Tämä kirjoitus ei käsittele ensisijaisesti George Orwellin tositapahtumapohjaista romaania Katalonia, Katalonia (v. 1938 engl. alkup. Homage to Catalonia). Orwell sai kirjaansa aineiston osallistumalla
Espanjan vuosina 1936-1939 raivonneeseen sisällissotaan tasavallan vapaaehtoismiliisin
riveissä. Kyseessä on pätevä kuvaus tästä sodasta. Kirjassa kerrotaan myös
siitä, miten Espanjan marxistileninistit, jotka olivat Moskovan
talutusnuorassa, harjoittivat toisinajattelevia sosialisteja
kohtaan terroria. Orwell itse pääsi hädin tuskin vainon
jaloista hengissä takaisin Englantiin.
1. lokakuuta kuluvana Herran vuonna 2017 Kataloniassa pidettiin kansanäänestys itsenäistymisestä. Kyllä-kanta voitti. Nykyäänhän vielä maa kuuluu Espanjaan. Espanjan keskushallinto lähetti runsain mitoin poliiseja ja santarmeja muualta Espanjasta estämään toimitusta. Asiassa syyllistyttiin myös kohtuuttomaan väkivaltaan, mikä herätti paikka paikoin maailmalla suurta vihastusta. Ja tapahtunut väkivalta on jopa ajanut ennen Katalonian itsenäistymistä vastustaneita asukkaita itsenäisyyden puoltajien leiriin. Ehkä Espanjan poliisitoimen ei ollut poliittisesti viisasta toimia Kataloniassa kuten miehitetyssä maassa.
Katalonialaiset olivat pitkään yrittäneet neuvotella Espanjan keskushallinnon kanssa itsehallintonsa laajentamisesta. Mutta tämä ei ollut ollut kovin myötämielinen ajatukselle ja oli jarrutellut tehden asiassa kaikkensa. Siksi ajatus itsenäistymisestä oli noussut lopulta Kataloniassa melko suosituksi.
Katalonian itsenäistymishanketta johtaa Carles Puigdemont, Jussi Halla-ahon kaltainen sankari, joka ei aseta omaa henkilökohtaista vapauttaan kansansa vapauden edelle.
Koska Espanjan keskushallinto on nyt sössinyt suhteensa Kataloniaan, Katalonialla on todellinen mahdollisuus itsenäisyyteen.
Ylen sivuilla oli julkaistunut uutisartikkeli, jossa Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma toteaa, että Katalonialle ei ole näkyvissä itsenäisyyttä toistaiseksi. Mies sanoo artikkelissa, että "vasta sitten, kun asiasta päästään neuvottelemaan ja järjestämään
laillinen kansanäänestys, voi asia tulla ajankohtaiseksi, mutta ei vielä".
Kysymys taitaakin olla siitä, että salliiko Espanja tulevaisuudessa Katalonian itsenäistymiseen tähtäävät neuvottelut. Jos ei salli, niin silloin Katalonialle ja Puigdemontille ei jää muita kuin Espanjan valtion kannalta laittomia vaihtoehtoja.
Puigdemont ei julistanut kansanäänestyksen jälkeen Kataloniaa välittömästi itsenäiseksi, kuten jotkut olivat pelänneet ja toiset toivoneet, vaan haluaa neuvotteluja Espanjan kanssa. Nyt pallo on sillä.
Espanjan pääministeri Mariano Rajoy todennäköisesti kyllä viheltää pelin pian poikki viemällä perustuslain sen kerran salliessa Katalonialta toistaiseksi autonomian ja alistamalla alueen siten liittovaltion suoraan hallintaan.
On muuten jännä, että Euroopan unioni ja varsin monet EU-maat haluaisivat päästää Yhdistyneestä kuningaskunnasta todennäköisesti eroavan Skotlannin suoraa päätä Unionin jäseneksi, kun taas itsenäistä Kataloniaa ei jäseneksi millään aiottaisi päästää. Mistä johtuu tällainen kaksinaamainen asennoituminen?
PS. Jos Katalonian asiat kiinnostavat, niin Katalonian julkisuusdiplomatianeuvostossa Barcelonassa työskentelevä Janne Riitakorpi on oikea henkilö esittelemään sinulle blogissaan Katalonian ja joskus laajemminkin Espanjan asioita.
II PS. vielä saman vuorokauden sisällä: Lisäsin kirjoitukseen sen nykyisen ensimmäisen kappaleen.
Edellenkin ihmettelen miksi Madridin kastellaanihallitus koki tarpeelliseksi lähettää poliisivoimia jyräämään katalaaneja estämääkseen näitä äänestämästä vaalissa, jonka lopputulos jo etukäteen ilmoitettu mitättömäksi.
VastaaPoistaJos minä järjestäisin vaikkapa EU:n laajuisen kansanäänestyksen itseni valitsemiseksi Saksan Führeriksi ja valtakunnankansleriksi, en usko Angela Merkelillä silti olevan suurempia paineita yrittää estää minua näin äänestyttämästä.
Vaikka saisin 150 miljoonaa ääntä, ei sillä olisi mitään merkitystä koska minulle ei olisi minkään säädöksen mukaista oikeutta tällä vaalilla hakemaani asemaan.
Schwamm darüber.
Oliko katalaanien kansanäänestyksellä itsenäisyytensä puolesta siis paljon enemmän merkitystä kuin mitä kastellaanihallitus haluaa myöntää?
Jos on, miksi siis tämä kansanäänestys ja ennen kaikkea sen väkivaltaiset estämisyritykset voidaan pyyhkäistä sivuun kuin hauen perkeet leikkuupöydältä eikä kansainvälinen oikeus ole millään tavoin katalaanien puolella?
Ja jos ei, miksi ihmeessä Madridin piti alkaa tieten tahtoen hankkia kansainvälistä badwillia asiassa, jolla ei olisi ollut todellista merkitystä?
Vai oliko se merkitys juuri siinä: viestiä kaikille EU-kansalaisille ettei täältä minnekään lähdetä?
Ihmettelysi on täysin oikeutettua.
PoistaJa sitä paitsi kansanäänestys oli käsittääkseno toteutettu sillä lailla kehnosti, että äänestää sai halutessaan ja kyetessään useamman kerran. Jos olen saanut oikeita tietoja.
EU voisi toimia, jos se koostuisi joukosta valtiosopimuksia, joihin voisi liittyä tai olla liittymättä ja joista voisi ja saisi myöskin erota.
EU:sta saa erota, nythän on Brexit neuvottelut käynnissä. Asia on hyvin monimutkainen rahakorvauksien takia, koska on hankkeita, joihin Britit on saaneet EU-rahaa aikanaan ja ovat myös sitoutuneet pitkiin hankkeisiin joihin aikanaan luvanneet rahaa. Tästä nyt kiistellään ja myös EU-ansalaisten asemasta Briteissä ja Brittien kansalaisten asemasta EU-maissa. Ei mikään päivän päälle ilmoitus, etten tykkää olla jäsen tänään.
VastaaPoistaJuu, kyllä. Katalonian poliittinen johto käsittääkseni haluaakin neuvotteluja Espanjan kanssa. Kunhan lopulta sitten pääsee eroamaan, kuten Skotlantikin. Ja Suomikin.
Poista