Luterilaisesta kastekäsityksestä

Ja tässä taas vaihteeksi tällainen pieni teksti dogmatiikan alalta: 

Luterilaisen opin mukaan ihmiset tulee kastaa lapsina. Kasteen kautta ihminen tulee Jumalan lapseksi. Luterilainen kaste siis vaikuttaa ihmisistä riippumatta Jumalan pyhän voiman kautta.

Luterilaisuuden mukaan aikuiskaste on ihmisen oma teko, koska silloin ihminen tulee itse kastettavaksi, vaikka hän ei tiukasti ottaen kyllä kastakaan itse itseään.

Kun taas vanhemmat vievät ymmärtämättömän pikkulapsensa kastettavaksi, niin se katsotaan Jumalan teoksi.

Jos siis ihmiset kastetaan aikuisina, niin kyseessä on silloin paha paha.

Mutta tästä voidaan päätellä, että jos ihmistä ei ole lapsena kastettu, niin silloin häntä ei voida kastaa aikuisenakaan. Jos ihan teorian tasolla mietitään, millä lailla ihminen sitten voitaisiin kastaa aikuisena, niin ainoa keino, jonka tähän hätään ja asiaan keksin, on se, että hänet wanhan kunnon purjelaivojen aikakauden tapaan shanghaijataan.

Ihmistä ei nykyään tarvitse toki enää kalauttaa pampulla tai paksulla kepukalla päähän taikka juottaa tolkuttomaan humalaan, jos hänet pitäisi saada äkisti palkattua laivaan, taikka vietyä kastettavaksi. Kristillinen kaste on itse asiassa mielestäni ainoa järkevä ja eettinen syy juottaa ihmiselle tyrmäystippoja.

Kun aikuinen ihminen viedään puolitajuttomana kastettavaksi, niin silloin kaste on ilmiselvästi Jumalan teko.

Jos tämä taas ei pidäkään paikkansa, niin silloin luterilaisessa teologiassa on looginen virhe.

Homma saattaa kuseksia kyllä ympäriinsä loogisena mahdottomuutena. Mutta toisaalta, kuten suomalainen tuomioistuin oli monta vuotta sitten todennut tuomitessaan epäliberaalisti  | Jussi Halla-ahon vääristä ajatuksista, niin uskonnossa ei tarvitse olla mitään järkeä. Tämä pätee siis islamin lisäksi myöskin kristinuskoon ja luterilaisuuteen, joista tässä kirjoituksessani on kyse.

Ajatuskulku on tässä seuraavanlainen: On lähes täysin yleinen sääntö, että ihminen kuin ihminen ei ole jumala, jumalallinen, puolijumala tai yhtä Jumalan kanssa. Jeesus Kristus on tietojemme mukaan ainoa poikkeus tästä säännöstä. Hän on Jumalan ainoa poika ja yhtä Jumalan kanssa tms. eeppistä ja kivaa.

Jos nyt oletamme, että tämä Jeesus on kastanut ihmisiä, niin voimme myös mitä luultavimmin olettaa, että hänen kastamansa ihmiset ovat saaneet kastaa muita ihmisiä, koska muutenhan kastaminen olisi tyrehtynyt jo heti alkuunsa. Tai ainakin pyhä voimallinen kastaminen. Näin syntyy ennen pitkää ajan historiassa ketju, jossa yksi ihminen on kastanut toisen, ja tämä toinen ihminen sitten kastaa myös toisen. Mutta tässä täytyy nyt huomata se ykkössääntö, että lapsia ainoastaan saa kastaa tällainen ihminen, joka on osa Kristuksesta hengellisessä mielessä polveutuvaa pyhää joukkoa.

Huomaamme siis, että edelleenkään ei aikuista ihmistä voida sanan kristillisessä mielessä kastaa, vaikka häntä ei kukaan olisi kastanut lapsena. Mutta kuitenkin tämä kastamaton pakana voi niin halutessaan tuoda oman lapsensa kastettavaksi. Ja niin kaste on jälleen Jumalan tekoa. Hän itse jää vain lopun ikänsä ajaksi kastamattomaksi. Mutta se hinta meidän, ja hänen, on maksettava siitä, että ihmisiä ei saa kastaa aikuisina.

PS. Alla olevan polveilevan jälkitekstin voi jokainen lukea niin halutessaan, ja lisäksi haluaisin kertoa, että sen viimeisestä kappaleesta löytyy aiheeseen liittyvä eräänlainen bonus:

Rooman keisari Konstantinvs (272–337 jJs., virassa 306–337 jJs.) tunnetaan monesta asiasta mutta parhaiten siitä, että hän valtion järjestämän kristittyjen vainon aallon jälkeen laillisti kristinuskon.

Hän teki myös muita kristinuskoisia miellyttäneitä päätöksiä: hän kielsi gladiaattoritaistelut sekä rajoitti kilpa-ajojen verisyyttä. 

Kristillisen kulttuurin piirissä on kautta aikojen vältetty ihmisten ristiinnaulitsemista, koska uskonnon kannattajien mestari Jeesus oli kerran tullut ristiinnaulituksi oikeuden päätöksellä. Ja niin kävi, että keisari Konstantinvs lopulta kielsi myöskin ristiinnaulitsemisen. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva."

Keisari myöskin otti käyttöön raha-avustukset köyhille perheille, jotta lapsensurmia tapahtuisi vähemmän.

Konstantinvs sääti kuitenkin myös lain, joka salli vanhempien myydä lapsensa orjuuteen ja mahdollisti myöskin hylättyjen lasten adoptoinnin ja kasvattamisen orjiksi. Oli siis keisarilla hyvä syy olla kiltti perheille.

Hänet tunnetaan kaiken muun ohella myös siitä, että hän antoi teloittaa poikansa Crispvksen ja vaimonsa, keisarinna Favstan. (Keisari ehti olla elämänsä aikana naimisissa usean naisen kanssa eikä Favsta ollut Crispvksen äiti.)

Kuitenkin kaikkein merkittävin muutos, joka sai lopullisen muotonsa Konstantinuksen aikana oli vapaan talonpoikaisväestön sitominen kiinni turpeeseen, sillä suurmaatilat olivat jo pitkään kärsineet orjien saannin tyrehtymisestä. Näin syntyi länsimainen maaorjuusinstituutio. Länsi-Rooman viimeisen keisarin Romvlvs Avgvstvksen tultua melkein rauhanomaisesti erotetuksi vuonna 476 valtakunnan entisille alueille syntyi uudenlainen järjestys nimeltään feodalismi, jonka kiinteä osa myös maaorjuus oli. Feodaalisessa yhteiskunta- ja talousjärjestelmässä jokaisella ihmisellä oli herra, ja ylimpänä ennen Jumalaa, Jeesusta, Pyhää henkeä ja Jeesuksen äitiä Mariaa oli kuningas tai ruhtinas. Feodalismi on suhteellisen kätevä tapa järjestää yhteiskunnallinen ja taloudellinen järjestys sellaisissa oloissa, joissa valtakunnan keskushallinto on pysyvämmänoloisesti heikko.

Toinen asia, josta keisari Konstantinvs tunnetaan erinomaisen hyvin, on se, että hän antoi kastaa itsensä ollessaan kuolemansairaana. Mutta tämä kastehan ei ole pätevä, kun kerran keisari itse halusi hänet kastettavan, eikä meillä sitä paitsi ole mitään sellaista tietoa, että mies olisi ollut tajuton tullessaan kastetuksi. Qvod erat demonstrandvm eli mikä oli todistettava.