Ihmiseläimet

Ihminen on eläin, mutta kulttuuriolentona hän on lajina aivan ylivoimainen muihin eläimiin verrattuna, ja tämä pätee myös jos ihmistä verrataan varislintuihin, delfiineihin, norsuihin, muihin nisäkkäisiin, muihin kädellisiin ja jopa muihin ihmisapinoihin. Ihminen on eläin ja kädellinen, joka kykenee välittämään tietoa puhumalla, ja jo muutaman tuhannen vuoden ajan hän on kyennyt välittämään tietoa myös kirjoittamalla. Hän kykenee puhumaan muiden ihmisten kanssa myös ajallisesti ja paikallisesti kaukaisista asioista. Hän kykenee kaiken tämän lisäksi myös muodostamaan uskomuksia kuvitteellisista asioista, ja sen ansiosta hän kykenee paitsi orjuuttamaan lajitovereitaan niin myöskin ja ennen kaikkea muodostamaan suuriakin yhteisöjä.

Tärkeitä esimerkkejä noista kuvitteellisista asioista ovat uskontojen, ideologioiden ja etiikan väittämät.

Muistaakseni natsi-Saksan SS- ja Gestapo-johtaja Heinrich Himmler (1900-1945 jJs.) oli nimittänyt juutalaisia ihmiseläimiksi. 

Vaikka olen biologisessa mielessä aina pitänyt ihmistä eläimenä muiden joukossa, niin viime vuoden 2025 (jJs.) heinäkuussa olin ruvennut oikein kunnolla painottamaan itselleni sitä, että me kaikki ihmiset olemme eläimiä. Tämä on tuottanut minulle mielihyvää ja mielenylennystä ja tuottaa edelleen.

Ei ole häpeä olla eläin.

Uskon myös natsien olevan eläimiä, ja heidän aatteensa perustanut uskonnollisluontoinen johtaja Hitler (1889-1945 jJs.) olisi varmaankin ensimmäisenä rientänyt olemaan samaa mieltä kanssani asiasta, jos olisi kehdannut. Mitä hän ei olisi kuitenkaan tehnyt, koska hän uskonnottomuudestaan huolimatta ei ollut imagosyistä eronnut roomalaiskatolisen kirkon jäsenyydestä ja koska hän teeskenteli kansalle pitävänsä Saksaa edelleen kristittynä kansakuntana. (Puolueen omissa taistelujoukoissa Waffen SS:ssä sekä kansallissosialistisissa ilmavoimissa Luftwaffessa ei ollut sotilaspappeja eikä -pastoreita. qvod erat demonstrandvm.)

Kuolemaan voi luottaa enemmän kuin elämään

Olen halunnut ajatella, että eräs avain tyytyväiseen elämään olisi se, että elää mahdollisimman paljon "tässä ja nyt". Kuten tuntemani koirat ja kissat. Voi noita onnellisia. Kristinuskoisten merkkihenkilö Jeesuskin on sanonut heidän pyhän kirjansa Raamatun viimeisimmän neljänneksen Uuden testamentin mukaan: "Jokaiselle päivälle riittää sen oma huoli."

Toinen vaihtoehtoni on ollut se, että odottaa mielellään seuraavaa päivää, koska haluaa tietää, mitä kaikkea se tulee sisältämään.

Mutta kumpikin on ainakin meikämannelle vaikea tapa saada piristystä. Koska ihminen ei hallitse ajatuksiaan vaan ne hallitsevat häntä. Tai ainakin melko lailla näin lienee. Voisin kuvitella. Vapaata tahtoa ei joka tapauksessa ole eikä tule. Ihmisellä on yhtä paljon vapaata tahtoa kuin shakkitietokoneella on vapautta valita siirtonsa.

Romanialaisranskalainen filosofi Emil Cioran (1911–1995) tykkäsi hankkia elämälleen merkitystä kuvittelemalla omat hautajaisensa. Siteeraan häntä:

Ei ole parempaa tapaa karkottaa kauhu tai itsepintainen ahdistus kuin kuvitella omat hautajaisensa: tehokas menetelmä, ja kaikkien ulottuvilla. Ettei tarvitsisi turvautua siihen päivän aikana, on parasta heittäytyä sen hyveisiin heti ylös noustua. Tai kenties käyttää sitä hyödykseen erityistilanteissa, niin kuin paavi Innocentius IX maalautti itsestään muotokuvan kuolinvuoteella. Hän loi silmäyksen kuvaan joka kerta kun oli tehtävä tärkeä päätös…

Cioranista on Sarastus-verkkolehdessä noin 13 ja puoli vuotta sitten julkaistu kauhean kroatialaisyhdysvaltalaisen politiikantutkijan ja diplomaatin Tomislav Sunićin kirjoittama – ja kauhistuttavan suomalaisen kirjailijan Timo Hännikäisen suomentama – kirjoitus E. M. Cioran ja kuoleman kulttuuri. Englanninkielisessä Wikipediassa sanotaan kirjoittajasta muun ohella muuten näin, ainakin minun kannaltani mielenkiintoisesti, jos siis ketään kiinnostaa: "Sunić is critical of Judeo-Christian monotheism, to which he attributes the rise of communism and liberalism." Eli Tomislav Sunić tuon mukaan suhtautuu kriittisesti juutalaiskristilliseen monoteismiin, jonka ansioksi hän lukee kommunismin ja liberalismin nousun. No, jokaisella on oma mielipiteensä samoin kuin persereikänsä. Ei minulla muuta sanottavaa.

Siteeraan kuitenkin vielä pätkän kyseisestä kirjoituksesta:

Kiintoisa piirre Cioranissa on hänen pyrkimyksensä taistella eksistentiaalista nihilismiä vastaan nihilismin keinoin. Toisin kuin monet aikalaisensa, Cioran karsastaa muodikasta pessimismiä, jota viljelevät modernit intellektuellit voivottelevat kadonneita paratiiseja ja saarnaavat edelleen loputtomasta taloudellisesta edistyksestä.[...]

Aikaisemmin olin voinut tutuissa porukoissa heilutella viiden euron seteleistä koostuvaa setelitukkua ja sanoa samalla: "Minulla tätä riittää." Ja tämä oli vain osittain vitsi. Pärjäsin taloudellisesti hyvin.

Tätä nykyä taas taloudellinen toimeentuloni on jossain määrin kärvistelyä. Mutta tämä suhteellinen köyhyys, joka on koitunut osakseni, sai minut lopulta ajattelemaan elämän merkityksiä ja tarkoituksia uusiksi, varsinkin kun aika paljon muutenkin on ollut elämässäni viime aikoina ikävää. Muistin Cioraninkin.

Jouduin toteamaan itselleni, että elämä päättyy aina lopulta kuolemaan. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva."

Lisäksi siteeraan vielä Raamatun vanhimpaan pitkälliseen 3/4-osuuteen eli Vanhaan testamenttiin kuuluvan Saarnaajan kirjan | yhdeksättä lukua:

Kaiken tämän olen ottanut sydämelleni, tätä punninnut mielessäni: millä tavoin hurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei ihminen itse tiedä, käykö hän kohti vihaa vai rakkautta. Kaikki, mikä hänen eteensä tulee, on turhuutta, koska kaikkien kohtalo on sama: niin jumalisen kuin jumalattoman, niin hyvän kuin pahan, puhtaan ja saastaisen, uhraajan ja sen joka ei uhraa. Hyvän käy samoin kuin syntisen, valan vannojan samoin kuin vannomista karttavan. Kaikessa, mikä auringon alla tapahtuu, on lohdutonta juuri se, että jokaisen kohtalo on sama, niin kuin sekin, että ihmisen sydän on pahuutta täynnä ja että hänen sisimmässään asuu mielettömyys koko hänen elinaikansa, ja sen jälkeen – suoraa päätä vainajien joukkoon!

Elämä on maailmankaikkeudessa hirmuisen harvinainen ja silkkaan onnekkaaseen sattumaan perustuva ilmiö. Ja eliöt joutuvat sitten kilpailemaan resursseista niin oman lajin muita yksilöitä kuin ja varsinkin muiden lajien yksilöitä vastaan, sekä käyttämään hyväksi muita lajeja, ja lajikkeita. Ne lajit ja lajikkeet, jotka nk. elävät ihmisiksi, tulevat todennäköisesti melko pian kuolemaan sukupuuttoon. Elämä on täynnä kurjuutta ja kärsimystä ja paskamaisuutta. Ja elämä päättyy poikkeuksetta kuolemaan.

Olen tavannut joskus tai välillä lausua: "Ruusut ovat punaisia, orvokit ovat sinisiä. Kaikki on mustaa, saatana." Tämä ei ole oma runoni, mutta joka tapauksessa viime vuonna 2025 lausuin näin suuremman virallisista kirkkokunnistamme paikallisessa kerhotilassa, ja lausumani kuuli paikalle juuri saapunut naispuolinen pastori. Eräs paikalla ollut entinen yhteistyökumppanini oli selittänyt lausumaani tälle kertomalla: "Tomppa on entinen seurakuntanuori." Ehkä oli vain armeliasta, ettei tuttuni kertonut pastorille, että olin ennen wanhaan toiminut eri kirkkokunnassa. Ja vieläpä sellaisessa, joka ei edes ole virallinen.

Viimeisten sadan tai kahdensadan vuoden aikana on kuitenkin suuressa osassa maailmaa köyhyys ja puute runsaasti vähentynyt teollisen vallankumouksen, vaurauden lisääntymisen, tieteen ja siihen liittyvän tekniikan, lääketieteen kehittymisen ja yhteiskuntien demokratisoitumisen ansiosta.

Sekin on todellisten viimeaikaisten edistysaskelten ansiota, että nykyihmisellä voi itse asiassa olla kodissaan parempi vessa kuin muinaisen Egyptin faaraoilla.

Mutta tosiasia kuitenkin on, että karkeasti ottaen ihmisen ruumis alkaa rappeutua 20 vuoden iässä. Noin 25 vuoden iässä hänen aivonsa ovat vihdoin aikuisessa tilassa eli täysin kehittyneitä, ja nekin rappeutuvat tästä eteenpäin. Koko ihmisen loppuelämä on tätä elimistön rappeutumista. Parhaimmassa tapauksessa hänellä on elämässä paljon kivaa, mutta se ei tee hänestä ikinuorta kuolematonta.

Minusta nyt on paras ottaa kuolemasta kiinni ja tähdätä siihen, että joskus sitä kuitenkin kuollaan.

Ihmisellä kuin ihmisellä on ihmisarvo, tai näin ainakin kuuluu nykyään melko laajalle levinnyt epätieteellinen uskomus, mutta hänen kuoltuaan sillä ei ole hänelle itselleen mitään merkitystä. Ihminen toki toivoo eläessään, että hänen elämällään on sitä, ja hän myöskin toivoo, että hänen kuoltuaan hänen läheisensä pärjäilevät. Mutta ei hän kuoltuaan läheisiäänkään muista. Nämä ovat muuttuneet merkityksettömiksi hänelle. Häntä itseään ei enää ole.

Jälkeenjääneet sen sijaan voivat surra.

(Itse uskon ihmisarvon olemassaoloon, vaikka pidän asiaa todistamattomana.) 

Ihmisten, kuten muidenkin eläinten, ja eliöiden, elämä on vain lyhyt tähdenlento. Ja elämä on täynnä turhaa kärsimystä. Ja sosiaalisilla yhteisölajeilla, kuten ihmisellä, se on muun ohella kilpailua statuksesta lajiyhteisössä.

Ihmislajiin kuuluvilla on taakkanaan vielä se, että he kykenevät miettimään nk. syntyjä syviä. Tähän samaan lajityypilliseen ominaisuuteemme perustuu ihmisen kyky kehittää erilaisia kulttuureita ja kulttuurin ja siihen kuuluvien keksintöjen avulla sopeutua tehokkaasti kulloiseenkin elinympäristöön. Samaan perustuu myös ihmislajin edustajien kyky muodostaa yksilömäärältään todella suuria yhteisöjä.

Mutta koska transhumanismi ei ole tässä ja nyt, minä tähtään kuolemaan. Sen ainakin kykenen tekemään. Yritän kuitenkin olla tekemättä itsemurhaa.

Yritän tarkkailla elämääkin. Ehkä siitä löytyy jotain mielenkiintoista. Ja minulla on projekteja, joiden parissa haluan ehtiä puuhaamaan. Itsemurha olisi tässä vaiheessa "syntiä", jos sallitte tällaisen uskonnollisen ilmaisun.

Oma "kuolemankulttini" on ainakin omasta mielestäni myönteisempi kuin oli ollut natseilla.

Haluan olla kuin stoalaista elämänasennetta kannattava muinainen sotapäällikkö, joka siitä huolimatta, että tietää varsin varmasti tulevansa häviämään pian koittavan taistelun vihollisen supermassiivisen ylivoiman vuoksi, ei menetä toimintakykyään.

Aion nauttia. 

Ja tähän alle lisään vielä joitakin käyttökelpoisia masentavia ajatuksia:

Sadan vuoden kuluttua uusiutumattomat luonnonvarat ovat kaluttuja jo melko pitkälle tyhjiin. Jos emme ole siinä vaiheessa saastuttaneet maailmaa jo pilalle, niin ainakin nyt viimeistään elintaso meillä ihmisillä romahtaa lähemmäs keskiaikaista tasoa.

Emme tule koskaan pääsemään tähtiin.

Emme tule koskaan edes asuttamaan merkittävässä määrin omaa aurinkokuntaamme.

Muutaman miljardin vuoden kuluttua aurinko paisuu punaiseksi jättiläiseksi ja kärventää Maapallon tuhoten sillä vielä piilevän elämän.

Ja jo jonkin aikaa ennen sitä Maapallon pintakerrokset ovat ehtineet pitkälle kuivua auringon lisääntyneen lämmöntuoton vuoksi.

Entropia eli käyttökelpoisen energian määrä suljetussa järjestelmässä syö lopulta kaiken. Maailmankaikkeus on kokeva lämpökuoleman, eikä tuolloin edes periaatteessa voi missään enää olla elämää.

Ja jos maailmankaikkeuden laajeneminen todella on kiihtyvää lajia, niin tähtiin pääseminen tulee olemaan siksikin vaikeaa, kun galaksijoukoissa olevat galaksit irtoavat erilleen toisistaan, ja seuraavaksi auringot eroavat toisistaan galakseissa.

Taivaankappaleet eroavat toisistaan yhä tyhjenevämpään avaruuteen.

Lopulta itse ainekin hajoaa tilan supernopean laajenemisen vuoksi. Molekyylit hajoavat osiinsa, ja atomit ja sitten protonit, neutronit ja elektronit hajoavat osiinsa. Lopulta maailmankaikkeus on täynnä pelkästään irrallisia kvarkkeja, tai jotain vielä kummallisempaa.

Ja alle vielä pätkä tuosta Sunićin tekstistä:

Jos Cioranista voisi laatia muotokuvan yhdessä lyhyessä tekstikappaleessa, häntä pitäisi luonnehtia kirjailijaksi, joka näkee modernissa älyn ihailussa älyllisten keskitysleirien ja maailman rumentamisen piirustukset. Cioranin mielestä ihmisen tehtävä on puhdistaa itsensä eksistentiaalisen tarkoituksettomuuden koulussa, sillä tarkoituksettomuus ei ole lohduttomuutta. Tarkoituksettomuus on palkinto niille, jotka haluavat päästä eroon elämän epidemiasta ja toivon viruksesta. Tämä kuvaa luultavasti parhaiten miestä, joka luonnehtii itseään fanaatikoksi vailla vakaumuksia – maailmankaikkeuteen hylätyksi sattumaksi, joka luo nostalgisia katseita kohti nopeaa katoamistaan.

Tällä pitkällä tekstimassalla olen halunnut ilmaista ennen kaikkea sen, että kuolemaan voi luottaa enemmän kuin elämään. 

Omaa "kuolemankulttiani" on lupa nimittää esimerkiksi joviaaliksi pessimismiksi.

Koen joka tapauksessa tässä kirjoituksessani siirtyneeni pois tavanomaisista elämän ajatteluluutumista, ja se hieman piristää mieltäni.

Tulisiko kirkolla olla naispappeja?

Olen itse ollut sitä mieltä, että protestanttisissa kirkoissa on ainoastaan pastoreita tms., koska nimitys "pappi" tuntuu viittaavaan jonkinlaiseen jumaluuden tms. ja ihmisen välihenkilöön. Pastorit taas ovat pelkästään yliopisto- tai muulla tavalla koulutettuja maallikkosaarnaajia. Mutta se ei ole nyt kauhean tärkeää. Kiitoksia.

Ilmoitan tässä myös paheksuvani sitä, että kun maassamme puhutaan "kirkosta", niin oletuksena tarkoitetaan Suomen virallista evankelisluterilaista kirkkoa. Jatkan paheksumista myöhemmin tässä kirjoituksessa, mutta ensin toiseen asiaan.

Roomalaiskatolisilla ja ortodokseilla lienee omissa kirkoisssaan oikeita pappeja.

Protestanteilla on siis pelkästään pastoreita tai muita sellaisia. Oman mielenrauhani vuoksi nimitän tässä kirjoituksessani kaikkia protestanttisten kirkkojen pastoreita tms. pelkiksi pastoreiksi.

Voidaan kysyä, että pitäisikö Suomen virallisessa evankelisluterilaisessa kirkossa olla naispastoreita.

Aiheeseen liittyen internet osaa kertoa näin:

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäiset naispuoliset papit vihittiin 6.3.1988. Päätös pappisviran avaamisesta oli tehty kirkolliskokouksessa kaksi vuotta aiemmin. Viran avaamisesta naisille oli äänestetty kirkolliskokouksessa jo aiemmin kolmeen kertaan, mutta vaadittava ¾ ääntenenemmistö saatiin vasta vuonna 1986.

Pastorinviran avaaminen naissukupuolen edustajille vuonna 1986 oli osaltaan johtunut muuten siitä, että Suomen virallisella evankelisluterilaisella kirkolla oli alkanut olla vaikeuksia saada virkoihinsa tarpeeksi miespuolisia pastoreita. Tarve on keksintöjen isä, tai äiti. Mutta sekään ei ole nyt tärkeää.

Minusta on periaatteessa jokaisen kirkkokunnan ihan oma asia, että mitä sukupuolta tai sukupuolia heidän pastorinsa ovat. Uskonnonvapauden toteutumisen kannalta kai pitäisi olla kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla valta ja oikeus itse määrittää, keitä he valitsevat papin, pastorin, saarnaajan tai kirjanoppineen virkaan. Toki sillä edellytyksellä, että on etukäteen mahdollisimman hyvin valtiovallan toimesta estetty ihmisten painostaminen kuulumaan tai liittymään johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uskonnollisten yhdyskuntien ei myöskään mielestäni saa antaa jaella yhteiskunnassa määräyksiä siitä, että heidän pyhiä tuntojaan ei saa loukata. Kunhan ei kirkossa tai temppelissä tms. taikka hautajaisissa häiriköidä, niin uskonnollisia tunteita tulee saada liberaalissa | demokratiassa loukata. Koska muuten asioista tulisivat määräämään suvaitsemattomimmat uskonnolliset tahot. (Epäliberaalit demokratiat voivat olla eri asia, toki.)

Mutta Suomen virallinen evankelisluterilainen kirkko – jatkossa käytän tästä lyhennettä SVELK – on sikäli hiukan eri asia, koska kyseessä on Suomen valtion kannalta virallinen kirkkokunta. Sen toimintaa koskee kirkkolaki.

Muuten Suomessa on toinenkin virallinen kirkkokunta, nimeltään Suomen ortodoksinen kirkko. Se on melko piskuinen, ja monet pitävät sitä suvaitsevaisena kirkkona, vaikka ortodoksisuus on menneiden vuosisatojen aikana eri valtakunnissa tavannut olla vallanpitäjien uskollinen käsikassara, joka on sortanut varsinkin toisinajattelijoita. Toisaalta tuossa suhteessa ihan samanlaista väkeä ovat olleet luterilaiset toimijat.

Mutta lisäksi Suomen virallisessa ortodoksisessa kirkossa ei ole vieläkään hyväksytty naisia papeiksi. Ei kovin suvaitsevaista. Eikä homoseksuaaleja. Eikä siellä päättävissä piireissä taideta juuri hyväksyä homoseksuaalisia avioliittojakaan.

Kun meillä Suomessa on nämä kaksi virallista kirkkokuntaa, niin mielestäni tavallaan voisi hyväksyä sen, että niiden virallisuuden vuoksi niiden toimintaa ja oppia tulisi koskea laajemmin kuin muita uskonnollisia yhdyskuntia yleisen mielipiteen. Jos yleinen mielipide on Suomessa sitä mieltä, että naisten pitää saada olla näissä kirkoissa pappeja tai pastoreita, niin näiden kirkkojenkin se pitäisi hyväksyä.

Mutta jos kysytte minun mielipidettäni asiaan yleisemmin, niin itse kannatan protestanttisuuden periaatetta "yleinen pappeus" mahdollisimman tiukasti. Minusta kirkkokunnassa ei tarvitse eikä pidä olla pastoreita ollenkaan. Kirkossa olkaamme kaikki tasa-arvoisia hengellisiä toimijoita.

Ja jos palaan vielä hetkeksi kirjoitukseni melko alussa mainitsemaani paheksuntaani, niin aina jos joku alkaa puhua "kirkosta", niin minä voin kysyä, että mistä kirkosta nyt on kysymys. Ja sitten onkin kiva katsoa, että osaako puhuja kertoa, mistä kirkosta hän oli nyt halunnut puhua.

Historiallisesti sen enempää roomalaiskatolinen kuin evankelisluterilainen kirkkokaan eivät olleet perustaneet Suomessa kirkkoaan vapaaehtoiseen liittymiseen ja kuulumiseen.

Siksi on minusta tavallaan kiva juttu, että mitä enemmän SVELK:stä eroaa jäseniä, niin sitä vähemmän on jatkossa ihmisillä sosiaalista painetta kuulua siihen.

Vuonna 1923 Suomen sivistyneistö oli jo siinä määrin maallistunutta väkeä, että kyettiin saattamaan voimaan uskonnonvapauslaki. Tämä ei olisi maassamme onnistunut ilman maallistumiskehitystä. Luterilaisuus on pohjimmiltaan suvaitsematon uskonnonmuoto.

Mutta tuonkin tärkeän lainsäädännön voimaantulon jälkeen saattoi eräissä piireissä SVELK:n jäsenyys olla merkki kuulumisesta kunnon ihmisiin.

Babylon 5 -sarja näkyy ilmaiseksi ja laillisesti ja on näkyvä yhä enemmän Youtube-palvelussa

Oi, katso, mitä tuolle oli yllättäen tapahtunut melkein välittömästi, alatekstissä. Toivottavasti palaa takaisin.

1990-luvulla tehtiin eräs maineikas fiktiivinen tieteissarja nimeltään Babylon 5. Olen viime aikoina kantanut yhden kaverini minulle valmistamaa Babylon 5 -kaulariipusta kaulassani piintyneesti, koska se symbolisoi totalitarismin vastaisuutta ynnä muuta mukavaa. Lisäksi sarja oli ollut oikeasti todella hyvä.

Eräs yhdistykseni tuore työntekijä H oli jokin aika sitten innoittunut minun ja jonkun toisenkin B5-sarjaa koskevista selonteoista. Hän sitten joutui kuitenkin pian huomaamaan, että sarjaa ei löydy mistään suoratoistopalveluista.

Viime viikon sunnuntaina törmäsin kuitenkin tähän AfterDawn-sivustolla julkaistuun uutisartikkeliin, jossa kerrotaan, että sarja on nyt julkaistu sen tekijänoikeuksien omistajan, Warner Bros. Discoveryn, toimesta vihdoin laillisesti verkkoon globaalisti. Ja mikä parasta, niin sarjaa voi katsoa täysin ilmaiseksi, sillä jakelukanavaksi on valittu YouTube.

Mielenkiintoista kyllä, niin sarja julkaistaan jakso kerrallaan, yksi viikkoa kohti. Youtube-palvelussa on julkaistuna jo mm. sarjan puolitoistatuntinen pilottielokuva The Gathering sekä jokunen jakso, ja olettaisin, että muut sarjaan liittyvät elokuvat, joista merkittävin on In the Beginning, seuraavat myös jossain vaiheessa perässä.

In the Beginning on The Gatheringin ohella mielestäni ainoita B5-elokuvia, jotka sopivat saumattomasti sarjan rakenteeseen. Minun kannaltani niillä muilla elokuvilla ei ole niin väliä, vaikka ehkä kerran ne voivat jotakuta viihdyttää.

In the Beginning kertoo taustaa sille, miksi diplomatian ym. ym. keskukseksi neutraalille avaruuden alueelle perustettu jättimäinen avaruusasema nimeltä Babylon rakennettiin. Taustalla oli ikävä lajien välisestä valitettavasta väärinkäsityksestä johtunut sota, joka oli käydä ihmiskunnalle kovin kalliiksi.

Lajien välinen ymmärrys on elintärkeää.

Babylon 5:ttä tehtiin siis viisi tuotantokautta, ja sarjan yleinen juonirakenne oli lyöty lukkoon jo ennen kuin ensimmäistäkään sarjan jaksoista oli kuvattu. Sarjassa myöskin noudatetaan melko hyvin fysiikan lakeja. Ja sarjan tekoaikaan 1990-luvulla se Babylon 5:n piirre oli ollut lähes ennen näkemätön tieteissarjoissa, että se mitä sarjassa oli aikaisemmin tapahtunut, vaikutti myös siihen, mitä sarjassa tapahtuu tai voi tulevaisuudessa tapahtua.

Yhden wanhan kaverini kanssa olin muuten juuri saanut päätettyä katsomismaratonin. Siitä ei ole montaa päivää, kun olimme katsoneet alusta loppuun aina viimeiseen jaksoon saakka – minun tai hänen DVD-levyiltään – Babylon 5:n. 

Ja alla linkit joihinkin omiin verkkoteksteihini, joissa jonkin verran käsittelen aihetta:

omilla nettisivuillani:
Babylon 5 -tieteissarja

blogeissani:

Vuosi 2024 alkaa kohta olla mennyt (sisältää muun ohella kivan kuvan Babylon 5 -riipuksestani)

Omat esikuvani (fiktiivisiä sekä tosielämän esikuviani)

Pari hajamietelmääni nk. generatiivisesta keinoälystä sekä Babylon 5 -tieteissarjasta 

PS. Olen kertonut asiasta jo työntekijä H:lle. Hän ilahtui.

...

PS. 18.2.2026:  ...ja katosi lähes samantien, ilman selityksiä. Toivottavasti palaa pian takaisin.

Kaaoksen ja mielipuolisuuden voimat maailmassa, suhtaudu

Olen joskus ilmaissut näissä blogeissani (esim. 10.10.2023), että minulle on tärkeää taistella maailmassa vallitsevia kaaoksen ja mielipuolisuuden voimia vastaan ja että lopullinen päämäärä elämässä on järjestäytynyt, sivistynyt yhteiskunta.

Haluaisin esittää nyt lopulta ylläolevaan varauksen: minulle on tärkeää taistella maailmassa vallitsevia kaaoksen ja mielipuolisuuden voimia vastaan, mikäli niitä vastaan on ylipäätään mahdollista taistella.

Mitä on kunkin ihmisen jumala

Voidaan katsoa, että ihmisen jumala on hänen mielensä ja tarkoitustensa ja päämääriensä ilmentymä ja heijastuma. Siksi on minusta tärkeää kieltää kaikki sellaiset uskonnolliset yhdyskunnat, jotka eivät kunnioita muita jumalia kuin omaansa.

Kyse on siitä, että sallitaanko ja säilyykö moninaisuus ihmiskunnassa. Tämä on tärkeä kysymys. Usein vain yhden jumalan olemassaoloon uskovat haluavat painostaa muita ihmisiä uskomaan uskonnollisesti juuri heidän laillaan. Juutalaiset ovat tärkeä poikkeus tähän melko yleiseen sääntöön, mutta tämä johtuu siitä, että juutalainen uskonto on etninen uskonto, johon ei kuulu toisuskoisten käännyttäminen omaan uskoon. Itse asiassa juutalaisuudessa on tehty päinvastoin varsin vaikeaksi kääntyminen juutalaiseksi.

PS.:

Mielestäni intialainen käsitys jumalista on kaikkein "järkevin", jos näin saa sanoa. Kaikkein "korkein" on siinä eräänlainen maailmansielu. Korkeampia "varsinaisia" jumalia on nykyhindulaisuudessa kolme:  Brahma on luojajumala, Vishnu on elämän ylläpitäjä ja Shiva on hävittäjä, mutta samalla uudelleenluova jumala. Näiden voi katsoa olevan maailmansielun ilmentymiä, ja kaikkien muiden jumalien voi taas katsoa olevan näiden kolmen ilmentymiä.

Ilmeisesti 2500 vuotta sitten eläneeksi sanottu buddhalaisuuden perustaja Siddharta Gautama uskoi myös jumalien olemassaoloon, mutta hän kuitenkin opetti, että jumalista voi olla apua vain ajallisissa asioissa, mutta jälleensyntymisasiassa he eivät voineet auttaa.

Joka tapauksessa arvostan buddhalaisuudessa sitä, että se hylkää hindulaisuuden kastijärjestelmän sekä ainakin tietyssä määrin myös hindulaisuuteen kuuluvan naisvihamielisyyden. Jälleensyntymiseen sen enempää kuin eräiden uskontojen teologian helvettiin en kuitenkaan itse henkilökohtaisesti usko. Enkä kyllä taivaaseenkaan.

...Kukaan ei muuten voi palata kuoltuaan tuonpuoleisesta kertomaan, että ei siellä olekaan kuolemanjälkeistä elämää.

Minulla itselläni on kuitenkin, kuten kaikilla muillakin ihmisillä, runsain määrin filosofisia tai uskonnollisia ennakkoluuloja, jollaisiin kuuluvat uskonnolliset opinkappaleet ja filosofiset käsitykset sekä arvot ja eettiset ja moraaliset väittämät. Mutta sellaisia ei mielestäni pidä olettaa tiedoksi. Ihmisen lajiolemukseen kuuluu se, että hän uskoo kaiken maailman höpöjen asioiden olevan totta. Mutta ilman taipumusta tähän me emme olisi enää ihmisiä.

Maltillinen normaali-liberalismini

En pääse näistä poliittisten itsemäärittelyitteni tekemisestä näköjään eroon:

– Kannatan liberalismin vapausoikeuksia.

– Kannatan myös sitä konservatiivista periaatetta, jonka mukaan tulee pyrkiä ennalta estämään poliittisten päätösten tarkoittamattomat haitalliset sivuvaikutukset.

– Kannatan myöskin sosiaalipasifismia. Jos poliitikko ei muuten kannata ajatusta, että kaikilla ihmisillä on ihmisarvo, niin hänen tulee muistaa, että seuraukset ovat luultavasti yhteiskunnassa hirvittävät, jos hän myös toimii politiikassa sen mukaan.

PS. Alla seuraa kuitenkin mausteeksi aivan tavanomaista valitusta, jos lukija sinne asti viitsii lukea kirjoitusta:

Tuo on minusta aika hyvä, ja olen ollut samaa mieltä asiasta itseni kanssa jo viime vuoden 2025 helmikuusta asti. Minusta tuossa on kannaltani jotain pysyvää, mikä antaa minulle mielenrauhaa. Minusta tuntuu myös siltä kuin kyseessä olisi poliittinen ideologia, joka pyrkii pysymään erossa illuusioista.

Toisaalta mielenrauhani on tähän mennessä ollut silti tavallaan jo tiessään. Siitä syystä, että kun olen pyrkinyt olemaan olematta yhteiskunnallisesti liian "sosiaalinen", niin olen alkanut kaivata entistä enemmän sosialismia. Nimittäin syvällä sydämessäni minusta on pitkään tuntunut siltä, että haluaisin niin kovasti olla sosialisti. Mm. tätä asiaa olin käsitellyt yli seitsemän vuotta sitten julkaisemassani blogimerkinnässä Ajatuksiani sosialismista, työväenliikkeestä, Marxista ja marxilaisuudesta.

Markkinatalous vastaa hyvin kuluttajien tarpeisiin, mutta se toimii sosiaalisesti tehokkaasti ainoastaan, mikäli sen toimijoilla on suurin piirtein tai edes jossain määrin yhtä paljon taloudellista valtaa.

Jos joku keksisi sellaisen version sosialismista, josta eivät puuttuisi yksilönvapaudet ja johon ei kuuluisi täysin tai edes melko sataprosenttinen julkisen vallan omistus yrityksistä ja tuotannon ja rahoitusalan toimijoista, niin olisin välittömästi valmis hyppäämään kelkkaan mukaan.

Malli valtion tai julkisen vallan omistuksen laajasta määrästä talouselämän toimijoista ollessaan käytössä heikentää innovatiivisuutta ja yritteliäisyyttä, lisää huomattavasti byrokratiaa ja on myöskin erityisen huono vastaamaan kuluttajien tarpeisiin. Perinteinen sosialismi voi ajaa taloudellista tasa-arvoisuutta, mutta siinä myöskin joudutaan jakamaan niukkuutta sen valuvioista johtuen, koska se ei ole yhtä tehokas tuottamaan tavaroita ja palveluita kuin kapitalismi ja markkinatalous.

Muuten voisin olla korkeintaan jonkinlainen bernsteinilainen sosialidemokraatti.

Mutta lukitsen nyt vastaukseni: joko maltillisen normaali-liberalismin, (maahanmuuttokriittisen) bernsteinilaisuuden taikka hyvänlaatuisen (latinaksi benignus) sosialismin kannattaja. Olen. Toivottavasti tämä pätee tulevaisuudessa. Minulla on nyt kolme vaihtoehtoa tulevaisuutta varten.

Mutta kun tuo henkinen järistys tapahtui minussa jo aika monta kuukautta sitten, niin täytyy kiinnittää huomiota siihen, että monet tässä blogissa julkaisemani blogimerkinnät olen kirjoittanut jo kuukausia aikaisemmin eivätkä välttämättä vastaa täysin niitä näkemyksiäni, jotka minulla on ollut merkinnän julkaisuhetkellä.

Sylvian joululaulu sopisi parhaiten Kauheimmat joululaulut -laulukirjaan

Sylvian joululaulu on jätetty pois tämän vuoden Kauneimmat joululaulut -vihosta, mikä on herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.

Monet ovat tosiaan pitäneet tätä joululaulua kauhean kauniina siitä huolimatta, että lapsia ei kuitenkaan haluttaisi tosiasiassa altistaa sen sanomalle.

Toisaalta olivathan alkuperäiset Grimmin sadutkin olleet hiukan poliittisesti epäkorrekteja. Tosin on huomattava, että ne oli sentään tarkoitettu aikuisille, ja ne olivat tosiaan olleet sisällöltään karkeita ja raakoja.

Mutta miksei kukaan ajattele lapsia!!?1!

Sylvian joululaulun sanoma on sen kauhisteleminen, että jotkut puhkovat "sylvian" eli mustapääkertun (Sylvia atricapilla) silmät ja sen jälkeen pistävät nämä yölinnut sirkuttamaan häkkeihin, jotta niiden lajitoverit tulisivat harhautetuiksi kusipäisten ihmisten verkkoihin.

Mustapääkerttu on siis muuttolintu, joka talvehtii Etelä-Italiassa Sisilian saarella.

Sylvian joululaulu (ruots. Sylvias hälsning från Sicilien) taas on alun perin ollut satusetä Zacharias Topeliuksen (1818-1898 jJs.) vuonna 1853 ruotsinkielisenä julkaisema runo, jonka Karl Collan (1828-1871 jJs.) sävelsi joululauluksi. Runon ovat suomentaneet Elina Vaara (1903–1980 jJs.) ja Martti Korpilahti (1906–1938 jJs.), ja jälkimmäinen suomennos vuodelta 1918 on päätynyt yhdeksi rakastetuimmista joululauluista maassamme Suomessa, koska ihmiset usein tapaavat olla typeriä. Se on itse asiassa homo sapiensin lajiominaisuus.

Aiheeseen myös jotenkin kiinteästi liittyen, niin vuonna 1870 (tai 1874) Z. Topelius oli mukana perustamassa Suomen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä Maj Föreningeniä (suomeksi Kevätyhdistys), jonka tärkein suojelukohde olivat pikkulinnut. Yhdistyksen toimiala laajeni pikapikaa muihin eläimiin, ja sen nykyinen nimi on Helsingin eläinsuojeluyhdistys - Helsingfors djurskyddsförening HESY ry.

Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minusta Sylvian joululaulu sopisi parhaiten Kauheimmat joululaulut -nimiseen laulukirjaan. Minusta siihen voisi kyllä sisällyttää myös Eppu Normaali -musiikkiyhtyeen punkversion kappaleesta Heinillä härkien kaukalon.

500 tuntia lennetty X-Plane 12 -lentosimulaattorilla

Aikaisemmin tällä viikolla, olikohan kyseessä tiistain jälkeinen alkuyö, sain täyteen 500 tuntia kaupallisella X-Plane 12 -lentosimulaattorilla.

Koska oletin, että olin kuitenkin noin prosentin verran simulaattorin käyttöajasta käyttänyt muuhun kuin lentohärvelillä lentämiseen, päätin hankkia täydet 505 tuntia täyteen.

Eli nyt olen lentänyt lentosimulaattorillani täydet 500 tuntia yhteensä.

Tiedän X-Planesta olevan myös olemassa versio oikean fyysisen maailman lentäjien kouluttamista varten. Se oli käynyt minulle ilmi National Geographic -tv-kanavan ohjelmasta Lentoturmat hetki hetkeltä.

Kävin katsomassa sovelluksen hinnan. Se oli tuhat dollaria, ja olettaisin hinnan koskevan asennusta yhteen työasemaan.

"Epäkaupallinen" versioni on maksanut minulle huomattavan paljon vähemmän.

X-Plane on varsin mainio. Myöskin sen graafinen ilme on loistava tai vielä loistavampi, mikäli tietokoneessa riittää potkua. Lisäksi se vielä toimii Linux-(työpöytä)käyttöjärjestelmässäkin.

Vuoden 2021 tammikuussa olin ostanut tehokkaan PC-tietokoneen keskusyksikön yhden kaverini kehotuksesta, kun minulla sattui silloin olemaan hieman ylimääräistä varallisuutta. Hökötys maksoi ilman kuljetuskustannuksia hieman alle 900 euron verran. Siitä tuli pelitietokoneeni ydin. Kaverini lahjoitti minulle tuolloin näytön pelinautintoa varten. Annoin uudelle tietokoneelleni nimen  Monsteri sen ilmiselvän tehon, ja fyysisen koon, vuoksi.

Tai tiukasti ottaen keskusyksikkö ei ollut uusi, sillä kyseessä oli entinen yritystietokone, joka oli saanut uuden elämän myytynä edelleen tietokoneliikkeelle. Ja päädyttyään sitten minulle. Jotkut yritykset kun ovat harrastaneet tällaista, että käyttävät huipputehokkaita työasemia esim. kahden vuoden ajan, kunnes jälleen vaihtavat uusiin.

Olen tavannut käyttää ilmaisua kotilentosimulaattori. Termi viittaa siihen, että kyseisenlaista lentosimulaattoria ei luultavasti tai välttämättä käytetä oikeiden lentäjien koulutukseen vaan sitä käytetään yleensä kotitietokoneella.

Lentoharrastukseni kotilentosimulaattoreilla oli alkanut vuoden 2020 alkupuolella koronapandemiarajoitusten alkamisen vuoksi, kun ei ensin päässyt edes periaatteessa käymään lafkan, josta käytän nimitystä yhdistykseni, paikallisessa toimipisteessä, jossa itse olin tavannut viettää aikaa aika paljon. Samasta yhdistyksestä eräs kaverini nimeltä Hannu ryhtyi hommaan mukaan. Kokoonnuimme tuolloin aina silloin tällöin kotonani. Jonkin ajan päästä toinen kaverini, myöskin yhdistykseni väkeä, tuli hommaan mukaan. Myöhemmin homma kuitenkin alkoi hiipua, kun yhdistys oli taas avautunut, ja myöhemmin koronarajoitukset muutenkin vielä purettiin.

Jälkeenpäin ajatellen olisimme voineet keksiä jonkin halvemman harrastuksen, kuten Tetriksen pelaamisen. Tai edes Taistelun Wesnothista pelaamisen. Jälkimmäistä voi pelata hyvin myös yhdessä kaverin tai kavereiden kanssa. Siinä on omanlaisensa ja hyvin toimiva pelimekaniikka. Minulle olisi käynyt myös poliittisen simulaatiopelin NationStates pelaaminen yhdessä verkossa.

Jouduin ensi alkuun ostamaan itselleni ilotikun, jonka monet tuntevat vain englanninkieliseltä nimitykseltään joystick. Siis kyseessä tuli olla sellainen ilotikku, jossa on kierrettävä sauva sekä vipu kaasun säätämistä varten, eli lentoilotikku. Sauvaa kiertämällä voi siis korvata sivuperäsinpolkimet lentosimulaattorissa.

Paljon myöhemmin tulin ostaneeksi rakkineen, josta olen käyttänyt lyhyttä nimitystä kaasuvivustöhärpäke, joka ei kuvaa laitteen ominaisuuksia kovin kattavasti.

Olin tavannut vuodesta 2020 alkaen lennellä kahdella epäkaupallisella kotilentosimulaattorilla eli GeoFS:llä ja FlightGearillä. Jälkimmäinen näistä on enemmän oikea lentosimulaattori ja edellinen on selvästi "arcademaisempi". GeoFS:ssä ei kotipilotin ole mahdollista hallita ohjaamon asioita yhtä perusteellisesti kuin oikeammissa lentosimulaattoreissa. Myöskin vauriomallinnus on siinä kovin karkea.

GeoFS:ää olen käyttänyt enemmän rentoutumiseen ja FlightGeariä oikean lentotuntuman hakemiseen. GeoFS, joka pyörii internetselaimessa, on myös käytössä paikan, josta käytän nimitystä "yhdistykseni lännenpuoleinen toimipiste", asiakastietokoneessa. Tai no totta kai se on, kun sitä pääsee käyttämään yksinkertaisesti kirjoittamalla selaimen osoitepalkkiin internetosoitteen. Tai internetin hakukoneen kautta.

FlightGear oli ollut liian raskas ohjelmisto siinä pyöriäkseen siitä huolimatta, että se on selvästi kevyempi kuin kaupalliset lentosimulaattorit – tuo Laminar Researchin X-Plane ja Microsoftin FlightSimulator. Ei kykene toimimaan edes uusimmassa asiakastietokoneessa.

Vuonna 2023 yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä oli ollut töissä järjestöapulaisena nainen, jonka onnistuin lyhyessä ajassa kouluttamaan lentämään GeoFS:llä. Tosin on todettava, että hän oli todellinen luonnonlahjakkuus. Hän opetti sitten myös yhdistykseni kävijöitä lentämisen jalossa taidossa. Valitettavasti byrokraattisten syiden vuoksi hän joutui myöhemmin lähtemään palveluksestamme. Hän oli palkkatukityöllistettynä nimittäin meillä, ja siihen aikaan rupeama sai kestää korkeintaan vuoden. Nykyään maksimiaika palkkatukityöllistetyllä on jopa vain kymmenen kuukautta. Ja viimeiset viikot työrupeaman kestosta koostuu ansaituista lomapäivistä.

Kiitokseksi koulutuksestani työntekijämme oli ostanut minulle juuri ennen loppulomalle lähtöään keraamisen minipienoismallin toisen maailmansodan aikaisesta yhdysvaltalaisesta Vought F4U Corsair -hävittäjästä. Säilytän sitä aarteenani.

Koska upea kaasuvivustohärpäkkeeni toimii hyvin ja perusteellisesti ainoastaan X-Planessa, lentelyni epäkaupallisilla lentosimulaattoreilla on vähentynyt sittemmin paljon.

Voin tässä mainita lyhyesti, että X-Planen versio 11:lla olin aloittanut X-Plane -"urani". Paljon myöhemmin vasta ostin sitten itselleni version 12.

Olen aina ollut kiinnostunut lentokoneista ja lentämisestä. Isäni oli ollut lentokonemekaanikko Finnairilla ennen kuin hänet pistettiin eläkeputkeen. Hän kuoli vuonna 2007.

Tunnen (mm.) suomalaisista sotalentäjistä kirjoittaneen ja edelleen kirjoittavan kirjailija Jukka Piipposen, jonka nettisivuja ylläpidän, ja myöskin arvostan suuresti Suomen ilmavoimien merkittävää panosta viime sodissamme.

Olen vuoden 2023 syyskuusta alkaen pitänyt blogia nimeltä Lentoblogi. Sen aihepiiri on lentäminen ja erityisesti virtuaalilentäminen, joka termi tarkoittaa kotilentosimulaattorilla lentämistä.

Oli ollut tarkoitus, että useampikin virtuaalilentämistä harrastavista kavereistani tulisi mukaan kirjoittamaan blogiini, mutta lopulta vain Piipponen on ehtinyt mukaan hommaan. Hän kirjoittaa siihen kuitenkin vain säännöllisen epäsäännöllisesti, koska hänellä on muutakin elämää. Kuten tietokirjailijan ammatti.

Torstaina 11.12.2025 jJs.Suomen aikaa klo 00.53 lentokoneeni pyörät olivat pysähtyneet Australian Darwinin lentokentän kiitotiellä, paikallista Pohjoisterritorion aikaa klo 8.23.

Pelien suoratoistopalvelun Steamin tilaston mukaan olin käyttänyt X-Plane 12- lentosimulaattoria 510 ja puolen tunnin ajan, joten uskon todella lentäneeni nyt sen 500 täyden tunnin ajan tällä.

Olin aloittanut Australian ympäryslentoni lentokentältä, joka sijaitsee hyvän matkaa kaakon suuntaan Darwinista. Darwinissa olin poikennut sitten. Tulin siihen tulokseen, että voisin tehdä – suhteellisen hitaalla – lentokoneella Beechcraft Baron 58:lla, joka oli toiminut jo pitemmän aikaa "vakiolentokoneenani", lentäen Australian ympäri.

BB 58 on alatasoinen sisäänvedettävillä laskutelineillä ja kahdella potkuriturbiinimoottorilla ja hyvin pienellä matkustamolla varustettu pienlentokone. Lensin sillä Darwinista vastapäivään koko Australian ympäri, ja yleensä lensin melko lähellä merta. Välillä tein pieniä poikkeamia reitilläni, mutta Tasmanian saarella en viitsinyt käydä, koska olin käväissyt siellä joskus aikaisemmin. Siis lentosimulaattorilla.

Saatoin lentää suuren osan matkasta 7000 jalan korkeudessa. Nopeuteni saattoi olla melko yleisesti noin 350 km/h. On se sentään vähän parempi nopeus kuin aikaisemmalla vakiolentokoneellani Cessna 172:lla.

Opin lentorupeamani aikana uudelleen pelkäämään pimeää, varsinkin Länsi-Australian osavaltiossa. Siellä ei ole isommin hyviä lentokenttiä.

Olin ennen rupeamaan ryhtymistäni heivannut perämiehen hittoon hytistä ja samoin kaiken mukana kuljetettavan rahdin, olivat nämä sitten tavaraa tai ihmisiä. Yleensä tankkasin polttoainetankit mahdollisimman täyteen löpöä, ja se olikin hiton järkevää.

On toisaalta ollut viimeksi kuluneina vuosina hieman virtuaalilentämistä hankaloittava tekijä, ettei minulla itselläni ole ollut lennonopettajaa.

Lentoblogini aihetunnisteista löytyy myös Australia. Tosin en ole tehnyt siellä selkoa läheskään koko tuosta älyttömän pitkästä lentorupeamastani.

Söpöt ja vähemmän söpöt uskonnot liberaalissa yhteiskunnassa

Mielipiteeni on, että söpösti käyttäytyviä ja toimivia uskontoja, uskonnollisia yhdyskuntia, jumalia ja pyhiä hahmoja tulee arvostaa.

Sellaiset tahot eivät sen enempää henkisen kuin ruumiillisen väkivallan taikka vankeustuomion uhalla yritä saada lisää jäseniä taikka estää jäseniä eroamasta. Ne eivät edes pyri saamaan yhteiskunnassa erityisetuja taikka pyri muuttamaan poliittista järjestelmää uskonnolliseksi.

Muunlaisten taas tulee olla nk. vapaata riistaa. Väkivaltainen uskonto on kauhistus kaikille liberaaleille ihmisille, sekä marxilaisille, sekä kveekareille. Ja osalle muitakin ihmisiä.

Väkivaltaiset uskonnot tulee muussata kengänkoron alle ja lopuksi jauhaa yhdessä ryynimakkaran kanssa tuhjuksi, jota voidaan sitten heitellä seinägraffitien päälle...

Yksinkertaisesti sellainen mies haluan olla

 Haluan olla mies ilman illuusioita.

Kuinka paljon minä kunnioitan "Jumalaa"

Wanhassa kunnon juutalaisessa uskonnossa on kielletty jumalan kuvan tekeminen, koska se voisi johtaa epäjumalien palvontaan.

Juutalaisuuden jälkeläisessä normikristinuskossa, jossa pidetään Jeesus Nasaretilaista Jumalan poikana, on voitu ainakin kuvata Jeesusta, koska tämän oletetaan olleen ja olevan myös ihminen jumaluuden ohella.

Jeesus Nasaretilaisen asema tässä uskonnossa irrottaa tämän juutalaisuuden jyrkästä monoteismista.

Myöhempi juutalaisuuden ja kristinuskon jälkeläinen islam myöskin kieltää tekemästä jumalasta kuvaa.

Juutalaisuuteen kuuluu myös kielto lausua Jumalan nimi turhaan. Ja tämä koskee eniten varsinaista nimeä Jahve, mutta ei juutalaisuuden piirissä Jumalaa mainita muutenkaan mielellään turhaan. Voidaan sana "Jumalakin" sensuroida erilaisilla kikkailuilla.

Islamin piirissä taas pidetään Jumalan nimen lausumista turhaan suorastaan hyveenä, mikä on minusta hieman omituista.

On siis olemassa wanhastaan erityisiä tapoja kunnioittaa Jumalaa. Kun kirjoitan sanan isolla alkukirjaimella, viittaan siihen joidenkin uskontojen opinkappaleeseen, jonka mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, joka on luonut kaiken ja joka vaikuttaa jatkuvasti luomassaan maailmassa.

Jumala-sanan kirjoittamista isolla alkukirjaimella voidaan perustella sillä, että kun on oman uskonnon teologian mukaan olemassa vain yksi jumala, niin sana "jumala" toimii silloin myös hänen nimenään tai sen korvikkeena.

Toisaalta voidaan silti sanoa, että Jumala isolla J:llä on kuitenkin yksi jumalista, kuten onkin.

Eri uskontojen jumalia on yhteensä aivan valtava määrä. Jokainen voi yrittää laskea niiden lukumäärän halutessaan.

Normikristinusko on kuitenkin minusta vuosien varrella pitkälle hiipunut pois.

En oikeastaan edes katso, että voisin uskoa minkäänlaiseen määritelmään Jumalasta.

Siksi kunnioitan häntä ajattelemalla sanan "Jumala" lainausmerkkien sisällä.

Oikea Jumala paenneekin inhimillisiä määrittelyitä. Tai mistä sitä tietää.

Uudet virkanimikkeet epäsukupuolitetuissa viroissa

On näköjään olemassa Wikipediassa artikkelikin aiheesta sukupuolittuneisuus suomen kielessä. Siinä käsitellään myös ammattinimikkeiden historiallisista syistä johtuneesta sukupuolittuneisuudesta.

Tässä olisi esimerkkinä useita tunnettuja wanhoja ammattinimikkeitä:

virkamies
palomies
talonmies
lakimies
esimies
ulosottomies
perämies

Periaatteessa nimikkeissä sana "mies" voitaisiin korvata sanalla "henkilö", mutta sanasta tulisi silloin varmaan useimpien suomalaisten mielestä liian pitkä ja jäykkä. Jälkimmäisessä sanassa on kuitenkin kolme kirjainta enemmän kuin edellisessä. Vai miltä nämä teidän mielestänne näyttävät?:

virkahenkilö
palohenkilö
talonhenkilö
lakihenkilö
esihenkilö
ulosottohenkilö
perähenkilö

Minusta esihenkilö on näistä ainoa, joka voisi kelvata jatkuvaan käyttoon johtuen siitä, että yhdyssanan ensimmäinen osa "esi"-, joka sisältää vain kolme kirjainta, tekee sanasta riittävän lyhyen.

Muita nimikkeitä varten ehdottaisin sellaista, että sana "henkilö" lyhennettäisiin ja rankasti muotoon "lö". Sanaa ei pitäisi käyttää omana erillisenä sananaan koskaan, vaan sitä käytettäisiin ainoastaan tällaisten ammattinimikkeiden jälkimmäisenä osana. Saataisiin kätevästi tällaiset ammattinimikkeet:

virkalö
palolö
talonlö
lakilö
esilö / esihenkilö
ulosottolö
perälö

Anglikaaninen kirkko on nyt ikään kuin tai jopa tosiasiallisesti jakaantunut kahtia

Anglikaaninen kirkko – ja sen tuore hajaannus – sattuu olemaan tämän blogimerkintäni aihe, mikä voi herättää suurta vihastusta, ja sen kirjoittamista voidaan laajalti pitää huonona siirtona.

Aihe voi myös tuntua suomalaisista lukijoista kaukaiselta asialta, vaikka kyseinen kirkkokunta on kuitenkin jäsenmäärältään suurin kaikista protestanttisista kirkkokunnista, joten voidaan sanoa ainakin maailmalla sillä olevan merkitystä. Luterilaisuus taas on varsin pieni protestanttiseksi kirkkokunnaksi. Näh näh, oikea lahko. (Sanon nyt kuin Matti Vanhanen aikoinaan: "Anteeksi.")

Olen saanut jostain sen käsityksen, että Anglikaanisen kirkon teologia on lähinnä reformoitua mallia, mutta sen kirkkojärjestys ja uskonnonharjoitus ovat siihen nähden melko katolistyyppisiä. Anglikaaninen kirkko onkin toiminut eräänlaisena välittäjänä roomalaiskatolisen kirkon ja protestanttisten kirkkojen välillä.

Nimensä mukaisesti kirkko on Englannin kirkko, joka on sitten levinnyt ympäri maailmaa englantilaisen ja brittiläisen imperialismin ja siirtolaisuuden mukana viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana. Ja toki suuressa määrin myöskin ihan lähetystyön kautta.

Kuuluisa rotusortohallinnon vastaisesta rauhanomaisesta toiminnasta tunnettu eteläafrikkalainen arkkipiispa Desmond Tutu (1931-2021) oli eläessään ollut Anglikaanisen kirkon hanuja. Nuorena olin muuten yrittänyt maalata hienon muotokuvan öljyväreillä hänestä. (Taulu ei ole säilynyt nykyaikaan.)

Anglikaanisen kirkon hengellisenä johtajana toimii Canterburyn arkkipiispa. Tämänhetkinen korkein eli kaikkein ylin kirkon johtaja taas on kunkinhetkinen YKK:n hallitseva monarkki. Joka tällä hetkellä on kuningas Charles.

Tämän pitkän johdannon kautta pääsen vihdoin kiinni otsikon aiheeseen:

Olen tavannut lueskella silloin tällöin yhdysvaltalaisten vapaa-ajattelijoiden blogeja sisältävää sivustoa (voi tuonne toki kirjoittaa muitakin englannin kieltä käyttäviä vapaa-ajattelijoita kuin yhdysvaltalaisia) nimeltään Freethoughtblogs. Omat uskonnolliset käsitykseni ovat siinä määrin pehmeitä ja pyöreitä, että melkein itsekin käyn vapaa-ajattelijasta. 

Sivustolla on julkaistunut 21.10.2025 jKr. Adam Leen kirjoittama blogimerkintä otsikolla The Anglican schism culminates.

Hän antaa siinä ymmärtää, että näyttää siltä kuin Anglikaaninen kirkko olisi jakaantunut (tai jakaantumassa) kahtia. Merkittävä osa kirkon teologeista ja virkahenkilöistä on nimittäin sitä mieltä, että on sääli, että kirkossa on ruvettu hyväksymään naispuolisia pastoreita viroissa. Myöskin väki on voinut olla hyvin järkyttynyttä siitä, että viime aikoina kirkon piirissä päättäjät ovat alkaneet yhä enenevässä määrin suvaitsemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Jälkimmäisessä tapauksessa on siis mitä ilmeisimmin kyse siitä, että ei haluta antaa näihin vähemmistöihin kuuluville oikeutta tulla vihityksi haluamansa laisen henkilön kanssa kristilliseen – tai anglikaaniseen – avioliittoon. Mutta mukana toki saattaa olla joskus myös pitemmälle vietyä inhoa.

Konservatiivisten lähinnä afrikkalaisten anglikaanisten paikalliskirkkojen liitto, joka käyttää itsestään nimitystä Global Anglican Future Conference (=Maailmanlaajuinen anglikaaninen tulevaisuuskonferenssi) on ilmeisesti nyt sitten julkisesti ilmaissut, että he ovat ottaneet haltuunsa anglikaanisen ehtoollisen ("taken control of the Anglican Communion").

Ehtoollinen on ollut alun perin kristinuskoisten Jeesus Nasaretilaisen – kuoli 30-luvulla kiduttavasti teloitettuna –  ja tämän antaman uhrin muistoksi tai pyhäksi kunniaksi viettämä muistoateria, joka on aikaa myöten käytännön syiden vuoksi supistunut siihen, että ehtoollinen jaetaan seurakuntalaisille vain suppeana ja kitalakeen helposti tarttuvana minileipänä sekä siemauksena viiniä.

Tämä GAFCON kannattaa vuonna 2008 julkaistua Jerusalemin julistusta, joka kannattaa näitä perinteisinä ja muuttumattomina kristillisinä arvoina pitämiään asioita muuttuvassa maailmassa.

GAFKON-lafkan teologista kantaa kannattavat anglikaaniset kirkot ovat näinollen nyt siis sanoutuneet irti Canterburyn arkkipiispan alaisuudesta sekä muista asiaan liittyvistä asianhaaroista.

Anglikaaninen kirkko on täten enemmän tai vähemmän virallisesti jakaantunut kahtia. Canterburyn arkkipiispa ei ole enää kaikkien anglikaanien hengellinen johtaja. Kirkko on jakautunut siis modernimpaan ja perinteisempään versioon.

Mutta tulevaisuus näyttää, että missä määrin Anglikaaninen kirkko todella on jakautunut kahtia. Onko tämä pelkkä lyhyt puffahdus, joka päättyy konservatiivisemmilla anglikaanisilla kansanosilla maailmalla suruun? Vai onko meillä maailmassa todellakin esim. viiden vuoden kuluttua kaksi merkittävää mutta teologisilta kannoiltaan jossain määrin eriävää kirkkokuntaa anglikaanisen maailman sisällä.

Se on joka tapauksessa varsin varmaa, että seuraavien 20 vuoden aikana ei Englannin valtionkirkkona tule toimimaan muu kuin perinteinen, ei kun tämä nykyisin moderni ja huippunykyaikainen, anglikaaninen kirkko.

Jos ketään kiinnostaa oma teologinen asemani, niin oma virkakäsitykseni on mahdollisimman matalakirkollinen, joten en edes periaatteessa osaa ottaa osaa kiistaan taikka kiistoihin virkakäsityksistä, varsinkaan, kun en tapaa käydä missään messuissa tai jumalan- tai temppelipalveluksissa tms.

Tai, no, oikeasti olen sitä mieltä, että ei pidä kristillisessä seurakunnassa olla sen enempää pappeja kuin pastoreitakaan, joten kysymys on kannaltani mieletön. Ja yritänkö minä nyt matkia Wittgensteinia (1889-1951)?

Mitä taas tulee kysymykseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöläisten oikeuksista tulla vihityksi pyhään avioliittoon kirkossa, niin mielestäni sen pitäisi olla kunkin kirkkokunnan oma asia, että kuinka asiaan suhtautuvat. Jokaisella on toki oikeus perustaa oma kirkkonsa tai uskonnollinen yhdyskunta.

Itse kannatan edistyksellisyyttä vain kohtuullisessa määrin toki. En esim. yritysten sosialisointia, rotuoppia valkoisten pahuudesta, käsitystä Suomen itsenäistymisen Venäjästä natsistisuudesta taikka kommunistisen tai kansallissosialistisen puolueen yksinvaltaa.

Varmuuden vuoksi mainitsen vielä, että minusta on väärin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten vainoaminen. Ja siviilivihkimisen tulisi mielestäni tietysti aina olla mahdollista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöläisille.

Siteeraan lopuksi 1990-luvun mainion Babylon 5 -tieteissarjan yhden jakson nimeä (tämä on vitsi):

Sic transit Vir.

Teen maagisia riittejä

Jos haluan, että joku ihminen tulee käymään sovitusti luonani ja vieläpä suhteellisen ajoissa, niin voin ruveta tekemään mitä tahansa kivaa ja keskittymistä vaativaa harrastusta, jota ei mielellään kukaan saa keskeyttää. Tällaisia harrastuksia voivat minulla olla esim. lentäminen kaupallisella lentosimulaattorillani X-Planella taikka kieltenharrastaminen.

Tällä tavalla taivutan jumalat huolehtimaan siitä, että tulen keskeytetyksi juuri silloin, kun olen tekemässä jotain tuiki järkevää tai mielenkiintoista. Aina tämä ei ikävä kyllä toimi.

Tähän jotenkin liittyen. 30-35 vuotta sitten olin tehnyt muistiinpanoja eräästä uskonnonpsykologisesta teoksesta, joka oli  antanut minulle jopa jossain määrin herätteitä. Paljon myöhemmin olen nettisivuillani julkaissut tekstin Uskonto ja maailmankuva, jossa käsittelen tuon kirjan esitystä.

Sen kirjoittaja, joka oli Suomen virallisen evankelisluterilisen kirkon teologi, oli pohjannut sen sveitsiläisen psykologian klassikon Jean Piaget'n (1896-1980) näkemyksiin. Kirjan mukaan maailmankuvilla on aina jonkinlainen rakenne, ja iän myötä ihmisen kyky omaksua erilaisia maailmankuvan tyyppejä lisääntyy. Ja sama koskee siis myös uskonnollisia maailmankuvia.

Siteeraan seuraavassa omaa kirjoitustani tähän asiaan liittyen:

Primitiivisen maailmankuvan tunnusmerkkinä voidaan pitää näkemystä, että kaikki tapahtumat ovat elävien olentojen aiheuttamia. Maailmankuva ei tunne lainalaisuutta. Toinen tunnusmerkki on se, että maailman ajatellaan olevan staattinen: siinä ei ajatella olevan tiettyyn suuntaan vaikuttavia muutoksia.

"Primitiivisissä kulttuureissa" moraali on tapamoraalia. Muunlaista eettisyyttä kuin yhteiskunnan lakien ja normien noudattamista ei primitiivinen maailmankuva tunne. Tästä syystä primitiivisten ihmisten eettinen näkemys ei varmasti voi olla kovin korkeatasoinen.

Primitiiviseen maailmankuvaan perustuvia uskontoja nimitetään usein animistisiksi.

Primitiivinen ihminen ei tunne lainalaisuutta myöskään jumalien toiminnassa. Niinpä hän kokee, että hänen tulee taivuttaa jumala itselleen suosiolliseksi. Tämä tapahtuu rukouksin, uhrein ja riitein. Animististen uskontojen jumalat ovat kovin ihmisenkaltaisia, niiden mieli voi herkästi muuttua. Niinpä primitiivinen palvoja ei ikinä voi olla täysin varma siitä, haluaako hänen jumalansa auttaa häntä.

Tietoturvapäivitysten saaminen vuoden lisäajaksi Windows 10:lle vaatii vielä rekisteröitymisen Microsoftin salaperäiseen ohjelmaan pikapikaa [päivitetty]

Päivitys:

Microsoftin Windows 10 -käyttöjärjestelmän yleinen tukiaika on päättymässä 14. lokakuuta 2025. Se ei näköjään aivan viimeisimmän tiedon mukaan kuitenkaan tarkoita tietoturvapäivitysten päättymistä. Nyt Microsoft on ilmoittanut luopuvansa Euroopan talousalueella myös aiemmin julkistamastaan edellytyksestä ilmaisten tietoturvapäivitysten saamiseksi.

Kiitoksia kuluttajien oikeuksia ajavan Euroconsumersin painostukselle.

Windows 10 -tietokoneen liittäminen Extended Security Updates (ESU) -ohjelmaan onnistuu asetuksista. Käytössä pitää olla vähintään Windows 10:n 22H2-versio.

Mutta aivan viimeisimmän tiedon mukaan Microsoft on sittemmin kuitenkin Euroconsumersille aikaisemmin lähettämäänsä kirjelmää korjannut sillä tiedolla, että ESU-paketin käyttö vaatii joka tapauksessa käyttäjältään Microsoft-tilin.

Alla alkuperäinen tekstini:

No nyt menee jälleen kerran erikoisemmaksi julkaisusyklini. Olen tapojeni orja, ja tapaan julkaista tässä blogissani merkinnän kullakin viikolla joko keskiviikkona, tai tiistaina sekä torstaina, taikka maanantaina, keskiviikkona sekä perjantaina.

Tällä viikolla julkaisin vasta keskiviikkona ensimmäisen blogimerkintäni, ja silti nyt vielä tänään perjantaina yhden. Maailmassa on selvästi virhe.

Mutta nyt lopulta sitten asiaan, joka on asia, josta puhun blogeissani nyt jo kolmatta kertaa tällä viikolla (tätä lajia ei tule enempää, tai siis tällä viikolla ei tule)...:

Aikaisin alkuvuonna oli tullut tieto, että Microsoft-yhtiö antaa Windows 10 -käyttöjärjestelmänsä käyttäjille sittenkin vuoden lisäaikaa käyttää sitä täysillä tietoturvapäivityksillä varustettuna ilman eri maksua. Suomalaisille(kin) käyttäjille on olemassa sellainen vaihtoehto, että ihmisen tulee ottaa käyttöön Microsoftin pilvipalvelu OneDrive. Näin Microsoft saa lisää käyttäjiä omistamalleen pilvipalvelulle, mutta uusia ominaisuuksia Windows 10 -käyttöjärjestelmään ei enää tule vuoden 2025 lokakuun 14. päivästä alkaen. Eli jos on käytössä Windows 10:n käyttäjillä OneDrive, niin sinne pitää sitten pistää varmuuskopiot omista tiedoista. Tosin Microsoftin antama ilmaistila pilvipalvelussaan voi tulla äkkiä täyteen, sillä tallennustilaa on vain viiden gigatavun verran, mikä on nykyaikana melko vähän. Mutta äkkiäkös sitä ihminen kaivaa kuvettaan ja maksaa yhtiölle rahaa.

Myöhemmin eli ihan viime tingassa on saatu sitten tieto, että kyseisen ylimääräisen vuoden kestävän tietoturvapäivitystuen saa ihminen vain, mikäli hän on rekisteröitynyt Microsoftin Laajennetut tietoturvapäivitykset (Extended Security Updates, ESU) -ohjelmaan. Tosin edes Suomen Ylellä ei ollut vielä 24.9.2025 tietoa siitä, että milloin ihmiset Suomessa pääsevät ohjelmaan rekisteröitymään. Täytyy nyt minun(kin) todeta, että Mikkisofta on jättänyt homman toooodella viime tinkaan. Ehkä tarkoitus on ollut saada myytyä Windows 11 wanhoille käyttäjille puolipakolla.

Ja täytyy vielä huomauttaa, että ei kannata ohjelmasta myöhästyä, mikäli haluaa ylimääräisen vuoden ajan saada ilmaiseksi Windows kymppiinsä Microsoftilta järjestelmän tietoturvapäivitykset. Ohjelmaan tulee saada siirryttyä viimeistään lokakuun 13. päivänä tänä vuonna 2025. Tätä myöhemmin se ei enää ole mahdollista.

Ja vuoden kuluttua, eli vuoden 2026 lokakuussa, joka tapauksessa päättyy Microsoftin ilmainen tietoturvapäivitystuki Windows 10:n käyttäjille, lopullisesti. Siitä pitäen ei käyttöjärjestelmään tule enää tietoturvapäivityksiä, eli se muuttuu ennen pitkää rei'ikkääksi, eli siitä tulee "matopurkki", eli yksilön tietoturva tulee olemaan mennyttä. Ei ainakaan kannata Windows 10:ssä sitten hoidella enää pankkiasioita.

Täytyy sanoa, että onneksi ongelma ei koske minua. Olen käyttänyt kotitietokoneideni käyttöjärjestelmänä Linuxia 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä alkaen. Olen silti joutunut auttamaan useita tuttujani nyt Windows 10:n suhteen ja vuosien varrella yleensä Windowsin kanssa.

Tärkein syy Windowsin nuivintaani ja Linuxin käyttöön on ollut vapauden arvostaminen. En halua olla sidoksissa suuryhtiöön, joka määrää alusta loppuun, mitä sen käyttöjärjestelmässä on ja pitää olla. Linuxhan on hajautettu projekti. (Lisäksi minusta on kiva, että Linuxin laittoi aikoinaan alkuun suomalainen tietojenkäsittelytieteen opiskelija Linus Torvalds.)

Jos saan sanoa hiukan tuhmasti, niin Microsoft hoitaa Windowsinsa kuten Neuvostoliiton kommunistinen puolue ja kansallissosialistisen Saksan hallitseva puolue Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (anteeksi redundanssi): määrätään kaikki ylhäältä alaspäin.

Microsoft on myöskin käyttänyt vuosien varrella runsaasti kyynärpäitään kilpailun tukahduttamiseksi. Linuxilla toisaalta on ollut ongelma, joka kuuluu myös sen parhaisiin piirteisiin: on olemassa runsaasti erilaisia Linuxin levitysversioita, ja jo pelkästään tästä syystä Linux-käyttöjärjestelmä vaatii käyttäjältään enemmän "oppineisuutta" kuin Microsoftin Windows, jonka eri versiot eroavat toisistaan vain vähäisen.

Linuxin ohella on toki olemassa muitakin avoimeen lähdekoodiin perustuvia käyttöjärjestelmiä. Tärkeimpänä niistä pitää varmaankin mainita vapaat BSD-käyttöjärjestelmät, mutta niiden voi keskimäärin sanoa sopivan huonommin aloittelijoille kuin eräiden suosittujen Linuxin levitysversioiden.

Äoipiqwhwjoiqoqrwhrqhoqrhrqhrohrjjfqwuigqu ja Ä-pilkku, eli vielä yksi poliittinen itsemäärittelyni

Minusta on jossain määrin omaperäinen aikoinaan keksimäni poliittinen itsemäärittelyni "sekulaarin konservatismin kannattaja".

Tuollaisena tuo on mielestäni melkein täysin riittävä. Alakaneetiksi liittäisin kuitenkin vielä lisämääreen "liberaalin demokratian kannattaja".

Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva."

PS: Otsikon tämänkertainen erityinen outous johtuu mitä luultavimmin siitä, että minusta olisin voinut käyttää ajan, jonka käytin tämän kirjoittamiseen, jonkin verran paremmin, jos olisin tehnyt jotain järkevää, sillä tämänkaltaisia tekstinpätkiä olen tuottanut mitä suurimmassa määrin jo aikaisemmin. Onneksi edellisinä päivinä kaksi lukijakommentoijaani olivat ystävällisesti tuottaneet jotain erityisen kivaa siteerausblogini yhteen merkintään lukijakommenttiensa sisältämien ajatusten muodossa. Ne saivat minut miettimään erästä oikein hienoa poliittista asiaa. Oikein hienoa, kun omat aivot virittyvät uudella tavalla.

Olenko minä oikeistolainen vaiko vasemmistolainen

Jos ajatellaan, että jos on olemassa poliittinen oikeisto, poliittinen keskusta ja poliittinen vasemmisto, niin minä koen silloin olevani keskustavasemmistolainen. Minun maailmassani tämä tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin sosialidemokratia joko Marxilla (1818-1883), Engelsillä (1820-1895) ja Bernsteinilla tai ilman. Bernsteinin on tässä tarkoitus lieventää Marxin ja Engelsin aatteellisia ylilyöntejä ja huteja. Eli hyväksytään markkinatalous yksityisine yrityksineen, mutta tasoitetaan ja rajoitetaan ainakin sen pahimpia ylilyöntejä. Eduard Bernstein voidaan myös jättää pois ja ajatella minun kannattavan sosialidemokratiaa sanan yleisessä merkityksessä.

Jos taas ajatellaan, että on vain poliittinen oikeisto ja sitten poliittinen vasemmisto, niin silloin koen olevani vasemmistolainen. Vaikka toki silloin sijoitun mitä luultavimmin täsmälleen oikeiston viereen poliittisessa kannassani.

Voisin nimittää "omaa" puoluettani työväenpuolueeksi, mutta mielestäni sen kannattaisi olla pikemminkin avoin kansanpuolue, vaikka sen pitäisikin olla kriittinen pieneläjien nuivimista kohtaan.

...Jos ja kun en kannata elinkeinoelämän laajaa sosialisointia, niin voidaan jättää pois myös luokkataistelu.

Mutta oikeasti en halua esiintyä sen enempää oikeistolaisena kuin vasemmistolaisenakaan, mutta en myöskään keskustalaisena. Sen sijaan olen EDELLÄ ja muuta paskaa.

Katson olevani demokratian kannattaja ja demokratian kentässä poliittisesti maltillinen.

Mutta koska en kannata elinkeinoelämän sosialisointia ja koska olen kyllästynyt suomalaisen sosialidemokratian tämänhetkiseen suhteelliseen hedelmättömyyteen, niin ehkä minun olisi parempi sijoittaa itseni sittenkin porvarilliselle puolelle mutta joka tapauksessa oikeistososialidemokratian viereen.

Olen näköjään ollut "uskonnollisen humanismin" kannattaja jo pitkään

Siitä on jo pitkä aika, kun törmäsin käsitteeseen "uskonnollinen humanismi".

Siinä on se vitsi, jos siinä mitään vitsiä haluaa nähdä, ettei "uskonnollisen humanismin" kannattaja ole pohjimmiltaan juurikaan uskonnollinen tai uskovainen.

Kuten suomenkielinen Wikipedia kertoo, niin hepun nimeltä Edward L. Ericson mukaan...

uskonnolliset humanistit eivät usko jumaliin, henkiin, sielun kuolemattomuuteen, tuonpuoleiseen eivätkä minkäänlaisiin pelastusoppeihin. He rakentavat ihmiskunnan tulevaisuuden älyllisyyden, tieteen, henkisen vapauden, yksilön vastuun ja ihmisten yhteistoiminnan varaan

(Tuo ei taida olla suora siteeraus, mutta se näyttää hyvältä tällä tavalla tekstiin sisennettynä.)

Mielestäni paras suomenkielinen termi asialle voisi olla uskontomyönteinen humanismi.

Hepun mukaan myös hartaus, herkkyys, yhteenkuuluvuus ja pyhyyden kokemus on uskontojen ja uskonnollisuuden ydin ja olennainen osa ihmismieltä, ja se jää joka tapauksessa jäljelle, vaikka usko henkilö-jumalaan häviää.

Yksi syy olla "uskonnollinen humanisti" on se, että mikäli yhteiskunnasta pyritään juurimaan pois uskonnollisuus, voi olla seurauksena se, että ihmiset hakevat näitä kokemuksia järjestäytyneen uskonnon helmasta.

En minä ole ihan viime vuosina tuntenutkaan kovin suurta intoa käydä henkistä sotaretkeä uskontoa sinänsä vastaan. Ja vaikka tuntisin, niin ei uskonnon vastainen "ristiretki" johda kuitenkaan uskonnon häviämiseen, vaan se vain painuu maan alle ja saa ehkä entistä vahingollisempia muotoja.

Satuin yli puoli vuotta sitten lukemaan vapaa-ajattelijoiden lehdestä mentalisti Pete Poskiparran haastattelun, joka oli otsikoitu Kyllästyin olemaan kiukkuinen ateisti. Tuon perusteella Poskipartakin vaikuttaisi olevan "uskonnollisen humanismin" kannattaja.

Itse olen muuten arvostanut "aina" taikureita ja mentalisteja siitä syystä, että nämä ovat varsin hyviä paljastamaan huijauksia.

Törmättyäni aikoinani tähän "uskonnollista humanismia" käsittelevään Wikipedian artikkeliin, totesin olevani itsekin tämän liikkeen linjoilla.

Olen ollut jo pitemmän aikaa sitä mieltä, että uskontojen kukat saakoot yhteiskunnassa kukkia, kunhan rikkaruohot, joiksi nimittäisin toisinajattelijoiden ja tieteen voimakasta nuivimista sekä uskonnollisen valtion kannattamista, pidetään kurissa.

Yksi tärkeä syy minulle tähän asenteeseeni on ollut se, että likimain kaikilla ihmisillä, ja myös tieteellistä ja järkiperäistä ajattelua kannattavilla ihmisillä, on runsaasti sellaisia käsityksiä, jotka eivät nk. pidä missään määrin vettä. Mielettömiä olemme tässä mielessä kaikki. No emme välttämättä aivan samassa määrin mielettömiä, sillä ihmisissä on eroja, mutta mielettömiä yhtä kaikki. Ihmiset ovat kaikki vailla "Jumalan" kirkkautta.

Rakkaus ja raiskaaminen ovat tieteelliseltä kannalta katsottuna samaa molekyylibiologiaa ilman arvoeroja. Vaikka ihmiset kuinka uskoisivat tieteeseen, niin arvot ja muu henkilökohtainen maailmankatsomus tuovat tieteen ohella muuta merkitystä, ja järjestystä, ihmisten ja yhteiskuntien elämään ja toimintaan.

Olemassaolon perimmäisissä kysymyksissä ei kuitenkaan voi olla objektiivisia todisteita yhtään mistään.

Sallittakoon radikaali ja hieman epätavallinenkin esimerkki aiheesta. Ainakin periaatteessa tieteessä voitaisiin tutkia sitä, että millä lailla raiskaajan väkivallanteostaan saamaa nautintoa voitaisiin lisätä. Mutta tosiasiassa kuitenkin ihmisten omasta päästään keksimät lait, normit, arvot ja henkilökohtainen maailmankatsomus rajoittavat sitä, mitä tieteessä tutkitaan ja voidaan tutkia. Ne vaikuttavat niin tutkijan, tutkimuksen rahoittajan kuin tieteellistä tutkimusta säänteleviä lakeja säätävien tahojen toimintaan.

Tuollaista vapaan tieteellisen tutkimuksen rajoittamista voidaan pitää eräänlaisena poliittisena konservatismina, mutta minusta näyttää siltä, että likimain kaikki ihmiset kannattavat sitä. Mitä tahansa ei voida tutkia tieteellisesti koska aina tulee elämän eli muiden ihmisten asettamia esteitä sellaisen tielle. Kyllä eläinlajimme homo sapiens on sitten konservatiivisista konservatiivisin!

Siteeraan muistinvaraisesti: kuten eräs henkilö on aikoinaan jossakin lausunut: "Arvot ovat kaikki uskontoa tai ennakkoluuloja.

Ne johtuvat siitä, että ihminen on tarinoiden luomista ja kertomista rakastava voimakkaasti kulttuuria luova, säilyttävä ja välittävä eläinlaji.

Listaukseni hienoista poliittisista ajatuksista

Tätä voi niin halutessaan pitää yhtenä lukuisista vuosien varrella tässä blogissani julkaisemistani poliittisista itsemäärittelyistäni. Tämä eroaa melkein kaikista muista aikaisemmista kuitenkin siinä, että en ole siinä pyrkinyt ollenkaan minimalisoimaan sitä, kuinka monta kohtaa sisällytän siihen. Jos laskin oikein, niin listauksessa on 20 kokonaista kohtaa. Oi, siis, katso:

Kannatetaan demokratiaa.

Kannatetaan oikeusvaltiota.

Kannatetaan keksimääni seksikästä poliittista järjestelmää, vaikka se on huono.

Kannatetaan luonnon- ja ympäristönsuojelua.

Kannatetaan liberalismin yksilönvapauksia, mukaan lukien sananvapaus, joka on tarkoitettu ennen kaikkea "väärää" mieltä oleville.

Pyritään siihen, että poliittisilla päätöksillä olisi mahdollisimman vähän tarkoittamattomia sivuvaikutuksia.

Kannatetaan periaatetta, että sitä ei pidä yrittää korjata, mikä ei ole rikki.

Kuitenkin tunnustetaan, että joskus joudutaan tekemään uudistuksia, ettei yhteiskunta ole tai mene rikki.

Hyväksytään markkinatalous yksityisine yrityksineen, mutta tasoitetaan ja rajoitetaan sen pahimpia ylilyöntejä.

Kannatetaan ajatusta, että julkisen vallan tulee lieventää ihmisten eriarvoisista lähtökohdista johtuvaa epätasa-arvoa. 

Kannatetaan filosofi John Rawlsin (1921-2002) vapausperiaatetta ja eroperiaatetta: Vapausperiaatteen mukaan kaikille ihmisille tulee taata mahdollisimman laajat vapaudet siten, etteivät ne rajoita toisten ihmisten samanlaisia vapauksia. Eroperiaatteen mukaan taas vain ne taloudelliset erot ovat oikeudenmukaisia, jotka maksimoivat sen kansalaisen aseman, joka loppujen lopuksi jää huonoimpaan asemaan. Joidenkin ihmisten kohdalla voidaan siis oikeuttaa korkeammat tulot, jos se hyödyttää myös vähäosaisimpia.

Todetaan, että on olemassa nk. luonnollisia monopoleja, joita julkisen vallan ei käytännön syistä kannata antaa markkinoitten hoidettavaksi.

Pidetään rasismia eli käsitystä, että jokin ihmisrotu tai etninen ihmisryhmä on luonnollisesti "alempi", vihamielisenä järjelle ja ihmisyydelle.

Uskotaan, että liberaalihko nationalismi on tai voi olla myönteinen yhteiskunnallinen voima, ja uskotaan myös, että kiihkonationalismi on vähemmän myönteinen yhteiskunnallinen voima. Hyväksytään kansalaisten ihmiskasvoisen nationalismin ilmaisut.

Uskotaan, että valtio on Järjen instrumentti, jonka tulee ajaa kansan ja kansakunnan hyvinvointia.

Kannatetaan ihmisoikeuksien globalisaatiota.

Vastustetaan poliittista uskonnollisuutta, uskonnollista arkipukeutumista, pyhän sodan ajatusta uskonnossa ja naisten, miesten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten syrjimistä uskonnon varjolla, eläinten rituaaliteurastuksia, naisten, tyttöjen, miesten ja poikien sukuelinten silpomista uskonnollisilla perusteilla. Valtion ja julkisen vallan tulee olla uskonnollisesti sitoutumattomia yksin lukuunottamatta valtiollisen ja yleisuskonnollisen Korkeimman olennon tai Tuntemattoman jumalan kultin virallisiin menoihin osallistumista.

Vastustetaan poliittista väkivaltaa.

Vastustetaan oikofobiaa eli fobiaa omaa kansaa kohtaan (fobiassa on kyse sairaalloisesta pelosta).

Vastustetaan monikulttuurisuutta siinä mielessä, että vastustetaan rinnakkaisyhteiskuntien syntymistä yhteiskunnan sisälle.

Kannustetaan kansojen, kansakuntien ja valtioiden välistä rauhanomaista yhteistyötä yhteisten arvojen ja etujen pohjalta.

Uskotaan, että julkista valtaa ei pidä oleellisessa määrin luovuttaa ei-julkisille tahoille.