Ihmisten kaksileukaisuus

Leuattomat selkärankaiset, joita voidaan nimittää myös leuattomiksi kaloiksi, ilmestyivät maailmaan noin 500 miljoonaa vuotta sitten. Ne kukoistivat aikansa.

Leuattomuudella siis tarkoitetaan tässä sitä, että otuksilta puuttui alaleuka ja mahdollisesti myös yläleuka. Tästä syystä ne eivät kyenneet sulkemaan suutaan taikka jauhamaan ruokaa leukojen välissä. Vähintäänkin tähän ryhmään kuuluneilta selkärankaisilta on puuttunut kita.

Leuattomilla selkärankaisilla meni lujaa, sillä ilman alaleukaakin pärjäsi.

Noin 400 miljoonaa vuotta sitten meret valtasi kuitenkin uusi eläinryhmä: leualliset selkärankaiset. Ilmaisu tarkoittaa sitä, että niillä oli kaksi leukaa: ylä- ja alaleuka.

Eli kyseessä ovat oikeastaan kaksileukaiset eläimet.

Kaksileukaiset selkärankaiset eläimet saivat suhteellisen lyhyessä ajassa valloitettua lukemattomat elinpiirit ja ekosysteemit yksileukaisilta, koska kahdella leualla saa tehtyä niin paljon paremmin kaikkea kuin olemattomalla tai vain yhdellä leualla. Kuten englanniksi sanotaan: survival of the fittest. Satojen miljoonien vuosien takaiseen lajirunsauteen verrattuna vähäleukaisia selkärankaisia eläimiä elää vain joitakin harvoja lajeja nykymaailmassa.

Ympyräsuisiksi (Cyclostomata) nimitetään nykyään selkärankaisten ryhmää, joka sisältää kaikki elävät leuattomat kalat eli nahkiaiset ja viiksiympyräsuiset.

Olen itse henkilökohtaisesti kiitollinen siitä, että minulla on myös alaleuka. Syöminen ja puhuminen helpottuvat sen ansiosta huomattavasti.

Kun puhutaan siitä, että joillakin ihmisillä on kaksoisleuka, niin eivätkö likipitäen kaikki ihmiset ole sellaisia, kun meillä on sekä ylä- että alaleuka?

Jos ihmisellä on kaksi leukaa jo ennestään, niin kolmannen leuan perusteella häntä pitäisi nimittää kolmois- tai kolmeleukaiseksi.