Siitä, että Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vähemmän ääniä saanut ehdokas voi voittaa

Tämän blogimerkinnän tarkoitus ei ole mitenkään puolustella Yhdysvaltain yhden välikauden jälkeen toisen kerran presidentiksi vuoden 2024 marraskuussa valittua Donald Trumpia. Mutta tällä saattaa sen sijaan olla jonkinlaista ainakin akateemista tai muuta mielenkiintoa.

Yhdysvalloissa on liittovaltion tasolla käytännössä vain kaksi puoluetta, joilla on merkitystä. Ne ovat pohjimmiltaan kapitalistisia sikapuolueita molemmat. (Mutta ainakin Karl Marx oli aikoinaan arvostanut kovasti Yhdysvaltain "kokeilua" uskonnonvapauksineen ja suhteellisine muine vapauksineen ja tasa-arvoisuuksineen, joten en lyttää maan koko perustuslaillista järjestystä. Marx on niin kiva. Ja Engels. Mutta Bernstein on paras. Tai ainakin minä olen sitä mieltä.)

Vuonna 2016 Donald Trump oli ensimmäisen kerran ehdokkaana Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Hän edusti Republikaanista puoluetta.

Yhdysvalloissa presidentti sekä nimittää hallituksen jäsenet että johtaa sen toimintaa, ja hänellä on myös oikeus halunsa mukaan erottaa hallituksensa jäsenet. Yhdysvaltain presidentillä on myös laajat oikeudet hallita asetusten kautta. Tätä voisi verrata siihen, että Ranskassa presidentillä on myös laajat valtuudet asetusten kautta hallitsemisen suhteen, vaikka toisaalta Ranska on parlamentaarinen demokratia eli sen poliittisessa järjestelmässä hallituksen tulee nauttia parlamentin luottamusta, kuten on laita Suomessakin.

Ranskan erittäin vahva presidentinvalta yhdistettiin parlamentaariseen järjestelmään toisen maailmansodan jälkeen siksi, että heidän sotasankarinsa Charles de Gaulle oli ilmoittanut suostuvansa presidentiksi vain, mikäli viranhaltijalle annetaan rutkasti valtaa. Ja oi, katso: niin tehtiin.

Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleissa Donald Trumpin tärkeimpänä vastaehdokkaana oli Demokraattisen puolueen ehdokas Hillary Clinton. Joka oli paitsi kokenut kehäkettu niin toisaalta myöskin jossain määrin vihattu hahmo. Hillary oli entisen presidentin Bill Clintonin vaimo. Myöhemmin kävi ilmi, että vastoin puolueen sääntöjä Demokraattisen puolueen puoluekoneisto oli alusta eli puolueen esivaaleista alkaen toiminut Hillary Clintonin ehdokkuuden puolesta ja oikeasti suosittua Bernie Sandersia vastaan. Sandersiä niin Trump kuin Clinton pitivät äärivasemmistolaisena. Minä taas en, mutta olenkin suomalainen ja vähän muutenkin "tuhma".

Hillary Clinton sai selvästi enemmän ääniä vaaleissa kuin vastaehdokkaansa Trump: 65.853.514 ääntä Trumpin 62.984.828 ääntä vastaan. Mutta vaalimatematiikan vuoksi Trump voitti ihan oikeasti kisat.

Yhdysvalloissa presidentti valitaan siten, että äänestäjät äänestävät sellaista valitsijamiestä, joka kannattaa heidän kannattamaansa ehdokasta. Kuten Suomessakin oli ollut ennen wanhaan ennen kuin presidentinvaali vaihdettiin meillä suoraksi kansanvaaliksi.

Yhdysvalloissa, koska maa on rakenteeltaan liittovaltio eikä yhtenäisvaltio, kuten Suomi, presidentinvaalit hoidetaan osavaltioittain. 48:ssä eli melkein kaikissa maan osavaltioista eniten osavaltiossa ääniä saanut ehdokas saa "omakseen" osavaltion kaikki valitsijamiehet. Vain kahdessa osavaltiossa on käytössä sellainen vaalijärjestelmä, jossa vaalitapa on tuota ainakin jonkin verran suhteellisempi eikä em. kaltainen "voittaja vie kaiken" -systeemi.

Ehdokas Trumpin suosio oli selvästi suurempi harvemmin asutuilla maaseutualueilla, kun taas Hillary Clintonia kannatettiin jonkin verran enemmän suurissa kaupungeissa. Trump sai taakseen vähemmän ääniä kuin Clinton mutta hän sai taakseen tätä enemmän osavaltioita. Ja se juuri ja juuri ratkaisi vaalit Donald Trumpin hyväksi.

Vielä voisin mainia Yhdysvaltain presidentinvaalijärjestelmän toimintaan liittyvän tärkeän yksityiskohdan: sen, miten lasketaan se, kuinka paljon äänivaltaa kullakin osavaltiolla on niissä.

Yhdysvaltain lainsäädäntöelin kongressi on kaksikamarinen. Sen kamareilla, edustajainhuoneella ja senaatilla on jossain määrin eriävät valtaoikeudet, mutta ne ovat melko lailla samanarvoisia ja samanpainoisia kamareita.

Senaatin tehtäviin kuuluu vahvistaa tietyt presidentin tekemät nimitykset korkea-arvoisiin virkoihin, kuten ministerinimitykset, ja liittovaltion oikeusistuimiin. Senaatti myöskin vahvistaa kansainväliset sopimukset. Edustajainhuoneella on taas esitysoikeus kaikkien niiden lakien osalta, joilla pyritään hankkimaan rahaa tai saattamaan alulle virkasyyteprosessi. 

Edustajainhuoneessa on kaikkiaan 435 äänivaltaista edustajaa. Kullakin osavaltiolla on paikkoja senaatissa suhteessa sen väkilukuun.

Senaatissa taas on vain sata äänivaltaista edustajaa, kaksi kustakin osavaltiosta.

Edustajainhuoneeseen valitaan joka toinen vuosi edustajat jokaisesta osavaltiosta.

Senaattiin taas valitaan kerrallaan kustakin osavaltiosta vain yksi kahdesta senaattorista. Senaattoreiden toimikausi on kuusi vuotta.

Kahden vuoden välein valittava edustajainhuone on tarkoitettu välittämään kuvaa kansalaisten senhetkisistä mielipiteistä, kun taas hitaammin muuttuva senaatti on tarkoitettu pohdiskelevammaksi kamariksi.

Kukin osavaltio saa äänivaltaa maan presidentivaaleissa yhtä paljon kuin on sen edustajainhuoneen jäsenten ja senaattoreiden yhteenlaskettu lukumäärä.

Yhdysvaltain pienin osavaltio on Wyoming. Sillä oli ja on edelleen ainoastaan yksi edustaja kongressin edustajainhuoneessa ja kaksi senaatissa. Se tekee yhteensä kolme.

Asukasluvultaan selvästi suurin osavaltio on Kalifornia. Sillä oli vuonna 2016 jopati 55 edustajaa edustajainhuoneessa. Kalifornian väestön osuus koko maan väkiluvusta on lievästi vähentynyt kyllä sittemmin. Jos Yhdysvaltain presidentinvaalit pidettäisiin nyt, osavaltiolla olisi saatavissa vain 54 valitsijamiestä.

Yhdysvaltain väkiluvultaan toiseksi suurin osavaltio on Texas.

Kalifornia meni vuonna 2016 Clintonin valitsijamiehille, kun taas Texas meni Trumpin valitsijamiehille.

Muista väkiluvultaan suuremmista osavaltioista Florida ja Pennsylvania menivät Trumpille ja New York ja Illinois Clintonille.

Suomessa ja monessa muussakin Euroopan maassa laajat joukot olivat vuonna 2016 olleet sitä mieltä, että Yhdysvaltain poliittinen järjestelmä on mätä, koska vähemmän ääniä saanut voitti presidentinvaaleissa enemmän ääniä saaneen.

Yhdysvaltalaiset joka tapauksessa arvostavat alueeltaan ja väestön suuruudeltaan varsin laajan maansa osavaltioiden suurta autonomiaa, joten edes periaatteessa ei voi syntyä lähivuosikymmeninä tilannetta, että selvä enemmistö yhdysvaltalaisista haluaisi heikentää rajusti osavaltioidensa itsehallintoa. Yhdysvaltain presidentinvaalijärjestelmä on tämän osavaltioiden asemaa koskevan arvostuksen vesa.

Mutta voi kysyä, että jos Hillary Clinton olisi voittanut presidentinvaalit vuonna 2016 siten, että hän olisi saanut vähemmän ääniä kuin ehdokas Trump, niin olisivatko em. suomalaiset ja eurooppalaiset arvostelijat valitelleet siinä tapauksessa Yhdysvaltain presidentinvaalijärjestelmää epäoikeudenmukaiseksi.

Onneksi sentään vuoden 2024 presidentinvaaleissa ehdokas Trump voitti varsin suurella ääntenerolla tärkeimmän vastaehdokkaansa, Demokraattisen puolueen Kamala Harrisin. Trump sai 77.232.887 ääntä, kun taas Harris sai vain 74.935.796 ääntä. Itse kannatin Kamala Harrisia, koska hänellä on mielestäni hieno etunimi, mutta valitettavasti minulla ei ollut äänioikeutta. Minulla olisi siis ratkaissut vain nimeen liittyvä mielikuva ehdokkaani valinnan, jos olisin ollut Yhdysvaltain kansalainen.

Kamalan näin selkeä häviö käsittääkseni johtui ennen kaikkea siitä, että hänen esimiehensä, presidentti Joe Biden, panttasi turhan pitkään viestikapulan antamista eteenpäin. Näin Demokraattisen puolueen presidentinvaalikuviot menivät varsin juosten kustuiksi, ja ilman sitä puolue olisi jopa voinut tulla valinneeksi ehdokkaakseen jonkin oikeasti valovoimaisen tähden. Presidentti Biden oli mustasukkaisena presidenttiydestään pitänyt Kamalan koko kautensa ajan hieman sivussa, eikä tämä ollut saanut kovinkaan paljon kokemusta esimiehensä hallinnon asioista. Joten Kamala Harris ei päässyt hankkimaan varapresidenttikautenaan liiemmälti uskottavuutta.

(Jo vanhastaan, koko pitkän poliittisen uransa ajan kongressissa, Joe Biden oli lausunut "bidenismeja", mutta kaudellaan presidenttinä hän oli selvästi kallellaan vanhuuteen. Donald Trump on tässä suhteessa samanlainen nyt toisella presidenttikaudellaan. Tosin miehen ohut tietopohja voi tehdä vaikeaksi tällaisen arvioinnin. Mutta tämä kaikki ei ole tämän blogimerkinnän aiheen kannalta tärkeää.)

Voidaan myöskin verrata Euroopan unionin parlamentin vaaleja Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.

Kuten sanoin, niin Yhdysvaltain parlamentin eli kongressin kaksi kamaria ovat keskenään suurin piirtein tasa-arvoisia. Ja edustajainhuoneeseen jokainen maan osavaltio saa edustajia suhteessa väkilukuunsa. Senaattiin taas kaikki osavaltiot saavat tasan kaksi edustajaa.

Europarlamentti taas on yksikamarinen parlamentti. Parlamentaarikkoja sillä on 720 kappaletta.

Jäsenmaan edustus europarlamentissa on, tavallaan kuten Yhdysvalloissakin, riippuvainen sekä maan väkiluvusta että siitä, että jäsenvaltioiden tulisi olla jossain määrin tasa-arvoisia päätöksenteossa.

Eli kun määritellään kunkin jäsenmaan edustajien lukumäärä, niin EU:ssa järjestelmä sorsii hieman suuria maita ja suosii hieman pieniä maita.

Voimme tästä vetää sen johtopäätöksen, että jäsenmaiden edustus Euroopan unionin parlamentissa on jossain määrin yhtä epäoikeudenmukainen kuin Yhdysvaltain presidentinvaalien valitsijamiesten valinta, kun kerran edustuksen määrä ei riipu yksi yhteen jäsenmään väkiluvusta vaan luvun määräämisessä otetaan huomioon myös jäsenvaltioiden yhdenvertaisuus.

Europarlamentti toki Yhdysvaltain kongressista poiketen koostuu eri kansakuntien edustajista, eikä saman kansakunnan autonomisten osien edustajista, kuten Yhdysvalloissa.

Joten luulisi, että europarlamentin tulisi olla koostumukseltaan vieläkin "epäoikeudenmukaisempi" kuin Yhdysvaltain kongressin koostumus on.

Laskinpa huvikseni, missä määrin EU:n jäsenmaiden paikkojen määrä Euroopan parlamentissa kuluvalla vaalikaudella 2025–2029 ovat "oikeudenmukaisia".

Euroopan unionilla on 27 jäsenvaltiota. Otan vain seitsemän väestönsä määrältä erikokoista maata tarkastelun kohteeksi esimerkkeinä:

MAA        PAIKAT PROSENTTIA
                  PAIKOISTA
Saksa      96     13,33 %
Espanja    61      8,47 %
Alankomaat 31      4,31 %
Ruotsi     21      2,92 %
Suomi      15      2,08 %
Liettua    11      1,53 %
Malta       6      0,83 %

Seuraavaksi tarkastelen jäsenvaltioiden väkilukua verrattuna koko Unionin väkilukuun, joka on lähes 450 miljoonaa. Olen laskenut prosenttimäärät 449 miljoonan asukkaan mukaan, kun en parempaakaan keksinyt:

MAA        MILJOONAA PROSENTTIA
           ASUKASTA  KOKO UNIONIN
                     VÄESTÖSTÄ
Saksa      83,58     18,61 %
Espanja    46,55     10,37 %
Alankomaat 17,81      3,97 %
Ruotsi     10,61      2,36 %
Suomi       5,67      1,26 %
Liettua     2,79      0,62 %
Malta       0,47      0,10 %

Kahden desimaalin merkitsemällä tosin Maltan prosenttiluku tulee tuohon jonkin verran epämääräisesti. Jos ottaisi yhden desimaalin lisää mukaan Maltan prosenttilukuun, se olisi nimittäin 0,105 %. Mutta se ei kokonaiskuvaa liiemmin muuta.

Kun näitä kahta taulukkoa vertaa toisiinsa, niin voi tehdä sellaisen päätelmän, että Euroopan unionin parlamentissa kunkin jäsenmaan edustus on suhteessa väkilukuun suurin piirtein yhtä suuri kuin on Yhdysvaltain kunkin osavaltion vaikutusvalta Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Eli vaikka suurilla jäsenvaltioilla on enemmän vaikutusvaltaa, niin pienemmät valtiot saavat hieman tasoitusta sillä yksinkertaisella perusteella, että sattuvat olemaan Unionin jäsenvaltioita.

Mikä on minusta ihan oikein. Meilläkin voi tämän laskelman perusteella kuka tahansa "valaistunut" nyt opettaa ihmisille sitä, että järjestelmä on epäoikeudenmukainen, koska väkimäärältään pienemmillä jäsenvaltioilla on suhteettoman paljon vaikutusvaltaa Euroopan unionissa.

Ja jos Unioniin perustettaisiin joskus vaaleilla valittavan presidentin virka, niin luulisin siinä käyttävän samantapaista laskentaperustetta kunkin jäsenvaltion äänestäjien vaikutusvallan määrittämiseksi.

Tosin Yhdysvalloissa sikäläisen parlamentin eli kongressin voimasuhteet on määritelty siten, että meikäläiseen EU-maailmaan verrattuna jäsenvaltiot ovat huomattavan paljon tasa-arvoisempia, mikä on tietysti hieman outoa siksi, että Yhdysvallat koostuu osavaltioista, jotka ovat osa samaa kansakuntaa, kun taas Euroopan unioni koostuu kansallisvaltioista.

Sylvian joululaulu sopisi parhaiten Kauheimmat joululaulut -laulukirjaan

Sylvian joululaulu on jätetty pois tämän vuoden Kauneimmat joululaulut -vihosta, mikä on herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.

Monet ovat tosiaan pitäneet tätä joululaulua kauhean kauniina siitä huolimatta, että lapsia ei kuitenkaan haluttaisi tosiasiassa altistaa sen sanomalle.

Toisaalta olivathan alkuperäiset Grimmin sadutkin olleet hiukan poliittisesti epäkorrekteja. Tosin on huomattava, että ne oli sentään tarkoitettu aikuisille, ja ne olivat tosiaan olleet sisällöltään karkeita ja raakoja.

Mutta miksei kukaan ajattele lapsia!!?1!

Sylvian joululaulun sanoma on sen kauhisteleminen, että jotkut puhkovat "sylvian" eli mustapääkertun (Sylvia atricapilla) silmät ja sen jälkeen pistävät nämä yölinnut sirkuttamaan häkkeihin, jotta niiden lajitoverit tulisivat harhautetuiksi kusipäisten ihmisten verkkoihin.

Mustapääkerttu on siis muuttolintu, joka talvehtii Etelä-Italiassa Sisilian saarella.

Sylvian joululaulu (ruots. Sylvias hälsning från Sicilien) taas on alun perin ollut satusetä Zacharias Topeliuksen (1818-1898 jJs.) vuonna 1853 ruotsinkielisenä julkaisema runo, jonka Karl Collan (1828-1871 jJs.) sävelsi joululauluksi. Runon ovat suomentaneet Elina Vaara (1903–1980 jJs.) ja Martti Korpilahti (1906–1938 jJs.), ja jälkimmäinen suomennos vuodelta 1918 on päätynyt yhdeksi rakastetuimmista joululauluista maassamme Suomessa, koska ihmiset usein tapaavat olla typeriä. Se on itse asiassa homo sapiensin lajiominaisuus.

Aiheeseen myös jotenkin kiinteästi liittyen, niin vuonna 1870 (tai 1874) Z. Topelius oli mukana perustamassa Suomen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä Maj Föreningeniä (suomeksi Kevätyhdistys), jonka tärkein suojelukohde olivat pikkulinnut. Yhdistyksen toimiala laajeni pikapikaa muihin eläimiin, ja sen nykyinen nimi on Helsingin eläinsuojeluyhdistys - Helsingfors djurskyddsförening HESY ry.

Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minusta Sylvian joululaulu sopisi parhaiten Kauheimmat joululaulut -nimiseen laulukirjaan. Minusta siihen voisi kyllä sisällyttää myös Eppu Normaali -musiikkiyhtyeen punkversion kappaleesta Heinillä härkien kaukalon.

Miksi Timo Soinista pidetään

Timo Soini oli jättänyt pitkään johtamansa Perussuomalaiset, jota oli ollut aikoinaan perustamassa, vuoden 2017 puoluekokouksen yhteydessä. Itse asiassa kyse oli siitä, että hän oli yrittänyt tuhota Perussuomalaiset ryhtymällä Juudakseksi, mutta ei puhuta siitä nyt sen enempää. Ennen ryhtymistään Juudakseksi hän oli lausunut, että hän ei ole Juudas.

Soinilta saa aina hyvää Perussuomalaisten haukkumista, ja siksi toimittelijat eivät viitsi suuttua miehelle siitä, että tämä ei pidä Pride-mielenosoituskulkueen sanomasta.

...Hän oli nimittäin lausunut "plokissaan" 27.6.2025 tähän tapaan.

On vuosittaisen valheellisen pride- tuputtamisen aika. Tasavallan presidentti ja kansankirkon arkkipiispa näyttävät esimerkkiä.

En seuraa sokeita taluttajia.

Timo Soini oli myös blogikirjoituksessaan esittänyt, että sukupuolia on vain kaksi kappaletta.

Voit myöskin niin halutessasi käydä lukemassa alle kaksi vuotta vanhan blogimerkintäni aiheesta. En silti edelleenkään pidä kaikesta, mitä Timo Soini tekee tai sanoo. Itse asiassa välttelen melko paljon hänen omiensa tai häntä koskevien tekstien lukemista.

PS. Sain aiheen tämän blogimerkinnän kirjoittamiseen Hommaforum-keskustelupalstalta. Homma on itse asiassa ainoa media, josta tapaan lukea juttua vaikka Timo Soinia koskien.

Ihmiset, jotka puhuvat "russofobiasta" tai "islamofobiasta"

Ne jotka puhuvat "russofobiasta", ovat pohjaltaan samankaltaisia ihmisiä kuin ne, jotka puhuvat "islamofobiasta". Vielä puuttuisi sellainen, että puhuttaisiin "kansallissosialismifobiasta".

PS. Tämä taitaa olla ennätys tässä blogissani: viisi aivan lyhyttä blogimerkintää peräjälkeen julkaistuna.

Vain masentuneet ovat realisteja

Hyväksyn sen ajatuksen, että oikeastaan vain masentuneet ihmiset ovat realisteja.

Masentunut kun näkee maailman sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin hän haluaisi sen olevan.

Tämä tosin varmaankin pätee vain lievästi masentuneisiin ihmisiin.

Ihminen kuitenkin tarvitsee optimismia voidakseen elää. Tämä on hävytöntä, sillä masentuneina meillä olisi paremmat mahdollisuudet selvittää, millainen maailmankaikkeus todella on.

Helsingissä on uskomatonta kyllä tuomiokirkko

Maamme Suomen pääkaupungissa Helsingissä sijaitsee tuomiokirkko.

Nimitys johtuu siitä, että alun perin oli käännetty väärin ruotsin kielen ilmaisu "domkyrka", joka tarkoittaa piispan kotikirkkoa. Yhdyssanan ensimmäinen osa "dom" tulee latinan sanasta domus, joka tarkoittaa kotia tai taloa.

Lisäksi Suomessa on muitakin "tuomiokirkkoja".

Suomi on todellakin tuomion temppeleiden maa... Terveiset Indiana Jonesille!

...Eräissä muissa länsimaisissa kielissä "tuomiokirkkoa" voidaan nimittää katedraaliksi.

PS. Helsingin tuomiokirkolla on toinenkin nimi. Se on Suurkirkko.

Suomen vähärasistisuus lyhyesti

Suomen alkuperäisasukkaat ovat varsin harvoin ryöstäneet, raiskanneet tai tappaneet maahanmuuttajia.

PS. Lisää tietoa Suomen vähärasistisuudesta löydät tästä osoitteesta.

"Arvoliberaali muttei talousliberaali"

Jotkut sanovat olevansa arvoliberaaleja mutta eivät kuitenkaan talousliberaaleja. Itse ihmettelen, että ovatko tällaiset ihmiset sitten liberaaleja ollenkaan.

Perikato-elokuva tulisi filmata uudelleen rodullisesti monimuotoisena

Yhdellä tunnetuhkolla keskustelupalstalla oli lausuttu, että Perikato on yksi niistä elokuvista, jotka pitäisi ehdottomasti tehdä uudelleen siten, että Hitler ja natsi-Saksan muu johtoporras olisi roolitettu neekereillä. Lausuja oli lausunut siihen liittyen vielä: "Olisi mielenkiintoista seurata millaisia reaktioita tämä herättäisi. Vanha versiohan on tylsästi vitivalkoinen."

Kyllähän tuo toisi rodullista monimuotoisuutta elokuvaan. Ja nykyäänhän sillä ei ole väliä, että onko historiallisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa kaikki rodulliset yksityiskohdat ihan oikein.

Nussit

Mikä on Lorem ipsum. Wikipediassa siitä sanotaan mm. näin:

Lorem ipsum on 1500-luvulta lähtien olemassa ollut teksti, jota käytetään usein täytetekstinä ulkoasun testaamiseen graafisessa suunnittelussa, kun oikeata tekstisisältöä ei vielä ole. Lorem ipsumia käytetään näyttämään, miltä esimerkiksi kirjasin tai julkaisun tekstin asettelu näyttävät.

Lorem ipsum -täytetekstistä tulee mieleen latina, mutta oikeasti kyse on sellaisesta latinasta, jota on vaikeasti pahoinpidelty. Lorem ipsum -teksti ei tarkoita yhtikäs mitään, ellei sitten joku yritteliäs ole tehnyt siitä sellaista versiota, joka tarkoittaa jotakin.

Lorem ipsumista on olemassa erilaisia variaatioita. Tunnetuin niistä on seuraava pätkä, joka perustuu roomalaisen kaunopuhujan, lakimiehen ja poliitikon Marcus Tullius Ciceron (106-43 eKr.) tekstiin De finibus bonorum et malorum. Se kuuluu näin:

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipisci elit, sed eiusmod tempor incidunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquid ex ea commodi consequat. Quis aute iure reprehenderit in voluptate velit esse cillum dolore eu fugiat nulla pariatur. Excepteur sint obcaecat cupiditat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum.

Kun Gaius Julius Caesarin ottopoika Gaius Octavianus – omaa sukua Octavius – oli solminut poliittisen liiton murhatun ottoisänsä sotapäällikön Marcus Antoniuksen kanssa, Antonius edellytti liiton sinetiksi sitä, että Octavianuksen jossain määrin kunnioittama Cicero tapettaisiin. Ja niin siinä kävi.

Ja sitten päästään itse aiheeseen, joka on alla:

. . .

Vaihteeksi julkaisen kertyneiden tekstien määrän vuoksi tässä blogissani kokonaista kaksi blogimerkintää kuluvalla viikolla...

Muinaisina aikoina keksittiin eräs tapa keskustella verkossa erilaisista enemmän tai vähemmän tärkeistä asioista yhdessä. Käytetään tästä teknologiasta vaikka nimitystä N lyhyyden vuoksi. N-teknologiaan perustuvia keskusteluryhmiä perustettiin ennen pitkää satoja, ellei tuhansia. Niitä oli myös monella kielellä. N-ryhmiä käytettiin erillisellä ohjelmalla, joka ei ollut internetselain.

Ennen wanhaan minä ihastuin yhteen ko. teknologialla toteutettuun keskusteluryhmään.

Moni sen keskustelijoista oli minua sivistyneempi tai ainakin fiksumpi jossakin tärkeässä asiassa. Kuuntelin heitä mielelläni. Sitten oli muitakin.

Yksi tällainen oli mies, joka oli muuttanut ulkomaille. Käyttäkäämme hänestä vaikka salanimeä Paitsio. Hän kuului erääseen kristilliseen lahkokuntaan. Hänellä oli tietokoneessaan seurakunnan ohjelmallisesti toteutettu internetlapsenhoitaja, joka esti häntä saamasta "vääränlaista" informaatiota WWW:ssä. Tosin mies tietokoneen lisäosasta huolimatta sai sitä, koska N ei ollut osa WWW:tä, vaikka se oli osa internettiä.

Paitsio näytti olevan aidon kykenemätön oppimaan mitään uutta, vaikka oli suorittanut eräällä alalla yliopistossa maisterintutkinnon. Joko hänellä oli aivovaurio, hormonaaliset tai muut tekijät olivat tehneet hänelle temppunsa hänen kohdussa ollessaan, tai sitten kyseessä oli jonkinlainen kulttuurisesti suoritettu lobotomia tai aivomurha.

Paitsio ei ymmärtänyt, kuinka vähän hän todella tiesi tietyistä ryhmässä käsiteltävistä asioista. Hänessä oli vahvana Dunning-Kruger-vaikutus, jossa on kyse siitä, että vähän tietävä yliarvioi tietonsa, kun taas paljon tietävä aliarvioi ne.

Paitsio aina yllättyi, kun joku muisti, mitä hän oli joskus viikkoja, kuukausia tai vuosia aikaisemmin lausunut ryhmässä. Hän itse taas näytti käyvän läpi aina ajoittain jonkinlaisen aivojen syväpuhdistuksen, jolloin hän saattoi taas palata ikään kuin uutena miehenä kirjoittelemaan ryhmään. Ja aloitti kierroksen aiheissa uudestaan.

Mies, josta voimme käyttää nimitystä Taakkaselässä, oli toinen mielenkiintoinen tapaus ryhmässä. Mies tiesi paljon enemmän ryhmän aiheena olevista tieteellisluontoisista asioista kuin Paitsio, mutta hän oli merkillisen kirjainuskovainen, sillä hän takertui aina sanakirjamääritelmiin.

Hän oli myös yksi maailmanhistorian huonoimmin käyttäytyneistä ihmisistä. Hän harrasti ryhmässä aina "itsepuolustusvittuilua". Hän tapasi ryhtyä tähän melko usein, kun joku toinen ryhmäläinen oli jossain asiassa eri mieltä hänen kanssaan. Hän otti eri mieltä olemisen henkilökohtaisena loukkauksena.

Taakkaselässä myös antoi ymmärtää kunnioittavansa suuresti Raamatun hengellistä sanomaa. Hän oli itse asiassa kreationisti, eli hän uskoi, että Jumala on luonut eliöt erikseen lajinsa, sukunsa, heimonsa tai muun taksonomisen lisääntymiskategorian mukaan eikä biologisen evoluution kautta. Hän antoi itsestään jännän vaikutelman käyttäytymällä jatkuvasti kuin Paholainen ratsastaisi hänellä.

Samalla kun hän oli kreationisti, niin hän uskoi, että Raamatun vedenpaisumuksen jälkeen oli tapahtunut hypernopea evoluutio, joka oli luonut nykyisen lajiston. Tämä epätieteellinen olettamus hänen oli ollut pakko omaksua, koska nykyiset eläinlajit eivät olisi millään mahtuneet Nooan arkkiin. Nooan arkin eläimistä nykyeläinten kantaisinä hän käytti nimitystä baraminit.

Jossain vaiheessa Taakkaselässä sai päähänsä, että Hitler oli oikeastaan ollut oikeassa. Hän ei antanut itseään häiritä sen ristiriidan, että hän itse oli Jumalaan uskovainen, kun taas Hitler oli varsin epäilevä järjestäytyneen uskonnon, tai varsinkin kristinuskon, suhteen. Hitler oli ilmeisesti uskonnoton, vaikka saksalaisten uskonnollisten tuntojen vuoksi hän vetosikin puheissaan aina Kaitselmukseen, joka oli muka hänen ja hänen aatteensa puolella.

Hitler ei uskonut kuolemanjälkeiseen elämään ja inhosi kristinuskoa myös sen säälimoraalin ja juutalaisen alkuperän vuoksi.

Taakkaselässä vittuili myös Paitsiolle ryhmässä sillä perusteella, että tämä toi älyllisellä latteudellaan kreationisteille huonon maineen.

Paitsio nyt oli, mitä oli, mutta ainakin hän oli Taakkaanselässä verrattuna melko kohtelias ja hyväkäytöksinen.

Monen monituisten vuosien ajan Taakkaselässä oli Jumalaan uskova hitleristi. Natsien suorittamasta juutalaisten kansanmurhasta eli holokaustista hän oli sitä mieltä, että oikeastaan natsit tappoivat vain vähän juutalaisia. Hänen mielestään juutalaiset oli siirretty sodan aikana "itään", jonne heidän jälkensä sitten mystisesti olivat kadonneet ja kylmenneet.

Viimeinen ryhmästä saamani tieto on, että Taakkaselässä oli ryhtynyt kannattamaan Venäjän diktaattoria Putinia. Nyt natsit olivatkin sitten pahoja, ja Putin Venäjineen taisteli heitä vastaan Ukrainassa.

Minua kuitenkin hämmästytti tässä uudessa vaiheessa eniten se, miten sittemmin Suomeen palannut Paitsio oli alkanut ryhmässä vaikuttaa lähes järkimieheltä.

PS. Teknologia N on nykyään melko lailla menneen ajan teknologiaa. Aika on mennyt sen ohi. Enää vain viimeiset mohikaanit tekohengittävät N-ryhmiä. Lukemattomat tahot ovat lakkauttaneet N-palvelimensa, joten joutuu moni nykyään käyttämään WWW-pohjaisia vaihtoehtoja päästäkseen N-ryhmien jäljellä olevaan tarjontaan käsiksi. Kuten meikäkin.

Suomi voi harata muutoksia vastaan

Jotkut sanovat, että Suomi ei voi harata muutoksia vastaan. Itse sanoisin, että noin ajattelevien mielestä yhteiskuntaa ja yhteiskuntia vallitsevat järkähtämättömät etukäteen määräytyneet kehityssuunnat, joita vastaan ei voi taistella eikä muutoksia voi estää. (Ei varsinkaan sellaisia kehityssuuntia, joista itse pitää.)

Minusta tuollainen kuulostaa joltain marxilaiselta | demiurgilta. Palvotaan historian jumalaa, vaikka tieteelliseltä kantilta sellaista ei varmaankaan ole olemassa. Sellaisen olettaminen on vielä järjettömämpää kuin filosofi Bertrand Russellin teekannun olettaminen.

Suomi voi harata muutoksia vastaan aina kun sellaisen tekemisessä on jotain tolkkua. Haitallisia muutoksia voi ja pistääkin vastustaa. Ja kehityksen suuntaakin voi itse usein muuttaa.

Kansainvälisen ja kohtuullisen järkevän ja edistyksellisen Attac-järjestön Suomen osaston nettisivujen etusivulla lukee seuraavasti:

Attac on kansalaisjärjestö, joka vaatii talouden demokratisointia ja oikeudenmukaisempaa taloutta. Haluamme, että talous palvelee hyvinvointia ja ihmisiä.

Attac-järjestönkin mukaan siis olosuhteisiin voi politiikalla vaikuttaa. Kumma, että vielä on olemassa ihmisiä, joiden mukaan näin ei voi tehdä.

Oikeistopopulismi ja vasemmistopopulismi

Vastuulliset tiedotusvälineet tapaavat aina jauhaa ja varoitella oikeistopopulismista. Mutta jostain syystä eivät koskaan muista, tai ovat olevinaan kuin eivät muistaisi, että on olemassa vasemmistopopulismiakin.

Vasemmistopopulismin tunnusmerkkinä voidaan pitää sitä, että rahaa budjettikohtaan se ja se kaatamalla kaikki asiat lutviutuvat. Eli kyse on siitä, että kuvitellaan yksinkertaisella tavalla voitavan korjata monimutkaiset ongelmat.

Miksi natsit ovat niin vihaisia? No se johtuu siitä, ettei Suomen valtio ole antanut heille tarpeeksi diskorahaa.

Tai: Ensin haalitaan Suomeen ulkomailta suurempi joukko sopeutumiskyvyttömiä tai -haluttomia tai työkyvyttömiä tai -haluttomia ihmisiä, ja sitten näistä moniosaajista leivotaan uutta Nokiaa lappaamalla heidän tuekseen hirvittävä määrä veroilla kerättyä rahaa. Ja mikään raha ei ole tarpeeksi. Ja alkuasukkaiden suhtautuminenkin on vähän heikkoa tulijoihin, mutta hehän tässä ovatkin syypäitä moniosaajien heikkoon menestykseen yhteiskunnassamme.

Ja todelliset osaajat kiertävät Suomen kaukaa, koska meillä on korkeat verot ja siihen nähden pienet palkat.

Rakastan itse hyvinvointivaltiota. Ja itse asiassa olen siinä saamapuolella. Mutta rahan kaataminen pilvilinnojen johdatuksessa ei välttämättä paranna mitään maassamme. Tai missään muuallakaan. Silti vaikka monien rahareikien voidaan sanoa olevan hyviä kohteita verorahaa kuluttaa, niin kaikkeen ei verotuksella saatu pääoma myöskään riitä. Koska pääoma on aina rajallinen luonnonvara.

Emme koskaan pääse ihannoituun ihanneyhteiskuntaan, jota jotkut kutsuvat utopiaksi ja toiset kommunismiksi.

PS. Joudun varsin pian kaivamaan kuvettani ja ammentamaan pirusti omasta pussistani maksaakseni leikkauksen.

Ylen asema kansan "valistajana"

Kokoomus ja Perussuomalaiset olivat vaalien alla ilmoittaneet hakevansa leikkauksia Yleisradion rahoitukseen. Se teki Ylestä jonkinlaisen vaaliteeman.

Kokoomus ehkä kannattaa Ylen rahoituksen vahvaa leikkaamista siksi, että se kokee rahalle löytyvän paremmin käyttöä muualla. Samaa motiivia on löytynyt Perussuomalaisten piiristä.

Kokoomus myöskin kannattaa asiaa siksi, että se haluaa yksityisten yritysten melko lailla jatkossa hoitavan myös Ylen tontin. Kokoomus on jossain määrin kapitalistien käsikassara.

Perussuomalaisilla lienee myös se motiivi asiassa, että noin 98 prosenttia Ylen toimittajista äänestäisi mieluummin Vihreitä kuin Perussuomalaisia vaaleissa. Tämä on oma arvioni, mutta tuskin kaukana totuudesta.

Kai onkin järkevää olettaa, että Ylen toimittajakunnassa on ideologista vinoumaa: tämän julkisomisteisen yhtiön toimittajiston poliittisten kantojen jakauma ei näyttäisi olevan lähelläkään puolueiden suhteellista osuutta eduskunnan paikoista.

Minusta tämä on täysin järkevä motiivi vastustaa Ylen mammuttimaista tehtävää kansan "valistajana".

Muuten, olen sitä mieltä, että Karthagoa ei ole tuhottava, vaan Yle ja sen toiminnot tulee jakaa poliittisille puolueille niiden vaaleissa ilmaistun kannatuksen mukaisesti.

Jos taas tämä vaikuttaa enemmän tai vähemmän vaikealta toteuttaa, niin minulle käy ratkaisuntapaiseksi myöskin se, että Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitukset lakkautetaan kokonaan ja säilytetään lähinnä suoratoistopalvelu Ylen Areena, josta varsin monelle ainakin löytyy sopivaa katsottavaa. Myös minulle. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva." Spede ei sanonut tätä Ylen Areenasta, mutta lausunto sopii kuitenkin tähän yhteyteen.

"Kyllä vai ei maahanmuutolle?"

Tässä merkinnässä sanomani on melko tavanomaista tekstiäni, joten varoituksen sana siitä. Oi, katso, siis, jos haluat:

Jeesuksen vuoden 2023 eduskuntavaalit ovat maassamme Suomessa edessä tänä keväänä.

Olen jo joitain vaalikoneita ehtinyt käyttää. Luulen, että niiden tulokset olisivat varsin monella ihmisellä erilaisia, mikäli hakukoneissa eroteltaisiin työperäinen maahanmuutto, maahanmuutto pakolaisena sekä erinäiset kulttuuriset tekijät, jotka voivat vaikuttaa siihen, missä määrin maahanmuuttaja kotoutuu ja missä määrin hän aiheuttaa harmia maamme alkuperäisasukkaille. Suomen alkuperäisasukkaita ovat etniset suomalaiset ja saamelaiset. Suomalaisiin luetaan myös ruotsinkieliset suomalaiset. Ahvenanmaalaiset ovat tavallaan rajatapaus. En tiedä, haluavatko he tulla nimetyksi etnisiksi suomalaisiksi.

Ja tietysti on sitten vielä se, että elääkö maahanmuuttaja pelkästään tai lähinnä sosiaalituilla ja kuinka paljon hän maksaa veroja.

Hyvinvointivaltion ylläpitäminen ei ole halpaa.

Suomen kielen hyvä oppiminen on tietysti välttämätön edellytys elämän rakentamiselle Suomessa. Toki ruotsin kielestäkin voi tähän olla, mutta suomen kielellä pärjää maassamme useammalla alueella kuin ruotsin kielellä. Ei voi olla kunnolla osa vastaanottavaa yhteiskuntaa, jos ei osaa kieltä.

Monet poliitikotkin ja tiedotusvälineetkin pitäytyvät absurdissa kysymyksessä: "Kyllä vai ei maahanmuutolle?"

Pitäisi siis aina kysyä, että millaiselle maahanmuutolle. Muuten kysymyksessä ei ole oikein tolkkua. Jos joku kysyy minulta tuollaisen yksinkertaistetun kysymyksen, niin varmuuden vuoksi vastaan, että vastustan maahanmuuttoa, koska kysyjä luultavasti olettaa, että myönteisen vastauksen antaja kannattaa minkälaatuista maahanmuuttoa tahansa. Tai hän haluaa ainakin uskotella itselleen asian olevan näin.

Rehellinen lähtökohta on se, että tulijan tulee sopeutua. Vähemmän olennaisissa vaatimuksissa voidaan työpaikoillakin joustaa, mutta näidenkin täytyy kuitenkin olla sellaisia, että ne eivät olennaisesti häiritse muita työntekijöitä.

Meidän ei pitäisi erityisemmin tarvita tulijoihin sopeutumista, koska mehän olemme vastaanottava yhteiskunta.

Jos tulijalta puuttuvat halu ja motivaatio sopeutua, niin sellaista ei tarvitse minusta kauheasti katsella.

Monikulttuurisuuden vastakohta ei ole monokulttuurisuus, vaan se, että yhteiskunnassa on minimisäännöt, joiden mukaan kaikki tai ainakin melkein kaikki elävät.

Viime aikoina Suomessakin on kaduilla ja kodeissakin alkanut näkyä enemmän turvattomuutta. Ja tämä ei johdu maamme alkuperäisasukkaiden määrän suhteellisesta lisääntymisestä.

Eräät pitävät salaliittoteoriana näkemystä, että monissa Euroopan maissa olisi käynnissä väestönvaihto. Jos monilla alueilla maanosassamme näkyy runsaasti sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole alkuperäisasukkaita ja jotka eivät ole myöskään turisteja, niin voidaan kyllä sanoa, että väestönvaihtoa tapahtuu.

Jos väitettäni alkaa vastustamaan, niin toki silloin kannattaa olla valmis selittämään myös sekin, että miksi Amerikkoihin tai Australiaan tai Uuteen-seelantiin muuttaneet valkoiset eurooppalaiset ja heidän jälkeläisensä eivät ole samalla hetkellä näiden maiden ja alueiden alkuperäisasukkaita, kun he ovat onnistuneet astumaan jaloillaan maihin.

Ikääntymään päässyt ja ehkä edelleen pääsevä väestörakenteemme kyllä voisi olla jonkinlainen peruste työperäiselle maahanmuutolle. Mutta maahanmuuton pitäisi olla sitten sellaista, että avoinna olevaan työpaikkaan tulee työntekijä ulkomailta, ja jos mukana tulee puoliso, niin hänellekin on työpaikka katsottuna.

Japanissa ollaan viisaita. He eivät väestöpyramidiaan pyri korjaamaan laajamittaisella maahanmuutolla. Tämä johtuu siitä, että he eivät halua raiskausten, ryöstöjen ja muun väkivallan lisääntyvän maassaan.

Maahanmuuttajat tulevat myös paremmin osaksi vastaanottavaa yhteiskuntaa, kun heidän määränsä on pieni.

Huoltosuhde on maassamme jo melko heikko. Mutta Perussuomalaisetkaan tuskin repisivät pelihousujaan, mikäli maahanmuuttajat integroituisivat hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan antaen sille oman arvokkaan ja hyödyllisen kontribuutionsa.

Itse olen ollut Perussuomalaisten jäsen, ja minulla on kiinalaisia sukulaisia. Han-kiinalaiset ovat keskimäärin kovia opiskelemaan ja tekemään työtä. Siitä huolimatta, että jotkut heistä tykkäävät pureskella kananvarpaita, en heitä torju.

Monietnisyydessä ei ole kyse siitä, että yksi ryhmä pitää toisen ryhmän edustajia ali-ihmisinä, vaan ennen kaikkea ja varsinkin kulttuurivaikutteiden leviämisestä.

Ottaisin myös Suomeen mieluummin 50.000 buddhalaista, taolaista, kungfutselaista tai uskonnotonta han-kiinalaista ennemmin kuin 5000 ihmistä sellaisia maahanmuuttajia, jotka kannattavat uskonnollista, poliittista tai poliittisuskonnollista pakkovaltaa, tai sellaisia, joiden mielestä Suomen alkuperäisasukkaat ovat ali-ihmisiä vakaumuksen, pukeutumisen, tapojen, seksuaalisen suuntautumisen tai rotutyypin perusteella. Hätätilassa voisin hyväksyä joitakin kristittyjäkin.

Minusta olisi hyvä tehdä melko yleiseksi sellainen sääntö, että Suomeen voisi muuttaa töihin, jos saa palkkaa enemmän kuin mikä on mediaanipalkka ao. alalla.

Läntisen naapurimaamme Ruotsin ongelmista voi oppia sen että vahva talous ei takaa sisäistä turvallisuutta, kun eriytyminen kasvaa liian suureksi. Suomessa sama kehitys voi olla nopeampaa, sillä samanlaista taloudellista vahvuutta ei maallamme ole. Ruotsi on siis myös osannut tehdä jotain oikein.

Myös Suomessa jo olevien maahanmuuttajien työllistymisessä on ongelmia.

Ruotsista voi ottaa mallia, miten käy, kun lisätään maahanmuuttoa nk. urku auki. Käy huonosti. Yhtiöiden omistajat ja sijoittajat tietenkin haluavat suurentaa voittonsa, koska heille ei riitä mikään, ja sen takia haluavat halpaa työvoimaa. Tunnettu saksalainen taloustieteilijä ja työväenliikkeen merkittävä teoreetikko Karl Marx (1818-1883) olikin aikoinaan todennut, että kapitalismi tarvitsee työtttömien vara-armeijan. Koska työn ylisuuri kysyntä alentaa palkkoja. Monikulttuurisuus eli yhteiskunnan hajottaminen toisiaan kyräileviin kuppikuntiin on se liima, joka pitää kapitalistit ja varsin monet Suomen vasemmistolaisista yhdessä kannattamassa rajoittamatonta maahanmuuttoa. Sitä minä en tosin ymmärrä, että miksi.

Mutta hyvinvointivaltio ja vapaa maahanmuutto eivät sovi hyvin yhteen.

Mitä vapaampi maahanmuutto, niin sitä enemmän veronmaksajat rasittuvat siitä, että tulijoista varsin moni tulee nauttimaan yleisen sosiaaliturvamme etuja. Lopulta veronmaksajista parhaat alkavat kyllästyä osaansa lypsylehminä. Ne jotka kykenevät, vähentävät työntekoaan. Taikka sitten muuttavat toiseen maahan.

Jos sosiaaliturvan taso on maassa hyvä, huonosti työhön kykenevät etsiytyvät mielellään siihen. Ja hyvinvointivaltio on natisemassa liitoksissaan.

Yhdysvalloissa on mahdollista elää, jos on terve ja jos saa hyvää palkkaa työstään, tai jos on riittävästi muuta tuloa, tai perintöä. Maassa on sosiaaliturvan taso paljon heikompi kuin Suomessa. Palkat taas ovat suurempia ja verotus kevyempää, tai näin on ainakin jos ihmisellä on riittävästi koulutusta tai ammattitaitoa.

Toki Yhdysvalloissa sosiaaliset ongelmat ovat myös suurempia kuin, mutta kun rahaa on, niin ei tarvitse sielläkään asua slummissa.

Siksi Yhdysvaltoihin muuttavat työhalukkaat ja työhön myös kykenevät ihmiset. Maahanmuutto Suomeen taas on enemmänkin sosiaaliturvaperusteista.

Ja Suomessa pääkielenä on englantiin verrattuna pieni kieli, jota kutsumme suomeksi, jota kunnioitan suuresti, mutta joka on haasteellisempaa kuin englanti oppia puhumaan edes huonosti. Suomen kielen etuja ovat sen foneettisuus ja se, että paljon uusia sanoja voi saada aikaan muodostamalla yhdyssanoja ja etu- ja jälkiliitteiden avulla. Nämä edut eivät kuitenkaan riitä, vaikka englannissa on luultavasti enemmän perussanoja opeteltavaksi kuin missään muussa kielessä. Mutta sitä on suhteellisen helppo tosiaan oppia puhumaan huonosti.

Jos suomen kieltä ei maamme työelämässä edes tarvitse ulkomailta saapuneen työntekijän oppia, kun englannillakin pärjää, niin hän voi helpommin karistaa maamme tomut jaloistaan, kun sille päälle sattuu. Paikallisen kielen taito sitoo maahanmuuttajaa Suomeen. Se auttaa integroitumisessa.

Suomeen tulee myös jonkin verran opiskelijoita ulkomailta. Paikallisen kielen taidon tärkeys pätee heihinkin. Olen myös ajatellut, että voitaisiin muuttaa opiskeleminen kokonaan lainaperusteiseksi. Opiskelijalla joko olisi omaa varallisuutta, tai sitten pankin lainaamaan varallisuutta. Idea tässä olisi se, että opiskelijan valmistumisen jälkeen hän voisi kymmenen vuoden ajan vähentää verotuksessa opintolainansa. Tällainen systeemi auttaisi opiskelijaa, myös alkuasukkaita, jäämään töihin Suomeen opiskeluitten päättymisen jälkeen.

Ilmasto maassamme on jonkin verran haasteellinen. Se hankalalla luonteellaan myös epäilemättä alentaa maamme bruttokansantuotetta. Yhä mustemmaksi käyvä alkutalvi ei myöskään auta asiaa.

Perseilijöiden poistaminen maastamme muuten lisäisi maahanmuuttajien kunnioitusta maamme alkuperäisasukkaissa.

Olemme ilmeisesti menossa yhteiskunnan turvallisuudessa alaspäin.

Suomen työperäinen maahanmuutto ei kuitenkaan voi pohjautua siihen, että tänne tulee nimenomaan matalapalkka-alojen työntekijöitä, joiden taloudellinen pärjääminen perustuu osaksi toimeentulotukeen ja sosiaaliturvan avustuksiin.

Suomalaisilta työntekijöiltä – viittaan tässä taas etnisyyteen – voisi pienentää verotusta taikka maksaa heille enemmän palkkaa. Jos suomalaisia työntekijöitä korvataan maahanmuuttajilla, niin työttömyyskortistossa olevien henkilöiden määrä säilyy korkeana, ja sen lisäksi maksetaan vielä uusille matalapalkka-alojen työntekijöille tukia, jotta he tulisivat taloudellisesti toimeen.

Suurissa maahanmuuttajamaissa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kaikissa pyritään suojelemaan kotimaista työtä. Työviisumin saa näihin maihin helpommin, jos ulkomainen työntekijä ei tule tekemään sellaista työtä, jonka myös paikallinen voisi tehdä.

Suomessa maahanmuuttopolitiikka on jo epäonnistunut.

Mitä tulee viime aikoina paljon puheena olleeseen "inkluusioon" eli heikommin oppivien oppilaiden mukaan ottaminen tavallisiin luokkiin kouluissa ja Suomen oppimistulosten romahtamiseen. Meitä vielä hetken aikaa köyhempi etelänaapurimme Viro lyö nykyään meidät Pisa-tuloksissa jo melkein kuusi-nolla.

Viron koulumaailmassa ei ilmeisesti ole niin paljoa kuin meillä harrastettu tuhoisia kokeiluja. Lisäksi heidän maassaan ei ole niin paljoa varsinaisia maahanmuuttajia kuin meillä, suhteessa väkilukuun.

Jos luokissa on paljon hälyä ja häirintää, niin kaikkien koululaisten oppimistulokset heikkenevät. Sekään ei auta, jos luokassa on sellaisia oppilaita, joiden vanhemmat pitävät naispuolisia opettajia ali-ihmisinä.

Vielä vähemmän auttaa se, jos mennään kouluissa aina heikoimman oppilasaineksen mukaan. Toki se voi näyttää suhteellisesti paremmalta, kun kympin ja ysin oppilaat putoavat lähemmäs häntäpäätä. Tai sitten näiltä menevät hermot. Mutta ei se hyvää tee yhteiskunnalle.

Itse muuten olin aikoinaan peruskoulun kolmannelta luokalta yhdeksännelle luokalle musiikkiluokalla. Se oli hieno yhteisö. Isäni oli lentokonemekaanikko Finnairilla ja äitini konttoristi Nokialla. Siis siihen aikaan, kun Nokia ei vielä valmistanut kännyköitä. En ollut syntynyt kultalusikka suussa ja silti pääsin musiikkiluokalle ihan vain musikaalisuuteni ansiosta. Tosin sössin sen mahdollisuuden, mutta monet muut eivät.

Yle oli julkaissut jokin aika sitten koulukoneen, jonka avulla saa nähdäkseen haasteellisten oppilaiden määrän kouluissa. Hakukone oli koostettu laillisesti julkisesti saatavilla olevia tietoja käyttäen. Ja voi että siitä nousi poru. Sekä opetusministeri Li Andersson (vas) että tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk) olivat arvostelleet hanketta.

Linkittämäni Helsingin sanomat -lehden artikkeli oli julkaistu 19.2.2023. Samaan aiheeseen liittyen olin muuten jo jokunen viikko aikaisemmin eli 8.2. julkaissut tässä blogissani merkinnän Koulumme, edistykselliset ihmiset ja monikulttuurisuus.

Ennen wanhaan suomettuminen oli ollut maan eli Suomen tapa. Vain jotkut harvat ihmiset uskalsivat siihen aikaan mennä vastavirtaan. Heitä kutsuttiin Kristilliseksi liitoksi (nykyinen Kristillisdemokraattinen puolue) ja Perustuslaillisiksi. Näiden lisäksi vastarannankiiskejä oli luultavasti muutama muukin. Tällaisia ihmisiä varten oli varattu myös haukkumasana äärioikeistolainen.

Siihen aikaan itäisestä naapurimaastamme, totalitaristiseen ideologiaan perustuvasta sortovaltiosta Neuvostoliitosta ei saanut sanoa mitään pahaa, tai ei ainakaan julkisesti. Ajatustenlukuteknologiaa ei vielä ollut keksitty. Toivottavasti ei vieläkään.

Mutta Neuvostoliittoa piti kehua sen saavutuksista, tai oli paha ihminen. Nykyään suomettumista ensimmäkseen pidetään maassamme pahana asiana, jollainen ei saisi toistua.

Silti nykyäänkään ei saa vielä kaikesta puhua. Tai saa puhua, mutta sitten jotkut yrittävät vaientaa, tai ainakin viedä julkaisuoikeudet. Useimmat varmaankin ovat tietoisia siitä, että Suomessa on ilmiöitä, joilla on yhteys ongelmiin. Ongelmia vain ei voi ratkoa, jos niistä pitää vaieta.

Neuvostoliitossa oli vaikenemisen kulttuurin vuoksi mm. hirvittävät luontotuhot eivätkä tuon suuren maan poliitikotkaan saaneet välttämättä saman asian vuoksi kaikkea tarpeellista tietoa käyttöönsä, tietoa jota ilman on vaikea hallinnoida yhteiskuntaa ja sen toimintoja.

PS. Minusta me voisimme ottaa oppia Tanskan sosialidemokraattisesta puolueesta. Se on niin kiva.

Onko Venäjä todella homovaltio?

Venäjän hallitsevassa luokassa sekä sen kätyreiden piirissä haukutaan länsimaita homomaiksi, koska näissä maissa suvaitaan enemmän homoseksuaaleja.

Ihan niin kuin olisi kyse siitä, että länsimaiden heterot olisivat hylänneet heteroseksuaaliset suhteet ja ryhtyneet homoiksi.

Mutta tosiasiassa näin ei ole asianlaita. Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen näyttää syntyvän viimeistään kohdussa. Minkäänlainen propaganda tai pakottaminen ei tässä asiassa voi muuttaa ihmisen sisintä. Tämä siitä huolimatta, että länsimaissa todella on joitakin erikoisia ihmisiä, jotka esim. saattavat surra, jos heidän lapsensa ei osoita epästereotyyppisiä sukupuolisuuden oireita.

Suvaitsevaisuudessa on perimmältään kysymys yksinkertaisesti sietämisestä. Minusta homoseksuaalien suvaitseminen yhteiskunnassa on hienoa. Ihmisten homoseksuaalisuus ei ole keneltäkään pois. Ei edes heteroseksuaalisuuskaan. Tai jos joku ihminen toisin ajattelee, niin hän on luultavasti suvaitsematon, tai hän ei ole sinut sisimpänsä kanssa. Tai molempia.

Voi myös kysyä, että mistä Venäjän hallitsevan luokan jäsenet ja kätyrit tietävät, että homoseksi on parempaa kuin heteroseksi. Omasta kokemuksestako?

Eiköhän se ole jokaisen oma asia kuitenkin, millaisesta seksistä itse pitää.

Taloudellinen sitoutuminen diktatuurimaihin

Putin-diktaattorin Venäjä oli aloittanut Ukrainaa vastaan sotilaallisen aggression vuonna 2014. Siihen sisältyi myös Krimin niemimaan valtaaminen ja liittäminen itseensä.

Tänä Jeesuksen vuonna 2022 helmikuun 24. päivänä Putinin Venäjä oli taas aloittanut avoimehkon sodan Ukrainaa vastaan. Tai, no, sikäli on kyse avoimesta sodasta, että Venäjän asevoimien yksiköt ihan omina itsenään ovat käyneet Ukrainan kimppuun, kun aikaisemmin asiaa oli peitelty. Annettiin sellainen kuva, että Venäjän sotilaat voivat lomilla ollessaan käydä armeijan varikolla, ottaa käyttöönsä panssarivaunun ja ajaa sillä noin vain vieraaseen maahan sotimaan.

Tosin nyt Putin oli aikaansaanut lainsäädännön, joka kieltää sodan nimittämisen sodaksi Venäjänmaassa. Toimi on luultavasti johtunut siitä, että Putin pelkää valtansa puolesta, jos hän pakottaa laajemmat osat yhteiskuntaa mukaan sotaan. Ja hänen ja kumppaneiden sodan sodaksi kutsuminen voisi saada Venäjän kansalaisia yhä useammin kyseenalaistamaan hänen valtansa oikeutuksen.

Putinilla on myös ulkoministerinä mies nimeltä Lavrov, joka valehtelee enemmän kuin Goebbels.

Viimeisten tietojen mukaan Putin kätyreineen on kuitenkin paraikaa valmistelemassa osittaista liikekannallepanoa... Miehen takki vaikuttaa tyhjältä.

...Ennen meillä länsimaissa oli hellitty ajatusta, että taloudelliset siteet maiden välillä ehkäisevät hyökkäyssotia. Tämä pätenee melko lailla tosiaan demokraattisiin maihin, mutta Putinin Venäjän avoin hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin haastanut opin avaamalla varsin monen ihmisen silmät. Tämä aiheutti lyhyessä ajassa sen, että Suomi ja Ruotsi ovat hakeneet Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO:n jäseniksi.

On käynyt ilmi, että taloudellinen sitoutuminen diktatuurimaihin tekee demokratiat riippuvaisiksi diktatuureista, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti estä diktatuurimaita käymästä hyökkäyssotia. Diktatuurien johto sananvapautta ja median vapautta säätelemällä voi omalla hallinta-alueellaan jossain määrin toteuttaa millaisen mielipideilmaston ne vain haluavat. Diktatuurien ei tarvitse välittää äänestäjien tahdosta, vaikka propagandan avulla ne joutuvatkin hallinnoimaan ihmisten käsityksiä siitä, mistä on oikeastaan missäkin asiassa kyse.

Ruotsissa oli Neuvostoliiton romahdettua luultu, että se voi pitkälti luopua asevoimistaan. Mutta sielläkin on tänä Jeesuksen vuonna 2022 ymmärretty, että maassa, jossa ei ole omaa armeijaa, voi kohta olla jonkun toisen armeija. Puhumattakaan laivastosta ja ilmavoimista.

Suomen pääministeri Sanna Marinkin on nyt sitä mieltä, että Venäjän kanssa tehtyä virhettä ei saa toistaa kommunistisen puolueen yksinvaltaisesti johtaman manner-Kiinan kanssa.

Itse olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että demokraattisten maiden tulisi muodostaa yhtenäinen blokki, joka voisi puolustaa yhteisiä arvojaan diktatuurimaiden painetta vastaan.

Ja olen muuten oikeastaan myös sitä mieltä, että ennen pitkää demokraattiset maat saisivat kokonaan lopettaa kaupankäynnin diktatuurimaiden kanssa.

PS myöhemmin vielä saman päivän aikana: Helsingin sanomat -lehden uutisartikkeli otsikolla Loppuun­myydyt suorat lennot Istanbuliin ja Jerevaniin, opposition mielen­osoitus­valmistelut – Näin venäläiset reagoivat Putinin ilmoitukseen antaa tuoretta tietoa.

München, Ukraina ja Putin

Eilen torstaina 24. helmikuuta Jeesuksen vuonna 2022 Putinin omistama Venäjä aloitti hyökkäyksensä Ukrainaan. Pari päivää aikaisemmin Putin ja hänen Venäjänsä olivat virallisesti tunnustaneet Itä-Ukrainan "kapinallisalueiden" itsenäisyyden Ukrainasta.

Vuonna 2014:han Venäjä oli Ukrainalta vuokraamassaan Sevastopolin laivastotukikohdassa olleilla sotilaillaan valloittanut Krimin niemimaan. Myöhemmin herra Putin oli järjestänyt siellä "kansanäänestyksen" liittymisestä Venäjään, jonka tulos oli "luonnollisesti" ollut se, että Krim liitetään Venäjään. Venäjä myös alkoi tukea kapinallismielisiä Itä-Ukrainassa. Ilmeisesti myös Venäjän asevoimien sotilaita mukaan lukien panssarivaunuja ja muuta kalustoa osallistui sotaan Ukrainaa vastaan.

Venäjä on taatusti ainoa maa maailmassa, jossa sotilaat voivat lomalla ollessaan ottaa varikolta panssarivaunun ja huristella sillä rajan yli sotimaan veljeskansan maata vastaan.

Mutta, Ukraina oli siihen aikaan täysin valmistautumaton sotaan, joten sekä Venäjä että Ukraina näyttelivät, ettei Putin Venäjineen ollut ryhtynyt sotaan Ukrainaa vastaan.

Kuvaavaa on, että Krimin niemimaan Venäjään liittämisen jälkeen Venäjällä muutettiin lakia sellaiseksi, ettei jatkossa yksikään Venäjän alue voisi äänestää toiseen maahan liittymisen puolesta.

Mutta nyt siis Venäjä oli aloittanut täysin avoimen sodan Ukrainaa vastaan. Joka puolelta, mukaan lukien Krimin niemimaa ja Valko-Venäjä, Venäjän asevoimat iskivät Ukrainan kimppuun. Muun ohella myös Ukrainan pääkaupunkia Kiovaa pommitettiin. Satamat vallattiin tai saarrettiin.

Rauha on tärkeä asia. Kukaan ei halua sodan hyökyjen vyöryvän omien rajojen yli.

Münchenin sopimus oli vuonna 1938 solmittu sopimus Tšekkoslovakian sudeettialueen luovuttamisesta natsi-Saksalle. Münchenin konferenssi pidettiin ja sopimus allekirjoitettiin 29.–30. syyskuuta sinä vuonna. Paikalla olivat Adolf Hitlerin edustama Saksa, Neville Chamberlainin edustama Yhdistynyt kuningaskunta, Édouard Daladierin edustama Ranska sekä Benito Mussolinin edustama fasistinen Italia.

Kammottava kokonaisen sukupolven miehiä ruhjonut ensimmäinen maailmansota oli vielä ihmisillä tuoreessa muistissa. Siksi Münchenin sopimuksen aikaansaamista tervehdittiin laajoissa piireissä ilolla. On ikonista, kuinka Chamberlain palasi kotiin heiluttaen lappusta ja ilmoittaen: "Rauha meidän aikanamme!"

Tšekkoslovakian saksankieliset asukkaat asuivat ennen kaikkea sudeettialueella. Mutta myös maan rajalinnoitukset sijaitsivat alueella. Niinpä sopimuksen seurauksena natsi-Saksan oli varsin helppo ottaa ja liittää myös tynkä-Tšekkoslovakia alueeseensa.

Putinin virallinen Venäjä oli suuttunut siitä, että Ukraina oli halunnut lähestyä Euroopan unionia ja puolustusliitto Natoa. Putinin mielestä maan länsisuuntaus oli ja on uhka Venäjälle. Vaikka oikeasti Ukrainan länsisuuntaus on uhka ainoastaan Putinin kyvylle ja mahdollisuuksille alistaa se. Jos Ukraina olisi osa Natoa, hyökkäys Ukrainaan olisi ollut hyökkäys koko puolustusliittoa vastaan. Ja EU-jäsenyyskin antaisi tiettyä ulkopoliittista selkänojaa, jonka avulla vastustaa Putinin painostusta ja uhkailuja.

Nato on ollut varsin onnistunut valinta sen jäsenmaille. Yhteenkään Naton jäsenmaahan ei yksikään maa ole koskaan sen historian aikana hyökännyt

Naton jäsenmaiden velvollisuuksiin ei muuten kuulu auttaa sotilaallisesti sellaista jäsenmaata, joka on aloittanut hyökkäyssodan kolmatta maata vastaan.

Vuonna 2008 Venäjä oli hyökännyt Georgiaan. Vuonna 2014 se oli tehnyt rajoitetun sotilaallisen haltuunoton Ukrainassa, ja eilen se oli aloittanut avoimen sotilaallisen hyökkäyksen maahan.

Monilla Neuvostoliitosta irtautuneilla sekä Neuvostoliiton alistussuhteesta irtautuneilla mailla oli ollut 1990-luvun alussa kiire järjestää puolustuksensa kuntoon. Nämä maat eivät halunneet olla enää Venäjän taikka sen suurversion alistamina. Niinpä oli luonnollista perustaa sotilaallinen turvallisuutensa liittoutuneena puolustusliitto Naton suojissa.

Georgia ja Ukraina eivät kumpikaan ole Naton jäseniä. Siksi Putinin Venäjän oli helppo hyökätä näihin maihin.

Putinin Venäjä hyökkää ainoastaan sellaisiin maihin, joihin se uskaltaa hyökätä.

Nyt olisi Suomelle oikea hetki hakea puolustusliitto Naton jäsenyyttä. Enemmistö suomalaisista oli muuten tammikuussa kannattanut Suomen jäsenyyttä Natossa, mikäli Venäjä aloittaa avoimen sodan Ukrainaa vastaan.

Putin ja hänen Venäjänsä ovat ainakin turmelleet nyt vuosikymmenien ajaksi näiden veljeskansoina toisiinsa suhtautuneiden kansojen suhteet. Putinin kuoltua kestänee ainakin puoli vuosisataa ennen kuin Ukrainan voi kuvitella suhtautuvan Venäjään ja venäläisiin mutkattomasti ja ystävällisesti. Mutta sekin riippuu täysin Putinin jälkeisen Venäjän toimista.

Venäjä on fasistinen maa ja Putin jonkinlaisena arkkikonservatiivina esiintyvä autokraatti. Välttämättä hänellä ei silti ole minkäänlaista muunlaista ideologiaa kuin oman vallan ja maallisen mammonan suojelu. Korkeintaan siihen voi lisäksi lukea kuuluvaksi myös "Venäjän suuruuden", mutta luulisin, että sekin olisi sitten alisteinen em. ideologian osille.

Tosin on hyvinkin mahdollista ja jopa ehkä todennäköistä, että Putinista on tullut harhainen isoisä.

Mutta, joka tapauksessa, Putinin Venäjä oli äskettäin vaatinut vastauksia reaalipoliittisiin kysymyksiinsä. Oma vastaukseni sille voisi kuulua seuraavalla tavalla, ja uskon, että vastaukseni on täynnä realismia: "Me uskomme Naton rauhantahtoisuuteen. Me emme usko Venäjän rauhantahtoisuuteen."

Mukavaa muuten, että Ukraina on vuoden 2014 jälkeen ilmeisesti jonkin verran onnistunut parantamaan asevoimiensa valmiutta vastata sotilaallisiin aggressioihin. Toivottavasti Ukraina pärjää. Kansojen itsemääräämisoikeutta kannattavien maiden olisi hyvä auttaa maata puolustautumisessa edes (mittavalla) materiaalisella avulla. Ja perusteellisilla vaikuttavilla lisäpakotteilla Putinin Venäjää vastaan. Ilmeisesti joitain päätöksiä tämän asian suhteen on jo tehty.

Aggressiiviset diktaattorit tulee pysäyttää.

Täytyy muuten antaa lopuksi eräille länsivalloillekin satikutia. Budapestin sopimuksessa vuonna 1994 Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat olivat taanneet Ukrainan itsenäisyyden ja rajat. Ukraina luovutti sopimuksen myötä ydinaseensa Venäjälle. Kun Venäjä oli aloittanut aggressionsa Ukrainaa vastaan vuonna 2014, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat eivät lähettäneet sotilaita sopimuksen rikkojaa vastaan. Tämä ei ollut kovin hienoa, ja ne rikkoivat täten itsekin osaltaan sopimusta vastaan.

Amnesty syyttää Israelia apartheidista

Useita päiviä sitten oli tullut julki ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin raportti, jossa väitetään, että Israelin valtio kohdistaa palestiinalaisiin sortotoimia, jotka täyttävät "apartheidin tunnusmerkistön".

Apartheidissa oli alun perin ollut kyse Etelä-Afrikan tasavallassa vuodesta 1948 alkaen käyttöön otetusta rajusta rotuerottelujärjestelmästä, joka määritteli ei-valkoiset ali-ihmisiksi. Vaikka jonkinlaista rotuerottelua oli harjoitettu maassa jo aikaisemmin valkoisten hyväksi, niin Kansallispuolueen saatua vallan vaaleissa tuona vuonna rotuerottelusta rakennettiin kokonainen järjestelmä.

Valkoiset olivat siis Etelä-Afrikan virallisessa hierarkiassa korkeimmalla, ja vain heillä oli tasavallassa äänioikeus. Sitten olivat intialaiset ja värilliset. Alimmaksi oli määritelty neekerit ja khoisan-kansojen edustajat. Neekereille oli määritelty Etelä-Afrikan sisällä omat "kotimaansa", nk. bantustanit, jotka olivat muodollisesti itsenäisiä mutta riippuvaisia Etelä-Afrikasta, jolle tuottivat halpaa työvoimaa. Yleensä neekerit eivät saaneet mitään korkeampaa koulutusta myöskään.

Vuoden 1993 vapaisiin ja yleisiin vaaleihin rotusortohallinnon olemassaolo lopulta päättyi.

Amnesty Internationalin kansainvälisoikeudellisten asioiden johtaja Solomon Sacco on sanonut olettamaansa Israelin apartheid-asiaan liittyen Ylelle puhelinhaastattelussa näin: "Meidän viestimme on, että palestiinalaisilla on vähemmän oikeuksia kuin Israelin juutalaisilla ja että Israelin valtio varmistaa, että heillä on jatkossakin vähemmän oikeuksia".

Amnestyn mukaan raportti osoittaa, että Israel kohtelee palestiinalaisia väestöllisenä uhkana. Sacco sanoo, että selkein osoitus tästä on se, että sotien aikana paenneiden palestiinalaisten paluu Israeliin on kielletty.

"Tarkoitus on pitää yllä sellaista väestötasapainoa, joka on Israelin enemmistölle hyödyllinen", Sacco sanoo.

Kuitenkin, jos kiisteltyjen alueiden palestiinalaiset, joista suuri enemmistö kuuluu islamilaiseen yhteisöön, saisivat päättää, niin ei-muslimeihin kohdistuisi vakavia sortotoimia, jotka perustuvat siihen, että islam syntyi 600-luvulta jKr. alkaen väkivallassa ja väkivallasta ja arabien väkivallan perustelemiseksi, ja sen ydin on edelleen väkivalta toisinajattelijoita, naissukupuolen edustajia ja homoseksuaaleja kohtaan.

Jos palestiinalaishallinto saisi päättää, niin islamiin olisi laillista kääntyä, mutta islamista pois kääntyminen olisi laitonta. Ja islamin pyhän kirjan Koraanin, islamin oletetun profeetan Muhammadin ja islamin Jumalan Allahin tietopohjainenkin kriittinen arviointi olisi lailla, luultavasti kuolemanrangaistuksen uhalla, kiellettyä.

Kyllä tätä voikin pitää hyvällä syyllä "väestöllisenä uhkana". Leimallisesti juutalainen maa on paljon miellyttävämpi asua ja elää kuin leimallisesti islamilainen maa.

Palestiinalaishallinnon – tai -hallintojen, sillä onhan niitä käytännössä kaksi: yksi Länsirannalla ja toinen Gazan kaistalla – mielipide on ollut, että jos näille alueille muodostetaan jonain päivänä oma valtio palestiinalaisille, niin siellä ei saa asua juutalaisia.

Israelissa taas on alusta saakka saanut asua niin arabeja kuin muslimeita.

Jordanjoen itäpuolella sijaitsevassa Jordaniassa, joka oli Israelin itsenäisyyssodan osapuoli vuonna 1948, ei ole koskaan saanut maan lain mukaan asua juutalaisia.

Ja mitä tulee Israelin itsenäisyyssodan aikana alueelta poistuneisiin arabeihin ja näiden jälkeläisiin ja heidän oikeuteensa palata Israelin alueelle, niin pitää tässä ottaa oikeudenmukaisuuden nimissä huomioon sekin, että niihin aikoihin arabimaista karkotettiin suuri määrä juutalaisia.

Palestiinalaisten oman valtion syntymisen tärkein ja oikeastaan ainoa este on ollut se, että palestiinalaishallinto on ollut sitä mieltä, että Israelilla ei ole oikeutta olemassaoloonsa, vaan se tulee hävittää. Ennen kuin Israelille taataan turvalliset ja tunnustetut rajat, ei voi olettaa Israelin sallivan uuden palestiinalaisen valtion muodostamista kiistellyille alueille.

Palestiinalaiset ovat Gazan kaistalta käsin tavanneet ampua israelilaisten siviilien, joista osa on palestiinalaisia, niskaan rakettitulta. Eikä siinä ole kyse mistään ilotulitusraketeista.

Täytyy myös muistaa, että nykyinen tilanne juutalaisten Pyhällä maalla oikeastaan juontaa juurensa arabimuslimien 600-luvulla jKr. aloittamaan imperialismiin.

Amnesty sanoo vastustavansa antisemitismiä ja kaikkia rasismin muotoja.

Mutta Israel on kuitenkin se maa alueella, jossa ihmisoikeuksia eniten kunnioitetaan. Israelin omilla arabeilla on äänioikeus, oikeus asettua ehdokkaaksi vaaleissa ja omia puolueita Israelin parlamentissa. Jopa moskeijat ovat laillisia Israelissa.

Amnesty Internationalia voi ehkä nimittää vasemmistolaiseksi järjestöksi. Kuten eräs entinen internetvaikuttaja, nimimerkki Ruukinmatruuna, on sanonut, niin vasemmistolle juutalaiset kelpaavat kuolleina, mutta eivät elävinä.

Yhdysvaltain hallituksen, jota johtaa presidentti Joe Biden Demokraattisesta puolueesta, tiedottaja Ned Price sanoo, että maan ulkoministeriön raporteissa Israelista ei koskaan ole käytetty kyseistä apartheid-termiä: "On tärkeää, että maailman ainoassa juutalaisvaltiossa juutalaisilta ei pidä kieltää heidän itsemäärittelyoikeuttaan".

"Arabikansakunnalla" on vaikka kuinka monta maata, joissa he voivat asua oman halunsa mukaan. Israelin alue on tähän valtavaan alueeseen verrattuna kärpäsenpaskan kokoinen. Suotakoon heille rauha.

...

PS. 10.2.2022: Ikävä tehdä kirjoituksiinsa myöhemmin lisäyksiä, mutta lisäsin tekstiin seuraavan kappaleen: "Täytyy myös muistaa, että nykyinen tilanne juutalaisten Pyhällä maalla oikeastaan juontaa juurensa arabimuslimien 600-luvulla jKr. aloittamaan imperialismiin."

Suomen poliittinen poliisi ja Keijo Kaarisade

Tällaista se nykyelämä on, että Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen julistaa poliittisia mielipiteitään lyhytviestipalvelu Twitterissä virkansa puolesta. Hän harrastaa virassaan myös mieleistensä toisten ihmisten twiittien uudelleentwiittaamista. Eikä joudu toiminnastaan erotetuksi.

Samanlaisia juttuja, tai noiden parodioita, on puolestaan julkaissut samaisessa Twitterissä nimimerkki Keijo Kaarisade. On kuvaavaa, että lukuisat poliitikot olivat ilmaisseet pitävänsä Keijon twiittauksista. Tämä tilanne kesti siihen asti, kun kaikille selvisi, ettei Keijo olekaan oikea poliittinen poliisi. Mutta Jari Taponen on.

Asiaan liittyen on mainio Keijo Kaarisateen blogissaan 22.2.2020 julkaisema blogimerkintä Miksi poliisin annetaan vieläkin provosoida poliittisia keskusteluja sosiaalisessa mediassa?.

Osa poliitikoista on kenties siitä syystä puuttumatta Taposen politiikanteon ja poliisin työn sekoittamiseen keskenään, että he itse kannattavat samoja ennakkoluuloja kuin Taponen. On tosin ihmisolennolle täysin luontevaa olettaa, että omat poliittiset mielipiteet ovat terveen järjen mukaisia mielipiteitä, joita kaikki järkevät ihmiset kannattavat.

Jos taas mies julkaisisi poliittisia mielipiteitä, jollaisia demokratiaa kannattavat maahanmuuttokriittiset tahot voisivat julkaista, niin jo nämä ihmiset pillastuisivat. Mutta koska heillä on itsellään samat mielipiteet kuin ylikomisario Taposella, niin he eivät koe mitään tarvetta ruveta estelemään poliisin viran väärinkäyttöä poliittisiin tarkoituksiin.

On ilmeistä, että Suomen virkakoneistossa on runsaasti sellaisia vaikutusvaltaisia ihmisiä, joille sopii politiikanteon ja poliisin työn sekoittaminen keskenään, kunhan siinä on kyse Oikeiden Mielipiteitten, ei väärien mielipiteiden, julkituomisesta.

Lisääkö rukous rukouksen kohteen elinikää vai ei

Siitä on jo puolitoista vuosikymmentä, kun Markus Hirsilä ja Asmo Maanselkä, kumpikin hengelliseltä vakaumukseltaan helluntailaisia, päättivät tutkia tieteellisesti liikkeensä piirissä liikkuvia moninaisia kertomuksia ihmisiä kohdanneista parantumisihmeistä. He olivat tutkimustaan aloittaessaan olleet sitä mieltä, että kun näitä kertomuksia on niin kovin paljon, niin kyllä ainakin joidenkin niistä takana täytyy olla todellisten ihmeiden. Heidän tutkimuksensa otsikko kuului Herra tekee ihmeitä ilman määrää. Se löytyy nykyään ilmeisesti tästä osoitteesta.

He tutkivat kerrotut ihmeet perusteellisesti, mutta yllätyksekseen eivät löytäneet yhtä ainutta aitoa ihmettä. Tämä aiheutti molemmille jonkinlaisen uskonkriisin.

Ja seuraavaksi menemme hiukan ajassa taaksepäin.

Francis Galton (1822-1911) oli paitsi englantilainen ihmelapsi, niin myös aikuiseksi kasvettuaan tutkimusmatkailija, kirjailija, antropologi, psykometrikko* ja tilastotieteilijä, joka aloitti perinnöllisyystutkimukset. Hän oli biologiatieteen evoluutioteorian (ja tässä linkki Wikipedian artikkeliin aiheesta) isän Charles Darwinin serkkupuoli ja lisäksi kveekarisukua.

Kaiken muun ohella tämä nerokas mies on tunnettu siitä vähemmän mairittelevasta tosiasiasta, että hän on eugeniikan eli rodunjalostusopin isä. Sanotaan suoraan, että hän oli rasisti. Onneksi me nykyään tiedämme paremmin nämä rotuasiat. Tiede on nimittäin kehittynyt. Etiikka tosin on kokonaisuudessaan uskontoa ja ennakkoluuloa, mutta vaikka ilman sitä emme tosiasiassa pärjääkään, niin se on kokonaan toinen asia.

Edellä mainitsemaani vähemmän tunnettu asia Galtonista on puolestaan se, että hän selvitti tieteellisesti sitä, että lisääkö rukous omasta tai toisen ihmisen puolesta rukouksen kohteen elinikää vai ei. Siihen liittyen vuonna 1872 häneltä julkaistui artikkeli Statistical Inquiries into the Efficacy of Prayer. Sen pääset halutessasi lukemaan täältä: 

https://galton.org/essays/1870-1879/galton-1872-fortnightly-review-efficacy-prayer.html

Francis Galton tuli tutkimustensa perusteella siihen tulokseen, että rukoilemisesta toisen ihmisen tai omasta puolesta ei ole mitään hyötyä. Lyhyesti sanoen hän nimittäin totesi, että sen enempää kuninkaalliset kuin papistonkaan jäsenet ja lähetyssaarnaajat eivät elä erityisen pitkäikäisiksi.

*Psykometriikka on psykologiaan kuuluva tieteenala, joka soveltaa matematiikkaa ja tilastotiedettä psykologisten ominaisuuksien, kuten tietojen, kykyjen, asenteiden ja luonteenpiirteiden mittaamiseen. Psykometriikka pyrkii myös kehittämään vakioituja mittauskeinoja erilaisten kyselyiden ja kokeiden muodossa. Psykometriikan pohjan loi 1880-luvulla kukapa muu kuin Francis Galton.