Isänmaallinen Kansanliike -niminen poliittinen puolue oli perustettu vuonna 1932 paholaisenmustan, mustista mustimman liikkeen, Lapuan liikkeen seuraajaksi. Ei, ei se liity mitenkään Mustiin muslimeihin.
IKL:stä tuli alkuperästään huolimatta ihan kiltti.
Julkaisin nettisivuillani arvostelun liikkeen vuoden 1932 puolueohjelmasta. Jos sen uskallat tehdä, ja jos jostain kumman syystä niin myös haluat tehdä, pääset lukemaan sen täältä. Kirjoitin sinne myös esipuheen.
keskiviikko 9. marraskuuta 2016
Kirjoitin Isänmaallisen kansanliikkeen vuoden 1932 ohjelmasta arvostelun
maanantai 7. marraskuuta 2016
Onko tällaisilla ihmisillä aivoja ollenkaan! (tokaisu)
Täytyy ihmetellä, että mitä sellaisten ihmisten aivoissa oikein liikkuu, jotka nimittelevät rasisteiksi tai äärioikeistolaisiksi sellaisia ihmisiä, jotka kannattavat demokratiaa, oikeusvaltiota ja sananvapautta ja vastustavat rasismia, kiihkonationalismia ja poliittista väkivaltaa.
Sellaiset ihmiset ilmeisesti yrittävät leimakirveen heiluttamisen maailmanennätystä. Ja silti heidänlaisensa usein ovat sitä mieltä, että Raamatulla ei saa lyödä ihmisiä päähän. Mutta jos ei, niin miksi ei? Siteeraamalla Johannes Kastajaa lyön itse näitä ihmisiä päähän sillä: "Osoittakaa teoillanne, että olette kääntyneet!"
PS Tiistaina yritän olla julkaisematta mitään. Keskiviikkona yritän julkaista jotain täysin kauhistuttavaa.
Sellaiset ihmiset ilmeisesti yrittävät leimakirveen heiluttamisen maailmanennätystä. Ja silti heidänlaisensa usein ovat sitä mieltä, että Raamatulla ei saa lyödä ihmisiä päähän. Mutta jos ei, niin miksi ei? Siteeraamalla Johannes Kastajaa lyön itse näitä ihmisiä päähän sillä: "Osoittakaa teoillanne, että olette kääntyneet!"
PS Tiistaina yritän olla julkaisematta mitään. Keskiviikkona yritän julkaista jotain täysin kauhistuttavaa.
sunnuntai 6. marraskuuta 2016
"Suvaitsevaisen" ihmisen mielenmaisemasta
"Suvaitsevainen" ihminen uskoo, että syntiä ei ole hänessä itsessään, vaan väärinajattelevissa ihmisissä ja taloudellisissa ja yhteiskunnan rakenteissa. Hän ulkoistaa pahan itsestään muualle.
Epärealistinen näkemys itsestään ja ihmislajista yleensä auttaa häntä pitämään mielen kartan kaukana siitä, että se vastaisi todellisen maailman pinnanmuotoja ja yksityiskohtia. Tämä on itse asiassa myös eräänlainen heimotunnus.
PS Voit halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Ihmisen ero apinasta, joka liittyy biologiseen evoluutioon, jonka vaikutuksen ihmisen mielen rakenteeseen nykyajan hyvät fariseukset kieltävät.
Epärealistinen näkemys itsestään ja ihmislajista yleensä auttaa häntä pitämään mielen kartan kaukana siitä, että se vastaisi todellisen maailman pinnanmuotoja ja yksityiskohtia. Tämä on itse asiassa myös eräänlainen heimotunnus.
PS Voit halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Ihmisen ero apinasta, joka liittyy biologiseen evoluutioon, jonka vaikutuksen ihmisen mielen rakenteeseen nykyajan hyvät fariseukset kieltävät.
lauantai 5. marraskuuta 2016
Sukupuolineutraalin ajattelun looginen päätepiste (tokaisu)
Kun naisten ja miesten välillä ei ole eroa, niin naisten hakkaaminen ei eroa miesten hakkaamisesta.
torstai 3. marraskuuta 2016
Ihmisen ero apinasta
Jokunen miljoona vuotta sitten esi-isissämme tapahtui muutoksia, joiden perusteella voimme sanoa, että pikku hiljaa apinoista tuli ihmisiä.
Melko yleisesti ajatellaan, että jotkut etelänapinoiden eli Australopithecusten lajeista olivat ihmisen esi-isiä. Ihmissuvun läheinen esi-isä on voinut olla afarineteläapina eli Australopithecus afarensis. Se eli 3,9-3 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisen Homo-sukuun lasketaan jo kuuluvaksi 2,5-1,8 miljoonaa vuotta sitten elänyt käteväihminen eli Homo habilis.
Muutos apinasta ihmiseksi ei tietenkään tapahtunut äkillisesti eli niin, että vanhemmat olisivat olleet apinoita ja heidän lapsensa ihmissukua. Eikä muutos tapahtunut sadan vuoden aikana, vaan se tapahtui hyvin vähitellen. Kun puhutaan sukupuuttoon kuolleista ajallisesti toisiaan seuranneista lajeista, niin on vain ihmisen luokittelutarpeen ja järjestyksen vuoksi kätevää, että paleontologi sanoo, että tämä kallo on peräisin etelänapinalta ja tämä toinen homo-sukuun kuuluvalta. Koska muuten fossiileista olisi vaikea puhua.
Ihmisen kehityslinja ja simpansseihin ja bonoboihin vievä kehityslinja erosivat toisistaan noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten. On mahdollista, että tämä yhteinen esi-isä käveli jo kahdella jalalla.
Joka tapauksessa afarineteläapina teki niin. Sillä oli pitkät, käyrät sormet ja vahvat, pitkät käsivarret, joiden avulla se kykeni kiipeilemään puissa, mutta se kykeni taittamaan matkoja myös kahdella jalalla kävellen. Ei tosin yhtä sujuvasti ja sulavasti kuin ihminen. Voimme olettaa, että puissa se joka tapauksessa vähintään nukkui, koska siellä se sai olla suhteellisen turvassa pedoilta.
Koska se käveli kahdella jalalla, sen kädet olivat vapaita kanniskelemaan tavaroita ja tekemään niillä kaikkea tarpeellista työtä.
Voimme olettaa, että jo afarineteläapinanaaraalta puuttui kiima-aika. Uroksen oli kätevä kantaa käsillään ruokatarpeita naaraalle ja lapsille. Kiima-ajan puuttumisesta johtui se, että uroksen kannatti tuoda jatkuvasti ruokaa naaraalle.
Afarineteläapina oli nykyihmiseen verrattuna kuitenkin varsin vähä-älyinen. Voimme olettaa, että se oli suurin piirtein yhtä älykäs kuin nykyinen simpanssi ja bonobo.
Jossain vaiheessa kehittyi sitten otus, joka muistutti enemmän ihmistä. Sillä oli urheilijan ruumiinrakenne, mukaan lukien vyötärö, ja se kykeni kävelemään, jopa juoksemaan pitkiä matkoja saaliin perässä. Kovin pätevä puissaliikkuja se ei enää ollut. Sillä oli lyhyemmät kädet ja sormet eivät olleet enää käyriä. Voimme olettaa, että tässä vaiheessa karvoitus väheni. Otus menetti turkkinsa, koska kyky liikkua pitkiä matkoja tehokkaasti vaati sitä, että ylimääräinen lämpö hikoiltiin pois.
Hänen aivojensa tilavuus kasvoi ja sitä myöten myös älykkyytensä. Hänelle kehittyi pikku hiljaa kielikyky. Ja laulukyky. Käteväihmisen jälkeen ja jossain määrin samanaikaisesti sen kanssa maailmaa asutti pitkään pystyihminen, Homo erectus. Se eli 1,9 milj. - 50.000 vuotta sitten. Jotkut erottavat sen useammaksi eri lajiksi.
Ainakin pystyihmisen myöhempien versioitten on täytynyt osata jossain määrin viestiä puhumalla, koska sen tiedetään kyenneen taittamaan merimatkoja, joka on ponnistus, joka ei ehkä luultavasti hyvin onnistu ilman puhekykyä. Pystyihminen oli luultavasti ensimmäinen ihmislaji, joka levisi Afrikan ulkopuolelle.
Pystyihmistä seurasi heidelberginihminen eli Homo heidelbergensis. Sillä saattoi jo olla jonkinlainen alkeellinen uskonnon taju, ja melko varmasti sillä oli kyky käyttää hyväkseen tulta. Heidelberginihmisestä kehittyi Euroopassa ja Lähi-Idässä neandertalinihminen. Afrikassa siitä kehittyi n. 200.000 vuotta sitten nykyihminen Homo sapiens, joka opittuaan vaatteitten neulomisen taidon levisi Afrikan ulkopuolellekin lopulta joitakin kymmeniä tuhansia vuosia sitten.
On sanottu, että ihmislaji oli kokenut vasta suhteellisen vähän aikaa eli kymmeniä tuhansia vuosia sitten pullonkaulailmiön, eli lajimme koko yksilömäärä oli romahtanut ehkä vain kahteensataan yksilöön. Ajattelen, että "pullonkaula" lisäsi entisestään ihmisen henkisiä kykyjä. Toisin sanoen siitä syntynyt uusi ihminen olisi ollut älykkäämpi kuin anatomisesti täysin samanlainen lajitoveri 200.000 vuotta sitten.
Olen muuten sitä mieltä, että niin ihmisen, simpanssin ja bonobon yhteisellä esi-isällä kuin myös afarineteläapinalla oli jonkintasoinen itsetietoisuus eli kyky erottaa itsensä ja oma minänsä ajatuksellisesti ympäröivästä maailmasta.
Minusta olen tässä luetellut loistavan kokoelman piirteitä, joiden avulla voi erottaa apinan ihmisestä ja ihmisen apinasta:
PS Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa kirja-arvosteluni etologi Richard Dawkinsin kirjasta 'Maailman hienoin esitys – evoluution todisteet'.
Melko yleisesti ajatellaan, että jotkut etelänapinoiden eli Australopithecusten lajeista olivat ihmisen esi-isiä. Ihmissuvun läheinen esi-isä on voinut olla afarineteläapina eli Australopithecus afarensis. Se eli 3,9-3 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisen Homo-sukuun lasketaan jo kuuluvaksi 2,5-1,8 miljoonaa vuotta sitten elänyt käteväihminen eli Homo habilis.
Muutos apinasta ihmiseksi ei tietenkään tapahtunut äkillisesti eli niin, että vanhemmat olisivat olleet apinoita ja heidän lapsensa ihmissukua. Eikä muutos tapahtunut sadan vuoden aikana, vaan se tapahtui hyvin vähitellen. Kun puhutaan sukupuuttoon kuolleista ajallisesti toisiaan seuranneista lajeista, niin on vain ihmisen luokittelutarpeen ja järjestyksen vuoksi kätevää, että paleontologi sanoo, että tämä kallo on peräisin etelänapinalta ja tämä toinen homo-sukuun kuuluvalta. Koska muuten fossiileista olisi vaikea puhua.
Ihmisen kehityslinja ja simpansseihin ja bonoboihin vievä kehityslinja erosivat toisistaan noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten. On mahdollista, että tämä yhteinen esi-isä käveli jo kahdella jalalla.
Joka tapauksessa afarineteläapina teki niin. Sillä oli pitkät, käyrät sormet ja vahvat, pitkät käsivarret, joiden avulla se kykeni kiipeilemään puissa, mutta se kykeni taittamaan matkoja myös kahdella jalalla kävellen. Ei tosin yhtä sujuvasti ja sulavasti kuin ihminen. Voimme olettaa, että puissa se joka tapauksessa vähintään nukkui, koska siellä se sai olla suhteellisen turvassa pedoilta.
Koska se käveli kahdella jalalla, sen kädet olivat vapaita kanniskelemaan tavaroita ja tekemään niillä kaikkea tarpeellista työtä.
Voimme olettaa, että jo afarineteläapinanaaraalta puuttui kiima-aika. Uroksen oli kätevä kantaa käsillään ruokatarpeita naaraalle ja lapsille. Kiima-ajan puuttumisesta johtui se, että uroksen kannatti tuoda jatkuvasti ruokaa naaraalle.
Afarineteläapina oli nykyihmiseen verrattuna kuitenkin varsin vähä-älyinen. Voimme olettaa, että se oli suurin piirtein yhtä älykäs kuin nykyinen simpanssi ja bonobo.
Jossain vaiheessa kehittyi sitten otus, joka muistutti enemmän ihmistä. Sillä oli urheilijan ruumiinrakenne, mukaan lukien vyötärö, ja se kykeni kävelemään, jopa juoksemaan pitkiä matkoja saaliin perässä. Kovin pätevä puissaliikkuja se ei enää ollut. Sillä oli lyhyemmät kädet ja sormet eivät olleet enää käyriä. Voimme olettaa, että tässä vaiheessa karvoitus väheni. Otus menetti turkkinsa, koska kyky liikkua pitkiä matkoja tehokkaasti vaati sitä, että ylimääräinen lämpö hikoiltiin pois.
Hänen aivojensa tilavuus kasvoi ja sitä myöten myös älykkyytensä. Hänelle kehittyi pikku hiljaa kielikyky. Ja laulukyky. Käteväihmisen jälkeen ja jossain määrin samanaikaisesti sen kanssa maailmaa asutti pitkään pystyihminen, Homo erectus. Se eli 1,9 milj. - 50.000 vuotta sitten. Jotkut erottavat sen useammaksi eri lajiksi.
Ainakin pystyihmisen myöhempien versioitten on täytynyt osata jossain määrin viestiä puhumalla, koska sen tiedetään kyenneen taittamaan merimatkoja, joka on ponnistus, joka ei ehkä luultavasti hyvin onnistu ilman puhekykyä. Pystyihminen oli luultavasti ensimmäinen ihmislaji, joka levisi Afrikan ulkopuolelle.
Pystyihmistä seurasi heidelberginihminen eli Homo heidelbergensis. Sillä saattoi jo olla jonkinlainen alkeellinen uskonnon taju, ja melko varmasti sillä oli kyky käyttää hyväkseen tulta. Heidelberginihmisestä kehittyi Euroopassa ja Lähi-Idässä neandertalinihminen. Afrikassa siitä kehittyi n. 200.000 vuotta sitten nykyihminen Homo sapiens, joka opittuaan vaatteitten neulomisen taidon levisi Afrikan ulkopuolellekin lopulta joitakin kymmeniä tuhansia vuosia sitten.
On sanottu, että ihmislaji oli kokenut vasta suhteellisen vähän aikaa eli kymmeniä tuhansia vuosia sitten pullonkaulailmiön, eli lajimme koko yksilömäärä oli romahtanut ehkä vain kahteensataan yksilöön. Ajattelen, että "pullonkaula" lisäsi entisestään ihmisen henkisiä kykyjä. Toisin sanoen siitä syntynyt uusi ihminen olisi ollut älykkäämpi kuin anatomisesti täysin samanlainen lajitoveri 200.000 vuotta sitten.
Olen muuten sitä mieltä, että niin ihmisen, simpanssin ja bonobon yhteisellä esi-isällä kuin myös afarineteläapinalla oli jonkintasoinen itsetietoisuus eli kyky erottaa itsensä ja oma minänsä ajatuksellisesti ympäröivästä maailmasta.
Minusta olen tässä luetellut loistavan kokoelman piirteitä, joiden avulla voi erottaa apinan ihmisestä ja ihmisen apinasta:
- urheilijan ruumiinrakenne ja kyky liikkua sujuvasti kahdella jalalla maan pinnalla paikasta toiseen
- kiima-ajan puuttuminen naaraalta
- turkin puuttuminen ja kyky hikoilla runsaasti
- suhteellinen älykkyys eli pitää olla älykkäämpi kuin simpanssi tai bonobo
- puhekyky ja tässä haluan mainita myös laulukyvyn, koska luultavasti ne ovat kulkeneet ihmisen kehityksessä käsi kädessä
- kyky uskontoon
PS Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa kirja-arvosteluni etologi Richard Dawkinsin kirjasta 'Maailman hienoin esitys – evoluution todisteet'.
keskiviikko 2. marraskuuta 2016
Yhteiskuvia kammoavista tokaisu
Jotkut ihmiset näkevät elämässään paljon vaivaa sen eteen, etteivät vain joudu samaan valokuvaan uusnatsien kanssa. Tämä ei tosin todista, että he eivät ole natseja, vaan vain sen, että he eivät halua leimautua sellaisiksi.
tiistai 1. marraskuuta 2016
Todellisen maailman pangalaktinen kurlauspommi
Tässä yhtenä päivänä, kun täysikuu oli
korkeimmillaan, kun tuuli puhalsi koillisesta ja kun koirat ulvoivat ilman
syytä, ja kun voit kuulla miehistön huutavan kauheasti Ellie May -laivalla,
tuolla valaanpyyntialuksella, jonka kapteenina on John McTavish, syyllistyin johonkin karmeaan.
Olen aikaisemmin kertonut hirveästä kiinalaisesta riisiviinasta. Yhden tilaisuutemme yhteydessä, kun sitä ei nautittu, sanoin kollegalleni, että hänen lähdettyään aion sekoittaa Islay Mist -viskiä pienen paukun verran ao. kiinalaiseen riisiviinaan. Islay Mist on savukas skotlantilainen sekoiteviski Islayn saarelta. Mielestäni se on varsin mukiinmenevää hintansa huomioon ottaen.
Pangalaktinen kurlauspommi taas on fiktiivinen alkoholijuoma, jonka vaikutuksia kuvataan seuraavalla tavalla: "Se tuntuu siltä kuin aivosi lyötäisiin muusiksi sitruunaviipaleella, joka on kiedottu suurehkon kultaharkon ympärille". Kuvaus löytyy Douglas Adamsin kirjoittamasta tieteisparodian klassikkoromaanista Linnunradan käsikirja liftareille.
Kollegani halusi itsekin kokea elämyksen ennen lähtöään, ja niin sekoitimme meille pienet paukut uudenlaista juomaa. Rupesin nimittämään sitä pangalaktiseksi kurlauspommiksi.
Tuon nyt esiin vankan kristillisyyteni toteamalla, että pangalaktisen kurlauspommin valmistaminen on erittäin syntinen asia. Joka johtuu siitä, että siinä sekoitetaan varsin hyvää juomaa varsin pahaan. Se on kuin juomaversio Oskar Schindleristä, joka oli natsipuolueen jäsen, joka piti rintapielessään isokokoista natsihakaristia, joka oli elostelija eikä tuntenut sellaista asiaa kuin seksuaalinen häpeä ja joka näistä yksityiskohdista huolimatta pelasti suuren joukon juutalaisia natsien heitä varten valmistamalta joukkotuholta.
...Tai hei, kyllä Schindler onkin paljon parempi asia kuin pangalaktinen kurlauspommi, josta ei seuraa kerrassaan mitään hyvää. Anteeksi.
Lisäksi haluan mainita, etten ole ylpeä syntisyydestäni, mutta ainakin kerron asiasta avoimesti.
Oskar Schindler muuten muutti sodan jälkeen Argentiinaan, jossa hän epäonnistui liikemiehenä. Saattaa olla, että hän oli surkea liikemies.
...Kirjoituksen toisessa kappaleessa mainitsemani kokouksen jälkeen riisiviina on juotu joukolla yhdessä loppuun. Loppuunsaattamisessa kesti kuukauden verran, ja kokouksia oli yhteensä kolme. Nyt se on ohi, vihdoinkin... Huahhh.
Olen aikaisemmin kertonut hirveästä kiinalaisesta riisiviinasta. Yhden tilaisuutemme yhteydessä, kun sitä ei nautittu, sanoin kollegalleni, että hänen lähdettyään aion sekoittaa Islay Mist -viskiä pienen paukun verran ao. kiinalaiseen riisiviinaan. Islay Mist on savukas skotlantilainen sekoiteviski Islayn saarelta. Mielestäni se on varsin mukiinmenevää hintansa huomioon ottaen.
Pangalaktinen kurlauspommi taas on fiktiivinen alkoholijuoma, jonka vaikutuksia kuvataan seuraavalla tavalla: "Se tuntuu siltä kuin aivosi lyötäisiin muusiksi sitruunaviipaleella, joka on kiedottu suurehkon kultaharkon ympärille". Kuvaus löytyy Douglas Adamsin kirjoittamasta tieteisparodian klassikkoromaanista Linnunradan käsikirja liftareille.
Kollegani halusi itsekin kokea elämyksen ennen lähtöään, ja niin sekoitimme meille pienet paukut uudenlaista juomaa. Rupesin nimittämään sitä pangalaktiseksi kurlauspommiksi.
Tuon nyt esiin vankan kristillisyyteni toteamalla, että pangalaktisen kurlauspommin valmistaminen on erittäin syntinen asia. Joka johtuu siitä, että siinä sekoitetaan varsin hyvää juomaa varsin pahaan. Se on kuin juomaversio Oskar Schindleristä, joka oli natsipuolueen jäsen, joka piti rintapielessään isokokoista natsihakaristia, joka oli elostelija eikä tuntenut sellaista asiaa kuin seksuaalinen häpeä ja joka näistä yksityiskohdista huolimatta pelasti suuren joukon juutalaisia natsien heitä varten valmistamalta joukkotuholta.
...Tai hei, kyllä Schindler onkin paljon parempi asia kuin pangalaktinen kurlauspommi, josta ei seuraa kerrassaan mitään hyvää. Anteeksi.
Lisäksi haluan mainita, etten ole ylpeä syntisyydestäni, mutta ainakin kerron asiasta avoimesti.
Oskar Schindler muuten muutti sodan jälkeen Argentiinaan, jossa hän epäonnistui liikemiehenä. Saattaa olla, että hän oli surkea liikemies.
...Kirjoituksen toisessa kappaleessa mainitsemani kokouksen jälkeen riisiviina on juotu joukolla yhdessä loppuun. Loppuunsaattamisessa kesti kuukauden verran, ja kokouksia oli yhteensä kolme. Nyt se on ohi, vihdoinkin... Huahhh.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)