Monet lukijoistani tietävät minun suhtautuvan myötämielisesti ihmiskasvoisen nationalismin muotoihin ja kielteisemmin sen patologisempiin muotoihin.
Minulle oli tullut aikoinaan mieleen sellainen ajatus, että valtion palvominen voisi rajoittaa ihmisten tarvetta olla ilkeällä tavalla nationalisteja.
Jospa tehtäisiin tässä asiassa kuten kansalliskaappi J. V. Snellman (1806-1881) ja korotettaisiin valtio Järjen instrumentiksi?...
Valtion palvominen?
VastaaPoistaSehän on alkuperäistä italialaista fascismia.
Benito ja kumppanit eivät tosin arvostaneet älyä ja järkeä, vaan panostivat tunteeseen ja tekemiseen.
Seuraukset olivat sitten sen mukaisia.
Tunne ikävä kyllä vie ihmistä kuin ihmistä. Onneksi sentään italian fasismi ei kyennyt juurruttamaan itseään kovin syvälle kansaan taikka valtiollisiin instituutioihin. Kansallissosialismi taas ikävä kyllä siihen kykeni. Siksi ei ollut edes periaatteessa odotettavissa, että kansallissosialistinen järjestelmä olisi romahtanut, mikäli Hitler olisi kyetty murhaamaan kesken kaiken, eli ennen kuin liittoutuneet olivat voittaneet. Toki sananvapauden tukahdutettuna oleminen olisi myöskin auttanut vanhan vallan pysyttämisessä.
PoistaOnhan valtion palvominen italialaista fasismia. Mutta fasismi tarvitsee myöskin poliittista väkivaltaa ja kansalaisten demokraattisten oikeuksien viemistä ollakseen fasismia. Ja tietenkin sopivaa määrää kiihkoisänmaallisuutta.
Mussolini muuten ei edes uskonut puhtaiden rotujen olemassaoloon. Hänestä "rodussa" oli kysymys tunteesta.
Eipä Italiasta kansainvaellusten jälkeen mitään puhdasta rotua olisi voinut löytääkään.
PoistaItse asiassa puhtainta rotua edustaisivat jotkut kivikautta elävät viidakkoheimolaiset, jotka olisivat eläneet tuhansia vuosia erossa kaikista muista ihmispopulaatioista ja lisääntyneet vain keskenään sukupolvesta toiseen.
Edes Amazonin viidakoissa elelleet alkuperäisasukkaat eivät nykyään ole enää kauhean impivaaralaisessa asemassa.
Poista