Uneni siitä, että olin suunnittelemassa Mousan, unelmieni maan, aloitusta

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että suunnittelin Mousan, unelmieni maan, aloitusta. Aluksi oli puhetta siitä, että olisin aluksi Mousan diktaattori, jotta saisin homman pyörimään. Sitten mietin, että antaisin Mousalle jo alussa eduskunnan ja hallituksen, joiden toimintaan voisin alussa kuitenkin milloin tahansa puuttua rajattomien valtuuksieni nojalla. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tyytyisin seremonialliseen presidentinvirkaan ja turvautuisin ainoastaan arvovaltaani (kuten keisari Augustus), joka oli merkittävän suuri.

PS. Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa myös unikertomukseni Uni, jossa olin the President of the United States, eiku....

II PS. 2.6.2021: Julkaisen tätä nykyä unikertomuksiani ainoastaan uudemmassa Runoi ja tarinoit -blogissani.

Uneni radiosta kuulokojeena

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että minulla oli kuulo mennyt. Olin kuitenkin keksinyt, että kun käytän radiolaitetta, niin kuuloni toimii, radion kautta. Mietin unessa, että sitten kun menen lääkärille, niin nähdään, mikä tilanteeni on oikeasti.

Ja unessa tietenkin äänenvoimakkuussäätimestä säädin, miten kovaa radiosta ääni kuului.

Kaksi untani sotilaana olosta

Näin jokin aika seuraavanlaiset kaksi unta peräkkäisinä öinä:

Olin mennyt suorittamaan asevelvollisuuttani (olen 49-vuotias). Kun pääsin sieltä pois, niin purin omatavarasäkkini päästyäni kotiin asti. Ja, oi, katso: säkissä ei ollutkaan muuta kuin talvipeittoni. Kalsarit olivat jääneet jonnekin. Mainitsin asiasta äidilleni (joka, samoin kuin isänikin, oli oikeasti kuollut vuonna 2007). Sanoin, että menen kysymään asiaa puolustusvoimista jonain päivänä.

Toinen uneni oli sellainen, että olin jonkin maan asevoimissa moraaliupseeri. Tämä tietysti kuulostaa jonkin verran samalta kuin edesmenneen hirmuvaltion Neuvostoliiton asevoimien poliittiset komissaarit, mutta unessa en ollut ainakaan kommunistivaltion hommissa. Ilmeisesti en minkään muunkaanlaisen totalitaristisen hirmuhallinnon palveluksessa.

Uneni toivoa täynnä

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Joku oli hukannut polkupyörän avaimet lumiseen mäkeen. Mutta sitten ne löytyivätkin toukan muodossa. Ja toukka rupesi versomaan havupuita.

Päätin, että puusto istutetaan mummilani pihalle.

Unessani lienee ollut paljon muutakin, mutta en minä kaikkea muista.

I PS. Juuri ennen kesää olin kovin harvakseltaan julkaissut uniani koskevia tekstejä tässä blogissani. Tämä johtui siitä, että oli vaalejakin, ja oli paljon tärkeämpiä tekstejä, jotka piti saada ulos silloin eikä myöhemmin. Ja unikertomuksiani sitten kasaantui pinoksi. Tässä kesällä vasta olen päästänyt sumaa purkaantumaan. Oikeastaan toivon, että en muistaisi noin kahdeksaan-kymmeneen viikkoon uniani kovin hyvin. Asiantila johtuu osaltaan toki myös siitä, että olen viimeksi kuluneitten kuukausien aikana julkaissut melko runsaasti runojakin.

II PS. 8.8.2019: Eräs tärkeä ihminen oli lausunut, että tämän merkintäni pääteksti kuulostaa runolta. Päätinkin sitten merkitä merkintäni tunnisteella runous.

Uneni asevoimissa olemisesta ensimmäisessä maailmansodassa

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin asevoimissa, ilmeisesti vielä Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimissa, ensimmäisen maailmansodan aikana.

Parakista tai jostain meidän sotilaiden piti mennä ulos. Ulos talutettiin samalla hevonen. Minulla oli kuitenkin jotain tärkeää, mitä minun piti ensin tehdä parin hetken ajan. Kun pääsin lopulta ulos, niin jouduin ihmettelemään, että missä sotilastoverini ovat.

Löysin lopulta heidät kentältä, jolla he olivat juosseet laajahkoa ympyrää. En tiedä, kuinka monta kierrosta heillä oli jo takana. Liityin itse mukaan, mutta samassa urheilu päättyikin siihen. Kukaan ei tullut haukkumaan minua siitä, että olin hidastellut paikalle saapumisen kanssa.

Itse olen 49-vuotias. Ja joukkoihimme kuului ainakin yksi seitsemänkymppinenkin tavallinen sotilas. Melko outo armeija.

Täytyy mainita vielä, että kun olen erään yhdistyksen aktiivi, niin sen ihmisiä oli unessa tässä kohtaa sotilaina.

Mutta seuraavassa vaiheessa ei enää ollutkaan.

Joku toi sotilastovereilleni kirjallisuutta, mutta minä jäin ilman. Koska en kuulemma lue mitään. Väitin vastaan sanomalla, että englanninkielista kirjallisuutta en niinkään harrasta, vaan...

Sitten muistikuvat unesta menevät hämäriksi. Muistan kyllä räjähdyksiä. Varmaankin kaikkea mielenkiintoista tapahtui.

Olen kuitenkin varma, ettei unessa taisteltu juoksuhaudoissa. Tämä on mielestäni sääli, etten päässyt kokemaan juoksuhautasodan helvettiä.

Runoni: Syvähenkinen sota

Näin unta
sotaunta
toimintaunta
Sota Suomen ja
Neuvostoliiton välillä
Lopussa
olemme Leningradissa
ja kaadamme lenininpatsaita

Kirjoitin tämän runoni Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut.

Olin todellakin juuri nähnyt kyseisenlaista unta. Toukokuun 24. ja 25. päivien välisenä yönä. Kerroin siitä 25. päivänä luokseni kyläilemään tulleille vierailleni.

...Niin, ja tästä viikosta alkaen runoni julkaistuvat jonkin aikaa joka viikko kahtena perättäisenä päivänä, perjantaisin ja lauantaisin. Niitä kun on syntynyt sen verran lujaa tahtia.

PS. 25. elokuuta alkaen Herran vuonna 2019 kuitenkin tulen julkaisemaan jatkossa suurimman osan uusista runoistani vasta syntyneessä runoblogissani Osa runoistani.

Uneni siitä, että näytän teille yli-ihmisen

Noin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Unessa oli voimakkaasti parrakas mies, joka oli olevinaan isäni. Tosiasiassa hän ei näyttänyt yhtään isältäni. Ja sitä paitsi, isäni ei koskaan kasvattanut edes partaa.

Mutta sanoin tälle miehelle unessa: "Palaan takaisin sitten, kun olen saanut Suomen jälleen vapaaksi." Kun tein lähtöä, niin mieleeni tuli, että kirjailija Leo Tolstoi oli ollut väärässä ajatellessaan, että kansanjoukot luovat historian, kun oikeasti sen tekevät poikkeusyksilöt.

Oikeasti en koskaan ihan näin paljoa sentään korosta yksilöä omissa ajatuksissani.

PS. Pienempänä olin ollut varsinainen Tolstoi-asiantuntija, sillä olin lukenut kaiken, mitä Tolstoilta oli suomeksi ilmestynyt ja mikä löytyi kaupunginkirjastojen kokoelmista.

TIETOLAATIKKO Saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche (1844-1900) kehitti ajatuksen yli-ihmisestä. Jotkut ajattelevat, että siinä on kysymys yksinkertaisesti itsensä ylittämisestä. Itse haluaisin tuoda tässä yhteydessä esiin myös pikkuporvarillisen omanvoitonpyynnin hylkäämisen, koska se kuulostaa hienolta ja kannatettavalta. Nietzsche ajatteli ihmisen surmanneen Jumalan. Siksi ihmisten tulisi hänen mukaansa luoda uudet arvot. Nietzsche arvosti muinaisen kreikkalaisroomalaisen kulttuurin jumalmytologiaa, koska hän ajatteli, että muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset palvoivat jumalissaan itseään. Natsit kunnioittivat suuresti Nietzscheä. Filosofin aatteissa olikin jotain natsimaista, nimittäin kristinuskon nk. säälimoraalin hylkääminen. Niin natsit kuin Nietzsche nimittäin halveksivat heikkoutta. Toisaalta natsit ymmärsivät Nietzschen ajattelun myös melko perusteellisesti väärin. Kyseenalainen ansio tästä kuuluu filosofin sisarelle Elisabethille (1846–1935). Elisabeth hoiti veljeään ja tämän asioita miehen ollessa viimeisinä vuosinaan henkisen heikkouden tilassa. Tänä aikana ja filosofin kuoleman jälkeenkin Elisabeth väärensi veljensä aatteet. Historiallisen Friedrich Nietzschen aatteellista ajatusmaailmaa natsit eivät olisi voineet kokonaisuudessaan hyväksyä. Nietzsche ei ollut rasisti ja hän halveksi massojen aatteita ja olisi myös inhonnut natsismille tärkeää johtajaperiaatetta. Elisabeth taas liittyi natsipuolueeseen. Vaikka Nietzsche oli viimeisinä aikoinaan heikko ja muiden autettava ja siten vastakohta hänen yli-ihmisihanteelleen, niin miehestä tuli sattuman eli siskonsa oikusta natsien suojeluspyhimys. Toisaalta natsitkaan harvemmin olivat mitään yli-ihmisiä. Kansallissosialistisen Saksan diktaattori Adolf Hitler oli läsnä Elisabethin hautajaisissa.

PS. 13.2.2020: Lisäsin tietolaatikkoon kohdan: "Toisaalta natsitkaan harvemmin olivat mitään yli-ihmisiä."

Uneni SS-sotilaskarkurina olemisesta

Näin viikko kuluvan Herran vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen seuraavanlaista unta:

Olin ryhtynyt sotilaaksi natsi-Saksan asevoimien suomalaiseen yksikköön. Kuitenkin huomasin päähineistämme jossain vaiheessa jotain hämärää. Sanoin yhdelle sotilastovereistani: "Vittu, me ollaan SS:ää." Toverini uskoi minua.

Päätimme yksissä tuumin ryhtyä sotilaskarkureiksi, ja lähdimme kävelemään pois. Tosin outoa on sellainen, että sotilasunivormuihin pukeutuneet hemmot voivat noin vain kenenkään huomaamatta päästä kadoksiin.

Kadotin toverini jossain vaiheessa. Ja törmäsin sitten neukkusisseihin. Nämä eivät ampuneet minua, vaan onnistuin solmimaan heihin toimivat suhteet.

Yhdessä vaiheessa olin jossain asunnossa, univormu päälläni, mutta olin sängyssä peiton alla. Yhtäkkiä SS teki ratsian huoneistoon. Yritin ensin piileksiä peiton alla, mutta sitten vedin peiton päältäni. Tadaa!

Jotenkin onnistuin selittämään parhain päin poissaoloni eikä minua ammuttu.

Jouduin osallistumaan sitten ihan sotatoimiinkin.

Kerran jouduin eksyksiin taistelutilanteessa, ja minulta kesti pitemmän aikaa siksi päästä takaisin tukikohtaan. Parakkien edessä oli parkissa panssarivaunu. Vartiosotilas huusi minulle kysymyksen tunnussanasta, jota en tiennyt. Suojauduin minua kohti ammutuilta luodeilta muurin taakse. Huusin antautuvani.

Tulin esiin muurin takaa kädet ylhäällä. Lopulta minut tunnistettiin enkä joutunut ammutuksi.

Olisi muuten ollut mukavaa mennä tutustumaan ko. panssarivaunuun. Valitettavasti en unessa tajunnut tehdä sitä. Ehkä oma hengissä selviäminen oli siinä päällimmäisenä ajatuksena.

Näin samana yönä unta myös kapakkakäynnistä.

PS.:

Itse asiassa minulla on käsitys siitä, mistä tämä uneni tuli. Se tuli kahdesta asiasta. Siitä, että ihmiskasvoista nationalismia kannattavan järjestön Suomen Sisun, jonka jäsen olen, lyhenne on SS, ja siitä että jotkut kierosilmät ovat rinnastaneet järjestön natsi-Saksan | SS:ään.

Tai itse asiassa unen syntymisen laukaisi kolmas asia. 7.2.2019 Suomen Sisu oli lähettänyt jäsenille sähköpostia kuluvan vuoden jäsenmaksun maksamisesta. Ja maksaa piti 28.2.2019 mennessä. Minun piti kysyä ao. taholta eräs kysymys jäsenmaksuun liittyen. Ja kesti melko pitkään, ennen kuin vastaus sähköpostiviestiini tuli. Ilmeisesti Suomen Sisulla on välillä henkilökuntapulaa. Suomen Sisun kirjuri vihdoin kuitenkin 6.5.2019 lähetti sähköpostiviestin, jossa riittävästi valaisi asiaa, josta olin kysynyt. Ja niin menin ja maksoin lopulta jäsenmaksun.

Yhdistystutustumisuneni

Olen erään kolmannen sektorin yhdistyksen wanha aktiivi. Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin yhdistykseni väen kanssa mennyt tutustumaan kautta tervehdyskäynnille erääseen lafkaan. Meille esiteltiin paikkoja ja toimintaa. Enimmäkseen unessa oli ihan mukavaa.

Unessa esiintyi mm. yhdistykseeni kymmenen viikon ajaksi opiskelijaharjoittelijaksi tullut Jonne.

Uneni oli melko pitkä. Sen lopussa oli sitten aika lähteä ko. paikasta. Näin ulko-oven, ja kysyin paikalla olevilta ihmisiltä, että tästäkö pääsee ulos. Minulle kerrottiin, että kannattaa mennä seitsemänteen kerrokseen. Ihmettelin tätä hieman, mutta en ruvennut kyseenalaistamaan kerrottua. Kylläpä paikassa oli korkeuseroja.

Lähellä oli joukko hissejä. Yhdelläkään niistä ei päässyt kaikkiin kerroksiin. Hissien edessä päivysti todella pitkiä hissipoikia. Tavallisella ihmisellä ei ollut toivoakaan ulottua painamaan hissin kutsunappia. Kerroin olevani menossa seitsemänteen kerrokseen, ja hissipoika kutsui hissin puolestani.

Astuin seitsemännessä kerroksessa hissistä ulos. Ja, oi, katso: Kerros oli käytöstä poistettua toimistotilaa. Rupesin käymään sitä läpi. En muista, löysinkö lopulta ulospääsyä.

Uneni uhasta joutua torpedoputkeen

Tämä jokin aika sitten näkemäni uni oli suurin piirtein yhtä karmea kuin tyypilliset avaruusuneni:

Olin vedenalaisessa jossain, joka oli joko sukellusvene tai jonkinlainen vedenalainen laitos. Ainoa tapa päästä sieltä pois oli tulla ammutuksi ulos torpedoputken kautta. Minua asia pelotti suuresti. Pelkäsin paitsi veteen joutumista, niin myös ja ennen kaikkea sitä, että ollessani veden täyttämässä putkessa laukaisumekanismi ei toimisikaan tai minut unohdettaisiin sinne.

Mutta siinä oli sitten jotain, minkä vuoksi en joutunutkaan torpedoputkeen. Onneksi.

Toivottavasti unelle ei tule jatkoa.

Uneni johtuu varmaankin ainakin osaltaan siitä, että olin lukenut wanhaa tositapahtumiin perustuvaa romaania taistelulaiva Bismarckista. Kirja on Bertholdin Uskollinen kuolemaan saakka. Yksi kaverini oli lainannut minulle sen.

Uneni onnistuneesta kännykän käyttämisestä

Unet, joissa käytän kännykkää, ovat kammottavia, koska niissä tapaa olla vaikeaa kännykän käyttäminen, koska ne ovat aina kovin omituisia jollakin tavalla. Mutta jokin aika sitten näin niihin liittyen kuitenkin kerrankin seuraavanlaista myönteisempää unta:

Unessa omistin kännykän, joka oli lähes täydellinen. Olin sitä mieltä, että kyseessä on paras koskaan omistamani kännykkä. Sanoin asian vielä muillekin.

Kännykässäni oli fyysiset näppäimet, ja sen näyttöruutu oli kammottavan pieni. Kännykän kuori oli minusta hieman väärännäköiseksi tehty. Ja sitten oli joku muukin pikkujuttu, mistä en pitänyt, mutta olin silti unessa hyvin innoissani loistavasta kännykästäni.

Unen synty liittyy varmaan siihen, että itse pidän tietokoneessa fyysisestä näppäimistöstä. Koska kirjoitan paljon, kosketusnäyttö ei millään riitä tarpeisiini, ja siksi en ajattelekaan, että voisin joskus ostaa taulutietokoneen. PC ainoastaan riittää ravitsemisekseni. Kännykkäni on toki älykännykkä, mutta kirjoitan sillä mahdollisimman vähän.

Uneni liittyy myöskin siihen, että eräs kaverini on viime aikoina kärsinyt sellaisesta ongelmasta, että hänellä ei ole PC-tietokoneessaan fyysistä näppäimistöä, vaan hän joutuu kirjoittamaan tekstinsä virtuaalinäppäimistöllä, eli toisin sanoen hän joutuu käyttämään hiirtä naputteluun, mikä on vähän hankalaa ja hidasta.

Ilmeisen paha kansallinen uneni

Näin parisen kuukautta sitten seuraavanlaista unta:

Olin opiskelemassa yliopistossa. Edessä oli luento, jonka aiheena oli kielet tai jotain, ja se innosti minua suuresti. Valitettavasti jouduin jättämään luennon kesken, koska piti mennä hoitamaan kansallisesti tärkeää asiaa. Kyseessä oli jonkinlainen suomalaiskansallinen vastarintaliike, johon kuuluin. Ja kyseessä ei siis ollut Pohjoismainen vastarintaliike, joka on natsistinen poppoo, vaan demokratian kannattajista ja rasismin vastustajista (ja varmaan Perussuomalaisten kannattajistakin) oli kyse.

Unessa minulla oli jääkiekkomaila, joka oli eräänlainen kivääri. Ajattelin, että jos vastaani tulisi vihulaisia sarjatuliaseilla varustettuna, niin olisin luultavasti hätää kärsimässä.

Uneni lievästä akateemisuuteen pääsystä

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin jossain tutkimuslaitoksessa, jossa tapasin jonkin tutkijan. Kerroin hänelle, että minulla on tutkimusapulaisen pätevyys.

Oikeasti minulla ei ole tutkimusapulaisen pätevyyttä.

Uneni keskiaikaiseen Turkuun menemisestä

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Oli keskiaikainen Suomi. Joukko tavallisia ihmisiä, joihin minä kuulun, valmistautuu periaatteessa Ruotsin kuninkaan alaisen ritariarmeijan hyökkäykseen. Puolustusvarustuksia rakennetaan ja parannellaan.

Päätämme, että joidenkin on lähdettävä Turkuun, jossa Ruotsin kuningas oli paraikaa pitämässä majaansa, pyytämään tätä puuttumaan asiaan. Minä ja eräs nainen lähdemme matkaan.

Kävelemme Turkuun Hämeen härkätien kautta.

Lopulta pääsemme Turkuun. En kauheasti kiinnitä unessa huomiota siihen, että kaupungin rakennuskanta on hieman komeampaa kuin mitä voisi keskiaikaiselta Turulta odottaa. Olen jollain katutasoa korkeammalla paikalla, ja näen alhaalla jousimiehen, josta aprikoin, että tämä voisi olla Robin Hood.

Menen alas, ja taitaa olla, etten sittenkään tavannut Robin Hoodia.

En kovin hyvin myöskään muista, että Ruotsin kuninkaan olisin tavannut Turussa. Uneen tuli myöskin varsin erikoisia unenkäänteitä, joiden vuoksi en oikein pysty enää seuraamaan, mitä unessa sitten vielä tapahtui.

Uneni liittyy jossain määrin aikoinaan lukemaani mainioon kirjaan Matkaopas keskiajan Suomeen.

PS. Hämeen härkätien lähistöllä sijaitsee muuten kesämökki, jolla tapaan kesäisin aina välillä käydä.

Uneni minusta kolmantena sutena

Näin jokin aika sitten jonkin verran erikoista unta. Siinä oli ennen minua eräs ihminen tullut valituksi ensimmäiseksi sudeksi. Ja pian tämän jälkeen hänen tilalleen valittiin toinen susi. Ja lopulta asiasta päättävät tulivat minun luokseni ilmoittaakseen, että minut on valittu kolmanneksi sudeksi.

Toivoin unessa, että saisin pitää susiuteni pitemmän aikaa kuin kaksi edellistä.

Uneni todennäköisesti jollakin lailla liittyy siihen, että olin lukenut Norman Ohlerin natsi-Saksan, sen asevoimien ja maan diktaattorin Adolf Hitlerin huumeidenkäyttöä käsittelevän suhteellisen uraauurtavan tietoteoksen Hitlerin tabut, josta sitten julkaisin tässä blogissani kirja-arvionkin. Sekä siihen, että vasta äsken olin saanut tietää, että Hitler nimitti itseään sudeksi.

Uni liittyy siihenkin, että olin telkkarista juuri katsonut dokumentin Hitlerin päämajoista, joiden nimissä esiintyy sana "susi".

Mutta jos minä olen kolmas susi, niin oliko Hitler sitten ensimmäinen vaiko toinen susi?

Joka tapauksessa on jotenkin järkyttävää, että Hitler tulee tällä tavoin valepuvussa uniini.

Uneni kristallikallon valtakunnasta

Noin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Kuljin melko vaikeakulkuisessa ja vaarallisessa maastossa. Lopulta törmäsin kolmeen- neljäänkymmeneen moottoripyöräilijään, jotka pitivät taukoa metsän siimeksessä. Erikoista näissä moottoripyöräilijöissä oli se, että heillä oli normaalin pään paikalla sinertävä kristallista tehty kallo, joka loisti. En pitänyt heitä kuitenkaan minkäänlaisena uhkana. Ajattelin, että nyt olen jo lähellä sitä mihin olen ollut menossa.

I PS. George Lucas ja Steven Spielberg raiskasivat Indiana Jonesin. Tässä aiheesta vielä tarkemmin, mutta englannin kielellä.

II PS. Taisin nähdä samana yönä sellaistakin unta, jossa villikoirat ja muut metsän eläimet ajoivat minua takaa ja kävivät kimppuuni. Minulla oli onneksi veitsi, jolla yksi kerrallaan haavoitin ja tapoin elukoita. Ei oikein eläintenystävälle sopiva uni.

Erikoinen uneni yksityisetsivänä olemisesta

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin yksityisetsivä. Muut uneni yksityiskohdat ovat jääneet hieman hämäriksi, mutta yhdessä kohtaa sitä olin autossa kollegan kanssa, ja autossa oli myös ruumis. Mietin unessa, että alkaako tuo kohta haista.

Ja mikä riemukkainta, niin unessani oli mitä mukavin tunnelma.

Uneni olemisesta erinomainen sotilas

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin sotilas ja oli sota. En tiedä, minkämaalaisia minun puoleni oli. Vihollinen oli jonkin matkan päässä, ja meidän joukkomme oli määrä lyödä se. Olin sotilaana vihreä, ja olin ensin epävarma, että miten toimia tilanteessa. Mutta sitten ryntäsin matalana eteenpäin. Edessä jylläsi minua kohti syvässä liejussa brittisotilas, jolla oli käytössään klassinen Lee-Enfield -pulttilukkokivääri. Jostain syystä tilanteessa ei käytetty luoteja. Minun kiväärissäni oli kiinni pistin, mutta vihollissotilaan kiväärissä ei. Jonkin aikaa vääntelimme kiväärejämme toisiaan vasten, kunnes sain osuttua häneen muutaman kerran pistimellä.

Vihollinen lopulta antautui. Ja kas kummaa, myös sotilas, johon olin osunut pistimellä, oli edelleen suhteellisen vetreässä kunnossa.

Komentava upseeri sanoi minulle taistelun jälkeen, että olen todella erinomainen sotilas.

Taisi kuulua samaan unisikermään sellainenkin, että pestini sotilaana oli kestänyt kovin lyhyen aikaa. Ylläni oli vihreä ja omasta mielestäni varsin käytännöllinen sotilasunivormu, vaikka en enää ollutkaan osa tämän valtakunnan asevoimia. Ajattelin, että palautan univormuni seuraavana päivänä, jolloin otan käyttööni siivilivaatteet.

Kiireeni vuoksi petin unessani sotilastoverini

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin jossain etelän maassa turistimatkalla. Ja kuten unessa usein sattuu, niin tässäkin unessa oli eräs järjetön asia, joka unessa kuitenkin vaikutti täysin tolkulliselta. Nimittäin unessani ao. maa käytti turisteja sotilaallisiin tehtäviin.

Ao. paikan turistien oli määrä piakkoin lähteä suorittamaan tehtävää. Minulla oli jokin kiireellinen asia, joka piti katsoa läpi, ja sen vuoksi myöhästyin sotilaskulkuneuvosta.

Muille turisteille kyseinen sotilastehtävä osoittautui rankaksi ja vaaralliseksi.

Kun turistit palasivat tukikohtaan, niin olin erittäin pahoillani. Tunsin pettäneeni sotilastoverini, kun useat näistä palasivat haavoittuneina tai ruumispussissa.

Ilmoitin esimiehelleni olevani valmis lähtemään mihin tahansa vastaavaan tehtävään, mutta tämä sanoi, että meillä ei taida olla enää miesvoimaa sellaisiin.

Uneni jalkapallo-ottelusta ja kapakasta Bosnia-Hertsegovinassa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin joidenkin tuttujeni kanssa matkustanut Bosnia-Hertsegovinaan. Katsomaan jalkapallo-ottelua. Oikeasti en koskaan seuraa jalkapalloa. Tai saatan vilkaista korkeintaan televisiosta joskus, jos luonani kyläilemässä olevat haluavat välttämättä katsoa sitä. Mutta unessa olin siis katsomassa jalkapallo-ottelua. Juu. Siis. Helvetti. En muuten seuraa mitään muutakaan urheilua. Vaikka satunnaisesti saatan kyllä olla kiinnostunut pingiksestä ja miekkailusta. Joskus jopa historiallisesta miekkailusta. Kämpilläni muuten roikkuu kirjahyllyn kyljestä huotrassaan kopio roomalaisesta 1. vuosisadan jKr. gladius-miekasta, jonka terä on muuten tylsä.

Ottelun jälkeen menin tuttujeni kanssa paikalliseen suurikokoiseen kapakkaan. Siellä oli jonkin verran humalaistakin väkeä. En kuitenkaan häiriintynyt siitä pahasti. Joukossa oli eräs kotipaikkakunnallani Vantaan Pähkinärinteessä asustava vanha juoppo, joka minun nähteni tiputti lasinsa lattialle. Odotin lasin särkymistä, mutta se olikin tehty muovista. Onneksi. Vaikka periaatteessa muuten voisin paheksua oluen tarjoamista muovituopeista.

Sanoin tutuilleni pöydässä, että onpa kummaa, että tulin katsomaan jalkapallo-ottelua ulkomaille, ja vieläpä Bosnia-Hertsegovinaan. Näin valveilla ollessa ihmettelen, että mitä pahaa muka Bosnia-Hertsegovinassa on. Matkakohde siinä kuin mikä tahansa muukin. En koe maata mitenkään erityisen pahana paikkana.

Taisi kuulua vielä samaan uneen sekin, että olin valmistanut vinkeänlaisen kokoonpanon, jonka avulla valmistin olutta. Ja tämä siis Bosnia-Hertsegovinan matkan aikana. Eräs tuttu maistoi tuotosta ja hän arvosteli sen kammottavaksi. Ilmeisesti olueen oli jäänyt liikaa sakkaa.