Aikoinaan koulussa opiskelin jonkin aikaa venäjää. En minä eikä yksikään luokan muista venäjää opiskelevista pojista ollut hommassa kovin hyvä. Tytöt olivat keskimäärin parempia. En oppinut siellä kieltä vallan kauheasti ja aikaa myöten olen suurimman osan oppimastani myöskin unohtanut. Venäjän kieleen liittyen näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Olin kirjoilla jossakin oppilaitoksessa. Oli venäjän oppitunti. Opettaja käski meidän kirjoittaa jonkinlaisen sadun tai vaihtoehtoisesti tosikertomuksen venäjäksi. Minä sanoin luokassa, että taidan jättää homman kotitehtäväksi. Kotona voisi rauhassa selailla venäjän oppikirjaa, ja saisi ehkä jotain aikaankin.
Olin unessa keksinyt hyvän aiheen kirjoitukselleni. Mutta luokasta lähdettyäni olin unohtanut, että mistä pitikään kirjoittaa. Mietin, että oliko aiheeni muusikko Johnny Cash. En ollut varma.
torstai 27. huhtikuuta 2017
keskiviikko 26. huhtikuuta 2017
Venäjän juntan kulkuset repäistyneet irti?
Dmitri Kiselev, Venäjän juntan johtajaa Vladimir Putinia lähellä oleva tärkeä propagandisti, itkee MTV:n uutisen mukaan Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin pahuutta.
Minusta on hillittömän hauskaa, että kun Putin ja putinistit näyttivät vielä vähän aikaa sitten odottavan Yhdysvaltain tuoreelta presidentiltä suurta myötämielisyyttä juntan toiveille, niin nyt sitten on ruvettu itkemään ja kitisemään. On kuin juntan jäsenten kulkuset olisivat asettuneet todellisuuden kottikärryihin ja sitten ne olisivat yllättäen repäistyneet irti.
Minusta on hillittömän hauskaa, että kun Putin ja putinistit näyttivät vielä vähän aikaa sitten odottavan Yhdysvaltain tuoreelta presidentiltä suurta myötämielisyyttä juntan toiveille, niin nyt sitten on ruvettu itkemään ja kitisemään. On kuin juntan jäsenten kulkuset olisivat asettuneet todellisuuden kottikärryihin ja sitten ne olisivat yllättäen repäistyneet irti.
tiistai 25. huhtikuuta 2017
Jeesuksen mielipiteet eivät olleet nykyaikaisia mielipiteitä
Kuluvana Herran vuonna 2017 pitkänäperjantaina 14.4. järjestettiin Helsingin keskustassa melkein perinteinen Via Crucis -pääsiäisvaellus. Via Crucis on suomeksi "ristin tie", ja pääsiäisvaellus liittyy kristinuskoon ja sen päähenkilöön Jeesukseen Kristukseen. Ja muistakaakin, että C lausuttiin klassisessa latinassa aina kuten suomen K. Jeesuskin eli tällaisena aikana, ettäs tiedätte.
Sanoin tuossa, että melkein perinteinen, sillä tällä kertaa näyttelijät olivat jok'ikinen naispuolisia ihmisiä. Minusta kyseessä on Via Crucisin raiskaus, mutta se ei ole tässä kirjoituksessani nyt olennaisinta.
Jeesustakin esitti nainen, näyttelijä Maria Ylipää. MTV:n uutisartikkelin (uutisen ohessa myös videouutispätkä) mukaan Ylipää oli pohtinut asiaan liittyen tällaisia:
Jeesus Nasaretilainen oli uskovainen juutalainen ja eli juutalaisena juutalaisten joukossa. Minähän tämän vain sanon, mutta hänellä on saattanut olla asioista seuraavanlaisia mielipiteitä:
"Minä olen tullut juutalaista Herran kansaa varten. Kannatan isille annettua Mooseksen lakia ja kunnioitan sitä Jumalan lakina. Pyrin kuitenkin opetuksissani siihen, että lain noudattamisen taakka ei olisi kansalleni juutalaisille liian raskas kantaa. Vastustan avioliiton ulkopuolista seksiä ja avioeroa. Kuitenkin haluan, että kaikki ihmiset tietäisivät sydämessään olevansa syntisiä eivätkä siksi tuomitsisi toisiaan kovin helposti, äkkinäisesti ja liioitellusti. Herra yksin on synnitön, ja vain hän voi tehdä ihmisestä kokonaisen! Olen sitä mieltä, että hädässä olevaa on autettava, vaikka tämä ei olisi juutalainen. Kuitenkin, jos meidän luoksemme tulisi muilta mailta runsaasti sellaisia hädänalaisia, jotka eivät olisi kiitollisia saamastaan avusta ja kunnioittaisi ja arvostaisi meitä vaan pyrkisivät hyväksikäyttämään meitä ja lopulta alistamaan meidät ja riistämään meiltä isiemme uskon, niin uskon, että Herra siunaisi tekomme, jos vastustaisimme heitä ja heidän pyrkimyksiään. Roomalaiset ovat jo yksinään riittävän paha asia. On silti hyvä, että maassa on rauha ja järjestys. Lopullisen rauhan luo kuitenkin Herra yksin."
Sanoin tuossa, että melkein perinteinen, sillä tällä kertaa näyttelijät olivat jok'ikinen naispuolisia ihmisiä. Minusta kyseessä on Via Crucisin raiskaus, mutta se ei ole tässä kirjoituksessani nyt olennaisinta.
Jeesustakin esitti nainen, näyttelijä Maria Ylipää. MTV:n uutisartikkelin (uutisen ohessa myös videouutispätkä) mukaan Ylipää oli pohtinut asiaan liittyen tällaisia:
Kyllä minä tätä meidän yhteiskuntamme tilannetta Jeesuksen laseilla heti katselin. Kaikkea vihapuhetta, rasismia, vähemmistöjen syrjintää, pakolaisia ja maahanmuuttajia Rautatientorilla. Ajattelen että mitäköhän Jeesus tekisi tai sanoisiUsein sanotaan, että kristinuskoa ei pidä sotkea politiikkaan. Mutta näyttelijä Ylipää taisi tehdä tässä uskonnon ja politiikan keskenään sotkemisen Korkean veisun (nykyiseltä nimeltään Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon suomenkielisessä Raamatussa Laulujen laulu), kun hän oletti, että Jeesus noudattaa hänen omia poliittisia mielipiteitään.
Jeesus Nasaretilainen oli uskovainen juutalainen ja eli juutalaisena juutalaisten joukossa. Minähän tämän vain sanon, mutta hänellä on saattanut olla asioista seuraavanlaisia mielipiteitä:
"Minä olen tullut juutalaista Herran kansaa varten. Kannatan isille annettua Mooseksen lakia ja kunnioitan sitä Jumalan lakina. Pyrin kuitenkin opetuksissani siihen, että lain noudattamisen taakka ei olisi kansalleni juutalaisille liian raskas kantaa. Vastustan avioliiton ulkopuolista seksiä ja avioeroa. Kuitenkin haluan, että kaikki ihmiset tietäisivät sydämessään olevansa syntisiä eivätkä siksi tuomitsisi toisiaan kovin helposti, äkkinäisesti ja liioitellusti. Herra yksin on synnitön, ja vain hän voi tehdä ihmisestä kokonaisen! Olen sitä mieltä, että hädässä olevaa on autettava, vaikka tämä ei olisi juutalainen. Kuitenkin, jos meidän luoksemme tulisi muilta mailta runsaasti sellaisia hädänalaisia, jotka eivät olisi kiitollisia saamastaan avusta ja kunnioittaisi ja arvostaisi meitä vaan pyrkisivät hyväksikäyttämään meitä ja lopulta alistamaan meidät ja riistämään meiltä isiemme uskon, niin uskon, että Herra siunaisi tekomme, jos vastustaisimme heitä ja heidän pyrkimyksiään. Roomalaiset ovat jo yksinään riittävän paha asia. On silti hyvä, että maassa on rauha ja järjestys. Lopullisen rauhan luo kuitenkin Herra yksin."
maanantai 24. huhtikuuta 2017
Ranskalaisten feministien kannattaa nyt äänestää Marine Le Penia, koska tämä on nainen
Ranskan Herran vuoden 2017 presidentinvaalien ensimmäinen kierros käyttiin eilen sunnuntaina. Olisin voinut julkaista tämän jo sunnuntaiaamuna, mutta ranskalaiset luultavasti harvemmin lukevat blogiani, joten katsoin, ettei asialla ole niin hirveästi oikeasti väliä.
Ensimmäisen kierroksen voittajiksi selviytyivät joidenkin keskustalaiseksi mieltämä Emmanuel Macron ja hienojen hyvien ihmisten oikeistopopulistiseksi ellei peräti äärioikeistolaiseksi nimittämä Marine Le Pen. Jälkimmäinen voittajista on sukupuoleltaan nainen. Hän on myös heittänyt edustamastaan Kansallinen rintama -puolueestaan (ranskaksi Front National) oikeasti jonkin verran rasistisen isänsä Jean-Marie Le Penin ulos.
Näiden kahden välillä pidetään vaalien toinen kierros 7. toukokuuta.
Siteeraan seuraavaksi filosofi Jukka Hankamäkeä:
Viime vuoden marraskuussa pidettyjen Yhdysvaltain presidentinvaalien alla maan entinen ulkoministeri Madeleine Albright oli todennut, että naisten pitäisi äänestää Demokraattisen puolueen ehdokasta Hillary Clintonia vain sen takia, että tämä on nainen. "Helvetissä on erityinen paikka varattuna naisille, jotka eivät auta toisiaan", Albright oli vakuutellut.
Joten feministinaiset (ja -miehet) Ranskassa. Äänestäkää Marine Le Peniä presidentinvaalien toisella kierroksella! Lisäksi painakaamme myös päämme rukoukseen tämän voiton puolesta. Mutta äänestäminen on vielä tärkeämpää.
Ensimmäisen kierroksen voittajiksi selviytyivät joidenkin keskustalaiseksi mieltämä Emmanuel Macron ja hienojen hyvien ihmisten oikeistopopulistiseksi ellei peräti äärioikeistolaiseksi nimittämä Marine Le Pen. Jälkimmäinen voittajista on sukupuoleltaan nainen. Hän on myös heittänyt edustamastaan Kansallinen rintama -puolueestaan (ranskaksi Front National) oikeasti jonkin verran rasistisen isänsä Jean-Marie Le Penin ulos.
Näiden kahden välillä pidetään vaalien toinen kierros 7. toukokuuta.
Siteeraan seuraavaksi filosofi Jukka Hankamäkeä:
Erikoista onkin valtamedian kampanjointi Le Peniä vastaan. Hänen politiikkansa ei ole populistista mutta kylläkin kansanvaltaista, järkevää ja periaatteellisia suunnanmuutoksia artikuloivaa. Ihmeellistä on myös feministien osoittama vastustus; nythän olisi mahdollisuus valita Ranskaan kaikkien aikojen ensimmäinen naispresidentti!Koska filosofi Hankamäki on seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaali, niin hänellä on sen verran nykyisin monille ihmisille tärkeässä uhrihierarkiajärjestelmässä tarvittavia uhristatuspisteitä, että kehotan ranskalaisia kuuntelemaan häntä. Ikävä vain, ettei hän ole muslimi eikä tummaihoinen. Sitten hän olisi kaiken voittava jokeri.
Viime vuoden marraskuussa pidettyjen Yhdysvaltain presidentinvaalien alla maan entinen ulkoministeri Madeleine Albright oli todennut, että naisten pitäisi äänestää Demokraattisen puolueen ehdokasta Hillary Clintonia vain sen takia, että tämä on nainen. "Helvetissä on erityinen paikka varattuna naisille, jotka eivät auta toisiaan", Albright oli vakuutellut.
Joten feministinaiset (ja -miehet) Ranskassa. Äänestäkää Marine Le Peniä presidentinvaalien toisella kierroksella! Lisäksi painakaamme myös päämme rukoukseen tämän voiton puolesta. Mutta äänestäminen on vielä tärkeämpää.
lauantai 22. huhtikuuta 2017
Undulatus politicus
Olisin äänestänyt kuluvan Herran vuoden 2017 kunnallisvaaleissa Muutospuoluetta, mutta kun se ei ollut pudottuaan puoluerekisteristä saanut vielä(kään) kerättyä 5000 kannattajakorttia takaisin sinne pääsemiseksi, niin Muutos ei voinut asettaa kunnallisvaaleissa ehdokkaita. En jaksanut ruveta kaivelemaan interwebbiä saadakseni selville, että keitä muutoslaisia on mahdollisesti muiden liikkeiden tai puolueiden ehdokkaina.
Sen sijaan äänestin ensimmäistä kertaa elämässäni persua. Jälkeenpäin on tullut mieleeni, että olisi voinut jättää puolueen äänestämisen myöhemmäksi, kun väistyvä puoluejohtaja Timo Soini oli vielä sen keulapurjeena. Mutta minun kävi oikeasti niin sääliksi Perussuomalaisia.
Ja nyt kun asiaa olen ehtinyt jo useamman kerran miettiä, niin minua ottaa itse asiassa päähän se, että en äänestänyt Piraattipuoluetta. Se nimittäin sai ehdokkaita läpi Helsingissä ja Jyväskylässä. Olisi ollut mahtavaa olla ollut mahdollistamassa Piraattien nousua varteenotettavaksi puolueeksi.
Piraattipuolueessa minua miellyttävät sen myönteinen suhtautuminen yksilönvapauksiin ja puoluekurin puuttuminen sekä se, että puolueessa on mukana paljon tietotekniikan päälle ymmärtäviä ihmisiä. Itsekin olen tietokonenörtti, vaikkakin huono sellainen. Vähemmän tärkeänä itselleni koen puolueen piraattimaisimmat linjanvedot. Niiden vuoksi itse asiassa molemmat veljeni, jotka ovat periaatteessa muun ohella myös muusikoita, voisivat järkyttyä, jos äänestäisin joskus Piraatteja.
Mitä taas tulee Perussuomalaisten tulevaisuuteen, niin toivoisin Jussi Halla-ahon voittavan kesäkuun puoluekokouksessa puheenjohtajan pallin. Hän olisi mainio ja uskottava muutoksen airut. Ja sitä paitsi tutkijana hän toisi jonkin verran epätieteellistä henkeä hönkivään puolueeseensa tieteellistä likviditeettiä (ei liity millään lailla likvidoimiseen).
Aikoinaan olin itse ollut melko varma siitä, että Halla-aho on rasisti, kun kaikki luotettavat tahot näyttivät toitottavan hänestä sellaista. Mutta sitten menin lukemaan hänen Scripta-blogiaan. Tarpeeksi paljon sen antiin tutustuttuani tulin siihen tulokseen, että "luotettavat tahot" olivat puhuneet paskaa. Jussi Halla-aho ei ollutkaan rasisti!
Jussi Halla-aho on tavallinen kansallisliberaali.
Halliksesta tuli ensin kunnanvaltuutettu, sitten kansanedustaja ja lopuksi europarlamentaarikko.
Kun hän oli mennyt Perussuomalaisten toimintaan mukaan, niin eräs henkilö lausui hänestä jonkin ajan päästä: "Propellipäästä pukumieheksi alle vuodessa".
Sampo Terho olisi varmaan myöskin ihan hyvä puoluejohtajana. Hänellä on ilmeisesti ihan hyvät arvot. Mutta Soinin perillisenä ja valtamedian jonkinlaisena uutena lemmikkinä hän olisi ehkä vähemmän uskottava muutosjohtajana. Mutta uskottavuus sikseen. Jos Jussi Halla-aho valitaan kesäkuussa Perussuomalaisten uudeksi puheenjohtajaksi, niin minulla on ilo nähdä sitten hyvien hienojen ihmisten, nykyajan fariseusten, aito hätä ja pelko, kun "vääränlainen" ihminen on tullut valituksi hommaan. Mutta jos Jussi Halla-ahon poliittiset vastustajat saavat tahtonsa läpi, niin Perussuomalaisia ei enää ole, eikä pian enää Suomeakaan...
PS:
Jos ketään tässä vaiheessa enää kiinnostaa, niin voisin kuvailla itseäni poliittisella kartalla usealla tavalla: realistisen liberalismin kannattaja, kansallisliberaali, joitakin edistyksellisiä arvoja kannattava konservatiivi ja bernsteinilainen sosialidemokraatti. Tämä johtuu siitä, että usein erilaisten poliittisten ideologioiden aatemaailmat osuvat jossain määrin päällekkäin. Mutta varmaankin tätä nykyä pidän eniten nimityksestä realistisen liberalismin kannattaja. Kannatan myöskin suoraa demokratiaa täydentämään edustuksellista demokratiaa. Mutta poliitikkoa minusta ei varmaankaan tule koskaan.
Melkein välttämätön loppukaneetti: Mainitsen lopuksi ihan muuten vain sellaisia asioita, jotka ovat mielestäni vastoin liberalismia: kansallissosialismi, suuri osa nykyisestä feminismistä, pakkoruotsi, islamin perustajan profeetta Muhammadin edustamat arvot, rasismi, kiihkonationalismi, ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota, ns. positiivinen syrjintä, negatiivinen syrjintä, merkantilismi, lysenkolaisuus, pappisvalta, Ruotsi.
Sen sijaan äänestin ensimmäistä kertaa elämässäni persua. Jälkeenpäin on tullut mieleeni, että olisi voinut jättää puolueen äänestämisen myöhemmäksi, kun väistyvä puoluejohtaja Timo Soini oli vielä sen keulapurjeena. Mutta minun kävi oikeasti niin sääliksi Perussuomalaisia.
Ja nyt kun asiaa olen ehtinyt jo useamman kerran miettiä, niin minua ottaa itse asiassa päähän se, että en äänestänyt Piraattipuoluetta. Se nimittäin sai ehdokkaita läpi Helsingissä ja Jyväskylässä. Olisi ollut mahtavaa olla ollut mahdollistamassa Piraattien nousua varteenotettavaksi puolueeksi.
Piraattipuolueessa minua miellyttävät sen myönteinen suhtautuminen yksilönvapauksiin ja puoluekurin puuttuminen sekä se, että puolueessa on mukana paljon tietotekniikan päälle ymmärtäviä ihmisiä. Itsekin olen tietokonenörtti, vaikkakin huono sellainen. Vähemmän tärkeänä itselleni koen puolueen piraattimaisimmat linjanvedot. Niiden vuoksi itse asiassa molemmat veljeni, jotka ovat periaatteessa muun ohella myös muusikoita, voisivat järkyttyä, jos äänestäisin joskus Piraatteja.
Mitä taas tulee Perussuomalaisten tulevaisuuteen, niin toivoisin Jussi Halla-ahon voittavan kesäkuun puoluekokouksessa puheenjohtajan pallin. Hän olisi mainio ja uskottava muutoksen airut. Ja sitä paitsi tutkijana hän toisi jonkin verran epätieteellistä henkeä hönkivään puolueeseensa tieteellistä likviditeettiä (ei liity millään lailla likvidoimiseen).
Aikoinaan olin itse ollut melko varma siitä, että Halla-aho on rasisti, kun kaikki luotettavat tahot näyttivät toitottavan hänestä sellaista. Mutta sitten menin lukemaan hänen Scripta-blogiaan. Tarpeeksi paljon sen antiin tutustuttuani tulin siihen tulokseen, että "luotettavat tahot" olivat puhuneet paskaa. Jussi Halla-aho ei ollutkaan rasisti!
Jussi Halla-aho on tavallinen kansallisliberaali.
Halliksesta tuli ensin kunnanvaltuutettu, sitten kansanedustaja ja lopuksi europarlamentaarikko.
Kun hän oli mennyt Perussuomalaisten toimintaan mukaan, niin eräs henkilö lausui hänestä jonkin ajan päästä: "Propellipäästä pukumieheksi alle vuodessa".
Sampo Terho olisi varmaan myöskin ihan hyvä puoluejohtajana. Hänellä on ilmeisesti ihan hyvät arvot. Mutta Soinin perillisenä ja valtamedian jonkinlaisena uutena lemmikkinä hän olisi ehkä vähemmän uskottava muutosjohtajana. Mutta uskottavuus sikseen. Jos Jussi Halla-aho valitaan kesäkuussa Perussuomalaisten uudeksi puheenjohtajaksi, niin minulla on ilo nähdä sitten hyvien hienojen ihmisten, nykyajan fariseusten, aito hätä ja pelko, kun "vääränlainen" ihminen on tullut valituksi hommaan. Mutta jos Jussi Halla-ahon poliittiset vastustajat saavat tahtonsa läpi, niin Perussuomalaisia ei enää ole, eikä pian enää Suomeakaan...
PS:
Jos ketään tässä vaiheessa enää kiinnostaa, niin voisin kuvailla itseäni poliittisella kartalla usealla tavalla: realistisen liberalismin kannattaja, kansallisliberaali, joitakin edistyksellisiä arvoja kannattava konservatiivi ja bernsteinilainen sosialidemokraatti. Tämä johtuu siitä, että usein erilaisten poliittisten ideologioiden aatemaailmat osuvat jossain määrin päällekkäin. Mutta varmaankin tätä nykyä pidän eniten nimityksestä realistisen liberalismin kannattaja. Kannatan myöskin suoraa demokratiaa täydentämään edustuksellista demokratiaa. Mutta poliitikkoa minusta ei varmaankaan tule koskaan.
Melkein välttämätön loppukaneetti: Mainitsen lopuksi ihan muuten vain sellaisia asioita, jotka ovat mielestäni vastoin liberalismia: kansallissosialismi, suuri osa nykyisestä feminismistä, pakkoruotsi, islamin perustajan profeetta Muhammadin edustamat arvot, rasismi, kiihkonationalismi, ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota, ns. positiivinen syrjintä, negatiivinen syrjintä, merkantilismi, lysenkolaisuus, pappisvalta, Ruotsi.
perjantai 21. huhtikuuta 2017
Amicitia Deo
Pääsiäinen on ohi! Se on minulle suuri ilon aihe, sillä ei-työllisenä ja seinienvieruksia pitkin kulkevana ihmisenä minulle ei ole hyötyä ihmisten lomapäivistä. Te ihmiset!
Juhlapyhät saavat päinvastoin kalenterini sekaisin.
Katsoin uudelta National Geography -kanavalta pääsiäisen tienoilla sellaisen Jeesus-elokuvan, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Se oli vuonna 2015 julkaistu Jeesuksen murha, alkukieliseltä nimeltään Killing Jesus. Elokuva oli kaksiosainen, ja osat näytettiin saman tien uusintanakin.
Periaatteessa tykkäsin elokuvan menosta ja meiningistä sen muusta. Jeesuskin oli mielestäni hyvin oikeanlainen. Elokuvassa oli minun silmilläni katsoen kuitenkin kaksi ikävää virhettä: Jeesus ei, kun häntä tultiin vangitsemaan Getsemanen puutarhassa, sanonut kuolematonta lausahdustaan: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu". Lausuma on tärkeä, koska sen perusteella voisi olettaa, että Jeesuksen mielestä häntä ei saanut puolustaa väkivallalla. Myöskin oli elokuvantekijöiltä silkkaa laiskuutta se, että kun Jeesuksen teloitusvälineen eli ristin yläosaan kiinnitetyssä kyltissä, jossa olisi pitänyt lukea kolmella kielellä teloituksen syy eli se, että Jeesus oli juutalaisten kuningas, niin siinä ainoastaan luki lyhenne INRI, joka tulee latinankielisestä ilmaisusta "Iesus Nazarenus, Rex Iudaeorum".
Vielä voisi mainita senkin, että Mel Gibsonin ohjaama Jeesus-elokuva The Passion of the Christ (2004) nosti riman aivan uudelle tasolle, koska siinä puhuttiin alkukieliä eli arameaa ja latinaa. Ja Killing Jesus oli englanninkielinen.
Mutta muuten ihmettelin, että suomenkielisiltä tv-kanavilta ei muuten näyttänyt tulevan yhtään Jeesus-elokuvia. Tämä on mädätystä!
Seuraavassa alkaa höperehtiminen. Jos et halua lukea sitä, niin klikkaa vaikka tätä.
Olen viime aikoina aidosti kokenut olevani käytännössä uskonnoton. Samaan aikaan olen perustanut suhteeni Jumalaan yksin Kristuksen sovitustyöhön, vaikka minulla ei ole ollut kovin väkeviä perusteita uskoa Jumalaan. En ole olettanut, että sovitustyön takana todella on Jumalaa.
Ja miksi olen kuitenkin turvautunut Kristuksen sovitustyöhön? No siksi, että minä saan siitä saman kuin kaikki kristityt. Saan voiman elää kristittynä.
Mutta minusta on kuitenkin alkanut tuntua jossain määrin siltä, että uskonnottomana ja Jumalaan uskomattomana oleminen ja samaan aikaan Kristuksen sovitustyöhön turvautuminen on jotenkin häröä. Ainakin se on vähemmän yksinkertaista. Tuntuu siltä, että maailman pienimmän uskon määrän omaksuminen olisi hyödyllistä.
Uskoni Jumalaan on pieni kuin sinapinsiemen. Mutta sen verran minä nyt sitten uskon. Uskoa minulla on niin pieni määrä, etten koe tekeväni väärin.
Olen määrittänyt oman kristinuskon "muotoni" nyt seuraavanlaiseksi. Siihen kuuluu kaksi komponenttia, jotka ovat:
Juhlapyhät saavat päinvastoin kalenterini sekaisin.
Katsoin uudelta National Geography -kanavalta pääsiäisen tienoilla sellaisen Jeesus-elokuvan, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Se oli vuonna 2015 julkaistu Jeesuksen murha, alkukieliseltä nimeltään Killing Jesus. Elokuva oli kaksiosainen, ja osat näytettiin saman tien uusintanakin.
Periaatteessa tykkäsin elokuvan menosta ja meiningistä sen muusta. Jeesuskin oli mielestäni hyvin oikeanlainen. Elokuvassa oli minun silmilläni katsoen kuitenkin kaksi ikävää virhettä: Jeesus ei, kun häntä tultiin vangitsemaan Getsemanen puutarhassa, sanonut kuolematonta lausahdustaan: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu". Lausuma on tärkeä, koska sen perusteella voisi olettaa, että Jeesuksen mielestä häntä ei saanut puolustaa väkivallalla. Myöskin oli elokuvantekijöiltä silkkaa laiskuutta se, että kun Jeesuksen teloitusvälineen eli ristin yläosaan kiinnitetyssä kyltissä, jossa olisi pitänyt lukea kolmella kielellä teloituksen syy eli se, että Jeesus oli juutalaisten kuningas, niin siinä ainoastaan luki lyhenne INRI, joka tulee latinankielisestä ilmaisusta "Iesus Nazarenus, Rex Iudaeorum".
Vielä voisi mainita senkin, että Mel Gibsonin ohjaama Jeesus-elokuva The Passion of the Christ (2004) nosti riman aivan uudelle tasolle, koska siinä puhuttiin alkukieliä eli arameaa ja latinaa. Ja Killing Jesus oli englanninkielinen.
Mutta muuten ihmettelin, että suomenkielisiltä tv-kanavilta ei muuten näyttänyt tulevan yhtään Jeesus-elokuvia. Tämä on mädätystä!
Seuraavassa alkaa höperehtiminen. Jos et halua lukea sitä, niin klikkaa vaikka tätä.
Olen viime aikoina aidosti kokenut olevani käytännössä uskonnoton. Samaan aikaan olen perustanut suhteeni Jumalaan yksin Kristuksen sovitustyöhön, vaikka minulla ei ole ollut kovin väkeviä perusteita uskoa Jumalaan. En ole olettanut, että sovitustyön takana todella on Jumalaa.
Ja miksi olen kuitenkin turvautunut Kristuksen sovitustyöhön? No siksi, että minä saan siitä saman kuin kaikki kristityt. Saan voiman elää kristittynä.
Mutta minusta on kuitenkin alkanut tuntua jossain määrin siltä, että uskonnottomana ja Jumalaan uskomattomana oleminen ja samaan aikaan Kristuksen sovitustyöhön turvautuminen on jotenkin häröä. Ainakin se on vähemmän yksinkertaista. Tuntuu siltä, että maailman pienimmän uskon määrän omaksuminen olisi hyödyllistä.
Uskoni Jumalaan on pieni kuin sinapinsiemen. Mutta sen verran minä nyt sitten uskon. Uskoa minulla on niin pieni määrä, etten koe tekeväni väärin.
Olen määrittänyt oman kristinuskon "muotoni" nyt seuraavanlaiseksi. Siihen kuuluu kaksi komponenttia, jotka ovat:
- suhteen Jumalaan perustaminen yksin Kristuksen sovitustyöhön
- oikeus epäillä
torstai 20. huhtikuuta 2017
Amicitia linguae
Perjantaina 7. huhtikuuta sain lisättyä siihen mennessä viimeisen sanan pieneen novial-suomi -sanakirjaani, jota olin ehtinyt työstää enemmän tai vähemmän aktiivisesti yli vuoden ajan.
Tämä teki minusta melko onnellisen henkilön. Vaikka ei kovin moni harrastus ole niin suuressa määrin lähes täydellisen hyödytön kuin tämä. Novialin kielen harrastajia on koko maailmassa noin kourallinen. Suomessa heitä on vähintään kaksi ja puoli.
Mutta ainakin tämä tehnee hyvää aivoille.
Sittemmin olen aloittanut koko yli kahdeksantuhatta sanaa ja ilmaisua käsittävän sanakirjani tarkistamisen.
Sanotaan vielä rimpsu: Novial on keinotekoinen kieli, ja se on kuin romaaninen kieli germaanisen kielen vaatteissa. Se on luonnollisemman oloinen kieli kuin esperanto, mutta epäluonnollisemman oloinen kieli kuin interlingua. Sen kielioppi on vahvasti englanninkielisvaikutteinen. Novial on myöskin kansainvälisten sanojen Korkea veisu.
Novialin kieli on saanut minut pitämään X-kirjaimesta.
Harrastaisin mielelläni runsaasti latinaakin, mutta siinä on mielestäni liikaa kielioppisääntöjä, jotta jaksaisi.
Tämä teki minusta melko onnellisen henkilön. Vaikka ei kovin moni harrastus ole niin suuressa määrin lähes täydellisen hyödytön kuin tämä. Novialin kielen harrastajia on koko maailmassa noin kourallinen. Suomessa heitä on vähintään kaksi ja puoli.
Mutta ainakin tämä tehnee hyvää aivoille.
Sittemmin olen aloittanut koko yli kahdeksantuhatta sanaa ja ilmaisua käsittävän sanakirjani tarkistamisen.
Sanotaan vielä rimpsu: Novial on keinotekoinen kieli, ja se on kuin romaaninen kieli germaanisen kielen vaatteissa. Se on luonnollisemman oloinen kieli kuin esperanto, mutta epäluonnollisemman oloinen kieli kuin interlingua. Sen kielioppi on vahvasti englanninkielisvaikutteinen. Novial on myöskin kansainvälisten sanojen Korkea veisu.
Novialin kieli on saanut minut pitämään X-kirjaimesta.
Harrastaisin mielelläni runsaasti latinaakin, mutta siinä on mielestäni liikaa kielioppisääntöjä, jotta jaksaisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)