Epikuros ja tapa erottaa oikeasti tärkeät asiat vähemmän tärkeistä

Epikuros oli kreikkalainen filosofi, joka eli vuosina 341-270 eKr.

Hän oli syntynyt Samoksen saarella, jonne Ateena oli perustanut siirtokunnan. Epikuroksen vanhemmat olivat ateenalaisia.

Lopulta hän päätyi isiensä kaupunkivaltioon Ateenaan vuonna 307, jossa perusti nimeään kantavan epikurolaisten filosofisen koulukunnan saman tien, joka oli aivan hellenistisen ajan alussa.

Epikuros oli omaksunut Demokritoksen ja Leukippoksen kehittämän ajatuksen, jonka mukaan kaikki aine koostuu katoamattomista, jakamattomista ja ikuisesti muuttumattomista hiukkasista. Demokritos kutsui näitä nimellä atomos, "jakamaton".

Fysiikka eli tieto maailman todellisesta toiminnasta oli epikurolaisen etiikan taustalla. Filosofin materialismi johti hyökkäyksiin taikauskoa ja tavallisen kansan jumalia koskeneita uskomuksia vastaan. Epikuros silti piti ajatusta jumalista yhteiskunnallisesti hyödyllisenä asiana.

Filosofi hyväksyi naiset ja orjat koulunsa jäseniksi, mikä oli vallan tavatonta siihen aikaan kreikkalaisten maailmassa.

Epikuros ei kannattanut stoalaisuuden velvollisuusoppia tai sellaista ajatusta, että tuonpuoleisen tai korkeimman hyvän vuoksi tulisi uhrata oma elämänsä.

Tunnetuin asia Epikuroksen filosofiassa on varmaankin hänen koulukuntansa hedonismi, tai väitetty hedonismi.

Tärkeää epikurolaisuudessa ei kuitenkaan ole suurimpien mahdollisten nautintojen haku tai eläminen viettiensä vietävänä.

Vaikka mies kehotti ihmisiä tavoittelemaan nautintoja ja hemmottelua tuntematta syyllisyyttä ja piti sellaista käytöstä jopa moraalisesti hyvänä, hän ei kuitenkaan suosinut liioitteluja, vaan sanoi, että suurin nautinto on kivun puuttuminen. Kaikki muut nautinnot olivat yksinkertaisesti tämän muunnelmia.

Filosofimme kannatti elämäntapaa, jossa ei tavoitella kunniaa, rahaa tai valtaa vaan anonymiteettiä, elämää, jossa nautitaan elämän pienistä asioista kuten ruoasta ja ystävien seurasta.

Epikuros korosti voimakkaasti sitä, että on välttämätöntä pyrkiä riippumattomuuteen kaikista ulkoisista olosuhteista.

Hän jopa opetti, että on pyrittävä elämään erillään valtion toimista ja antauduttava rauhalliseen yksityiselämään. Jopa avioliittoa kannatti hänen mukaansa välttää sen tuomien velvollisuuksien vuoksi.

Epikuroksen filosofiasta minulle tulee mieleen Mark Mansonin mainio kirja Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Mansonin kirjan opetus ei ole se, että pitäisi olla nihilisti tai nihilistinen, vaan se, että pitäisi kyetä erottamaan toisistaan oikeasti tärkeät asiat vähemmän tärkeistä.

Näiden kahden ajattelijan ajatusmaailmoissa on mielestäni jotain samaa.

Minusta "puhdasoppinen" epikurolaisuus voisi olla eräänlainen tie onneen.

Epikuros piti filosofista kouluaan eläessään Ateenassa, jonka valtiomuoto oli eräänlainen suoran demokratian muoto, vaikka tosin naispuoliset jätettiiin äänioikeuden ja poliittisen vaikuttamisen ulkopuolelle. Myös orjat jätettiin asiassa rannalle. Ateenan demokratia oli myös välitön, koska kansalaisia oli sen verran vähän, että kaikki miespuoliset asevelvollisuutensa suorittaneet kansalaiset mahtuivat äänestämään samaan paikkaan Pnyks-kukkulalle.

Jos ketään kiinnostaa, niin Ateenassa henkilöä, jota politiikka ei kiinnostanut, kutsuttiin idiootiksi (idiōtēs).

Epikuroksen maailman pauhuista vetäytymisen ajatus on minusta samalla kuitenkin hieman epäsosiaalinen. Itse kannatan ajatusta, että ihmisen tulee olla valtiossa hyvä kansalainen. Tämä merkitsee minulle sitä, että ihminen on ainakin minimaalisessa määrin kiinnostunut politiikasta, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja demokratiasta ja yhteisestä hyvästä ja pyrkii elämään kaikkien kohtuullisten lakien mukaan ja olemaan astumatta liiemmin muiden valtakunnan asukkaiden ja varsinkaan kansalaisten varpaille.

Myöskin Epikuroksen asenne, että pitäisi irrottautua avioliitosta ja sukupuolisen liiton instituutiosta, tuntuisi sopivan parhaiten aseksuaaleille. Tosin Epikuroksen asenteen tekee hiukan ymmärrettävämmäksi se, että Ateenassa tuohon aikaan avioliitto oli olemassa oikeastaan vain lasten siittämistä ja kasvattamista varten. Omaa puolisoa ei tarvinnut eikä välttämättä pitänytkään rakastaa. Miespuoliset kansalaiset hankkivat isommat huvinsa yleensä perheen ulkopuolelta joka tapauksessa.

Joskus on ihmisen hyvä hieman mennä epämukavuusalueelleenkin.

Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta mielestäni on hyvä harrastaa jonkinlaista tervettä tasapainottelua elämän pauhuista irrottautumisen ja poliittisen ja sosiaalisen osallistumisen välillä.