Kuten marxilaisuus aiemmin, niin marxismileninismi, jota myös kommunismiksi on kutsuttu, teki samaa ensimmäisen maailmansodan lopulta alkaen. Antoi tavallisille ihmisille toivoa.
Marxilaisuudesta poiketen kommunismi vain harjoitti melko täydellistä jesuiittamoraalia, jonka mukaan kommunistien mielestä tärkeät yhteiskunnalliset päämäärät oikeuttivat kaikki mahdolliset keinot niihin pyrkiessä. Kommunistien järjestelmä sai olla miten julma tahansa ja polkea työläisten oikeudet suohon näiden päämäärien nimissä, mutta sillä ei ollut heille mitään väliä.
Kommunistit esittivät myös poliittisen ideologiansa olevan "tieteellinen". Kummallisinta siinä on se, että he samalla kielsivät kaiken kritiikin, joka oikeastaan on kaiken tieteen äiti ja isä.
Ei näin sitä tehdä!
Lisäksi voi kysyä, että oliko se kovin käytännöllistä ja tuloksia tuovaa politiikkaa, että kommunistit ottivat julkisen vallan haltuun koko elinkeinoelämän ja ajoivat markkinat sivuraiteelle.
Tosin tämä talouselämää koskeva ajatusmaailma oli ollut jo Karl Marxilla (1818-1883) ja Friedrich Engelsillä (1820-1895), marxilaisen työväenliikkeen perustajilla, ja muilla varhaisilla marxilaisilla. Onneksi tuli sitten Eduard Bernstein (1850-1932) reformistitovereineen, jotka käänsivät marxilaisuuden jaloilleen. Mutta kyllä ne saksalaiset osaavat!
Moni laittoi Kylmän sodan aikana toivoa DDR:ään ajatellen, että kun saksalaiset todistettavasti ovat varsin eteviä kaikessa hyvässä ja pahassa, niin mene tiedä vaikka saisivat kommunisminkin toimimaan.
VastaaPoistaNo eivät saaneet, vaikka olivat sen keksineetkin.
Jos joku kansakunta ylipäänsä voisi saada kommunismin toimimaan, se olisi todennäköisesti Japani jos jostain käsittämättömästä syystä siitä innostuisivat.
Se olisi mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ja sosiologinen kokeilu kyllä, ja täytyisi nähdä.
Poista