Iranin sota

Iranin islamilaisen tasavallan syntyessä vuonna 1979, kun kovaotteisen hallitsijan shaahin turvallisuuskoneisto ei enää halunnut ampua viattomia kansalaisia, silloisen luotettavan mielipidetiedustelun mukaan noin 99 % iranilaisista koki olevansa muslimeita.

Iranin islamilainen – ja fasistinen (puhutaan fasismista nyt sanan yleisessä merkityksessä) – tasavalta pisti toki heti ensi alkuun kuriin kaikki kilpailevat ideologiat. Näiden kannattajiin kuuluivat uskonnollisten vähemmistöjen lisäksi ennen kaikkea demokratiaa kannattavat ihmiset, ja myöskin uskonnottomat ja kommunistit. (P.)

Irakilla ja Iranilla oli ollut pitkäikäinen kiista Shatt al-Arabin merkittävästä vesialueesta, ja Irakin itsevaltainen johtaja Saddam päätti vuonna 1980 hyökätä Iraniin, koska ajatteli maassa valtaan nousseen vastaleivotun ajatollah Khomeinin hallinnon pian romahtavan.

Irakin asevoimat oli suhteellisen moderni, mutta Iranin väestömäärä oli suurempi, ja sitä paitsi Irania johti nyt shiialaisislamilainen papisto yhdessä sen suvaitsemien parlamentin muslimijohtajien kanssa. Täytyy ottaa huomioon myös se, että enemmistö irakilaisistakin oli shiialaisia, ja tämän on täytynyt vaikuttaa siihen, että Irak ei lopulta kyennyt lyömään taistelukentällä Iranin asevoimia. Ei se taistelumoraalia lisännyt Irakin melko pitkälle islamilaisseurakuntalaisista koostetuissa joukoissa. Tuhoisa sota päättyi sitten lopulta noin kymmenen vuoden kuluttua tasapeliin.

Iranin islamilaisen tasavallan islamilainen järjestys yhdessä korkealle lopulta nousseen kansan koulutustason sekä kohonneen elintason vuoksi on saanut aikaan lopulta joka tapauksessa sen, että Iran ei ole enää islamilainen maa. Tai, no, kyllä, sen yhteiskuntajärjestelmä on islamilainen, eli islamilainen papisto ja islamilainen patriarkaatti edelleen ovat vallassa kiinni niin maan hallinnossa kuin asevoimissa, mutta vain vähemmistö iranilaisista katsoo nykyään enää olevansa muslimeita.

Iranissa on ollut perinteiseen islamilaiseen tapaan ollut lailla kiellettyä niin muslimien jumalan, islamin profeetan Muhammadin kuin islamin pyhän kirjan Koraanin kritisointi kuin myös kääntyminen islamista pois.

Sivuhuomautuksena voi kylläkin sanoa, että jos uskontoon kuuluu usko yhteen jumalaan, joka vaatii uskovaisiltaan tahtonsa noudattamista, ja lähetystyön tekeminen, niin seurauksena on varsin helposti eräänlainen maanpäällinen helvetti.

Kristinuskokin on kunnostautunut uskonnollisessa suvaitsemattomuudessa historiansa aikana. Kristinusko eroaa kuitenkin islamista siinä, että siihen ei ole sisäänkirjoitettuna mitään erityistä kristillistä lainsäädäntöä. Islamiin taas on kuulunut kokonainen uskontoon perustuva järjestelmä, jonka avulla johdetaan uskonnollinen lainsäädäntö.

Kristinuskossa ei ole ollut mitään johdonmukaista menetelmää uskonnollisen lainsäädännön aikaansaamiseksi kristinuskoiselta pohjalta. Tätä voi selittää osaltaan se, että jo 40-luvulla kristinuskon piirissä luovuttiin kannattamasta pakkoa juutalaisen Mooseksen lain mukaan elämisestä. Kristinuskohan on alkujaan syntynyt juutalaiselta pohjalta. Ja muistattehan, apostoli Paavali ja Jerusalemin kirkolliskokous. 40-luvulla. Ja liittyihän siihen myös Jeesuksen oppilas Simon, jolle mestari Jeesus oli antanut lempinimeksi Kallio.

Ei liity aiheeseen juuri mitenkään, mutta kristinuskoiset alkoivat aikaa myöten palvoa 30-luvulla teloitettua mestariansa Jeesus Nasaretilaista. Tämä herätti suurta vihastusta muissa juutalaisissa, ja nämä laajalti pitivät sitä huonona siirtona. Koska kristinusko oli näin luopunut juutalaisesta ehdottomasta monoteismista, niin kristinuskon ja juutalaisuuden tiet erosivat.

Kun islam taas oli aikaa myöten vakiintunut islamiksi, sen piirissä otettiin käyttöön raskas henkivero ei-muslimeille, jotta nämä ymmärtäisivät paremmin kääntyä islamiin. Länsimaiden valloitettua aikoinaan maailman tämä käytäntö ymmärrettävistä syistä hiipui.

Tosin keskiajalla ja vähän myöhemminkin kristinuskoiset olivat keskimäärin vielä suvaitsemattomampia uskonnollisesti kuin muslimit. Olenkin aina sanonut, että kristittyjen olisi kannattanut ottaa käyttöön ei-kristittyjä koskeva raskas henkivero. Jos niin olisi tehty, niin kristinuskoakin pidettäisiin valistuneissa piireissä nykyään suvaitsevaisena uskontona.

Ja toiseksi, kristinuskoon kuulunut puhe Jumalan rakkaudesta, sekä sen taustalla olevat korkeat, kristinuskoisten pyhän kirjan Raamatun ajallisesti uusimpaan osastoon Uuteen testamenttiin sisällytetyt varsin korkeat ihanteet ovat tehneet kristinuskoisten harjoittamista julmuuksista ja uskonnollis-yhteiskunnallisista mielipuolisuuksista herkullisen kohteen kriitikoille ja satiirikoille.

Islam on tässäkin suhteessa erilainen. Islamilaisen itseymmärryksen synnystä alkaen on islamiin kuulunut kiinteästi ajatus aseellisesta pyhästä sodasta toisinajattelijoita vastaan.

Kristinuskoiset alkoivat harjoittaa yhteiskunnallista suvaitsemattomuutta laajemmassa mitassa vasta noin 300 vuotta alkutekijöittensä jälkeen, kun kristinusko oli ensin laillistettu Rooman valtakunnassa ja kun vallanpitäjät alkoivat ensin suosia kristinuskoisia virkamiehinä ja kun myöhemmin vielä menivät kieltämään lailla pakanalliset uskonsuuntaukset ja uskonmenot.

Toisaalta voidaan sanoa, että kun vallanpitäjät ovat olleet sellaisia kuin ovat olleet, eli vallan- ja kunnian himoisia ihmisiä, niin on selvää, että ihmiskasvoiset uskonnon muodot, jotka eivät kauheasti välttämättä ole halunneet madella ylempiensä edessä, ovat aina olleet lakkautus- tai ainakin vakavan nuivimisen uhan alla.

Mutta toki niin kristinuskoisiin kuin islamilaisiin väestönosiin on aina kuulunut ihmisiä, jotka eivät ole täysin "kosher" –, jos näin saa sanoa, – valta-uskonnon kannalta. Heitä voisi verrata juutalaisten pelastajana tunnettuun sudeettisaksalaiseen tehtailijaan Oskar Schindleriin, joka oli natsi. Heillä ei vain ole ollut kovin suuria mahdollisuuksia saada ääntänsä kuuluviin valtarakenteiden paineissa.

Juutalaisuus on paljon pienempi yksijumalaisuuden muoto kuin kaksi edellä mainittua. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että juutalaisuudessa ei lähetystyön tekeminen ole ollut kovin korkeassa kurssissa, koska juutalainen uskonto on etninen uskonto. Lisäksi kaksi isokokoista Rooman valtakuntaa vastaan suunnattua kapinaa heidän uskontonsa syntysijoilla ensimmäisellä ja toisella kristillisen ajanlaskun vuosisadalla aiheuttivat juutalaisuuden piirissä hirvittävää väestönhukkaa taisteluissa ja ristiinnaulittuna kuolemisen, mittavien väestönsiirtojen ja orjuuttamisen muodossa.

Juutalaiset tapasivat tykätä parthialaisista, koska nämä eivät, kuten juutalaisetkaan,  tehneet kuvaa jumalastaan. Ja arvatkaa, olivatko Parthian valtakunnan alaisuudessa eläneet juutalaiset Parthian vaiko Rooman puolella näiden kahden välisissä kiistoissa!

Juutalaiset ovat arvostelleet kohta 2000 vuoden ajan kristinuskoisia siitä, että nämä ovat luopuneet monoteismista. Muslimit ovat arvostelussaan seuranneet perässä.

No, asiassa on monta puolta, mutta olisin tässä asiassa kyllä juutalaisten puolella.

Tosin kristinuskoisten käsitys kolmesta persoonasta yhdessä jumalassa ei ole käytännössä juurikaan vähemmän ateistista kuin juutalaisuuden ja islamin käsitys ainoasta jumalasta ja jumalista. Kun katsoo, kuinka monta jumalaa näiden uskontojen kannattajat ovat kieltäneet.

Jos ajatellaan, että jumalia on esim. noin yhdeksän miljoonaa henkeä, niin ateismin suuruusluokka on näissä uskonnoissa samaa suuruusluokkaa joka tapauksessa. Vaikka kristinusko käsitettäisiin kolmijumalaiseksi, niin 3/9.000.000 on kamalan suuri määrä ateismia, vaikka 1/9.000.000 on vielä suurempi.

Wikipedian mukaan islamista alkaa olla historiallista tietoa vasta vuodesta 750 alkaen, kun noin sata vuotta aikaisemmin syntyneessä arabivaltakunnassa nousi valtaan Persian Khorasanista tullut abbasidien arabisuku, joka siirsi kalifaatin painopisteen kreikkalaisesta Syyriasta persialaiseen Mesopotamiaan, ja vaihtoivat hallintokielen kreikasta arabiaksi.

Ensimmäinen islamin profeettaa Muhammedia käsittelevä elämäkerta kirjoitettiin 700-luvun puolivälissä, ja arabien valloittamalla Pyreneiden niemimaalla tietoja islamista ei ilmesty lähteisiin ennen 800-luvun puoliväliä. Niinpä vuonna 839 pidetyn Córdoban piispainsynodin muistiinpanoissa islamista ei puhuttu mitään.

On varsin mahdollista, että islam on alun perin ollut kansanomainen kristinuskon muoto. Ja jos saan tehdä villin veikkauksen oletetun kantauskonnon suhteen, niin oletan, että sen piirissä ei uskottu Jumalan olevan kolmiyhteinen eikä Jeesuksen olevan yhtä Jumalan kanssa.

Abbasidit katsoivat jo olevansa hurskaita muslimeita, mutta he hävisivät yhteiskunnallisen taistelun islamin korkeimman tulkitsijan virasta papistolle, ulamalle.

Profeetta Muhammadia käsittelevässä Wikipedia-artikkelissa lausutaan tähän tapaan:

Christoph Luxenberg on perustellut käsitystä, että Muhammedin hahmo syntyi vasta 700-luvulla personifikaation seurauksena, kun piirtokirjoituksissa ja rahoissa esiintynyt Jeesuksen kunnianimi ”ylistetty” (arabiaksi muhammad) alettiin virheellisesti ymmärtää henkilönnimeksi. Samalla umaijadikalifien omaksuma Jeesuksen kunnianimi ”Jumalan palvelija” (abd Allah) olisi muuttunut Muhammedin isännimeksi muotoon ”Muhammad ibn Abd Allah” eli ”Muhammed Abdullahin poika”.  Orientalisti Hans Jansen on arvellut, että Muhammed-tarinat ovat syntyneet etenkin sotilasleireissä, koska niissä painottuvat ryöstöretket ja saaliinjaot. Nimi muhammad olisi saatu kalifi al-Malikin lyömistä kolikoista, joissa sana kuitenkin olisi ollut verbimuoto ”ylistetty” ja viitannut Jeesukseen, jonka kunniaksi kalifi rakensi Jerusalemiin niin sanotun Kalliomoskeijan.

No, kehitys kehittyy, mutta joka tapauksessa on tärkeää, että uskontojen, uskonnollisia yhdyskuntia ja näiden pyhinä pitämiä asioita ja tahoja tulee saada vapaasti kritisoida.

Jos jotkut haluavat tällaisen kieltää, niin se voi kertoa siitä, että he pelkäävät uskontonsa olevan väärässä. Tällaisia ihmisiä ovat mm. Iranin islamilaisen tasavallan vallanpitäjät ja patriarkaatti.

Samanlaisia ihmisiä tässä suhteessa ovat olleet myös natsit ja kommunistit. 

Mutta minusta olisi hauskaa, jos joku kehittäisi/perustaisi uudestaan sellaisen kristinuskon muodon, joka osaltaan on toiminut perustana islamille.

Se, että persialaiset ovat perinteisesti kannattaneet shiialaista islamia valtavirran eli sunnalaisuuden sijaan voi olla piilovittuilua siitä, että arabit olivat aikoinaan valloittaneet heidän maansa.

Mennään muihin asioihin nyt.

Yhdysvalloissa oli vuoden 2016 marraskuussa voittanut presidentinvaalit mies pystymetsästä, miljardööri ja narsisti Donald Trump. Trumpilla on erittäin loistavat sosiaaliset vaistot, eli sikäli hän on hyvää poliitikkoainesta. Minusta on vain vahinko, että hän ei ennen ensimmäisen kerran presidentinvirkaan hakemistaan ollut toiminut edes kunnanvaltuutettuna.

Ja toiseksi, hän ei ole ollut eikä ole vieläkään mikään lukumies. Ja kolmanneksi, hän suhtautuu epäillen asiantuntijoihin, koska nämä uskovat tietävänsä asiat paremmin. Siksi hän on palkannut terveysministerikseen Kennedyn klaanin salaliittoteoriatyypin, joka vastustaa rokotteita. Eräs yhdysvaltalaisten vapaa-ajattelijoiden blogisivustolla vaikuttava henkilö on päätellyt Trumpin valintaan liittyen, että tämä ja salaliittoteoriatyyppi haluavat tappaa yhdysvaltalaiset.

Presidentti Trump on vastustanut postiäänestystä, koska siihen sisältyy periaatteessa vilpin mahdollisuus. Hän on myös vastustanut ilman henkilöllisyystodistusta äänestämistä samasta syystä. Toisaalta hänellä ei ole ollut mitään sitä vastaan, että paljon vastapuolta eli Demokraattista puoluetta äänestäville alueille on järjestetty liian vähän äänestyspaikkoja, jolloin jonot äänestyspaikkojen edessä ovat voineet olla todella pitkiä. Hänellä ei myöskään ole ollut mitään sitä vastaan, että puoluepoliittisesti nimitetyt komiteat harjoittavat gerrymanderointia, jossa on kyse siitä, että vaalipiirien rajat piirretään sellaisiksi, että ne suosivat omaa puoluetta. Donald Trump itse on ollut Republikaanisen puolueen ehdokas.

Välillä oli ollut yksi kausi Demokraattisen puolueen ehdokkaan eli Joe Bidenin presidenttiyttä. Bidenia oli presidenttikaudellaan arvosteltu siitä, että hän vaikutti tavallistakin höperömmältä. Koko todella pitkäaikaisen poliittisen uransa aikana, josta suuren osan hän oli taittanut Yhdysvaltain kongressissa senaattorina, mies oli tavannut päästellä "bidenismeja", mutta lopulta meni vähän huonoksi.

Vuoden 2024 marraskuussa Yhdysvaltain presidentinvaalit voitti Donald Trump uudestaan. Nyt hänellä oli jo suunnitelma. Ja hän on ikivanha, ja hänelläkin on emmentalia.

Presidentti Trump on pyrkinyt hartiavoimin toteuttamaan vaalilupauksiaan. Hän on Suomen 25-vuotisen presidentin Urho Kekkosen tapaan venyttänyt hartioillaan valtaoikeuksiaan niin ylös kuin alas ja sivuille.

Toivottavasti maan seuraava presidentti tekee samoin. 

Trump herätti huomiota vaatimalla Tanskaan kuuluvan Grönlannin luovuttamista Yhdysvalloille. Vaatimus herätti suurta huomiota, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona. Presidentti Trump perusteli vaatimustaan sillä, että Yhdysvaltain kannattaa puolustaa vain sellaista aluetta, joka on heidän omansa. Ja Trump on uskonut Venäjän ja Kiinan laivastojen pörräävän joka puolella Grönlannin lähimaastoa kaiken aikaa.

Itse olen sitä mieltä, että jos Yhdysvallat on puolustusliitto Naton jäsen, niin se on sitoutunut silloin puolustamaan jäsenvaltioidensa alueellista koskemattomuutta. Jos se ei katso haluavansa sitoutua tällaiseen päämäärään, niin se voi erota puolustusliiton jäsenyydestä. Ja onhan presidentti Trump uhkaillut taas sillä, että Yhdysvallat jättää Naton.

Tosin nykyisessä maailmantilanteessa nopea ero voisi tuoda surun silmihin. Minunkin.

Mutta presidentti Trump on ollut siinä oikeassa täysin varmasti, kun hän on kiinnittänyt vakavaa huomiota siihen, kuinka vähän monet muut puolustusliitto Natoon kuuluvat maat ovat laistaneet asevoimiensa ylläpitoa ja toimintakyvyn kehittämistä. Tosin maamme Suomi sekä Viro, Latvia ja Liettua yhdessä Puolan kanssa ovat pitäneet jo ennestään jonkinlaista rotia asiassa.

Monet Naton jäsenvaltiot ovat kuitenkin edelleen kaukana takamatkalla siinä missä määrin ne pystyisivät toteuttamaan osan osansa sotilaallisen kriisin sattuessa. 

Kylmän sodan aikana Yhdysvallat piti joukkoja ja asejärjestelmiä Euroopassa jo pelkästään siitä syystä, että jos Neuvostoliitto satelliittivaltioineen onnistuisi valtaamaan Länsi-Euroopan demokraattiset, ja jokusen vähemmänkin demokraattisen maan, niin seuraavaksi Yhdysvallat voisi joutua taistelemaan omilla kaduillaan Neuvostoliiton asevoimia vastaan.

Trump toisen kautensa alussa puhui jopa Kanadan liittämisestä Yhdysvaltoihin. Tämä puhe satoi Kanadan Liberaalisen puolueen laariin vuoden 2025 alussa.

Olin itse asiassa ennustanut puolueen edellisen johtajan ja Kanadan silloisen pääministerin Justin Trudeaun hallituksen kaatumisen jo edellisen vuoden puolella. Siinä kävi sitten niin, että Kanadan Liberaalisen puolueen uusi johtaja ja siten maan uusi pääministeri Mark Carney, jonka sukunimi mielestäni viehättävästi muistuttaa omaani, vältti varmasti ennustetun murskahäviön parlamenttivaaleissa. Ja tämä oli täysin etelänaapurin presidentin Donald Trumpin ansiota. Trumppi oli onnistunut nostattamaan Liberaalissa puolueessa nationalistisen uhon ja vastarintahalun, joka johdatti Liberaalit voittoon. Kyllä konservatiivit olivat sitten suruissaan, siis Kanadassa. Tähän yhteyteen sopii hyvin siteeraus jostain puolalaisen tieteiskirjailijan Stanislaw Lemin (1921--2006) tekstistä:

Sääli sitä kohujulkisuutta, kun se hamsteri murskasi juoksupyöränsä ja söi sen miehen jalan ennen kuin lensi tiehensä, mutta sellaista Edithtyth oli.

(Poliittisesti edesmennyt Justin Trudeau on muuten kuulemma esiintyvä puhujana kuluvan vuoden 2026 kesäkuussa Porissa järjestettävässä Suomi-areenassa, jos ketään kiinnostaa.)

Presidentti Trump on tuonut Yhdysvaltain korkeimman luokan politiikkaan uuden piirteen: ennakoimattomuuden. Tämä sekä se, että hän on onnistunut vakuuttamaan Yhdysvaltain pitkäaikaiset liittolaiset siitä, että jatkossa ei voida luottaa siihen, että Yhdysvallat toimii sitoumustensa mukaisesti, on ajanut vanhan maailmanjärjestyksen hajalleen.

Toki on silti selvää tuttu fraasi, että yhteiskunnallinen polarisaatio oli olemassa jo kauan ennen Donald Trumpin tarttumista Republikaanisen puolueen ohjaksiin. Hän vain nousi sen harjalle, aivan samoin kuin toisen puolueen ehdokkaana presidentiksi päässyt John F. Kennedy oli vuosikymmeniä aikaisemmin noussut politiikassa ilmoille kansalaisoikeusliikkeen aallon avulla.

Mutta en usko, että presidenttinä ja puolueensa johtajana Trump tekee, on tehnyt tai tulee tekemään mitään sellaista, mikä on vastoin hänen omaa aineellista etuaan.

Republikaaninen puolue on tykännyt miehestä, koska hän tuo vedossaan mukanaan runsaasti aikaisemmin politiikkaan pettyneitä äänestäjiä. Sellainen on täysin normaalia. Kaikki puolueen aktiivit eivät toki hänestä pidä kaikissa suhteissa, mutta Donald Trumpin mukana olo on katsottu puolueen edun mukaiseksi. Kuten eräs länsimainen ulkomainen tarkkailija oli kerran lausunut presidentti Kekkosesta: "Hän on paskiainen mutta meidän paskiaisemme."

Mutta Yhdysvallat on maa, jossa on helppo kompastua maassa istuviin tai makaaviin syrjäytyneisiin. Se ei välitä edes omistaan. Kuinka se voisi sitten välittää muista?

Kanadassa on kaikilla hallinnon tasoilla käytössä vaalitapa nimeltä pluraliteettiperiaate yhden hengen vaalipiireissä. On ihmeellistä, kuinka tästä alkeellisesta vaalitavasta huolimatta Kanadalla menee yhteiskuntana ihan hyvin, ja Yhdysvalloilla taas paljon huonommin, vaikka sielläkin sama vaalitapa on käytössä.

Kanadassa on ilmainen terveydenhuolto. Järjestelmä perustuu yksityisiin ammatinharjoittajiin, joille tietyistä toimenpiteistä palkan maksaa valtio. (Hammashoito taas on Kanadassa maksullista.) Virallinen Yhdysvallat taas katsoo, että sen kansalaiset eivät ole huokean terveydenhoidon arvoisia. Sen sijaan maksavat ylikalliita vakuutusmaksuja saadakseen hoitoa. Vakuutusmaksujen kalleus johtuu osaltaan siitä, että Yhdysvalloissa ei toimi yhden vakuuttajan periaate. Ja lääkärit tekevät potilaalle varmuuden vuoksi, eli lakitekniset riskit mininoidakseen, kaikki mahdolliset tutkimukset, mitkä vakuutus kattaa. Jos taas vakuutus ei kata, tai sitä ei ole, ei saa hoitoa muuten kuin välittömän hengenvaaran ollessa tai menemällä opetussairaalaan. Tai tosi-tv-ohjelmaan.

Yhdysvaltain Demokraattinen puolue on toinen sellainen merkittävä puolue Yhdysvalloissa, joka on kapitalistien puolella. Sanat ovat halpoja, tekeminen kallista.

Tosin Yhdysvalloissa on ainakin yksi asia, joka on kunnossa ja voi melkein hyvin: sananvapaus. Ainakin sen asema on jollakin lailla taattu maan perustuslaissa, johon voi tehdä vain lisäyksiä mutta jonka osia ei voi muuttaa tai poistaa.

Siirryn kohta tarkastelemaan otsikossa mainitsemaani Iranin sotaa, mutta ensin vielä yksi sana liittyen Yhdysvaltain luotaantyöntävyyteen.

Presidentti Trump on pyrkinyt kiinnittämään vakavaa huomiota myös laittomaan maahanmuuttoon. Onhan ihan normaalia, että laiton maahanmuutto pidetään kurissa. Laillinen on eri asia. Mutta lienee edelleen totta, että Yhdysvaltain omat kasvis- ja hedelmäviljelykset eivät luultavasti kykenisi tuottamaan halpoja elintarvikkeita ilman laittomia maahanmuuttajia, mutta jätetään tämä yksityiskohta nyt liiemmälti huomiota.

Monesta on alkanut tuntua siltä kuin Yhdysvaltain rajaviranomaiset pyrkisivät nykyään siihen, että mahdollisimman monet maahanpyrkijät tulisivat käännytetyiksi rajalla.

Tunnettu yhdysvaltalainen tieteen pilalehti Annals of Improbable Research on 35 vuoden ajan palkinnut oikeita tieteellisiä tutkimuksia varjonobeleillaan. Nämä on tähän asti jaettu piintyneesti Yhdysvaltain kamaralla. Palkinnon saavat tutkimukset ovat sellaisia, joita ei voi eikä pitäisi toistaa. Toisaalta tutkimusten on tarkoitus saada ihmiset nauramaan, ja sitten miettimään.

Tänä Jeesuksen vuonna 2026 lehti on päättänyt pitää varmuuden vuoksi palkintojenjakotilaisuuden Yhdysvaltain ulkopuolella, jotta mahdollisimman moni palkinnonsaajista pääsisi paikalle. Sveitsin Zürich on ystävällisesti luovuttanut tilat lafkan käyttöön tätä arvokasta tarkoitusta varten.

Presidentti Trump on vasta joitakin viikkojen sitten määrännyt Yhdysvaltain asevoimat hyökkäämään Iranin islamilaisen tasavallan kimppuun. Miestä oli varmaan rohkaissut se ryhtymään toimeen asian suhteen, että Yhdysvaltain erikoisjoukot oli ilman omia tappioita kyennyt noin vain noutamaan vangiksi Venezuelan istuvan presidentin Nicolás Maduron. Trump oli syyttänyt Maduron diktatorista hallintoa huumekaupasta sekä Kuuban kommunistidiktatuurin tukemisesta öljyä myymällä. Jälkimmäinen syytös on ainakin totta.

Venezuelan viimeaikainen hallinto on perua nk. kristillisen sosialismin aatteesta, jota ajoi aikoinaan maan johtaja herra Hugo Chavez (1954-2013), jonka mukaan aatetta on nimitetty chavismiksi. Tosin chavistinen järjestelmä, paitsi että oli raunioittanut maan talouden, niin myöskin oli ajan myötä rappeutunut korruptoituneeksi diktatuuriksi, jonka väestö oli muuttunut entistä köyhemmäksi ja vielä olemaan ilman täysiä kansalaisoikeuksia.

Kun Trumpin lähettämät palkkasoturit olivat vieneet herra Maduron pois palliltaan Yhdysvaltoihin, niin Yhdysvallat oli hyväksynyt sen, että maan varapresidentti Delcy Rodríguez on toiminut tapauksesta alkaen maan virkaatekevänä presidenttinä. Tosin Rodríguez joutuu nyt tasapainottelemaan chavistien hallinnassa olevien hallinnon ja asevoimien sekä Yhdysvaltain presidentin välillä. Kumpaakaan tahoa hän ei halua suututtaa, ja toisaalta hänellä itsellään on tuskin isompaa kannatusta maassa.

Venezuelassa yksi tärkeä oppositiohahmo on María Corina Machado, joka suututti presidentti Trumpin saamalla hänen sijaansa Nobelin rauhanpalkinnnon. Machado teki lähes nuolemisen maailmanennätyksen kiikuttamalla rauhanpalkintonsa Trumpille. Machado ei välttämättä pärjäisi silti itse vapaissa vaaleissa Venezuelassa, sillä hän on poliittisilta katsomuksiltaan suhteettoman oikeistolainen. Mutta siksi ehkä presidentti Trump melkein välittää hänestä. Mutta ei niin paljoa, että olisi luvannut tälle taivaspaikkaa Venezuelassa.

Parempiakin oppositiohahmoja on Venezuelassa ollut. 

Mutta joka tapauksessa Venezuela on alle 30 miljoonan asukkaan tosiasiallinen korruptoitunut kehitysmaa, kun taas Iranin islamilainen tasavalta on alueellinen suurvalta lähes 90 miljoonalla asukkaalla.

Iran on toki tukenut pappisvaltiollisuutensa takia islamilaisia väkivaltaliikkeitä. Siksi se on ollut tosiasiallisesti sodassa Israeliakin vastaan.

Ja Israel on ollut Yhdysvaltain tosiasiallinen liittolainen alueella.

Ennen Yhdysvaltain hyökkäystä Iraniin maat olivat olleet yhteisessä alueellisessa sotaharjoituksessa jonkin matkan päässä yhdessä eräiden muiden maiden kanssa. Hyökkäyksen ensitöiksi Yhdysvallat tuhosi yhden iranilaisen aseistamattoman sotalaivan, sotalaivan, joka oli ollut juuri kyseisessä yhteisessä harjoituksessa.

Muistakaa Pearl Harbor.

Yhdysvallat hyökkäsi Iraniin, ilman sodanjulistusta, aivan kuten Japani oli hyökännyt Yhdysvaltoihin vuoden 1941 joulukuussa, siis ilman sodanjulistusta.

Tosin olihan Yhdysvallat hyökännyt vasta vähän aikaisemmin Venezuelaankin ilman sodanjulistusta. Yhdysvaltain korkeimmilla palleilla on selitelty, että eihän kyseessä ole sentään sota, jos mennään hakemaan toisen valtion hallituksen johtaja aseistuksin ja väkipakolla omaan maahan tuomittavaksi.

Mutta jos joku tekisi samoin Yhdysvaltain presidentille, niin kyllä sitten asia selitettäisiin aivan toisella tavalla.

Yhdysvallat aiheutti hirvittävää tuhoa Iranin islamilaisen tasavallan asevoimien, (demokraattisen) vallankumouksen estämiseksi perustetun "vallankumouskaartin" sekä maan johdon keskuudessa. Iranin islamilaisen tasavallan hengellinen ja samalla poliittinen johtaja kuoli iskuissa.

Yhdysvallatkin on kokenut tappioita, mutta toistaiseksi ne ovat olleet melko minimaalisia.

Presidentti Trump ärjyi projektin aloitettuaan länsimaille, että älkää sitten tulko korjaamaan sodan hedelmiä, kun Yhdysvallat hoitaa nyt yksin homman kotiin.

Eli Trumppi halusi pitää länsimaiset liittolaisensa ja ystävänsä poissa sodasta.

Mutta hän on sittemmin väittänyt, että hänelle oli tullut suurena yllätyksenä se, että Iran oli hyökkäyksen seurauksena iskenyt Yhdysvalloille ystävällismielisiin islamilaisiin maihin. Hänelle oli muka yllätys sekin, että Iran halusi ja kykeni sulkemaan iskuillaan ja miinoittamalla liikenteen Hormuzinsalmessa, jota kautta merkittävä osa, noin 20 %,  maailman öljystä kulkee tankkereissa päämääräkohteisiinsa, missä ne ovatkin.

Minusta näyttää, että Trumppi vain ei kuuntele hallintonsa palkkalistoilla olevia asiantuntijoita. Tietoa olisi ollut kyllä tarjolla, mutta hän ei vaikuta olevan kiinnostunut siitä. Ja sitten mies väittää, ettei ole saanut kunnollista tietoa päätöksentekonsa perustaksi. Onko hänen hallintonsa nykyään täynnä selkärangattomia jes-miehiä, jotka eivät uskalla sanoa vastaan?! ("Jes" on esperantoa ja merkitsee suomeksi "kyllä".)

Eräät länsimaiset "edistykselliset" ovat olleet sitä mieltä, että "koska kristinusko suhtautuu vihamielisesti homoseksuaaleihin", niin islam kristinuskon vastustajana on homoseksuaalien ystävä, jonkin ihmeellisen logiikan mukaan.

Siteeraan seuraavassa erästä haastattelijaa: 

Isn't it a little homophobic that we're so focused on the Straits of Hormuz and not the Gays of Hormuz?

Haastattelija on kyllä oikeassa. Olisi tärkeää parantaa Hormuzin lähialueen homoseksuaalien asemaa. Tällä hetkellä Lähi-idässä homoseksuaalien asema on paras Israelissa. Ja jos otetaan mukaan tarkasteluun kaikki islamilaiset maat rinnalle, niin Israel on edelleen homoseksuaalien kohtelussa parasta A-luokkaa, vaikka mahdollisesti tosin Albania saattaa jakaa sen kanssa ykköspallin.

Albania tosin ei ole muodollisesti islamilainen, siis poliittiselta järjestykseltään, islamilainen. Mutta sen väestön enemmistö kuuluu johonkin islamilaiseen seurakuntaan.

Jos edellä mainittu ihmeellinen logiikka olisi pätevä, niin tämäkin väite olisi pätevä: koska kristinusko suhtautuu vihamielisesti homoseksuaaleihin, niin hitleriläinen kansallissosialismi kristinuskon vastustajana on homoseksuaalien ystävä.

Presidentti Trump itse on joka tapauksessa toisen kautensa aikana myöskin ruvennut toteuttamaan epäliberaalia uskonnollista hihhulismia hallituksensa ohjelmassa.

Aiheeseen joten liittyen, siteeraan seuraavassa varmuuden vuoksi wanhaa blogimerkintääni otsikolla Liberalismi on vapautta ja yksilöä kannattava poliittinen ideologia:

Liberalismi on vapautta, yksilöä, tiedettä ja edistystä kannattava poliittinen ideologia. Se kieltää syntyperään perustuvat valta- ja moraaliset järjestelmät, ja yksilönvapaus on sille keskeistä.

Liberalismi kannattaa sellaisia ajatuksia ja ohjelmia kuin sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus, uskonnonvapaus, elinkeinovapaus ja markkinatalous, kansallinen itsemääräämisoikeus, demokratia, oikeusvaltio, ihmisten oikeus päättää omasta elämästään, tiede, sekulaari hallinto, rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, sukupuolten tasa-arvo ja kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä.

Liberalismi hyväksyy ajatuksen eriävien yhteiskunnallisten etujen olemassaolosta, mutta liberalismin aatemaailman mukaan kansanedustuslaitoksessa voidaan järkevästi sovitella eri etujen välillä.

Ja sitten palataan taantumuksellisuuteen. 1980-luvulla (oikeistolaiset) evankelikaaliset kristityt, varakkaat tahot sekä Republikaaninen puolue Yhdysvalloissa olivat tehneet huomion, että liittoutumalla keskenään kaikkien tärkeimmät vaatimukset voidaan saada täytetyiksi.

Tässä täytyy huomata, että alun perin se oli ollut Republikaaninen puolue, joka oli vapauttanut neekeriorjat. Niihin aikoihin taas Demokraattinen puolue oli kannattanut neekeriorjuutta. Sisällissodan jälkeen puolue taas oli kannattanut rotuerottelua.

1960-luvulla taas Demokraattisen puolueen takki kääntyi, kun se huomasi voivansa hankkia kannatusta ryhtymällä afroamerikkalaisten(kin) etuja ajaneen kansalaisoikeusliikkeen kannattajaksi.

Tuolloin taas Republikaaninen puolue alkoi huomata, mistä päin tuuli kävi, ja rasisteja virtasi puolueeseen.

Ja 1980-luvulla muutos oli jo täydellinen. 

Pari presidenttiä takaperin Yhdysvaltain presidenttinä oli toiminut ensimmäisen kerran valkoisen ja neekerin jälkeläinen, eli mulatti, Barack Obama. Tämä oli kuulunut yhdysvaltalaisessa katsannossa kristilliseen vasemmistoon. Trumppia taas voi nimittää samassa katsannossa kristilliseen oikeistoon kuuluvaksi.

Edellinen presidentti Joe Bidenkin oli ollut ikään kuin kristilliseen vasemmistoon kuuluva.

Tästä tulee muutenkin varsin pitkä teksti, joten minua ei haittaa vielä pienen vähähaittaisen lisäyksen tekeminen:

Jos minun pitäisi valita yhdysvaltalaismallisen kristillisen vasemmiston tai kristillisen oikeiston välillä, niin valintani varmaankin olisi edellinen. Vaikka varmaankin kokisin sen tehtyäni joutuvani potkimaan noitakin perseelle.

Yhdysvaltain puolustusministeri Pete Hegseth on kuulemma äskettäin rukoillut muinaisten roomalaisten sodanjumalaa Marsia. Toinen vaihtoehto on tämän kreikkalainen vastine Ares. Kolmas vaihtoehto... olisi muslimien jumala, joka on todellinen sodanjumala. Eivät muslimit muuten olisi lähteneet miekalla valloittamaan maailmaa islamille, mikäli heidän jumalansa ei olisi käskenyt häntä siihen. Andrew Tatekin on kääntynyt islamiin.

Mutta minä sanon teille: "Ei sotaväellä eikä voimalla vaan minun hengelläni, sanoo Herra."

Lievästi huvittavaa, jos tässä nyt mitään huvittavaa on, on se, että presidentti Trump on perustellyt hyökkäystään Iraniin kristittyjen kokemalla sorrolla. Vaikka tämä sorto on ihan tosiasia.

Suomessa "valistuneet piirit" eivät tosin mielellään kiinnitä huomiota koko asiaan, että maailmalla islamilaiset roskajoukot käyvät aseellista pyhää sotaa "väärin ajattelevia" siviilejä vastaan. "Valistuneissa piireissä" ei ole otettu huomioon sitä, että islamilaiset pyhän sodan soturit vihaavat uskonnottomia vielä enemmän kuin kristittyjä. Varsinkin, jos nämä ovat ateisteja. Joten jos "valistuneisiin piireihin" kuuluva uskonnoton ihminen joutuu tällaisen roskajoukon käsiin, niin hänen kannattaa silloin esittää olevansa kristitty. Tai kääntyä suosiolla islamiin. Kuten Andrew Tate, joka tosin oli kääntymyksensä suorittanut ihan vapaaehtoisesti.

Yhdysvallat on useamman kerran pettänyt suuren valtiottoman kansan nimeltä kurdit. Tälläkin kertaa tapahtuu sama, ja lisäksi Yhdysvallat pettää presidentti Trumpin johdolla kaikki ne lukemattomat iranilaiset, jotka ovat toivoneet maansa vapautuvan islamilaisen valtion pakkopaidasta.

Monen monituiset iranilaiset ovat juhlineet maansa hallitsijoiden tappioita tässä julistamattomassa sodassa. Iranilaiset, eli persialaiset, ovat wanha kulttuurikansa noin vuosimallia 500 eKr. Ennen islamin syntyä Persian valtionuskontona oli ollut zarathustralaisuus, joka on vaikuttanut niin juutalaisuuden, kristinuskon kuin islaminkin ilmiasuun.

Mutta luulen Trumpin hallinnon perääntyvän lopulta, kun Iranin kiihkohallitsijat suostuvat lopulta pariin pikku myönnytykseen, jotta Yhdysvallat ml. Trump ei täysin menetä kasvojaan.

Toki toivon, että lopulta joskus iranilaiset ovat pääsevä vapaiksi. 

Asiaa ei muuten auta yhtään se, että Trumpin hallinnossa on väkeä, joille sota Iranin islamilaista tasavaltaa vastaan on pyhä sota.

Kun Yhdysvallat on kurmottanut Iranin mullaheita, niin Yhdysvaltain tärkeä liittolainen Saudi-Arabia on tukenut sanoin ja teoin projektia.

Saudi-Arabia on hallintomalliltaan vielä kiihkouskovaisempi ja diktatorisempi maa kuin Iran. Mutta koska Saudi-Arabiaa johtaa sunnihallinto, niin Iranin vaikutusvallan vähentäminen on tämän islamilaisen hallinnon intresseissä, kun kerran sunnunalaisuus ja shiialaisuus kilpailevat kumpikin muslimien sieluista, ja Iran ja Saudi-Arabia haluavat kumpikin olla oman "puolensa" tosiasiallisia johtajia.

Presidentti Trump on hyvää pataa Saudi-Arabian paskiaisten kanssa. Hänen vävynsä tekee appiukkonsa siivellä bisnestä maassa.

Saudi-Arabiassa sijaitsevat islamin kaksi pyhintä kaupunkia, Mekka ja Medina. Maassa on lisäksi kaikkien muiden uskontojen kuin islamin harjoittaminen kielletty.

Muistaakseni se oli ollut Republikaanisen puolueen ehdokkaana presidentiksi ponnistanut Eisenhower, – virassa vuosina 1953–1961 – joka oli aikoinaan saanut Saudi-Arabian kuninkaan lopettamaan virallisesti orjuuden maassaan ja korvaamaan sen "palvelijoilla".

Voisiko presidentti Trump nyt ehdottaa maan hallinnolle uskonnonvapauden sallimista. Sitä, että ihmiset saisivat kannattaa muitakin uskontoja ja ideologioita kuin islam, ja sitä, että ihmiset saisivat myöskin halutessaan jättää islamin. Sekä sitä, että islamin pyhiä asioita saisi halutessaan kritisoida ankarastikin.

Meillä on jo vapaus kritisoida kristinuskoa. 

Mutta ehkä se bisnes on Trumpin klaanille ja hänen ja puolueensa äänestäjille lopulta tärkeämpää kuin saudi-arabialaisten oikeus palvoa Jeesusta.

Sodan perusteluna Trump ja Israelin pääministeri Netanjahu ovat toistuvasti väittäneet, että Iran on ollut lähellä ydinaseen rakentamista. Trump oli lisäksi väittänyt, että avainasemassa olleet ydinkohteet Iranissa oli tuhottu, kun Yhdysvallat ja Israel olivat tehneet iskuja Iraniin viime vuoden 2025 kesällä. Iranin ydinasevalmius oli siis tuhottu jo viime kesänä, mutta nyt Trump on sanonut, että Yhdysvaltain asevoimat ovat hakeva 450 kiloa rikastettua uraania turvaan Iranin maaperältä.

Kun Trumppi oli lopulta huomannut, että ei Iranin islamilaisen tasavallan aiheuttamista viimeaikaisista vaikeuksista sittenkään päästä eroon missään määrin nopeasti taikka helposti, niin hän oli saanut itkupotkuraivokohtaukset, joiden sanoma on se, että länsimaiden tulisi tulla mukaan turvaamaan Hormuzinsalmen liikenne. Hän on sanonut, että jos nämä eivät lähde tässä asiassa mukaan, niin Yhdysvalloilla ei ole mitään velvollisuutta tukea myöskään niitä.

Tosin presidentti Trump ei ollut konsultoinut Yhdysvaltain liittolaisia aikeestaan hyökätä Iranin kimppuun. Hän ei myöskään pyytänyt apua liittolaisiltaan projektissa. Hän ei pyytänyt liittolaisia yhteisen pöydän ääreen suunnittelemaan asiaa.

Jos länsimailla olisi todella jokin Trumpin mielipiteen mukainen moraalinen vastuu toimia Hormuzinsalmen suhteen, niin silloin voi sanoa, että Yhdysvalloillakin olisi jatkossa velvollisuus mennä mukaan mihin tahansa sotaseikkailuun, johon jokin sen liittolainen olisi ryhtynyt konsultoimatta ensin Yhdysvaltoja.

Nyt meillä on sitten öljykriisi, ensimmäinen sitten 1970-luvun. Tämä vahvistaa sitä tärkeää periaatetta, että meidän on päästävä kerta kaikkiaan eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä, mitä jo Jussi Halla-aho (s. 1971), Suomen eduskunnan nykyinen puhemies, on toitottanut hyvän aikaa. Toivottavasti akkuteknologia ja teknologia voimaloitten tuottaman energian väliaikaiseksi säilömiseksi edelleen kehittyvät, ja mielellään nopeasti.

Ja toivottavasti tästä kaikesta sekasotkusta on edes se hyöty, että Hizbollah ja muut sellaiset kammottavat pyhän sodan tahot menettävät runsaasti iskuvoimaansa Iranin islamilaisen tasavallan heikennyttyä.

Onneksi öljy tulee muuttumaan kalliimmaksi aikaa myöten, ja onneksi se olisi tapahtunut myös ilman kriisiä Hormuzinsalmessa. Nyt vain tuli tällainen poliittisesta krampista johtuva todella rasittava ja mahdollisesti pitkäaikainen piikki öljyn hintaan.

Eräät öljyvaltiot joutuvat kuitenkin lehdellä soittelemaan ennen pitkää. Saudi-Arabiakin kuihtuu mitättömyyteen. Edustan tässä strategista ajattelua. 

Sääli että presidentti Trumpilta ja hänen hallinnoltaan vaikuttaa puuttuvan kyky sellaiseen. Hänen tempoileva hallinnointinsa on satanut manner-Kiinaa diktatorisesti hallitsevan kommunistisen puolueen laariin, vaikka mies on pyrkinyt aivan vastakkaiseen tulokseen politiikanteossaan.

Intoa ja kansankiihottavuutta on, mutta ei kykyä.

Siteeraan vielä kerran Stanislaw Lemin tekstiä:

Koko suunnitelma perustui perunoitten suureen uteliaisuuteen.

PS. Kun olen nukkunut yöuneni, niin tämä blogimerkintäni on siinä ajassa jo varmaankin ehtinyt vanhentua, mutta kivahan tämä oli ollut kirjoittaa. Tai ei oikeasti kiva, vaan rasittava.

...

PS. Myöhemmin samana päivänä alkuperäisen julkaisuajankohdan jälkeen olen sisällyttänyt tekstiin vielä siteerauksen itse kirjoittamastani liberalismin määritelmästä, koska se tuntuu jotenkin liittyvän asiaan.

Tulisiko kirkolla olla naispappeja?

Olen itse ollut sitä mieltä, että protestanttisissa kirkoissa on ainoastaan pastoreita tms., koska nimitys "pappi" tuntuu viittaavaan jonkinlaiseen jumaluuden tms. ja ihmisen välihenkilöön. Pastorit taas ovat pelkästään yliopisto- tai muulla tavalla koulutettuja maallikkosaarnaajia. Mutta se ei ole nyt kauhean tärkeää. Kiitoksia.

Ilmoitan tässä myös paheksuvani sitä, että kun maassamme puhutaan "kirkosta", niin oletuksena tarkoitetaan Suomen virallista evankelisluterilaista kirkkoa. Jatkan paheksumista myöhemmin tässä kirjoituksessa, mutta ensin toiseen asiaan.

Roomalaiskatolisilla ja ortodokseilla lienee omissa kirkoisssaan oikeita pappeja.

Protestanteilla on siis pelkästään pastoreita tai muita sellaisia. Oman mielenrauhani vuoksi nimitän tässä kirjoituksessani kaikkia protestanttisten kirkkojen pastoreita tms. pelkiksi pastoreiksi.

Voidaan kysyä, että pitäisikö Suomen virallisessa evankelisluterilaisessa kirkossa olla naispastoreita.

Aiheeseen liittyen internet osaa kertoa näin:

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäiset naispuoliset papit vihittiin 6.3.1988. Päätös pappisviran avaamisesta oli tehty kirkolliskokouksessa kaksi vuotta aiemmin. Viran avaamisesta naisille oli äänestetty kirkolliskokouksessa jo aiemmin kolmeen kertaan, mutta vaadittava ¾ ääntenenemmistö saatiin vasta vuonna 1986.

Pastorinviran avaaminen naissukupuolen edustajille vuonna 1986 oli osaltaan johtunut muuten siitä, että Suomen virallisella evankelisluterilaisella kirkolla oli alkanut olla vaikeuksia saada virkoihinsa tarpeeksi miespuolisia pastoreita. Tarve on keksintöjen isä, tai äiti. Mutta sekään ei ole nyt tärkeää.

Minusta on periaatteessa jokaisen kirkkokunnan ihan oma asia, että mitä sukupuolta tai sukupuolia heidän pastorinsa ovat. Uskonnonvapauden toteutumisen kannalta kai pitäisi olla kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla valta ja oikeus itse määrittää, keitä he valitsevat papin, pastorin, saarnaajan tai kirjanoppineen virkaan. Toki sillä edellytyksellä, että on etukäteen mahdollisimman hyvin valtiovallan toimesta estetty ihmisten painostaminen kuulumaan tai liittymään johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uskonnollisten yhdyskuntien ei myöskään mielestäni saa antaa jaella yhteiskunnassa määräyksiä siitä, että heidän pyhiä tuntojaan ei saa loukata. Kunhan ei kirkossa tai temppelissä tms. taikka hautajaisissa häiriköidä, niin uskonnollisia tunteita tulee saada liberaalissa | demokratiassa loukata. Koska muuten asioista tulisivat määräämään suvaitsemattomimmat uskonnolliset tahot. (Epäliberaalit demokratiat voivat olla eri asia, toki.)

Mutta Suomen virallinen evankelisluterilainen kirkko – jatkossa käytän tästä lyhennettä SVELK – on sikäli hiukan eri asia, koska kyseessä on Suomen valtion kannalta virallinen kirkkokunta. Sen toimintaa koskee kirkkolaki.

Muuten Suomessa on toinenkin virallinen kirkkokunta, nimeltään Suomen ortodoksinen kirkko. Se on melko piskuinen, ja monet pitävät sitä suvaitsevaisena kirkkona, vaikka ortodoksisuus on menneiden vuosisatojen aikana eri valtakunnissa tavannut olla vallanpitäjien uskollinen käsikassara, joka on sortanut varsinkin toisinajattelijoita. Toisaalta tuossa suhteessa ihan samanlaista väkeä ovat olleet luterilaiset toimijat.

Mutta lisäksi Suomen virallisessa ortodoksisessa kirkossa ei ole vieläkään hyväksytty naisia papeiksi. Ei kovin suvaitsevaista. Eikä homoseksuaaleja. Eikä siellä päättävissä piireissä taideta juuri hyväksyä homoseksuaalisia avioliittojakaan.

Kun meillä Suomessa on nämä kaksi virallista kirkkokuntaa, niin mielestäni tavallaan voisi hyväksyä sen, että niiden virallisuuden vuoksi niiden toimintaa ja oppia tulisi koskea laajemmin kuin muita uskonnollisia yhdyskuntia yleisen mielipiteen. Jos yleinen mielipide on Suomessa sitä mieltä, että naisten pitää saada olla näissä kirkoissa pappeja tai pastoreita, niin näiden kirkkojenkin se pitäisi hyväksyä.

Mutta jos kysytte minun mielipidettäni asiaan yleisemmin, niin itse kannatan protestanttisuuden periaatetta "yleinen pappeus" mahdollisimman tiukasti. Minusta kirkkokunnassa ei tarvitse eikä pidä olla pastoreita ollenkaan. Kirkossa olkaamme kaikki tasa-arvoisia hengellisiä toimijoita.

Ja jos palaan vielä hetkeksi kirjoitukseni melko alussa mainitsemaani paheksuntaani, niin aina jos joku alkaa puhua "kirkosta", niin minä voin kysyä, että mistä kirkosta nyt on kysymys. Ja sitten onkin kiva katsoa, että osaako puhuja kertoa, mistä kirkosta hän oli nyt halunnut puhua.

Historiallisesti sen enempää roomalaiskatolinen kuin evankelisluterilainen kirkkokaan eivät olleet perustaneet Suomessa kirkkoaan vapaaehtoiseen liittymiseen ja kuulumiseen.

Siksi on minusta tavallaan kiva juttu, että mitä enemmän SVELK:stä eroaa jäseniä, niin sitä vähemmän on jatkossa ihmisillä sosiaalista painetta kuulua siihen.

Vuonna 1923 Suomen sivistyneistö oli jo siinä määrin maallistunutta väkeä, että kyettiin saattamaan voimaan uskonnonvapauslaki. Tämä ei olisi maassamme onnistunut ilman maallistumiskehitystä. Luterilaisuus on pohjimmiltaan suvaitsematon uskonnonmuoto.

Mutta tuonkin tärkeän lainsäädännön voimaantulon jälkeen saattoi eräissä piireissä SVELK:n jäsenyys olla merkki kuulumisesta kunnon ihmisiin.

Mitä on kunkin ihmisen jumala

Voidaan katsoa, että ihmisen jumala on hänen mielensä ja tarkoitustensa ja päämääriensä ilmentymä ja heijastuma. Siksi on minusta tärkeää kieltää kaikki sellaiset uskonnolliset yhdyskunnat, jotka eivät kunnioita muita jumalia kuin omaansa.

Kyse on siitä, että sallitaanko ja säilyykö moninaisuus ihmiskunnassa. Tämä on tärkeä kysymys. Usein vain yhden jumalan olemassaoloon uskovat haluavat painostaa muita ihmisiä uskomaan uskonnollisesti juuri heidän laillaan. Juutalaiset ovat tärkeä poikkeus tähän melko yleiseen sääntöön, mutta tämä johtuu siitä, että juutalainen uskonto on etninen uskonto, johon ei kuulu toisuskoisten käännyttäminen omaan uskoon. Itse asiassa juutalaisuudessa on tehty päinvastoin varsin vaikeaksi kääntyminen juutalaiseksi.

PS.:

Mielestäni intialainen käsitys jumalista on kaikkein "järkevin", jos näin saa sanoa. Kaikkein "korkein" on siinä eräänlainen maailmansielu. Korkeampia "varsinaisia" jumalia on nykyhindulaisuudessa kolme:  Brahma on luojajumala, Vishnu on elämän ylläpitäjä ja Shiva on hävittäjä, mutta samalla uudelleenluova jumala. Näiden voi katsoa olevan maailmansielun ilmentymiä, ja kaikkien muiden jumalien voi taas katsoa olevan näiden kolmen ilmentymiä.

Ilmeisesti 2500 vuotta sitten eläneeksi sanottu buddhalaisuuden perustaja Siddharta Gautama uskoi myös jumalien olemassaoloon, mutta hän kuitenkin opetti, että jumalista voi olla apua vain ajallisissa asioissa, mutta jälleensyntymisasiassa he eivät voineet auttaa.

Joka tapauksessa arvostan buddhalaisuudessa sitä, että se hylkää hindulaisuuden kastijärjestelmän sekä ainakin tietyssä määrin myös hindulaisuuteen kuuluvan naisvihamielisyyden. Jälleensyntymiseen sen enempää kuin eräiden uskontojen teologian helvettiin en kuitenkaan itse henkilökohtaisesti usko. Enkä kyllä taivaaseenkaan.

...Kukaan ei muuten voi palata kuoltuaan tuonpuoleisesta kertomaan, että ei siellä olekaan kuolemanjälkeistä elämää.

Minulla itselläni on kuitenkin, kuten kaikilla muillakin ihmisillä, runsain määrin filosofisia tai uskonnollisia ennakkoluuloja, jollaisiin kuuluvat uskonnolliset opinkappaleet ja filosofiset käsitykset sekä arvot ja eettiset ja moraaliset väittämät. Mutta sellaisia ei mielestäni pidä olettaa tiedoksi. Ihmisen lajiolemukseen kuuluu se, että hän uskoo kaiken maailman höpöjen asioiden olevan totta. Mutta ilman taipumusta tähän me emme olisi enää ihmisiä.

Pappeus, pastorius ja nk. kolmannen sukupuolen edustajat

Kannatan sellaista uskonnonvapausjärjestelmää, että pappien, pastorien, seurakunnan esihenkilöitten ja teologisesti koulutettujen virallisten saarnaajien tulee kaikkien olla uskonnollisten yhdyskuntien piirissä nk. kolmannen sukupuolen edustajia.

Tässä tarkoitan nk. kolmannella sukupuolella niin transseksuaaleja, homoseksuaaleja sukupuolesta riippumatta kuin aseksuaaleja. Ja miksei myös interseksuaaleja, mutta en ole asiantuntija.

Vain sellaisten uskonnollisten yhdyskuntien tulee olla sallittuja, jotka hyväksyvät toiminnassaan tämän periaatteen.

Joskus toki voisi tulla eteen tilanteita, että väestöstä ei löydy nk. kolmanteen sukupuoleen kuuluvaa hyvää ehdokasta edellä mainitun kaltaiseen virkaan. Tällöin voitaisiin asettaa varahenkilö virkaa toimittamaan nk. normaaliväestöstä, kunhan pidettäisiin tiukka huoli siitä, että viranpidon on tässä tapauksessa tarkoitus olla vain väliaikainen. Vara- on vara-.

I PS. Oi, katso: Keksimäni seksikäs poliittinen järjestelmä.

II PS. Joskus hölmötkin ideat voivat olla parempia kuin toiset hölmöt ideat.

Tonttujen suhde Googleen

Tontut ovat kuin tosielämän Google. Ne aina vakoilee.

PS.:

Anteeksi. Kaksi jouluaiheista blogimerkintää julkaistuna peräkkäin. Mutta onneksi tämä on sentään lyhyt. Post Scriptvm -osiota ei sitten lasketa.

...Mitä tulee Googleen, niin kyseessä on yksi maailman menestyneimmistä suuryrityksistä, jonka epävirallisena tunnuslauseena oli aikoinaan toiminut "Don't be evil", eli suomeksi älä ole paha. Tämä oli piikki Microsoftia kohtaan, josta oli 1990-luvulla ja siitä alkaen kuoriutunut kyynärpäätaktiikkaa mielellään käyttävä varsin suurikokoinen ohjelmistoyritys.

Google oli lanseerannut 1990-luvun lopulla WWW:n hakukoneen, joka oli kuin raikas tuulahdus, sillä sen etusivu oli hyvin yksinkertaistettu verrattuna tuolloin vielä kannatusta nauttineen Altavista-hakukoneen etusivuun. Altavista yritti tuolloin olla eräänlainen "kaikkea kerralla" -WWW-portaali. Ja Googlen haku vielä toimi melko hyvin.

Googlen hakukone porhalsi suurella vauhdilla kilpailijoiden ohi. Ja yhtiö on sinnikkäästi toimien onnistunut rakentamaan hakukoneensa oheen kokonaisen ja menestyneen palveluarkkitehtuurin, jonka tuotteita minäkin olen käyttänyt. Ja käytän edelleen. Vuonna 2015 Alphabetistä tuli Googlen emoyhtiö. Alphabet ei ostanut Googlea, vaan Googlen nimi muutettiin tuoksi, ja Google-nimisestä lafkasta taas tuli sen alainen tytäryhtiö. Jos käsitin oikein.

Googlen siunaus ja kirous on se, että sen koko liiketoiminta perustuu sen käyttäjistä kerättyyn dataan. Koska yhtiö on tarjonnut peruspalvelupakettinsa kuluttajille ilmaiseksi, niin jostain se raha on työntekijöiden palkkoihin, palvelinkeskusten pyörittämiseen ja kehitystyöhön ym. revittävä.

Jos Microsoftia vertaisi johonkin jumalan kaltaiseen taikaolentoon, niin ilmiselvä vertailukohta olisi Saatana, tai varsinkin Persian zarathustralaisuuden | Ahriman eli Angra Mainyu. Googlea, ja Alphabetia, taas vertaisin Wanhan testamentin jumalaan, joka aiheuttaa niin onnen kuin onnettomuuden. Ehkä se "älä ole paha" on melkein asiallinen itseymmärryksen tapa googlelaisille, vaikkakin herättää paljon kysymysmerkkejä.

Vuonna 2015 Googlen virallisen ohjeistuksen osaksi päätyi "Do the right thing" eli "Tee se mikä on oikein". Jonkin verran orwellilaista edelleen, mutta ehkä askel oikeaan suuntaan.

Kokonaan emme ilman globaaleja suuryrityksiä ehkä pärjää. Toivoisin kyllä, että voisimme pärjätä. Itse asiassa pitäisin joka tapauksessa hyvänä, mikäli ohjelmistojen ja ohjelmistopalveluiden tarjonta muuttuisi hieman nykyistä tasa-arvoisemmaksi. Myös Google ja Microsoft ovat monen muun alan suuryrityksen ohella yhdysvaltalaisia. Mannerkiinalaisia saatikka venäläisiä suuryrityksiä taas en apajille mielelläni päästäisi yhtään enempää kuin on pakko. Demokraattiset maat ovat asia erikseen.

S-ryhmä kalastelee samoilla vesillä Sinimustan liikkeen kanssa

Jokin aika sitten S-kauppaliikeryhmä oli päättänyt poistaa Israelissa valmistetut tuotteet valikoimistaan.

Olen sittemmin törmännyt sellaiseen uutiseen, että fasistiseksi ja etnonationalistiseksi puolueeksi tunnustautuva Sinimusta liike on tervehtinyt ryhmän päätöstä antaumuksella ja suurella kiitollisuudella.

Sinimustien nettisivuilla onkin äskettäin tosiaan julkaistu tiedote, jossa sanotaan näin:

S-ryhmä on poistanut israelilaista alkuperää olevia tuotteita kaupoistaan ja aikoo luopua niiden myymisestä loppujenkin varastojen tyhjennyttyä (HS 19.11.2025). Sinimusta Liike pitää tätä positiivisena muutoksena ja tukee S-ryhmän päätöstä.

Puheenjohtajamme Tuukka Kuru kommentoi: ”Israelissa valmistetut tuotteet muodostavat hyvin pienen osan kokonaisvalikoimasta, mutta jokainen niistä maksettu euro edesauttaa juutalaisvaltion rikollista toimintaa. Päätös luopua israelilaisista tuotteista lähettää selvän signaalin juutalaisvaltion tukijoille – kaikkea toimintaa ei tarvitse, eikä tulekaan, hyväksyä.”

Puolueemme on useaan otteeseen kehottanut Suomea ankarampiin toimiin Israelia vastaan, ja kannustamme muitakin yrityksiä sekä yhteisöjä mukaan boikotointikampanjaan.

Sinimustan liikkeen Israelia koskevia kannanottoja voi lukea lisää täällä. Kehottaisin kiinnittämään huomiota sivulla näkyvään kannanottoon, joka on otsikoitu näin: Juutalainen ylivalta on kaikkien yhteinen vihollinen. Ja sitten on mm. tällainen hiukan vanhempi yli neljä vuotta sitten julkaistu kannanotto, joka on otsikoitu Sinimusta Liike vastustaa EU:n antisemitismin vastaista strategiaa, jos ketään kiinnostaa.

S-ryhmä on siis ruvennut kalastelemaan samoilla sameilla vesillä kuin Sinimusta liike ja yleensä sellaiset tahot, joiden mielestä Israelilla ei ole oikeutta turvallisiin ja tunnustettuihin rajoihin ja joiden mielestä on ihan okei, että juutalaisia naisia ja tyttöjä raiskataan ja yleensä juutalaisia häiritään, ryöstetään, kidutetaan ja tapetaan. Ja sellaiset tahot, joiden mielestä on oikein paiskoa vuodesta toiseen Israelin kansalaisten päälle räjähtävällä kärjellä varustettuja sotilasraketteja.

Lisäksi voi vielä mainita sen, että Israel on demokratia, jonka parlamentissa Knessetissä on myös arabipuolueita. Sekä sen, että Israelin Tel Aviv on Lähi-Idän homoseksuaalien Mekka, jos näin saa sanoa. Saudi-Arabian Mekka taas ei ole millään lailla eikä missään määrin homoseksuaalien Mekka.

Saudi-Arabiassa ei edes ole laillista harjoittaa muita uskontoja kuin islamia, kun taas Israelissa on laillista harjoittaa muita uskontoja kuin juutalaisuutta, ml. islam.

Kun Yhdistynyt kuningaskunta aikoinaan yli sata vuotta sitten lohkaisi 4/5 Kansainliiton sen hallintaan luovuttamasta Palestiinan mandaatista arabeille perustaen alueelle itsehallinnollisen kuningaskunnan nimeltä Transjordania, joka myöhemmin lyhensi nimensä Jordaniaksi itsenäistyessään vuonna 1946, niin alueella ei sallittu juutalaista asutusta, eikä muuten sallita vieläkään.

Kun muilla palestiinalaisalueilla halutaan nyt irrottautumista Israelin holhouksesta, niin tulisiko näillä alueilla saada juutalaisten asua, vai pidetäänkö sama linja kuin Jordaniassa on edelleen voimassa?

Islamilaisissa maissa homoseksuaaleilla ei ole oikeutta solmia avioliittoa samaa sukupuolta edustavan ihmisen kanssa tai edes pitää mielenosoituskulkueita herättääkseen yleisön tietoisuutta siitä, että homoseksuaalitkin ovat ihmisiä.

Albania vaikuttaa olevan islamilaisten maiden keskuudessa edistyksellisin suhtautumisessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin, sillä maassa on homoseksuaalien välinen seksi ollut laillista jo vuodesta 1995 alkaen, ja maassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia suojaa itse asiassa varsin edistyksellinen syrjinnän vastainen lainsäädäntö.

Silti vielä tänä päivänäkään Albaniassa homoseksuaalipariskuntia ei lainsäädännön tasolla tunnusteta olemassaoleviksi.

Albania on siis islamilaisten maitten keskuudessa kuitenkin suhteellinen valopilkku. Se on suurin piirtein yhtä liberaali maa kuin kristillisdemokraattinen suomalainen poliitikko Päivi Räsänen on liberaali henkilö. 

Siteeraan seuraavaksi aivoinfarktista parhaillaan toipuvan Kokoomuksen kansanedustajan Ben Zyskowiczin haastattelua Iltalehdessä:

Irania Zyskowicz moittii voimakkain sanankääntein ”hirvittäväksi pappisdiktatuuriksi” ja nostaa esiin muun muassa sitä, että siellä on kerrottu teloitetun mielenosoituksiin osallistuneita.

– Vaikka Israel on Lähi-dän ainoa demokraattinen maa, jossa on normaalit läntiset demokraattiset oikeudet, lehdistönvapaus esimerkiksi toteutuu, sen tuotteet eivät kelpaa, Zyskowicz hämmästelee S-ryhmän toimintaa.

– Iranhan on Hamasin, Hizbollahin ja huthien kautta käynyt hyökkäyssotaa Israelia vastaan. Ei tämä Hamasin terrori-isku lokakuussa 2023 olisi ollut mahdollinen ilmeisestikään ilman Irania, Zyskowicz arvelee.

Ja:

Zyskowicz summaa esimerkinomaisesti, että jos S-ryhmä lähtee Israelia karkuun, tulee Iran vastaan.

– Jos tälle tielle lähdetään, että Israel ei käy ja Iran kyllä käy, niin missä se S-ryhmän logiikka on silloin?

– Sitä paitsi Iran on myös osallinen Venäjän hirvittäviin sotarikoksiin Ukrainassa, Zyskowicz jatkaa viitaten tietoihin siitä, että Venäjä on käyttänyt iranilaisia drooneja Ukrainaa vastaan.

Muistan elävästi sen ajan, kun aikoinaan Sinimustien nykyinen puheenjohtaja Tuukka Kuru oli tavannut esittää liberaaleja mielipiteitä.

Siteeraan lopuksi itse aikoinani eli vuoden 2018 tammikuussa tässä samassa blogissani julkaisemani liberalismin aatesisältöä käsittelevän blogimerkinnän alkukappaleita.

Liberalismi on vapautta, yksilöä, tiedettä ja edistystä kannattava poliittinen ideologia. Se kieltää syntyperään perustuvat valta- ja moraaliset järjestelmät, ja yksilönvapaus on sille keskeistä.

Liberalismi kannattaa sellaisia ajatuksia ja ohjelmia kuin sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus, uskonnonvapaus, elinkeinovapaus ja markkinatalous, kansallinen itsemääräämisoikeus, demokratia, oikeusvaltio, ihmisten oikeus päättää omasta elämästään, tiede, sekulaari hallinto, rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, sukupuolten tasa-arvo ja kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä.

Liberalismi hyväksyy ajatuksen eriävien yhteiskunnallisten etujen olemassaolosta, mutta liberalismin aatemaailman mukaan kansanedustuslaitoksessa voidaan järkevästi sovitella eri etujen välillä.

PS.: 

Fasistiseksi liikkeeksi ilmoittautuminen on mielestäni poliittiselta liikkeeltä varsin rohkeaa, sekä tyhmää, mikäli ei aio tosiaan riisua toisinajattelevilta ihmisiltä poliittista valtaa. Sinimustilta olisi ollut sen sijaan järkevämpää ehdottautua Isänmaallisen kansanliikkeen toiminnan jatkajaksi. Olin nettisivuillani muuten julkaissut vuonna 2016 sivun otsikolla Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) vuoden 1932 ohjelman arvostelu. On eri asia sitten, että onko tekstin tällaisesta aiheesta kirjoittaminen ja julkaiseminen ollut järkevää. Olen ollut joka tapauksessa sitä mieltä, että IKL olisi aikoinaan saanut olla jonkin verran liberaalimpi.

Sinimusta liike antaa vaikutelman ikään kuin sen poliittinen toiminta olisi jonkinlaista poliittista larppaamista, jolla ei ole tarkoituskaan päästä nousemaan varteenotettavaksi poliittiseksi voimaksi.

Söpöt ja vähemmän söpöt uskonnot liberaalissa yhteiskunnassa

Mielipiteeni on, että söpösti käyttäytyviä ja toimivia uskontoja, uskonnollisia yhdyskuntia, jumalia ja pyhiä hahmoja tulee arvostaa.

Sellaiset tahot eivät sen enempää henkisen kuin ruumiillisen väkivallan taikka vankeustuomion uhalla yritä saada lisää jäseniä taikka estää jäseniä eroamasta. Ne eivät edes pyri saamaan yhteiskunnassa erityisetuja taikka pyri muuttamaan poliittista järjestelmää uskonnolliseksi.

Muunlaisten taas tulee olla nk. vapaata riistaa. Väkivaltainen uskonto on kauhistus kaikille liberaaleille ihmisille, sekä marxilaisille, sekä kveekareille. Ja osalle muitakin ihmisiä.

Väkivaltaiset uskonnot tulee muussata kengänkoron alle ja lopuksi jauhaa yhdessä ryynimakkaran kanssa tuhjuksi, jota voidaan sitten heitellä seinägraffitien päälle...

Yksinkertaisesti sellainen mies haluan olla

 Haluan olla mies ilman illuusioita.

Hieman aitoa kosmologian filosofiaa

Consolatio philosophiae:

Kaikella mikä alkaa olla olemassa on sitä edeltänyt syy; maailmankaikkeus alkoi jossain vaiheessa olla olemassa; siten maailmankaikkeudella on sitä edeltänyt syy; ja se syy on tietysti Jumala, joka alkoi jossain vaiheessa olla olemassa; joten Jumalankin olemassaololle on olemassa jokin Häntä/Sitä edeltänyt syy.

Tähän voi väittää vastaan tietysti, että Jumala on sellainen olio, ettei se tarvitse sitä edeltänyttä syytä olla olemassa. Kun Hän/Se on "aina" ollut olemassa.

Joten korjataan ylläolevaa päättelyketjua hieman esittämällä analoginen väittämä:

Kaikella mikä alkaa olla olemassa on sitä edeltänyt syy; maailmankaikkeus alkoi jossain vaiheessa olla olemassa, ja koska maailmankaikkeus on taustallakin olevine luonnonlakeineen "aina" ollut olemassa, se ei tarvitse sitä edeltänyttä "syytä" selityksenä olemassaololleen.

Eräät pitävät kuitenkin yllä olevan kaltaisia pähkäilyjä hedelmättöminä spekulaatioina, sillä heidän mielestään pelkkä filosofointi tai "päättely" ei voi antaa tietoa oman pään ulkopuolisesta maailmasta. Tieto on heistä ennen kaikkea empiriirisen tutkimuksen tulosta. He sanovat, että ilman havaintoja ei kuitenkaan ole ilmiöiden tulkintaa, eikä liioin tieteellisiä teorioita. Tässä voi ehkä lopuksi vielä mainita senkin, että tieteessä termi teoria ei merkitse villiä spekulaatiota, arvausta tai ideaa vaan näkemystä, jota tukee merkittävä ja mahdollisimman objektiivinen todistusaineisto.

Wikipediassa on myöskin artikkeli tieteellisestä menetelmästä, jonka saavutusten ansiosta sinäkin luet tätä blogimerkintää.

New York, uusi pormestari; avoin yhteiskunta

Yhdysvaltain New Yorkin osavaltion suurimman kaupungin New Yorkin uudeksi pormestariksi tuli äskettäin valituksi demokraattisissa vaaleissa ensimmäistä kertaa historiassa muslimi. Kyseessä on ugandalaistaustainen Zohran Mamdani (s. 1991).

Miehen isä on ugandalainen antropologi ja poliittinen kommentaattori Mahmood Mamdani ja äitinsä on islamilaista huivia käyttämätön intialaistaustainen elokuvantekijä Mira Nair.

Zohran Mamdani on tullut poliittisesti tunnetuksi siitä, että hän kannattaa "demokraattista sosialismia". Tämä saattaa olla ja todennäköisesti onkin eräänlainen kiertoilmaus jonkinlaiselle modernille sosialidemokratialle eikä täten tarkoita sitä, että Mamdani edes periaatteessa haluaisi ottaa talouselämän ja yritykset julkisen vallan omistukseen.

Yhdysvallat vain sattuu olemaan erikoinen maa, jossa minkä tahansa lainen sosiaalinen poliittinen liike joutuu välittömästi leimatuksi kommunismiksi.

Aloittavan pormestarin Zohran Mamdanin vastustajissa on ollut sellaisiakin, jotka ovat sitä mieltä, että hän on sekä muslimi että kommunisti. Koska kommunisti-termillä kuitenkin täysipäiset ihmiset tapaavat viitata marxismileninismin, joka on totalitaristisen lisäksi ateistinen ja uskonnonvastainen ideologia, kannattajiin, niin tuollainen tyypittely on, sanotaanko, hieman epäreilua. Mamdani voisi olla ideologisesti muslimi, taikka ideologisesti kommunisti, mutta hän ei voi olla samanaikaisesti kumpaakin.

Kyseessä on samanlainen nimittely, kun eräät ovat kutsuneet Suomen eduskunnan nykyistä puhemiestä Jussi Halla-ahoa fasistiksi, rasistiksi ja natsiksi. Ja eräät suomalaiset ovat idän kiihkonationalistista hirmuhallitsijaa Putinia mukaillen nimittäneet tämänhetkistä Suomen hallitusta natsihallitukseksi.

Onneksi puhemiehen virka on kuitenkin Suomen tasavallan toiseksi korkein virka. Sille Putinkaan ei voi mitään.

Mamdani joka tapauksessa kannattaa sellaisia sosiaalisia uudistuksia, jollaisista ei Suomessa olisi minkäänlaisiksi erityisen järkytyksen aiheiksi. Mutta niillä on varsin huono läpimenon mahdollisuus New Yorkin kaupungissa jo pelkästään siksi, että asia riippuu paljon osavaltion päättäjien tahtotilasta. Ja toiseksi yhdysvaltalaisittain ehdotukset ovat varsin radikaaleja. Uusi pormestari lupaa perustaa viisi julkista maitokauppaa (maitokauppa on oma ilmaisuni), jotka myyvät terveellistä ruokaa kaupunkilaisille, ja hän lupaa myöskin ilmaisen päivähoidon pikkulapsille, ja vieläpä hän ehdottaa ilmaisia bussimatkoja. Busseilla kulkeminen on harvassa paikassa Suomessakaan ilmaista, mutta New Yorkin kaupungissa tilanne olisi kiireellisempi siltä kannalta, että kalliissa kaupungissa monilla on vaikeuksia ylläpitää valmiutta oman henkilöauton käyttöön, eikä heillä sitten ole kyllä varaa maksella jatkuvasti taksimatkojakaan töihin ja takaisin.

Uudistukset on tarkoitus rahoittaa kiristämällä yritysten ja miljonäärien verotusta. Yhdysvalloissa sillä suunnalla voisi löytyäkin työsarkaa, mutta eivät miljonäärit, taikka miljardöörit, välttämättä ole valmiita rahoittamaan sellaisia puolueita, joiden edustajat kannattavat tällaisia asioita. Ja rahahan ratkaisee.

Maailma on toisaalta täynnä liittovaltioita, joissa hommat on hoidettu hivenen Yhdysvaltoja sosiaalisemmin, kuten Australia, Uusi-Seelanti ja Kanada. 

Joka tapauksessa Suomen Yleisradiokin on nimittänyt Zohran Mamdania populistiksi. Kiitoksia, Yle.

Mutta ainakin nuo asiat on nyt Yhdysvalloissa nostettu politiikan puheenaiheiksi. Siitä se lähtee, jos on lähteäkseen.

Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump on lievästi järkyttynyt miehen valituksi tulemisesta tehtäväänsä. Mutta ei se mitään. Järkytystä maailmassa riittää, ja järkyttyminen on ihan normaali tapa suhtautua asioihin politiikan rajattomassa maailmassa.

Nyt sitten vain odottamaan, että New Yorkin pormestariksi tulee jonain päivänä valituksi kansallissosialisti. Niin muslimit kuin kansallissosialistit voivat olla länsimaisissa yhteiskunnissa nuivittuja uskonryhmiä.

Zohran Mamdani voi olla ihan okei heppu, joka pitää kammottavana sellaista, että islamiin on alun perin kuulunut sen profeetan ajatusten ohjaamana periaate käydä asein toisinajattelijoita vastaan. Mamdani on voinut ihan itse määritellä sen, mikä on hänen mielestään "oikeaa" islamia.

Samoin kansallissosialisteihin aikoinaan kuulunut, sittemmin kuuluisaksi tullut heppu nimeltä Oskar Schindler (1908-1974) on voinut ihan itse määritellä sen, mikä on hänen mielestään "oikeaa" kansallissosialismia. (Ja olikin tehnyt niin, vaarantaen sitä tehdessään vapautensa, terveytensä ja henkensä.)

Tällaisiin määrittelyihinhän ei mitään profeettoja tarvita, on kyse sitten profeetoista Muhammad tai Adolf Hitler tai näiden oppeja ja kantoja koskevista vallitsevista tulkinnoista ja käsityksistä uskovaisten yhteisössä tai sellaisen ulkopuolella.

Tämä ei tietysti ole nykyään kovinkaan suosittu ajatus, mutta sanon nyt, että minusta juutalaisen miehen tulisi voida pitää julkisesti päässään kipaa ja että juutalaisen ihmisen tulisi voida pitää kaulassaan Daavidin tähti -riipusta joutumatta häirinnän tai fyysisen hyökkäyksen kohteeksi.

Myöskin voisin sanoa vakaan kantani olevan, että kaikkien ideologioiden pyhiä asioita tulee saada kuvaannollisesti lyödä julkisestikin kuin vierasta sikaa. Niin, ja uskonnotkin ovat inhimillisiä, toisin sanoen ihmisen luomia ideologioita aivan kuten poliittisetkin ideologiat. (Niin ja elämänfilosofiatkin kuuluvat tähän joukkoon.) Näin asiat nähdään liberaaleissa yhteiskunnissa, mutta ei-liberaaleissa yhteiskunnissa meininki saattaa tietenkin olla toinen.

Lisäksi olen sitä mieltä, että naisia ja tyttöjä ei pitäisi pakottaa pukeutumaan siveästi tai vaatimattomasti, ja miespuolisten ihmisten tulisi vakaumuksesta tai sen puutteesta huolimatta voida pitää itsensä kurissa eikä ruveta seksuaalisesti häiritsemään sellaisia naisia ja tyttöjä, jotka ovat "vääräuskoisia" tai jotka ovat pukeutuneet "väärin" tai joiden seurana ja turvana ei ole näiden miespuolista sukulaista. Paljon pienempi synti kuin naisen tai tytön raiskaaminen on sellainen, että tuollaiseen toimintaan vetoa tuntevat miehet ja muut miespuoliset ihmiset panisivat toisiaan. Mutta tämä on tietysti vain minun mielipiteeni. Ja liberaalien ihmisten mielipide.

Jotkut jumalistakin saattaisivat olla eri mieltä asiasta minun kanssani, jos siis sellaisia taikaolentoja olisi oikeasti olemassa. Taikaolentojen olemassaolon puolesta ei ole vielä tällä hetkellä kuitenkaan olemassa empiiristä todistusaineistoa.

Olen myöskin sitä mieltä, että ihmisten tulisi liberaalissa yhteiskunnassa saada olla eri mieltä historiantutkijoiden kanssa historian tapahtumista, ja tuoda mielipiteensä vielä julkikin. Esim. holokaustista eli Hitlerin Saksan kansallissosialistien toisen maailmansodan aikana suorittamasta juutalaisten kansanmurhasta. Sanoin "liberaalissa", ja tämä tarkoittaa sitä, että ei-liberaalissa yhteiskunnassa sellainen voi tietysti olla kiellettyä.

Ja jos ihmiset haluaisivat olla eri mieltä historiantutkijoiden kanssa siitä, että muinaisroomalainen urhea ja suurenmoisen itserakas ja kunnianhimoinen kusipää, valtiomies, kirjailija ja sotapäällikkö Gaivs Iulivs Caesar (100–44 eKr.) on todella ollut joskus olemassa, niin heillä täytyisi mielestäni olla siihen täysi oikeus, ja myöskin tuoda mielipiteensä julki.

Sama koskee tietenkin esim. mielipiteitä Paavo Väyrysen olemassaolosta tai maamme vuoden 1918 kansalaissodan historiallisuudesta.

Liberaaleissa yhteiskunnissa voidaan vapaasti keskustella myös vaikeista ja kiistanalaisistakin aiheista ja jopa sietää hölmöjen mielipiteiden julkituomista. Suvaitsevaisuus tarkoittaakin juuri sietämistä. Epäliberaaleissa yhteiskunnissa taas sellainen voi olla vaikeampaa. Filosofi Karl Popper (1902-1994) oli nimittänyt sellaisia yhteiskuntia heimokantaisten tabujen yhteiskunniksi vuonna 1945 ilmestyneessä kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset.

Avoimessa yhteiskunnassa toinen ihminen voi olla omasta mielestä väärässä, mutta ei hänen kurkkuunsa saa silti käydä eikä usuttaa väkijoukkoa tai edes virkavaltaa hänen kimppuunsa.

Asioista voidaan keskustella ja väitellä ja omaa kantaa voi puolustella perusteluin. 

Toisen poliittiseen toimintaan saa puuttua ainoastaan silloin, jos kyseinen poliittinen toiminta todella uhkaa hävittää suvaitsevaisuuden. Siteeraan ko. Popperin teosta:

Vähemmän hyvin tunnettu on suvaitsevaisuusparadoksi: rajoittamattoman toleranssin pitää johtaa toleranssin katoamiseen. Jos me laajennamme rajoittamatonta toleranssia myös niihin, jotka ovat suvaitsemattomia, jos me emme ole valmiina puolustamaan suvaitsevaista yhteiskuntaa suvaitsemattomien hyökkäystä kohtaan, niin silloin suvaitseva tulee tuhotuksi ja suvaitsevaisuus tämän mukana.

Lisäksi minä haluaisin sanoa, että lasten ympärileikkauksen, jossa on kysymys lasten silpomisesta, tulisi olla lailla kiellettyä liberaalissa yhteiskunnassa. Sanoin "liberaalissa", ja tämä tarkoittaa jälleen sitä, että ei-liberaalissa yhteiskunnassa sellainen voi tietysti olla sallittua.

Mielestäni myöskin uskonnollisen kiellon olla syömättä jotain eläintä tulisi olla kiellettyä. Rajaisin vaatimukseni kuitenkin semmoisiin tilanteisiin, joissa käytäntö johtuisi siitä, että uskonnollisista syistä vihataan jotain eläinlajia eikä siksi suostuta nauttimaan sen lihaa. Mutta jos taas jotain eläinlajia uskonto pitäisi korkeassa arvossa eivätkä sitä kannattavaan uskonyhteisöön kuuluvat ihmiset siksi syö sen lihaa, niin tällaisen pitäisi olla minusta sallittua. Tämä ei ole sinänsä liberaali mielipide, mutta sitä pitää pärjätä sillä, mitä on.

...Parasta tietenkin olisi, mikäli voitaisiin jalostaa sellainen eläinlaji ruoaksi, joka haluaa tulla syödyksi. Tällainen oli ollut yhdessä kuusiosaisessa kirjatrilogiassa, jonka viimeisen osan olen juuri saanut luettua (tai, no ei, on jäänyt vähän vajaaksi, mutta tällä viikolla saan kuitenkin sen luettua ihan loppuun).

Olen myös sitä mieltä, että yleensä uskonnon uhreja tuottavien kulttien tulisi olla yhteiskunnassa kiellettyjä. Lasken joukkoon menestysteologiaa kannattavat yhteisöt sekä myös sellaiset "kirkkokunnat", joiden tehtäviin kuuluu rahan lapioiminen seurakuntalaisilta "kirkon" johtajille. (Termi menestysteologia viittaa sellaiseen uskonnollisen oppiin, jonka mukaan oikein uskomiseen kuuluu ja liittyy ajallinen menestys.)

I PS.: 

Lopuksi siteeraan Tieteessä tapahtuu -lehdessä julkaistua mielestäni mainiota, asiallista ja asiapitoista Tom Holménin artikkelia kirjoittamaa Vaikeinta Jeesuksessa on uskoa siihen, että hän oli Palestiinan juutalainen. Näillä sanoilla se alkaa. Suhtaudu:

Kun Jeesus Nasaretilaista tarkastellaan historian henkilönä, näkyviin ei tule ensimmäistä kristittyä, varhaishumanistia, esidemokraattia tai protoarjalaista, vaan Palestiinan juutalainen, jossa ei oikeastaan ole muuta erityistä, kuin että ilman häntä maailmanhistoria olisi totaalisesti toisenlainen. Vaikeinta Jeesuksessa onkin ”uskoa” häneen aikansa juutalaisena.

Artikkelissa kerrotaan, että Jeesuksen elinaikana juutalaisuus on ollut varsin moninaista eli ei ollut yhtä tiettyä standardia "olla juutalainen" tai "uskoa juutalaisesti". Siinä myös kiistetään ponnekkaasti sellainen usein kannatettu näkemys, että Jeesus olisi kannattanut jotain tavanomaisista juutalaisen uskonnon käsityksistä selvästi eroavaa kantaa tai asennekokoelmaa.

Siinä kerrotaan myös, että puhe Jumalan valtakunnasta ei ollut mikään tavaton ilmiö Jeesuksen ajan juutalaisuuden piirissä, mutta hänen julistuksessaan sillä oli joka tapauksessa erityisen keskeinen asema. Uuden testamentin mukaanhan hän oli puhunut siitä suorastaan koko ajan.

(Neuvostoliiton avantgardistisen kirjallisuuden mestarin Daniil Harmsin (1906-1942) mukaan taas Venäjän kansallisrunoilija Aleksandr Puškin (1799-1837) rupesi aina heittelemään kiviä nähdessään niitä (siis kiviä). Harmsin kirjoitustaide veikin hänet lopulta vankilaan, missä hän kuoli. Harms ei liity kauhean paljon nyt tässä käsittelemäni Jeesus-osion aiheeseen, mutta ei se mitään. Tein sen silti.)

Artikkelin mukaan vaikka Jeesusta aikansa juutalaiset olivat saattaneet epäillä Israelin Jumalan kanssa tehdyn Liiton nuivimisesta, niin oikeasti Jeesus tapasi vain esittää asiat omaa persoonaansa korostaen ja että hän siitä huolimatta todennäköisesti kannatti Liittoa.

Tässä tulee kuitenkin nyt siteerattua kyseistä tekstiä melkoisen paljon.

Artikkelissa on kaksi mainiota kohtaa, joissa käsitellään sitä, kuinka eri aikoina erilaisia kantoja kannattaneet ihmiset ovat halunneet kaikki esittää Jeesuksen olleen lähellä juuri heidän omia kantojaan.

Kohta 1: 

Kuten on todettu, aikojen ja tapojen vaihtuessa Jeesuksesta on kehkeytynyt milloin valistusaatteellinen, milloin liberaali optimisti, milloin arjalainen, milloin taas demokratian ja tasa-arvon edistäjä. Kiehtovalla tavalla yhteiskunta ei koskaan tunnu tulevan tarpeeksi maallistuneeksi ollakseen kiinnostumatta katsantokantojensa vanhurskauttamisesta Jeesukseen viittaamalla.

Mahdollisesti eräs selvimpiä tämän päivän esimerkkejä kyseisestä taipumuksesta on poliittisesti korrekti Jeesus, joka on diplomaattinen, hienotunteinen ja suvaitsevainen. Jeesus ja hänen aikansa osoittautuvat kovin vieraiksi tällaisille näkemyksille.

Kohta 2:

Jeesuksen tulkitseminen hänen omasta kontekstistaan käsin merkitsee sitä, ettei häntä voi kuvata joukkoon jotenkin eksyneeksi humanistiksi. Siitä huolimatta, että monia yhtymäkohtia löytyykin, kuten esimerkiksi Jeesuksen asenne niin sanotusti syntisiä ja muita ulkopuolisia kohtaan, ei osasta voi johtaa kokonaisuutta sortumatta anakronismiin.

Ne, jotka ehkä ovat valmiita hurraamaan Jeesuksen varauksettomalle asenteelle kaikkein syrjäytyneimpiäkin kohtaan, varmasti vaikenevat kuullessaan joutuvansa kadotukseen, elleivät ryhdy Jeesuksen seuraajiksi ja noudata hänen opetuksiaan. Samoin moraalin saralla moniarvoisuuden nimiin vannova yhteiskunta tuskin kykenee tuntemaan omakseen Jeesuksen ja hänen aikansa arkaaista yksiarvoisuutta, tuli kysymykseen sitten avioliittoetiikka tai samaa sukupuolta olevien suhteet.

Kun nykyään voidaan vaikka puhua "kristillisestä politiikasta", niin piintyneesti maallistuneet ihmiset voivat hyvin sanoa, että uskontoa ei pidä sekoittaa politiikkaan, mutta kuitenkin jos jokin uskonnollinen tai uskonnollispoliittinen taho joskus puolustaisi julkisuudessa jotain näiden maallistuneiden kannattamaa asiaa, niin he eivät suinkaan olisi ensimmäisinä ampumassa viestintuojaa alas.

Mutta kyllä todellinen tai kuvaannollinen parta varmaan tosiaankin värisisi ja pärisisi nykyajankin ihmisillä sukupuolesta riippumatta, jos he pääsisivät aikakoneella tapaamaan historiallista Jeesusta. "Et sinä noin voi sanoa!" he voisivat huutaa päin Jeesuksen naamaa. "En äänestä sinua!" (Keskustelukielinä toimisivat mitä todennäköisimmin hyvin sekä aramea, heprea että kreikka.)

Jeesus oli juutalaisten pääsiäisenä ratsastanut Jerusalemiin aasilla. Modernin sanonnan mukaan taas aasit ratsastavat nykyään Jeesuksella.

II PS: Lukijaa saattaa kiinnostaa nyt lähes kolmen vuoden ikään ehtinyt blogimerkintäni otsikolla Mitä ajattelen Jeesuksesta nykyään.

Anglikaaninen kirkko on nyt ikään kuin tai jopa tosiasiallisesti jakaantunut kahtia

Anglikaaninen kirkko – ja sen tuore hajaannus – sattuu olemaan tämän blogimerkintäni aihe, mikä voi herättää suurta vihastusta, ja sen kirjoittamista voidaan laajalti pitää huonona siirtona.

Aihe voi myös tuntua suomalaisista lukijoista kaukaiselta asialta, vaikka kyseinen kirkkokunta on kuitenkin jäsenmäärältään suurin kaikista protestanttisista kirkkokunnista, joten voidaan sanoa ainakin maailmalla sillä olevan merkitystä. Luterilaisuus taas on varsin pieni protestanttiseksi kirkkokunnaksi. Näh näh, oikea lahko. (Sanon nyt kuin Matti Vanhanen aikoinaan: "Anteeksi.")

Olen saanut jostain sen käsityksen, että Anglikaanisen kirkon teologia on lähinnä reformoitua mallia, mutta sen kirkkojärjestys ja uskonnonharjoitus ovat siihen nähden melko katolistyyppisiä. Anglikaaninen kirkko onkin toiminut eräänlaisena välittäjänä roomalaiskatolisen kirkon ja protestanttisten kirkkojen välillä.

Nimensä mukaisesti kirkko on Englannin kirkko, joka on sitten levinnyt ympäri maailmaa englantilaisen ja brittiläisen imperialismin ja siirtolaisuuden mukana viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana. Ja toki suuressa määrin myöskin ihan lähetystyön kautta.

Kuuluisa rotusortohallinnon vastaisesta rauhanomaisesta toiminnasta tunnettu eteläafrikkalainen arkkipiispa Desmond Tutu (1931-2021) oli eläessään ollut Anglikaanisen kirkon hanuja. Nuorena olin muuten yrittänyt maalata hienon muotokuvan öljyväreillä hänestä. (Taulu ei ole säilynyt nykyaikaan.)

Anglikaanisen kirkon hengellisenä johtajana toimii Canterburyn arkkipiispa. Tämänhetkinen korkein eli kaikkein ylin kirkon johtaja taas on kunkinhetkinen YKK:n hallitseva monarkki. Joka tällä hetkellä on kuningas Charles.

Tämän pitkän johdannon kautta pääsen vihdoin kiinni otsikon aiheeseen:

Olen tavannut lueskella silloin tällöin yhdysvaltalaisten vapaa-ajattelijoiden blogeja sisältävää sivustoa (voi tuonne toki kirjoittaa muitakin englannin kieltä käyttäviä vapaa-ajattelijoita kuin yhdysvaltalaisia) nimeltään Freethoughtblogs. Omat uskonnolliset käsitykseni ovat siinä määrin pehmeitä ja pyöreitä, että melkein itsekin käyn vapaa-ajattelijasta. 

Sivustolla on julkaistunut 21.10.2025 jKr. Adam Leen kirjoittama blogimerkintä otsikolla The Anglican schism culminates.

Hän antaa siinä ymmärtää, että näyttää siltä kuin Anglikaaninen kirkko olisi jakaantunut (tai jakaantumassa) kahtia. Merkittävä osa kirkon teologeista ja virkahenkilöistä on nimittäin sitä mieltä, että on sääli, että kirkossa on ruvettu hyväksymään naispuolisia pastoreita viroissa. Myöskin väki on voinut olla hyvin järkyttynyttä siitä, että viime aikoina kirkon piirissä päättäjät ovat alkaneet yhä enenevässä määrin suvaitsemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Jälkimmäisessä tapauksessa on siis mitä ilmeisimmin kyse siitä, että ei haluta antaa näihin vähemmistöihin kuuluville oikeutta tulla vihityksi haluamansa laisen henkilön kanssa kristilliseen – tai anglikaaniseen – avioliittoon. Mutta mukana toki saattaa olla joskus myös pitemmälle vietyä inhoa.

Konservatiivisten lähinnä afrikkalaisten anglikaanisten paikalliskirkkojen liitto, joka käyttää itsestään nimitystä Global Anglican Future Conference (=Maailmanlaajuinen anglikaaninen tulevaisuuskonferenssi) on ilmeisesti nyt sitten julkisesti ilmaissut, että he ovat ottaneet haltuunsa anglikaanisen ehtoollisen ("taken control of the Anglican Communion").

Ehtoollinen on ollut alun perin kristinuskoisten Jeesus Nasaretilaisen – kuoli 30-luvulla kiduttavasti teloitettuna –  ja tämän antaman uhrin muistoksi tai pyhäksi kunniaksi viettämä muistoateria, joka on aikaa myöten käytännön syiden vuoksi supistunut siihen, että ehtoollinen jaetaan seurakuntalaisille vain suppeana ja kitalakeen helposti tarttuvana minileipänä sekä siemauksena viiniä.

Tämä GAFCON kannattaa vuonna 2008 julkaistua Jerusalemin julistusta, joka kannattaa näitä perinteisinä ja muuttumattomina kristillisinä arvoina pitämiään asioita muuttuvassa maailmassa.

GAFKON-lafkan teologista kantaa kannattavat anglikaaniset kirkot ovat näinollen nyt siis sanoutuneet irti Canterburyn arkkipiispan alaisuudesta sekä muista asiaan liittyvistä asianhaaroista.

Anglikaaninen kirkko on täten enemmän tai vähemmän virallisesti jakaantunut kahtia. Canterburyn arkkipiispa ei ole enää kaikkien anglikaanien hengellinen johtaja. Kirkko on jakautunut siis modernimpaan ja perinteisempään versioon.

Mutta tulevaisuus näyttää, että missä määrin Anglikaaninen kirkko todella on jakautunut kahtia. Onko tämä pelkkä lyhyt puffahdus, joka päättyy konservatiivisemmilla anglikaanisilla kansanosilla maailmalla suruun? Vai onko meillä maailmassa todellakin esim. viiden vuoden kuluttua kaksi merkittävää mutta teologisilta kannoiltaan jossain määrin eriävää kirkkokuntaa anglikaanisen maailman sisällä.

Se on joka tapauksessa varsin varmaa, että seuraavien 20 vuoden aikana ei Englannin valtionkirkkona tule toimimaan muu kuin perinteinen, ei kun tämä nykyisin moderni ja huippunykyaikainen, anglikaaninen kirkko.

Jos ketään kiinnostaa oma teologinen asemani, niin oma virkakäsitykseni on mahdollisimman matalakirkollinen, joten en edes periaatteessa osaa ottaa osaa kiistaan taikka kiistoihin virkakäsityksistä, varsinkaan, kun en tapaa käydä missään messuissa tai jumalan- tai temppelipalveluksissa tms.

Tai, no, oikeasti olen sitä mieltä, että ei pidä kristillisessä seurakunnassa olla sen enempää pappeja kuin pastoreitakaan, joten kysymys on kannaltani mieletön. Ja yritänkö minä nyt matkia Wittgensteinia (1889-1951)?

Mitä taas tulee kysymykseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöläisten oikeuksista tulla vihityksi pyhään avioliittoon kirkossa, niin mielestäni sen pitäisi olla kunkin kirkkokunnan oma asia, että kuinka asiaan suhtautuvat. Jokaisella on toki oikeus perustaa oma kirkkonsa tai uskonnollinen yhdyskunta.

Itse kannatan edistyksellisyyttä vain kohtuullisessa määrin toki. En esim. yritysten sosialisointia, rotuoppia valkoisten pahuudesta, käsitystä Suomen itsenäistymisen Venäjästä natsistisuudesta taikka kommunistisen tai kansallissosialistisen puolueen yksinvaltaa.

Varmuuden vuoksi mainitsen vielä, että minusta on väärin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten vainoaminen. Ja siviilivihkimisen tulisi mielestäni tietysti aina olla mahdollista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöläisille.

Siteeraan lopuksi 1990-luvun mainion Babylon 5 -tieteissarjan yhden jakson nimeä (tämä on vitsi):

Sic transit Vir.

Jos lähdet sutta karkuun, se tulee ämpäri päässä

Vielä kerta kiellon päälle:

Olen liberaalin isänmaallisuuden kannattaja.

PS.:

Tämän blogimerkintäni otsikon olen kopioinut wanhan kunnon humoristin Niilo Paasivirran sivustolta. Hän oli entisellä nettisivustollaan kaiken muun ohella julkaissut liudan uudenlaisia sananlaskuja, joissa hän oli sekoittanut vanhoja tunnettuja sananlaskuja yhteen. Valitettavasti jo vuosia sitten hän oli joutunut riisumaan sivustonsa kaikesta "ylimääräisestä", ja sitä oli paljon, koska valtakunnansyyttäjänviraston rautakorko on vaarallinen humoristien kannalta. Paasivirta säilytti sivustollaan ainoastaan osaston Maailmanloppu odotettavissa aivan kohta pian, johon hän on sisällyttänyt valtavan määrän "vahvistettuja" maailmanlopun profetioita. Kumma, ettei valtakunnansyyttäjänvirasto ole tarttunut tuohon. Ehkä syynä on se, että sen kannalta Paasivirta ei osastossa irvaile "oikeille" mielipiteille. Vain jos ihmisellä on "väärä" mielipide, valtakunnansyyttäjänvirasto voi käydä kiinni. Käsittääkseni kristinusko on Suomessa vapaata riistaa. Ja minusta toki sen pitää ollakin, mutta olen sitä mieltä, että kaikkien muidenkin ideologioiden, joita uskonnotkin ovat, tulisi olla vapaata riistaa.

Jäljellä olevan sivustonsa etusivulla humoristi on selittänyt, mistä kanat oikein pissii.

Valitettavasti Niilo Paasivirta oli pyytänyt sivustonsa poistamista WWW-arkistosta Wayback Machine, ja lopulta palvelu oli toiminut miehen pyynnön mukaan eikä kopiota hänen sivustostaan löydy enää sieltä. Mutta varmuus aina paras, tietenkin.

Lievästi mielenkiintoinen on Paasivirtaa käsittelevään Wikipedian artikkeliin sisällytetty tieto homopostimerkeistä:

Huhtikuussa 2014 perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen koskien Itellan julkaisemia Tom of Finland -aiheisia postimerkkejä. Ilta-Sanomat ja Iltalehti kommentoivat, että teksti vaikutti kopioivan Paasivirran satiiria, jossa merkkien kuvat yhdistettiin natsi-Saksaan ja antisemitismiin. Eduskuntakysymyksen oli allekirjoittanut myös kansanedustaja Mika Niikko.

Homoseksuaalisuudesta, avioliitosta ja lisääntymisestä

Jos kaksi (samaa sukupuolta olevaa) homoseksuaalia menee keskenään naimisiin, niin luonnonmenetelmällä ei liitosta voi syntyä lapsia.

Kuitenkin sellainen, että homoseksuaali ja eri sukupuolta oleva heteroseksuaali menisivät keskenään naimisiin, tuottaisi mitä luultavimmin onnettoman avioliiton. Ainakin mikäli heteroseksuaalinen osapuoli ei tietäisi toisen osapuolen olevan homoseksuaali.

Äoipiqwhwjoiqoqrwhrqhoqrhrqhrohrjjfqwuigqu ja Ä-pilkku, eli vielä yksi poliittinen itsemäärittelyni

Minusta on jossain määrin omaperäinen aikoinaan keksimäni poliittinen itsemäärittelyni "sekulaarin konservatismin kannattaja".

Tuollaisena tuo on mielestäni melkein täysin riittävä. Alakaneetiksi liittäisin kuitenkin vielä lisämääreen "liberaalin demokratian kannattaja".

Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva."

PS: Otsikon tämänkertainen erityinen outous johtuu mitä luultavimmin siitä, että minusta olisin voinut käyttää ajan, jonka käytin tämän kirjoittamiseen, jonkin verran paremmin, jos olisin tehnyt jotain järkevää, sillä tämänkaltaisia tekstinpätkiä olen tuottanut mitä suurimmassa määrin jo aikaisemmin. Onneksi edellisinä päivinä kaksi lukijakommentoijaani olivat ystävällisesti tuottaneet jotain erityisen kivaa siteerausblogini yhteen merkintään lukijakommenttiensa sisältämien ajatusten muodossa. Ne saivat minut miettimään erästä oikein hienoa poliittista asiaa. Oikein hienoa, kun omat aivot virittyvät uudella tavalla.

Etnonationalismi, Amerikan alkuperäisasukkaat ja Donald Trump

Ne ihmiset, jotkat eivät pidä Donald Trumpia Amerikan alkuperäisasukkaisiin kuuluvana, ovat usein samoja ihmisiä, jotka vastustavat etnonationalismia.

Eläinten suojeleminen on ihmiskeskeistä

"Yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima", ovat Marx (1818–1883) ja Engels (1820-1895) lausuneet, ja tätä lausumaa olen aikaisemmin käsitellyt tässä blogissani.

Jätän nyt huomiotta sen, että Hitler ja natsitkin ovat suojelleet eläimiä, ja siirryn käsittelemään asiaa yleisemmällä tasolla. Ja vaikka ihmislajikin koostuu biologisesti eläimistä, niin alla kun puhun "eläimistä" tarkoitan kaikkia muita eläinlajeja kuin omaa lajiamme homo sapiensia.

Eläinten suojeleminen on tavallaan ihmiskeskeistä. Ihminen siis suo suojeluaan eläimille omasta tahdostaan, omista arvoistaan ja omasta pitkälle subjektiivisesta ja henkilökohtaisesti maailmankatsomuksestaan käsin.

Eläimet eivät kuitenkaan itse kykene hankkimaan itselleen oikeutta, tai eivät ainakaan ihmisten oikeusistuimissa. Eikö olisi asiallista todeta M:n ja E:n tavoin, että yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima? Eläimillä on luonnossa vain ne oikeudet, jotka he itse kykenevät itselleen hankkimaan.

Palataan nyt kuitenkin siihen, että ihminen on eläin ja sellaisena osa luontoa. Jos on tällainen eläinlaji, joka haluaa suojella muita eläimiä, niin se on jokaisen eläinlajin oma asia. Ellei jokin toinen eläinlaji sitten kykene estämään tällaista tahtotilaa ja pyrkimystä.

Listaukseni hienoista poliittisista ajatuksista

Tätä voi niin halutessaan pitää yhtenä lukuisista vuosien varrella tässä blogissani julkaisemistani poliittisista itsemäärittelyistäni. Tämä eroaa melkein kaikista muista aikaisemmista kuitenkin siinä, että en ole siinä pyrkinyt ollenkaan minimalisoimaan sitä, kuinka monta kohtaa sisällytän siihen. Jos laskin oikein, niin listauksessa on 20 kokonaista kohtaa. Oi, siis, katso:

Kannatetaan demokratiaa.

Kannatetaan oikeusvaltiota.

Kannatetaan keksimääni seksikästä poliittista järjestelmää, vaikka se on huono.

Kannatetaan luonnon- ja ympäristönsuojelua.

Kannatetaan liberalismin yksilönvapauksia, mukaan lukien sananvapaus, joka on tarkoitettu ennen kaikkea "väärää" mieltä oleville.

Pyritään siihen, että poliittisilla päätöksillä olisi mahdollisimman vähän tarkoittamattomia sivuvaikutuksia.

Kannatetaan periaatetta, että sitä ei pidä yrittää korjata, mikä ei ole rikki.

Kuitenkin tunnustetaan, että joskus joudutaan tekemään uudistuksia, ettei yhteiskunta ole tai mene rikki.

Hyväksytään markkinatalous yksityisine yrityksineen, mutta tasoitetaan ja rajoitetaan sen pahimpia ylilyöntejä.

Kannatetaan ajatusta, että julkisen vallan tulee lieventää ihmisten eriarvoisista lähtökohdista johtuvaa epätasa-arvoa. 

Kannatetaan filosofi John Rawlsin (1921-2002) vapausperiaatetta ja eroperiaatetta: Vapausperiaatteen mukaan kaikille ihmisille tulee taata mahdollisimman laajat vapaudet siten, etteivät ne rajoita toisten ihmisten samanlaisia vapauksia. Eroperiaatteen mukaan taas vain ne taloudelliset erot ovat oikeudenmukaisia, jotka maksimoivat sen kansalaisen aseman, joka loppujen lopuksi jää huonoimpaan asemaan. Joidenkin ihmisten kohdalla voidaan siis oikeuttaa korkeammat tulot, jos se hyödyttää myös vähäosaisimpia.

Todetaan, että on olemassa nk. luonnollisia monopoleja, joita julkisen vallan ei käytännön syistä kannata antaa markkinoitten hoidettavaksi.

Pidetään rasismia eli käsitystä, että jokin ihmisrotu tai etninen ihmisryhmä on luonnollisesti "alempi", vihamielisenä järjelle ja ihmisyydelle.

Uskotaan, että liberaalihko nationalismi on tai voi olla myönteinen yhteiskunnallinen voima, ja uskotaan myös, että kiihkonationalismi on vähemmän myönteinen yhteiskunnallinen voima. Hyväksytään kansalaisten ihmiskasvoisen nationalismin ilmaisut.

Uskotaan, että valtio on Järjen instrumentti, jonka tulee ajaa kansan ja kansakunnan hyvinvointia.

Kannatetaan ihmisoikeuksien globalisaatiota.

Vastustetaan poliittista uskonnollisuutta, uskonnollista arkipukeutumista, pyhän sodan ajatusta uskonnossa ja naisten, miesten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten syrjimistä uskonnon varjolla, eläinten rituaaliteurastuksia, naisten, tyttöjen, miesten ja poikien sukuelinten silpomista uskonnollisilla perusteilla. Valtion ja julkisen vallan tulee olla uskonnollisesti sitoutumattomia yksin lukuunottamatta valtiollisen ja yleisuskonnollisen Korkeimman olennon tai Tuntemattoman jumalan kultin virallisiin menoihin osallistumista.

Vastustetaan poliittista väkivaltaa.

Vastustetaan oikofobiaa eli fobiaa omaa kansaa kohtaan (fobiassa on kyse sairaalloisesta pelosta).

Vastustetaan monikulttuurisuutta siinä mielessä, että vastustetaan rinnakkaisyhteiskuntien syntymistä yhteiskunnan sisälle.

Kannustetaan kansojen, kansakuntien ja valtioiden välistä rauhanomaista yhteistyötä yhteisten arvojen ja etujen pohjalta.

Uskotaan, että julkista valtaa ei pidä oleellisessa määrin luovuttaa ei-julkisille tahoille.