keskiviikko 6. joulukuuta 2023

Poliittisia ideologioita vastakohtineen

Useita kuukausia sitten olin osallistunut erääseen kyselypaneeliin, jossa udeltiin vastaajien poliittisia näkemyksiä tms. Jotenkin kyselyn tekijät olivat onnistuneet mokaamaan asettamalla konservatismin ja liberalismin toistensa vastakohdiksi. Kyselystä sain inspiraation tämän blogimerkinnän kirjoittamiseen.

Mutta tässä olisi joitakin todellisia poliittisia vastakohtapareja:

Konservatismi kunnioittaa uskontoa ja perinteitä ja varsinkin itselleen sopivanlaisia auktoriteetteja. Konservatismi suhtautuu kriittisesti ajatukseen ihmisestä pohjimmiltaan hyvänä olentona.

Konservatismin vastakohta on radikalismi, eli perinpohjaisten syvällisten muutosten ajaminen yhteiskuntaan. Radikalismin mukaan kunnollinen yhteiskunta on kuin munakas, jota ei välttämättä saa aikaan rikkomatta munia eli ihmisiä.

Liberalismi taas on vapautta, yksilöä, tiedettä ja edistystä kannattava ideologia. Se kieltää syntyperään perustuvat valta- ja moraaliset järjestelmät, ja yksilönvapaus on sille keskeistä.

Liberalismin vastakohta on autoritaarisuus eli uskominen auktoriteetteihin. Autoritaari alistuu auktoriteetin ohjaukseen enempiä kyselemättä.

Sosialismi on ideologia, joka kannattaa tuotantovälineiden ja rahoituslaitosten julkista omistusta.

Sosialismin vastakohta on minarkian eli nk. yövartijavaltion kannattaminen. Minarkismissa valtio verottaa ja sillä on oma oikeusjärjestyksensä, mutta valtion tehtävät on muuten supistettu melko minimaalisiksi. Nk. yövartijavaltio pitää yllä poliisia ja asevoimia sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden takaamiseen ja yhteiskunnallisen järjestyksen ylläpitoon ja yksityisen omistusoikeuden takaamiseen, mukaan lukien yritystoiminta. Toisen tulkinnan mukaan taas anarkokapitalismi on sosialismin vastakohta. Anarkokapitalismissa yhteiskunnallisen ja valtiollisen elämän perusta on yksityisyrityksissä, jotka määrittävät säännöt, joiden mukaan eletään.

5 kommenttia:

  1. Se on juurikin näin, sanoi Pågen.
    Lisätä voisi tai pitääkin, että radikalismin kantasana on latinan "rādīx", juuri.

    Radikaali haluaa repiä kaiken olevan juuria myöten pois päästäkseen laittamaan tilalle jotain, jonka toimivuudella ei ole merkitystä;
    ellei se toimi revitään, sekin vaan pois juuriaan myöten ja laitetaan taas jotain, mitä tahansa kunhan vaan revitään pois kaikki entinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Radix-sanan ablatiivi-muoto on radice, ja siitä tulee länsimaisten kielten "juurta" tarkoittava sana.

      Minua ärsyttää se, että latinan C-kirjaimen ääntämiseen oli tullut 300-luvulla jKr. vaihtoehtoinen ääntämistapa. Halveksin ja vihaan sitä. Niinpä sosialismin tulisi olla sokialismi suomeksi eikä sosialismi.

      Poista
    2. Mel Gibson oli nähnyt vaivaa saadakseen historiallisuutta kärsimysnäytelmäelokuvaansa, jossa Jeesusta tulkinnut James Caviezel ja muut juutalaishahmot puhuivat arameaa ja roomalaishahmot latinaa.

      Latinan kääntäjäksi vain oli hankittu kaikista mahdollisista vaihtoehdoista jesuiittapappi, niinpä Pontius Pilatuksen ja kumppaneiden repliikit olivat klassisen latinan sijasta korviin tökkivää munkkilatinaa.

      Poista
    3. Niin. Minä vihaan munkkilatinaa.

      Poista
    4. Elokuvassa puhuttu latina kuulosti suhteellisen paljon italialta.

      Poista