Kristittyjen maailmankuva on kyllä lievästi sanottuna omituinen:
heidän jumalansa haluaa koetella ihmisiä, mutta tekee sen heittämällä kosmista noppaa. Tuolle hyvää, tuolle pahaa. Tuo saa syntyä vauraaseen perheeseen rakastettuna lapsena elämään pitkän ja menestyksekkään elämän terveenä, tuo toinen taas pannaan syntymään somalitytöksi, joka pimpsilvotaan barbaarisesti kahdeksanvuotiaana ja pakkonaitetaan sitten keski-ikäiselle serkulleen synnytyskoneeksi.
Eikä tätä edes yritetä perustella mitenkään, sen sijaan virnistellään kristinuskon olevan mysteeriuskonto; perusteet pitää löytää Jumalan arvaamattomista arvoitusaivoituksista.
Suoraan sanoen kristinusko on keskeneräinen uskonto, joka on jättänyt kehittämättä vastaukset moniin keskeisiin kysymyksiin ja jonka oppineet ovat siksi joutuneet vakavissaan väittelemään montako enkeliä mahtuu tanssimaan nuppineulan kärjellä. Buddhalaisuus antaa niihin kysymyksiin suorat vastaukset.
Kristinusko on tavallaan kreikkalais-roomalaiseen kulttuuriin sovitettu versio juutalaisesta uskonnosta.
Tosin isoon J:hin ei välttämättä voi soveltaa normaaleja moraalikäsityksiä. Kyseessä kun on kuitenkin eräänlainen kosminen jättinorsu. Toisaalta, jos Jumala tuntuu nk. kettumaiselta, niin ihmisellä on silti "tietenkin" oikeus kyseenalaistaa tämän tahto.
Buddha taas oli ilmeisesti ollut sitä mieltä, että jumaliin kannattaa turvautua ainoastaan ajallisissa asioissa.
C. G. Jung aikoinaan oli pistänyt Jumalan ikään kuin psykoanalyytikon sohvalle kirjassaan Job saa vastauksen. Hän valitti kirjansa uskovaisilta saamaa nuivaa vastaanottoa, kun hän oli kuitenkin kirjoittanut sen tosissaan ja omasta mielestään kohdetta kunnioittaen. Mutta kaikkia ei voi eikä kannatakaan miellyttää.
Hieman lapsekkaalta tuntuu silti jumalakäsitys, jossa jumala on ihminen jolla on supervoimat ja kaksivuotiaan tunne-elämä ja joka on valtavan kiinnostunut yhden pikkuplaneetan ihmisistä vaikka hallinnoi maailmankaikkeutta.
Mutta jos on olemassa maailmankaikkeutta koordinoiva kosminen perusenergia, josta voi käyttää työnimeä Jumala, ehkäpä se näyttäytyy kaikille maailmankaikkeuden älyllisille olennoille niiden itsensä kaltaisena ja simputtaa niitä kaikkia niiden omalla tavalla?
Motiivia siihen on turha kysellä, miksipä se Jumala meille vastaisi sen enempää kuin arcturuslaisille saati miten me voisimme kosmisen perusenergian motiiveja ymmärtää.
Maailmankaikkeuskin on kylmä ja kova, eikä meidän kannata tapella sikäli tutkainta vastaan.
"Maailmankaikkeus tulee itsestään tietoiseksi meissä" on silti minusta hyvä viisaus, vaikka se on peräisin fiktiivisestä teoksesta.
Vanhan testamentin maailmankuvan tasolla antama kuva ainoasta tai ainoasta juutalaisten palvomasta jumalasta on sellainen, että jumalan tahto ei ole muuttuvainen. Sikäli tämä taikaolento eroaa nk. luonnonkansojen taikaolennoista, kun näiden ei voida olettaa olevan muuttamatta mieltään. Siitä huolimatta Vanhan testamentin kuva siitä tietystä jumalasta antaa kuvan hieman epäkypsästä yksilöstä.
Uudessa testamentissa taas mennään ikään kuin toiseen ääripäähän. Tämä jumala-heppu onkin yhtäkkiä taivaallinen isä. Joka ei siitä huolimatta ole halukas taikka ainakaan kykenevä hoitamaan ihmiskunnan pahimpia ongelmia omakätisesti pois päiväjärjestyksestä. Vasta maallistunut aika on tuonut toimivan lääketieteen ja hygieenisen ravinnon ihmisten elämään. Toisaalta Vanhan testamentin erään kertomuksen antama kuva suuresta jumalasta on sellainen, että koska israelilaisten vihollisilla oli sotavaunuja, niin Israelin jumalan puoluelaiset eivät voittaneet taistelua. Joten ehkä tässä pätee sittenkin saksalaisen luterilaisen pastorin Dietrich Bonhoefferin (1906-1945) viisaus: "Jumala on voimaton ja heikko maailmassa, ja juuri siten ja vain siten hän on meidän kanssamme ja auttaa meitä."
Kristittyjen maailmankuva on kyllä lievästi sanottuna omituinen:
VastaaPoistaheidän jumalansa haluaa koetella ihmisiä, mutta tekee sen heittämällä kosmista noppaa.
Tuolle hyvää, tuolle pahaa.
Tuo saa syntyä vauraaseen perheeseen rakastettuna lapsena elämään pitkän ja menestyksekkään elämän terveenä,
tuo toinen taas pannaan syntymään somalitytöksi, joka pimpsilvotaan barbaarisesti kahdeksanvuotiaana ja pakkonaitetaan sitten keski-ikäiselle serkulleen synnytyskoneeksi.
Eikä tätä edes yritetä perustella mitenkään, sen sijaan virnistellään kristinuskon olevan mysteeriuskonto;
perusteet pitää löytää Jumalan arvaamattomista arvoitusaivoituksista.
Suoraan sanoen kristinusko on keskeneräinen uskonto, joka on jättänyt kehittämättä vastaukset moniin keskeisiin kysymyksiin ja jonka oppineet ovat siksi joutuneet vakavissaan väittelemään montako enkeliä mahtuu tanssimaan nuppineulan kärjellä.
Buddhalaisuus antaa niihin kysymyksiin suorat vastaukset.
Kristinusko on tavallaan kreikkalais-roomalaiseen kulttuuriin sovitettu versio juutalaisesta uskonnosta.
PoistaTosin isoon J:hin ei välttämättä voi soveltaa normaaleja moraalikäsityksiä. Kyseessä kun on kuitenkin eräänlainen kosminen jättinorsu. Toisaalta, jos Jumala tuntuu nk. kettumaiselta, niin ihmisellä on silti "tietenkin" oikeus kyseenalaistaa tämän tahto.
Buddha taas oli ilmeisesti ollut sitä mieltä, että jumaliin kannattaa turvautua ainoastaan ajallisissa asioissa.
C. G. Jung aikoinaan oli pistänyt Jumalan ikään kuin psykoanalyytikon sohvalle kirjassaan Job saa vastauksen. Hän valitti kirjansa uskovaisilta saamaa nuivaa vastaanottoa, kun hän oli kuitenkin kirjoittanut sen tosissaan ja omasta mielestään kohdetta kunnioittaen. Mutta kaikkia ei voi eikä kannatakaan miellyttää.
Hieman lapsekkaalta tuntuu silti jumalakäsitys, jossa jumala on ihminen jolla on supervoimat ja kaksivuotiaan tunne-elämä ja joka on valtavan kiinnostunut yhden pikkuplaneetan ihmisistä vaikka hallinnoi maailmankaikkeutta.
PoistaMutta jos on olemassa maailmankaikkeutta koordinoiva kosminen perusenergia, josta voi käyttää työnimeä Jumala, ehkäpä se näyttäytyy kaikille maailmankaikkeuden älyllisille olennoille niiden itsensä kaltaisena ja simputtaa niitä kaikkia niiden omalla tavalla?
Motiivia siihen on turha kysellä, miksipä se Jumala meille vastaisi sen enempää kuin arcturuslaisille saati miten me voisimme kosmisen perusenergian motiiveja ymmärtää.
Maailmankaikkeuskin on kylmä ja kova, eikä meidän kannata tapella sikäli tutkainta vastaan.
Poista"Maailmankaikkeus tulee itsestään tietoiseksi meissä" on silti minusta hyvä viisaus, vaikka se on peräisin fiktiivisestä teoksesta.
Vanhan testamentin maailmankuvan tasolla antama kuva ainoasta tai ainoasta juutalaisten palvomasta jumalasta on sellainen, että jumalan tahto ei ole muuttuvainen. Sikäli tämä taikaolento eroaa nk. luonnonkansojen taikaolennoista, kun näiden ei voida olettaa olevan muuttamatta mieltään. Siitä huolimatta Vanhan testamentin kuva siitä tietystä jumalasta antaa kuvan hieman epäkypsästä yksilöstä.
Uudessa testamentissa taas mennään ikään kuin toiseen ääripäähän. Tämä jumala-heppu onkin yhtäkkiä taivaallinen isä. Joka ei siitä huolimatta ole halukas taikka ainakaan kykenevä hoitamaan ihmiskunnan pahimpia ongelmia omakätisesti pois päiväjärjestyksestä. Vasta maallistunut aika on tuonut toimivan lääketieteen ja hygieenisen ravinnon ihmisten elämään. Toisaalta Vanhan testamentin erään kertomuksen antama kuva suuresta jumalasta on sellainen, että koska israelilaisten vihollisilla oli sotavaunuja, niin Israelin jumalan puoluelaiset eivät voittaneet taistelua. Joten ehkä tässä pätee sittenkin saksalaisen luterilaisen pastorin Dietrich Bonhoefferin (1906-1945) viisaus: "Jumala on voimaton ja heikko maailmassa, ja juuri siten ja vain siten hän on meidän kanssamme ja auttaa meitä."