torstai 3. syyskuuta 2020

Haluaisin ryhtyä pontikkatehtailijaksi

Jokunen päivä sitten telkkarista tuli juttua yhdysvaltalaisista laittoman pontikan valmistajista.

Ohjelmassa oli puhetta myös siitä, että lainsäädännön muutosten myötä on joissain paikoin Yhdysvaltoja ollut mahdollista ruveta valmistamaan laillista pontikkaa.

Ohjelma oli rehevä ja miellytti minua.

Kerron, miksi. Lauantaisin minun luonani tulee tavanomaisesti käymään kolme miestä, joille tarjoan kahvituksen. Nykyään tilaisuudessa katsotaan myös toverini J:n käyttämästä suoratoistopalvelusta elokuva tai tv-sarjoja, vaikka tämä ei ole tässä nyt kovin oleellista. Kahvituksen jälkeen nautimme olutta ja viskiä. Tässä vaiheessa yksi tovereista lähtee yleensä heti pois, koska hän on nykyisin suhteellisen raitis.

Toverini J on tuonut mukanaan kolme erilaista olutta, joista muodostuu mukava sarja. Nautin hänen kanssaan ne puoliksi. Ja maksan myös hänelle puolet niiden hinnasta. Toverini H taas nauttii omia oluitaan.

Minä maksan nautittavan viskin. Tämä aiheuttaa kahdelle osanottajista luonnollisesti suuren insentiivin nauttia isompi määrä viskiä tilaisuuden yhteydessä.

Siksi minua ihastutti tuo televisiossa näkemäni ohjelma.

Olen ajatellut, että pistän jatkossa muistiin kaiken ostamani viskin ja sen hinnan, jotta voin tarkastella jälkikäteen, että miten paljon minulla menee rahaa toisten juottamiseen.

Mutta sääli, että Suomessa pontikan valmistaminen on lailla kiellettyä.

Ja jos se olisikin laillista, niin oma hommansa olisi saada pontikasta tehtyä tarpeeksi juomakelpoista. Minulla ja jossain määrin J:lläkin kun on hyvin hienostunut makuaisti. Joten pitäisi olla hyvää.

Syy sille, etten valmista kotiolutta, on siinä, että siinä on hirveä homma saada aikaan suhteellisen vähäalkoholista juomaa. Ja toiseksi valmis olut vaatii runsaasti varastointitilaa. Ja kolmanneksi, koska minulla ja J:llä jokaisen nautitun oluen pitää olla erilainen, niin oluen valmistaminen ei siksikään käy.

Voi olla, että joskus tulevaisuudessa ostan kohtuullisen hyvää viskiä, jota jokainen osallistuja saa nauttia yhden paukun verran. Jos haluaa viskiä nauttia enemmän, niin sitten saa nauttia hankkimaani kauheinta mahdollista lajia.

Totuuden nimissä mainittakoon tässä sekin, että vähän aikaa sitten J oli kustantanut meidän nautittavaksemme lähes kokonaisen isohkon VSOP-konjakkipullon. Sekin oli hyvää, ja olimme siitä kiitollisia.

5 kommenttia:

  1. Mikäli pontikanvalmistus laillistetaan, onko se enää pontikkaa?
    Onhan alkoholiliikkeistämmekin saatavissa ainakin "Kiteen kirkas" -merkkistä pontikaksi mainittua juomaa, ja muitakin tuotemerkkejä on.

    Mutta koska ne ovat nimenomaan tehdasvalmisteisia tuotemerkkejä, voivatko ne silloin olla pontikkaa:
    sen keskeinen ominaisuus kun on juurikin kotipolttoisuus.

    Josta seuraten:
    voiko kukaan olla pontikkatehtailija? Eikö se ole itsessään oksymoron?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itse asiassa kyllä vähän kuulostaa siltä kuin olisi.

      Jos mä ryhtyisin pontikkatehtailijaksi, niin kyllä se viskiä sitten olisi. Ainakin lopulta. Sitä ennen ehkä jotain epämääräistä.

      Poista
  2. Pontikan nimi on USAssa "Moonshine Whiskey".
    Mutta eihän sillä ole mitään tekemistä viskin, tuon iiriläisten "elämän veden" (uisge beatha) kanssa? Läheisintä sukua moonshine on vodkan kanssa. - Toisaalta oman viskimerkin luominen on ainakin maailmanluokan julkkiksille varsin helppoa:

    sen kun vain tilaavat useammalta eri tislaamolta eri tasoisia tisleitä, sekoittavat ne ja lanseeraavat omalla nimellään.

    Lopputulos on viskipohjaisten cocktailien tehoaine, mutta eipä kai kukaan mihinkään sekoitukseen haluakaan hukata sitä todella hyvää whiskyä,
    olipa se skottilaista, irlantilaista, USAlaista tai kanadalaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ostin viime viikolla jo kaupasta yhden pullon Islay Mistiä ja yhden Glen Scanlania. Eli yhden halvahkon pullon viskiä ja yhden vielä halvemman.

      Poista
    2. Hyvien viskien valmistaminen on hankalaa, kun joutuu odottamaan valmista niin kovin kauan.

      Poista