Babylon 5 -sarja näkyy ilmaiseksi ja laillisesti ja on näkyvä yhä enemmän Youtube-palvelussa

Oi, katso, mitä tuolle oli yllättäen tapahtunut melkein välittömästi, alatekstissä. Toivottavasti palaa takaisin.

1990-luvulla tehtiin eräs maineikas fiktiivinen tieteissarja nimeltään Babylon 5. Olen viime aikoina kantanut yhden kaverini minulle valmistamaa Babylon 5 -kaulariipusta kaulassani piintyneesti, koska se symbolisoi totalitarismin vastaisuutta ynnä muuta mukavaa. Lisäksi sarja oli ollut oikeasti todella hyvä.

Eräs yhdistykseni tuore työntekijä H oli jokin aika sitten innoittunut minun ja jonkun toisenkin B5-sarjaa koskevista selonteoista. Hän sitten joutui kuitenkin pian huomaamaan, että sarjaa ei löydy mistään suoratoistopalveluista.

Viime viikon sunnuntaina törmäsin kuitenkin tähän AfterDawn-sivustolla julkaistuun uutisartikkeliin, jossa kerrotaan, että sarja on nyt julkaistu sen tekijänoikeuksien omistajan, Warner Bros. Discoveryn, toimesta vihdoin laillisesti verkkoon globaalisti. Ja mikä parasta, niin sarjaa voi katsoa täysin ilmaiseksi, sillä jakelukanavaksi on valittu YouTube.

Mielenkiintoista kyllä, niin sarja julkaistaan jakso kerrallaan, yksi viikkoa kohti. Youtube-palvelussa on julkaistuna jo mm. sarjan puolitoistatuntinen pilottielokuva The Gathering sekä jokunen jakso, ja olettaisin, että muut sarjaan liittyvät elokuvat, joista merkittävin on In the Beginning, seuraavat myös jossain vaiheessa perässä.

In the Beginning on The Gatheringin ohella mielestäni ainoita B5-elokuvia, jotka sopivat saumattomasti sarjan rakenteeseen. Minun kannaltani niillä muilla elokuvilla ei ole niin väliä, vaikka ehkä kerran ne voivat jotakuta viihdyttää.

In the Beginning kertoo taustaa sille, miksi diplomatian ym. ym. keskukseksi neutraalille avaruuden alueelle perustettu jättimäinen avaruusasema nimeltä Babylon rakennettiin. Taustalla oli ikävä lajien välisestä valitettavasta väärinkäsityksestä johtunut sota, joka oli käydä ihmiskunnalle kovin kalliiksi.

Lajien välinen ymmärrys on elintärkeää.

Babylon 5:ttä tehtiin siis viisi tuotantokautta, ja sarjan yleinen juonirakenne oli lyöty lukkoon jo ennen kuin ensimmäistäkään sarjan jaksoista oli kuvattu. Sarjassa myöskin noudatetaan melko hyvin fysiikan lakeja. Ja sarjan tekoaikaan 1990-luvulla se Babylon 5:n piirre oli ollut lähes ennen näkemätön tieteissarjoissa, että se mitä sarjassa oli aikaisemmin tapahtunut, vaikutti myös siihen, mitä sarjassa tapahtuu tai voi tulevaisuudessa tapahtua.

Yhden wanhan kaverini kanssa olin muuten juuri saanut päätettyä katsomismaratonin. Siitä ei ole montaa päivää, kun olimme katsoneet alusta loppuun aina viimeiseen jaksoon saakka – minun tai hänen DVD-levyiltään – Babylon 5:n. 

Ja alla linkit joihinkin omiin verkkoteksteihini, joissa jonkin verran käsittelen aihetta:

omilla nettisivuillani:
Babylon 5 -tieteissarja

blogeissani:

Vuosi 2024 alkaa kohta olla mennyt (sisältää muun ohella kivan kuvan Babylon 5 -riipuksestani)

Omat esikuvani (fiktiivisiä sekä tosielämän esikuviani)

Pari hajamietelmääni nk. generatiivisesta keinoälystä sekä Babylon 5 -tieteissarjasta 

PS. Olen kertonut asiasta jo työntekijä H:lle. Hän ilahtui.

...

PS. 18.2.2026:  ...ja katosi lähes samantien, ilman selityksiä. Toivottavasti palaa pian takaisin.

Pari hajamietelmääni nk. generatiivisesta keinoälystä sekä Babylon 5 -tieteissarjasta

Alemmas olen koonnut jonkin verran räynää historiasta, sekä muutamia harvoja ajatuksiani nk. generatiivisesta keinoälystä. Mutta ensin pitkä kulttuuripitoinen johdanto, ennen kuin päästään asiaan:

Vuosina 1993-1998 tehtiin viisi tuotantokautta Babylon 5 -nimistä fiktiivistä tieteisdraamasarjaa.

Sarja näytettiin myös Suomen televisiossa. Sen oli luonut J. Michael Straczynski (lyhennetysti JMS) (s. 1954).

Babylon 5:n juonen suuret linjat oli lyöty lukkoon jo ennen kuin ensimmäistäkään sarjan jaksoa oli kuvattu.

Sarjassa keskiössä on jättimäinen neutraalille avaruuden alueelle pystytetty avaruusasema, jonka syntyyn oli vaikuttanut suuresti se, että kymmenisen vuotta takaperin erään valitettavan lajien välisen väärinymmärryksen seurauksena ihmiskunta oli joutunut melkein tuhon omaksi jouduttuaan sotaan sotilasteknologisesti hieman edistyneempää lajia vastaan. Sota ihme kumma päättyi jostain kumman syystä juuri ennen kuin tuo laji sotakoneineen olisi päässyt Maapallon ja sen ihmisasujaimiston kimppuun. Lopputulosta pidettiin outona paremmissakin piireissä.

Rakennettiin sitten avaruusasema, ja rakennettiin useaan kertaan. Viimeisen, pysyvänoloisen, nimeksi tuli sitten Babylon 5. Tämän tarkoitus oli toimia diplomatian, kaupankäynnin ja turismin ym. keskuksena ja solmukohtana. Useat lajit lähettivät asemalle suurlähettiläänsä.

Babylon 5 -avaruusasemalla on käytössä keskipakoisvoimaan perustuva keinopainovoima, kun paremman ja hienomman käyttöönottoon ei ole tietotaitoa. Aseman johto annetaan ihmislajin hoidettavaksi, koska nämä olivat vasta olleet vähällä joutua suoranaisen holokaustin kohteeksi. Maapallo nimittää siis sille sotilaskuvernöörin.

Sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella punotaan juonenlankoja kokoon ja esitellään perusasiat hommasta. Toisesta tuotantokaudesta neljänteen sisältää vallan tuhottomasti dramatiikkaa ja eeppisyyttä. Viidennellä tuotantokaudella taas valmistellaan sarja lopettamiseen. Ja kaikki on tehty ilman mustavalkoisia kysymyksenasetteluita. Ja ihmiset ja muunlajiset eliöt kehittyvät kukin omaan suuntaansa.

Minusta hauskinta sarjassa ovat paitsi uroscentaurien hiusmuoti, niin myös se, että naamatukkataulun karvoituksesta jossain määrin näki eri ihmishenkilöistä, että millä tuotantokaudella ollaan. Mutta nämä ovat vähemmän tärkeitä yksityiskohtia sarjassa.

Mitä tulee Babylon 5 -avaruusaseman ihan normaalien fysiikan lakien mukaan keskipakoisvoiman avulla toteutettuun keinopainovoimaan, niin on aivan luonnollista, että sitä ei sarjassa teknisistä syistä saatu näyttämään täsmälleen sellaiselta kuin se olisi oikealla avaruusasemalla.

Ja näyttelemisen hankaluus taas oli syy sille, että sarjan näyttelijät eivät puhuneet omanlajistensa kanssa omaa äidinkieltään jatkuvasti. Nämä puhuivat sen sijaan englantia. Ihan kuin näyttelijöillä sekä sarjan katsojilla olisi ollut korvassaan yksinkertainen versio Baabelin kalasta, joka osaa kääntää toisen puhuman kielen ainoastaan englannin kielelle.

Ja nyt pääsen vihdoin otsikon ilmaisemaan asiaan. Eli (vain) muutama sananen aiheesta, eikä mitään ihmeempää:

Vuoden 2022 loppupuolella nousi suuren yleisön tietoisuuteen sellainen asia kuin generatiivinen keinoäly. Tämä keksintö perustuu siihen, että ohjelmiston annetaan oppia erittäin suuren esimerkkiaineiston avulla "maailmasta", ja lopulta ohjelmisto kykenee olemaan tavallaan "luova", eli se kykenee luomaan oppimansa pohjalta jotain uudenlaista, kuten tekstiä, kuvia ja videoita.

Allekirjoittanut ja jokunen muukin ihminen on kuitenkin ehtinyt jo todeta, että generatiivisen keinoälyn tuotokset ovat usein hengettömiä. Mutta ne perustuvatkin siihen, että "apina näkee jotain", ja sitten "apina tekee jotain". Mutta englanninkielisestä sanonnasta kopsaamani "apina" ei ole tässä elävä biologisen evoluution synnyttämä olento vaan sieluton generatiivinen keinoäly, joka kykenee vain muodostamaan uusia yhteyksiä sitä ohjaavan algoritmin avulla.

2020-luvulla on World Wide Web ehtinyt jo verrattain lyhyessä ajassa täyttyä generatiivisen keinoälyn tuottamasta roskasta. Todennäköisesti suurin osa sen sisällöstä on nykyisin jo generatiivisen keinoälyn tuottamaa. Kotimaisten kielten keskuksen vuoden 2025 sanapoimintojen listalta löytyykin sitä kuvaava sana:

tekoälylieju (engl. AI slop) tekoälyn avulla nopeasti tuotettu tyhjänpäiväinen sisältö, joka määrällään peittää paikkansapitävän tiedon ja harkiten luodut sisällöt 

Generatiivinen keinoäly ehtii myös tuottaa aikayksikköä kohden karkeasti arvioiden noin 10.000 kertaa enemmän epäpätevää tietoa kuin ihminen kykenee korjaamaan yhden sen tuottaman tietopuolisesti "horjuvan" "artikkelin". Toki samalla päästään – ainakin ennen pitkää – huomattavasta osasta itsetyytyväisiä, muita ihmisiä konservatiivisesti "valistavia" toimittajia eroon, mutta ehkä generatiivisen keinoälyn meidät siitä maksamaan panemaan hinta on kuitenkin liian suuri.

Olen ehtinyt viimeksi kuluneina kuukausina törmäämään tuhottoman moneen "suomenkieliseen" artikkeliin, jonka kirjoittajaksi on ilmoitettu suomensuomalaisella nimellä varustettu valkoisen näköinen henkilö mutta jonka "kirjoittama" teksti on varsin suurella todennäköisyydellä toteutettu kuitenkin keinoälyn avulla. Ja nämä tekstit on vielä voitu julkaista jonkin suomalaisen fi-domainnimen alla. Tällainen on usein saatu haltuun varmaankin siksi, että jokin taho on ensin luopunut aikasemmin käyttämästään domainnimestä, tai on unohtanut uusia sen Traficomilla. Jo vuosien ajan muutkin tahot kuin taatusti suomalaiskansalliset ovat saaneet vapaasti hankkia Suomi-domainnimiä. Tapa ilmaista asiat epäsuomalaisesti viimeistään paljastaa näissä huijarin. Taikka sellaiset kirjoitus- tai logiikkavirheet, jollaisiin suomensuomalainen ei syyllistyisi.

Jos jo suomen keskikokoisella kielialueella tällainen on muodostunut ongelmaksi, niin voi kysyä, että millainen sitten on tilanne englannin, saksan, espanjan, ranskan tai portugalin kokoisilla huomattavan paljon suuremmilla kielialueilla.

Keinoälyt kuulemma myös varastavat oikeiden kirjoittajien hengentuotoksia internetistä kopioimalla ne ja vain hieman muunneltuina julkaisevat ne sitten WWW:n ihmeellisessä maailmassa. 

Itse kannatan varsin vahvasti ihmistä sanataiteen ja muunkin taiteen tekijänä. Olen luomun kannalla! 

Generatiivista keinoälyä kannattaa mielestäni käyttää ennen kaikkea muuta yhteenvetojen tekemisessä koskien sellaisia aiheita ja aineistoja, jotka itse jo tuntee erinomaisesti. Se nimittäin osaa "hallusinoida". Eli se tuottaa välillä väärää informaatiota, koska sillä ei ole itsellään kykyä ajatella. Kyseessä on lähinnä ennustuskone, joka arvailee, mitä sen käyttäjän antaman syötteen perusteella pitäisi "lausua" vastauksena pyyntöön.

Ja toiseksi, ei ihminen opi mitään kunnolla, jos antaa generatiivisen keinoälyn tehdä työn puolestaan.

Jos generatiivinen keinoäly ei aina ole hyödyllinen eikä vahingollinen, niin se voi olla kuitenkin viihdyttävä ollen samalla harmiton. Yhteen aikaan netissä oli ollut generatiivisen keinoälyn hyödyntämiseen perustuva palvelu, jossa käyttäjä saattoi olla olevinaan keskustelemassa eri historian henkilöiden kanssa. Mentaalihygienian kannalta oli erinomaista, että palvelun tuottanut taho oli päättänyt olla sisällyttämättä siihen eri uskontojen pyhiä hahmoja! Itse "keskustelin" tuolloin kerran lyhyesti Egyptin viimeisen faraon, Ptolemaios-sukuisen Kleopatran  (69 – 30 eJs.) kanssa. Olenkin muuten ruvennut katsomaan Ylen Areenasta klassista historiallista elokuvaa Kleopatra vuodelta 1963. Päänäyttelijät esittävät minusta osansa siinä mainiosti. Elisabeth Taylor (1932 – 2011 jJs.) esittää rainassa Kleopatraa, Rex Harrison | Gaivs Ivlivs Caesaria (100 – 44 eJs.) ja Richard Burton (1925 - 1984 jJs.) | Marcvs Antonivsta (83/82 – 30 eJs.). Olen vasta melko alussa elokuvassa, mutta Caesarin ottopoikaa testamentin kautta suoritetun adoption kautta, Gaivs Octavivs Thvrinvsta (63 eJs. – 14 jJs., Rooman valtakunnan yksinvaltiaana vuodesta 27 eJs.), esittävä vähemmän tunnettu näyttelijä Roddy McDowall (1928 – 1998 jJs.) vaikuttaa myös hyvältä valinnalta osaansa. Olen toki nähnyt elokuvan jo aikaisemmin, mutta siitä saattaa olla kymmeniä vuosia. Adoption myötä Octavivksen klaaninimen olisi pitänyt muuttua muotoon Octavianvs, mutta hän käytti sen sijaan adoptioisänsä nimeä, ja aluksi myös sen takia, että hän halusi saada puolelleen alkuperäisen Caesarin alaisuudessa eri sotatoimissa palvelleet kokeneet legioonalaiset.

Mutta tuolle hirviölle, siis generatiiviselle keinoälylle, on olemassa vielä yksi hyvä käyttökohde jo mainitsemieni lisäksi. Olen sen itse juuri keksinyt. Se, että tehdään sellainen uusi Babylon 5 -sarja, jossa keinoälyn annetaan tuottaa, mahdollisimman aidosti, sekä keskipakoisvoimaan perustuva keinopainovoima että erilajisten olentojen puheet näiden omalla äidinkielellä.

Toki teknisesti tämä ehdotukseni lienee mahdollista toteuttaa kunnolla vasta joskus 2030-luvulla.

PS. Anteeksi, mutta minun on pakko kertoa vielä pari historiaan liittyvää asiaa, jotka eivät liity millään tavoin blogimerkinnän otsikon ilmaisemaan aiheeseen:

Loppuhyppäys kauas antiikin historiaan

Vuonna 332 eJs. Aleksanteri Suuri (356-323 eJs.) oli valloittanut Egyptin. Noista ajoista alkaen Egyptiä hallitsivat vieraat, kreikkaa äidinkielenään puhuvat hallitsijat.

Egyptiläinen kulttuuri oli ennen makedonialaiskreikkalaista valloitusta ollut jossain määrin sukupuolten välisen tasa-arvon kannalla. Uusien hallitsijoiden perinteisessä kulttuurissa taas naiset olivat olleet selvästi alisteisessa asemassa.

Kleopatra oli ensimmäinen ja viimeinen Egyptin hellenistisperäisistä äidinkielenään kreikkaa puhuneista faaraoista, joka osasi puhua maan alkuperäiskansan afroaasialaiseen kielikuntaan kuuluvaa egyptin kieltä. Hän sattui myös olemaan kaikkien aikojen viimeinen Egyptin faarao.

Kleopatra ei säilyneiden lähteiden perusteella ollut läheskään yhtä kaunis kuin näyttelijä Elisabeth Taylor nuoruuden kukoistuksessaan, mutta hän oli ilmeisesti älykäs ja hyvin sivistynyt nainen ja henkevä ja valloittava persoonallisuus. Hän puhui kreikan ja egyptin ohella sujuvasti useita muitakin kieliä, joihin muuten kuului myös latina.

Octavianvksen voitettua paljon myöhemmin lopulta Kleopatran ja alkuperäisen Caesarin pitkäaikaisen ja pätevän alisotapäällikön Antonivksen yhteisen laivaston Aktionin taistelussa ja näiden lopulta kuoltua ja Octavianvksen valloitettua Egyptin ja annettua surmata varmuuden vuoksi hänen adoptioisänsä ja Kleopatran mahdollisen yhteisen pojan Kaisarionin mies, siis Octavianvs, palasi Roomaan. Hän oli nyt toistaiseksi onnistunut lopettamaan pitkäaikaisen ja hyvin ärsyttävän sisällissotien kauden. Valtakunnan hallinnon keskus senaatti ja Rooman kansa kaipasivat rauhaa ja vakautta. Ja koska Octavianvksen hallinnassa oli merkittävä asevoima, ei senaatti eikä kukaan muu katsonut voivansa mitään sille, että viimeisen sisällissodista voittaja kahmoi käsiinsä pysyvästi oleellisen poliittisen vallan Roomassa. Octavianvkselle senaatti myönsi kunnianarvoisaa tarkoittavan kunnianimen Avgvstvs. Tästä lähtien Octavianvs totteli nimeä Gaivs Ivlivs Caesar Avgvstvs. Hän osasi esiintyä vaatimattomasti ja väitti, ettei hänellä ollut poliittista valtaa yhtään enempää kuin kellä tahansa muulla senaatin jäsenellä. Ainoastaan hänen arvovaltansa oli suurempi kuin muilla. Ja senaatti ja Rooman kansa näyttelivät perässä.

Ja niin oli syntynyt uudestaan Rooman kuningaskunta. Mutta jälkimaailma on puhunut Rooman valtakunnasta tuosta ajasta lähtien keisarikuntana.

Rooma-niminen kaupunkivaltiokokonaisuus, tai sen itiö, oli alun perin syntynyt joskus 700-luvulla eJs. Lativmin alueella. Suurin piirtein samoihin aikoihin Roomasta pohjoiseen oli syntynyt etruskien kaupunkivaltioiden kokoelma. Etruskien valtakunnat lienevät syntyneet siten, että Vähän-Aasian länsirannikolta oli muuttanut väkeä alueelle. Ja nämä olivat sitten alistaneet alkuperäisasukkaat mutta omaksuneet näiden puhuman kielen.

Etruriassa vallitsi jonkinlainen sukupuolten tasa-arvo. Ainakin jos vertaa Rooman kulttuuriin, niin ero Etrurian hyväksi oli tässä suhteessa selvä. Roomalaisessa kulttuurissa taas perheenpään, pater familias (-s oli aikaisemmin toiminut yksikön genetiivin päätteenä latinan kielessä),  valta perheenjäsentensä yli oli ehdoton valtion ensimmäisten vuosisatojen aikana.

Roomalainen perimätieto oli ollut sitä mieltä, että varhaisimpina aikoinaan Rooma oli ollut kuningaskunta. Viimeiset Rooman kuninkaista ovat saattaneet olla syntyperältään etruskeja, tai ainakin roomalainen perimätieto katsoo näiden olleen heitä.

Lopulta roomalaiset karistivat kuninkaiden raskaan ikeen päältään. Tämä tapahtui ennen vuotta 500 eJs. Entinen kuninkaiden neuvonantajien neuvosto, senaatti ("vanhojen neuvosto" suomennettuna), muuttui nyt uuden tasavallan hallinnon keskukseksi. Otettiin käyttöön erilaiset  kansankokoukset, joiden tehtävänä oli päättää laeista.

Kuningaskunta vaihtui tasavallaksi. Latinaksi kyseinen poliittinen termi kuului res publica, joka tarkoittaa julkista asiaa. Käytännössä roomalaiset tarkoittivat sillä poliittista järjestystä, jossa valta ei ole yhdellä, kuten kuningaskunnissa, vaan monella.

Jopa korkeimman virkamiehen, praetorin, valta oli jaettu kahdelle keskenään samanarvoiselle henkilölle. Myöhemmin virka muuttui kahden consvlin viraksi. Korkeinta virkaa ei voinut periaatteessa pitää hallussaan useaa vuoden pituista kautta peräjälkeen. Vuodet nimettiin sen mukaan, ketkä olivat olleet tuolloin olleet korkeimpina viranhaltijoina.

Äärimmäisissä hätätilanteissa korkein valta saatettiin antaa yksiin käsiin, dictatorille ("sanelija"). Dictatorinkin virkakausi oli määritelty lyhyeksi.

Äänivalta kansankokouksissa oli joka tapauksessa siinä määrin epädemokraattisesti jaettu, että nk. paremmilla kansalaisilla oli uudessa valtiossakin pieneen määräänsä nähden huomattavan paljon poliittista valtaa. Varsinkin kun ottaa sen, että monilla roomalaisilla miehillä oli clienttisuhde patronukseen, joka toimi isäntänä ja suojelijana. Ja clientit tapasivat äänestää kansankokouksissa patronuksensa tahdon mukaan. Ja kun ottaa huomioon vielä senkin, että aluksi varsin monet tärkeät virat oli varattu senaattorisäätyisille henkilöille. Ja sen, että naisilla ei Roomassa ollut poliittisia oikeuksia. Eikä tietenkään orjilla. Eikä muilla ei-kansalaisilla.

Myöhemmin nk. luokkataistelujen seurauksena Rooman nk. parempi väki suostui antamaan hieman periksi vähäosaisimpien kansalaisten poliittisille vaatimuksille. Vallan tasapainoa kallistettiin hieman tavallisen kansan suuntaan, mutta vain hieman. Kapinointi joka tapauksessa loppui.

Noin vuonna 387 eJs. kelttiarmeija valtasi Rooman. Samalla Rooman valtionarkistot paloivat. Ja saatuaan lahjotuksi suurella määrällä kultaa epätoivotut maahanmuuttajat pois roomalaisten ylimyssukujen jäsenten piti kaivaa muistilokeroitaan ja perimätietojaan, jotta voitaisiin koostaa uudestaan kertomus siitä, kuinka tasavalta oli syntynyt.

Näin synnytetty uusvanha tarina on korkeintaan osatotuus ja varmasti jossain määrin vääristelty näkemys oikeasta historiankulusta. Mutta viimeistään näistä ajoista alkaen roomalaiseen itseymmärrykseen kuului se, että he Rooman kansana vihaavat kuningasvaltaa eivätkä koskaan anna sen palata. 

Gaivs Ivlivs Caesarilla ja myös hänen ottopojallaan "Avgvstvksella" on voinut olla omasta mielestään hyviäkin perusteita perustaa uudelleen yksinvalta Rooman valtakuntaan. Vallanhimon ja itserakkauden ja ylimielisyyden lisäksi mielestäni varsin hyvä syy olisi se, että kun 200 edeltävän vuoden aikana Rooma oli muuttunut kaupunkivaltiosta suorastaan maailmanvallaksi, niin on selvää, että sellaista valtakuntaa ei kannattanut eikä voinut pitemmällä tähtäimellä hallita kuin se olisi edelleen yhden kaupungin ja sitä ympäröivän pienehkön maaseutualueen muodostama minivaltio.

Roomalaisen noin vuodesta 387 eJs. alkaen synnytetyn kansallisen mytologian mukaan viimeisen etruskikuninkaan, roomalaiselta nimeltään Lvcivs Tarqvinivs Svperbvs, vallan kaatamisessa oli ollut merkittävässä osassa Brvtvs-niminen aatelinen.

Octavianvs antoi senaatin jäädä olemaan ja samoin hän säilytti konsulinvirat. Näillä ei kuitenkaan ollut jatkossa enää suurta poliittista merkitystä. Rooman valtakunnassa ei enää koskaan palattu tasavaltaan sanan alkuroomalaisessa merkityksessä.

Alkuperäinen Caesar oli ollut poliittisesti tyhmä. Hän tapasi olla jalomielinen roomalaisille poliittisille vihamiehilleen sen sijaan, että olisi antanut teloittaa tai edes karkottaa nämä. Ja hän oikeastaan vähät välitti omasta henkilökohtaisesta turvallisuudestaan. Ja hän painosti senaatin myöntämään itselleen elinikäiset dictatorin valtaoikeudet. Voin hyvin kuvitella, että Caesarin murhasalaliittoon osallistunut ylimys, joka sattui muuten olemaan nimeltään Brvtvs, kuten kaukainen historiallinen esikuvansa, tunsi halua päästä osaksi historiallista tapahtumaa, jossa jälleen hankkiudutaan eroon kuninkaasta.

Mutta huonostihan siinä kävi. Kuningas tosin kuoli, mutta tilalle tuli vielä vaarallisempi kuningas, nimittäin sellainen, joka onnistui.

"Avgvstvs" oli verrattuna adoptioisäänsä poliittisesti tavattoman älykäs ja taitava. Hän onnistui luomaan pysyvän hallintomallin, jossa valta oli keskitetty keisarin ja hänen nimittämiensä virkamiesten käsiin. Jopa kristilliseen Raamattuun, Luukkaan evankeliumin toiseen lukuun, on päässyt mukaan pikku pätkä ensimmäisen keisarin propagandan makua:

Siihen aikaan antoi keisari Avgvstvs käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Qvirinivksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Ennen vuotta 212 jJs., jolloin silloinen keisari Caracalla antoi Rooman kansalaisuuden kaikille vapaasyntyisille valtakunnan alueella luvallisesti asuville, vain vähemmistöllä tai pienemmällä vähemmistöllä oli joka tapauksessa ollut Rooman kansalaisuus. Keisarin luultavasti verotuksellisista syistä tekemä laaja kansalaisoikeusuudistus johti ikävä kyllä ennen pitkää siihen, että jatkossa myös Rooman kansalaisia saatettiin oikeudessa tuomita ristiinnaulittavaksi. Tai ainakin, mikäli oli tarpeeksi vähäosainen.

Naisoletetuille roomalaisille suuruudistus aiheutti ennen pitkää sellaisen myönteisen sivuvaikutuksen, että jatkossa heidän etunimensä ei enää tarvinnut olla johdettu heidän isänsä klaaninimestä. (Esim. Marcvs Tvllivksen tyttären, tai tytärten nimi, jos heitä oli siunaantunut enemmän, oli tullut Tvllia.)

Rooman valtakunnan kristillistymisestä seurasi ainakin yksi hyvä asia. 300-luvulta jJs. alkaen kristityssä maailmassa ei enää pahemmin ristiinnaulittu ihmisiä. Toki muuten saatettiin olla julmia tai kusipäisiä myös uuden uskonnon nimissä, mutta ristiinnaulittu ketään ei enää.

...

PS. 30.1.2026: Tulin sitten kirjoittaneeksi eräänlaisen jatkon välittömästi yläpuolella olevalle pitkälle loppupätkälle: Caesar, "keisari". Käsittelen siinä nimitystä "keisari".

Olkoon Voima kanssanne, kediivit

1970-luvulla alkunsa saaneen Tähtien sota -avaruusoopperaelokuvasaagan – sarjan nimi on Star Wars englanniksi alkuperäiskielellä – maailmassa tärkeällä sijalla on mystinen Voima – englanniksi the Force.

Saagan alkuperäisen trilogian – elokuvat IV, V ja VI – yksi päähenkilöistä, vanhahko viisas jediritari Obi-Wan Kenobi on lausunut Voimasta näin:

The Force is what gives a Jedi his power. It's an energy field created by all living things. It surrounds us and penetrates us. It binds the galaxy together.

Voisin suomentaa tuon omakätisesti näin:

Voima on se, mikä antaa jedille hänen voimansa. Se on kaikkien elävien asioiden luoma energiakenttä. Se ympäröi meitä ja läpäisee meidät. Se sitoo galaksin yhteen.

Tähtien sota on avaruusooppera, joka sijoittuu ihan omaan maailmaansa, jossa fysiikan lait eivät ole täsmälleen samanlaisia kuin meidän maailmankaikkeudessamme. Mutta se on minusta, kuten monesta muustakin, tarinana mahtava keksintö. Ainakin wanhoina hywinä aikoina, jolloin ei ollut vielä maailmaamme ilmestynyt Jar Jar Binksiä ja kaikkea alkuperäistä trilogiaa myöhemmin valmistunutta sälää.

Olen saanut sen käsityksen, että George Lucasin (s. 1944) tähän elokuvalliseen eepokseensa leipoman jediuskonnon jotkut ihmiset nykymaailmassa uskovat oikeasti olevan totta, eli he kannattavat sitä. Tällaisia ihmisiä ei luultavasti montaa ole, mutta he ovat silti olemassa. Merkillinen on tämä maailma. Mutta on maailmassa hullumpaakin ja mielettömämpääkin henkistä tavaraa luotu.

Välillä puhun sitten kätevästi jostakin muusta:

Joitakin viikkoja sitten olin julkaissut tässä blogissani merkinnän otsikolla Mitä olen "uskonnollisesti" nykyään.

Blogitekstini oli huomattavasti pitempi, mutta lausuin siinä mm. seuraavaa:

Tapaan avautua siis edelleen kuvitteellisen Jumalan Pyhälle hengelle.

Nimitin juuri Pyhää henkeä kuvitteelliseksi. Olen itse asiassa sitä mieltä, että Pyhän hengen ei tarvitse olla varsinaisesti henki, vaan kyseessä voi olla esim. maailmankaikkeuden rakenteeseen liittyvä juttu. Paljon todennäköisemmin ja todistettavammin kyseessä on kuitenkin pelkkä hyväätekevä psykologinen ilmiö.

Minulle Pyhä henki ei ole komentaja vaan enemmänkin kuvitteellinen yhteistyökumppani.

Joskus aikoinaan olin sanonut blogissani, että Jumala vaikuttaa ainoastaan ihmisen mieleen. Tämä kuulostaa minusta edelleen järkevältä kannanotolta. Jumala tekee niin, vaikkei edes olisi olemassa.

Viimeksi kuluneiden vuosien aktiivisin ja perusteellisin lukijakommentoijani, nimimerkki QroquiusKad, oli kommentoinut blogimerkintääni seuraavalla tavalla:

Voisiko tuota uskontokäsitystä tulkita jotenkin siten, että koet Jumalan maailmankaikkeutta koordinoivaksi perusenergiaksi ja Pyhän Hengen sen vaikutukseksi Maan ja sen asujaimiston osalta?

Lausuin hänelle vastaukseksi: "Ehkä juuri niin."

Mieleeni tuli tämän jälkeen outo ajatus, että "uskonnollinen" ajatusmaailmani on jollakin lailla sukua Tähtien sodan jediuskonnolle.

Wikipedian jediuskontoa eli jedismiä käsittelevässä artikkelissa sanotaan tällaista:

Rauhaa ja oikeutta puolustavat jediritarit pystyvät elokuvasarjassa käyttämään ympäristön ja ihmisten mielien muokkaamiseksi Voimaa

En minä ainakaan usko, että jediuskonnon kannattajat pystyisivät tuohon.

Artikkelissa kuitenkin sanotaan myös seuraavaa, ja minusta tuo kuulostaa melko hyvältä:

Jedismi perustuu Voiman seuraamiseen. Voima on jedeille maailmankaikkeuden perustava olemus. [...] Jedit uskovat Voiman lisäksi ihmisen pyhyyteen ja vastustavat siksi kidutusta, kuolemanrangaistusta ja julmuutta. He uskovat oikeudenmukaisiin ja myötätuntoisiin lakeihin, tasa-arvoon, vastavuoroisuuteen, henkisen kasvun ja tietoisuuden hyötyihin, omantunnon vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen sekä uskonnon ja valtion erottamiseen ja sanan-, yhdistymisen ja ilmaisunvapauteen

Mutta linkitetään tähän lopuksi aikamoinen liuta siteerauksia Obi-Wan Kenobilta, jota olen pitkään tavannut leikillisesti kutsua Obi-Wan Ubikinoniksi. En muuten ole ubikinonikauppias enkä saa euroakaan siitä, jos lukija ostaa jostain tämän blogimerkintäni inspiroimana ubikinonia. Tässä siis linkki liutaan:

149 Best Obi-Wan Kenobi Quotes From The Star Wars Franchise

PS. Jätän tarkoituksella myöhempään ajankohtaan tarkemman tutustumiseni jedisuskontoon. Ja kun sen olen jossain vaiheessa omasta mielestäni riittävässä määrin tehnyt, voin harkita uuden blogimerkinnän kirjoittamista aiheesta.

Star Trek ja maalliset paratiisitarinat

Minusta näyttää siltä, että on sanan kaikissa merkityksissä normaalia sellainen, että ihminen haluaa elämäänsä jotain, mikä nostaa hänet maallisen yläpuolelle. Ihminen usein haluaa uskoa, että on olemassa myös jotain muuta, joka todella tekee elämästä elämisen arvoisen.

Ihmiset myös ovat halunneet tietää lopullisen totuuden, ja uskonnot ovat vastanneet tähän tarpeeseen. Epävarmuutta voi olla vaikea sietää.

Monet jopa uskovat elämään kuoleman jälkeen. Se johtunee ennen kaikkea ihmisen halusta olla lakkaamatta olemasta kuoleman hetkellä.

Tässä kaikessa on myös kysymys ihmisen kyvystä kuvitella sellaisia asioita, joiden olemassaoloa ei voida objektiivisesti todentaa. 

Myöskin metafysiikassa ja etiikassa on se huono puoli, että ne perustuvat ihmisen mielikuvitukseen.

Tällaiset kuvitelmat voivat kuitenkin olla kannattajilleen ja varsinkin heidän yhteisöilleen hyödyllisiä abstraktioita.

Tämä laajamittainen kuvittelukyky ilmestyi lajimme siunaukseksi ja myös kiroukseksi 70.000 vuotta sitten, kun ihmislaji kävi läpi nk. pullonkaulailmiön, jossa lajimme yksilömäärä kävi lähellä sukupuuttoa. Toisaalta se on myös mahdollistanut monia oikeasti hyödyllisiä keksintöjä ja aikaansaannoksia.

Ihmisen ei kuitenkaan tarvitse olla uskonnollinen uskoakseen johonkin ihmistä suurempaan.

Karl Marx (1818-1883) ja Friedrich Engels (1820-1895) olivat uskoneet, että valtio syntyy hallitsevan luokan tarpeesta puolustaa asemaansa yhteiskunnan alempia luokkia vastaan.

Miekkosten oletus oli, että kun on tehty sosialistinen vallankumous, niin siitä aiheutuva tuotannon parantuminen johtaa lopulta sen verran korkeaan elintasoon, että edellytyksiä valtion olemassaololle ei enää ole. Kun ei ole enää tarvetta luokkasorrolle, edes työväestön harjoittamalle. Marx ja Engels olettivat, että valtio tulisi kuoleutumaan lopulta pois.

Anarkismi eroaa marxilaisuudesta siinä, että anarkistit aikovat lopettaa valtion poliittisella päätöksellä saatuaan vallan käsiinsä.

Minusta on kuitenkin selvää, että vaikka se voi sitä toki joissain tapauksissa ollakin, niin valtion ei silti tarvitse olla jonkun tietyn yhteiskuntaluokan käsikassara.

En myöskään usko, että moderni yhteiskunta voisi tulla organisoiduksi ilman valtiota tai jotain vastaavanlaista.

Korkea elintaso muuten merkitsee myös sitä, että jätettä ja saastetta tuotetaan myös paljon. Toki länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa niiden määrää on vakavasti pyritty vähentämään viime aikoina.

Marx ja Engels eivät joko ottaneet huomioon korkean tuotannontason aiheuttamia ympäristöongelmia, tai olettivat, että heidän kannattamansa sosialistinen byrokratiahirviö hoitaisi asiat kuitenkin siltä osinkin kuntoon.

Marxilainen työväenliike koki Marxin ja ja ystäväänsä ja työtoveriaan huomattavasti pitempään eläneen Engelsin kuoleman jälkeen jonkinlaista taipumusta dogmaattiseen ajatteluun. Reformistisen sosialidemokratian klassikko, saksalainen Eduard Bernstein (1850-1932), muutti tämän asiantilan.

Bernsteinin merkittävin ja tunnetuin teos on marxilaisuuden uudelleentarkastelun eli revisionismin pääteesit yhteen koonnut vuonna 1899 ilmestynyt Die Voraussetzungen des Sozialismus und die Aufgaben der Sozialdemokratie (suomeksi ilmestynyt nimellä Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät).

Kirjassaan hän esitti, että vastoin marxilaisuuden oppeja kapitalismi ei suinkaan ollut menossa lopullista kriisiä kohti vaan kriisit olivat pienentymään päin. Hän esitti, että omistus ei ollut keskittymässä pienelle kapitalistiselle eliitille vaan päinvastoin hajautumassa laajemmalle joukolle ihmisiä. Hän myöskin kritisoi teoksessaan Marxin työnarvon teoriaa.

Lisäksi hän esitti, että on älytöntä olettaa, että valtio ja kunnat voisivat omistaa kaikki yritykset. Hän ehdotti, että kulutusosuuskunnat olisivat kannatettava asia. Ne olisivat joka tapauksessa yleisen edun mukaisia, vaikka ne olisivat yksityisiä.

Bernstein uskoi työväenluokan aseman parantuvan ajan myötä. Mies oli liberaali sosialisti, joka uskoi että sosialismin tulee rakentaa kamppailunsa liberalismin universaaleille vapausoikeuksille. Sosialismin tehtävä oli vapauden alan laajentaminen yhteiskunnissa. Tämä tapahtuisi porvarillisen demokratian puitteissa. Väkivaltaista vallankumousta ei tarvittaisi. Bernstein uskoi sosialismin moraaliseen läpilyöntivoimaan. Siinäkin hän erosi oppi-isä Marxista, joka halveksi kaikkea moralismia.

Hän myös kritisoi marxilaista oppia "dialektiikasta". Hän esitti, että dialektisella metodilla ei voi tehdä toimivia tulevaisuutta koskevia ennusteita, vaan kyseessä on pelkkä deskriptiivinen "teoria".

Bernstein ei myöskään uskonut tulevaisuuden valtiottomaan yhteiskuntaan.

Belgian kuningas Leopold II hallitsi vuosina 1885–1908 yksityisomaisuutenaan Kongon vapaavaltiota, jolle löi leimansa miehen todella törkeä vallan väärinkäyttö, joka johti erään arvion mukaan alueen väestön vähenemisen 20-30 miljoonasta kahdeksaan miljoonaan.

Joka tapauksessa 1900-luvun piti olla liberalismin mukainen järjen aikakausi, mutta koska ihminen ei hallitse ajatuksiaan, vaan ne häntä, ja koska ihminen ei ole kerubi, niin aikakaudelle löivät leimansa turkkilaisten suorittama armenialaisten kansanmurha, natsien suorittama juutalaisten kansanmurha holokausti ja Neuvostoliiton vankileirien saaristo. Muun muassa.

Ja palatakseni marxilaiseen työväenliikkeeseen, niin se joka tapauksessa ensimmäisen maailmansodan lopulta alkaen jakautui kahtia. Jatkossa bernsteinilaisvaikutteinen sosialidemokraattinen liike kannatti uudistusta yhteiskunnallisten reformien kautta ilman väkivaltaista vallankumousta, kun taas neuvosto-Venäjällä, joka vähän myöhemmin muutettiin Sosialististen neuvostotasavaltojen liitoksi – lyhyemmältä nimeltään Neuvostoliitto – kannatettiin vallankumousta ja varsin monen tuotannonalan toimijoiden sosialisointia ja sananvapauden tukahduttamista ankarasti tieteellisyyden nimissä, ja maa muuttui muutamassa vuodessa raa'aksi yksipuoluediktatuuriksi, joka pitkälle syrjäytti työläisten edut, vaikka esitti edustavansa näitä.

Neuvostoliitto romahti omaan mahdottomuuteensa lopulta vuonna 1991. Ei tullutkaan missään vaiheessa sosialistisen välivaiheen jälkeistä valtiotonta ihanneyhteiskuntaa, joka tihkuisi maitoa ja hunajaa. Eikä päästy edes lähelle sitä.

Neuvostoliittoa seurasi alueellisesti riisuttu ja uudestaan epädemokratisoituva  Venäjä ja sen ulkopuolella länsimaissa utopialiike, jonka piirissä kannatetaan monenlaisia oppeja. Sellaisia joiden mukaan valkoinen kristinuskotaustainen lihaa syövä heteromies on kaiken pahan alku ja juuri, pyhää sotaa kannattava ja naissukupuolta ja homoseksuaaleja sortava muslimimies taas on kaiken ykkönen, paras feminismi on sellaista, joka ajaa vain naisten etuja, tieteellisen menetelmän heittäminen ideologian etujen niin vaatiessa romukoppaan on tärkeää, ja neekeripiirteisille ihmisille yhteiskunnassa etusijan antaminen on kannatettavaa.

1960-luvulla yhdysvaltalainen Gene Roddenberry oli luonut tieteispohjaisen fiktiivisen televisiosarjan nimeltä Star Trek. Ensimmäistä televisiosarjaa alettiin esittää vuonna 1966. Siinä seurattiin tähtialus USS Enterprisen matkoja avaruudessa. Alus oli 2200-luvulla Yhdistyneen planeettojen liiton rakentama, ja sen tarkoitus oli "tutkia outoja uusia maailmoja, etsiä uutta elämää ja uusia sivilisaatioita ja rohkeasti mennä sinne, minne yksikään ihminen ei ole ennen mennyt".

Alkuperäistä sarjaa tehtiin vuoteen 1969 saakka. Sen jälkeen on tehty useita samaan maailmaan sijoittuvia televisiosarjoja, elokuvia ja kirjoja.

Ensimmäisessä tv-sarjassa oltiin melko ennakkoluulottomia. Jossain määrin tavatonta oli 1960-luvulla, että aluksen viestintäupseerina toimi neekerinainen, nimeltään Nyota Uhura, jota esitti Nichelle Nichols (1932-2022). Roolissaan luutnantti Uhurana Nichols osallistui myös ensimmäiseen Yhdysvaltojen televisiossa esitettyyn rotujenväliseen suudelmaan kapteeni James T. Kirkiä esittävän William Shatnerin kanssa. Jakso nostatti vastalauseiden aallon rotujen välisestä kanssakäymisestä. Erityisesti entisten Etelävaltioiden alueella tapahtunut herätti suurta vihastusta, ja sitä pidettiin siellä laajalti huonona siirtona.

Gene Roddenberryn Star Trekin maailman luomisessa on ollut hyvät ja edistykselliset tarkoituksensa, mutta se on myös tavallaan naiivi. Sen tarinaan kuuluu se, että on keksitty replikaattori, joka kykenee valmistamaan ilmeisen halvalla ja nopeasti minkä tahansa esineen, mitä ihminen keksii siltä pyytää. Replikaattori oli luonut Maapallolla hyvänlaatuisen kulttuurivallankumouksen, sillä sen ansiosta jokainen sai perustarpeensa tyydytetyiksi. Star Trekin maailmassa ihmisille merkitsivät statuksen, vallan ja maallisen mammonan sijaan muut tavoitteet, kuten itsensä kehittäminen ja yhteiseksi hyväksi toimiminen ja muut enemmän tai vähemmän yhteishyvät päämäärät.

Star Trekin maailma, jos ei oteta lukuun kuolevaisuutta, tietyltä osin muistuttaa uskontojen taivaskuvitelmia.

Replikaattori, jos sellainen olisi oikeasti olemassa, aiheuttaisi tuhlaavaisuutta ja suuressa määrin jätettä. Näin voisin ainakin kuvitella. Minun on vaikea kuvitella myöskään, että ihmisten kilpailunhalu ja statushakuisuus voisivat vähetä olemattomiin tällaisella pelkällä aineellisen kulttuurin muutoksella.

Olen tavannut kokea olemassaolon ylipäätään raskaaksi. Koska pelastusta ei ole.

Viime aikoina olen kuitenkin myöskin kokenut sellaista, että pelastus voisi sittenkin olla saavutettavissa. Mutta minä en itse sitä aikaa tule näkemään.

Oikeastaan näen pelastuksen nyt transhumanismissa. Siteeraan Wikipediaa:

Transhumanismi (lyhennetään joskus >H tai H+) on kansainvälinen liike ja ajatussuuntaus, jonka mukaan ihminen voi järkevästi ohjatun tieteellisen ja teknisen kehityksen kautta ylittää nykyihmisyyden rajoitukset ja kehittää itseään paremmaksi niin ruumiillisesti, mielellisesti kuin yhteisöllisestikin. Transhumanistien mielestä esimerkiksi vanhenemisen tulisi olla vapaaehtoista ja ihmiskehon tiedostamattomien prosessien tulisi olla yksilön tietoisessa hallinnassa.

Ihminen on huimasti kehittynyt kulttuurinluojalaji, joka kykenee kuvittelemaan myös sellaisia asioita, joista ei voida saada tieteellistä näyttöä, ja uskomaan niiden olemassaoloon lähes yhtä lujasti kuin meitä ympäröivän fyysisen maailman objekteihin.

Siitä huolimatta ihmislaji on myös sotaisa, kilpailullinen ja status- ja vauraushakuinen ihmisapinalaji.

Muistettakoon myös se, että yhdysvaltalaiselle näyttelijälle Bruce Willisille syntyneen aivovamman eli otsalohkodementian vuoksi miestä käytettiin viimeisinä näyttelijävuosinaan runsaasti teettämällä hänellä hurjaan tahtiin uusia elokuvia, vaikka mies ei enää kyennyt näyttelemään.

Ihminen voi hylätä biologispohjaiset selitysperusteet käyttäytymiselleen, mutta hän ei kykene poistamaan DNA:ta ja evoluution luomia aivoja itsestään.

Toistaiseksi. Minun toivoni on tulevaisuuden transhumanismin mukaisessa yhteiskunnassa. Opimme toivottavasti kehittämään itseämme ja itsemme paremmaksi. Ja ennen pitkää kykenemme sitten myös lopulta matkaamaan tähtiin, ja olemme henkisesti myös riittävän kypsiä siihen hommaan.

Tämä on minun taivaani.

Ylösnousemuksen toivossa.

Pistän tähän lopuksi vielä linkin Suomen Transhumanismiliiton sivuille, jonka jäsen en vielä itse ole.

PS. Mitä tahansa elämän tarkoitukseen liittyvää tulen blogeissani jatkossa julkaisemaan, niin muistakaa minun sanoneen, että transhumanismi olkoon niistä ykkösenä minulle nyt ja ain'.

Perikato-elokuva tulisi filmata uudelleen rodullisesti monimuotoisena

Yhdellä tunnetuhkolla keskustelupalstalla oli lausuttu, että Perikato on yksi niistä elokuvista, jotka pitäisi ehdottomasti tehdä uudelleen siten, että Hitler ja natsi-Saksan muu johtoporras olisi roolitettu neekereillä. Lausuja oli lausunut siihen liittyen vielä: "Olisi mielenkiintoista seurata millaisia reaktioita tämä herättäisi. Vanha versiohan on tylsästi vitivalkoinen."

Kyllähän tuo toisi rodullista monimuotoisuutta elokuvaan. Ja nykyäänhän sillä ei ole väliä, että onko historiallisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa kaikki rodulliset yksityiskohdat ihan oikein.

Yle Teema näytti nationalismia propagoivan elokuvan

Ylen Teemalta oli tullut jokunen viikko sitten ranskalainen vuonna 1946 eli melko välittömästi toisen maailmansodan päättymisen jälkeen ilmestynyt elokuva La bataille du rail, joka nimi on suomennetussa muodossaan Taistelu rautateistä. Katsoin sen.

Siinä ranskalaiset rautatietyöntekijät urheasti sabotoivat minkä ehtivät Ranskaa miehittävien saksalaisten rautatiekuljetuksia vuonna 1944. Aikamoisia veijareita! Raina huipentuu Normandian maihinnousuun.

Elokuva on avoimen nationalistinen, eikä Yle ilmeisesti edes häpeä sitä, että julkaisee tällaisen elokuvan nähtäväksi.

Kuulen sieluni silmin jo polttouunien luukkujen kolisevan!

La bataille du railin näyttäminen sataa Perussuomalaisten laariin.

Elokuvana se ei minusta ole kovin hyvä, vaikka ajoittain siinä on jopa jännitystä.

I PS. Elokuva on katsottavissa Ylen Areenassa 12.10.2023 saakka.

II PS. Ja tämä on kolmas julkaisemani blogimerkintä tässä blogissani tällä viikolla. Ihan kuin ennen wanhaan! Mutta näin suuri julkaisutahti ei luultavasti jatku.

Presidentti Zelenskyin legenda

Ukrainalaisen tv-sarjan Kansan palvelija tunnussävelmän sanojen suomennos kuuluu kuulemma näin:

Rakastan maatani, rakastan vaimoani, rakastan koiraani

Olen jäsenenä melkein kaikessa, olen melkein supermies, mutta en sekaannu tappeluihin

Koko piha tietää tuomioni

Olen kansan palvelija

Minulla on melkein kaikkea: ihmisarvo ja kunnia ja jopa hurraahuutoja

Kansa on antanut minulle oman lentokoneen. Mikä ettei? Minulla on oikeus siihen

Mahaani, tähän näin, teetän tatuoinnin:

Kansan palvelija

...

Sanat puhuvat tietysti korruptoituneista poliitikoista ja virkamiehistä.

Kansan palvelija on satiirikomediasarja.

Pääosaa esittää siinä ukrainalainen näyttelijä ja koomikko Volodomyr Zelenskyi. Hän esittää lukion historianopettajaa Vasili Petrovitsh Goloborodkoa, joka kerran yksityisessä tilanteessa avautuu siitä, mitä mieltä hän on maansa hallinnon korruptiosta. Kuitenkin yksi hänen oppilaistaan kuvaa avautumisen. Video lähtee viraaliksi.

Goloborodko päätyy sitten ryhtymään presidenttiehdokkaaksi ja tulee kaikkien yllätykseksi valituksi virkaan.

Sarjaa tehtiin kolme tuotantokautta vuodesta 2015 vuoteen 2019, ja elokuvasovitus julkaistiin siitä vuonna 2016.

Sarjasta tuli hyvin suosittu Ukrainassa.

Zelenskyi päätti sitten ryhtyä presidenttiehdokkaaksi.

Vuonna 2016 oli ollut olemassa puolue nimeltä Ratkaisevan muutoksen puolue. Vuoden 2017 joulukuussa puolueen uudeksi nimeksi tuli Kansan palvelija.

Vuoden 2018 joulukuussa Volodomyr Zelenskyistä leivottiin puolueen presidenttiehdokas seuraavan vuoden vaaleihin. Hän voitti ne selvästi.

Virkaanastujaispuheessaan 21. toukokuuta vuonna 2019 Zelenskyi hajotti parlamentin ja ilmoitti, että ennenaikaiset parlamenttivaalit pidetään 21. heinäkuuta samana vuonna.

Kansan palvelija -puolue pärjäsi vaaleissa hyvin.

Puoluetta on kuvailtu keskustalaiseksi, liberaaliksi ja populistiseksi

Vuodesta 2014 alkaen Venäjä oli harjoittanut peiteltyä sodankäyntiä Ukrainaa vastaan. Vuonna 2022 helmikuun 24. päivänä Venäjä muutti sen avoimeksi sodaksi. Presidentti Zelenskyi joutui vaikean paikan eteen.

Venäjän diktaattorin Putinin perustelut hyökkäykselle tuntuvat harhaisilta: natsien poisto Ukrainasta, Naton uhka Venäjälle Ukrainan kautta, ukrainalaisten olemassaolemattomuus venäläisistä erillisenä kansana ja venäläisten kansanmurha Ukrainassa. Mutta Ukrainan parlamentissa ei edes ole äärioikeistolaisilla edustusta ja maan presidentti Volodomyr Zelenskyi on juutalainen, Nato ei voi uhata muuta kuin hyökkääjää eikä Ukraina edes ollut Naton jäsen, ukrainalaiset ovat itsepintaisella puolustuksellaan osoittaneet heidän haluavan olla oma kansansa, ja venäläisiä siviilejä ei ole joukkotuhottu sen enempää kuin yksittäistuhottukaan Ukrainassa.

Sodan nykyisen vaiheen alussa länsi oli tarjonnut turvapaikkaa presidentti Zelenskyille. Tämä vastasi, että ei hän tarvitse turvapaikkaa vaan ammuksia. Ja jäi Kiovaan.

Länsimaat ovat antaneet ja antavat edelleen runsaasti materiaalista apua Ukrainalle.

Kansan palvelija oli tullut Suomen televisiosta kerran aikaisemmin. Olen katsonut sitä nyt uusintakierroksella. Sarja löytyy myös Ylen Areenasta.

TLC-kanava paiseineen, kuin taivaan esikartano minulle

Monelle tällaisen kanavan anti olisi kuin helvetin esikartano. Minulle se taas merkitsee kuin taivaan esikartanoa.

TLC, I'm dynamite!

TLC-kanavalla on näkynyt viime vuosien aikana melkoinen liuta erilaisia tosi-tv-ohjelmia. En minä niistä kaikista ole pitänyt, mutta joistakin olen pitänyt sitäkin enemmän.

Siitä on jo vuosia, kun aloin katsoa TLC:ltä Tohtori paisetta (alkup. engl. Dr. Pimple Popper). Siinä yhdysvaltalainen Los Angelesissa vaikuttava dermatologi tohtori Sandra Lee auttelee ihmisiä erilaisissa ihon ongelmissa, joista merkittävä osa on paiseet ja näppylät sun muut sellaiset, joista hän onkin saanut tämän lempinimensä Dr. Pimple Popper. Ohjelmassa asiakkaita kuvataan alusta alkaen aina siihen asti, kun he ovat toimenpiteessä, jolloin myös kuvataan. Lee on luonteva tv-kasvo. Ohjelmassa aina näytetään viillot ja sisällön puristamiset ja poistot. Lipoomat ja kystat saavat kyytiä kaikkein eniten. Lipoomat ovat hyvänlaatuisia rasvakasvaimia. Kystissa taas on kyse siitä, että ihon alle alkaa kerääntyä pussiin ihosoluja. Olen jo aikoja sitten oppinut sen, että kystaa poistaessa myös sen pussi tulee saada viimeistä palasta myöten kokonaan ulos. Muuten on todellisena vaarana, että kysta uusiutuu.

Kerran muuten ollessani sukulaisteni kanssa kesämökillä, ja tällä kertaa serkkutyttöni K:n ollessa mukana, minä ja K valistimme ihmisiä kystista.

Olen muuten osittain vitsinä kertonut ihmisille, että yhdistykseni paikallisen toimipisteen takahuonetta tulisi voida käyttää mun paiseittenpoistohuoneenani.

Alusta alkaen olen seurannut kanavalla myös Apua, mikä tauti! -ohjelmaa (Body Bizarre). Ohjelmassa seurataan maailman kauheimpia sairauksia ja tiloja, mitä ihmisille on syntynyt ja kehittynyt. Ohjelma on sen verran kauhea, että se aiheuttaa minussa aina eräänlaisen katharsiksen. Ohjelman yhteen jaksoon liittyen olen kirjoittanut jopa runon. Ohjelma on myös suuresti inspiroinut minua pitkän runoni Job saa vastauksen synnyttämisessä.

Jossain vaiheessa TLC:llä oli alkanut myös ohjelma Tohtori jalkapaise (My Feet Are Killing Me). Siinä on kaksi yhdysvaltalaista jalkakirurgia nimeltä Brad Schaeffer ja Ebonie Vincent, jotka hoitavat pois päiviltä ihmisten jalkaongelmia, joista monet ovat varsin karmeita. Kyllä täytyy ihailla näiden ammattitaitoa, kun he jalkoja korjaavat!

Sieltä itsestään alkoi tulla myös ohjelma Paiseklinikka (Bad Skin Clinic). Lontoossa praktiikkaansa pitävä pohjoisirlantilaistaustainen tohtori Emma Craythorne, jolla on hauska aksentti, hoitaa ohjelmassa ihmisten iho-ongelmia pois päiviltä.

Täytyy sanoa, että kyllä ohjelmien nimien suomentajilla on ollut jännää!

Uusimpia tulokkaita sarjassa on Dr. Mercy (nimeä ei ole suomennettu), jossa Mercy Odueyungbo -niminen dermatologi hoitaa Yhdysvalloissa ihmisten iho-ongelmia. Ohjelmassa on vain se paha puoli, että parhaat kohdat siitä on usein sensuroitu. Miksei kukaan ajattele lapsia!? Ne haluavat nähdä paiseiden leikkauksia!!1!

Veikkaan tosiaan, että varsinkin miespuoliset lapset tykkäisivät katsoa paiseohjelmia sensuroimattomina!

Hengenvaarallisesti lihava -ohjelmassa (My 600-lb Life) taas iranilaistaustainen lihavuustohtori Younan Nowzaradan, jota potilaat nimittävät tuttavallisesti Doctor Now:ksi, yrittää auttaa vähintään 270 kilon painoisia ihmisiä pudottamaan painoa. Mutta vaikeaa se on. Ohjelma, kun melko pitkään jo olen sitä seurannut, on luonnollisesti alkanut lopulta hieman toistamaan itseään.

Uusi tulokas on Neurokirurgian pioneeri (Neurosurgeon), jossa puolalainen tohtori Mirosław Ząbek tekee taikojaan. Kyseessä on melko vakava ohjelma.

Säästän parhaan melkein viimeiseksi. On myös Satakiloiset siskot (1000-lb Sisters), jonka suomennettu nimi on vähättelyä. Ohjelmassa ovat Amy ja Tammy ja heidän perheensä ja joskus jotkut lähiystävätkin. Kuten ohjelman nimikin kertoo, he ovat siskoksia, ja kummatkin alun perin erittäin voimakkaasti ylipainoisia. Puhumme siis noin 300 kilosta. Henkeä kohti. Ja siskokset yrittävät tietenkin laihduttaa. Voin paljastaa, että toinen on pärjännyt hommassa vähän paremmin kuin toinen. Alun perin he olivat pitäneet yhdessä Youtube-kanavaa ja onnistuneet sitä kautta keräämään miljoonaisen fanijoukon. Ja lopulta sitten heille oli ehdotettu, että he voisivat alkaa tehdä tosi-tv-ohjelmaa. He suostuivat.

Minä ja joukko ystäviä ja tuttuja usein olemme kokoontuneet Discord-palvelun ääreen, kun samalla katsomme TLC:n antia. Yksi heistä on paitsi toinen porukan aktiivisimmista ihmisistä tässä suhteessa, niin myös minun tapaani vannoutunut Tammyn fani. Faniuteni on sen verran ylitsekäyvää, että nk. runoblogissani olen julkaissut jo kolme lyhyttä Tammyyn liittyvää merkintää. Oi, katso:

Tammy

Tammy, toivon antaja

Tammyn raikkaus

Viimeiseksi mainitsen vielä yhden sellaisen ohjelman, jota pikkaisen katselin aikoinaan. Mutta kun sen teema ei ollut kannaltani niin hirveän kiinnostava, niin lopetin kiinnostukseni kokonaan. Ohjelma oli nimeltään Seksileikeistä ensiapuun (Sex Sent Me to the ER). Hauskinta ohjelmassa oli usein tapahtuva ylinäytteleminen. Parasta oli yhdessä jaksossa ollut miehen siveysvyö.

Sellaisiin kanavan ohjelmiin, joita olen tuskin vilkaissut, kuuluvat mm. Upea lihava elämäni (My Big Fat Fabulous Life), jonka päähenkilön ylipaino johtuu ilmeisesti aineenvaihduntasairaudesta, ja 90 päivää morsiamena (90 Day Fiancé: Love Games).

Ihan lopuksi totean aikoinaan kääntäneeni huvikseni Lingua Franca Novan kielelle kolmen em. ohjelmista englanninkielisen nimen. Osaatko arvata, mikä on mikä?:

Dotor crevor de bultetas

Clinica de mal pel

Mea pedes es matante me

Miksi pahaa tapahtuu hyville ihmisille?

Teodikea-ongelmaksi nimitetään kristillisen kirkon piirissä sitä kysymystä, että miksi hyvä Jumala sallii kaiken epäoikeudenmukaisuuden, kärsimyksen ja pahan tapahtua ihmisille, myös kunnollisille sellaisille.

NCIS-sarjassa 18. tuotantokauden jaksossa 9 käytiin seuraavanlainen keskustelu rikosteknisen tutkijan Kasey Hinesin ja kuolemansyyntutkija Jimmy Palmerin välillä:

– Kaiken kokemasi jälkeen... Miksi sinä jouduit niin koville? Miksi niin käy hyville ihmisille kuten sinä, kun taas minä... kun me muut jatkamme surutta elämää?

– Noinko sinä ajattelet?

– Ajattelen, näen, tunnen.

– No niin, hyvä on. Pohditaanpa asiaa. Se, mitä olen oppinut kaikesta kokemastani on, että kukaan ei selviä elämästä täysin surutta.

– Enpä oikein tiedä.

– Minä tiedän. Mietitäänpä "Kahta kaupunkia".

– Nyt putosin kärryiltä.

– Charles Dickens ei kirjoittanut: "Ajat olivat mitä parhaimmat ja kaikki oli mahtavaa". Tiedäthän... Ilman pahimpia aikoja meillä ei olisi runoutta eikä surullisia lauluja. Ei mitään, mikä saa arvostamaan parhaita aikoja. Tähdet loistavat vain pimeydessä. Kukaan ei ole immuuni kärsimykselle. Ei kukaan. Hyvää tässä on se, että sinun ja minun kaltaiset ihmiset kestävät sen.

– Onko noin?

– Teemme töitä, jotta voimme loistaa kirkkaina.

– Nyt tiedän, miten sait puhuttua sen tyypin pois ikkunatasanteelta.

Eli lyhyesti sanottuna: hyvä elämässä tuntuu oikeasti hyvältä vain, jos siinä on myös pahaa.

Ainakin minun mielestäni tuossa on melko hyvä vastaus teodikeaongelmaan. Sarjalla on hyvä käsikirjoittaja.

Jäljelle jää ainoastaan se kysymys, että miksi toiset kokevat epäoikeudenmukaisuutta enemmän kuin toiset. Tosin sen ei tarvitse olla ongelma. Tämä huomio voi vaikuttaa älyttömältä, mutta natsien toimeenpanemasta juutalaisten kansanmurhasta eli holokaustista selvinneistä on huomattu, että vaikka toiset näistä menettivät kokemansa vuoksi uskon Jumalaan, niin toiset taas alkoivat uskoa Häneen kokemansa vuoksi. Elämän merkityksen voi ainakin periaatteessa kokea hurjissa ja mahdottomissakin olosuhteissa.

...

PS. 13.7.2023: Ja sama Lingua Franca Novan eräällä murteella.

Jonkun pitäisi tehdä dokumentti siitä, miten uskonto rajoittaa ja sortaa ja syyllistyy väkivaltaan

Mieleeni juolahti sellainen ajatus, että voitaisiin tehdä dokumentti heteroseksuaalisesta pariskunnasta, jonka toinen osapuoli kannattaa uskontoa ja toinen ei.

Miespuolisen päähenkilön nimi voisi olla Pekka ja naispuolisen vaikka Asia.

Päähenkilöt päästettäisiin dokumentissa kunnolla ääneen.

Asia kertoisi siinä, että hän on saanut tappouhkauksia sen vuoksi, että on solminut avioliiton miehen kanssa, joka ei kuuluu samaan uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Hän kertoisi myös, että hänen seurakunnassaan häntä haukutaan huoraksi asian vuoksi.

Kummatkin arvostelisivat sitä, miten uskonnon piirissä on alusta alkaen käyty sotaa toisinajattelijoita vastaan ja sorrettu naisten ja homoseksuaalien oikeuksia.

Dokumentissa naureskeltaisiin uskonnon pyhälle kirjalle ja perustajalle, kuitenkin hyvällä maulla.

Pekka voisi sanoa, että uskovaiset usein tekevät sen itse, eli saavat toiminnallaan ja käyttäytymisellään ihmiset vieroksumaan heitä. Hän voisi sanoa myös, että eivät kaikki uskovaiset ole kuitenkaan yhtä pahoja, ja hän voisi mainita esimerkkinä "monet riviluterilaiset".

Dokumentin ohjaisi joku tunnettu liberaali ohjaaja. Liberaali siksi, että liberalismi on vapautta, yksilö ja edistystä kannattava antiklerikaalinen aate, eli se myös vastustaa uskonnollisia pakkojärjestelmiä.

PS. Tässä esitellyn uskonnollisuuden mahdolliset samankaltaisuudet olemassaolevien uskontojen ja uskonnollisuuden muotojen kanssa ovat tahattomia ja tarkoittamattomia.

Supernatural-sarja päättyi lopullisesti

Olin vuonna 2018 julkaissut tässä blogissani merkinnän, jossa esittelin Supernatural -tv-sarjan. Jos kiinnostaa, niin tuota esitystäni täydentää vuotta myöhemmin kirjoittamani runo Vastuu painaa.

Sanoin tuossa blogimerkinnässäni:

Eihän se mikään Babylon 5 ole, mutta siinä on hyviä arvoja ja sitä paitsi olen kasvanut sen parissa sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti suuren osan aikuisiästäni.

Myöskin olen tavannut sanoa, että kaiken tietoni enkeleistä olen saanut sarjasta.

Nyt Supernatural on ohitse.

17.1.2021 näytettiin Suomen televisiossa toiseksi viimeinen sarjan jakso. Se oli rakennettu siten, että se olisi sopinut hyvin vaikka viimeiseksi jaksoksi.

Pidin siitä, miten sarjan eeppinen kudelma saatettiin siinä suurin piirtein päätökseen. Olin tyytyväinen.

Sen jälkeen tuli vielä yksi jakso viikkoa myöhemmin 24.1.2021. Ennen sitä näytettiin televisiossa erikoisjakso, jossa sarjan näyttelijät ja tekijät saivat puheenvuoron. Kaikkea ja kaikkia sarjassa kehuttiin. Jonkin verran liikutuinkin jaksoa katsoessani.

Erikoisjakson jälkeen näytettiin sitten, lopulta, viimeinen jakso. Se oli käsittämättömän liikuttava. Minulle hieman epätavallista, mutta rupesin kyynelehtimään sitä katsoessani. Jakso oli rakennettu juuri oikealla tavalla. Siinä myös soi yksi lempikappaleistani eli Dire Straits -yhtyeen kappale Brothers in Arms. Jaksossa luonnollisesti soitettiin myös sarjan "epävirallinen" tunnuskappale, Kansas-yhtyeen ikivihreä Carry on Wayward Son. Jakso oli myös nimetty kivasti. Tähän sopisi hymiö, mutta en käytä sellaisia asiatekstissä.

Itkin vielä mentyäni koisimaan.

Supernaturalissa kaiken muun ohella käsiteltiin Kaikkivaltiasta Jumalaa, maailmankaikkeuden luojaa, hieman erikoisella tavalla.

Sarjassa veljekset taistelivat kaikkia ihmisten elämää, henkeä ja hyvinvointia uhkaavia tahoja vastaan, olivat nämä sitten demoneita, vampyyreitä, ihmissusia tai enkeleitä.

Ensimmäisten tuotantokausien jälkeen sarja ponnisti yhä eeppisempiin korkeuksiin.

Naurettavinta sarjassa oli se, että käsikirjoittajien mielikuvituksen ehtyessä sarjaan otettiin mukaan jopa Grimmin sadut.

Mutta siitäkin sarja ponnisti vielä eteenpäin ja saatiin koottua sarjalle hyvät lopputarinat.

Mainitsemassani Babylon 5 -scifisarjassa oli sarjan juonen olennaisimmat asiat lyöty lukkoon jo ennen kuin ensimmäistäkään sarjan jaksoista oli kuvattu. Samaa ei voi sanoa Supernaturalista. Babylon 5:ttä tehtiin viiden vuoden ajan. Supernaturalia jopa viidentoista vuoden ajan, ja sarjan juoni kursittiin kokoon sarjaa tehdessä.

Olen kuitenkin tyytyväinen.

Toinen tärkeällä sijalla sarjassa ollut teema oli perhe. Jos ei oteta huomioon sitä, että kyseessä on periyhdysvaltalaiset perhearvot, niin mukavasti sekin sopi tarinan kudelmaan. Ja sitä paitsi veljekset kyllä harjoittivat välillä avioliiton ulkopuolista seksiä, joten ei sarja ollut sataprosenttisen yhteensopiva edellisen Yhdysvaltain varapresidentin Mike Pencen ajatusmaailman kanssa – tältäkään osin.

Sarja otti minusta turhan vakavasti Raamatun tarinat Aatamista ja Eevasta ja Kainista ja Abelista. Tämä on minusta sarjan toinen kauneusvirhe.

Mutta en silti voi valittaa.

Mira Furlan on saapunut tähtien joukkoon

Viikko sitten 22.1.2021 tuli julki, että viihteen monitoimimiehen Jukka Virtasen muinoin juontaman Levyraati-tv-ohjelman pitkäaikainen vieras Pirkko Liinamaa on kuollut 88 vuoden iässä. Joku oli nimittänyt häntä äskettäin Liimanaamaksi, mutta se on tuhmaa nyt eikä liity asiaan mitenkään.

Samana päivänä sain tietää, että kroatialaissyntyinen Yhdysvalloissa pitkään vaikuttanut näyttelijä Mira Furlan oli kuollut 65-vuotiaana.

Furlanin tunnen oikeastaan ainoastaan 1990-luvulla tuotetusta viisivuotisesta scifisarjatuotannosta Babylon 5. Babylon 5 on minulle oikea kulttisarja.

Sarjassa Furlan esitti minbaarit-nimisen teknisesti suhteellisen edistyneen avaruudenkävijälajin jäsentä, joka nimitettiin suurlähettilääksi Babylon 5:lle, varsin suurikokoiselle avaruusasemalle, joka on tarkoitettu eri avaruudenkävijälajien välisen diplomatian, kaupankäynnin ja kanssakäymisen keskuspaikaksi. Delennistä tulee ennen pitkää varsin tärkeä henkilö tarinassa, jonka pääasiat oli käsikirjoitettu jo ennen kuin ensimmäistäkään sarjan jaksoa oli kuvattu. Sarjassa oli myös tärkeää tarinan jatkuvuus, eli kussakin jaksossa tapahtunut vaikutti seuraaviin jaksoihin. Mitään ei unohdettu, mikä oli tuohon aikaan jossain määrin epätavallista scifisarjoissa.

Tässä Mira Furlanin kuoleman johdosta julkaistussa ulkomaankielisessä artikkelissa Mira Furlan will always be remembered for this Babylon 5 scene that proved kindness is not the same as weakness esitetään, että Delenn oli siitä mielenkiintoinen tv-tapaus, että vaikka hän oli hyvä henkilö, niin tarpeen vaatiessa hän sitten osasi toimia myös koviksen tapaan.

Nimittäin eräässä sarjan kohdassa, jossa Babylon 5 on hätää kärsimässä Maan diktaattorin avaruuslaivaston saavuttua paikalle, niin Delenn saapuu juuri sopivalla hetkellä paikalle oman laivastonsa kanssa. Ja tässä täytyy huomata, että historiassa vasta vähän aikaisemmin minbaarien sivilisaatio oli ollut sodassa Maan ja ihmiskunnan kanssa. Hän antaa hyökänneelle laivastolle seuraavanlaisen lausunnon:

Only one human captain has ever survived battle with a Minbari Fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives, be somewhere else!

Voin suomentaa sen tähän: "Vain yksi ihmiskapteeni on koskaan selvinnyt hengissä taistelusta Minbaarien laivaston kanssa. Hän on takanani. Te olette edessäni. Jos arvostatte henkeänne, olkaa jossakin muualla."

Delenn viittasi tässä senhetkiseen Babylon 5:n sotilaskuvernööriin John Sheridaniin, jonka johdolla asema oli julistanut itsensä itsenäiseksi johtuen Maan diktatorisen presidentin Clarkin despotiasta. Kymmenisen vuotta takaperin Sheridan oli taistellut minbaarisodassa, jossa maapallolaisten oli ollut erittäin vaikea saavuttaa ainokaistakaan sotilaallista voittoa.

Tästä voit niin halutessasi katsoa kyseisen kohtauksen.

Jos ketään kiinnostaa, niin Mira Furlanista ja Babylon 5:stä on hieman keskusteltu Risingshadow:n keskustelupalstalla. Joku siellä muuten puhui Babylon 5:n kirouksesta eli siitä, että varsin monet tärkeistä sarjan näyttelijöistä ovat kuolleet ennen 70 vuoden ikää. Mutta ainakin Sheridania näytellyt Bruce Boxleitner (syntynyt 12.5.1950) on edelleen elossa ja myös ohittanut tämän 70 vuoden ikärajapyykin.

Toisessa uutimessa siteerataan Furlanin työstämää omaelämäkertaa: "Katson tähtiin. On kirkas yö, ja Linnunrata näyttää olevan niin lähellä. Sinne minä olen menevä pian."

Handmaid's Tale: islamofobistinen salaliitto?

The Handmaid’s Tale – Orjattaresi on yhdysvaltalainen draamasarja, joka tapahtuu naisia pahasti sortavassa teokratiassa. Sarja kuvaa siis eräänlaista dystopiaa.

En ole itse katsonut sarjaa, mutta yhden sukulaiseni mielestä se on hyvin tehty.

Sarjassa pahisten osaan on asetettu fundamentalistikristityt. Itse olen sitä mieltä, että ne symbolisoivat sarjassa muslimeita. Täten sarja on tuhma, ja valtionsyyttäjänviraston tulisi herätä poistamaan tämä paska Suomen televisiosta. Polttouunien luukut jo kolisevat.

Sarja on islamofobistista gangsterismia!!1!

Runoni (osittain oma): Episodi 1

George Lucas,
et tiedäkään,
kuinka paljon sinua vihaan
Jar-Jar Binks, löllönaamat,
huono juoni,
vihaan sinua liikaa 

Kynäilin osittain itse tämän runoni Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut.

Runoryhmän vetäjä oli käskenyt minua kirjoittamaan runon siten, että siinä esiintyisi merkkijono "vihaan sinua liikaa".

Runoni on myös saanut erittäin vahvasti inspiraatiota erään koomikon ammoin blogissaan ilmaisemasta asiasta. Ensimmäinen puolikas runosta saattaa olla jopa suoraa sitaattia. Mutta vihaan minäkin George Lucasia, joten puhun sydämestä.

Voidaan kuitenkin sanoa, että runoni ei ole kovin perusteellisesti omani.

Päätin ruveta ajattelemaan kannabiksen käyttöä

Toukokuun lopulla, kun katselin Ridiculousness-ohjelman kannabisjaksoa (ohjelman nimi oli jakson ajan Highdiculousness), päätin ruveta ajattelemaan kannabiksen käyttöä. Ajattelin, että tämä tekisi minusta rauhanomaisemman (ajatelkaa vaikka harrastamaani muotia).

...Jos poliisi joskus luulee minun olevan pilvessä, niin veressäni ei ole kuitenkaan ainuttakaan THC-molekyyliä, joten testaaminen tuottaa negatiivisen, eli kannaltani positiivisen, tuloksen.

Jaksossa muuten ohjelman vakinainen vieras, huono räppäri Chanel West Coast, kertoi nauttivansa lääkärin määräyksestä kannabistuotetta. Ja minusta vaikutti siltä, että hänellä on laillinen oikeus nauttia ihan sellaista kannabistuotetta, joka sisältää päihdyttävää THC:tä (eikä pelkästään rentouttavaa ja antipysykoottista CBD:tä).

Yhdysvalloissa Kalifornian osavaltiossa lääkekäyttöön tarkoitetun kannabiksen ostaminen onkin ollut laillista vuodesta 1996 saakka, ja vuoden 2018 tammikuun 1. päivänä osavaltiossa astui voimaan laki, joka sallii myös kannabiksen päihdekäytön. Ja Chanel West Coast asuu Kaliforniassa.

PS. Sen jälkeen, kun olin aikoinaan tämän ajastanut julkaistavaksi, Ylen sivuilla julkaistui mainio uutisartikkeli tuosta CBD:stä (=kannabidioli). Oi, katso, niin halutessasi: Ihmerohdoksi hehkutetun CBD-hamppuöljyn suosio kasvaa Euroopassa, mutta pullossa voi piillä terveysriski – Suomeen tuotteita tulee porsaanreiän kautta.

Maailman hienoin elokuva-Hitler on kuollut

Yle kertoi joku päivä sitten, että erityisesti saksankielisessä maailmassa tunnetuksi tullut sveitsiläinen näyttelijä Bruno Ganz (22.3.1941-15.2.2019) on kuollut. Minulle ja monille muille hän on tullut tutuksi ennen kaikkea ikivihreästä elokuvasta Perikato (julkaistui vuonna 2004), joka kuvaa kansallissosialistisen Saksan ja sen "armoitetun" johtajan Adolf Hitlerin viimeisiä päiviä.

Niin, Ganz esitti elokuvassa Hitleriä. Elokuva on ollut internetissä suurenmoinen meemien lähde.

Ainoa säilynyt näyte Hitlerin tavanomaisesta puhetavasta, siis sellaisesta, jota hän ei käyttänyt poliittisissa joukkokokouksissa, on peräisin Suomesta. Mies nimittäin kävi Suomen marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Mannerheimiä ja muita suomalaisia silmäätekeviä tapaamassa 4.6.1942. Ja junanvaunussa kun pidettiin tällöin kokous, niin suomalaiset sattuivat nauhoittamaan osan siinä käydystä keskustelusta, ja niin näyttelijä Bruno Ganz oppi vuosikymmeniä myöhemmin tämän suomalaisen näytteen ansiosta puhumaan kuin Hitler.

Ganz on toinen Adolf Hitleriä ulkonäöltään suuresti muistuttaneista nykynäyttelijöistä. Toinen on Antonio Banderas.

Mutta se täytyy sanoa, että elokuvassa on mm. sellainen historiallinen virhe, että historiallinen Adolf Hitler oli vuonna 1945 melko vähähampainen. Asiasta löydät lisää tietoa lukemalla Norman Ohlerin tietoteoksen Hitlerin tabut, jossa käsitellään kansallissosialistisen Saksan, sen asevoimien ja Adolf Hitlerin huumeidenkäyttöä.

Itse kuulun salaseuraan, jota ei olisi olemassa ilman Perikato-elokuvaa.

Lopuksi pieni meemipätkä: Hitlerille ilmoitetaan, että Bruno Ganz on kuollut.

PS. Lisäsin vielä maininnan Suomesta, joka oli unohtunut.

Olen kehittänyt fiktiivisen suuren kertomuksen itselleni

Sanotaan, että suuret kertomukset ovat kuolleet.

Jokunen viikko tai kuukausi takaperin olin julkaissut blogimerkinnän, jossa käsittelin rakastamaani fantasiakauhu-tv-sarjaa Supernatural, jossa kaksi veljestä nitistelee ihan ammatikseen demoneita ja muita öttiäisiä. Tai tarkemmin sanoen he tekevät kyllä hommaa vapaaehtoistyöpohjalta, koska ei kukaan maksa heille siitä.

En varsinaisesti itse nykyään usko henkimaailmojen olemassaoloon, joten en pidä kauhean uskottavana sellaista, että joku voisi oikeasti tappaa demoneita. Mutta Supernatural on kuitenkin kannaltani edelleen hyvin viihdyttävä. Kun katsoo viihdettä, ei ole kauhean tärkeätä uskoa kaikkeen siihen, mitä siinä esitetään olevaksi. Ja Supernaturalin tekijät eivät väitäkään sarjan olevan muuta kuin fiktiota.

Kuitenkin, Supernaturaliinkin liittyen, keksin jokin aika sitten sellaisen ajatuksen, että minä tapan demoneita itsekin, mutta vain kuvaannollisesti. Tärkeää on joka tapauksessa muistaa, että ihmisen on tärkeää tunnustaa omat itsessä luonnostaan piilevät demoninsa. Ilman sitä on vaikea taistella kuvaannollisia ulkoisia demoneita vastaan tehokkaasti.

Voisin myös kuvitella, että maailmassa vallitsee eeppinen metafyysinen taisto hyvän ja pahan välillä. Mutta tätä ei voi todistaa. Siihen voi vain uskoa. Ja ensimmäisenä myönnän itse, että tällainen usko on vain uskoa, ei tietoa tieteellisessä mielessä.

Tämä on minun suuri kertomukseni.

Uneni kristallikallon valtakunnasta

Noin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Kuljin melko vaikeakulkuisessa ja vaarallisessa maastossa. Lopulta törmäsin kolmeen- neljäänkymmeneen moottoripyöräilijään, jotka pitivät taukoa metsän siimeksessä. Erikoista näissä moottoripyöräilijöissä oli se, että heillä oli normaalin pään paikalla sinertävä kristallista tehty kallo, joka loisti. En pitänyt heitä kuitenkaan minkäänlaisena uhkana. Ajattelin, että nyt olen jo lähellä sitä mihin olen ollut menossa.

I PS. George Lucas ja Steven Spielberg raiskasivat Indiana Jonesin. Tässä aiheesta vielä tarkemmin, mutta englannin kielellä.

II PS. Taisin nähdä samana yönä sellaistakin unta, jossa villikoirat ja muut metsän eläimet ajoivat minua takaa ja kävivät kimppuuni. Minulla oli onneksi veitsi, jolla yksi kerrallaan haavoitin ja tapoin elukoita. Ei oikein eläintenystävälle sopiva uni.

Hieman 24-tv-sarjan tyylinen uneni

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin jonkinlaisella vehreällä piha-alueella joidenkin ihmisten seurassa. Yhtäkkiä taivaalla alkoi pörrätä helikopteri. Tiesin, että siinä ovat pahikset. Lyhyen matkan päässä oli puinen katos, jonka suojissa yritin piilotella helikopterissa olevien katseilta.

Helikopteri laskeutui maahan lopulta, ja siitä hyppäsi ulos joukko asemiehiä. Kävin näiden kimppuun takaapäin, ennen kuin nämä ehtivät tehdä mitään paikalla olleille ihmisille. Vedin puoliautomaattipistoolini esiin ja ammuin tarkkoja laukauksia. Miehiä kaatui.

PS. Otsikkoon viitaten 24 oli yhdysvaltalainen televisiosarja, jonka pääosassa on terrorisminvastaisen yksikön CTU:n agentti Jack Bauer, joka ratkaisee Yhdysvaltoja uhkaavia kriisejä. Sarjassa seurataan tapahtumia reaaliajassa. Tästä tulee sarjan nimi. Jokaisessa jaksossa näytetään aina välillä kellonaika. Sarjassa "hyvikset" tapasivat aina kiduttaa epäiltyjä. Tämä aiheutti sarjan suosion vuoksi ongelmiakin, kun yhdysvaltalaiset sotilaat matkien sarjaa kiduttivat oikeassa elämässä "pahiksia" tai sellaisiksi luulemiaan. Jack Baueria sarjassa esittävä kanadalainen näyttelijä Kiefer Sutherland jopa joutui oikein vetoamaan sotilaisiin, jotta nämä lopettaisivat kiduttamisen. Hänen sanomansa oli, että 24 on pelkästään viihdettä eikä siitä kannata ottaa moraalisia ohjeita.

Supernatural -tv-sarja

Supernatural on yhdysvaltalainen kauhudraamasarja. Eihän se mikään Babylon 5 ole, mutta siinä on hyviä arvoja ja sitä paitsi olen kasvanut sen parissa sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti suuren osan aikuisiästäni.

Sarjassa ovat pääosassa veljekset Dean ja Sam Winchester, jotka metsästävät demoneita ja muita öttiäisiä. Elantonsa veljekset hankkivat luottokorttipetoksilla.

Aika ajoin he myös esiintyvät Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n työntekijöinä.

Sarjan edettyä tarpeeksi pitkälle sen meno ja meininki on yltänyt suorastaan eeppisiin mittoihin. Veljesten maailmankuva on myös avartunut johtuen kaikesta siitä, mikä heille on tästä maailmasta paljastunut.

Kannatan sarjaa lämpimästi. Tänä syksynä sitä näytetään jälleen televisiossa, ja olen asiantilaan hyvin tyytyväinen.

Sarjassa on mielestäni huomionarvoista myös se, että siinä kaksi syntistä ja erehtyväistä ihmistä yrittää, ei enempää eikä vähempää, kuin suurin piirtein pelastaa maailman. Kova työ.

PS. Sarjan päänäyttelijät alkavat olla jo keski-ikäisiä, jos keski-ikä lasketaan alkavaksi 35 vuoden iästä. Jos se lasketaan alkavaksi vasta 40 vuoden iässä, niin toinen näyttelijöistä on siinäkin tapauksessa jo saavuttanut keski-iän. Ei ole enää niin nuorta uhoa sarjassa.

...
II PS 3.2.2020: Katselen paraikaa sarjan 15:ttä ja viimeistä tuotantokautta. On jo valmiiksi haikea olo. Nyt on sopiva aika liittää tähän linkit kahteen viime vuoden 2019 syyskuussa toisessa blogissani julkaisemaani Supernatural-aiheiseen runooni: Vastuu painaa ja räp-runoni Päivä yönä.

..

III PS. 26.2.2021: Julkaisin paljon myöhemmin blogimerkinnän otsikolla Supernatural-sarja päättyi lopullisesti.