keskiviikko 28. elokuuta 2019

Eräänlainen kirja-arvio: Terry Pratchett: Täyttä höyryä

Englantilaisen kirjailijan Terry Pratchettin (1948-2015) Kiekkomaailmaan sijoittuva vuonna 2013 julkaistu romaani Täyttä höyryä jäi kirjailijan viimeiseksi hänen elinaikanaan julkaistuksi kirjaksi. Teoksen juonen keskiössä on höyryvoiman valjastaminen.

Kirjassa esittää tärkeää osaa myös erään lajin yksilöiden keskuudessa syntynyt totalitaristisia tendessejä sisältävä liike.

Yli 40 teosta käsittävä Kiekkomaailma-sarja on humoristisista fantasiakirjoista koostuva teossarja, joka parodioi yhteiskunnan ilmiöitä. Sen maailma on litteä "planeetta", joka liikkuu avaruudessa neljän supermassiivisen kokoisen norsun selässä. Norsuja kuljettaa tietenkin vielä valtavampi kilpikonna avaruuden halki. Itse pidän näitä tarinoita mainioina aikuisten satuina.

En pitänyt Täyttä höyryä -romaanista kauheasti. Siitä melko pitkälle puuttuu normaali Kiekkomaailma-sarjan kirjoihin sisältyvä humoristinen säkenöinti. Parasta antia kirjassa oli minusta golemhevoseen liittyvä tarinointi. Sen kunniaksi kirjoitin runon golemhevosesta. Julkaisen sen yhdessä blogeistani myöhemmin (ja toivottavasti muistan julkaista linkin siihen myöhemmin tämän kirjoituksen Post Scriptumissa).

Pratchettillä oli todettu Alzheimerin tauti vuonna 2007. Tiedä sitten, vaikuttiko se kirjailijan romaanin suhteelliseen huumorin puutteeseen. Vai vaikuttiko enemmän se, että kirjailija halusi olla kirjassaan poliittisesti oikeaoppinen? Vaiko ahdistiko kirjailijaa aavistus kuoleman läheisyydestä niin, ettei kunnon kirjaa voinut syntyä? Vai johtuisiko kaikki yksinkertaisesti kirjasarjan iästä? Mutta kiva huomata, että joku toinenkin on pitänyt kirjaa huonohkona.

Oma oloni tuli kuitenkin kirjaa lukiessa haikeaksi asiaankuuluvista syistä. Ja tulin siihen tulokseen, että voi miksi, voi miksi meidän elämämme Maapallolla ei voi olla samanlaista kuin on Kiekkomaailman "planeetalla".

Jo monen monituista vuotta sitten olin tullut muuten siihen tulokseen, että olisi kivaa, jos Maapallolla ei olisi niin kovin suurta vaihtelua ilmasto-oloissa. Ajattelin, että Maan tulisi siksi olla pallomaisen sijaan pitkulaisemman muotoinen. Olin harkinnut myös sellaista vaihtoehtoa, että Maa voisi olla lieriön muotoinen, ja navoille ei voisi ollenkaan mennä. Tai jos voisi, niin putoaisi välittömästi Maa-lieriön sisään ja putkahtaisi sitten ulos vastakkaiselta puolelta lieriötä.

Aivan viime aikoina olin ollut sitä mieltä, että ehkä riittäisi, jos lämmön johtuminen olisi sillä lailla erilaista, että valtavia eroavaisuuksia ilmasto-oloissa ei syntyisi. Tällöin ei tarvitsisi Maan muotoa muuttaa.

Mutta... litteä Maa se vasta olisi kiva!! Tässä arvostelemaani kirjaa lukiessa tämä ajatus iski minuun. Niin, ja sitten siinä pitäisi olla Kiekkomaailman tapaan ihmisten lisäksi muitakin älyllisiä lajeja eli kääpiöt, peikot, hiidet, maahiset, vampyyrit, zombit ja pikkupirut. Niin ja golemit ja golemhevoset myös. Unohtuiko minulta jotain?

PS. Olin muuten kirjoittanut tähän kirjaan liittyvän runon jokunen kuukausi sitten. Tämä ei siis liity golemhevosiin. Sen runon julkaisen myöhemmin.

II PS. 27.3.2021: Ja se uudempi runoni on nimeltään Savihevoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti