Huonoa teologiaa ja filosofiaa

Olen tässä blogissani kirjoittanut kirjoitussarjaa Kristillinen skeptismi. Siihen liittyen kertaan teille, että olen jo jokusen vuoden ajan ajatellut kristillisestä perusopinkappaleesta "suhde Jumalaan kannattaa perustaa yksin Kristuksen sovitustyöhön eikä mihinkään, mikä on omaa tai omaa tekoa", että vaikkakin se on psykologisesti toimiva, niin sen toimivuuden takana ei välttämättä kuitenkaan ole toimivaa Jumalaa. Eli kyseessä olisi täten mahdollisesti pelkkä psykologinen vaikutusmekanismi.

Kristuksen sovitustyöhön turvautuminen samalla kun itse ei varsinaisesti usko persoonalliseen Jumalaan on hieman outoa jopa minun itseni mielestä. Koska persoonallinen Jumala tavallaan roikkuu mukana, vaikka itse on tosiasiallisesti uskonnoton.

Niinpä joskus kuluvan vuoden heinäkuussa eli joitakin viikkoja sitten olin päättänyt lopulta kokeilla avautumista maailmankaikkeudelle Kristuksen sovitustyöhön turvautumisen sijaan.

Ja mikä yllätys, tällä oli samanlainen vaikutus minuun kuin Kristuksen sovitustyöhön turvautumisella.

Eikä siinä vielä kaikki. Sittemmin olen huomannut, ettei minun tarvitse avautua edes maailmankaikkeudelle saadakseni kyseisen hyödyn. Ilmeisesti homma toimii päässäni jotenkin automaattisesti, juuri siitä syystä että vuonna 1993 olin omaksunut sen näkemyksen, ettei pidä perustaa suhdettaan siveellisen maailmanjärjestyksen ylläpitäjään (silloin mielessäni oli persoonallinen Jumala) mihinkään, mikä on omaa tai omaa työtä, yritystä tai ponnistusta.

Nyt siis näyttää siltä, että olen päässyt Jeesuksesta Kristuksena eroon. Tosin en Jeesuksesta sinänsä. Hän tulee aina jollakin tavalla olemaan osa minun ajatusmaailmaani. Koska hän on varsin mielenkiintoinen ja koska länsimaista kulttuuria ei olisi ilman häntä.

Minulla on myös edelleen jonkinlainen tarve säilyttää Jumala mielessäni. Jumala on tosin minulle, edelleen, vain epädogmaattisen kunnioituksen kohde, Jumala, joka ilmenee maailmankaikkeuden ihmeellisessä järjestyksessä ja sitä vallitsevissa luonnonlaeissa.

Mutta silti Jumala on edelleen minun kanssani, kuten aina ennen.