Liberalismi on steriili

Tämähän on poliittinen blogi, joten voin sanoa, että olen vuosien varrella flirttaillut paljon liberalismin kanssa. Minulla on itse asiassa valtavasti liberaaleja kantoja.

Olen kuitenkin useita kuukausia sitten keksinyt, millä yhdellä sanalla voin kuvata syytä, miksi liberalismi "puhtaana" ei kuitenkaan välttämättä kauheasti viehätä minua. Se sana on "steriili".

Liberalismi sanoo: yksilö, yksilö, yksilö. Vaikka ihmisyhteisö on muutakin.

Koska siis liberalismi on kannaltani poliittiseksi ideologiaksi liian steriili, se tarvitsee seurakseen verta ja suolenpätkiä, ja minä taidan tietää, mistä niitä löytyy: konservatismista.

Jos pitäisin tästä kiinni, niin silloin minua voisi kutsua liberaaliksi konservatiiviksi tai konservatiiviseksi liberaaliksi.

Liberalismista ottaisin aatteeseeni seuraavat asiat:

• vapausoikeudet
• ajatuksen etnisyyden oikeudesta kansalliseen itsemääräämisoikeuteen
  
• kriittisyyden uskonnollisia valtajärjestelmiä kohtaan
  
• tieteen arvostamisen
• kansanedustuslaitoksen. Asiaan liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Demokratian kahdeksan etua verrattuna diktatuuriin.

Konservatismista ottaisin:

• väkivaltaisen vallankumouksen vastaisuuden. Tarvitsemme yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa kehityksessä evoluutiota, ei revoluutiota. Myönnän kuitenkin, että joissakin tilanteissa voi väkivaltainenkin vallankumous olla psykologisesti välttämätön asia. Vallanpitäjien onkin oikeastaan huolehdittava siitä, että väkivaltaista vallankumousta ei koskaan tarvittaisi.
• perheen, perinteen, ja uskonnon kunnioittamisen. Tosin uskontoa tarvitsee mielestäni kunnioittaa ainoastaan silloin, kun se ei yritä pakottaa itseään ihmisille.
• periaatteen, jonka mukaan poliittinen päätöksenteko tulee valmistella ja hoitaa sillä lailla hyvin, ettei siitä seuraa ikäviä, tarkoittamattomia sivuvaikutuksia
  

Näiden ulkopuolelta ottaisin periaatteessa mukaan myös jonkinlaisen hyvinvointivaltion kannattamisen. Tosin joudun tässä sanomaan, että vaikka sydämeni voi olla keskustavasemmalla, niin lompakkoni on oikealla. Joka tapauksessa, hyvinvointivaltiota voi rikas ja hyvinvoivakin kannattaa sosiaalipasifistisista syistä, jos ei ihmisystävällisistä.

Konservatismi on mielestäni oikeassa siinä, että ihminen voi olla aika paskamainen olento. Tämä tieto on sopusoinnussa sekä alkukirkon tärkeimmän opettajan ja lähetystyöntekijän apostoli Paavalin näkemysten että myöskin modernin tieteen näkemysten kanssa. Ihminen on eläin muiden joukossa, vaikkakin kulttuuria luovana ja säilyttävänä lajina ylivoimaisesti tehokkain kaikista Maapallolla tavatuista. Ihmisellä on omat sosiaaliset vaistonsa, jotka vievät sekä hyvään että pahaan.

Tässä kuvaamaani aatettani voitaisiin mielestäni nimittää vaikka keskustamaltillisuudeksi.

Lopulta olin muuten tullut siihen tulokseen, että toinen tärkeä sisäinen syyni tämän tekstin kirjoittamiselle oli rakentaa eräänlainen henkinen perälauta, joka estää oman liberalismini valumisen woke- ja cancel-ideologioiden puolelle.

Lopuksi haluaisin muistuttaa siitä tunnetusta tosiasiasta, että liberalismi ja konservatismi eivät ole toistensa vastakohtia, vaikka ne vääristyneen yhdysvaltalaisen katsannon mukaan sitä ovat.