Miten on mahdollista, että sukupuolen korjaus estää lapsen saamisen ilman sijaissynnyttäjää tai adoptiota?

Siteeraan klassista pätkää autenttisista Lääkäreiden saneluista: "Kotitilalla tehty sukupuolen vaihdos, joten työt vähenemässä."

Näin oli tv-ohjelmatiedoissa jokunen vuosi sitten kuulunut erään ohjelman sisällön kuvaus:

Meidän vauvamme - moderni ihme. Jake ja Hannah Graf ovat avioituneet kaksi vuotta sitten ja ovat aina halunneet lapsen. Koska kumpikin on korjannut sukupuolensa, he tarvitsevat ulkopuolisen apua eli sijaissynnyttäjän. Ohjelmassa seurataan, miten prosessi etenee. Miten käy, kun koronapandemia iskee ja synnytyksen on määrä tapahtua meren takana Pohjois-Irlannissa? Brittiläinen dokumentti (2020).

Miten on mahdollista, että sukupuolen korjaaminen estää lapsen saamisen ilman sijaissynnyttäjää tai adoptiota?

Onko maailmassa virhe?

Onko Jumalaa olemassa?

PS. Minusta on oikeasti maailmassa olemassa sellaisia ihmisiä, joiden henkinen kokemus omasta sukupuolestaan eroaa heidän ulkoisista sukupuolisisista tuntomerkeistään. Elämä on outoa, ja sen kanssa täytyy elää. Oikeastaan ymmärrän näiden ihmisten halun käydä (rankassa) leikkauksessa muokkauttamassa asiaa.

Sukupuolten tasa-arvosta ja samanarvoisuudesta

Viime Jeesuksen vuoden 2022 melko lopulla tuli ulos sellainen uutinen, että nainen vihdoin kelpaa kolaritestien törmäys­nuken malliksi. Uutinen on siksi hyvä, että naiset keskimäärin loukkaantuvat liikenneturmissa miehiä herkemmin. Hehän ovat keskimäärin rakenteeltaan miehiä hentorakenteisempia ja lyhyempiä.

Jos puhutaan sukupuolten tasa-arvosta, niin mielestäni on mahtavaa, että suomen kielessä on kaksi sanaa eli samanarvoisuus ja tasa-arvo, jotka tarkoittavat melkein mutta eivät täysin samaa asiaa. Itse käsitän asian niin, että "samanarvoisuus" merkitsee ennen kaikkea sukupuolten filosofista ja uskonnollisluonteista samanarvoisuutta. "Tasa-arvo" taas viittaa poliittiseen tasa-arvoon.

Yhteiskunnallinen samanarvoisuus on filosofinen abstraktio, joka ei ole tieteellisessä mielessä falsifioitavissa, kun taas tasa-arvoisuuden voisi kuvitella olevan ainakin periaatteessa saavutettavissa ja myös osoitettavissa todeksi. Tosin sukupuolten tasa-arvoa arvona ei voida myöskään perustella muuten kuin uskonnollisluonteisilla väittämillä.

Kirjoitukseni ensimmäisen kappaleen asian ohella olen kuitenkin löytänyt joitakin muitakin ongelmia sukupuolten tasa-arvon käsitteessä:

Naiset kouluttautuvat keskimäärin enemmän kuin miehet.

Poikien koulumenestys on keskimäärin pienempi kuin tyttöjen.

Miehet ottavat keskimäärin enemmän riskejä kuin naiset.

Miessukupuolen edustajia on keskimäärin vastakkaisen sukupuolen edustajien vaikeampi raiskata kuin naissukupuolen edustajia on, jo pelkästään sukupuolisidonnaisista anatomisista yksityiskohdista johtuen. Toisaalta nainen voi tulla myös raiskauksesta raskaaksi, mikä on melko paha juttu ainakin minun mielestäni, kun taas mies ei voi.

Miessukupuolen edustajat ovat keskimäärin vahvempia kuin naissukupuolen edustajat. Tämä osaltaan näkyy myös raiskaustilastoissa. Miehet raiskaavat naisia enemmän kuin naiset miehiä.

Miessukupuolen edustajissa on vähä-älyisiä sekä huippuälykkäitä enemmän kuin naissukupuolen edustajissa. Tämä ilmeisesti johtuu siitä, että älykkyyden periytymisellä on jotain tekemistä X-kromosomin kanssa. Koska naisella niitä on kaksi, tämä tasoittaa naisilla älykkyyden vaihtelua.

Miehet syrjäytyvät yhteiskunnassa enemmän kuin naiset. Miessukupuolen edustajissa on enemmän kuin naissukupuolen edustajissa pitkäaikaistyöttömiä, asunnottomia, päihdeongelmaisia, vankeja ja seksiä saamattomia.

Kansanterveystilastoissa miehillä on enemmän sairautta kuin naisilla.

Miehet kuolevat nuorempina kuin naiset.

65 vuoden eläköitymisikä tarkoittaa että suomalaiselle naiselle tulee keskimäärin 20 eläkevuotta ja suomalaiselle miehelle 14 eläkevuotta. Tämä on selvää kansallisvarallisuuden siirtoa naissukupuolelle.

Muurareista suurin osa on miehiä ja samoin viemärinpuhdistajista ja roska-auton kuljettajista. Näillä aloille soisi myös ilmestyvän lisää naisia. Jos feministit pitävät naisten pienempää edustusta yhteiskunnan huipulla tasa-arvon puutteena, niin toki tulee pitää sellaisena sitäkin, että miehet joutuvat melko lailla hoitamaan monet raskaat ja likaiset hommat. Eli sellaiset hommat, joista niiden tekijät eivät saa yhteiskunnallista statusta.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, kun naisillakin on miesten tavoin vapaus enemmän tai vähemmän valita, mihin kouluttautuu ja mitä työtä aikoo tehdä, lisääntyy työelämän jakautuminen "miesten" ja "naisten" töihin.

Naisten hypergamia eli taipumus valita itselleen sukupuoliystävyysmies yhteiskunnalliselta statukselta itseään korkeammalta yllättäen lisääntyy tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

Naiset keskimäärin arvostavat eri asioita potentiaalisessa sukupuoliystävyyshenkilössä kuin miehet.

Koska naiset Suomessa ovat nykyisin keskimäärin koulutetumpia kuin miehet. niin aikaisempaakin suurempi osa miehistä syrjäytyy parisuhde- ja seksimarkkinoilta. Toisaalta taas miesten yhteiskunnallinen eliitti, eli miehet, joilla on statusta, on hyvin haluttua kamaa niinsanotusti naisten keskuudessa. Koska miehiä on kuitenkin suurin piirtein yhtä paljon kuin naisia, tai ainakin ennen vanhusikää on, tämä aiheuttaa sen, että jotkut miehet saavat pillua niin paljon kuin vain haluavat. Sitä tulee ovista ja ikkunoista, joskus jopa seinän läpi. Tämä voi merkitä tällaisilla miehillä myös yhteen ja ainoaan sukupuoliystävyyshenkilöön sitoutumisen halun vähenemistä. Myöskin lienee totta, että melkein nainen kuin nainen, kunhan on alle 50-vuotias, saa niin halutessaan ainakin seksiä elämäänsä piristämään. Samaa ei voi sanoa läheskään jokaisesta miehestä.

Jotkut feministit katsovat seksiä ja parisuhdetta saamattomia miehiä nenänvarttaan pitkin ja sanovat: "Ei seksin puutteeseen kuole!" Tällaiset ihmiset ovat yhtä täynnä myötätuntoa kuin jotkut Yhdysvaltain Republikaanisen puolueen jäsenet, jotka sanovat slummien asukkaille: "Jokaisesta voi tulla halutessaan toimitusjohtaja tai rikas." Tällainen suhtautuminen nousee siitä, että nämä ihmiset katsovat toisten olevan itseään alempiarvoisia. Heistä ei tulisi hyviä sosialisteja kyllä. Eikä heitä voi katsoa yhteiskunnallisesti hyödyllisiksi.

Mitä tulee naisten hypergamiaan, niin sille on olemassa kuitenkin luonnollinen selitys. Nimittäin naisilla on kullakin vain joitakin harvoja isokokoisia sukusoluja nimeltä munasolut. Niitä pitää käyttää harkiten. Miehillä taas on sukusolujaan eli siittiöitä tuhlattavaksi asti. Ja naiset joutuvat kehollaan panostamaan lapsen saantiin paljon enemmän kuin miehet: sikiön kehittyminen ja kantaminen kohdussa vaativat paljon resursseja naisen ruumiilta. Lisäksi tulee vielä mahdollinen sikiön syntymän jälkeinen imetysruljanssikin. Joten naisten valikoivuus vastakkaisen sukupuolen edustajien suhteen tulee tämän asian kautta varsin ymmärrettäväksi.

Uimahalleissa on naissiivoojat miesten puolella, mutta ei miessiivoajia naisten puolella. Tämä on myöskin selkeä puute sukupuolten tasa-arvon kannalta.

Uimahalleissa naiset saavat halutessaan käyttää kokovartalopukua, mutta samaa iloa ei suoda miehille.

Vain nainen voi tulla raskaaksi. Mies ei. Siitä huolimatta miehillä ei ole Suomessa oikeutta kohdunvuokraamiseen. Toisaalta naiset joutuvat säännöstelemään omaa raskaaksituloaan seksikäyttäytymisellään, mistä asiasta miehet taas eivät samalla lailla kärsi.

Pakollinen asepalvelus koskee Suomessa vain miehiä. Naisia ei koske asevelvollisuus, vaan he sen sijaan saavat niin halutessaan mennä suorittamaan varusmiespalveluksen. Joku voi tähän nyt sanoa vastaväitteenä, että koska naiset synnyttävät, niin siksi heidän ei ole pakko suorittaa varusmiespalvelusta. Mutta naisille ei ole kuitenkaan asetettu velvollisuutta synnyttää. Ei ainakaan meidän yhteiskunnassamme. Ja abortin saa myös kuka tahansa nainen Suomessa niin halutessaan. Lapsia ei naisen ole koskaan pakko saada.

Kannatan toki sellaista, että kummastakin sukupuolesta parhaat pääsisivät hoitamaan kansakuntamme sotilaallista puolustusta.

Naisten asepalveluksen vapaaehtoisuutta voi toki niin halutessaan perustella sillä, että kansakunnan uusintamisessa naisten lukumäärä on tärkeämpi kuin miesten. Miehet sopivat siis tältä kantilta katsoen paremmin tykinruoaksi kuin naiset.

Nainen saa halutessaan abortoida sisällään kasvavan sikiön, mutta hänen sukupuoliystävyysmiehellään ei ole asiassa mitään sananvaltaa. Jos nainen taas haluaa synnyttää sikiön, jolloin tästä tulee syntymän ihmeessä täysivertainen ihminen, niin hänen sukupuoliystävyysmiehensä ei voi estää tätä millään laillisella keinolla. Onneksi sentään, jos naista vatsan puolelle potkaisemalla mies aiheuttaa sikiön abortoitumisen, niin häntä ei voida silloin syyttää lain edessä murhasta. Tai siis ei ainakaan Suomessa. Suomalaisessa yhteiskunnassahan ennen syntymää sikiö on vain potentiaalinen ongelmajäte samalla kun se on (vain) potentiaalinen ihminen. Joten siksi mies saa tällaiseen syyllistyttyään vain syytteen pahoinpitelystä, ellei nainen kuole.

Historiallisesti naisten asema on lähes yhteiskunnasta riippumatta ollut heikompi kuin miesten. Onneksi asiaan on tullut melko lailla muutosta parempaan suuntaan varsinkin länsimaisissa yhteiskunnissa viimeksi kuluneiden noin 155 vuoden aikana.

Voin siis joka tapauksessa perustellusti sanoa, että vaikka uskon sukupuolten samanarvoisuuteen, joka usko on oikeastaan uskonnollista laatua oleva eikä todeksi osoitettavissa oleva väittämä, niin varsinkin sukupuolten tasa-arvo on melko lailla hyvin ongelmallinen asia. Sukupuolten tasa-arvon käsite vaikuttaa tosielämässä olevan melko lailla stiiknafuulia.

Ehdotankin, että jatkossa termiä "sukupuolten tasa-arvo" vältetään käyttämästä, ellei sillä tarkoiteta suppeampaa tasa-arvon sisällystä eli ennen kaikkea sitä, että kummankin sukupuolen edustajat ovat keskimäärin äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia. Lisäksi tulisi olla selvää, ettei esim. työhönotossa ketään saisi syrjiä sukupuolen perusteella.

Yhdysvaltain Republikaanisessa puolueessa yhä useammat ovat alkaneet kannattaa kristinuskon pakkosyöttöä

Yhdysvalloissa oli vasta äskettäin pidetty kongressin – sikäläinen kaksikamarinen eduskunta – nk. välivaaleja, joissa valittiin noin kolmasosa senaattoreista – kuuden vuoden vaalikausi – ja kaikki edustajainhuoneen jäsenet – vaalikausi vain kaksi vuotta. Hieman yllättäen Demokraattinen puolue saavutti torjuntavoiton niissä, vaikka maan hallitsija eli presidentti on Demokraattisen puolueen jäsen. Nimittäin presidentin puolue on tavannut aina kärsiä kongressin vaaleissa suurehkoja tappioita. Nyt tappioita tuli paljon odotettua vähemmän. Demokraatit säilyttivät juuri ja juuri enemmistön senaatin paikoista, mutta menettivät niukasti eduskuntajainhuoneen Republikaaneille. Ilmeisesti edellisen presidentin, vahvan miehen Donald Trumpin edustama faktio Republikaanisessa puolueessa ei nautikaan puolueen kannattajien piirissä jakamatonta suosiota. Mutta siitä huolimatta pääsen seuraavassa itse asiaan.

Salon-sivustolla 29.7.2022 julkaistussa Amanda Marcotten kirjoittamassa englanninkielisessä artikkelissa The backlash to Christianity: Republicans are now panicked — but they only have themselves to blame käsitellään Yhdysvaltain Republikaanisen puolueen ja kristinuskon erikoisemmaksi ja vaikeaksi käyvää suhdetta.

Artikkelissa todetaan, että vaikka kristinusko on edelleen vahvoilla Yhdysvalloissa, niin se on kuitenkin nyt alamäessä. Vähemmän kuin puolet yhdysvaltalaisista edes kuuluu mihinkään kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Nuorempi osa väestöä yhä useammin kokee muut asiat kuin kristinuskon kiinnostavammaksi.

Yhdysvalloissa on liittovaltion tasolla enemmistövaalitavasta johtuen tosiasiallisesti voimassa kaksipuoluejärjestelmä. Republikaaninen puolue on kahdesta pääpuolueesta oikeistolaisempi ja Demokraattinen puolue on vasemmistolaisempi. Sivumennen sanoen Demokraatit ovat vasemmistolaisempia siis siinä mielessä, että he ikään kuin vastaavat näkemyksiltään Suomen Kokoomusta, joka – vaikka se luetaan Suomessa oikeistopuolueeksi – on paljon Yhdysvaltain Republikaanista puoluetta vasemmistolaisempi.

Republikaanisessa puolueessa kannatetaan enemmän kovaa yhteiskunnallista kuria ja vahvoja asevoimia kuin Demokraattisessa puolueessa. Demokraattisen puolueen piirissä taas kannatetaan enemmän vähemmistöjen ja naisten oikeuksia sekä sosiaalisia oikeuksia kuin Republikaanisessa puolueessa.

Republikaanisesta puolueesta myös löytävät Demokraattista puoluetta herkemmin poliittisen kodin sellaiset ihmiset, jotka kannattavat kristillistä valtiota. Puolue olikin viimeksi kuluneina vuosikymmeninä profiloitunut eräänlaiseksi koti, uskonto, ja isänmaa -puolueeksi. Tällainen puolueesta oli tullut ilmeisesti 1980-luvulla. Demokraattien muuttuminen eräällä tavalla vasemmistolaisemmaksi vaihtoehdoksi juontaa juurensa jo 1930-luvulle, jolloin presidentti Franklin Delano Roosevelt oli perustanut sosiaalisen ohjelman nimeltä New Deal maailmanlaman runnomien kansalaisten auttamiseksi. Puolue profiloitui tällaiseksi lisää 1960-luvulta lähtien, jolloin puolue alkoi hieman yllättäen kannattaa neekerien kansalaisoikeuksia. Tässä on huomattava se, että Demokraatit olivat alun perin kannattaneet neekeriorjuutta, ja sen 1860-luvulla tapahtuneen lakkauttamisen jälkeen puolue oli profiloitunut rotuerottelun kannattajana. Republikaaninen puolue oli alun perin ollut näistä kahdesta se edistyksellisempi.

Artikkelin kirjoittajan Amanda Marcotten mukaan ihmisten menettäessä uskoaan  yhä useammat Republikaanisessa puolueessa kannattavat paniikkireaktiona kristinuskon pakkosyöttämistä ihmisille valtion taholta.

Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä lukee näin (suomennos minun): Kongressin ei tule säätää lakia jonkin tietyn uskonnon kunnioittamisesta tai vapaan uskonnonharjoituksen kieltämisestä; taikka sananvapauden, tai lehdistön vapauden, rajoittamiseksi; taikka ihmisten vapaan kokoontumisvapauden rajoittamiseksi, ja valitusoikeuden hallinnolle rajoittamiseksi.

Marcotten mukaan Yhdysvalloissa yhä useammat Republikaanisen puolueen jäsenet hylkäävät maansa perustuslain ensimmäisen lisäyksen sen myytin hyväksi, jonka mukaan ei ole olemassa kirkon (tai uskonnollisen yhdyskunnan) ja valtion eroa.

Kirjoittaja toteaa, että aikaisemmin kristillinen nationalismi, jonka mukaan Yhdysvaltain tulisi olla nimenomaan kristitty kansakunta ja lainsäädännön tulisi panna täytäntöön kristillisiä uskomuksia, oli ollut ajatus, jota kukaan ei olisi voinut ajatellakaan Yhdysvaltain politiikassa. Ja että nykyään tällainen ajattelu on normaalia Republikaanien trumppilaisen haaran sisällä. Amanda Marcotte kertoo siteeraten toista kirjoittajaa Heather "Digby" Partonia, että Pennsylvanian kuvernöörinvaalien republikaaninen ehdokas Doug Mastriano tuskin on piilottanut kristillisnationalistisia katsomuksiaan. Mies on kaveerannut erään Andrew Torban kanssa, joka täysin avoimesti lausuu seuraavanlaisia asioita: "Emme halua ihmisiä, jotka ovat ateisteja. Emme halua ihmisiä, jotka ovat juutalaisia", koska maan tulisi olla "nimenomaisesti kristitty maa".

Jos lukijaa asia kiinnostaa, niin voin kertoa, että Yhdistyneen kuningaskunnan nykyisen Yhdysvaltain alueen itäosan alkuperäisistä siirtokunnista kveekari William Pennin perustama Pennsylvania oli aluksi ainoa siirtokunnista, jossa oli voimassa uskonnonvapaus. Kuitenkin, tavanomaisempien kristittyjen muutettua laajoin joukoin siirtokuntaan, sen uskonnollinen suvaitsevaisuus heikkeni.

Mastriano muuten hävisi Pennsylvanian kuvernöörinvaalit Demokraattien Josh Shapirolle suurehkolla äänten erolla. Ero oli 14 prosenttiyksikköä itse asiassa. Shapiro oli toiminut osavaltion oikeusministerinä ennen kuvernööriksi tuloaan.

Yhdysvalloissa julkisissa kouluissa ei saa olla tunnustuksellista uskonnonopetusta. Yhdysvaltain Korkein oikeus, jonka tehtävä on tulkita, onko lainsäädntö sopusoinnussa maan perustuslain kanssa, on äskettäin tukenut erästä lukion (siis High School, joka on useampivuotisempi kuin meikäläinen lukio) jalkapallovalmentajaa tämän halussa, että koulussa voitaisiin pitää oppilaille enemmän tai vähemmän pakollisia rukoushetkiä. Marcotte siteeraa Washington Post -lehteä, jonka mukaan aktivistit ovat valmistautumassa ajamaan uskonnollista palvontaa julkisiin kouluihin ympäri maata.

Kirjoittaja kertoo myös bloggari Roy Edroson dokumentoineen, että republikaanit perustelevat kyseistä hanketta kirkkojen tyhjillä penkeillä.

Marcotten mielestä pakotettu usko on moraalisesti tuomittavaa ja suora ihmisoikeuksien loukkaus. Olen itse asiassa samaa mieltä. Hän myös sanoo, että jos Republikaanit haluavat tietää, ketä syyttää kristinuskoisuuden vähenemisestä Yhdysvalloissa, niin he voivat katsoa peiliin.

Yhdysvalloissa on kirjoittajan mukaan olemassa kulttuurinen jako valkoisten kansoittamien kirkkokuntien ja nuorempien yhdysvaltalaisten välillä sellaisten asioiden kohdalla kuin tiede, koulutus ja sukupuolten tasa-arvo. Näiden kirkkojen nuoremmat jäsenet yhä useammin torjuvat vanhempien jäsenten seksismin, homofobian ja tieteen vastaiset asenteet.

Koska nämä kirkot eivät uudistu tasa-arvoisemmiksi ja tiedettä kunnioittavammiksi, ne joutuvat huomaamaan, että nämä nuoremmat ihmiset nostavat ns. kytkintä.

Nämä trendit kirjoittajan mukaan voimistuvat Korkeimman oikeuden hylättyä aborttioikeuden liittovaltion tasolla taanneen Korkeimman oikeuden aikaisemman Roe vastaan Wade -nimellä tunnetun päätöksen vuodelta 1973, erityisesti, kun republikaaneista tulee yhä fanaattisempia pyrkimyksessään rangaista yhdysvaltalaisia seksin harrastamisesta. Yhdysvaltain kongressin alahuoneessa edustajainhuoneessa kaikki republikaanien kansanedustajat kahdeksaa lukuunottamatta olivat äänestäneet ehkäisyoikeutta vastaan. Harvempi kuin neljännes heistä äänesti tukeakseen samasukupuolisten avioliitto-oikeuksia. Mutta molemmat oikeudet ovat kuitenkin Yhdysvalloissa valtavan suosittuja. 84 % yhdysvaltalaisista nimittäin kannattaa oikeutta käyttää ehkäisyä ja 99 % heteroseksuaaleista seksiä harjoittaneista on käyttänyt sitä. Yli 70 % yhdysvaltalaisista kannattaa samasukupuolisten avioliitto-oikeutta.

Kuten sanottu, niin Republikaanien paniikkireagointi maallistumiseen aiheuttaa konservatiivisemman kristinuskon hylkimistä.

Jotkut ihmisistä kuitenkin etsiytyvät liberaalimpiin kirkkoihin, kirjoittaja toteaa. Mutta ihmisille on yksinkertaisempaa ja helpompaa yksinkertaisesti luopua kokonaan kristinuskosta.

Jos ketään kiinnostaa tämän jälkeen, niin Yhdysvaltain 44. presidentti Barack Obama – virassa 2009-2017 – joka paitsi että oli maansa historian ensimmäinen presidentti, jossa oli neekeriverta – hän oli mulatti ja on edelleen – on kannattanut liberaalimpaa kristinuskon tulkintaa kuin nämä monet Republikaanisen puolueen jäsenet, joita Amanda Marcotte oli kirjoituksessaan käsitellyt. Obama on ollut Demokraattisen puolueen jäsen.

PS. Kveekarihenkisenä ihmisenä minua ottavat päähän ihmiset, jotka nk. tunkevat uskontoa toisten kurkusta alas.

Lopullinen totuus laista nk. tasa-arvoisesta avioliitosta

Lukijani ovat voineet huomata, että olen hieman soutanut ja huovannut näkemyksissäni koskien nk. sukupuolineutraalia avioliittolakia. Asiassa on monia puolia, ja ne ovat viime kuukaudetkin eläneet möyrien hiljaisesti mielessäni.

Olen tavannut ajatella, että homoseksuaalisuus lähes yksinomaan syntyy yksilössä jo ennen hänen syntymäänsä kohdussa esim. hormonaalisten tekijöiden vaikutuksesta. Ja että siksi ei ole mitään erityistä edes uskonnollista syytä nuivia homoseksuaaleja, jotka eivät voi taipumukselleen mitään. Toisaalta kuitenkin minulla itselläni on ollut jonkinlainen taipumus kannattaa avioliitto-asiaa vain miehen ja naisen väliseksi.

Mutta päässäni on kuitenkin tapahtunut kehitystä, joten voin nyt sanoa, että toistaiseksi näyttäisi siltä, että nykyään kannattaisin seuraavanlaista mallia avioliittoa koskevaksi lainsäädännöksi.

Olen (nyt) sitä mieltä, että käsite avioliitto sen yleistä merkitystä lukuun ottamatta tulisi poistaa avioliittolaista. Alettaisiin puhua vaikka seksuaaliliitoista. Laki olisi sikäli sukupuolineutraali, että kaksi samaa sukupuolta olevaa homoseksuaaliakin voisivat solmia keskenään seksuaaliliiton.

Lainsäädäntö sisältäisi puolison perimiseen liittyviä valmispaketteja, joista pariskunnat voisivat seksuaaliliiton solmiessaan valita.

Homoseksuaalipareille ei kuitenkaan suotaisi adoptio-oikeutta lapsiin. Ainoa poikkeus tästä säännöstä olisi puolison kuolema, jolloin puolison lapsen voisi helposti adoptoida.

Lainsäädäntö ei nykyiseen tapaan erottelisi avio- ja avoliittoja, vaan seksuaaliliitto syntyisi yhdessäasumisen ja seksuaalisen kanssakäymisen johdosta automaattisesti ennen pitkää. Tietysti voisi entiseen tapaan rekisteröidä liittonsa, ja se olisi itse asiassa pakollista, jos haluaisi saada mahdollista seksuaaliliittoon liittyvää julkista taloudellista tukea.

Moniavioisuus olisi luonnollisestikin kiellettyä, koska ensinnäkin se merkitsee naissukupuolen huonompaa asemaa yhteiskunnassa, ja toiseksi koska naiset harvemmin kuin miehet olisivat valmiita hankkimaan useampia puolisoita, moniavioisuus aiheuttaisi sukupuolista vääristymää, mikä puolestaan aiheuttaisi epävakautta yhteiskunnassa.

Kukin uskonnollinen yhdyskunta voisi halutessaan vihkiä pariskuntia avioliittoon, mutta sillä ei olisi lain voimaa. Eli seksuaaliliitossa olisi kyse aina joko siviilivihkimisestä taikka sitten yksinkertaisesti pysyvämmänluonteisesta yhdessä asumisesta ja seksuaalisesta kanssakäymisestä.

Avioliitto yleisroomalaiseen tapaan

Minusta olisi hienoa, jos avioliitto voitaisiin solmia keskinäisellä epämuodollisella sopimuksella. Niin muuten tehtiin muinaisessa Roomassa. Juridiikan kannalta tämä merkitsisi sitä, että Suomen lain tarkoittamat "avioliitto" ja "avoliitto" yhdistettäisiin.

Avioliitto voitaisiin edelleen solmia uskonnollisten yhdyskuntien palvontapaikoissa tai maistraatissa, mutta olisi jossain määrin avioparin itsensä asia, milloin sen rekisteröi tai ilmoittaa siitä julkiselle vallalle. Kuitenkin, jos asialla olisi merkitystä avioparin julkiselta vallalta saamien tukien nauttimisen kannalta, niin silloin asiasta olisi pakko ilmoittaa.

Jos pariskunta eläisi yhdessä pitempään eikä hiiskuisi avioliiton solmimisesta kenellekään, niin yhdessä asuminen vuoden ajan katsottaisiin kuitenkin kaikissa tapauksissa avioliitoksi, jos todistajia yhdessäasumiselle olisi.

Moniavioisuuden sallimista mallini ei sisältäisi.

Tämänkaltaisia ajatuksia minulla on ollut 1990-luvulta alkaen.

Jatkaisin kuitenkin vielä malliani ottamalla esiin Jaskan pauhantaa -blogin pitäjän mm. blogimerkinnässään Parisuhteen menneisyys, turbulenssi ja tulevaisuus esittämän mielestäni arvokkaan ajatuksen avioliiton tekemisestä kaksivaiheiseksi. Oi, katso:

Avioliitosta tulisi tehdä kaksivaiheinen (hauska analogia autokouluun!). Avioliitto solmittaisiin edelleen normaaliin tapaan, mutta sen juridinen merkitys jaettaisiin kahteen vaiheeseen sen mukaan, onko avioparilla yhteisiä lapsia vai ei.

Ykkösvaihe olisi eräänlainen "kevytavioliitto", jossa esimerkiksi puolisoiden keskinäinen perintöoikeus olisi nykyistä vähäisempi. Avioeroprosessi olisi samanlainen kuin nykyään tai helpompi. Puolisoiden omaisuus olisi erillinen, avio-oikeutta toisen omaisuuteen ei olisi.

Vasta ensimmäisen yhteisen lapsen synnyttyä siirryttäisiin kakkosvaiheeseen (toki suoraan tähän, mikäli avioliittoa solmittaessa yhteisiä lapsia olisi jo). Siinä avio-oikeus toisen omaisuuteen olisi nykyisenlainen, ellei avioehtoa olisi. Avioeroprosessi olisi nykyistä vaativampi, esimerkiksi avioliittoneuvonnassa käynti olisi pakollinen ennen kuin prosessi käynnistyisi virallisesti tai jotain muuta vastaavaa.

Verotuksellisesti alaikäisten lasten vanhemmille suotaisiin mahdollisuus tulojen tasajakoon. Tämä mm. vähentäisi sosiaalitukien tarvetta, kannustaisi lasten hankintaan nuorempana, helpottaisi koulutettujen vanhempien taloustilannetta eli kannustaisi samalla kouluttautumaan ja sitouttaisi puolisoja yhteen.

Jätin lainauksesta pois kohdan, joka on ristiriidassa ennen lainausta esittämäni kanssa.

Sanoisin lopuksi, että homoseksuaalipariskunnille tulisi mielestäni sallia em. ykkösvaiheen avioliitto.

SDP:läinen kaupunginvaltuutettu Nasima Razmyar liehui Jussi Halla-ahosta

Afganistanilaissyntyinen kaupunginvaltuutettu ja "rauhan uskonnon" kannattaja Nasima Razmyar (sd.) ennustaa blogissaan, että europarlamentaarikko Jussi Halla-aho (ps.) asettuu perjantaina eduskuntavaaliehdokkaaksi. Razmyar sanoo myös sydän läpättäen ja mieli hehkuvana pyhästä sodasta, ei kun vihasta, että tämän tavoitteena on kerätä "jokaisen rasistin ääni Helsingistä". Hänen mukaansa Halla-aho "ratsastaa Pariisin terrori-iskulla". Razmyar itse kieltäytyy aktiivisesti muistelemasta jokunen vuosi sitten tapahtunutta norjalaisen Anders Behring Breivikin nuorisojoukkomurhatempauksella ratsastamista, johon olivat syyllisiä ihan muut ihmiset kuin Halla-aho.

Hän sanoo, että "rauhan uskontoa" kannattavat pyhän sodan kannattajat eli jihadistit ja "äärioikeistolaiset" tarvitsevat toisiaan. Hänen mukaansa jihadistit tarvitsevat tukea maltillisilta "rauhan uskonnon" kannattajilta, ja tuki löytyy helpommin, jos näitä syyllistetään äärimmäisten "rauhan uskonnon" kannattajien tekemistä murhaiskuista. Häneltä jää kuitenkin selittämättä se, että miten olisi sellainen ylipäätään mahdollista, että "maltilliset" "rauhan uskonnon" kannattajat voisivat ruveta tukemaan jihadismia.

Razmyarin blogista uutisoi ensimmäisenä hassusti nimetty Demokraatti.

Minusta olisi kuitenkin asiallista, jos Nasima Razmyar itse irtisanoutuisi oman uskontonsa profeetasta, joka tämän uskonnon mukaan on oikean opin erehtymätön opettaja ja oikean elämäntavan esikuva. Tämä profeetta oli rosvo- ja sotapäällikkö, orjanomistaja, raiskaaja ja murhaaja. Hän myös pani 9-vuotiasta tyttöä, joka oli hänen "vaimonsa". "Avioliitto" oli siis pantu täytäntöön tytön ollessa 9-vuotias, mutta se oli "solmittu" islamilaisten lähteiden mukaan jo silloin, kun tyttö oli vasta 6- tai 7-vuotias. Pedofiiliksi en toki miestä sano, sillä sellainen on Suomen lain mukaan laitonta. En edes vihjaa.

Tämä profeetta oli perustanut uskonnon, joka lähtee siitä, että maailma pitää valloittaa miekalla sille. Tämän uskonnon mukaan "rauha" tarkoittaa sitä, että maailma on jossain vaiheessa saatettu tämän uskonnon alaisuuteen.

Jos SDP:n Nasima Razmyar on kuitenkin jo irtisanoutunut uskontonsa profeetasta, niin pyydän anteeksi väärää luuloani hänestä.

...Lopuksi voit halutessasi käydä lukemassa joitakin vanhempia Breivikiin, pahaan Hommaforumiin, edistyksellisyyteen ja rauhan uskonnoksi nimitettyyn uskontoon liittyviä blogimerkintöjäni. Oi, katso:

Maiskuttelen Hommaforumilla [runo]

Vastajihadismi ja törkyilijät

Hommaforum vai homofoorumi?

Ja niin Breivik tuomittiin vankeuteen

Natsien ja Breivikin yhtäläisyydet ja eroavaisuudet

...
PS 17.1.2015: Jussi Halla-aho on ilmoittanut jäävänsä europarlamenttiin elikkä ei ole ehdolla tämän kevään eduskuntavaaleissa. Onneksi on olemassa hyviä ehdokkaita ilman häntäkin.

Naissukupuolen eliitin naimaongelma

Naissukupuolen edustajilla on taipumus pyrkiä naimaan vastakkaisen sukupuolen edustaja vähintään omalta tasoltaan mutta mieluiten itseään ylempää. Tai ainakin keskimäärin on näin. Tämä johtuu ihmislajin evoluutiohistorian oikusta.

Joskus törmää siihen, että kauhean korkeasti koulutetut naiset valittavat, että miksei heille millään löydy fiksua miestä. Tämä ongelmahan johtuu juuri tästä naissukupuolen taipumuksesta. Ja sitä paitsi naiset ovat Suomessa keskimäärin miehiä koulutetumpaa väkeä. Miessukupuolen älyllisyhteiskunnallista eliittiä olevat yksilöt tapaavat olla kerta kaikkiaan hyvin haluttua väkeä, noin keskimäärin, vastakkaisen sukupuolen taholta. Heitä ei läheskään riitä naiseliitin edustajille.

Tähän yhteiskunnalliseen ongelmaan olisi kuitenkin olemassa yhteiskunnallinen ratkaisu. Jos tahtoa olisi, niin me voisimme päästä ongelmasta eroon.

Naisten pitäisi vain ruveta kouluttautumaan vähemmän. Minusta olisi hyvä, jos naissukupuolen edustajista vain kymmenen prosenttia suorittaisi jonkin yliopistollisen tutkinnon. Luulen, että tämä prosenttiluku olisi riittävän alhainen, jotta ongelma tulisi ratkaistuksi. Ja tietenkin miessukupuolen edustajista aikaisempaa suuremman osuuden tulisi sitten opiskella yliopistossa, jotta yhteiskuntamme ei kurjistuisi runsaasti heikentyneen koulutustason vuoksi.

Etiikalla ei pitäisi perustella tasa-arvoista avioliittolakia

Etiikkaan on toistuvasti vedottu keskusteltaessa tasa-arvoisesta avioliittolaista. Se on huono peruste. Itse asiassa sitä ei pitäisi käyttää ollenkaan.

Etiikkaa ja politiikkaa ei saa sekoittaa keskenään.

Etiikka voi käydä perusteeksi sille, miten ihminen itse toimii. Mutta on väärin yrittää sen perusteella määrätä muiden ihmisten elämästä. Jokaisen pitää elää omaa elämäänsä.

Luonnontieteelliseltä kannalta rakkaus ja raiskaaminen ovat samaa molekyylibiologiaa ilman arvoeroja. Sama pätee muutenkin eettisiin väittämiin. Eettiset arvoväittämät "oikein" ja "väärin" ovat humpuukia. Eettisiä väittämiä ei voi mitenkään todistaa sen enempää oikeiksi kuin vääriksikään. Sama pätee uskonnon väittämiin.

Laki sukupuolineutraalista avioliitosta ja syvähenkinen elämä

Olen suhtautunut kriittisesti lakiin sukupuolineutraalista avioliitosta. Jota ollaan nyt paraikaa kovalla tohinalla puuhaamassa todeksi eduskunnassa. Olen esiintynyt ääritaantumuksellisena ja konservatiiveista konservatiivisimpana. Ja sitä kaikkea varmasti olenkin, edelleen. Ja vihapuhuja ja hommafoorumilainen. Olen kuitenkin tehnyt itsestäni sellaisen havainnon, että on loppujen lopuksi oikeastaan ihan sama minulle, jos jotkut homoseksuaalit haluavat mennä keskenään "naimisiin". Kun kerran jotkut kerta kaikkiaan ovat syntyneet homoseksuaaleiksi joko kohdussa vallinneen hormoniepätasapainon taikka perimän aineksen vuoksi, niin minusta on turha viedä vapautta tähän homoseksuaalisella tavalla epänormatiivisilta ihmisiltä.

Julkisen valtion heitä varten säätämän avioliittoinstituution kautta homoseksuaalien parissa voisi myöskin heiketä aikaisemmin yleinen promiskuiteetti.

Ihmisyhteiskunnat ovat ja tulevat aina olemaan heteronormatiivisia yksinkertaisesti siitä syystä, että vain miehen ja naisen liitosta, on se sitten pitempi- tai lyhytaikaisempi, voi syntyä lapsia. Mikään homorummutus tai homosaatio ei voi tätä muuttaa. En usko, että mahdollinen lain sukupuolineutraalista avioliitosta voimaan tulokaan tätä voi muuttaa syvemmin.

En usko, että laki sukupuolineutraalista avioliitosta muuttaa heteroita homoseksuaaleiksi. Eihän laki heteroseksuaalisesta avioliitosta myöskään ole tehnyt homoista heteroita. Enkä nyt usko, että homoseksi olisi niin paljoa heteroseksiä mukavampaa, että se voisi käännyttää heteroita "toiselle puolelle". Tiedän myös, ettei homoseksuaalisuudella ole mitään tekemistä pedofilian kanssa.

Mielipiteeni kuitenkin on, että heteroseksuaalinen avioliitto on paljon tärkeämpi asia kuin homoseksuaalinen avioliitto. Se on perusta yhteiskunnalle ja ihmisyhteisöjen ja ihmiskunnan jatkuvuudelle.

En henkilökohtaisesti oikein taivu kannattamaan homojen adoptio-oikeutta. Tämä johtuu osaltaan kannattamastani varovaisuusperiaatteesta. Jos homoseksuaalien adoptio-oikeus säädetään, niin tulen vastustamaan sitä. Ja se sitä paitsi lopettaisi lasten adoptiot ulkomailta Suomeen.

Toki toivoisin, että heteroseksuaalienkin piirissä syntyisi enemmän kyseenalaistamista kulttuurissamme kovin yleiseksi käyneeseen promiskuiteettiin. Toivon heterojen alkavan kunnioittaa enemmän vastakkaisen sukupuolen edustajaan sitoutumista.

Jos ylipäätään kävisin marsseilla, niin voisin mennä Hetero Pride -marssille, mikäli sellainen pidettäisiin joskus aivan vakavalla naamalla.

Muuten, jos kaltevan pinnan argumentti pitäisi paikkansa koskien lakia sukupuolineutraalista avioliitosta, ja sitä myöten säädettäisiin moniavioisuuden mahdollistava laki, niin minä toivottaisin lain säätäneet helvettiin. Ja repisin sotilaspassini.

Häät keltaisine aivoineen

Eräässä dokumenttiohjelmassa muistaakseni oli heppu nimeltä Clouseau, joka mainitsi itämaalaisten keltaiset aivot. Ihan kuin aivojen väri seuraisi ihon väriä. Palaan aiheeseen myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Eilen lauantaina oli keskimmäisen veljeni Samin kaverin Oton häät Helsingissä yhdessä kirkossa. Minutkin oli kutsuttu.

Olin ostanut kauluspaidan ja uudet kengät tilaisuuden takia. Suorat housut minulla oli ennestään. Yhdeltä tutultani olin saanut liivit.

Piti mennä bussilla 315, joka lähti klo 11.17 Vanhastakartanosta. Samilaiset lähtivät tulemaan lähempää alkupysäkkiä. Minä hyppäsin mukaan täältä Pähkinärinteestä.

Nuorimman pikkuveljeni Joonaksen tyttöystävineen oli ollut määrä hypätä samaan bussiin, mutta he myöhästyivät ja tulivat sitten taksilla.

Huomasin uusissa kengissäni, että ehkä olisi kannattanut ennen reissuun lähtöä leikata vasemman jalan varpaan kynnet.

Odottaessani bussia näin pahasti hoippuvan nuoren miehen lähestyvän bussipysäkkiä autotien viertä kulkien. Tämä tuli minun luokseni, kumarsi syvään ja kysyi että olenko seuraava bussikuski. Vastasin hänelle että en ole.

Helsingissä vaihdoimme toiseen bussiin, jolla pääsisimme lähemmäksi päämääräämme.

Vihkimistilaisuuden oli määrä alkaa klo 13.00. Saavuimme perille varsin hyvissä ajoin.

Vihkimistilaisuus kesti noin tunnin. Periaatteessa se olisi voitu vetää läpi noin puolessa siitä ajasta, jos pappi olisi jättänyt pois saman asian toistamisen kiinaksi. Nimittäin noin puolet kirkkosalin väestä oli kiinalaisia keltaisine aivoineen, ja suurin piirtein toinen puoli oli kanta-asukkeja eli suomensuomalaisia perunaneniä. Papilla oli vaikeuksia lausua suomen kielen kaksoiskonsonantteja, mutta hän hoiti hommansa minusta kuitenkin varsin hyvin. Tilaisuus oli täyttä asiaa. Kuulin jossain vaiheessa, että hän oli saanut teologisen koulutuksensa Suomessa ja oli ollut aikaisemmin suomenkielisen seurakunnan pappi.

Seuraavaksi mentiin ulos. Otosta ja hänen de facto ja de jure vaimostaan otettiin kovasti kuvia, ja ihmiset tunkivat myös yhteiskuviin. Minulla oli tässä vaiheessa jonkin verran tylsää. Sitä oli aina siihen saakka, kunnes keksin lyöttäytyä Joonaksen porukkaan. Kerroin tutulle pariskunnalle, että minutpa on kastettu kaksi kertaa. Aurinko paistoi.

Tämän jälkeen mentiin seurakuntasaliin. Reitillä sinne pääsin onnittelemaan nuortaparia. Väki kävi istumaan pöytien ääreen. Pienillä sivupöydillä oli tarjolla sipsejä, kiinalaisia luumuja muistuttavia kurtistuneita hedelmiä, vettä, limsaa ja viiniä. Pappi kävi myös meitä moikkaamassa. Pöydässämme istuva tuttu toi minulle lasillisen valkoviiniä. Siinä jonkin aikaa oltuamme ja höpötettyämme alkoi ruokailu. Tarjolla oli nisäkäseläimen lihaa kahdessa eri muodossa, kanaa, perunaa ja riisiä. Minä otin hieman nisäkäseläintä, jonkin verran enemmän kanaa ja riisiä. En viitsinyt ottaa perunaa, koska sitä saa kotonakin, tai saisi jos minä valmistaisin ruokaa kotosalla.

Lautaselleni ottamani pieni määrä nisäkäseläintä oli hieman sitkeää. Kuuloaistin perusteella päättelin kuitenkin, että muilla ei tainnut olla samaa ongelmaa. Olin ottanut vahingossa huonoimmat palat. Kana oli melko mautonta. Se ei ollut kung po. Ehkäpä kanaruoan valmistuksessa oli otettu vähän liiankin paljon huomioon tavallisten perunanenäsuomalaisten makuaisti. Itse olen mausteiden ystävä. Jälkiruoaksi saimme mielenkiintoista jogurttipohjaista mömmöä, joka oli oikeastaan ihan hyvää.

Päättelin, että olemme myöhässä aikataulusta. Niinpä päätin karata paikalta jo ennen kakun saamista. Oli tärkeää ehtiä myös kulttuurielämää viettämään, vaikka tällä kertaa tämä alkaisi myöhässä. Kahden tunnin oluittennauttiminen jouduttiin nyt hoitamaan puolessatoista tunnissa. Kahvin keittämistä ei voinut edes ajatella.

Veljelleni Samille kävi vihkiminen

Isompi pikkuveljeni Sami, 38 vuotta, oli asunut jo jonkin aikaa saman katon alla viehättävän kiinalaisen naisen Wein kanssa. Perheeseen kuului myös Wein tytär Qiqi. Tänään koitti sitten tärkeän askeleen tekeminen.

Sami haki minut autollaan eräästä paikasta klo 13:n maissa. Kävimme sitten hakemassa kukkakaupasta Samin aikaisemmin tilaaman kukkapuskan. Tämän jälkeen ajettiin samilaisten kotiin. Siellä vihkimistoimitukseen valmistautuminen oli täydessä käynnissä. Sami tarjosi minulle aitoa kiinalaista teetä. Samilla oli muuten päällään perinteisen näköinen musta kiinalainen paita, jossa oli lohikäärmeenkuvia. Tunsin ikivanhan kiinalaisen kulttuurin hyökyvän ylitseni nauttiessani teetä.

Vähän ennen klo 14:ää me lähdimme ajamaan Tikkurilan maistraattia kohti. Vihkimisen oli määrä alkaa klo 14.45, ja me pääsimme perille varsin hyvissä ajoin. Pienempi pikkuveljistäni Joonas, 24 vuotta, saapui kiinalaisen tyttöystävänsä Jessican kanssa paikalle aivan viime tingassa. Minä olin jo aloittanut päivän tapahtumien tallentamisen digikameralla.

Sitten päästiin vihkimishuoneistoon sisälle. Ensin piti katsella papereita ja minunkin ja Joonaksen piti todistaa henkilöllisyytensä. Pian päästiin koruttomaan vihkimistilaisuuteen. Ei aikaakaan kun se oli jo ohi. Sen jälkeen minä, Joonas ja Jessica onnittelimme tuoretta vihittyä paria.

Ajoimme seuraavaksi paikalliseen kiinalaiseen ravintolaan, jossa söimme maittavat ateriat. Minä ja molemmat veljeni söimme härkäruokaa. Lihanpalat olivat sopivankokoisia suupaloiksi ja se olikin ihan hyvä, sillä meille ei ollut annettu veitsiä. Liha oli myös sopivan suussasulavaa. Ruoka oli tosin minusta hieman liian suolaista. Melko hyvää se silti oli. Wei, Qiqi ja Jessica söivät mm. keittoa. Tulin ruoasta täysin täyteen. Ihan kaikkea kasvispuolta en jaksanut enää ahtaa vatsaani.

Seuraavaksi jatkettiin matkaa länsi-Vantaalle päin. Pelkäsin vähän aikaa oksentavani syömäni ruoanpaljouden vuoksi ja koin pieniä paniikkioireitakin vähän aikaa tämän vuoksi. Mitään ei kuitenkaan onneksi yrittänyt tulla ylös. Pysähdyimme joksikin aikaa Vantaanjoelle, jossa otettiin joitakin juhlallisia ja kauniita kuvia.

Sitten lähdettiin pois. Jessica joutui tässä vaiheessa jäämään pois ja Joonas jätti hänet kyydistään Martinlaaksoon. Samilaisten kotona käytiin hakemassa purnukka edellisenä päivänä valmistettua mustikkahilloa sekä Wein toiset kengät. Joonas haki välillä kotoaan kylmässä olleen isokokoisen sokerikakun. Seuraavaksi lähdettiin ajamaan suhteellisen lähellä sijaitsevaan mummilaan.

Mummilassamme asuu hieman enemmänkin väkeä kuin pelkästään mummi, myös koiria. Sami ei ollut ollenkaan kertonut vihkiytymisaikeistaan mummilan väelle. Hän oli edellisenä päivänä ainoastaan vihjaissut tuovansa mummille purnukallisen hilloa. Mummilan väki oli täysin ällikällä lyötyä.

Pihan aurinkokatokseen järjestettiin kahvitus ja Joonaksen tuoma kakku tuotiin myös pöytään. Siinä me sitten vietimme hyvän aikaa.