Näin joitakin päiviä sitten vaikuttavia unia. Ne olivat seuraavanlaisia:
Oli naisenmuotoinen superpahis. Minä ja muutamat toverini tiesimme, että häntä on erittäin vaikea saada tapetuksi. Mutta meidän piti kohdata hänet. Ja niin me teimme. Pidin kädessäni pitkää miekkaa. Tein havainnon, että pahikseen ei vaikuttanut millään lailla pistäminen tai lyöminen miekalla. Minä sitten lopulta kaikin voimin löin häntä toiselta puolelta vartaloon ja kiskoen vääntelin miekallani toiselle puolelle asti. Näin pahis meni kahtia ja kuoli.
Toisessa unessani, joka oli oikeastaan unien sarja, tapahtui seuraavanlaisia:
1) Olin saksalainen sotilas Ensimmäisessä maailmansodassa. Kohtasin haavoittuneen vihollissotilaan ja halusin pelastaa hänen henkensä. Vein hänet erääseen rakennukseen ja lähdin hakemaan klinikalta tms. lääkäriä auttamaan. Lääkäri ei meinannut suostua ensin tulemaan, mutta kinuttuani tarpeeksi hän päätti kuitenkin suostua pyyntööni. Lähdin heti katsastamaan vihollissotilaan kuntoa. En nähnyt vielä lääkärin seuraavan perässäni. Mutta ko. rakennus, johon olin miehen jättänyt, olikin nyt jonkinlainen sairaala tai terveyskeskus. Onnistuin kysymään joltakin henkilökunnan jäseneltä, missä mahtaa olla paikalle jättämäni vihollissotilas. Minulle kerrottiin, että mies on lähetetty hoitoon Turkkiin. Seuraavaksi päätin rientää takaisin em. lääkärin luo kertomaan, ettei pelastamani vihollissotilas tarvitsekaan hänen apuaan.
2) Olin jossain tilaisuudessa, jossa ihmiset istuivat pöytien ääressä. Ensimmäisestä maailmansodasta oli jo kymmeniä vuosia aikaa, mutta minä en ollut vanhentunut yhtään. Tunnistin ihmisten joukosta kauan aikaa sitten pelastamani vihollissotilaan. Kävelin hänen luokseen. Mies ei tunnistanut minua. En viitsinyt hämmentää häntä kertomalla, kuka olin. Halusin kertoa hänelle, mitä silloin vuosikymmeniä sitten Ensimmäisessä maailmansodassa hänelle oli tapahtunut.
3) Minusta oli tullut upseeri, tietenkin Ensimmäisessä maailmansodassa. Minä ja muutamat muut nuoret upseeritoverini puimme upseerinunivormua päälle. Esimiehemme tarkasti meidät. Hän sanoi minulle, että minun kaulukseni on liian kireällä. Kauluksessa meillä oli jonkinlainen ihmeellinen kiristyssysteemi. Löysäsin kaulustani. Seuraavaksi menimme upseerikerholle. Jätimme siellä vastaanottoon päähineemme, minäkin kaikki kolme päähinettäni.
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
tiistai 30. joulukuuta 2014
Ahdistava koira ja jouluaatto vuonna 2014
Olipa kerran koira, josta käytän nimitystä "ihmissyöjäkoira". Olen kirjoittanut hänestä blogiini ennenkin. Hän on pienimmän pikkuveljeni (jatkossa PPV) koira. Oikeasti hän ei syö ihmisiä, mutta hankala ja kriittinen hän osaa olla. Tämä johtuu hänen alun perin huonosta sosiaalistumisestaan viipurilaisessa koirakodissa. Olen kahteen otteeseen hoitanutkin häntä pitemmän aikaa kotonani. Käytän tässä hänestä nimitystä Johnnie-boy. Veljeni on maallikoksi suurin piirtein maailman paras koirankasvattaja, tai on ainakin minuun verrattuna, ja hän on saanut tehtyä Johnnie-boysta niin hyvän koiran kuin mahdollista, uskon.
Oli jouluaatto eli Jeesuksen virallisen syntymäjuhlan aatto. Veljeni olivat hakeneet minut kotoani autolla isomman pikkuveljeni (jatkossa IPV) luokse. Lähdimme autolta kulkemaan IPV:n kotia kohti. Näin kuinka PPV:n kiinalainen tyttöystävä (jatkossa JSC) tuli lenkiltä Johnny-boyn kanssa. Tämä juoksi ohitseni. Pian hän kuitenkin huomasi, kuka minä olen, ja rupesi haukkumaan vihamieliseen sävyyn.
Päästiin sitten IPV:n kotiin. Onneksi jo heti vaatteitten ripustamisen jälkeen Johnnie-boylle laitettiin kuonokoppa. Tämä helpotti jonkin verran oloani. Mutta aluksi hänen takiaan niin verenpaineeni kuin sydämensykkeeni olivat selvästi koholla.
IPV:hen Johnnie-boy jostain syystä suhtautuu minua paljon paremmin. Täytyy sanoa, että harvemmin osaan käyttäytyä täysin luontevasti hänen seurassaan.
Mutta, joka tapauksessa, paikalla olivat myös IPV:n kiinalainen aviovaimo (jatkossa W) ja lähes kaksivuotias tyttärensä (jatkossa L) sekä vanhempi tytärpuoli (jatkossa Q).
Olin tuonut L:lle aikaisemmin lahjaksi Richard Scarryn sanakirjan. Tällä kertaa toin kiinankielisen version siitä. Hyvä tuttuni oli aikoinaan keksinyt, että voisin tilata sellaisen Akateemisen kirjakaupan kautta. Luultavasti ei ole sen syytä, että kirjan saapuminen kesti kuukausikaupalla. Mutta se saapui perille juuri sopivasti, että saatoin antaa sen joululahjaksi L:lle.
En ollut kirjaa paketoinut kotonani. IPV kehotti menemään tekemään sen yläkertaan. Q auttoi minua hommassa, koska edellisinä päivinä hän oli hankkinut lahjojen paketoinnissa rautaisen kokemuksen.
Osa porukastamme minä mukaan lukien nautti lasilliset alkoholipitoista glögiä, jota olin tuonut mukaani kolmen pullollisen verran. Itse asiassa sitä oli kolmea eri lajia.
PPV toi minulle tölkillisen Koffin III:ta, jollaista en tavallisesti suostu nauttimaan. Ei se nyt kovin kauhealta sitten maistunutkaan.
Jossain vaiheessa ryhdyttiin syömään. Ruokaan sisältyi kaikkea mitä nyt suomalaiseen jouluateriaan voi kuulua, ja lisäksi blinejä. Blinit eivät sisältyneet ruokaan Venäjän suuren johtajan Vladimir Putinin kunniaksi vaan ihan muuten vain. Nautin ruokajuomana lasillisen minulle tarjottua chileläistä punaviiniä. Se oli ihan sopivaa ruokajuomaksi, vaikka en viinejä nykyään harrastakaan. En muista viinin merkkiä.
Alkuruoan nautittuamme keskeytimme ruokailun pitääksemme ruokalevon ja jakaaksemme lahjat. W ihmetteli lahjojenjaon yhteydessä sitä, että olin onnistunut tilaamaan lahjakirjani Kiinasta. Sain jopa itsekin lahjoja: sukkia, bokserit ja Fazerin Present-konvehtirasian. Sain myös kaksi kappaletta olutlaseja, jotka muistuttivat minusta koeputkia. Kerroin tämän W:lle ja varmuuden vuoksi englanniksikin ("test tubes"). Tärkeä seikka on myös se, että sain lahjaksi kaiken muun ohella purkillisen W:n valmistamaa chiliä, joka on minusta mainiota.
Olen joululahjojensaajaksi melko iäkäs, jo 44 vuotta. Mutta ilmeisesti asemani sukuhaarani vanhimpana elossaolevana miespuolisena jäsenenä takaa minulle aseman sukuni kiinalaisten jäsenten patriarkkana, mikä takaa lahjojen tulon.
Sitten siirryttiin taas ruokapöytään ja syötiin pääruoka.
Ruoka oli ollut hyvää, ja sitä oli ollut tarpeeksi.
Johnnie-boy muuten makasi jaloissani osan ajasta ruokailun aikana. Ja oli ihan joviaalin näköinen.
Hänellä näkyy olevan ambivalenttinen suhtautuminen minuun. Mietin, voisiko se osaltaan johtua päivittäin nauttimastani lääkekoktailista. Se voisi saada aikaan koiran nenään epäilyttävän ominaishajun. Jos hän miettii, että mitä tuo rikollinen aina tekee mukana kaikissa näissä riennoissa.
Nautittiin myös jälkiruokaa. IPV tarjosi minulle keittimensä avulla samaa kuin itse otti eli kupillisen espressoa.
Veljieni ollessa tupakalla pihalla minä kerroin naispuolisille seurueemme jäsenille, miten minä usein läpytän kämmenelläni ilmaan samaan aikaan kuin syön ruokaa tai nautin olutta. Läpytys auttaa makuhermojeni toimintaa. JSC kysyi minulta sitten, että onko tämä suomalainen vitsi.
Nautin illan aikana vielä pikkaisen alkoholipitoista glögiä ja luultavasti yhden Koffin kolmosenkin.
Olin onnistunut muutamaksi hetkeksi unohtamaan, etteivät PPV, JSC ja Johnnie-boy enää asu Rajatorpassa vaan Olarissa. Lähdin pois joulujuhlista ennen heitä. Jouduin kulkemaan taksilla yksin kotiini.
Kotona odottivat raikas loppuilta sekä jääkaapissa viisi kappaletta kauhean hyviä oluita. Seuraavana päivänä olin melko väsynyt, mutta en kuitenkaan ollut vetänyt perseitä olalle, toisin kuin edellisenä jouluaattona.
Ja lopuksi vielä lisää muuta jouluasiaa:
Kansanedustajani James Hirvisaari (Muutos 2011) oli muuten lähettänyt minulle joulukortin. Hänen viehättävä eduskunta-avustajansa Fija Saarni oli kirjoittanut korttiin väärin etunimeni.
Olin muuten ennen jouluaattoa viettänyt seuraavanlaisia pikkujouluja tms.: Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Hämeenkylän seurakunnassa olin käynyt syömässä jouluaterian. Samaten olin osallistunut yhdistyksen joulujuhlaan Hämeenkylän kartanossa. Vielä olin osallistunut kerholla puurojuhlaan jouluaatonaattona.
Vihaan eniten jouluissa sitä, että ne pistävät viikko-ohjelmani sekaisin, kun ei pääse joka arkipäivä käymään kaupassa eikä pääse kerhollekaan joka päivä. Eivätkä bussit myöskään tällöin kulje aina hyvin. Toiseksi vihaan jouluissa kaupallisuutta. Kolmanneksi vihaan niissä sitä, että pikkulapsille kerrotaan joulupukin olevan todellinen henkilö.
Mutta nyt saa tämä joulusta kirjoittaminen riittää!!!1!1!!
...
PS 31.12.2014: Olin lähes kaksi ja puoli vuotta sitten onnistunut koirakuiskaamisessa Hilma-nimisen koiran tapauksessa. Tapasin hänet nyt menneenä iltana toista kertaa elämässäni. Hilma suhtautui minuun erittäin varauksellisesti. En kuitenkaan pelännyt häntä ollenkaan. Toisin kuin on käynyt Johnnie-boyn kohdalla. Paikassa jossa olin, oli myös vanha tuttu sukulaiskoira, joka rakastaa minua. Lisäksi siellä oli toinen sukulaiskoira, joka suhtautuu minuun varauksellisesti, mutta ei enää nykyään kovin vihamielisesti. Tämän edesmennyt sisar oli tykännyt minusta aikoinaan kovasti.
Oli jouluaatto eli Jeesuksen virallisen syntymäjuhlan aatto. Veljeni olivat hakeneet minut kotoani autolla isomman pikkuveljeni (jatkossa IPV) luokse. Lähdimme autolta kulkemaan IPV:n kotia kohti. Näin kuinka PPV:n kiinalainen tyttöystävä (jatkossa JSC) tuli lenkiltä Johnny-boyn kanssa. Tämä juoksi ohitseni. Pian hän kuitenkin huomasi, kuka minä olen, ja rupesi haukkumaan vihamieliseen sävyyn.
Päästiin sitten IPV:n kotiin. Onneksi jo heti vaatteitten ripustamisen jälkeen Johnnie-boylle laitettiin kuonokoppa. Tämä helpotti jonkin verran oloani. Mutta aluksi hänen takiaan niin verenpaineeni kuin sydämensykkeeni olivat selvästi koholla.
IPV:hen Johnnie-boy jostain syystä suhtautuu minua paljon paremmin. Täytyy sanoa, että harvemmin osaan käyttäytyä täysin luontevasti hänen seurassaan.
Mutta, joka tapauksessa, paikalla olivat myös IPV:n kiinalainen aviovaimo (jatkossa W) ja lähes kaksivuotias tyttärensä (jatkossa L) sekä vanhempi tytärpuoli (jatkossa Q).
Olin tuonut L:lle aikaisemmin lahjaksi Richard Scarryn sanakirjan. Tällä kertaa toin kiinankielisen version siitä. Hyvä tuttuni oli aikoinaan keksinyt, että voisin tilata sellaisen Akateemisen kirjakaupan kautta. Luultavasti ei ole sen syytä, että kirjan saapuminen kesti kuukausikaupalla. Mutta se saapui perille juuri sopivasti, että saatoin antaa sen joululahjaksi L:lle.
En ollut kirjaa paketoinut kotonani. IPV kehotti menemään tekemään sen yläkertaan. Q auttoi minua hommassa, koska edellisinä päivinä hän oli hankkinut lahjojen paketoinnissa rautaisen kokemuksen.
Osa porukastamme minä mukaan lukien nautti lasilliset alkoholipitoista glögiä, jota olin tuonut mukaani kolmen pullollisen verran. Itse asiassa sitä oli kolmea eri lajia.
PPV toi minulle tölkillisen Koffin III:ta, jollaista en tavallisesti suostu nauttimaan. Ei se nyt kovin kauhealta sitten maistunutkaan.
Jossain vaiheessa ryhdyttiin syömään. Ruokaan sisältyi kaikkea mitä nyt suomalaiseen jouluateriaan voi kuulua, ja lisäksi blinejä. Blinit eivät sisältyneet ruokaan Venäjän suuren johtajan Vladimir Putinin kunniaksi vaan ihan muuten vain. Nautin ruokajuomana lasillisen minulle tarjottua chileläistä punaviiniä. Se oli ihan sopivaa ruokajuomaksi, vaikka en viinejä nykyään harrastakaan. En muista viinin merkkiä.
Alkuruoan nautittuamme keskeytimme ruokailun pitääksemme ruokalevon ja jakaaksemme lahjat. W ihmetteli lahjojenjaon yhteydessä sitä, että olin onnistunut tilaamaan lahjakirjani Kiinasta. Sain jopa itsekin lahjoja: sukkia, bokserit ja Fazerin Present-konvehtirasian. Sain myös kaksi kappaletta olutlaseja, jotka muistuttivat minusta koeputkia. Kerroin tämän W:lle ja varmuuden vuoksi englanniksikin ("test tubes"). Tärkeä seikka on myös se, että sain lahjaksi kaiken muun ohella purkillisen W:n valmistamaa chiliä, joka on minusta mainiota.
Olen joululahjojensaajaksi melko iäkäs, jo 44 vuotta. Mutta ilmeisesti asemani sukuhaarani vanhimpana elossaolevana miespuolisena jäsenenä takaa minulle aseman sukuni kiinalaisten jäsenten patriarkkana, mikä takaa lahjojen tulon.
Sitten siirryttiin taas ruokapöytään ja syötiin pääruoka.
Ruoka oli ollut hyvää, ja sitä oli ollut tarpeeksi.
Johnnie-boy muuten makasi jaloissani osan ajasta ruokailun aikana. Ja oli ihan joviaalin näköinen.
Hänellä näkyy olevan ambivalenttinen suhtautuminen minuun. Mietin, voisiko se osaltaan johtua päivittäin nauttimastani lääkekoktailista. Se voisi saada aikaan koiran nenään epäilyttävän ominaishajun. Jos hän miettii, että mitä tuo rikollinen aina tekee mukana kaikissa näissä riennoissa.
Nautittiin myös jälkiruokaa. IPV tarjosi minulle keittimensä avulla samaa kuin itse otti eli kupillisen espressoa.
Veljieni ollessa tupakalla pihalla minä kerroin naispuolisille seurueemme jäsenille, miten minä usein läpytän kämmenelläni ilmaan samaan aikaan kuin syön ruokaa tai nautin olutta. Läpytys auttaa makuhermojeni toimintaa. JSC kysyi minulta sitten, että onko tämä suomalainen vitsi.
Nautin illan aikana vielä pikkaisen alkoholipitoista glögiä ja luultavasti yhden Koffin kolmosenkin.
Olin onnistunut muutamaksi hetkeksi unohtamaan, etteivät PPV, JSC ja Johnnie-boy enää asu Rajatorpassa vaan Olarissa. Lähdin pois joulujuhlista ennen heitä. Jouduin kulkemaan taksilla yksin kotiini.
Kotona odottivat raikas loppuilta sekä jääkaapissa viisi kappaletta kauhean hyviä oluita. Seuraavana päivänä olin melko väsynyt, mutta en kuitenkaan ollut vetänyt perseitä olalle, toisin kuin edellisenä jouluaattona.
Ja lopuksi vielä lisää muuta jouluasiaa:
Kansanedustajani James Hirvisaari (Muutos 2011) oli muuten lähettänyt minulle joulukortin. Hänen viehättävä eduskunta-avustajansa Fija Saarni oli kirjoittanut korttiin väärin etunimeni.
Olin muuten ennen jouluaattoa viettänyt seuraavanlaisia pikkujouluja tms.: Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Hämeenkylän seurakunnassa olin käynyt syömässä jouluaterian. Samaten olin osallistunut yhdistyksen joulujuhlaan Hämeenkylän kartanossa. Vielä olin osallistunut kerholla puurojuhlaan jouluaatonaattona.
Vihaan eniten jouluissa sitä, että ne pistävät viikko-ohjelmani sekaisin, kun ei pääse joka arkipäivä käymään kaupassa eikä pääse kerhollekaan joka päivä. Eivätkä bussit myöskään tällöin kulje aina hyvin. Toiseksi vihaan jouluissa kaupallisuutta. Kolmanneksi vihaan niissä sitä, että pikkulapsille kerrotaan joulupukin olevan todellinen henkilö.
Mutta nyt saa tämä joulusta kirjoittaminen riittää!!!1!1!!
...
PS 31.12.2014: Olin lähes kaksi ja puoli vuotta sitten onnistunut koirakuiskaamisessa Hilma-nimisen koiran tapauksessa. Tapasin hänet nyt menneenä iltana toista kertaa elämässäni. Hilma suhtautui minuun erittäin varauksellisesti. En kuitenkaan pelännyt häntä ollenkaan. Toisin kuin on käynyt Johnnie-boyn kohdalla. Paikassa jossa olin, oli myös vanha tuttu sukulaiskoira, joka rakastaa minua. Lisäksi siellä oli toinen sukulaiskoira, joka suhtautuu minuun varauksellisesti, mutta ei enää nykyään kovin vihamielisesti. Tämän edesmennyt sisar oli tykännyt minusta aikoinaan kovasti.
maanantai 29. joulukuuta 2014
Pitkät kalsarit ja kivekset (melko lyhyt teksti)
Heitin tänään aamupäivällä menemään yhdet pitkät kalsarit. Tämä johtui siitä, että kun sunnuntaina katselin televisiota sohvalla istuen, niin kivekseni tulivat kalsareitten aukosta kätevästi esiin. Olin kuin miespuolinen lehmä!
Mietelmä siitä mitä mm. kuuluu siveelliseen maailmanjärjestykseen
Kärsimys, epäoikeudenmukaisuus ja julmuus ovat osa siveellistä maailmanjärjestystä.
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Venäläisten Suomi-lomat vaihtuvat lasketteluun Karjalankannaksella
Ylen uutinen kertoo, että Karjalankannaksella toimivissa laskettelukeskuksissa varaudutaan ennätykselliseen sesonkiin. Heikon ruplan seurauksena monet pietarilaiset ja moskovalaiset juhlivat uutta vuotta Suomen sijaan rajan läheisyydessä Karjalassa ja Kannaksen alueella.
Itse sanoisin kyllä, että painukoot helvettiin sieltä, kun ei ole kutsuttu.
Itse sanoisin kyllä, että painukoot helvettiin sieltä, kun ei ole kutsuttu.
perjantai 26. joulukuuta 2014
Miten Marcus Crassus meni aivan hämmennyksiin
Spartacus: "Spartacus sum."
Spartacuksen armeijan taistelija 1: "Ego Spartacus sum!"
Spartacuksen armeijan taistelija 2: "Ego Spartacus sum!"
Spartacuksen armeijan taistelija 3: "Ego Spartacus sum!!"
Ja niin edelleen.
Marcus Crassus meni tästä aivan hämmennyksiin.
Lisäksi monituisia vuosia myöhemmin hänen päänsä leikattiin irti hänen lähdettyään omalla luvalla Parthiaa vastaan sotaretkelle.
...
PS 18.5.2016: Spartacus ja hänen orjakapinansa.
Spartacuksen armeijan taistelija 1: "Ego Spartacus sum!"
Spartacuksen armeijan taistelija 2: "Ego Spartacus sum!"
Spartacuksen armeijan taistelija 3: "Ego Spartacus sum!!"
Ja niin edelleen.
Marcus Crassus meni tästä aivan hämmennyksiin.
Lisäksi monituisia vuosia myöhemmin hänen päänsä leikattiin irti hänen lähdettyään omalla luvalla Parthiaa vastaan sotaretkelle.
...
PS 18.5.2016: Spartacus ja hänen orjakapinansa.
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
On joulu vuonna 2014
Päivät ovat alkaneet pidetä.
Käytiin illalla haudoilla ja myös mummia katsomassa.
On jouluaatto, mutta Jeesus ei todennäköisesti syntynyt 25. joulukuuta. Mikään ei kuitenkaan estä pitämästä joulua Jeesuksen syntymäjuhlana.
Lisäksi Jeesus on niin kiva.
Pakko julkaista tämä jo ennen joulupäivää, koska Suomessa lahjat jaetaan jo 24. päivänä.
Tässä olikin kaikki tällä kertaa. Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille! En toista toivotustani joulupäivänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)