Nykyaikana on hienoa, että perinteinen media ei voi toimia enää tiedon portinvartijana. Toisaalta sosiaalinen media tiedon lähteenä ei myöskään ole mitenkään kovin idioottivarma. Samaa voidaan sanoa nyt jo usean vuoden ajan pasmojamme ja paskojamme sekoittaneista generatiivisen keinoälyn palveluista, joista voidaan sanoa, latinaksikin ihan: pvrgamentvm init, exit pvrgamentvm ("roskaa sisään, roskaa ulos").
Mutta maailmasta on tullut tavallaan tasa-arvoisempi.
Feminismillä on perinteisesti tarkoitettu sitä, että kannatetaan sukupuolten tasa-arvoa. Myöhemmin syntyneissä aatteen muodoissa sanalla on tosin voitu tarkoittaa sitä, että pitää ajaa vain naisten oikeuksia eikä miesten ollenkaan.
Feminismin aatesisältö on näin kenties jäänyt nykyajassa hieman hämäräksi.
Kun feminismin aatesisällöstä on nykyaikana käytössä kaksi täysin erilaista määritystä, niin miksi emme ottaisi tässä käsittelyyn myös vanhaa kunnon sanaa "maskulismi".
Ja kuten vapaassa WWW-tietosanakirjassa ystävällisesti tästä sanotaan:
Maskulismi (tai maskulinismi) on yhteiskuntateorian suuntaus ja poliittinen katsomus, joka korostaa miehen oikeuksia ja haluaa näin saavuttaa tasa-arvoa sukupuolten välille. Tällä tavoin se on vastine feminismille. Maskulismin kannattajien mielestä naiset ovat useissa tilanteissa etuoikeutettuja miehiin nähden. Suomessa asevelvollisuus on tästä yksi esimerkki. Toinen on poikien huonompi keskimääräinen koulumenestys, jonka jotkut katsovat johtuvan pojille asetetuista erilaisista rooliodotuksista. Maskulismista on erotettava käsite antifeminismi, joka on yleistä feminismin vastaisuutta kuvaava termi.
Jotkut muut tahot tosin samaistavat maskulismin naisten oikeuksien vastaiseen yhteiskunnalliseen taisteluun.
Täten me näytämme olevan maskulismin suhteen päässeet samaan kuin missä feminismi on jo onnistunut: on olemassa kaksi keskenään täysin ristiriitaista käsitystä aatteen sisällöstä.
Ja kuten vapaan WWW-tietosanakirjan Wikipedian osastossa Huonot vitsit ja muu höpöhöpö/Professori Huonot D.G. vitsit ja muu höpöhöpö on sanottu:
Maskulismi pyrkii vapauttamaan miehet kahlitsevista roolimalleista, kuten feminismi on onnistuneesti tehnyt aikaisemmin.
Yhdysvalloissa harjoitetaan paljon kouluampumisia. Lisäksi toki paljon muunkinlaisia väkivallantekoja, mutta kouluampumiset tuntuvat monista erityisen kauheilta ja raukkamaisilta. Kuten allekirjoittaneestakin.
Eräät tahot Yhdysvalloissa ajattelevat, että kouluampumisia tapahtuisi vähemmän, mikäli aseen kanto ja hallussapito olisivat tiukemmin säädeltyjä.
Jos maan tilannetta vertaa vaikka Yhdysvaltain pohjoiseen naapurimaahan Kanadaan, tai vaikka Suomeen, niin kummassakin näistä maista ihmiset omistavat paljon aseita, mutta jostain syystä niillä kuitenkin ammutaan melko vähän siviilejä saatikka lapsia.
Yhdysvaltain perustuslaki takaa aseenomistuksen. Kyseisen pykälän alkuperäinen tarkoitus on ilmeisesti ollut taata kansanmiliisi, joka pystyisi ryhtymään vastarintaan myös omaa hallintoa vastaan, mikäli se rupeaisi nk. potkimaan yli.
Nykyajan käsiaseet ovat kuitenkin tulivoimaisia tai jopa hirveän tulivoimaisia 1700-luvun tuliaseisiin verrattuna. Tuolloin sotilaallisessa käytössä olivat olleet suusta ladattavat yhdestilaukeavat sileäpiippuiset musketit, joiden lataaminen oli monivaiheinen ja aikaavievä tapahtuma. Musketit ampuivat kuulia, ja ne olivat myöskin varsin epätarkkoja aseita.
1800-luvun alkupuolella ruvettiin käyttämään vasta keksittyjä nalleja ja iskuria, jotka tekivät käsiaseista aikaisempaa varmatoimisempia.
1850-luvulta alkaen siirryttiin sotilaskäytössä aseisiin, jotka olivat aikaisempaa tarkempia piipun rihlauksen ja luodin muodon vuoksi. Rihlaus saa piipussa etenevän luodin pyörimään ympäri pituusakselinsa ympäri, ja tämä saa luodin lentämään suoremmin.
Modernin rynnäkkökiväärin käytännöllinen tulinopeus voi olla 500-900 laukausta minuutissa. "Perinteisen" konekiväärin käytännöllinen tulinopeus voi olla ollut jopa 1500 laukausta minuutissa.
Vielä modernimman konekiväärin, elikkä "Gatling"-tyyppisen Minigunin tulinopeus voi olla parhaimmillaan 6000 laukausta minuutissa ylikuumenematta. Minigun on sähkötoiminen ja siinä on kuusi piippua, joista luodit lentävät peräjälkeen piipuston pyöriessä yhteisen akselin ympäri. Minigun oli jouduttu kehittämään, koska Yhdysvaltain asevoimissa oli jouduttu huomaamaan, ettei lentävän helikopterin sisältä kokekiväärillä ampumalla osuttu Vietnamissa juuri yhtään mihinkään.
Mutta kouluampumisissa harvemmin on onneksi tuskin koskaan, ellei koskaan, käytetty konekiväärejä. "Pelkällä" rynnäkkökiväärilläkin kuitenkin tekee helposti pahaa jälkeä. Kertalaukeava ja itselataava nk. puoliautomaattinen pistoolikin on hyvin vaarallinen ase lähietäisyydeltä käytettynä.
Tämän pitkän alustusulosantini jälkeen voin siirtyä toiseen keinoon, millä Yhdysvalloissa on kuviteltu autettavan tilannetta kouluampumisien kanssa. Nimittäin rukoilu. Jokaisen kouluampumisen jälkeen lukemattomat vaikutusvaltaiset ihmiset Yhdysvalloissa julistavat, että nyt on aika rukoilla.
En kuitenkaan ole onnistunut tekemään sellaista havaintoa, että Yhdysvalloissa kansalaisten laajamittainen Jumalan rukoileminen asian puolesta olisi vaikuttanut millään lailla asiaa parantavasti.
Tästä päättelen, ettei Jumalaa ole. Tai vaihtoehtoisesti, että hän on olemassa mutta hän ei korvaansakaan lotkauta yhdysvaltalaisten ihmisten aneluille hyvän asian puolesta.
Mutta jo 1800-luvun loppupuolella oli muuten englantilainen Francis Galton (1822-1911) todistanut tieteellisesti, että rukoilemalla Jumalaa ei voida vaikuttaa rukouksen kohteen elinikää pidentävästi. Ehkä se merkitsee jotakin.
PS. Kyllä minä haluaisin joskus päästä käyttämään Minigunia valvotussa ympäristössa. Mutta vielä enemmän minä luultavasti haluaisin päästä lentämään oikealla lentokoneella.
Se että väestön vaihtuminen jätetään tietoisesti estämättä, on poliittinen valinta. Sitä eivät eduskunnassa viimeksi kuluneina vuosikymmeninä enemmistönä olleet puolueet ole edes pyrkineet estämään, vaan päinvastoin on tehty poliittisia päätöksiä, jotka edesauttavat ja kiihdyttävät väestön vaihtumista.
Jotkut ovat sitä mieltä että Suomi kuuluu kaikille. Sitä voi sanoa asenteeksi tai periaatetason valinnaksi. Sen myötäily edistää väestön vaihtumista.
Aiheeseen jotenkin liittyen, voit myös niin halutessasi käydä katsastamassa alle kaksi vuotta tässä blogissani julkaisemani merkinnän Äärivasemmistolainen väestön vaihtumattomuusteoria.
Jokainen voi kysyä itseltään, että onko Suomen nykyinen demografia edes suurin piirtein samanlainen kuin oli ollut esim. vuonna 1986. Lisäksi voi niin halutessaan käydä lukemassa Professorin ajatuksia -blogista yli vuoden ikäisen blogimerkinnän Kehitysmaalaistuminen etenee. Sekä historioitsija ja kansandustaja Teemu Keskisarjan Suomen uutisissa tammikuussa julkaistun kolumnin, jonka tiivistelmä kuuluu näin:
Suomen väestö vaihtuu. Suunnilleen sukupolvessa on saapunut puolisen miljoonaa asukasta, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame. Vaihdos on järeämpi kuin 1940-luvulla, jolloin siirtoväki koostui oman maan kansalaisista.
Uskonnon kritisoiminen on kaiken kritiikin alku, kuten Karl Marx on sanonut.
Jos ihminen haluaa kieltää oman uskontonsa, maailmankatsomuksensa tai pyhien tuntojensa kritisoimisen, niin hän on todennäköisesti heikko ihminen, joka pelkää, että hänen maailmankatsomuksensa ei ole totta. Siksi hän haluaa estää kritiikin jo etukäteen.
Olisi hienoa, jos uskovaiset ja ketkä tahansa ihmiset, joilla on maailmankatsomus, olisivat rohkeita eivätkä pelkäisi kritiikkiä tärkeää oppiaan kohtaan. Uskovaisten ohella myös kommunistit ja natsit olisivat paljon miellyttävämpiä ihmisiä, jos he sallisivat kritiikin maailmankatsomustaan kohtaan.
Itse olen oikeastaan sitä mieltä, että jos ihminen haluaa kieltää kritiikin omia pyhiä arvojaan kohtaan, niin silloin hänen ideologiansa ei ole totta.
Uskonto-nimisessä kulttuurisessa ilmiössä on joka tapauksessa kyse vain ihmisten henkilökohtaisista uskomuksista, joita ei voida osoittaa oikeiksi ja usein ei edes vääriksi. Kukaan ei myöskään opi perustelemaan itselleen omia uskomuksiaan, jos kukaan ei saa kritisoida niitä.
On luonnollista, että uskontojen uskomukset asetetaan samalle viivalle kaikkien muiden uskomusten kanssa.
Islam on tärkeä uskonto, joka oli syntynyt islamilaisen tradition mukaan profeetta Muhammadin toimesta suurin piirtein 600-luvulla jKr. poliittis-uskonnollis-sotilaallisena kiihkouskovaisten liikkeenä, jonka tarkoitus oli maailmanvalloitus joko hyvällä tai sitten pahalla. Islam siis on perinteisesti ollut äärioikeistolainen uskonnollinen liike. (Erään tuoreemman tulkinnan mukaan taas islam syntyi jälkikäteen tarpeesta kehittää ideologinen perustelu arabien valloitussodille, mutta ei siitä tässä nyt sen enempää.)
Tässä voi kuitenkin kysyä, että eikö tuollainen vihassa piehtarointi ole henkisesti raskasta ja ikävää. Viha on niin kuluttava tunne, että sillä on kova hinta.
Vain jokunen viikko sitten Gazan kaistalla valtaa pitävä islamilainen Hamas-järjestö oli näyttänyt Israelin siviileihin kohdistamallaan pogromi-iskulla, että wanha perinteinen islam on edelleen voimissaan. Islam ei ole perinteisesti hyväksynyt pitempää rauhan aikaa suhteessaan ei-muslimeihin. Se on hyväksynyt ainoastaan taktisen aselevon, jonka aikana kerätään voimia pyhän sodan jatkamiseen toisinajattelijoita vastaan.
Hamasin mielestä on hävytöntä, että Israel pitää valtaa alueella, jonka muslimit aikoinaan olivat valloittaneet hyökkäyssodallaan (kristityiltä). Jostain syystä Hamas tuntuu vihaavan juutalaisia enemmän kuin Espanjaa ja Portugalia.
Israel on perustettu juutalaiset-nimisen etnisen ryhmän kansalliseksi kodiksi. Maa sijaitsee sillä alueella, millä muinoin ovat sijainneet juutalaisten kuningaskunnat. Alueella myöskin sijaitsevat juutalaisten pyhimmät paikat. Jerusalem on muuten muslimien uskonnolle vasta kolmanneksi pyhin paikka.
Israel on maallinen valtio, joka ei harjoita uskonnollista sortoa, toisin kuin ne kymmenet maat, joissa islamilainen sharia-lainsäädäntö on voimassa.
Hamasin "urheat" taistelijat murhasivat hyökkäyksensä yhteydessä joukoittain siviilejä, mukaan lukien naiset, lapset, sylivauvat ja vanhukset, raiskasivat naisia, ja ottivat lukuisia panttivankeja, jotka veivät Gazaan.
Kuitenkin sanotaan, että keskiajalla islam oli kristinuskoa suvaitsevaisempi uskonto. Tämä voi hyvin pitää paikkansa, sillä kristityissä maissa vieraista uskonnoista oli niihin aikoihin enemmän tai vähemmän suvaittua lähinnä juutalaisuus, eikä aina sekään.
Islamilaisten hallitsijoiden vallan alla eläneitä toisinajattelijoita varmasti elähdytti se, että he saivat harjoittaa uskontoaan vapaasti, kunhan se ei ollut monijumalainen. Ateisti ei myöskään saanut mielellään olla. Eikä muslimi saanut jättää islamia vaihtaakseen toiseen ideologiaan. Islamiin on perinteisesti kuulunut kuolemantuomio uskonnon jättäjille sekä profeetta Muhammadin ja islamin pyhän kirjan Koraanin arvostelusta.
Islamilaisilla hallitsijoilla oli käytössään kätevä keino saada ajan kuluessa vähennettyä ei-muslimien määrää. Se oli näille langetettu raskas henkivero, joka lisäsi hallitsijoiden verotuloja aluksi suuresti. Lisäksi ei-muslimi saattoi joutua kokemaan erilaisia loukkauksia hallitsevien yli-ihmisten taholta, koska he olivat islamilaisessa katsannossa ali-ihmisiä. Muslimien pyhimpiä tuntoja taas ei saanut loukata ollenkaan. Raskaasta henkiverosta pääsi eroon yksinkertaisesti kääntymällä muslimiksi.
Islamilaisen henkiveron kantaminen väheni tuntuvasti maailmassa silloin, kun länsi valloitti maailman.
Minusta kuitenkin tuntuu, että kristinuskoisissa maissa olisi pitänyt ottaa käyttöön keskiajalla samanlainen järjestelmä. Eli ei-kristityt olisivat joutuneet maksamaan raskasta henkiveroa hallitsijalle. Se olisi ollut suvaitsevainen järjestelmä.
Monesta voi joka tapauksessa tuntua oudolta sellainen, että on olemassa myös islamin aggressiivisimpia piirteitä kannattamattomia ihmisiä, jotka kuitenkin identifioituvat muslimeiksi. Osa näistä voi esiintyä muslimeina, jotta eivät saa muslimien pyhää sotaa päälleen, mutta ilmeisesti osa heistä kuitenkin aidosti uskoo olevansa muslimeita ideologisessa mielessä.
Tämä on yhtä kummallista kuin kristityt homoseksuaalit. Tai muslimihomoseksuaalit. Mutta en minä valita.
Pyhän sodan ideologian ohella pahinta islamissa lienee se osa sen poliittista ideologiaa, joka ilmenee sharia-laissa. Se on vastoin länsimaista ihmisoikeuskäsitystä. Mutta onhan niitä muitakin ihmisoikeuskäsityksiä. Natseillakin on ollut omansa.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän tulee arvostaa ja tukea sellaisia muslimeita, jotka vastustavat uskontonsa poliittiseksi tekemistä. Sillä mikä minä olen sellaista uskonnollisuutta kategorisesti vastustamaan.
Tekisi hyvän vaikutuksen ihmisoikeuksia kunnioittavaan maailman osaan, jos ne noin 99 % muslimeista, jotka kuuluvat perinteisiin "pyhää" väkivaltaa kannattaneisiin islamin suuntauksiin, sanoutuisivat irti perinteisestä pyhän sodan ideologiastaan.
On muuten jo valmiiksi olemassa noin yhden prosentin vähemmistöä islamin piirissä edustavat ahmadilaiset, jotka ilmeisesti uskovat, että islamin perustajaksi muslimien uskoma profeetta Muhammad ei suinkaan ollut tarkoittanut toisinajattelijoita vastaan tarkoitettua pyhää sotaa yleiseksi periaatteeksi, vaan se oli tarkoitettu silloisten välittömien ongelmien ratkaisuun. Väkivaltaa sekin toki oli, muttei sentään niin synkkä asia kuin periaate yleisestä pyhästä sodasta.
Toisaalta tarvitseeko ihmiskasvoisemman islamin kannattajien keksiä pyörää kokonaan uudelleen? Onhan olemassa alun perin vuonna 1863 syntynyt bahai-uskonto, jonka tausta on mutkan kautta islamilaisuudessa. Bahailaiset kannattavat nykyään monia modernin ihmisen kannattamia ennakkoluuloja kuten sukupuolten tasa-arvoa ja rasismin ja syrjimisen vastustamisen tärkeyttä. Islamilaisissa maissa bahailaisuus on ollut ja on edelleen laajalti vainottu uskonto, koska bahailaisuus eroaa suuresti standardi-islamista.
Minun mielestäni kaikki poliittinen uskonnollisuus tulee kieltää. Tarkoitan sellaista uskonnollisuutta, joka kannattaa jonkinlaista uskonnollista yhteiskuntajärjestelmää ja myös sellaistakin, joka kannattaa pyhää sotaa toisinajattelijoita vastaan.
Tämä pätee myös länsimaiden perinteiseen uskontoon kristinuskoon.
Islamissa on suhteellisen helppoa johtaa aggressiivinen suhtautuminen sen pyhästä perinteestä. Kristinuskon kohdalla on jossain määrin toisin.
Uuden testamentin kannattaman uskonnon luonne on suhteellisen rauhanomainen, joskaan ei ehdottoman pasifistinen. Uudessa testamentissa irrottaudutaan myös juutalaisesta Mooseksen laista, varsinkin sen rituaalista puhtautta ja yksilön oikeaa käyttäytymistä ja toimintaa koskevista kohdista.
Ensimmäisten 300 vuotensa aikana kristityt eivät pahemmin vainonneet toisinajattelijoita. Tämä tosin johtuu osaltaan siitä, että ennen 300-luku kristityillä oli vain kovin rajatusti poliittista valtaa käsissään.
Vaikka kristinuskon pyhästä perinteestä on melkein mahdotonta millään johdonmukaisella tavalla johtaa uskonnollista lainsäädäntöä, sitä on kuitenkin yritetty ja tehty. Viimeisten lähes 2000 kristinuskon vuoden aikana kristityt ovat itse asiassa panneet toimeen runsaasti uskonnollista sortoa sisältävää lainsäädäntöä ja käytäntöä, mukaan lukien pakkokäännyttäminen.
Ajatus Vanhan testamentin siunaamista nk. pyhistä kansanmurhista myös elää edelleen joissakin kristillisissä piireissä.
Täytyy sanoa, että onneksi kristinuskoiset maat ovat sittemmin pitkälti maallistuneet.
Kristinuskon virhe on mielestäni alun perin ollut se, että ei alun perin ollut luotu jonkinlaista pyhien kirjoitusten tulkintaopasta, joka olisi tuonut mukaan jonkinlaisen sisäisen logiikan. Mutta voi tietysti olla, ettei sekään olisi kauheasti auttanut.
Jumalan rakkaus voi tietysti ilmetä erityisillä tavoilla. Tämän Jumalan, joka on todella iso.
Kun tässä kirjoituksessani olen keskittynyt monoteistisehkoihin uskontoihin, niin täytyy mainita myös Jehovan todistajien uskonto, joka on tavallaan mielenkiintoinen. Uskonto on kuin epäpoliittinen ja ei-väkivaltaisehko versio islamista. Tosin sen suhde liikkeeseen kuulumattomiin on epäilevän vihamielinen ja se pyrkii katkaisemaan jäsentensä ystävyyssuhteet näihin. Onneksi se kuitenkin on politiikanteosta irti pysyttelevä uskonnollinen liike eikä harrasta muunlaista kuin henkistä väkivaltaa.
Juutalaisuus ei ole historiansa aikana kunnostautunut hirmutekoihin syyllistymisessä. Tämä johtuu siitä, että juutalaisuus on oikeastaan etninen uskonto. Juutalaisten Jumala ei painosta uskovaisiaan käännyttämään uskonnollisen yhdyskunnan ulkopuolisia ihmisiä uskoonsa. Itse asiassa asia on päinvastoin: juutalaisuuteen kääntyminen on tehty erittäin vaikeaksi.
Jos bahailaisuus on islamilaistaustainen ikään kuin järkevä ja inhimillinen uskonto, niin kristinuskon puolella sitä voi sanoa vastaavan (esim.) kveekarismin. 1600-luvulla Englannissa syntyneen kveekarismin piirissä on kannatettu uskonnollista suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa sekä vastustettu orjuutta jo kauan ennen kuin sellaisesta tuli muotia. Kveekarit kannattavat vahvasti ajatusta "sisäisestä sanasta", joka on ehkä sama asia kuin normikristinuskon Pyhä henki, ja vastustavat kirkollisia muotomenoja mahdollisimman tarkasti. Ennen pitkää kehitys on johtanut siihen, että kaikkia kveekarismin muotoja ei edes periaatteessa voi nimittää kristinuskon muodoiksi, vaikka alun perin uskonsuunta oli syntynyt kristinuskoisessa ympäristössä ja ikään kuin kristilliseltä pohjalta.
Israelilaiselta historiantutkijalta Hararilta oli vuonna 2011 – suomennos julkaistui viisi vuotta myöhemmin – ilmestynyt kirja Sapiens: Ihmisen lyhyt historia. Julkaisin muuten siitä tässä blogissani esittelyn joitakin kuukausia sitten. Siinä keskityin 70.000 vuotta sitten tapahtuneeseen Homo Sapiens -ihmislajin nk. kognitiiviseen vallankumoukseen, jota Harari käsittelee kirjassaan paljon.
Harari on Sapiensissa muun ohella ilmaissut mielipiteenään, että uskonnon ihmisoikeuksia kunnioittamaton käyttäytyminen riippuu pitkälle kahdesta asiasta, jotka ovat: monoteismi sekä uskonnon luonne lähetysuskontona. Minusta hypoteesi vaikuttaa varsin järkevältä. Buddhalaisuus esim. on tavallaan lähetysuskonto, koska uskonto ei missään määrin ole käännynnäisiltä suljettu, mutta koska sen dogmatiikka ei sisällä Korkeinta Jumalaa, joka käskisi uskovaisia noudattamaan tahtoaan, niin buddhalaisuus ei uskontona ole hirveästi panostanut pakkokäännyttämiseen tai hirmutekoihin. Tärkeä poikkeus tälle lienee japanilainen buddhalaisuus, sillä Japanissa se on perinteisesti kietoutunut yhteen kansallisen uskonnon shintolaisuuden kanssa, ja sitä kautta Japanin buddhalaiset ovat voineet omaksua jopa pyrkimystä raakuuteen.
Julkaisin suurista intialaisista uskonnoista muuten alle vuosi sitten tämän kivan kirjoituksen uusilla nettisivuillani.
Bahailaisuus ja kveekarismi ovat monoteistisiksi uskonnoiksi ihmiskasvoisia ja suhteellisen mukavia, koska niiden perussisältö oli jo syntyessään sellainen. Siksi monoteismi ja lähetysuskonnon luonne eivät ole tehneet näiden uskontojen kannattajista raakoja kusipäitä missään vaiheessa. Poikkeus vahvistaa säännön.
Liberaalissa yhteiskunnassa tulee joka tapauksessa voida lyödä uskontoa kuin uskontoa kuin vierasta sikaa. Liberalismihan on antiklerikaalinen poliittinen ideologia eli se vastustaa pappisvaltaa ja kaiken maailman teokratioita. Tässä suhteessa Suomi ei vielä ole liberaali yhteiskunta. Suomessahan ei lain mukaan saa loukata sellaista, mitä jokin uskonto pitää pyhänä. Tämä siitä huolimatta, että kaikki uskonnot ovat vain ihmisten luomia ideologioita, joita pitäisi saada vapaasti kritisoida ja haukkuakin. Suomi on tässä suhteessa tunkkainen maa, jossa on vaikea hengittää vapaasti. Elämme kuin Itä-Roomassa.
Vaikka kannatan uskonnonvapautta, niin toki olen myös sitä mieltä, että hautarauhan rikkomisen tai jumalanpalveluksen tai temppelitapahtuman häiriköimisen tulee olla jatkossakin kiellettyä.
Äärioikeistoa on karkeasti ottaen kolmea lajia: niitä jotka keskittyvät juutalaisten vastustamiseen, niitä jotka keskittyvät muslimeitten vastustamiseen, ja niitä jotka keskittyvät natsien vastustamiseen.
PS. Älä kysy, mitä minä tarkoitan tällä.
Niinpä rajoitan sellaisten tekstien lukemista, joissa on mieltäni riivauttavia avainsanoja. Todennäköisesti joku toinenkin on kirjoittanut samasta aiheesta jonnekin paremmassa tekstimuodossa, ja saatan törmätä siihen myöhemmin. Joka tapauksessa aika on rahaa ja lihapukuni on temppeli, johon ei tekstillinen saastaisuus kuulu.
Usein siis vältän sellaisten tekstien lukemista, joista löytyy seuraavia sanoja tai ominaisuuksia:Venäjän oma muumio Vladimir Putin ilmeisesti nykyään yllyttää islamilaisia liikkeitä pyhään sotaan Länttä vastaan. Putinilla, putinisteilla ja islamilaisella maailmalla onkin paljon yhteistä. Islam oli syntynyt 600-luvulta jKr. alkaen islamilaisen imperialismin ja uskonnollisen suvaitsemattomuuden tarpeisiin.
Vähän samantapaista versiota "konservatismista" edustaa joka tapauksessa Putin itse. Ja kummallakin on sama vihollinen eli suhteellisen liberaali Länsi.
Kuvaavaa on, että Putin on sallinut Kadyrovin perheen joukkoineen perustaa islamilaisen diktatuurin Tshetsheniaan. Ilmankos Kadyrov nuorempi on lähettänyt innokkaasti raiskaajia Putinin ukrainalaisia vastaan käymään tuhoamissotaan.
Mikäs on ollessa miespuolisena muslimina, kun voittaa pyhässä sodassa joka tapauksessa tavalla tai toisella riippumatta siitä, voittaako vai häviääkö.
Jos voittaa sodan, niin palkintona on paljon ryöstösaalista, naispuolisia seksiorjia ym. Jos kaatuu pyhässä sodassa niin pääsee paratiisiin, jossa viini virtaa ja ikuisesti neitseellisiä kaunottaria riittää. Putin ei taidakaan olla niin kovin raitis.
Nykyään voisi kuitenkin kuvitella, että monet muslimit eivät enää kannata tätä perinteistä islamin näkemystä. Mutta se ei tarkoita, etteikö Kadyrov poppoineen kannattaisi. Ja Putin.
Pääsääntöisesti nimikristillisessä maassa, joka Venäjä on, Putinin ei tietenkään kannata julkistaa kääntymystään. Ei ainakaan vielä. Hitlerkin oli aikoinaan salannut uskonnottomuutensa. Kuvaavaa on, että natsisaksalaisten sotakoneiden siipiä ja kylkiä koristivat palkkiristit hakaristien sijaan. Natsihakaristi oli pistetty paljon pienemmässä koossa lentokoneiden pyrstön sivuvakaajaan. Jos natsit olisivat voittaneet toisen maailmansodan, niin palkkiristi olisi korvattu hakaristillä.
Lopuksi on tässä varmaan asiallista mainita, että lähinnä vain ne islamilaisen yhteisön jäsenet, jotka kannattavat alkuperäisemmänlaista islamin oppia ja käytäntöä, kannattavat hirmutöitä. Täytyy olla paljon sellaisia ihmisiä tässä suuressa yhteisössä, jotka joko ovat saaneet paljon länsimaisia vaikutteita ajatteluunsa tai ovat muuten ihan OK.
Sama pätee tietenkin natseihinkin. Täytyy muistaa, että juutalaisten pelastajana tunnettu Oskar Schindler oli natsi.
Ja missä on yksi, siellä täytyy olla toinenkin. Olen sillä lailla optimistinen henkilö.
PS. Putin ei kyllä muistuta Oskar Schindlerin hyvistä puolista. Putin on tavanomainen espanjalaistyyppisen falangismin kannattaja. Muistattehan Francisco Francon. Jotkut nimittävät sellaisia ihmisiä fasisteiksi.
Viime Jeesuksen vuoden 2022 melko lopulla tuli ulos sellainen uutinen, että nainen vihdoin kelpaa kolaritestien törmäysnuken malliksi. Uutinen on siksi hyvä, että naiset keskimäärin loukkaantuvat liikenneturmissa miehiä herkemmin. Hehän ovat keskimäärin rakenteeltaan miehiä hentorakenteisempia ja lyhyempiä.
Jos puhutaan sukupuolten tasa-arvosta, niin mielestäni on mahtavaa, että suomen kielessä on kaksi sanaa eli samanarvoisuus ja tasa-arvo, jotka tarkoittavat melkein mutta eivät täysin samaa asiaa. Itse käsitän asian niin, että "samanarvoisuus" merkitsee ennen kaikkea sukupuolten filosofista ja uskonnollisluonteista samanarvoisuutta. "Tasa-arvo" taas viittaa poliittiseen tasa-arvoon.
Yhteiskunnallinen samanarvoisuus on filosofinen abstraktio, joka ei ole tieteellisessä mielessä falsifioitavissa, kun taas tasa-arvoisuuden voisi kuvitella olevan ainakin periaatteessa saavutettavissa ja myös osoitettavissa todeksi. Tosin sukupuolten tasa-arvoa arvona ei voida myöskään perustella muuten kuin uskonnollisluonteisilla väittämillä.
Kirjoitukseni ensimmäisen kappaleen asian ohella olen kuitenkin löytänyt joitakin muitakin ongelmia sukupuolten tasa-arvon käsitteessä:
Naiset kouluttautuvat keskimäärin enemmän kuin miehet.
Poikien koulumenestys on keskimäärin pienempi kuin tyttöjen.
Miehet ottavat keskimäärin enemmän riskejä kuin naiset.
Miessukupuolen edustajia on keskimäärin vastakkaisen sukupuolen edustajien vaikeampi raiskata kuin naissukupuolen edustajia on, jo pelkästään sukupuolisidonnaisista anatomisista yksityiskohdista johtuen. Toisaalta nainen voi tulla myös raiskauksesta raskaaksi, mikä on melko paha juttu ainakin minun mielestäni, kun taas mies ei voi.
Miessukupuolen edustajat ovat keskimäärin vahvempia kuin naissukupuolen edustajat. Tämä osaltaan näkyy myös raiskaustilastoissa. Miehet raiskaavat naisia enemmän kuin naiset miehiä.
Miessukupuolen edustajissa on vähä-älyisiä sekä huippuälykkäitä enemmän kuin naissukupuolen edustajissa. Tämä ilmeisesti johtuu siitä, että älykkyyden periytymisellä on jotain tekemistä X-kromosomin kanssa. Koska naisella niitä on kaksi, tämä tasoittaa naisilla älykkyyden vaihtelua.
Miehet syrjäytyvät yhteiskunnassa enemmän kuin naiset. Miessukupuolen edustajissa on enemmän kuin naissukupuolen edustajissa pitkäaikaistyöttömiä, asunnottomia, päihdeongelmaisia, vankeja ja seksiä saamattomia.
Kansanterveystilastoissa miehillä on enemmän sairautta kuin naisilla.
Miehet kuolevat nuorempina kuin naiset.
65 vuoden eläköitymisikä tarkoittaa että suomalaiselle naiselle tulee keskimäärin 20 eläkevuotta ja suomalaiselle miehelle 14 eläkevuotta. Tämä on selvää kansallisvarallisuuden siirtoa naissukupuolelle.
Muurareista suurin osa on miehiä ja samoin viemärinpuhdistajista ja roska-auton kuljettajista. Näillä aloille soisi myös ilmestyvän lisää naisia. Jos feministit pitävät naisten pienempää edustusta yhteiskunnan huipulla tasa-arvon puutteena, niin toki tulee pitää sellaisena sitäkin, että miehet joutuvat melko lailla hoitamaan monet raskaat ja likaiset hommat. Eli sellaiset hommat, joista niiden tekijät eivät saa yhteiskunnallista statusta.
Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, kun naisillakin on miesten tavoin vapaus
enemmän tai vähemmän valita, mihin kouluttautuu ja mitä työtä aikoo
tehdä, lisääntyy työelämän jakautuminen "miesten" ja "naisten" töihin.
Naisten hypergamia eli taipumus valita itselleen sukupuoliystävyysmies yhteiskunnalliselta statukselta itseään korkeammalta yllättäen lisääntyy tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.
Naiset keskimäärin arvostavat eri asioita potentiaalisessa sukupuoliystävyyshenkilössä kuin miehet.
Koska naiset Suomessa ovat nykyisin keskimäärin koulutetumpia kuin miehet. niin aikaisempaakin suurempi osa miehistä syrjäytyy parisuhde- ja seksimarkkinoilta. Toisaalta taas miesten yhteiskunnallinen eliitti, eli miehet, joilla on statusta, on hyvin haluttua kamaa niinsanotusti naisten keskuudessa. Koska miehiä on kuitenkin suurin piirtein yhtä paljon kuin naisia, tai ainakin ennen vanhusikää on, tämä aiheuttaa sen, että jotkut miehet saavat pillua niin paljon kuin vain haluavat. Sitä tulee ovista ja ikkunoista, joskus jopa seinän läpi. Tämä voi merkitä tällaisilla miehillä myös yhteen ja ainoaan sukupuoliystävyyshenkilöön sitoutumisen halun vähenemistä. Myöskin lienee totta, että melkein nainen kuin nainen, kunhan on alle 50-vuotias, saa niin halutessaan ainakin seksiä elämäänsä piristämään. Samaa ei voi sanoa läheskään jokaisesta miehestä.
Jotkut feministit katsovat seksiä ja parisuhdetta saamattomia miehiä nenänvarttaan pitkin ja sanovat: "Ei seksin puutteeseen kuole!" Tällaiset ihmiset ovat yhtä täynnä myötätuntoa kuin jotkut Yhdysvaltain Republikaanisen puolueen jäsenet, jotka sanovat slummien asukkaille: "Jokaisesta voi tulla halutessaan toimitusjohtaja tai rikas." Tällainen suhtautuminen nousee siitä, että nämä ihmiset katsovat toisten olevan itseään alempiarvoisia. Heistä ei tulisi hyviä sosialisteja kyllä. Eikä heitä voi katsoa yhteiskunnallisesti hyödyllisiksi.
Mitä tulee naisten hypergamiaan, niin sille on olemassa kuitenkin luonnollinen selitys. Nimittäin naisilla on kullakin vain joitakin harvoja isokokoisia sukusoluja nimeltä munasolut. Niitä pitää käyttää harkiten. Miehillä taas on sukusolujaan eli siittiöitä tuhlattavaksi asti. Ja naiset joutuvat kehollaan panostamaan lapsen saantiin paljon enemmän kuin miehet: sikiön kehittyminen ja kantaminen kohdussa vaativat paljon resursseja naisen ruumiilta. Lisäksi tulee vielä mahdollinen sikiön syntymän jälkeinen imetysruljanssikin. Joten naisten valikoivuus vastakkaisen sukupuolen edustajien suhteen tulee tämän asian kautta varsin ymmärrettäväksi.
Uimahalleissa on naissiivoojat miesten puolella, mutta ei miessiivoajia naisten puolella. Tämä on myöskin selkeä puute sukupuolten tasa-arvon kannalta.
Uimahalleissa naiset saavat halutessaan käyttää kokovartalopukua, mutta samaa iloa ei suoda miehille.
Vain nainen voi tulla raskaaksi. Mies ei. Siitä huolimatta miehillä ei ole Suomessa oikeutta kohdunvuokraamiseen. Toisaalta naiset joutuvat säännöstelemään omaa raskaaksituloaan seksikäyttäytymisellään, mistä asiasta miehet taas eivät samalla lailla kärsi.
Pakollinen asepalvelus koskee Suomessa vain miehiä. Naisia ei koske asevelvollisuus, vaan he sen sijaan saavat niin halutessaan mennä suorittamaan varusmiespalveluksen. Joku voi tähän nyt sanoa vastaväitteenä, että koska naiset synnyttävät, niin siksi heidän ei ole pakko suorittaa varusmiespalvelusta. Mutta naisille ei ole kuitenkaan asetettu velvollisuutta synnyttää. Ei ainakaan meidän yhteiskunnassamme. Ja abortin saa myös kuka tahansa nainen Suomessa niin halutessaan. Lapsia ei naisen ole koskaan pakko saada.
Kannatan toki sellaista, että kummastakin sukupuolesta parhaat pääsisivät hoitamaan kansakuntamme sotilaallista puolustusta.
Naisten asepalveluksen vapaaehtoisuutta voi toki niin halutessaan perustella sillä, että kansakunnan uusintamisessa naisten lukumäärä on tärkeämpi kuin miesten. Miehet sopivat siis tältä kantilta katsoen paremmin tykinruoaksi kuin naiset.
Nainen saa halutessaan abortoida sisällään kasvavan sikiön, mutta hänen sukupuoliystävyysmiehellään ei ole asiassa mitään sananvaltaa. Jos nainen taas haluaa synnyttää sikiön, jolloin tästä tulee syntymän ihmeessä täysivertainen ihminen, niin hänen sukupuoliystävyysmiehensä ei voi estää tätä millään laillisella keinolla. Onneksi sentään, jos naista vatsan puolelle potkaisemalla mies aiheuttaa sikiön abortoitumisen, niin häntä ei voida silloin syyttää lain edessä murhasta. Tai siis ei ainakaan Suomessa. Suomalaisessa yhteiskunnassahan ennen syntymää sikiö on vain potentiaalinen ongelmajäte samalla kun se on (vain) potentiaalinen ihminen. Joten siksi mies saa tällaiseen syyllistyttyään vain syytteen pahoinpitelystä, ellei nainen kuole.
Historiallisesti naisten asema on lähes yhteiskunnasta riippumatta ollut heikompi kuin miesten. Onneksi asiaan on tullut melko lailla muutosta parempaan suuntaan varsinkin länsimaisissa yhteiskunnissa viimeksi kuluneiden noin 155 vuoden aikana.
Voin siis joka tapauksessa perustellusti sanoa, että vaikka uskon sukupuolten samanarvoisuuteen, joka usko on oikeastaan uskonnollista laatua oleva eikä todeksi osoitettavissa oleva väittämä, niin varsinkin sukupuolten tasa-arvo on melko lailla hyvin ongelmallinen asia. Sukupuolten tasa-arvon käsite vaikuttaa tosielämässä olevan melko lailla stiiknafuulia.
Ehdotankin, että jatkossa termiä "sukupuolten tasa-arvo" vältetään käyttämästä, ellei sillä tarkoiteta suppeampaa tasa-arvon sisällystä eli ennen kaikkea sitä, että kummankin sukupuolen edustajat ovat keskimäärin äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia. Lisäksi tulisi olla selvää, ettei esim. työhönotossa ketään saisi syrjiä sukupuolen perusteella.
Yhdysvalloissa oli vasta äskettäin pidetty kongressin – sikäläinen kaksikamarinen eduskunta – nk. välivaaleja, joissa valittiin noin kolmasosa senaattoreista – kuuden vuoden vaalikausi – ja kaikki edustajainhuoneen jäsenet – vaalikausi vain kaksi vuotta. Hieman yllättäen Demokraattinen puolue saavutti torjuntavoiton niissä, vaikka maan hallitsija eli presidentti on Demokraattisen puolueen jäsen. Nimittäin presidentin puolue on tavannut aina kärsiä kongressin vaaleissa suurehkoja tappioita. Nyt tappioita tuli paljon odotettua vähemmän. Demokraatit säilyttivät juuri ja juuri enemmistön senaatin paikoista, mutta menettivät niukasti eduskuntajainhuoneen Republikaaneille. Ilmeisesti edellisen presidentin, vahvan miehen Donald Trumpin edustama faktio Republikaanisessa puolueessa ei nautikaan puolueen kannattajien piirissä jakamatonta suosiota. Mutta siitä huolimatta pääsen seuraavassa itse asiaan.
Salon-sivustolla 29.7.2022 julkaistussa Amanda Marcotten kirjoittamassa englanninkielisessä artikkelissa The backlash to Christianity: Republicans are now panicked — but they only have themselves to blame käsitellään Yhdysvaltain Republikaanisen puolueen ja kristinuskon erikoisemmaksi ja vaikeaksi käyvää suhdetta.
Artikkelissa todetaan, että vaikka kristinusko on edelleen vahvoilla Yhdysvalloissa, niin se on kuitenkin nyt alamäessä. Vähemmän kuin puolet yhdysvaltalaisista edes kuuluu mihinkään kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Nuorempi osa väestöä yhä useammin kokee muut asiat kuin kristinuskon kiinnostavammaksi.
Yhdysvalloissa on liittovaltion tasolla enemmistövaalitavasta johtuen tosiasiallisesti voimassa kaksipuoluejärjestelmä. Republikaaninen puolue on kahdesta pääpuolueesta oikeistolaisempi ja Demokraattinen puolue on vasemmistolaisempi. Sivumennen sanoen Demokraatit ovat vasemmistolaisempia siis siinä mielessä, että he ikään kuin vastaavat näkemyksiltään Suomen Kokoomusta, joka – vaikka se luetaan Suomessa oikeistopuolueeksi – on paljon Yhdysvaltain Republikaanista puoluetta vasemmistolaisempi.
Republikaanisessa puolueessa kannatetaan enemmän kovaa yhteiskunnallista kuria ja vahvoja asevoimia kuin Demokraattisessa puolueessa. Demokraattisen puolueen piirissä taas kannatetaan enemmän vähemmistöjen ja naisten oikeuksia sekä sosiaalisia oikeuksia kuin Republikaanisessa puolueessa.
Republikaanisesta puolueesta myös löytävät Demokraattista puoluetta herkemmin poliittisen kodin sellaiset ihmiset, jotka kannattavat kristillistä valtiota. Puolue olikin viimeksi kuluneina vuosikymmeninä profiloitunut eräänlaiseksi koti, uskonto, ja isänmaa -puolueeksi. Tällainen puolueesta oli tullut ilmeisesti 1980-luvulla. Demokraattien muuttuminen eräällä tavalla vasemmistolaisemmaksi vaihtoehdoksi juontaa juurensa jo 1930-luvulle, jolloin presidentti Franklin Delano Roosevelt oli perustanut sosiaalisen ohjelman nimeltä New Deal maailmanlaman runnomien kansalaisten auttamiseksi. Puolue profiloitui tällaiseksi lisää 1960-luvulta lähtien, jolloin puolue alkoi hieman yllättäen kannattaa neekerien kansalaisoikeuksia. Tässä on huomattava se, että Demokraatit olivat alun perin kannattaneet neekeriorjuutta, ja sen 1860-luvulla tapahtuneen lakkauttamisen jälkeen puolue oli profiloitunut rotuerottelun kannattajana. Republikaaninen puolue oli alun perin ollut näistä kahdesta se edistyksellisempi.
Artikkelin kirjoittajan Amanda Marcotten mukaan ihmisten menettäessä uskoaan yhä useammat Republikaanisessa puolueessa kannattavat paniikkireaktiona kristinuskon pakkosyöttämistä ihmisille valtion taholta.
Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä lukee näin (suomennos minun): Kongressin ei tule säätää lakia jonkin tietyn uskonnon kunnioittamisesta tai vapaan uskonnonharjoituksen kieltämisestä; taikka sananvapauden, tai lehdistön vapauden, rajoittamiseksi; taikka ihmisten vapaan kokoontumisvapauden rajoittamiseksi, ja valitusoikeuden hallinnolle rajoittamiseksi.
Marcotten mukaan Yhdysvalloissa yhä useammat Republikaanisen puolueen jäsenet hylkäävät maansa perustuslain ensimmäisen lisäyksen sen myytin hyväksi, jonka mukaan ei ole olemassa kirkon (tai uskonnollisen yhdyskunnan) ja valtion eroa.
Kirjoittaja toteaa, että aikaisemmin kristillinen nationalismi, jonka mukaan Yhdysvaltain tulisi olla nimenomaan kristitty kansakunta ja lainsäädännön tulisi panna täytäntöön kristillisiä uskomuksia, oli ollut ajatus, jota kukaan ei olisi voinut ajatellakaan Yhdysvaltain politiikassa. Ja että nykyään tällainen ajattelu on normaalia Republikaanien trumppilaisen haaran sisällä. Amanda Marcotte kertoo siteeraten toista kirjoittajaa Heather "Digby" Partonia, että Pennsylvanian kuvernöörinvaalien republikaaninen ehdokas Doug Mastriano tuskin on piilottanut kristillisnationalistisia katsomuksiaan. Mies on kaveerannut erään Andrew Torban kanssa, joka täysin avoimesti lausuu seuraavanlaisia asioita: "Emme halua ihmisiä, jotka ovat ateisteja. Emme halua ihmisiä, jotka ovat juutalaisia", koska maan tulisi olla "nimenomaisesti kristitty maa".
Jos lukijaa asia kiinnostaa, niin voin kertoa, että Yhdistyneen kuningaskunnan nykyisen Yhdysvaltain alueen itäosan alkuperäisistä siirtokunnista kveekari William Pennin perustama Pennsylvania oli aluksi ainoa siirtokunnista, jossa oli voimassa uskonnonvapaus. Kuitenkin, tavanomaisempien kristittyjen muutettua laajoin joukoin siirtokuntaan, sen uskonnollinen suvaitsevaisuus heikkeni.
Mastriano muuten hävisi Pennsylvanian kuvernöörinvaalit Demokraattien Josh Shapirolle suurehkolla äänten erolla. Ero oli 14 prosenttiyksikköä itse asiassa. Shapiro oli toiminut osavaltion oikeusministerinä ennen kuvernööriksi tuloaan.
Yhdysvalloissa julkisissa kouluissa ei saa olla tunnustuksellista uskonnonopetusta. Yhdysvaltain Korkein oikeus, jonka tehtävä on tulkita, onko lainsäädntö sopusoinnussa maan perustuslain kanssa, on äskettäin tukenut erästä lukion (siis High School, joka on useampivuotisempi kuin meikäläinen lukio) jalkapallovalmentajaa tämän halussa, että koulussa voitaisiin pitää oppilaille enemmän tai vähemmän pakollisia rukoushetkiä. Marcotte siteeraa Washington Post -lehteä, jonka mukaan aktivistit ovat valmistautumassa ajamaan uskonnollista palvontaa julkisiin kouluihin ympäri maata.
Kirjoittaja kertoo myös bloggari Roy Edroson dokumentoineen, että republikaanit perustelevat kyseistä hanketta kirkkojen tyhjillä penkeillä.
Marcotten mielestä pakotettu usko on moraalisesti tuomittavaa ja suora ihmisoikeuksien loukkaus. Olen itse asiassa samaa mieltä. Hän myös sanoo, että jos Republikaanit haluavat tietää, ketä syyttää kristinuskoisuuden vähenemisestä Yhdysvalloissa, niin he voivat katsoa peiliin.
Yhdysvalloissa on kirjoittajan mukaan olemassa kulttuurinen jako valkoisten kansoittamien kirkkokuntien ja nuorempien yhdysvaltalaisten välillä sellaisten asioiden kohdalla kuin tiede, koulutus ja sukupuolten tasa-arvo. Näiden kirkkojen nuoremmat jäsenet yhä useammin torjuvat vanhempien jäsenten seksismin, homofobian ja tieteen vastaiset asenteet.
Koska nämä kirkot eivät uudistu tasa-arvoisemmiksi ja tiedettä kunnioittavammiksi, ne joutuvat huomaamaan, että nämä nuoremmat ihmiset nostavat ns. kytkintä.
Nämä trendit kirjoittajan mukaan voimistuvat Korkeimman oikeuden hylättyä aborttioikeuden liittovaltion tasolla taanneen Korkeimman oikeuden aikaisemman Roe vastaan Wade -nimellä tunnetun päätöksen vuodelta 1973, erityisesti, kun republikaaneista tulee yhä fanaattisempia pyrkimyksessään rangaista yhdysvaltalaisia seksin harrastamisesta. Yhdysvaltain kongressin alahuoneessa edustajainhuoneessa kaikki republikaanien kansanedustajat kahdeksaa lukuunottamatta olivat äänestäneet ehkäisyoikeutta vastaan. Harvempi kuin neljännes heistä äänesti tukeakseen samasukupuolisten avioliitto-oikeuksia. Mutta molemmat oikeudet ovat kuitenkin Yhdysvalloissa valtavan suosittuja. 84 % yhdysvaltalaisista nimittäin kannattaa oikeutta käyttää ehkäisyä ja 99 % heteroseksuaaleista seksiä harjoittaneista on käyttänyt sitä. Yli 70 % yhdysvaltalaisista kannattaa samasukupuolisten avioliitto-oikeutta.
Kuten sanottu, niin Republikaanien paniikkireagointi maallistumiseen aiheuttaa konservatiivisemman kristinuskon hylkimistä.
Jotkut ihmisistä kuitenkin etsiytyvät liberaalimpiin kirkkoihin, kirjoittaja toteaa. Mutta ihmisille on yksinkertaisempaa ja helpompaa yksinkertaisesti luopua kokonaan kristinuskosta.
Jos ketään kiinnostaa tämän jälkeen, niin Yhdysvaltain 44. presidentti Barack Obama – virassa 2009-2017 – joka paitsi että oli maansa historian ensimmäinen presidentti, jossa oli neekeriverta – hän oli mulatti ja on edelleen – on kannattanut liberaalimpaa kristinuskon tulkintaa kuin nämä monet Republikaanisen puolueen jäsenet, joita Amanda Marcotte oli kirjoituksessaan käsitellyt. Obama on ollut Demokraattisen puolueen jäsen.
PS. Kveekarihenkisenä ihmisenä minua ottavat päähän ihmiset, jotka nk. tunkevat uskontoa toisten kurkusta alas.
Tämän kirjoitettuani yritän olla jonkin aikaa mainitsematta häntä blogosfäärissä. Tai ainakaan tässä useista blogeistani.
Mutta haluan nyt siis puhua vielä tämän kerran Venäjän sekurokratiajuntan johtajan Vladimir Putinin kuvaannollisista Hitler-viiksistä.
Kuulemma kansallissosialistisen eli natsistisen Saksan diktaattori Adolf Hitler oli piileskellessään Führer-bunkkerissaan Berliinissä Euroopan sodan lopun häämöttäessä lausunut kerran, että Saksan kansa ei ole hänen arvoisensa.
Siksi täytyy kysyä, että mahtaakohan diktaattori Putin tehdä nk. hitlerit lausumalla jonain päivänä, että Venäjän kansa ei ole hänen arvoisensa?
Kysyn vain.
PS. Vuosia sitten olin lukenut kerran uutisenpätkän siitä, että Saksassa oli joku valmistanut Hitler-päisen vessaharjan. Ja kyllä minua nauratti.
Suomessa ei ole vieläkään naisen, tai tytön, mahdollista saada aborttia eli raskauden lopettamista juuri ennen sikiön laskettua ulostuloaikaa.
Jos ja kun sikiö on osa naisen tai tytön ruumista ja jos ja kun naisella tai tytöllä tulee olla vapaus tehdä ruumiillaan mitä haluaa, niin silloin on selvää, että Suomen aborttilainsäädäntö, joka rajoittaa abortin saamisen mahdollisuuden aikaan ennen 12. raskausviikkoa, on äärikonservatiivinen.
Suomen lainsäädäntöön näyttää implisiittisesti sisältyvän oletus, että sikiö on ihminen ja suojelun ansaitseva persoona 12. raskausviikosta alkaen. Tämä on myös vastoin Yhdysvaltain Demokraattisen puolueen kantaa.
Vaikka kyseessä on pelkkä (yleensä) hyvänlaatuinen kasvain, jonka nainen tai tyttö saa niin halutessaan poistaa ruumiistaan.
Samasta syystä nainen tai tyttö saa raskaana ollessaan nauttia alkoholia ja polttaa tupakkaa, koska eihän siinä kukaan muu henkilö vahingoitu kuin korkeintaan nauttija itse. Vasta sikiön syntymän jälkeen astuu voimaan lapsen suojelu. Koska sikiö on nyt ihminen, koska hän on kerran syntynyt.
(Muun väittäminen on konservatismia.)
Sama pätee luonnollisesti myös laittomien päihteiden nauttimiseen, mutta koska ne ovat Suomessa toistaiseksi laittomia, niiden nauttimisesta voi koitua yksilölle maassamme kuitenkin juridisia seuraamuksia, joten en lausu tätä erikoistapausta tosiasiana.
Mutta on hyviäkin uutisia. Suomen aborttilainsäädäntö on tiukempi kuin monissa muissa
Euroopan maissa, mutta se on viimein nytkähtämässä eteenpäin. Ja viimeisen tiedon mukaan eduskunnan Sosiaali- ja terveysvaliokunta on sittemmin päättänyt, että naisen tai tytön oma pyyntö ilman perusteita riittää ennen 12. raskausviikkoa raskauden lopettamiseen, ja sen jälkeen siihen tarvitaan enää yhden lääkärin lausunto.
Lukaisin tuossa jokunen viikko sitten Tekniikan maailma -lehdessä julkaistun Tomi Heinvuon kirjoittaman artikkelin Microsoft lisäsi Windows 11:n testiversioon mainospaikkoja, ja se jää toivottavasti vain kokeilun asteelle.
Yhtiö "kokeilee jälleen kepillä jäätä" näyttämällä mainoksia omissa ohjelmistoissaan, tai tarkemmin sanottuna Resurssienhallinnassa. Mainospalkin saisi ilmeisesti pois näkyvistä klikkaamalla ruksia. Tosin se voisi palata jossain vaiheessa takaisin näkymään.
Artikkelin kirjoittaja pitää mainospalkin sijoittamista käytön kannalta näin keskeiseen paikkaan huonona ajatuksena ja toivoo kokeilun jäävän lopulta vain kokeilun asteelle ja rajatussa jakelussa olevan Windows 11:n testiversion ongelmaksi.
Itse taas sanoisin, että monikaan asia ei tekisi minua onnellisemmaksi kuin se, että Windows-käyttöjärjestelmän valmistajan omissa sovelluksissa näkyisi mainoksia. Microsoft voisi sitten jatkossa myydä Windowsista sellaista versiota, jossa ei näy mainoksia.
PS. Vuonna 1995 julkaistusta Windows 95:stä alkaen on Resurssienhallinta ollut tämän niminen suomen kielellä. Aikaisemmissa Windowsin versioissa se oli ollut nimeltään yksinkertaisesti Tiedostonhallinta. Englanniksi eli alkukielellä härpäke on Explorer, ja täytyy myöntää, että tuota nimeä olisi vaikea kääntää luontevasti suomeksi. Mutta mielestäni Resurssienhallinta on joka tapauksessa epäonnistunut nimi sille. Sanokaa minua wanhanaikaiseksi, mutta wanha nimi Tiedostonhallinta olisi ollut ja olisi edelleenkin mielestäni parempi, koska tiedostojen – ja kansioiden – hallinta on härpäkkeessä kaikkein oleellisin osa. Tai niin ainakin minä ajattelen.
Taiteilija Ai Weiwei julkaisee sosiaalisessa mediassa tarkoitushakuisen loukkaavan, harhaanjohtavan tai muuten vain hämmennystä herättävän viestin.
Kannattajat hurraavat, kun joku "uskaltaa sanoa", vaikka sisältö olisi pikemminkin tunteenpurkaus kuin jäsentynyt kannanotto.
Julkaisun tehnyt puolustaa viestiään ylevin termein, esimerkiksi sananvapaudella.
Taiteilija Ai on yhtä ylevä kansalainen kuin pahamaineinen Jussi Halla-aho. Ai myös muistuttaa ai-aita eli sormieläintä ulkoiselta habitukseltaan. Ilmankos hän osoittelee sormella. Toinen ylevä kansalainen on Halla-aho eli tohtori Viha, todellinen Pimeyden ruhtinas ja kyykäärmeitten sikiö, josta hänen oppilaansa käyttävät nimitystä "Mestari". Ja joka on taatusti tupakoinut työhuoneessaan eduskunnassa joskus.
Puolustakaamme illmanilaista linjausta – mitä ääneen ei lausuta. Eli esim. yksin jos suihkussa tulee ääneen höpistyä tuhmuuksia ja valvontajärjestelmä sen mikrofonillaan kuulee, niin rangaistusta vaan. Sen jupinan olisi voinut kuulla joku muukin, vahingossa kylpyhuoneen oven avaava. Mutta jos ei ääneen lausu, se sallittakoon, kunnes saadaan kehitetyksi ajatuksenlukuteknologia, ja väärät ajatukset voidaan poimia jo sanomatta. Silloin rangaistavuus vääristä ajatuksista tulee laajentaa jo ääneen sanomattomaankin.
PS. Mika Illman (s. 1968) on suomalainen juristi, joka on toiminut valtionsyyttäjänäkin. Hän on erikoistunut sananvapauslainsäädäntöön. Vuonna 2008 Illman oli sijoittunut toiseksi sähköisiin oikeuksiin keskittyneen ihmisoikeusjärjestö Electronic Frontier Finlandin | Vuoden Isoveli -äänestyksessä. Raati katsoi Illmanin toimien pyrkineen rajoittamaan sananvapautta verkossa "sinnikkäästi, demokratian periaatteista, syyttäjän toimenkuvasta ja teknisistä realiteeteista välittämättä".
Kun marxistileninistit eli kommunistit – tässä tapauksessa maolaisilla mausteilla varustettuna – pääsivät manner-Kiinassa valtaan vuonna 1949 voitettuaan pitkällisen sisällissodan, päättyi Kiinan mannermaalla niin sanottu nöyryytyksen vuosisata, jolloin siirtomaavallat olivat paloitelleet ja hyödyntäneet Kiinaa mielensä mukaan.
Hävittyään sisällissodassa Kuomingtang-puolueen johtamat tasavaltalaiset vetäytyivät Taiwanin saarelle, jonne he perustivat oman valtionsa, ja niin kutsuttu nöyryytyksen vuosisata päättyi sielläkin. Kiinan kommunistit olivat perustaneet manner-Kiinaan oman diktatuurinsa, mutta Taiwankin oli diktatorisesti johdettu, koska Kuomingtang ei sallinut oppositiota. Eli se oli suurin piirtein yhtä syvältä kuin kommunistit.
Yhdysvallat tuki luonnollisesti epädemokraattista Taiwanin valtiota koko sen olemassaolon ajan.
Kuomingtangin Taiwan oli edustanut 22 vuoden ajan koko Kiinaa YK:ssa, kunnes se vuonna 1971 oli joutunut luovuttamaan paikkansa järjestössä ja sen turvallisuusneuvostossa Kiinan kommunistien ns. kansantasavallalle.
Vanhimman kommunistivaltion eli supervalta Neuvostoliiton romahdettua omaan mahdottomuuteensa vuonna 1991 Taiwanissa Kuomingtang armollisesti oli hyväksynyt sen, että maassa tulee järjestää vapaat parlamenttivaalit. Ja ne pidettiin jo seuraavana vuonna.
Siitä pitäen Taiwan on kukoistanut demokratiana.
Kuomingtang, samoin kuin Kiinan kommunistinen puolue, ovat periaatteessa hyväksyneet pyhänä sen periaatteen, että on olemassa yksi jakamaton Kiina, vaikka se on jakaantunut kahteen valtioon, joilla on erilainen yhteiskuntajärjestelmä.
Demokratisoitumisen jälkeen Taiwanissa on noussut esiin myös sellaisia poliittisia voimia, jotka kannattavat Taiwanin virallista itsenäistymistä. Tämä on herättänyt suurta vihastusta Kiinan kommunistipuolueessa, ja se on pitänyt tällaista ajattelutapaa huonona siirtona.
Tämän Ylen hienosti analysoivan artikkelin mukaan kommunistisella Kiinalla ei ennen pitkää ole muuta vaihtoehtoa kuin hyökätä Taiwanille. Kiinan ns. kansantasavallan perustamisesta tulee noin 28 vuoden kuluttua 1. lokakuuta tasan sata vuotta, ja tämä on kommunisti-Kiinan kannalta sillä lailla pyhä ja pyöreä luku, että maiden jälleenyhdistyminen on saatava suoritettua viimeistään vuonna 2049. Ja tämä siis voi toteutua kommunisti-Kiinan kannalta myös sodan kautta.
Jätän kokonaan huomiotta sen, että Kiinan pääväestöryhmän han-kiinalaisten osuus Taiwanin saaren väestöstä alkoi suureta isommaksi vasta 1800-luvulla, ja esitän, että edellä mainittuun Kiinan ns. kansantasavallan ongelmaan on olemassa yksinkertainen ratkaisu:
Kun demokratian omaksumisen vuoksi Taiwanin johdolla ja yhteiskuntajärjestelmällä on nykyisin suurempi legitimiteetti kuin Kiinan diktatorisella kommunistisella puolueella, niin minusta jälleenyhdistymisen tulee tapahtua enemmän Taiwanin kuin manner-Kiinan ehdoilla.
Taiwanissa ihmisten oikeudet otetaan paljon paremmin huomioon kuin kommunistisen puolueen hallitsemassa Kiinan osassa. Siksi jotta jälleenyhdistymiseen voidaan ruveta, tulee Kiinan ns. kansantasavallan omaksua myös demokratia. Sitten, kun Taiwan on todennut sisarmaansa todella muuttuneen demokraattiseksi, voidaan ryhtyä toimeen. Tuskinpa taiwanilaisilla olisi siinä vaiheessa enää mitään sisarmaahan liittymistä vastaan, kun he voivat todeta, että heidän oikeuksiaan kansalaisina ja valtiona kunnioitettaisiin.
Ehdotankin mahdolliselle uudelle demokraattisesti hallitulle Kiinalle kaksikamarista parlamenttia ja federalismia, eli maan tulee mielestäni koostua autonomisista osavaltioista, koska se on käytännöllistä ja oikein.
Onko ikuista helvetinpiinaa, ja pitäisikö sellaisen olemassaoloon uskoa?
Sen olemassaoloon nykyään ei enää hirveän moni usko länsimaissa. Tämä johtuu maallistumisesta.
Ikuisessa helvetinpiinassa on nimensä mukaisesti kyse siitä, että Viimeisen tuomion jälkeen osa väestöstä joutuu elämään ikuisuuden silloista jo ei-biologiseksi muuttunutta mutta kuitenkin tajuista elämäänsä sellaisessa elämäntilanteessa, joka tuntuu yksilöstä itsestään olevan ihan syvältä. Eli se on hirveää. Ikuisesti.
Itse olen sitä mieltä, että rajallisesta väärinteosta tulee rangaistuksenkin olla äärellinen. Mielestäni opin ikuisesta helvetinpiinasta on voinut keksiä vain perverssi mieli.
Mutta en tällä tarkoita, että kaikki ikuisen helvetinpiinan olemassaoloon uskovista ihmisistä olisivat perverssejä. He uskovat siihen, koska heidän uskontonsa mukaan sellainen on olemassa. Muita perusteitahan ei tarvita!
Mutta tärkeä kysymys on tietenkin se, että onko oppi siitä totta.
Diktatuureissa vain harvat ihmiset ovat tosiasiassa valmiita vastustamaan omilla valinnoillaan ja teoillaan väärämielistä komentoa. Tosiasiassa vain jotkut ryhtyvät siihen. He ovat sankareita, ja heitä kutsutaan toisinajattelijoiksi. Harvat siihen ryhtyvät, vaikka rangaistus diktatuurin vastustamisesta sanoin ja teoin on mahdollisesta ankaruudestaan huolimatta todellisuudessa vain rajallinen, ei ääretön.
Jos ikuinen helvetinpiina olisi todellisuutta, ja jos sen olemassaolo voitaisiin aukottomasti todistaa minulle, niin minä ainakin pyrkisin viimeiseen saakka olemaan joutumatta sinne. Tekisin mitä vain sen luoja minulta tahtoisi: rukousten lisäksi tarvittaessa myös murhaisin, kiduttaisin, raiskaisin, ryöstäisin, syyllistyisin joukkotuhontaan. En minä nyt ikuiseen piinaan haluaisi joutua.
Mutta onneksi ikuisen helvetinpiinan olemassaoloa ei ole aukottomasti todistettu.
PS.:
Sain inspiraation tämän kirjoittamiseen siitä, että eräs puolivanha ystäväni A oli yli vuosi takaperin antanut minulle 50-vuotislahjaksi kuulun yhdysvaltalaisen baptistisaarnaajan Billy Grahamin lyhyehkön pamfletin Elämästä on kysymys vuodelta 1982 (angl. alkup. It’s About Life.). Kuluvan vuoden 2021 heinäkuun loppupuolella vihdoin tartuin kirjaan lukeakseni sen kulttuuriantropologisesta näkökulmasta tarkastellen.
Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa yli 20 vuotta sitten nettisivuillani julkaisemani – erään kaverini vähemmän tyylikkääksi nimittämän – kirjoitukseni Onko tai pitäisikö olla ikuista helvetinpiinaa.
Lauantaiaamuna uni karisi silmistäni melko äkkinäisesti ja tehokkaasti, sillä huomasin kännykkääni vilkaistessani, että Google oli poistanut kymmenen blogimerkintääni.
Merkinnät olivat kahdesta noin viidestä blogistani.
Google sanoi suomenkielisessä viestissään, että sitä oli pyydetty tarkistamaan ao. merkintäni, ja Google (tai mikä lie) oli tullut siihen tulokseen, että ne olivat sääntöjen vastaisia. Poiston syyksi oli ilmoitettu oletettu haittaohjelmien jako.
Viesti myös sisälsi ystävällisesti linkit Bloggerin käyttöehtoihin ja Bloggerin yhteisön sääntöihin.
Noustuani ylös löysin lopulta valituskanavan, vaikka Googlen poistoviesteissä ei ollut mainittu mitään sellaisesta. Käytän Gmailin sähköpostipalvelua, ja sieltä löysin kysymysmerkin takana olevan valikon kautta kohdan Lähetä palautetta Googlelle. Otin siihen ao. työkalun avulla kuvakaappauksen yhdestä näistä sähköposteista.
Palautetekstissäni totesin, että tietääkseni en ole ao. blogimerkintöihin lisäillyt haitallista koodia ja ihmettelin myös sitä, että minulle ei ollut annettu mitään tarkempaa tietoa siitä, mitä sieltä oli muka löytynyt. Kirjoitin palautteeni varmuuden vuoksi englanniksi – ICT-alan kielitaitoni on loistava –, koska vaikka Googlella lienee suomea osaavia työntekijöitä, niin sillä lienee tuhat- tai kymmenentuhattakertainen määrä englantia osaavia työntekijöitä. Palautteeseeni näin ollen reagoitaisiin jollakin todennäköisyydellä nopeammin.
Voi olla, että palautteen annostani kesti jopa vähemmän kuin kaksi tuntia siihen, että minulle tuli viesti, että eräs teksteistäni palautetaan, koska asia on tarkistettu ja todettu blogimerkintäni olevan sääntöjen mukainen. Ehdin jo ihmetellä, että eikö muita merkintöjäni sitten palauteta, mutta seuraavassa hetkessä tuli samansisältöinen toista merkintääni koskeva viesti. Ja, pikku hiljaa tällaisia viestejä tuli yhteensä kymmenen. Kaikki poistetut merkintäni oli palautettu.
Tosin tietokoneanalfabeetihko ihminen olisi voinut hämmentyä siitä, että merkinnät eivät olleet vielä palanneet internetiin. Löysin ne Bloggerin luonnoksista. Palautin ne saman tien.
Olen miettinyt, oliko kyseiset merkintäni "ilmiantanut" fasisti vaiko oliko kyseessä tietokoneaalfabeetti, joka oli pelästynyt sitä, että hänen selaimessaan blogisivustoni näkyvät "epäturvallisina" osoitepalkin lukonkuvan kohdalla. testasin asiaa Mozilla Firefox -selaimella, ja sillä ne näkyvät "epäturvallisina". Jostain syystä Google Chromella ne taas näkyvät "turvallisina". Firefox on asiassa siis tavallaan tarkempi, vaikka sen ilmaisema "epäluottamus" johtuu pelkästään naamakuvastani, joka tietysti latautuu näkyviin aina kun blogisivuston avaa. Mutta ei se ole tietoturvauhka surffailijalle. Koska kotikoneessani on työpöytä-Linux, minulla ei ole tietoa, mitä Microsoft Edge -selain sanoo blogeistani.
Näyttää siltä, että Googlen alkuperäinen blogieni "tarkastus" oli ollut koneellinen. mahdollista on jopa, että Googlella ei edes koneellisesti ollut tarkastettu niitä, vaan poistettiin merkintöjä, koska joku oli "ilmiantanut" niitä kymmenen kappaletta.
Annan Googlelle kuitenkin kymmenen pistettä siitä, miten nopeasti se palautti merkinnät luonnoksiini siirrettäväksi takaisin internettiin.
terveisin Bloggeria yhdeksän vuotta jo käyttänyt
Ja ai niin, alla listaan nämä muutaman hetken poissa WWW:n kudelmasta olleet blogimerkintäni:
Runo- ja unikertomusblogistani:
Runoni/uneni: Uneni toivoa täynnä
Runoni/uneni: Syvähenkinen sota
Runoni: Suuret lotkottaa
Uneni: Lopetin Facebook-tilini
Runoni: Maailmassa vallitsevat väärät luonnonlait
Mullokala seikkailee -siteeraus ja linkitysblogistani:
Tällä lesbolla on erittäin konservatiiviset parisuhdearvot
PS. Tarkemmin ajatellen minun on vaikea ajatella, että kaikki nämä kymmenen merkintää olisivat voineet ärsyttää yhtä ja samaa ihmistä todella paljon. Ehkä Googlen automatiikka oli vain alun perin tehnyt traagisen virheen. (Tai sitten syyllinen oli ollut tietokoneanalfabeetti.)
Minulle tuli mieleen sellainen ajatus, että Perussuomalaisten kannattaisi kansallisedistyksellisenä puolueena erottaa jäsenyydestään sellaiset ihmiset, jotka suhtautuvat nuivasti rokotteita, kasvomaskeja ja sosiaalisen etäisyyden noudattamista kohtaan.
Onhan puolueen puheenjohtajanakin nykyään tohtori Jussi Halla-aho, jonka luulisi jotain ymmärtävän tieteellisestä ajattelusta.
Ei pidä antaa haahuilijoiden sotkea hyvää puoluetta. Haahuilu on vastoin Suomen ja suomalaisten etuja.
Nimittäin ei kaikki "omilla aivoillaan ajattelu" ole tervettä ja hyödyllistä. Se pitää hoitaa siten, etteivät omat aivot putoa kadulle.
