Minusta vanhoillislestadiolaiset voisivat hyvin sopia edistyksellisten ihmisten palvonnan kohteiksi.
He saattavat tosin olla näiden makuun sekä liian rauhanomaisia että liberaaleja, jotta heitä voisi palvoa. Edistyneistön makuun palvottavissa ihmisissä kun pitää olla myös paljon kyvyttömyyttä integroitua yhteiskuntaan sekä kykyä ryhtyä harjoittamaan vähintäänkin matalan intensiteetin sotaa yhteiskuntaa ja yleensä toisinajattelijoita sekä juutalaisia vastaan.
Olin ennen wanhaan ollut kristinuskoinen. Se oli johtunut siitä, että kokemukseni kristinuskon perusasian oivaltamisesta (vuonna 1993) oli ollut siinä määrin voimallinen, että kristinuskoisuuteni piti pintansa vuosien ajan.
Lopulta kuitenkin se kului minusta pois. Aloin pitää kristinuskoisuutta melko lailla hyödyttömänä kapistuksena.
Pyhään henkeen tavallaan kuitenkin uskoin edelleen, vaikkakaan en enää pitänyt välttämättömänä uskoa, että kyseessä olisi todellakin henki eikä esim. osa maailmankaikkeuden rakennetta taikka pelkkä hyvää tekevä psykologinen ilmiö.
Viime Jeesuksen vuonna 2023 olin katsonut elokuvan Lento (engl. Flight), jossa on pääosassa mm. Denzel Washington, joka esitti rainassa viinaanmenevää suuren matkustajalentokoneen lentäjää.
Kun katsoin rainan uudemman kerran myöhemmin samana vuonna kahden kaverini kanssa, niin nämä pitivät sitä tylsänä tai ei niin kovin hyvänä elokuvana. Mutta siitä minun ei pitänyt nyt puhua.
Vaan elokuvan yhdestä kohtauksesta, jossa lentäjä oli sairaalassa, ja hän tapasi mentyään vastoin sairaalan sääntöjä porraskäytävään tupakalle kaksi henkilöä, miehen ja naisen. Mies oli syöpäpotilas, joka oli myös tullut tupakalle. Tämä oli raahannut mukanaan tippatelineensä.
Mies sanoi, että Jumala on aiheuttanut hänen syöpänsä. Hän antoi ymmärtää, että tällainen usko auttaa häntä ymmärtämään sen, että kaikki ei ole omassa vallassa.
Olin muutamat edeltävät vuodet kohdellut Jumalaa ennen kaikkea muuta hyvänä kirjallisena tehokeinona. Voin silti sanoa, että olen kunnioittanut suuresti Jumala- ja jumala-käsitteitä.
Mutta minulle tuli mieleen tuosta elokuvan kohtauksesta, että kylläpä tämä oli mainiota teologiaa. Päätin sitten ruveta ennen pitkää uskomaan kausaliteettiin. Tai olin minä ennen tätäkin ollut sitä mieltä, että maailmantapahtumisessa varsin usein seurauksella on sitä edeltävä syy. Mutta nyt päätin alkaa uskoa kausaliteettiin nk. täysillä.
Kausaalisiin asioihin voi halutessaan lukea myös jumalien tahdon, jos sellaiseen haluaa uskoa. Jumalien tahdosta ei kuitenkaan tähän päivään mennessä ole saatu objektiivisia todisteita. Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että henkilökohtaiset uskomukset ovat eri asia kuin tieto. Jälkimmäistä edustaa mielestäni parhaiten se, mitä tiedeyhteisö tuottaa.
Kausaliteettiin liittyen, satuin pääsemään lukemaan Helsingin sanomat -lehdestä 8.7.2024 julkaistun Mikko Puttosen kirjoittaman kolumnin Jäähyväiset vapaalle tahdolle. En ole lehden tilaaja, ja kolumnissa väitettiin sen olevan maksumuurin takana, mutta sain siitä huolimatta tekstin luettua, alusta loppuun.
En rupea tässä laajemmin referoimaan kolumnia. Sen sijaan siteeraan artikkelin lyhyttä tiivistelmää: "Yksikään saavutuksesi ei ole omaa ansiotasi, eikä sinun pitäisi koskaan tuomita muita ihmisiä. Kun hyväksymme, että meillä ei ole vapaata tahtoa, se muuttaa käsityksemme elämästä."
Lyhyesti sanottuna ihmisen kaikki valinnat ja toimet perustuvat niihin tekijöihin, jotka ovat hänen aivojensa tilaan vaikuttaneet.
Uskonnot ja eettiset käsitykset samoin kuin käsitykset todellisuuden luonteesta taas kuitenkin kuuluvat ihmisten henkilökohtaiseen maailmankatsomukseen, ja mielestäni niiden tulee olla yhteiskunnassa täysin sallittuja, mikäli noiden käsitysten kannattajat eivät ala hyppimään silmille tai pakottamaan muita ihmisiä kunnioittamaan omia uskomuksiaan.
Minusta vapaan tahdon olemattomuuden kanssa ei ole ristiriidassa ajatus siitä, että jokainen ihminen on joka tapauksessa vastuussa omasta elämästään. Onhan homo sapienskin eläin, ja eläimet ovat kaikki intentionaalisia olioita. Pyrimme kaikki siis oman elämän kannalta merkityksellisiin lopputuloksiin – kuten muutkin eläimet.
Kuten Helsingin sanomien 22.10.2023 julkaistussa artikkelissa oli annettu ymmärtää, niin vasemmistopopulismi voi olla sangen vaarallista siitä taudista kärsivän yhteiskunnan jäsenille. Argentiinan esimerkki pelottaa.
Minusta pitäisi olla olemassa perustuslakiin kirjattu instituutio, joka patoaisi vasemmistopopulistien "julkista rahaa kaikkeen hyvään" -ideologiaa, jolla nämä pyrkivät lahjomaan äänestäjiä.
Minusta sellaiseksi instituutioksi sopisi eduskunnan toinen kamari, jonka nettoveronmaksajat valitsisivat.
Nykyinen eduskunta siis toimisi tässä esittämäni mallin ollessa käytössä ja toiminnassa alahuoneena, joka valitsisi hallituksen ja säätäisi lait ja perustuslain. Ylähuoneen tehtävä taas olisi rajoittaa alahuoneen jäsenten mahdollisuuksia tuhlata rahaa. Ylähuone käsittelisi kaikki budjettilait. Jos ylähuone ei hyväksyisi alahuoneen ehdotusta budjettilaiksi, alahuone voisi joko hylätä ehdotuksensa tai vaihtoehtoisesti se voisi yrittää kumota ylähuoneen veton 2/3:n enemmistöllä.
Ylähuoneen hyväksynnän myös vaatisivat kansainväliset sopimukset.
Kaikki ne äänestäjät, jotka maksaisivat enemmän veroa kuin saisivat tulonsiirtoja, olisivat äänioikeutettuja ylähuoneen vaaleissa. Periaatteessa ylähuoneen äänestäjät voisi jakaa verojenmaksunsa suuruuden perusteella luokkiin. Äänestäjien äänimäärä riippuisi siitä, mihin luokkaan hän kuuluu. Jos esim. äänestäjiä olisi 500.000, niin heillä voisi olla yhteensä 20 miljoonaa ääntä, joista puolet jaettaisiin tasan jokaiselle äänioikeutetulle ja puolet taas verojenmaksun suuruuden perusteella.
Ylimääräisten äänien antaminen nettoveronmaksajille saisi nämä vahtimaan valtion taloudenpitoa. Ja sitä paitsi, jos ihminen harjoittaisi kovasti verosuunnittelua, hänen äänimääränsä vähenisi, eli malli tukisi paremmin paremmin tuloja ansaitsevien rehellisyyttä yhteiskunnassa.
Mutta minusta kuitenkin olisi helpommin toteutettavissa sellainen malli, jossa nettoveronmaksajilla olisi kaikilla sama äänimäärä ylähuoneen vaaleissa.
Voisin kuvata omaa liberalismiani seuraavanlaisilla käsitteillä:
Eteläisessä Afrikassa sijaitsevan Botswanan väestöstä on suurin piirtein yhtä suuri osuus maan alkuperäisväestöä saneja kuin Suomen väestöstä on saamelaisia.
Välihuomautuksena voi toki huomauttaa, että etniset suomalaiset ovat yhtä paljon Suomen alkuperäisväestöä kuin etniset saamelaiset. Mutta sillä ei ole tämän blogimerkinnän aiheen kannalta sen kummemmin merkitystä.
Botswana taas on varsin pitkälle neekereiden asuttama, ja useimmat näistä ihmisistä puhuvat bantukieliä ja heistä selvästi useimmat ovat tswanoja. Saneja on vähän ja myös on varsin vähän eurooppalaistaustaisia valkoisia ihmisiä.
Botswanassa vallitsee siis musta ylivalta.
Maan yhteiskunnallinen kehitys on ollut Botswanan vuonna 1966 tapahtuneesta itsenäistymisestä alkaen tasaista ja mukavaa. Mitään isompia kriisejä ei ole ollut. Maassa ilmapiiri on ollut melko leppoisa.
Rodullista ylivaltaa pidetään liberaaleissa piireissä yleensä varsin huonona asiana. Ongelmaan auttaisi diversiteetin lisääminen. Ja sama koskee tietysti myös Botswanaa.
Botswanan rodulliset kasvot ovat siis varsin mustat. Rodullinen diversiteetti maassa on matala.
Ehdotan täten seuraavaa:
Botswanan tulisi lisätä erirotuisille maahanmuuttajille vetovoimatekijöitä. Toivottavaa olisi, että neekereiden osuus maan väestöstä painuisi alle 25 prosenttiin. Valkoisia tai kaukasideja voisi tulevaisuudessa olla noin 25 %, mongolidista suurrotua edustavia ihmisiä voisi myös olla noin 25 % ja loput Botswanan väestöstä voisivat olla intiaaneja, eskimoita, Australian aboriginaaleja ja Torresin salmen väestöä, polynesialaisia ja melanesialaisia, sekä sekarotuisia.
Jos tuollainen tulevaisuudenkuva joskus toteutuisi, niin musta ylivalta Botswanassa olisi mennyttä. Lisäksi maa saisi nauttia jatkossa monikulttuurisuuden siunauksista.
Minun tekisi mieleni ajatella, että olen lievästi vasemmistolainen henkilö. Mutta lienen melko epäpätevä tässä asiassa.
Joka tapauksessa olen aina halunnut ajatella olevani sosiaalinen ajattelija, jos en olekaan vasemmistolainen.
Aikoinaan minulla oli ollut taipumus ajatella, vaikka en sitä juuri missään julki tuonutkaan, että voisi olla kiva, jos kaikkien työntekijöiden olisi pakko kuulua johonkin ammattiliittoon. Perustelin tätä asiaa itselleni sillä, että mallini tukisi työntekijöiden oikeuksia.
Huono puoli mallissani olisi ollut se, että se poistaisi tältä osin oikeuden olla kuulumatta sellaisiin yhdistyksiin, joihin ei itse halua kuulua.
On kuitenkin toinen tapa tukea voimakkaasti työntekijöiden oikeuksia, keino, joka ei pakota ketään kuulumaan ammattiyhdistykseen. Sellainen, että perustettaisiin lain voimalla sellaisiin yrityksiin, joissa olisi riittävä määrä työntekijöitä, työntekijöiden edustus yrityksen hallintoelimiin. Tällainen malli on kuulemma käytössä Ruotsissa.
Minusta se kuulostaa hyvältä ja asialliselta. Malli luultavasti pakottaisi yrityksen kuin yrityksen jakamaan tuloksestaan kohtuullisen osan työntekijöilleen, ja luultavasti pitäisi huolen myös kohtuullisesta työsuojelusta.
En ole itse keksinyt sitäkään ajatusta, että pankinjohtajien tulisi lain edessä vastata omalla omaisuudellaan pankkinsa veloista. Tällainen heikentäisi pankkituen tarvetta ja tekisi yhteiskunnasta vakaamman myös tavallisten ihmisten kannalta.
En ole itse keksinyt edes sitä ajatusta, että sijoituksille tulisi määrätä pitkät määräajat. Spekulatiivinen kauppa on syvältä. Se auttaa lähinnä suurpelureita, ja viime kädessä heikoimmassa asemassa olevat kärsivät eniten markkinoita ja valtioita heiluttelevasta spekulaatiosta. Spekulatiivisen kaupankäynnin voimakas rajoittaminen saisi aikaan sen, että ihmiset ja institutionaaliset sijoittajat sijoittaisivat pitkällä aikavälillä tuottavaan teollisuuteen ja kaikenlainen temppuilu pikavoitoilla ja arvojen vääristämisellä jäisi pois.
Sanotaan vaikka, että alle 5 vuotta omistetuilla osakkeilla myyntivoittovero voisi olla 70 % ja alenisi siitä sitten "normaalille tasolle" pikku hiljaa 20 vuoden kuluessa ostamisesta.
Osakekauppa on minulle kuitenkin varsin vierasta aluetta.
Näin markkinatalousyhteiskunnan lieveilmiöitä joka tapauksessa voitaisiin yrittää laittaa kuriin.
Ja kun nyt on suomalainen julkinen terveydenhuolto kriisissä, ja tarvittaisiin kahdeksan miljardia euroa tai jotain lisärahoitusta sille, niin minusta olisi hyvä, jos lailla pakotettaisiin poliitikot käyttämään julkista terveydenhuoltoa aina kun se vain on mahdollista. Jos poliitikko haluaisi ehdottomasti turvautua yksityisen terveydenhuollon palveluihin, niin hänelle pitäisi tulla maksettavaksi tästä messevä lisävero, jonka määrä riippuisi siitä, kuinka suurta palkkaa tai palkkiota hän nauttii poliitikonammatistaan.
Mielestäni myöskin olisi kannatettavaa sellainen, että uusille hyvinvointialueillemme annettaisiin verotusoikeus, ettei tarvitsisi niiden aina valtion karttuisasta kädestä hakea rahoitusta, sekä valtionrahoitus HUS:lle, ettei se olisi riippuvainen hyvinvointialueiden armopaloista.
Kannatan myös sitä, että ammattiliitot voisivat nostaa kanteen työntekijöiden puolesta, jos näitä sorretaan laittomasti työnantajan taholta.
Mielestäni jotain pitäisi tehdä myös sille, että osa palkoista määräytyy maassamme sen perusteella, kuinka tehokkaasti ao. työntekijät kykenevät pysäyttämään maan lakkoaseella. En tässä nyt viitsi tuomita maan pysäyttämistä lakkoaseella, vaan sitä, että se antaa joillekin työntekijöistä ylivertaisen aseman yhteiskunnassa. Vastaavasti taas sitten toisilla on palkka paljon alhaisempi. Annan Vihreiden Grand Old Manin (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaaran lausua asiasta painavan sanansa (siteeraus peräisin miehen 19.7.2024 julkaisemasta blogimerkinnästä Uusi hyvinvointivaltio 7: markkinaehtoisempia palkkoja):
Ovatko markkinaehtoiset palkat epäoikeudenmukaisempia kuin työehtosopimuksilla määräytyvät? Ne ovat erilaisia, mutta vaikea sanoa, kummat ovat oikeudenmukaisempia. Onhan lakkoaseen tehokkuuden mukaan määräytyvät palkkaerot aika ongelmallisia erityisesti naisvaltaisten alojen kanssa. AKT:n on helpompi pysäyttää maa kuin kirjastoapulaisten ja se näkyy käytännön palkoissa. Tästä saamme syyttää naisvaltaisten alojen huonoja palkkoja
Lisäksi haluaisin sanoa, että mielestäni veroparatiisien lopettaminen auttaisi paitsi köyhien maiden, niin myöskin rikkaiden länsimaiden asukkaita, kun kerran kuitenkin 90 % aikuisista länsimaitten kansalaisista on muita kuin erityisen hyväosaisia ihmisiä.
Eikä siinä kaikki. Soininvaaran toisen melko tuoreen blogimerkinnän Uusi hyvinvointivaltio 6: työn vastaanottovelvollisuus lukijakommenteissa eräs nimimerkki oli lausunut, että hänen mielestään koko ansiosidonnaisen työttömyysturvan voisi poistaa ja korvata lakisääteisellä työnantajan maksamalla könttäkorvauksella työsuhteen päättyessä. Hän sanoi myös, että tässä mallissa kannustin työllistymiseen olisi hyvä ja lisäksi "hyvät, vakaat työnantajat hyötyisivät suhteessa jatkuvasti työntekijöitä kierrättäviin mulkeroihin". Mielestäni tämä on loistava ehdotus!!
Tästä tuli melko Soininvaara-pohjainen blogimerkintä nyt! Samassa blogimerkinnässään Osmo Soininvaara oli lausunut seuraavalla tavalla:
Yritykset ovat valittaneet, etteivät työvoimaviranomaiset kerro niille, keitä paikkakunnalla on työttöminä, jotta ne voisivat tarjota näille töitä. Minun on vaikea ymmärtää perusteluja tähän, jos samalla ollaan sitä mieltä, että työttömän on otettava tarjottu työ vastaan.
Eräs henkilö oli saman blogimerkinnän lukijakommenteissa lausunut kommenttinaan tähän, että jos TE-toimisto haluaisi edistää kirjoilla olevien työnhakijoiden työllistymistä, niin lakia voisi muuttaa sellaiseksi, että täyden työttömyyskorvauksen saamiseksi pitäisi vähintään sallia edes nimen ja mahdollisuuksien mukaan myös Curriculum vitaen näyttäminen TE-toimiston sivuilla työnantajille.
Komppaan vielä toista kommentoijaa, joka oli ehdottanut, että 98 %:n todennäköisyydellä syy TE-toimiston nykyisenlaiseen käyttäytymiseen on "tietosuoja" ja "yksityisyys". Henkilö oli myös lausunut, että oli joskus yrittänyt sanoa, että jos on huolissaan tietosuojastaan ja yksityisyydestään, niin ei ole pakko hakea työttömyysetuutta.
...
PS 1.9.2024: Lisäsin tekstiin kappaleen, jossa ilmaisin kannattavani ajatusta, että pakotetaan poliitikot lain voimalla käyttämään julkista terveydenhuoltoa aina kun se vain on mahdollista. Lisäsin tekstiin myöskin kappaleen, jossa ilmaisin kannattavani verotusoikeuden antamista uusille hyvinvointialueillemme sekä valtionrahoituksen järjestämistä HUS:lle.
