Kuolemaan voi luottaa enemmän kuin elämään

Olen halunnut ajatella, että eräs avain tyytyväiseen elämään olisi se, että elää mahdollisimman paljon "tässä ja nyt". Kuten tuntemani koirat ja kissat. Voi noita onnellisia. Kristinuskoisten merkkihenkilö Jeesuskin on sanonut heidän pyhän kirjansa Raamatun viimeisimmän neljänneksen Uuden testamentin mukaan: "Jokaiselle päivälle riittää sen oma huoli."

Toinen vaihtoehtoni on ollut se, että odottaa mielellään seuraavaa päivää, koska haluaa tietää, mitä kaikkea se tulee sisältämään.

Mutta kumpikin on ainakin meikämannelle vaikea tapa saada piristystä. Koska ihminen ei hallitse ajatuksiaan vaan ne hallitsevat häntä. Tai ainakin melko lailla näin lienee. Voisin kuvitella. Vapaata tahtoa ei joka tapauksessa ole eikä tule. Ihmisellä on yhtä paljon vapaata tahtoa kuin shakkitietokoneella on vapautta valita siirtonsa.

Romanialaisranskalainen filosofi Emil Cioran (1911–1995) tykkäsi hankkia elämälleen merkitystä kuvittelemalla omat hautajaisensa. Siteeraan häntä:

Ei ole parempaa tapaa karkottaa kauhu tai itsepintainen ahdistus kuin kuvitella omat hautajaisensa: tehokas menetelmä, ja kaikkien ulottuvilla. Ettei tarvitsisi turvautua siihen päivän aikana, on parasta heittäytyä sen hyveisiin heti ylös noustua. Tai kenties käyttää sitä hyödykseen erityistilanteissa, niin kuin paavi Innocentius IX maalautti itsestään muotokuvan kuolinvuoteella. Hän loi silmäyksen kuvaan joka kerta kun oli tehtävä tärkeä päätös…

Cioranista on Sarastus-verkkolehdessä noin 13 ja puoli vuotta sitten julkaistu kauhean kroatialaisyhdysvaltalaisen politiikantutkijan ja diplomaatin Tomislav Sunićin kirjoittama – ja kauhistuttavan suomalaisen kirjailijan Timo Hännikäisen suomentama – kirjoitus E. M. Cioran ja kuoleman kulttuuri. Englanninkielisessä Wikipediassa sanotaan kirjoittajasta muun ohella muuten näin, ainakin minun kannaltani mielenkiintoisesti, jos siis ketään kiinnostaa: "Sunić is critical of Judeo-Christian monotheism, to which he attributes the rise of communism and liberalism." Eli Tomislav Sunić tuon mukaan suhtautuu kriittisesti juutalaiskristilliseen monoteismiin, jonka ansioksi hän lukee kommunismin ja liberalismin nousun. No, jokaisella on oma mielipiteensä samoin kuin persereikänsä. Ei minulla muuta sanottavaa.

Siteeraan kuitenkin vielä pätkän kyseisestä kirjoituksesta:

Kiintoisa piirre Cioranissa on hänen pyrkimyksensä taistella eksistentiaalista nihilismiä vastaan nihilismin keinoin. Toisin kuin monet aikalaisensa, Cioran karsastaa muodikasta pessimismiä, jota viljelevät modernit intellektuellit voivottelevat kadonneita paratiiseja ja saarnaavat edelleen loputtomasta taloudellisesta edistyksestä.[...]

Aikaisemmin olin voinut tutuissa porukoissa heilutella viiden euron seteleistä koostuvaa setelitukkua ja sanoa samalla: "Minulla tätä riittää." Ja tämä oli vain osittain vitsi. Pärjäsin taloudellisesti hyvin.

Tätä nykyä taas taloudellinen toimeentuloni on jossain määrin kärvistelyä. Mutta tämä suhteellinen köyhyys, joka on koitunut osakseni, sai minut lopulta ajattelemaan elämän merkityksiä ja tarkoituksia uusiksi, varsinkin kun aika paljon muutenkin on ollut elämässäni viime aikoina ikävää. Muistin Cioraninkin.

Jouduin toteamaan itselleni, että elämä päättyy aina lopulta kuolemaan. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva."

Lisäksi siteeraan vielä Raamatun vanhimpaan pitkälliseen 3/4-osuuteen eli Vanhaan testamenttiin kuuluvan Saarnaajan kirjan | yhdeksättä lukua:

Kaiken tämän olen ottanut sydämelleni, tätä punninnut mielessäni: millä tavoin hurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei ihminen itse tiedä, käykö hän kohti vihaa vai rakkautta. Kaikki, mikä hänen eteensä tulee, on turhuutta, koska kaikkien kohtalo on sama: niin jumalisen kuin jumalattoman, niin hyvän kuin pahan, puhtaan ja saastaisen, uhraajan ja sen joka ei uhraa. Hyvän käy samoin kuin syntisen, valan vannojan samoin kuin vannomista karttavan. Kaikessa, mikä auringon alla tapahtuu, on lohdutonta juuri se, että jokaisen kohtalo on sama, niin kuin sekin, että ihmisen sydän on pahuutta täynnä ja että hänen sisimmässään asuu mielettömyys koko hänen elinaikansa, ja sen jälkeen – suoraa päätä vainajien joukkoon!

Elämä on maailmankaikkeudessa hirmuisen harvinainen ja silkkaan onnekkaaseen sattumaan perustuva ilmiö. Ja eliöt joutuvat sitten kilpailemaan resursseista niin oman lajin muita yksilöitä kuin ja varsinkin muiden lajien yksilöitä vastaan, sekä käyttämään hyväksi muita lajeja, ja lajikkeita. Ne lajit ja lajikkeet, jotka nk. elävät ihmisiksi, tulevat todennäköisesti melko pian kuolemaan sukupuuttoon. Elämä on täynnä kurjuutta ja kärsimystä ja paskamaisuutta. Ja elämä päättyy poikkeuksetta kuolemaan.

Olen tavannut joskus tai välillä lausua: "Ruusut ovat punaisia, orvokit ovat sinisiä. Kaikki on mustaa, saatana." Tämä ei ole oma runoni, mutta joka tapauksessa viime vuonna 2025 lausuin näin suuremman virallisista kirkkokunnistamme paikallisessa kerhotilassa, ja lausumani kuuli paikalle juuri saapunut naispuolinen pastori. Eräs paikalla ollut entinen yhteistyökumppanini oli selittänyt lausumaani tälle kertomalla: "Tomppa on entinen seurakuntanuori." Ehkä oli vain armeliasta, ettei tuttuni kertonut pastorille, että olin ennen wanhaan toiminut eri kirkkokunnassa. Ja vieläpä sellaisessa, joka ei edes ole virallinen.

Viimeisten sadan tai kahdensadan vuoden aikana on kuitenkin suuressa osassa maailmaa köyhyys ja puute runsaasti vähentynyt teollisen vallankumouksen, vaurauden lisääntymisen, tieteen ja siihen liittyvän tekniikan, lääketieteen kehittymisen ja yhteiskuntien demokratisoitumisen ansiosta.

Sekin on todellisten viimeaikaisten edistysaskelten ansiota, että nykyihmisellä voi itse asiassa olla kodissaan parempi vessa kuin muinaisen Egyptin faaraoilla.

Mutta tosiasia kuitenkin on, että karkeasti ottaen ihmisen ruumis alkaa rappeutua 20 vuoden iässä. Noin 25 vuoden iässä hänen aivonsa ovat vihdoin aikuisessa tilassa eli täysin kehittyneitä, ja nekin rappeutuvat tästä eteenpäin. Koko ihmisen loppuelämä on tätä elimistön rappeutumista. Parhaimmassa tapauksessa hänellä on elämässä paljon kivaa, mutta se ei tee hänestä ikinuorta kuolematonta.

Minusta nyt on paras ottaa kuolemasta kiinni ja tähdätä siihen, että joskus sitä kuitenkin kuollaan.

Ihmisellä kuin ihmisellä on ihmisarvo, tai näin ainakin kuuluu nykyään melko laajalle levinnyt epätieteellinen uskomus, mutta hänen kuoltuaan sillä ei ole hänelle itselleen mitään merkitystä. Ihminen toki toivoo eläessään, että hänen elämällään on sitä, ja hän myöskin toivoo, että hänen kuoltuaan hänen läheisensä pärjäilevät. Mutta ei hän kuoltuaan läheisiäänkään muista. Nämä ovat muuttuneet merkityksettömiksi hänelle. Häntä itseään ei enää ole.

Jälkeenjääneet sen sijaan voivat surra.

(Itse uskon ihmisarvon olemassaoloon, vaikka pidän asiaa todistamattomana.) 

Ihmisten, kuten muidenkin eläinten, ja eliöiden, elämä on vain lyhyt tähdenlento. Ja elämä on täynnä turhaa kärsimystä. Ja sosiaalisilla yhteisölajeilla, kuten ihmisellä, se on muun ohella kilpailua statuksesta lajiyhteisössä.

Ihmislajiin kuuluvilla on taakkanaan vielä se, että he kykenevät miettimään nk. syntyjä syviä. Tähän samaan lajityypilliseen ominaisuuteemme perustuu ihmisen kyky kehittää erilaisia kulttuureita ja kulttuurin ja siihen kuuluvien keksintöjen avulla sopeutua tehokkaasti kulloiseenkin elinympäristöön. Samaan perustuu myös ihmislajin edustajien kyky muodostaa yksilömäärältään todella suuria yhteisöjä.

Mutta koska transhumanismi ei ole tässä ja nyt, minä tähtään kuolemaan. Sen ainakin kykenen tekemään. Yritän kuitenkin olla tekemättä itsemurhaa.

Yritän tarkkailla elämääkin. Ehkä siitä löytyy jotain mielenkiintoista. Ja minulla on projekteja, joiden parissa haluan ehtiä puuhaamaan. Itsemurha olisi tässä vaiheessa "syntiä", jos sallitte tällaisen uskonnollisen ilmaisun.

Oma "kuolemankulttini" on ainakin omasta mielestäni myönteisempi kuin oli ollut natseilla.

Haluan olla kuin stoalaista elämänasennetta kannattava muinainen sotapäällikkö, joka siitä huolimatta, että tietää varsin varmasti tulevansa häviämään pian koittavan taistelun vihollisen supermassiivisen ylivoiman vuoksi, ei menetä toimintakykyään.

Aion nauttia. 

Ja tähän alle lisään vielä joitakin käyttökelpoisia masentavia ajatuksia:

Sadan vuoden kuluttua uusiutumattomat luonnonvarat ovat kaluttuja jo melko pitkälle tyhjiin. Jos emme ole siinä vaiheessa saastuttaneet maailmaa jo pilalle, niin ainakin nyt viimeistään elintaso meillä ihmisillä romahtaa lähemmäs keskiaikaista tasoa.

Emme tule koskaan pääsemään tähtiin.

Emme tule koskaan edes asuttamaan merkittävässä määrin omaa aurinkokuntaamme.

Muutaman miljardin vuoden kuluttua aurinko paisuu punaiseksi jättiläiseksi ja kärventää Maapallon tuhoten sillä vielä piilevän elämän.

Ja jo jonkin aikaa ennen sitä Maapallon pintakerrokset ovat ehtineet pitkälle kuivua auringon lisääntyneen lämmöntuoton vuoksi.

Entropia eli käyttökelpoisen energian määrä suljetussa järjestelmässä syö lopulta kaiken. Maailmankaikkeus on kokeva lämpökuoleman, eikä tuolloin edes periaatteessa voi missään enää olla elämää.

Ja jos maailmankaikkeuden laajeneminen todella on kiihtyvää lajia, niin tähtiin pääseminen tulee olemaan siksikin vaikeaa, kun galaksijoukoissa olevat galaksit irtoavat erilleen toisistaan, ja seuraavaksi auringot eroavat toisistaan galakseissa.

Taivaankappaleet eroavat toisistaan yhä tyhjenevämpään avaruuteen.

Lopulta itse ainekin hajoaa tilan supernopean laajenemisen vuoksi. Molekyylit hajoavat osiinsa, ja atomit ja sitten protonit, neutronit ja elektronit hajoavat osiinsa. Lopulta maailmankaikkeus on täynnä pelkästään irrallisia kvarkkeja, tai jotain vielä kummallisempaa.

Ja alle vielä pätkä tuosta Sunićin tekstistä:

Jos Cioranista voisi laatia muotokuvan yhdessä lyhyessä tekstikappaleessa, häntä pitäisi luonnehtia kirjailijaksi, joka näkee modernissa älyn ihailussa älyllisten keskitysleirien ja maailman rumentamisen piirustukset. Cioranin mielestä ihmisen tehtävä on puhdistaa itsensä eksistentiaalisen tarkoituksettomuuden koulussa, sillä tarkoituksettomuus ei ole lohduttomuutta. Tarkoituksettomuus on palkinto niille, jotka haluavat päästä eroon elämän epidemiasta ja toivon viruksesta. Tämä kuvaa luultavasti parhaiten miestä, joka luonnehtii itseään fanaatikoksi vailla vakaumuksia – maailmankaikkeuteen hylätyksi sattumaksi, joka luo nostalgisia katseita kohti nopeaa katoamistaan.

Tällä pitkällä tekstimassalla olen halunnut ilmaista ennen kaikkea sen, että kuolemaan voi luottaa enemmän kuin elämään. 

Omaa "kuolemankulttiani" on lupa nimittää esimerkiksi joviaaliksi pessimismiksi.

Koen joka tapauksessa tässä kirjoituksessani siirtyneeni pois tavanomaisista elämän ajatteluluutumista, ja se hieman piristää mieltäni.

Feminismi ja maskulismi, kaksi todellisuutta kahlitsevaa "teoriaa"

Feminismillä on perinteisesti tarkoitettu sitä, että kannatetaan sukupuolten tasa-arvoa. Myöhemmin syntyneissä aatteen muodoissa sanalla on tosin voitu tarkoittaa sitä, että pitää ajaa vain naisten oikeuksia eikä miesten ollenkaan.

Feminismin aatesisältö on näin kenties jäänyt nykyajassa hieman hämäräksi.

Kun feminismin aatesisällöstä on nykyaikana käytössä kaksi täysin erilaista määritystä, niin miksi emme ottaisi tässä käsittelyyn myös vanhaa kunnon sanaa "maskulismi".

Ja kuten vapaassa WWW-tietosanakirjassa ystävällisesti tästä sanotaan:

Maskulismi (tai maskulinismi) on yhteiskuntateorian suuntaus ja poliittinen katsomus, joka korostaa miehen oikeuksia ja haluaa näin saavuttaa tasa-arvoa sukupuolten välille. Tällä tavoin se on vastine feminismille. Maskulismin kannattajien mielestä naiset ovat useissa tilanteissa etuoikeutettuja miehiin nähden. Suomessa asevelvollisuus on tästä yksi esimerkki. Toinen on poikien huonompi keskimääräinen koulumenestys, jonka jotkut katsovat johtuvan pojille asetetuista erilaisista rooliodotuksista. Maskulismista on erotettava käsite antifeminismi, joka on yleistä feminismin vastaisuutta kuvaava termi.

Jotkut muut tahot tosin samaistavat maskulismin naisten oikeuksien vastaiseen yhteiskunnalliseen taisteluun.

Täten me näytämme olevan maskulismin suhteen päässeet samaan kuin missä feminismi on jo onnistunut: on olemassa kaksi keskenään täysin ristiriitaista käsitystä aatteen sisällöstä.

Ja kuten vapaan WWW-tietosanakirjan Wikipedian osastossa Huonot vitsit ja muu höpöhöpö/Professori Huonot D.G. vitsit ja muu höpöhöpö on sanottu:

Maskulismi pyrkii vapauttamaan miehet kahlitsevista roolimalleista, kuten feminismi on onnistuneesti tehnyt aikaisemmin.

Ihmisen rajoittuneisuudesta lyhyesti

Ihminen on oman fyysisen elimistönsä ja ruumiinsa sekä luonnonlakien vakavasti rajoittama olento. Minusta tämä ei ole kauhean mukava asia.

Millä tavalla natsi-Saksan ja Venäjän asevoimien maavoimat eroavat toisistaan

Kysymys: Millä tavalla natsi-Saksan ja Venäjän maavoimat eroavat toisistaan?

Vastaus: Natsi-Saksan maavoimissa raiskaaminen oli ollut kiellettyä.

Elämän tarkoitus paskatehtailu

Vuosia sitten olin lukenut jostain, että eräs lääkäri oli ollut sitä mieltä, että ihminen on paskatehdas. Lääkärit melko yleisestikin tietävät melko paljon ihmisruumiin tuotoksista, joten voisi kuvitella, että jo ennen tuota moni lääkäri on ollut samaa mieltä asiasta.

Minusta olisi kauheaa, jos joskus tulevaisuudessa ihmiskunnalle esitettäisiin objektiiviset todisteet siitä, että elämän tarkoitus olisi toimia paskatehtaana. Ja todisteet asian puolesta olisivat suurin piirtein yhtä vahvat kuin sen väittämän puolesta, että Maa kiertää sen ja aurinkokuntamme auringon yhteistä massakeskipistettä.

Mutta totta kai, jos paskatehdasasian puolesta löydettäisiin objektiiviset todisteet, niin totta kai ne pitäisi tuoda julki, vaikka totuuden julkitulo voisikin aihettaa vastaansanomattomia sosiaalisia seurauksia.

Ihmisten kaksileukaisuus

Leuattomat selkärankaiset, joita voidaan nimittää myös leuattomiksi kaloiksi, ilmestyivät maailmaan noin 500 miljoonaa vuotta sitten. Ne kukoistivat aikansa.

Leuattomuudella siis tarkoitetaan tässä sitä, että otuksilta puuttui alaleuka ja mahdollisesti myös yläleuka. Tästä syystä ne eivät kyenneet sulkemaan suutaan taikka jauhamaan ruokaa leukojen välissä. Vähintäänkin tähän ryhmään kuuluneilta selkärankaisilta on puuttunut kita.

Leuattomilla selkärankaisilla meni lujaa, sillä ilman alaleukaakin pärjäsi.

Noin 400 miljoonaa vuotta sitten meret valtasi kuitenkin uusi eläinryhmä: leualliset selkärankaiset. Ilmaisu tarkoittaa sitä, että niillä oli kaksi leukaa: ylä- ja alaleuka.

Eli kyseessä ovat oikeastaan kaksileukaiset eläimet.

Kaksileukaiset selkärankaiset eläimet saivat suhteellisen lyhyessä ajassa valloitettua lukemattomat elinpiirit ja ekosysteemit yksileukaisilta, koska kahdella leualla saa tehtyä niin paljon paremmin kaikkea kuin olemattomalla tai vain yhdellä leualla. Kuten englanniksi sanotaan: survival of the fittest. Satojen miljoonien vuosien takaiseen lajirunsauteen verrattuna vähäleukaisia selkärankaisia eläimiä elää vain joitakin harvoja lajeja nykymaailmassa.

Ympyräsuisiksi (Cyclostomata) nimitetään nykyään selkärankaisten ryhmää, joka sisältää kaikki elävät leuattomat kalat eli nahkiaiset ja viiksiympyräsuiset.

Olen itse henkilökohtaisesti kiitollinen siitä, että minulla on myös alaleuka. Syöminen ja puhuminen helpottuvat sen ansiosta huomattavasti.

Kun puhutaan siitä, että joillakin ihmisillä on kaksoisleuka, niin eivätkö likipitäen kaikki ihmiset ole sellaisia, kun meillä on sekä ylä- että alaleuka?

Jos ihmisellä on kaksi leukaa jo ennestään, niin kolmannen leuan perusteella häntä pitäisi nimittää kolmois- tai kolmeleukaiseksi.

Natsi-Saksa = Neuvostoliitto = natsi-Saksa = Venäjä = natsi-Saksa

Natsi-Saksan (1933-1945) ja Neuvostoliiton (1917/1922-1991) välisestä vuoden 1941 kesäkuun 22. päivänä alkaneesta sodasta on ukrainalainen (ja neuvostoliittolainen) juutalainen kirjailija Vasili Grossman (1905-1964) lausunut näin:

Ensimmäiset taistelut käytiin julmuudella, joka leimasi koko yhteenottoa kahden pahan imperiumin välillä.

Olen kuullut, että natsi-Saksan asevoimien Wehrmachtin sotilas oli sodan alkamisen aattona loikannut Neuvostoliittoon varoittaakseen maan johtoa siitä, että Saksa oli aikeissa hyökätä. Neuvostoliiton johtaja ja diktaattori Josif Stalin käski teloittaa loikkarin.

Stalin luotti niin kovasti natsi-Saksan johtajaan Adolf Hitleriin, ettei uskonut Saksan voivan hyökätä, tai ainakaan nyt vielä. Asiaan toki vaikutti luonnollisen toiveajattelun lisäksi sekin, että Neuvostoliiton tiedustelu ei ollut ollenkaan havainnut Saksan hankkivan talvivarusteita joukoille. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ollut mikään ovela juoni Saksan johdon taholta, jolla yritettiin peitellä hyökkäysvalmisteluita, vaan kyse oli siitä, ettei Saksan johto, tai ainakaan maan diktaattori Hitler, uskonut sodan kestävän edes jouluun saakka.

Stalin ja hänen kommunistinen puolueensa toki olisivat kyllä silti omasta puolestaan myös olleet valmiita sopivan tilaisuuden koittaessa hyökkäämään Saksaan, mutta Hitlerin Saksa ehti hyökätä ensin. Vaikka näiden kahden suuren maan poliittisissa järjestelmissä oli paljolti samaa, niin niiden hallitsevat ideologiat kuitenkin myös hieman erosivat toisistaan. Tämä aiheutti välillä hankausta, vaikka Neuvostoliiton kommunistinen puolue olikin määrännyt jo vuoden 1939 elokuussa maan valtiollisen lehdistön lopettamaan sanalliset hyökkäykset natsi-Saksaa vastaan. Neuvostoliiton lehdistö alkoi tuolloin rummuttaa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan olevan natsi-Saksan sijaan rauhaa uhkaavia valtoja.

Kun kansallissosialistisen työväenpuolueen hallitsema Saksa ja kommunistisen puolueen hallitsema Neuvostoliitto, kaksi totalitarismin opein hallittua diktatuuria, vuoden 1939 syyskuussa väkivalloin olivat lakkauttaneet yhteisvoimin ja -toimin Puolan valtion ja jakaneet sen alueen keskenään...

...Niin jos silloin näiden sotilaallisten erikoisoperaatioiden johdosta Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska olisivat julistaneet sodan Saksan lisäksi myös toiselle hyökkääjävaltioista eli Neuvostoliitolle, niin Suomella ei olisi nykyään itänaapurinaan Valtakuntaa, jonka johto ajattelee tähän tapaan:

Jos alue on joskus ollut tsaarin hallinnon alaista tai Neuvostoliiton maata, niin se kuuluu Venäjälle. Jos alueella asuu etnisiä venäläisiä, Venäjän kansalaisia tai venäjän kieltä puhuvia, niin alue kuuluu silloin vähintäänkin Venäjän suojelun piiriin. Jos taas alue ei ole ollut tsaarin, Neuvostoliiton tai nyky-Venäjän hallussa, niin kyseessä on virhe, joka pitää korjata.

Ideologinen toimittaja

Toimittajan pitäisi olla työssään objektiivinen ja ellei ole töissä puoluelehdessä, olla puoluepoliittisesti puolueeton, ja pitää omat mielipiteensä ja uutisasia erillään toisistaan.

Jotkut toimittajat kuitenkin päättävät, että on hienompaa olla aktivisti. Niinpä:

Hän oman ideologiansa edun vuoksi voi kertoa osatotuuden mutta ei koko totuutta käsiteltävästä asiasta.

Hän voi jättää kertomatta oman ideologian kannalta epämukavia tosiasioita.

Hän voi valita sellaiset asiantuntijat haastateltaviksi, jotka antavat oman ideologian kannalta "oikeat" vastaukset haastattelijan kysymyksiin, sillä asiantuntijoillakin on henkilökohtainen maailmankatsomus, jonka kaikki osat eivät ole tieteellisesti perusteltavissa, ja sitä paitsi, meillä ei ole varmahkoa tieteellistä tietoa myöskään kaikesta sellaisesta, mitä voidaan periaatteessa tieteellisesti selvittää. Jos faktojen valikoimiseen vaikuttaa maailmankatsomus, tutkijaa ei voi myöskään väittää puolueettomaksi asiantuntijaksi.

Sama pätee tietysti yleisemminkin haastateltavien valintaan. Toimittaja tai toimitus valitsee sellaiset ihmiset haastateltaviksi, joilta saa "oikeat" vastaukset.

Hän voi lyödä toisinajattelijoita leimakirveellä, sillä onhan hän kuitenkin itse yhteiskunnallista eliittiä, jota eivät koske samat säännöt kuin väärinajattelijoita.

Hän voi myös uskaltaa potkia toista Suomen alkuperäiskansoista eli etnisiä suomalaisia päähän sanallisesti minkä ehtii, ja toimia muutoinkin heidän etujaan vastaan, muttei uskalla tehdä samaa ojibwa-kansalle.

Mutta joskus on tietysti niin, ettei toimittaja vain ymmärrä eroa omien mielipiteittensä ja objektiivisten tosiasioiden välillä.

Jos kuvaamani laisia toimittajia oikeasti on Suomessa enemmänkin, niin se on huonompi juttu.

Mutta suomalaiset luottavat valtamediaansa. Ja se näkyy vaalien tuloksissa. En valita, mutta ehkä katajaisen kansamme kannattaisi oppia mediakriittisemmäksi. Toimittajat eivät ole jumalia eivätkä Jumalasta seuraavia. Edes Ylen toimittajat.

Ulkomaalaistaustaiset natsit muka positiivinen voimavara Suomelle?

Jos kaikki maahamme saapuvat ulkomaalaiset ovat positiivinen voimavara, niin silloin Suomeen muuttavat natsitkin ovat sellainen.

Itse en tähän ole kuitenkaan taipuvainen uskomaan, vaikka tämän tunnustaminen saa edistykselliset ihmiset leimaamaan minut maahanmuuttovastaiseksi.

Äärioikeisto- ja äärivasemmisto-termien merkitykset

Natseja ja Italian alkuperäisiä fasisteja on tavattu nimittää äärioikeistolaisiksi.

Kuitenkaan ei voi mitenkään sanoa kummankaan aatesuunnan edustajien olevan kovin oikeistolaisia. Liberalismiwikissa jopa tuodaan ilmi sellainen seikka, että natsi-Saksan hallitsevan puolueen politiikka oli ollut vasemmistolaisempaa kuin Suomen Vasemmistoliiton.

Espanjan falangisteja voi toki jossain määrin nimittää oikeistolaisiksi, koska he olivat liitossa Espanjan katolisen kirkon ja suurmaanomistajien kanssa.

Mutta siis melko yleisesti voidaan natseja ja ehkä fasistejakin nimittää äärivasemmistolaisiksi. Fasisteja voisi mielestäni nimittää myös äärikeskustalaisiksi.

Ovat kommunistitkin äärivasemmistolaisia, vaikkakin vielä natsejakin vasemmistolaisempia, sillä kommunistien ohjelmaan on kuulunut ennen modernia manner-Kiinaa kaikkialla maailmassa kaikkien tai lähes kaikkien tuotantovälineiden, sekä rahoituslaitosten, ottaminen julkisen vallan omistukseen.

Niin natsien kuin kommunistien kuin fasistienkin menetelmiin ja tavoitteisiin ovat myös kuuluneet poliittinen väkivalta ja poliittisten oikeuksien – mukaan lukien sananvapaus – ottaminen pois kansalaisilta. Natsit olivat myös varsin selkeästi rasistinen aatesuunta. Siinä on syitä nimittää näitä aatteita ääri-ideologioiksi.

Natsismi ja fasismi eroavat mielestäni toisistaan myös siinä, että natsismi on paikallinen ideologia, jonka tarkoitus on tuottaa etua ainoastaan saksalaisille tai yleensä "germaaniseen rotuun" kuuluville, kun taas fasismi on globaali ideologia; sitä voivat soveltaa missä päin maailmaa ketkä tahansa.

Perustelen asiaa myös sillä, että järkevää olisi nimittää äärioikeistolaisiksi sellaisia ihmisiä, jotka kannattavat joko minimivaltiota taikka anarkokapitalismia. Minimivaltio on valtio, jossa julkisen vallan tehtäväksi katsotaan lähinnä vain yleisen turvallisuuden ja oikeusjärjestelmän ylläpito. Anarkokapitalismi taas on yhteiskuntajärjestelmä, joka perustuu yksityisiin yrityksiin. Ne siis muodostavat anarkokapitalismissa itse väkivaltakoneiston ja oikeusjärjestelmän.

Toisaalta varmaan olisi järkevää nimittää äärioikeistolaisiksi myös mitä tahansa oikeistolaisia diktatuureja.

Tokaisu alkoholismista, hankalasta huumeongelmasta

Oletko nauttinut koskaan alkoholia? Jos olet, edes yhden kerran, otit tietoisen riskin alkoholismista. Et voi väittää, ettet muka tiennyt riskeistä.

Entä haluaisitko sinä olla sellaisen bussikuskin kyydissä, joka on joskus elämänsä aikana nauttinut alkoholia?

Sosialidemokraatit pyrkivät kieltämään olevansa natseja

Kuulemma rasistit aina pyrkivät kieltämään rasisminsa. Samalla lailla voi sanoa, että sosialidemokraatit pyrkivät kieltämään olevansa natseja. Neuvostoliiton yksinvaltaisesti hallitsevalla kommunistisella puolueella oli nimittäin aikoinaan ollut sellainen käsitys, että sosialidemokraatit ovat fasisteja. He nimittivät sosialidemokraatteja sosiaalifasisteiksi. Neuvostoliitto halutessaan esittää, että Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue ei suinkaan ollut sosialistinen puolue nimitti natsipuoluetta fasistiseksi näin rinnastaen nämä kaksi aatetta, joissa on kyllä samankaltaisuutta mutta kuitenkin myös merkittäviä eroja. Neuvostoliiton kommunistinen puolue oli sitä mieltä, että sosialidemokraatit eivät ole pelkästään rinnakkaisia natsipuolueelle, vaan ne ovat pikemminkin kuin kaksi veljestä.

Nykyään taas Venäjää yksinvaltaisesti hallitseva Putin joukkioineen nimittää Ukrainan hallintoa sekä maata puolustavia sotilaita ja sen itsenäisyyttä kannattavia kansalaisia natseiksi ja fasisteiksi.

Leimakirvestä siis välillä aina käytetään eri tahoihin. Joskus tietysti leimakirveen käyttäminen osuu maaliinkin.

Mutta vaikka sosialidemokraatit ovatkin punaisia kuten natsitkin ja vaikka monet heistä kannattavat nykyään toisinajattelijoiden metsästämistä, niin minusta he eivät silti ole luokiteltavissa selkeästi natseiksi.

Venäjän johtoa taas voi pitää hyvinkin kuin espanjalaistyyppisenä versiona fasisteista.

PS. Olin huhtikuun 1. päivänä tänä Jeesuksen vuonna 2023 julkaissut samanaiheisen merkinnän toisessa blogissani.

Natsismissa on kyse absoluuttisesta pahasta

Natsismi on absoluuttisesti paha ideologia. Muun ohella edesmennyt natsi-Saksa (1933-1945) oli maailmanhistorian ehdotonta kärkeä eläintensuojelussa. Kuitenkin, koska natsismissa on kyse absoluuttisesta pahasta, niin silloin myöskin eläintensuojelu on väärin. Koska eläintensuojelu on ehdottomasti ja absoluuttisesti väärin, koska se on osa natsismia, on Suomen eduskuntapuolueiden sanouduttava siitä irti.

Vihreä liitto -niminen suomalainen poliittinen puolue oli rekisteröity yhdistykseksi vuonna 1987 ja puolueeksi se rekisteröitiin seuraavana vuonna. Koska se on kannattanut ympäristönsuojelun lisäksi eläintensuojelua, Vihreä liitto on perustamisestaan alkaen kipuillut em. asian kanssa. Joka vuosi puolueessa pähkäillään, että pitäisikö sen lakkauttaa itsensä. Toistaiseksi puolueessa elävä natsismi ei kuitenkaan ole haitannut sitä siihen määrään asti.

Samaa kipuilua ovat eläneet läpi punavihreinä itseään pitävät ihmiset.

Vuoden 1994 Budapestin sopimus ja siinä Ukrainalle annetut turvatakuut

Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri John Major, Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin olivat allekirjoittaneet Budapestissa vuoden 1994 joulukuun 5. päivänä yhdessä Ukrainan presidentin Leonid Kutshman kanssa ydinsulkusopimuksen, jossa Ukraina luopui sille jääneistä Neuvostoliiton ydinaseista.

Ydinaseettomuutensa ehdoksi Ukraina oli silloin vaatinut turvallisuustakuut.

Sopimuksen mukaan Yhdysvallat, Venäjä ja YKK eivät saa käyttää, tai uhata käyttää, taloudellisia ja sotilaallisia keinoja Kazakstanin, Ukrainan ja Valko-Venäjän pakottamiseen tai rajojen muuttamiseen. Itsepuolustus ja muut YK:n perustamiskirjan määrittämät tapaukset ovat tämän kohdan ulkopuolella. Vastineeksi Kazakstanin, Ukrainan ja Valko-Venäjän oli määrä luopua ydinaseistaan vuoteen 1996 mennessä.

Sopimuksessa siis myös Kazakstan ja Valko-Venäjä luopuivat  ydinaseista. Valko-Venäjällä ei ollut ollut itse ydinaseita, vaan ainoastaan niiden laukaisuun tarvittavia alustoja. Kazakstanilla taas oli ollut hallussaan ydinkärkiä, mutta Neuvostoliiton romahdettua maa päätti luovuttaa ne pikimmiten Venäjälle.

Kazakstania oli kokouksessa edustanut sen presidentti Nursultan Nazarbajev ja Valko-Venäjää presidentti Aljaksandr Lukašenka.

Vuonna 2014 yksi sopimuksen allekirjoittajista eli Venäjä oli kuitenkin ilman sodanjulistusta valloittanut Ukrainalta Krimin niemimaan ja sitten liittänyt sen itseensä. Se ryhtyi myös saman tien huseeraamaan sotilaillaan Itä-Ukrainassa.

Ei Yhdysvallat eikä myöskään YKK ryhtynyt silloin toimiin taatakseen Ukrainan alueellisen koskemattomuuden ja itsenäisyyden. Puhumattakaan Valko-Venäjästä ja Kazakstanista.

Vuonna 2022 helmikuun 24. päivänä Venäjä taas aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan. Kun Ukrainan puolustus ei nopeasti romahtanutkaan, se yhä enemmän siirtyi tuhoamissotaan tuhotakseen Ukrainan ja ukrainalaisten mahdollisuuden olemassaoloon kansakuntana.

Yhdysvallat, YKK, Kazakstan ja Valko-Venäjä eivät taaskaan ryhtyneet toimiin Ukrainan puolustamiseksi. Valko-Venäjä sen sijaan jopa antoi Venäjän käyttää aluettaan yhtenä hyökkäyksen tukipisteenä.

Mitä merkitystä on turvatakuilla, joiden perusteella ei toimita? Luultavasti puolustusliitto NATO:n jäsenmailleen tarjoamat turvatakuut ovat toimivammat, mutta kysymys on silti esitettävä.

Onneksi länsimaat sentään heräsivät Ruususen unestaan Venäjän aggression laajentamisen johdosta ja alkoivat antaa Ukrainan tueksi paitsi julkilausumia, niin myös jotain konkreettisesti aineellista tukea.

Kansallismielisyys: puolueiden takki kääntyi ympäri niin että suhisi

Ensin vastuulliset puolueet esittivät, että nationalismi eli kansallismielisyys on ihmisyyden vastainen ideologia. Seuraavaksi nämä samat puolueet olivat kansalliseen turvallisuuteen vedoten valmiit liittämään Suomen puolustusliitto Naton jäseneksi. Takki kääntyi ympäri niin että suhisi.

Jos pitäisi puolustaa Suomea aseellisesti, niin kaikki eivät olekaan käpykaartissa, koska "oma kansa ensin" ei sitten olekaan vahingollista ajattelua.

PS. Itse kannatan 4.4. Jeesuksen vuonna 2023 varmistunutta ja valmistunutta puolustusliitto Naton jäsenyyttä, ja olen ollut tällä kannalla jo kauan ennen kuin siitä oli tullut muotia. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva." Tässä todisteita sen puolesta, että kantani on ollut tuo jo melko pitkän ajan (linkkien takaa löytyvät blogimerkinnät ovat aikajärjestyksessä eli uusimmasta vanhimpaan):

https://oikurjulaisetkultamunat.blogspot.com/search?q=nato&max-results=100&by-date=true

https://elamanjulopiina.blogspot.com/search?q=putin&max-results=100&by-date=true

Putinin islamilainen pyhä sota

Venäjän oma muumio Vladimir Putin ilmeisesti nykyään yllyttää islamilaisia liikkeitä pyhään sotaan Länttä vastaan. Putinilla, putinisteilla ja islamilaisella maailmalla onkin paljon yhteistä. Islam oli syntynyt 600-luvulta jKr. alkaen islamilaisen imperialismin ja uskonnollisen suvaitsemattomuuden tarpeisiin.

Tosin erään modernimman käsityksen mukaan islam keksittiin arabien valloitussotien ja imperialismin ideologiseksi perusteluksi jälkikäteen.

Vähän samantapaista versiota "konservatismista" edustaa joka tapauksessa Putin itse. Ja kummallakin on sama vihollinen eli suhteellisen liberaali Länsi.

Olen itse asiassa jo aikaisemmin epäillyt sitä, että Putin ei ole ollenkaan ortodoksi, vaan hän on kääntynyt muslimiksi.

Kuvaavaa on, että Putin on sallinut Kadyrovin perheen joukkoineen perustaa islamilaisen diktatuurin Tshetsheniaan. Ilmankos Kadyrov nuorempi on lähettänyt innokkaasti raiskaajia Putinin ukrainalaisia vastaan käymään tuhoamissotaan.

Mikäs on ollessa miespuolisena muslimina, kun voittaa pyhässä sodassa joka tapauksessa tavalla tai toisella riippumatta siitä, voittaako vai häviääkö.

Jos voittaa sodan, niin palkintona on paljon ryöstösaalista, naispuolisia seksiorjia ym. Jos kaatuu pyhässä sodassa niin pääsee paratiisiin, jossa viini virtaa ja ikuisesti neitseellisiä kaunottaria riittää. Putin ei taidakaan olla niin kovin raitis.

Nykyään voisi kuitenkin kuvitella, että monet muslimit eivät enää kannata tätä perinteistä islamin näkemystä. Mutta se ei tarkoita, etteikö Kadyrov poppoineen kannattaisi. Ja Putin.

Pääsääntöisesti nimikristillisessä maassa, joka Venäjä on, Putinin ei tietenkään kannata julkistaa kääntymystään. Ei ainakaan vielä. Hitlerkin oli aikoinaan salannut uskonnottomuutensa. Kuvaavaa on, että natsisaksalaisten sotakoneiden siipiä ja kylkiä koristivat palkkiristit hakaristien sijaan. Natsihakaristi oli pistetty paljon pienemmässä koossa lentokoneiden pyrstön sivuvakaajaan. Jos natsit olisivat voittaneet toisen maailmansodan, niin palkkiristi olisi korvattu hakaristillä.

Lopuksi on tässä varmaan asiallista mainita, että lähinnä vain ne islamilaisen yhteisön jäsenet, jotka kannattavat alkuperäisemmänlaista islamin oppia ja käytäntöä, kannattavat hirmutöitä. Täytyy olla paljon sellaisia ihmisiä tässä suuressa yhteisössä, jotka joko ovat saaneet paljon länsimaisia vaikutteita ajatteluunsa tai ovat muuten ihan OK.

Sama pätee tietenkin natseihinkin. Täytyy muistaa, että juutalaisten pelastajana tunnettu Oskar Schindler oli natsi.

Ja missä on yksi, siellä täytyy olla toinenkin. Olen sillä lailla optimistinen henkilö.

PS. Putin ei kyllä muistuta Oskar Schindlerin hyvistä puolista. Putin on tavanomainen espanjalaistyyppisen falangismin kannattaja. Muistattehan Francisco Francon. Jotkut nimittävät sellaisia ihmisiä fasisteiksi.

Kopi Luwak, sivettikissan persiistä tullut maailman toiseksi kallein kahvi

En ollut aikaisemmin maistanut sitä, vain puhunut siitä päivät pääksytysten.

Kyse on maailman toiseksi kalleimmasta kahvista Kopi luwakista. Kopi tarkoittaa bahasa indonesian kielessä kahvia ja luwak sivettieläimiin kuuluvaa sivettikissaa. Tarkemmin sanoen kaakkoisaasialaista musankia.

Olin erään Liisan kanssa pitkään unelmoinut siitä, että ostamme Kopi luwakia sitten, kun yhteiskunta ja se, mistä käytän nimitystä "yhdistykseni", taas avautuvat koronaviruksen jäljiltä.

No Liisa lopulta Jeesuksen vuoden 2022 tultua päätti tilata itselleen verkkokaupasta kahvia. Valitettavasti tuotetta ei kuulunut, ja lopulta maksettu raha palautui takaisin. Sitten hän tilasi Kahvikaverista jauhamattomia kokonaisia kahvipapuja. Tämän tilauksen kanssa kävi, kuten pitääkin. Kahvi saapui. Seuraavaksi piti sitten hankkia kahvinjauhin.

250 grammaa kahvipapuja maksoi Liisalle 93,75 euroa. Kyseessä oli alennettu hinta vielä. Ennen paketti olisi maksanut 125 euroa. Ei kaikki kahvi siis kallistu!

Kopi Luwak on siis valmistettu musangin ruoansulatuskanavan läpi kulkeneista kahvimarjoista. Eläimen peräpäässä sijaitsevat anaalirauhaset antavat kahville sen ominaisen aromin.

Paskannetut kahvimarjat puhdistetaan, ja kotelonsa sisältä kuoritaan esiin kahvipavut. Sitten ne paahdetaan.

24.3.2022 menin kutsuttuna vieraana Liisan ja hänen miehensä luona käymään uuden kahvin merkeissä. Nautimme kinkkupasteijakolmiota ja Kopi luwakia. Paitsi hänen miehensä ei ollut kahvista kauhean kiinnostunut.

Sivettikissakahvin tuoksu ei sanottavasti eronnut normaalista kahvista. Mutta oli se silti paremman makuista kuin normaali kahvi. Pehmeää. Ei tarvinnut eikä myöskään kehdannut laittaa sekaan maitoa.

Nyt tuli sekin koettua.

Kotiin palattuani tilasin itselleni samanlaisen paketin, koska pitää sitä joskus vähän "repäistä" elämässään.

Myöhemmin sivettikissakahvin hinta aleni vielä 87,5:ään euroon.

Ilmeisesti huomattava osa maailmalla myytävästä Kopi luwakista on väärennettyä. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että sen tuottaminen on kallista, joten siitä voi saada voittoa, ja toiseksi siitä, että musangit eivät millään kykenisi yksinään vastaamaan kysyntään.

Kokonaisina myytäviä kahvipapuja kuitenkin luulisi olevan vaikea väärentää. Sen sijaan tavanomaista kahvijauhetta voidaan hyvinkin sekoittaa Kopi luwak -jauheeseen.

Suurin osa myytävästä oikeasta Kopi luwakista tuotetaan tarhoissa. Musangit vain ovat erakkoja, joten niille ei ehkä tee hyvää elää tarhoissa turhan lähellä toisiaan.

Ja toiseksi, kaikissa tarhoissa musankien elinolosuhteet eivät muutenkaan ole parasta A-laatua.

Luonnonoloissa musangit sitä paitsi syövät vähän muutakin kuin kahvimarjoja.

Kopi Luwakin länsimaihin alun perin tuonut Tony Wild on sittemmin ruvennut katumaan "keksintöään".

Ilmeisesti kahvia olisi hyvä tuottaa vain villien musankien tuotoksista. Muuten siinä on aina mukana jotain eettisesti kyseenalaista.

Ihan kuin ei olisi vielä saatu kehitettyä toimivaa sertifiointia vapaan musangin kahville.

Olen tässä merkinnässä kertonut Kopi Luwakin olevan maailman toiseksi kalleinta kahvia. Maailman kalleinta kahvia taas on norsukahvi, mutta olen huomannut, että sitä ei ihan helpolla löydä verkkokaupoista saatikka kivijalkakaupoista.

I PS. Eräs Pertti oli blogissaan vuonna 2014 julkaissut merkinnän otsikolla Maailman kalleimman kahvin valmistus kotona. Väittää Kopi Luwakia siis maailman kalleimmaksi kahviksi, vaikka se on vasta toiseksi kalleinta. Mutta luultavasti kyseinen merkintä on kirjoitettu vitsinä, joten älkää ottako sitä tosissanne vahingossakaan. Kirjoituksessa ei edes mainita, että kahvipavut olisi paahdettu, ja se on luultavasti tehty tarkoituksella. Asiaan kuuluu entisen anopin kutsuminen kylään hienon kahvittelun merkeissä, kummankin osapuolen myrkyttyminen ja itselle pitkän sairausloman saaminen.

II PS. Norsukahvin tuottaminen on ilmeisesti ainakin pikkaisen eettisemmällä tolalla kuin sivettikissakahvin. Nimittäin norsukahvia tuotetaan osaltaan norsujen suojelemiseksi. Tosin voi kysyä, että onko eettistä pitää norsuja vangittuina.

III PS.:

Tämä kirjoitus on ensimmäinen Post Scriptum mukaan lukien melko lailla samansisältöinen kuin yhdistykseni blogissa noin kuukausi takaperin julkaistu tekstini. Olen sittemmin nauttinut lisää kopi luwakia. Ja hyvää se on ollut. Tilasin jopa manuaalisen japanilaisen söpön kahvimyllyn, jonka käyttäminen kysyy käsivoimia. Sen mukana tuli kaupanpäällisiksi paketti belgialaisia kahvipapuja. Paketissa lukee Caprissimo.

Kummieni vanhuusjuhliin olin vienyt ikään kuin lahjaksi sivettikissakahvipapuja ja kahvimyllyni. Melkein jokainen paikallaolijoista maistoi sitä.

Piakkoin käyttänen viimeiset sivettikissakahvipapuni, ja sitten se on loppu. Ohi.

Mutta se täytyy nyt vielä sanoa, että kahvin maun paraneminen ei ole niin suurta, että sivettikissakahvin kaamea hinta olisi sen väärti, vaikka jätettäisiin asiaan liittyvät eettiset ongelmat huomioon ottamatta.

Mutta olen alkanut tykätä kahvimyllyni vääntämisestä. Siinä on jotain hienoa. Kahvinkeitostani on tullut yhä enemmän mietiskelyn kaltaista.

Kaupanpäällisiksi saamiani belgialaisia kahvipapuja olen viime aikoina myös jauhanut. Jostain syystä ne eivät ole niin vaikeita murtaa kuin sivettikissakahvinpavut.

Käsittämättömän kallista norsukahvia saatan joskus tilata, mutta vasta joskus kahden vuoden päästä, siis aikaisintaan vuonna 2024.

Olemme melko lailla menneiden aikojen ihmisten syntien ja erehdysten tulosta

Helsingin sanomat -lehden mielipidepalstalla oli julkaistunut kuukausi takaperin Markku Valkosen kirjoitus Kyseenalaiset ja epäonnistuneet veistokset voisi sijoittaa omaan puistoon.

Kirjoittaja esittää, että ideologisista syistä epäsuosituiksi tulleiden patsaiden kaataminen tai tuhoaminen ei ole sivistysvaltion arvoista. Hänen mielestään erityiseen "pastissien puistoon" voitaisiin pystyttää aatteiltaan kyseenalaisia teoksia sekä myös epäonnistuneita veistosjäljitelmiä.

Minua on jonkin verran rassannut tämä kysymys, että varsin monista asioista me länsimaiset ihmiset olemme eri mieltä vain pari vuosisataa sitten eläneiden ihmisten kanssa. Ja syytämme heitä vaikka mistä.

Mutta meidän aikamme ei ole menneisyyden päämäärä. Me emme ole nyt historian lopussa.

Tulevat ihmiset tulevat kritisoimaan meitä, meidän arvojamme ja ideologioitamme. Ja he tulevat kaatamaan meidän pystyttämiämme patsaita. Ja heillä on siihen täysi oikeus.

Mutta emmekö me kaikki kuitenkin melko lailla ole menneiden aikojen ihmisten syntien ja erehdysten tulosta? Synnit ja erehdykset kuuluvat ihmisyyteen. Joskus ne ovat myös melko rankkoja tai jopa traagisia. Ilman jo ammoin kuolleiden ihmisten syntejä ja erehdyksiä meitä ei olisi lainkaan olemassa.

Venäjä ja fasismi

Italian fasismi syntyi 1910- ja 1920-luvuilla, ja siitä pitäen äärivasemmistolaiset, ennen kaikkea marxistileninistit eli kommunistit ovat haukkuneet monenlaisia vastustajiaan fasisteiksi.

Fasismin tunnus on fasces eli vitsakimppu. Fascesia kantoivat aikoinaan muinaisessa Rooman valtakunnassa liktorit korkeiden viranhaltijoiden edellä merkkinä näiden asemasta. Ja toimivat siinä sivussa myös näiden määräysten toimeenpanijoina sekä henkivartijoina ilmeisesti. Rooman kaupungin ulkopuolella fascesiin oli kiinnitetty lisäksi imperiumin eli käskyvallan merkiksi kirves.

Fasismi vastustaa demokratiaa sekä marxilaisuutta, kannattaa sotilaallisia hyveitä, poliittista väkivaltaa, nationalismia ja korporativistista talousjärjestelmää ja on kriittinen uskonnon suhteen.

Fasismi eroaa hitleriläisestä kansallissosialismista eli natsismista siinä, että se palvoo valtiota rodun, kansan ja verenperinnön sijaan eivätkä rotuopit ole kiinteä osa sitä. Fasismi ei ilmeisesti myöskään kannata valtiollista taidetta.

Neuvostoliittoa diktatorisesti hallinnut kommunistinen puolue tapasi nimitellä hitleriläisiä kansallissosialisteja fasisteiksi, koska kommunistit halusivat painottaa väitettään siitä, ettei natseilla ole oikeaa sosialismia vaan heillä.

Suomalaista Isänmaallista kansanliikettä on myös nimitelty fasistiseksi, vaikka se kannatti demokratiaa eikä poliittinen väkivalta kuulunut sen toiminnan periaatteisiin. Toisaalta valheille perustunut Neuvostoliitto oli ollut myös sitä mieltä, että Suomen puolustusvoimia tukeneet Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -järjestöt olivat olleet fasistisia. Siksi toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä Suomi joutui nämä lakkauttamaan.

Espanjassa taas vallan otti aikoinaan kenraali Francisco Franco ja falangistit. Falangistit olivat muuten melko lailla kuin fasisteja paitsi että erosivat siitä siinä suhteessa, että kannattivat ja myös valtiollisesti tukivat roomalaiskatolista kirkkoa.

Putinin Venäjän johto eli Vladimir Putin sekurokratiajunttansa kanssa kannattaa eräänlaista falangismia. Ainoastaan siinä suhteessa se eroaa Francon Espanjan virallisesta ideologiasta, että siinä katolisen kirkon tilalla on Moskovan patriarkaatin alainen osa ortodoksista kirkkoa.

Putin on tavannut haukkua ja haukkuu edelleen diktatorisen valtansa kyseenalaistajia fasisteiksi. Jonkinlaista oksymoroonia siis ilmassa.

München, Ukraina ja Putin

Eilen torstaina 24. helmikuuta Jeesuksen vuonna 2022 Putinin omistama Venäjä aloitti hyökkäyksensä Ukrainaan. Pari päivää aikaisemmin Putin ja hänen Venäjänsä olivat virallisesti tunnustaneet Itä-Ukrainan "kapinallisalueiden" itsenäisyyden Ukrainasta.

Vuonna 2014:han Venäjä oli Ukrainalta vuokraamassaan Sevastopolin laivastotukikohdassa olleilla sotilaillaan valloittanut Krimin niemimaan. Myöhemmin herra Putin oli järjestänyt siellä "kansanäänestyksen" liittymisestä Venäjään, jonka tulos oli "luonnollisesti" ollut se, että Krim liitetään Venäjään. Venäjä myös alkoi tukea kapinallismielisiä Itä-Ukrainassa. Ilmeisesti myös Venäjän asevoimien sotilaita mukaan lukien panssarivaunuja ja muuta kalustoa osallistui sotaan Ukrainaa vastaan.

Venäjä on taatusti ainoa maa maailmassa, jossa sotilaat voivat lomalla ollessaan ottaa varikolta panssarivaunun ja huristella sillä rajan yli sotimaan veljeskansan maata vastaan.

Mutta, Ukraina oli siihen aikaan täysin valmistautumaton sotaan, joten sekä Venäjä että Ukraina näyttelivät, ettei Putin Venäjineen ollut ryhtynyt sotaan Ukrainaa vastaan.

Kuvaavaa on, että Krimin niemimaan Venäjään liittämisen jälkeen Venäjällä muutettiin lakia sellaiseksi, ettei jatkossa yksikään Venäjän alue voisi äänestää toiseen maahan liittymisen puolesta.

Mutta nyt siis Venäjä oli aloittanut täysin avoimen sodan Ukrainaa vastaan. Joka puolelta, mukaan lukien Krimin niemimaa ja Valko-Venäjä, Venäjän asevoimat iskivät Ukrainan kimppuun. Muun ohella myös Ukrainan pääkaupunkia Kiovaa pommitettiin. Satamat vallattiin tai saarrettiin.

Rauha on tärkeä asia. Kukaan ei halua sodan hyökyjen vyöryvän omien rajojen yli.

Münchenin sopimus oli vuonna 1938 solmittu sopimus Tšekkoslovakian sudeettialueen luovuttamisesta natsi-Saksalle. Münchenin konferenssi pidettiin ja sopimus allekirjoitettiin 29.–30. syyskuuta sinä vuonna. Paikalla olivat Adolf Hitlerin edustama Saksa, Neville Chamberlainin edustama Yhdistynyt kuningaskunta, Édouard Daladierin edustama Ranska sekä Benito Mussolinin edustama fasistinen Italia.

Kammottava kokonaisen sukupolven miehiä ruhjonut ensimmäinen maailmansota oli vielä ihmisillä tuoreessa muistissa. Siksi Münchenin sopimuksen aikaansaamista tervehdittiin laajoissa piireissä ilolla. On ikonista, kuinka Chamberlain palasi kotiin heiluttaen lappusta ja ilmoittaen: "Rauha meidän aikanamme!"

Tšekkoslovakian saksankieliset asukkaat asuivat ennen kaikkea sudeettialueella. Mutta myös maan rajalinnoitukset sijaitsivat alueella. Niinpä sopimuksen seurauksena natsi-Saksan oli varsin helppo ottaa ja liittää myös tynkä-Tšekkoslovakia alueeseensa.

Putinin virallinen Venäjä oli suuttunut siitä, että Ukraina oli halunnut lähestyä Euroopan unionia ja puolustusliitto Natoa. Putinin mielestä maan länsisuuntaus oli ja on uhka Venäjälle. Vaikka oikeasti Ukrainan länsisuuntaus on uhka ainoastaan Putinin kyvylle ja mahdollisuuksille alistaa se. Jos Ukraina olisi osa Natoa, hyökkäys Ukrainaan olisi ollut hyökkäys koko puolustusliittoa vastaan. Ja EU-jäsenyyskin antaisi tiettyä ulkopoliittista selkänojaa, jonka avulla vastustaa Putinin painostusta ja uhkailuja.

Nato on ollut varsin onnistunut valinta sen jäsenmaille. Yhteenkään Naton jäsenmaahan ei yksikään maa ole koskaan sen historian aikana hyökännyt

Naton jäsenmaiden velvollisuuksiin ei muuten kuulu auttaa sotilaallisesti sellaista jäsenmaata, joka on aloittanut hyökkäyssodan kolmatta maata vastaan.

Vuonna 2008 Venäjä oli hyökännyt Georgiaan. Vuonna 2014 se oli tehnyt rajoitetun sotilaallisen haltuunoton Ukrainassa, ja eilen se oli aloittanut avoimen sotilaallisen hyökkäyksen maahan.

Monilla Neuvostoliitosta irtautuneilla sekä Neuvostoliiton alistussuhteesta irtautuneilla mailla oli ollut 1990-luvun alussa kiire järjestää puolustuksensa kuntoon. Nämä maat eivät halunneet olla enää Venäjän taikka sen suurversion alistamina. Niinpä oli luonnollista perustaa sotilaallinen turvallisuutensa liittoutuneena puolustusliitto Naton suojissa.

Georgia ja Ukraina eivät kumpikaan ole Naton jäseniä. Siksi Putinin Venäjän oli helppo hyökätä näihin maihin.

Putinin Venäjä hyökkää ainoastaan sellaisiin maihin, joihin se uskaltaa hyökätä.

Nyt olisi Suomelle oikea hetki hakea puolustusliitto Naton jäsenyyttä. Enemmistö suomalaisista oli muuten tammikuussa kannattanut Suomen jäsenyyttä Natossa, mikäli Venäjä aloittaa avoimen sodan Ukrainaa vastaan.

Putin ja hänen Venäjänsä ovat ainakin turmelleet nyt vuosikymmenien ajaksi näiden veljeskansoina toisiinsa suhtautuneiden kansojen suhteet. Putinin kuoltua kestänee ainakin puoli vuosisataa ennen kuin Ukrainan voi kuvitella suhtautuvan Venäjään ja venäläisiin mutkattomasti ja ystävällisesti. Mutta sekin riippuu täysin Putinin jälkeisen Venäjän toimista.

Venäjä on fasistinen maa ja Putin jonkinlaisena arkkikonservatiivina esiintyvä autokraatti. Välttämättä hänellä ei silti ole minkäänlaista muunlaista ideologiaa kuin oman vallan ja maallisen mammonan suojelu. Korkeintaan siihen voi lisäksi lukea kuuluvaksi myös "Venäjän suuruuden", mutta luulisin, että sekin olisi sitten alisteinen em. ideologian osille.

Tosin on hyvinkin mahdollista ja jopa ehkä todennäköistä, että Putinista on tullut harhainen isoisä.

Mutta, joka tapauksessa, Putinin Venäjä oli äskettäin vaatinut vastauksia reaalipoliittisiin kysymyksiinsä. Oma vastaukseni sille voisi kuulua seuraavalla tavalla, ja uskon, että vastaukseni on täynnä realismia: "Me uskomme Naton rauhantahtoisuuteen. Me emme usko Venäjän rauhantahtoisuuteen."

Mukavaa muuten, että Ukraina on vuoden 2014 jälkeen ilmeisesti jonkin verran onnistunut parantamaan asevoimiensa valmiutta vastata sotilaallisiin aggressioihin. Toivottavasti Ukraina pärjää. Kansojen itsemääräämisoikeutta kannattavien maiden olisi hyvä auttaa maata puolustautumisessa edes (mittavalla) materiaalisella avulla. Ja perusteellisilla vaikuttavilla lisäpakotteilla Putinin Venäjää vastaan. Ilmeisesti joitain päätöksiä tämän asian suhteen on jo tehty.

Aggressiiviset diktaattorit tulee pysäyttää.

Täytyy muuten antaa lopuksi eräille länsivalloillekin satikutia. Budapestin sopimuksessa vuonna 1994 Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat olivat taanneet Ukrainan itsenäisyyden ja rajat. Ukraina luovutti sopimuksen myötä ydinaseensa Venäjälle. Kun Venäjä oli aloittanut aggressionsa Ukrainaa vastaan vuonna 2014, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat eivät lähettäneet sotilaita sopimuksen rikkojaa vastaan. Tämä ei ollut kovin hienoa, ja ne rikkoivat täten itsekin osaltaan sopimusta vastaan.