisen mieleen, mutta minulla ei kuitenkaan ole esittää tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta, että Jumala todella tekisi näin.
Minulla ei ole mitään tieteellisesti perusteltua syytä uskoa, että Jumala on olemassa, mutta en voi kuitenkaan olla ehdottoman varma tämän näkemykseni paikkansapitävyydestä.
Itse määrittelen oman agnostismini samoin kun Albert Camus'n nimekkään romaanin "Sivullinen" päähenkilö Meursault:
VastaaPoistaen usko että jumalia on olemassa, mutta en myöskään änkyräateistin tavoin voi väittää etteikö niitä voisi olla olemassa.
Änkyräateistithan eivät tunnusta agnostismia olevan olemassakaan.
Heille uskonasiat ovat joko tai:
joko ihminen uskoo jumalien olemassaoloon tai sitten ei usko, jolloin on ateisti ja sillä siisti!
MItään aste-eroja ei hyväksytä.
Okei. Niin.
PoistaPeriaatteessa kantaaottamattomuus voisi olla kaikista leppoisinta.