Miten kommunistinen Kiina ja demokraattinen Taiwan voisivat yhdistyä ilman sotaa

Kun marxistileninistit eli kommunistit – tässä tapauksessa maolaisilla mausteilla varustettuna – pääsivät manner-Kiinassa valtaan vuonna 1949 voitettuaan pitkällisen sisällissodan, päättyi Kiinan mannermaalla niin sanottu nöyryytyksen vuosisata, jolloin siirtomaavallat olivat paloitelleet ja hyödyntäneet Kiinaa mielensä mukaan.

Hävittyään sisällissodassa Kuomingtang-puolueen johtamat tasavaltalaiset vetäytyivät Taiwanin saarelle, jonne he perustivat oman valtionsa, ja niin kutsuttu nöyryytyksen vuosisata päättyi sielläkin. Kiinan kommunistit olivat perustaneet manner-Kiinaan oman diktatuurinsa, mutta Taiwankin oli diktatorisesti johdettu, koska Kuomingtang ei sallinut oppositiota. Eli se oli suurin piirtein yhtä syvältä kuin kommunistit.

Yhdysvallat tuki luonnollisesti epädemokraattista Taiwanin valtiota koko sen olemassaolon ajan.

Kuomingtangin Taiwan oli edustanut 22 vuoden ajan koko Kiinaa YK:ssa, kunnes se vuonna 1971 oli joutunut luovuttamaan paikkansa järjestössä ja sen turvallisuusneuvostossa Kiinan kommunistien ns. kansantasavallalle.

Vanhimman kommunistivaltion eli supervalta Neuvostoliiton romahdettua omaan mahdottomuuteensa vuonna 1991 Taiwanissa Kuomingtang armollisesti oli hyväksynyt sen, että maassa tulee järjestää vapaat parlamenttivaalit. Ja ne pidettiin jo seuraavana vuonna.

Siitä pitäen Taiwan on kukoistanut demokratiana.

Kuomingtang, samoin kuin Kiinan kommunistinen puolue, ovat periaatteessa hyväksyneet pyhänä sen periaatteen, että on olemassa yksi jakamaton Kiina, vaikka se on jakaantunut kahteen valtioon, joilla on erilainen yhteiskuntajärjestelmä.

Demokratisoitumisen jälkeen Taiwanissa on noussut esiin myös sellaisia poliittisia voimia, jotka kannattavat Taiwanin virallista itsenäistymistä. Tämä on herättänyt suurta vihastusta Kiinan kommunistipuolueessa, ja se on pitänyt tällaista ajattelutapaa huonona siirtona.

Tämän Ylen hienosti analysoivan artikkelin mukaan kommunistisella Kiinalla ei ennen pitkää ole muuta vaihtoehtoa kuin hyökätä Taiwanille. Kiinan ns. kansantasavallan perustamisesta tulee noin 28 vuoden kuluttua 1. lokakuuta tasan sata vuotta, ja tämä on kommunisti-Kiinan kannalta sillä lailla pyhä ja pyöreä luku, että maiden jälleenyhdistyminen on saatava suoritettua viimeistään vuonna 2049. Ja tämä siis voi toteutua kommunisti-Kiinan kannalta myös sodan kautta.

Jätän kokonaan huomiotta sen, että Kiinan pääväestöryhmän han-kiinalaisten osuus Taiwanin saaren väestöstä alkoi suureta isommaksi vasta 1800-luvulla, ja esitän, että edellä mainittuun Kiinan ns. kansantasavallan ongelmaan on olemassa yksinkertainen ratkaisu:

Kun demokratian omaksumisen vuoksi Taiwanin johdolla ja yhteiskuntajärjestelmällä on nykyisin suurempi legitimiteetti kuin Kiinan diktatorisella kommunistisella puolueella, niin minusta jälleenyhdistymisen tulee tapahtua enemmän Taiwanin kuin manner-Kiinan ehdoilla.

Taiwanissa ihmisten oikeudet otetaan paljon paremmin huomioon kuin kommunistisen puolueen hallitsemassa Kiinan osassa. Siksi jotta jälleenyhdistymiseen voidaan ruveta, tulee Kiinan ns. kansantasavallan omaksua myös demokratia. Sitten, kun Taiwan on todennut sisarmaansa todella muuttuneen demokraattiseksi, voidaan ryhtyä toimeen. Tuskinpa taiwanilaisilla olisi siinä vaiheessa enää mitään sisarmaahan liittymistä vastaan, kun he voivat todeta, että heidän oikeuksiaan kansalaisina ja valtiona kunnioitettaisiin.

Ehdotankin mahdolliselle uudelle demokraattisesti hallitulle Kiinalle kaksikamarista parlamenttia ja federalismia, eli maan tulee mielestäni koostua autonomisista osavaltioista, koska se on käytännöllistä ja oikein.