Olen joskus nimittänyt itseäni kansallisliberaaliksi. Kansallis- on tuossa sen vuoksi, että painotan poliittisessa ajattelussani kansallisvaltiota. Liberaali on tuossa siksi, että varsin pitkälle kannatan liberalismin ydinajatuksia.
Kansallismielisyydessä eli nationalismissa on kyse sen ajatuksen kannattamisesta että omalla etnisyydellä on oikeus viljellä omaa kulttuuriaan, oikeus korottaa itsensä kansakunnaksi sekä oikeus puolustaa olemassaoloaan.
Liberalismi taas on vapautta ja yksilöä kannattava poliittinen ideologia.
Kansallisliberalismin sijaan voitaisiin kyllä yhtä hyvin käyttää myös nimitystä yhteisöliberalismi.
Yhteisöliberalismi siis painottaisi sitä, että ihminen kuuluu usein paitsi perheeseen niin myös erilaisiin yhteisöihin.
...
PS. 15.6.2023: Tässä täytyy minun vielä ilmaista se asia, että liberalismi on antiklerikaalinen poliittinen ideologia, eli se vastustaa kaiken maailman teokratioita ja pappisvaltoja. Joten tässä kehittelemäni yhteisöliberalismi ei merkitse uskonnollisten yhteisöjen tukemista muussa kuin siinä mielessä, että ihmisellä on niin halutessaan oikea olla uskonnollinen.
Yhteisöliberalismi ei kyllä ole sama kuin kansallisliberalismi:
VastaaPoistasehän muuttaa ajatuksen liberaalisuuden toteuttamisesta kansallisvaltion muodostaman kansakunnan sisällä joko
pilkkoen sen satunnaisiin pienyhteisöihin tai
laajentaen kansainväliseksi, jolloin alkuperäinen teema kansallismielisyydestä katoaa tyystin.
Mä ajattelen, että kansallisuus on yksi osa erilaisia yhteisöjä edelleen.
PoistaTein sen lisäyksen tekstiin, että liberalismi on antiklerikaalinen poliittinen ideologia, eli se vastustaa kaiken maailman teokratioita ja pappisvaltoja. Joten tässä kehittelemäni yhteisöliberalismi ei merkitse uskonnollisten yhteisöjen tukemista muussa kuin siinä mielessä, että ihmisellä on niin halutessaan oikea olla uskonnollinen.
PoistaYhteisöjä voi muuten olla niin pieniä kuin suuria, eikä tarkoitukseni olisi hajottaa ihmisyhteisöjä pitäjien kokoisiksi saarekkeiksi.