Lauantaina ylläpidin kollegani kanssa yhdistykseni lauantaiaukioloa. Eräs yhteinen tuttumme soitti minulle sitten kertoakseen, että on ollut hänellä pahaa norovirusta eikä sen vuoksi pääse kämpilleni osallistumaan ylläpidon jälkeiseen kulttuurielämätapahtumaan.
Koska soittanut oli ollut perinteisesti se, joka tapahtumaa varten oli ostanut maissi- tai perunalastuja, niin ylläpitäjäkollegani meni matkallamme kämpilleni käymään kaupassa ostaakseen sellaisia. Kaupan oven vieressä olivat mies ja nainen olleet keskustelemassa venäjäksi. Kollegani mentyä kauppaan mies tuli kysymään minulta takistani ja siinä olevista merkeistä. Mies oli luullut minua jonkin sortin sotilaaksi. Selitin hänelle, että en ollut sotilas vaan olin ostanut merkit takkiini Varusteleka-nimisestä kaupasta. Erotessamme mies teki kunnioitusta ilmaisevan eleen. Mies meni vielä hetkeksi juttelemaan em. naisen kanssa.
Sitten kaupasta sattui tulemaan eräs tuttu naishenkilö, jonka kanssa juttelin niitä näitä jonkin aikaa. Sitten em. mies ja nainen lähtivät menemään ja ohi kulkiessaan mies vielä heilautti minulle ystävällisesti kättään. Heilautin itsekin kättäni.
Sitten kollegani tuli kaupasta.
PS. En ollut koskaan aikaisemmin kuvitellut, että joku voisi pukeutumiseni vuoksi luulla minua sotilaaksi. Mutta ehkä tämän voi ymmärtää, kun kyse oli ulkomaalaisesta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pukeutuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pukeutuminen. Näytä kaikki tekstit
maanantai 14. tammikuuta 2019
maanantai 3. heinäkuuta 2017
Bringen Sie mir Fegelein! Fegelein!! Fegelein!! Fegelein!!
Kaikki tuntevat saksalaisen vuonna 2004 valmistuneen Perikato-elokuvan (Der Untergang). Tai jos eivät, niin kaikki ainakin tietävät Adolf Hitlerin.
Perikato käsittelee Hitlerin viimeisiä päiviä Berliinissä bunkkerissaan ja perustuu tositapahtumiin. Bruno Ganz esittää siinä mainiosti herra Hitleriä, ja hänen Hitleristään on tullut ikoninen hahmo, joka on poikinut kovasti meemejä ja meemien meemejä. Meemi on kuin geeni, mutta se leviää kulttuurin kautta.
Minusta ja parista kaveristani elokuvassa on hauska se kohtaus, kun herra Hitler haluaa paikalle SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmlerin yhteysupseerin Hermann Fegeleinin. Hänelle kerrotaan, että Fegelein ei ole bunkkerissa. Hitler sitten käskee tuomaan hänelle Fegeleinin: "Bringen Sie mir Fegelein! Fegelein!! Fegelein!! Fegelein!!"
Fegelein oli SS-Gruppenführer, joka vastaa Suomen puolustusvoimien kenraaliluutnanttia. Hän otti idän sotaretkellä osaa sotarikoksiin, kuten tuhansien Neuvostoliiton juutalaisten murhaamiseen sekä ryöstelyyn Varsovassa. Vuonna 1944 hän meni naimisiin Hitlerin tyttöystävän Eva Braunin sisaren Gretl Braunin kanssa ja varmisti näin pääsynsä Hitlerin sisäpiiriin. Samana vuonna hän pääsi edellisen syksyn vakavasta haavoittumisestaan johtuen Himmlerin yhteismieheksi päämajaan. Ja edelleen vuonna 1945 hän siis toimi siinä hommassa Führerbunkerissa.
Noh, siteerataan suoraan Wikipediaa:
Teksti kankaanpalassa on musta ja tausta valkoinen. Tilkun reunat ovat punaisia. Niin, ja itse kankaanpalan tekstissä käytetty kirjasin on toisen näistä kavereistani suunnittelema.
Paita on tähän mennessä kestänyt jo yhden pesun.
Koska minulla on hyvin korkea moraali, niin menin tilaamaan Varustelekasta myöskin kolme kappaletta erilaisia moraalimerkkejä. Yksi tuttuni kuuli sanani väärin, kun kerroin hänelle asiasta. Hän oli kuullut, että olin ostanut "oraalimerkkejä".
Yksi merkeistä on suorakaiteenmuotoinen ja keltainen ja siinä on jonkinlainen kuva käärmeestä. Käärmeen alla lukee huonolla englannilla kirjoitettuna "no step on snek". Eli käärmeen päälle ei saa talloa.
Toisessa merkeistä on iloisennäköinen vaaleanpunainen sika, joka pitää sorkissaan pulloa, jossa on jotain myrkkyä. Merkissä lukee: "Pig Swill". Piti oikein tarkistaa Merriam-Websterin online-sanakirjasta, että mitä swill tarkoittaa. Kysymys on ilmeisesti tässä siitä, että sika harjoittaa humalahakuista juomista.
Niin, tarkistin sanan merkityksen vasta sen jälkeen, kun olin jo saanut lähetyksen haltuuni.
Kolmannessa merkissä on radioaktiivisen aineksen varoitusmerkki vihreänä mustalla pohjalla. Merkki hohtaa pimeässä. Merkki tuli erilaisen pussukan sisällä kuin kaksi muuta. Onkohan se radioaktiivinen?
Näitä sitten laitan, kun laitan tai jos laitan, välikauden paholaisenmustaan vihapuhetakkiini syksyllä.
Perikato käsittelee Hitlerin viimeisiä päiviä Berliinissä bunkkerissaan ja perustuu tositapahtumiin. Bruno Ganz esittää siinä mainiosti herra Hitleriä, ja hänen Hitleristään on tullut ikoninen hahmo, joka on poikinut kovasti meemejä ja meemien meemejä. Meemi on kuin geeni, mutta se leviää kulttuurin kautta.
Minusta ja parista kaveristani elokuvassa on hauska se kohtaus, kun herra Hitler haluaa paikalle SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmlerin yhteysupseerin Hermann Fegeleinin. Hänelle kerrotaan, että Fegelein ei ole bunkkerissa. Hitler sitten käskee tuomaan hänelle Fegeleinin: "Bringen Sie mir Fegelein! Fegelein!! Fegelein!! Fegelein!!"
Fegelein oli SS-Gruppenführer, joka vastaa Suomen puolustusvoimien kenraaliluutnanttia. Hän otti idän sotaretkellä osaa sotarikoksiin, kuten tuhansien Neuvostoliiton juutalaisten murhaamiseen sekä ryöstelyyn Varsovassa. Vuonna 1944 hän meni naimisiin Hitlerin tyttöystävän Eva Braunin sisaren Gretl Braunin kanssa ja varmisti näin pääsynsä Hitlerin sisäpiiriin. Samana vuonna hän pääsi edellisen syksyn vakavasta haavoittumisestaan johtuen Himmlerin yhteismieheksi päämajaan. Ja edelleen vuonna 1945 hän siis toimi siinä hommassa Führerbunkerissa.
Noh, siteerataan suoraan Wikipediaa:
Himmlerin yritettyä kreivi Folke Bernadotten kautta saada yhteyden länsiliittoutuneisiin Hitler julisti Himmlerin petturiksi ja vaati eteensä Fegeleinin. SS-kenraaliluutnantti oli kuitenkin todennut sodan hävityksi ja päätti yrittää livahtaa Berliinistä. Hitlerin lähettämä Peter Höglin johtama SS-miesten partio onnistui pidättämään Fegeleinin asunnostaan. Häneltä löydettiin Sveitsin passi, ja hänen luonaan oli majaillut muuan naisvakooja. Fegelein pidätettiin, riisuttiin arvomerkeistään ja vietiin pidätettynä valtakunnankansliaan. Fegelein ammuttiin Hitlerin käskystä 28. huhtikuuta 1945 lähellä Berliinin valtakunnankansliaa.Minä ja nämä kaksi kaveriani päätimme tehdä itsellemme Fegelein -t-paidat. Tilasin itselleni Varustelekasta mustan paidan. Kaverini liimasi maksua vastaan paitaani neliömäisen kangastilkun, jossa lukee: "Bringen Sie mir Fegelein!"
Teksti kankaanpalassa on musta ja tausta valkoinen. Tilkun reunat ovat punaisia. Niin, ja itse kankaanpalan tekstissä käytetty kirjasin on toisen näistä kavereistani suunnittelema.
Paita on tähän mennessä kestänyt jo yhden pesun.
Koska minulla on hyvin korkea moraali, niin menin tilaamaan Varustelekasta myöskin kolme kappaletta erilaisia moraalimerkkejä. Yksi tuttuni kuuli sanani väärin, kun kerroin hänelle asiasta. Hän oli kuullut, että olin ostanut "oraalimerkkejä".
Yksi merkeistä on suorakaiteenmuotoinen ja keltainen ja siinä on jonkinlainen kuva käärmeestä. Käärmeen alla lukee huonolla englannilla kirjoitettuna "no step on snek". Eli käärmeen päälle ei saa talloa.
Toisessa merkeistä on iloisennäköinen vaaleanpunainen sika, joka pitää sorkissaan pulloa, jossa on jotain myrkkyä. Merkissä lukee: "Pig Swill". Piti oikein tarkistaa Merriam-Websterin online-sanakirjasta, että mitä swill tarkoittaa. Kysymys on ilmeisesti tässä siitä, että sika harjoittaa humalahakuista juomista.
Niin, tarkistin sanan merkityksen vasta sen jälkeen, kun olin jo saanut lähetyksen haltuuni.
Kolmannessa merkissä on radioaktiivisen aineksen varoitusmerkki vihreänä mustalla pohjalla. Merkki hohtaa pimeässä. Merkki tuli erilaisen pussukan sisällä kuin kaksi muuta. Onkohan se radioaktiivinen?
Näitä sitten laitan, kun laitan tai jos laitan, välikauden paholaisenmustaan vihapuhetakkiini syksyllä.
lauantai 10. kesäkuuta 2017
Soumi-paita ei häntä pelottanut
Tiistaina olin käppäilemässä Pähkinärinteentien vartta kotiinpäin. Minut pysäytti keski-ikäinen aksenttinsa perusteella ulkomaalaistaustainen nainen, jolla oli puhelin korvalla ja joka kysyi, että missä hän on. Hän kysyi sitten tietä Pähkinärinteen apteekkiin. Neuvoin hänelle tien.
Ilmeisestikään naiselle ei ollut ehtinyt kehittyä joillekin oikeinajatteleville tyypillistä maastopaidan ja sen alta minulla näkyneen Soumi-paidan kammoa.
Ilmeisestikään naiselle ei ollut ehtinyt kehittyä joillekin oikeinajatteleville tyypillistä maastopaidan ja sen alta minulla näkyneen Soumi-paidan kammoa.
lauantai 18. helmikuuta 2017
Uudet mustat housut, saatana
Menin jokin aika sitten yhden tutun pariskunnan kyydillä käymään Varustelekassa, joka on armeija- ja retkeilyvaatteita, -asusteita ja varusteita myyvä liike Helsingin Konalassa.
Päällimmäisenä oli sellainen, että tarvitsin uudet reisitaskuhousut. Niiden oli tarkoitus olla nytkin mustat. Olen niin musta. Siteeraan modernia sananlaskua: "Timo pesee kasvojaan, muttei puhtaaksi tule milloinkaan." Samanlainen olen minäkin.
Minulle on yksinkertaisesti yksinkertaisinta käyttää mustaa vaatetusta, niin ei tarvitse hirveästi miettiä vaatteitteni värityksiä. Talvisin ja välikausilla kaikki muu vaatetukseni on mustaa paitsi kaulaliina ja kalsarit ja paidat. Yksi käyttämistäni pitkähihaisista paidoista on kuitenkin mustanpuhuva. Kesäisin olen värikkäämmin pukeutunut.
Minulle nousi Leka-käynnillä nyt mieleen sellainen outo ajatus, että mitäs jos joskus vaihtaisin värini harmaaseen. Silloin en sitä ajatellut, mutta Yhdysvaltain sisällissodassa Etelävaltioitten sotilaathan pukeutuivat harmaaseen, ja minähän en kovin edistyksellinen ole, vaikka yksi parhaista kavereistani on Vihreitten jäsen ja vaikka vastustan orjuutta. No, kaveripiiriini kuulu kyllä yksi kepulainenkin. Culpa mea!
Tällä kertaa minun ei tarvinnut ostaa maanmainiota kofeiinisuklaata, koska sitä oli niin paljon vielä jäljellä.
Olin saanut jokin aika sitten päähäni, että kokeilen vaihtaa housujen vyön henkseleihin. Ostinkin jossain määrin elastiset henkselit. Mustat. Otan ne käyttööni ensi viikolla.
Minulle oli nimittäin tullut mieleen, että henkselit ovat oikeastaan rennompi housujen ylhäälläpitoväline kuin vyö. Ja minähän olen kovin rento muutenkin.
Myöskin menin ja ostin paketillisen Pyynikin panimon oluita. Se sisältää kuusi erilaista olutta. Valitettavasti kaikki ovat maitokauppavahvuisia, koska sääntö-Suomi. Vasta äskettäin avasin paketin ja otin oluet siitä ulos.
Yhden vanhimmista elossa olevista kavereistani olisi pitänyt tulla pitkästä aikaa käymään. Ensin hänelle tuli työeste, joten käynti siirtyi seuraavaan viikkoon. Sillä viikolla esteeksi tuli kaverini sairastuminen. Ja käynti siirtyi taas seuraavalle viikolle. Kun alkoi ajankohta taas olla lähellä, soitin hänelle. Hän kertoi, että hänellä on keuhkokuume ja että hänen tulehdusarvonsa ovat korkeuksissa. Hän kertoi piipahtaneensa asian vuoksi sairaalassakin. Hän kuulosti puhelimessa kovin nuutuneelta sekä yskäiseltä.
Hän oli onnistunut sairastumaan virallisella loma-ajallaan.
Olin Pyynikin kuusi erilaista olutta ostanut Varustelekasta juuri sitä silmällä pitäen, että olisin juonut ne tämän kaverini kanssa. Mutta nyt en tiedä, milloin saan ne kurmaistua alas. Tai en minä kurmaise niitä. Minä aina maistelen oluet. Kutsun sitä syvähenkisyydeksi.
Vanhan kaverini olotila on luultavasti jo vähän parempi. Soittelinkin hänelle välillä uudestaan. Parempi lienee antaa hänen rauhassa parantua. Ehkä jonain viikonloppuna pääsee taas käymään, lähimmän kuukauden aikana.
Ja Varustelekasta oli sopiva housukoko sillä kertaa lopussa, joten ostin housut ylipitkillä lahkeilla varustettuina. Ja kyllä, ne ovat olleet sittemmin parannuskäsittelyssä. Em. pariskunnan toinen osapuoli mittasi uuden pituuden lahkeille, ja eräs hänen tuttunsa lyhentää ne. Ehkä homma on jo tehty. Joka tapauksessa luulen saavani ne uudistettuina käsiini, tai jalkoihin, ensi viikolla.
Päällimmäisenä oli sellainen, että tarvitsin uudet reisitaskuhousut. Niiden oli tarkoitus olla nytkin mustat. Olen niin musta. Siteeraan modernia sananlaskua: "Timo pesee kasvojaan, muttei puhtaaksi tule milloinkaan." Samanlainen olen minäkin.
Minulle on yksinkertaisesti yksinkertaisinta käyttää mustaa vaatetusta, niin ei tarvitse hirveästi miettiä vaatteitteni värityksiä. Talvisin ja välikausilla kaikki muu vaatetukseni on mustaa paitsi kaulaliina ja kalsarit ja paidat. Yksi käyttämistäni pitkähihaisista paidoista on kuitenkin mustanpuhuva. Kesäisin olen värikkäämmin pukeutunut.
Minulle nousi Leka-käynnillä nyt mieleen sellainen outo ajatus, että mitäs jos joskus vaihtaisin värini harmaaseen. Silloin en sitä ajatellut, mutta Yhdysvaltain sisällissodassa Etelävaltioitten sotilaathan pukeutuivat harmaaseen, ja minähän en kovin edistyksellinen ole, vaikka yksi parhaista kavereistani on Vihreitten jäsen ja vaikka vastustan orjuutta. No, kaveripiiriini kuulu kyllä yksi kepulainenkin. Culpa mea!
Tällä kertaa minun ei tarvinnut ostaa maanmainiota kofeiinisuklaata, koska sitä oli niin paljon vielä jäljellä.
Olin saanut jokin aika sitten päähäni, että kokeilen vaihtaa housujen vyön henkseleihin. Ostinkin jossain määrin elastiset henkselit. Mustat. Otan ne käyttööni ensi viikolla.
Minulle oli nimittäin tullut mieleen, että henkselit ovat oikeastaan rennompi housujen ylhäälläpitoväline kuin vyö. Ja minähän olen kovin rento muutenkin.
Myöskin menin ja ostin paketillisen Pyynikin panimon oluita. Se sisältää kuusi erilaista olutta. Valitettavasti kaikki ovat maitokauppavahvuisia, koska sääntö-Suomi. Vasta äskettäin avasin paketin ja otin oluet siitä ulos.
Yhden vanhimmista elossa olevista kavereistani olisi pitänyt tulla pitkästä aikaa käymään. Ensin hänelle tuli työeste, joten käynti siirtyi seuraavaan viikkoon. Sillä viikolla esteeksi tuli kaverini sairastuminen. Ja käynti siirtyi taas seuraavalle viikolle. Kun alkoi ajankohta taas olla lähellä, soitin hänelle. Hän kertoi, että hänellä on keuhkokuume ja että hänen tulehdusarvonsa ovat korkeuksissa. Hän kertoi piipahtaneensa asian vuoksi sairaalassakin. Hän kuulosti puhelimessa kovin nuutuneelta sekä yskäiseltä.
Hän oli onnistunut sairastumaan virallisella loma-ajallaan.
Olin Pyynikin kuusi erilaista olutta ostanut Varustelekasta juuri sitä silmällä pitäen, että olisin juonut ne tämän kaverini kanssa. Mutta nyt en tiedä, milloin saan ne kurmaistua alas. Tai en minä kurmaise niitä. Minä aina maistelen oluet. Kutsun sitä syvähenkisyydeksi.
Vanhan kaverini olotila on luultavasti jo vähän parempi. Soittelinkin hänelle välillä uudestaan. Parempi lienee antaa hänen rauhassa parantua. Ehkä jonain viikonloppuna pääsee taas käymään, lähimmän kuukauden aikana.
Ja Varustelekasta oli sopiva housukoko sillä kertaa lopussa, joten ostin housut ylipitkillä lahkeilla varustettuina. Ja kyllä, ne ovat olleet sittemmin parannuskäsittelyssä. Em. pariskunnan toinen osapuoli mittasi uuden pituuden lahkeille, ja eräs hänen tuttunsa lyhentää ne. Ehkä homma on jo tehty. Joka tapauksessa luulen saavani ne uudistettuina käsiini, tai jalkoihin, ensi viikolla.
tiistai 15. marraskuuta 2016
Paholaisenmustaa talvipukeutumista
Vielä ei ole ollut niin kylmä, että olisin joutunut vaihtamaan välikauden vihapuhetakkini talvitakkiin. Molemmat ovat mustia, mutta vain välikauden vihapuhetakissani on kangasmerkkejä. Talvitakkiin sellaisia ei saa laitettua, koska siinä ei ole tarrapaikkoja. Tai no saisi tietenkin ompelemalla, mutta en viitsisi nähdä sellaista vaivaa.
Tänään tiistaina on täällä Vantaalla ensimmäinen päivä luultavimmin monta päivää kestävää lämpimämmän ilman kautta, joka luultavasti ehtii lopulta sulattaa lumen maasta kokonaan.
Välikauden vihapuhetakissani kulkee rinnan yli kaksi kangasmerkkiä, joista toisessa lukee SUPINETSI ja toisessa MILITIA SPARTACI. Jälkimmäinen ilmaisu on latinaa. "Netsi" tarkoittaa maahanmuuttokriittistä isänmaallista ihmistä. Ilmaisu on peräisin ilkeän ja pahanlaatuisen Hommaforum-keskustelupalstan edeltäjältä, joka oli pahan miehen, tohtori Vihan, hänen, josta hänen oppilaansa käyttävät nimitystä Mestari, Vieraskirjasta. Ko. henkilö on siis Jussi Halla-aho. Siellä oli kamalan monta vuotta sitten eräs keskustelijoista yrittänyt haukkua toista natsiksi, mutta A oli vaihtunut E:ksi. Ja niin oli uusi käsite syntynyt.
SPARTACI on suomeksi "Spartacuksen" eli kyseessä on genetiivimuoto sanasta SPARTACUS. Spartacus oli kolmannen roomalaisia vastaan nostetun orjakapinan, joka oli riehunut Apenniinien niemimaalla 73-71 eKr., johtajista tärkein. Arvostan häntä suuresti. Hän on kuin maallinen vastine Jeesukselle, joka ristiinnaulittiin noin sata vuotta hänen kuolemansa taistelussa jälkeen. Kolmas orjakapina oli myös vaarallisin kolmesta kapinasta roomalaisten kannalta, mutta ikävä kyllä orjat lopulta hävisivät sodan.
Osallistuin joitakin viikkoja sitten yhdistykseni 30-vuotisjuhliin. Siellä eräs vanha tuttu yritti lukea takkini em. kangasmerkkien tekstejä, mutta epäonnistui, koska reppuni hihnat peittivät ne osittain. Tajusin siinä samalla, että tuttuni oli nähnyt lukea vain sanat MILITIA ja NETSI. Mieleeni tuli, että ihmisille saattaa tulla näiden kahden sanan näkemistä vääriä mielleyhtymiä. Vaihdoin ne sitten takissa toisiinsa. Siitä pitäen, kun reppuni on ollut selässäni, ihmiset ovat nähneet sanat SPARTACI ja SUPI. Takkini ei enää nyt näytä aivan niin kauhean pelottavalta. Tosin harvat ihmiset varmaankaan rupeavat lukemaan takkini tekstejä, mutta varmuus aina paras.
Takissani on molempien olkapäitten alapuolella khakinruskeat merirosvomerkit, jotka minulle symboloivat vapaudenaatetta, ja vihamielisellä tavalla ilkeännäköiset Deus vult -kangasmerkit, jotka ovat muuten vain netsimäisiä, tai ainakin kiihkokristillisiä. "Deus vult" on latinaa ja merkitsee "Jumala tahtoo".
Keskellä torsoa näkyy khakinvihreä suojeluskuntamerkki. Kannatan suojeluskuntajärjestön uudelleenperustamista, koska se ei tosiasiassa ollut fasistinen järjestö, joten sitä ei olisi tarvinnut alun alkaenkaan lakkauttaa. Ja sama pätee Lotta Svärd -järjestöön. Lisäksi kannatan vielä Suomen ilmavoimien entisen tunnuksen palauttamista ilmavoimien käyttöön.
Kesällä olen "perinteisesti" käyttänyt viime vuosina mustaa tai haalistuneenmustaa Boonie-hattua. Talvella olen käyttänyt samaa hattua ja sen alla ohutta pyöräilypipoa, joka ohuudestaan huolimatta on yllättävän lämmin. Kuitenkin, koska Varusteleka ei myy ko. Boonie-hatusta isompipäisille tarkoitettua kokoa, hattu on talvella jonkin verran ahdas, koska sen alle pitää saada mahtumaan pipo.
Viime viikon lauantaina kämpilläni pidettiin jälleen kerran kulttuurielämätapahtuma. Se alkaa aina kahvituksella ja sen jälkeen nautitaan jonkin verran alkoholijuomia. Kulttuurielämätapahtumaksi minä kutsun sitä siksi, että jaan erään kollegani kanssa silloin joukon kalliita ja hirveän hyvälaatuisia oluita. Kun nauttii 4-7 olutta kahteen pekkaan puoliksi, niin ei tule niin humalaan kuin jos ne nauttisi yksin. Asiaan siis kuuluu se, että oluita maistellaan ja niitä arvostellaan. Ja höpötellään kavereiden kanssa. Joita siis on yleensä paikalla enemmän kuin yksi. Maksimissaan heitä on neljä.
Minulla on yksi toinenkin kollega.
Noh, ajattelin tällä kertaa kuitenkin laittaa tapahtuman ajaksi pitkästä aikaa päähäni toisen maailmansodan aikana käyttöön otetun yhdysvaltalaisen kypärän mallia M1. Tämä minun kappaleeni on alun perin ollut käytössä Tanskan väestönsuojeluvirastolla. Laitoin kypärän alle Varustelekasta myöhemmin ostamani pipon, joka on samaten toisen maailmansodan aikana käytetyn yhdysvaltalaisen sotilaspipomallin kopio. Siinä on hieman hassua kyllä jopa mahdottoman pieni lippa. Ja se on musta. Pistin pipon kypärän alle, jotta se toimisi hyvänä pehmusteena. Vanhan ajan teräskypärä on nimittäin melkoisen painava, ja se alkaa tuntua luissa ja ytimissä ennen pitkää. Nykyään länsimaissa käytetään kevyempiä, mutta samalla rankaisua paremmin kestäviä komposiittikypäröitä.
Noh, minä sitten taisin jo lauantain puolella ruveta miettimään sellaista, että mitäs jos vaihtaisin Boonie-hatun ja pyöräilypipon hankalan yhdistelmän tähän sotilaspipoon. Yhdistelmähattu on sikälikin ikävä asia, että joutuu aina tarkistelemaan, että tulihan myös lierihattu laitettua päähän. Ja kun se on laitettu päähän, niin joutuu tarkistelemaan, että onhan se vielä päässä. Olen tavannut nimittää yhdistelmäpäähinettäni Ylä- ja Ala-Egyptin kaksoishatuksi muinaisegyptiläisten faaraoitten kruunuesikuvan mukaan.
Ja, oi, katso, maanantaina minä laitoin päähäni sotilaspipon. Ja se on tuntunut yllättävän mukavalta päässä. Ja samalla päähine on sopivan epätavallinen. Sellaista ei ole kovin monella Suomessa. Enää ei vanne (talvella) kiristä päätä!
Tänään tiistaina on täällä Vantaalla ensimmäinen päivä luultavimmin monta päivää kestävää lämpimämmän ilman kautta, joka luultavasti ehtii lopulta sulattaa lumen maasta kokonaan.
Välikauden vihapuhetakissani kulkee rinnan yli kaksi kangasmerkkiä, joista toisessa lukee SUPINETSI ja toisessa MILITIA SPARTACI. Jälkimmäinen ilmaisu on latinaa. "Netsi" tarkoittaa maahanmuuttokriittistä isänmaallista ihmistä. Ilmaisu on peräisin ilkeän ja pahanlaatuisen Hommaforum-keskustelupalstan edeltäjältä, joka oli pahan miehen, tohtori Vihan, hänen, josta hänen oppilaansa käyttävät nimitystä Mestari, Vieraskirjasta. Ko. henkilö on siis Jussi Halla-aho. Siellä oli kamalan monta vuotta sitten eräs keskustelijoista yrittänyt haukkua toista natsiksi, mutta A oli vaihtunut E:ksi. Ja niin oli uusi käsite syntynyt.
SPARTACI on suomeksi "Spartacuksen" eli kyseessä on genetiivimuoto sanasta SPARTACUS. Spartacus oli kolmannen roomalaisia vastaan nostetun orjakapinan, joka oli riehunut Apenniinien niemimaalla 73-71 eKr., johtajista tärkein. Arvostan häntä suuresti. Hän on kuin maallinen vastine Jeesukselle, joka ristiinnaulittiin noin sata vuotta hänen kuolemansa taistelussa jälkeen. Kolmas orjakapina oli myös vaarallisin kolmesta kapinasta roomalaisten kannalta, mutta ikävä kyllä orjat lopulta hävisivät sodan.
Osallistuin joitakin viikkoja sitten yhdistykseni 30-vuotisjuhliin. Siellä eräs vanha tuttu yritti lukea takkini em. kangasmerkkien tekstejä, mutta epäonnistui, koska reppuni hihnat peittivät ne osittain. Tajusin siinä samalla, että tuttuni oli nähnyt lukea vain sanat MILITIA ja NETSI. Mieleeni tuli, että ihmisille saattaa tulla näiden kahden sanan näkemistä vääriä mielleyhtymiä. Vaihdoin ne sitten takissa toisiinsa. Siitä pitäen, kun reppuni on ollut selässäni, ihmiset ovat nähneet sanat SPARTACI ja SUPI. Takkini ei enää nyt näytä aivan niin kauhean pelottavalta. Tosin harvat ihmiset varmaankaan rupeavat lukemaan takkini tekstejä, mutta varmuus aina paras.
Takissani on molempien olkapäitten alapuolella khakinruskeat merirosvomerkit, jotka minulle symboloivat vapaudenaatetta, ja vihamielisellä tavalla ilkeännäköiset Deus vult -kangasmerkit, jotka ovat muuten vain netsimäisiä, tai ainakin kiihkokristillisiä. "Deus vult" on latinaa ja merkitsee "Jumala tahtoo".
Keskellä torsoa näkyy khakinvihreä suojeluskuntamerkki. Kannatan suojeluskuntajärjestön uudelleenperustamista, koska se ei tosiasiassa ollut fasistinen järjestö, joten sitä ei olisi tarvinnut alun alkaenkaan lakkauttaa. Ja sama pätee Lotta Svärd -järjestöön. Lisäksi kannatan vielä Suomen ilmavoimien entisen tunnuksen palauttamista ilmavoimien käyttöön.
Kesällä olen "perinteisesti" käyttänyt viime vuosina mustaa tai haalistuneenmustaa Boonie-hattua. Talvella olen käyttänyt samaa hattua ja sen alla ohutta pyöräilypipoa, joka ohuudestaan huolimatta on yllättävän lämmin. Kuitenkin, koska Varusteleka ei myy ko. Boonie-hatusta isompipäisille tarkoitettua kokoa, hattu on talvella jonkin verran ahdas, koska sen alle pitää saada mahtumaan pipo.
Viime viikon lauantaina kämpilläni pidettiin jälleen kerran kulttuurielämätapahtuma. Se alkaa aina kahvituksella ja sen jälkeen nautitaan jonkin verran alkoholijuomia. Kulttuurielämätapahtumaksi minä kutsun sitä siksi, että jaan erään kollegani kanssa silloin joukon kalliita ja hirveän hyvälaatuisia oluita. Kun nauttii 4-7 olutta kahteen pekkaan puoliksi, niin ei tule niin humalaan kuin jos ne nauttisi yksin. Asiaan siis kuuluu se, että oluita maistellaan ja niitä arvostellaan. Ja höpötellään kavereiden kanssa. Joita siis on yleensä paikalla enemmän kuin yksi. Maksimissaan heitä on neljä.
Minulla on yksi toinenkin kollega.
Noh, ajattelin tällä kertaa kuitenkin laittaa tapahtuman ajaksi pitkästä aikaa päähäni toisen maailmansodan aikana käyttöön otetun yhdysvaltalaisen kypärän mallia M1. Tämä minun kappaleeni on alun perin ollut käytössä Tanskan väestönsuojeluvirastolla. Laitoin kypärän alle Varustelekasta myöhemmin ostamani pipon, joka on samaten toisen maailmansodan aikana käytetyn yhdysvaltalaisen sotilaspipomallin kopio. Siinä on hieman hassua kyllä jopa mahdottoman pieni lippa. Ja se on musta. Pistin pipon kypärän alle, jotta se toimisi hyvänä pehmusteena. Vanhan ajan teräskypärä on nimittäin melkoisen painava, ja se alkaa tuntua luissa ja ytimissä ennen pitkää. Nykyään länsimaissa käytetään kevyempiä, mutta samalla rankaisua paremmin kestäviä komposiittikypäröitä.
Noh, minä sitten taisin jo lauantain puolella ruveta miettimään sellaista, että mitäs jos vaihtaisin Boonie-hatun ja pyöräilypipon hankalan yhdistelmän tähän sotilaspipoon. Yhdistelmähattu on sikälikin ikävä asia, että joutuu aina tarkistelemaan, että tulihan myös lierihattu laitettua päähän. Ja kun se on laitettu päähän, niin joutuu tarkistelemaan, että onhan se vielä päässä. Olen tavannut nimittää yhdistelmäpäähinettäni Ylä- ja Ala-Egyptin kaksoishatuksi muinaisegyptiläisten faaraoitten kruunuesikuvan mukaan.
Ja, oi, katso, maanantaina minä laitoin päähäni sotilaspipon. Ja se on tuntunut yllättävän mukavalta päässä. Ja samalla päähine on sopivan epätavallinen. Sellaista ei ole kovin monella Suomessa. Enää ei vanne (talvella) kiristä päätä!
lauantai 12. marraskuuta 2016
Uni sotilasunivormujen värityksen suunnittelemisesta
Näin jokin aika sitten sellaista unta, että minun tehtäväkseni oli
annettu kokonaisen maan sotilasunivormujen suunnittelu ainakin sikäli, että sain
määrätä niiden värityksestä. Ensin ajattelin unessa, että joka
aselajille määrään erivärisen univormun. Mutta sitten älysin, että ehkä
ei sellainen sovi maastoon sulautumisen kanssa yhteen kovin hyvin, joten
päätin, että aselajit merkitään maastounivormuissa vain pienellä määrällä
väriä.
torstai 20. lokakuuta 2016
Uni siitä, että minusta oli tuleva Varustelekan toimitusjohtaja
Näin jokin aika sitten sellaista unta, että vanhempani eivät olleet kuolleet ja he omistivat Varustelekan, joka on armeijatyyppisiä vaatteita ja varusteita sekä retkeilytavaroita myyvä kauppa. Siinä oli sellainen jännä juoni, että vanhempani olivat aikeissa nimittää minut jossain vaiheessa liikkeen toimitusjohtajaksi. Unessa olin jonkin verran tyytyväinen siitä, että minulle oli nyt tiedossa loppuelämän ura, vaikka asia jännittikin enkä ollut itse ehdottoman varma vielä omista kyvyistäni.
lauantai 13. elokuuta 2016
Sain upean seinätaulun ylimääräisiä kangasmerkkejäni varten!
Yksi kaverini, joka on pätevyydessään kuin renessanssi-ihminen,
kyhäsi minulle maanmainion taulun, johon voin kiinnittää ylimääräiset
kangasmerkkini. Joita on melko paljon. Taulun yläosaan hän oli
kiinnittänyt metallilevyn, johon oli pyynnöstäni kaivertanut
latinankielisen tekstin SI VIS PACEM PARA BELLVM.
Suomeksi se tarkoittaa: Jos tahdot rauhaa, valmista sotaa. Sanonta on
luultavasti peräisin 300-luvulla jKr. eläneeltä roomalaiselta
sotilasteoreetikolta Flavius Vegetius Renatukselta.
Kaverini kiinnitti taulun kirjahyllyni olohuoneeseen päin olevaan päätyyn. Sen tieltä siirrettiin useita senttimetrejä vasemmalle vanha kunnon kopioni 1. vuosisadan jKr. roomalaisesta gladiuksesta so. miekasta.
Kiinnitin ylimääräiset kangasmerkkini tauluun. Lopputulos näyttää todella hyvältä. Ja miekka roikkuu huotrassaan taulun vieressä.
Listaanpa alle tiedot tauluun kiinnittämistäni kangasmerkeistä. Jos en ole asiasta muuta maininnut, niin kangasmerkit ovat sitten pohjaväriltään khakinvihreitä ja tekstin väri on musta. Olen ostanut nämä(kin) kaikki Varustelekasta:
Kaverini kiinnitti taulun kirjahyllyni olohuoneeseen päin olevaan päätyyn. Sen tieltä siirrettiin useita senttimetrejä vasemmalle vanha kunnon kopioni 1. vuosisadan jKr. roomalaisesta gladiuksesta so. miekasta.
Kiinnitin ylimääräiset kangasmerkkini tauluun. Lopputulos näyttää todella hyvältä. Ja miekka roikkuu huotrassaan taulun vieressä.
Listaanpa alle tiedot tauluun kiinnittämistäni kangasmerkeistä. Jos en ole asiasta muuta maininnut, niin kangasmerkit ovat sitten pohjaväriltään khakinvihreitä ja tekstin väri on musta. Olen ostanut nämä(kin) kaikki Varustelekasta:
- khakinvihreä Suomen lippu [2 kpl]
- Varustelekan virallinen kangasmerkki "Varusteleka Support Squad", jossa näkyy ulkokehällä olevan tekstin sisäpuolella henkilön naamatukkataulu, jonka naamalla kaasunaamari ja yläpäässä saksalaismallinen kypärä, ja värityksessä on khakinvihreää, ruskeaa, valkoista ja mustaa [2 kpl]
- "Armea de Jesus", teksti uuslatinaa [3 kpl]
- "supinetsi" [2 kpl]
- suurikokoisehkot merkit, joissa tekstinä "Roanoke" ja "neekeri", jotka oli ollut tarkoitus pitää samanaikaisesti takissa, koska ne äänteellisesti kuulostavat hieman samalta. Roanoke oli varhainen englantilainen siirtokunta Pohjois-Amerikan rannikolla. Sen yhteydet emämaahan katkesivat joksikin aikaa sattuneista syistä, ja kun seuraava laiva saapui paikalle, niin siirtokunta oli hylätty. Koskaan ei saatu selville, mitä siirtolaisille oli tapahtunut. Tapaus on ollut usein herätteenantajana yhdysvaltalaisessa populaarikulttuurissa [kumpaakin merkkiä 1 kpl]
- "Deus vult" -kangasmerkki, jossa ristiretkeläinen rynnäkkökiväärin kanssa. Khakinvihreä pohja, muuten vaaleahko [2 kpl]
- "Finalnd"-kaarimerkki [2 kpl]
- "Militia Spartaci", latinaa, suomeksi 'Spartacuksen asevoimat' tms. Koska arvostan suuresti Spartacusta ja hänen 73-71 eKr. Apenniinien niemimaalla riehunutta orjakapinaansa [2 kpl]
maanantai 25. huhtikuuta 2016
Paholaisenmustan välikauden vihapuhetakkini pieni päivitys
Voi sanoa, että paholaisenmusta välikauden vihapuhetakkini on nyt lopullisesti valmis. Jokin aika sitten postiluukusta olivat nimittäin vihdoinkin kolahtaneet Varustelekasta tilaamani velkrotarrakiinnitteiset kangasnimilaput.
Niissä lukee MILITIA SPARTACI. Teksti on latinaa. SPARTACI on suomeksi "Spartacuksen" ja MILITIA merkitsee sanakirjan mukaan asepalvelusta, sotaretkeä tai sotaväkeä.
Arvostan suuresti traakialaissyntyistä Spartacusta, joka oli tärkein vuosina 73-71 eKr. raivonneen kolmannen Rooman vastaisen orjakapinan johtajista, joten siksi tämä kangasmerkki. Se korvasi aikaisemman kangasmerkin, jossa oli lukenut jonkinlaiseksi uuslatinaksi ARMEA DE JESUS.
Olin yli puoli vuotta sitten kirjoittanut pitkähkön tekstin Spartacuksesta, jonka julkaisin sitten nettisivuillani.
Eräs tuntemani entinen poliittinen aktivisti oli lukaissut sen, ja lausunut sähköpostissaan sitten minulle: "Mistähän Suomelle löytyisi Spartacus, joka johtaisi meidät suomalaiset, omassa maassamme kohta orjan asemassa olevat, kapinaan harvainvaltaamme vastaan?"
Olen päättänyt, että vaihdan välikauden vihapuhetakkini kesätakkiin heti kun näyttää siltä, että vuorokauden korkein lämpötila on jossain määrin pysyvästi asettunut olemaan vähintään 10 astetta. Nyt näyttäisi vähän siltä, että ensi viikon maanantaina, tai ainakin joskus ensi viikolla, vaihdan. Uusi kangasmerkkini ei ole ikävä kyllä ehtinyt olla sitten takissani kiinni montaakaan viikkoa.
Eräs kaverini on luvannut tehdä minulle pienen "taulun", johon voin kiinnittää ne kangasmerkkini, jotka eivät sillä hetkellä ole kiinni takissani. Minulla on nimittäin runsaasti ylimääräisiä, tai "ylimääräisiä", kangasmerkkejä.
Niissä lukee MILITIA SPARTACI. Teksti on latinaa. SPARTACI on suomeksi "Spartacuksen" ja MILITIA merkitsee sanakirjan mukaan asepalvelusta, sotaretkeä tai sotaväkeä.
Arvostan suuresti traakialaissyntyistä Spartacusta, joka oli tärkein vuosina 73-71 eKr. raivonneen kolmannen Rooman vastaisen orjakapinan johtajista, joten siksi tämä kangasmerkki. Se korvasi aikaisemman kangasmerkin, jossa oli lukenut jonkinlaiseksi uuslatinaksi ARMEA DE JESUS.
Olin yli puoli vuotta sitten kirjoittanut pitkähkön tekstin Spartacuksesta, jonka julkaisin sitten nettisivuillani.
Eräs tuntemani entinen poliittinen aktivisti oli lukaissut sen, ja lausunut sähköpostissaan sitten minulle: "Mistähän Suomelle löytyisi Spartacus, joka johtaisi meidät suomalaiset, omassa maassamme kohta orjan asemassa olevat, kapinaan harvainvaltaamme vastaan?"
Olen päättänyt, että vaihdan välikauden vihapuhetakkini kesätakkiin heti kun näyttää siltä, että vuorokauden korkein lämpötila on jossain määrin pysyvästi asettunut olemaan vähintään 10 astetta. Nyt näyttäisi vähän siltä, että ensi viikon maanantaina, tai ainakin joskus ensi viikolla, vaihdan. Uusi kangasmerkkini ei ole ikävä kyllä ehtinyt olla sitten takissani kiinni montaakaan viikkoa.
Eräs kaverini on luvannut tehdä minulle pienen "taulun", johon voin kiinnittää ne kangasmerkkini, jotka eivät sillä hetkellä ole kiinni takissani. Minulla on nimittäin runsaasti ylimääräisiä, tai "ylimääräisiä", kangasmerkkejä.
maanantai 11. tammikuuta 2016
Lisää pahaa mustaa Varustelekasta
Kävin tänään kahden tutun kanssa Varustelekassa ostoksilla. Varusteleka on armeijatyyppisiä ja retkeilyasusteita ja -varusteita myyvä liike.
Koska musta Boonie-lierihattuni on ilmeisesti auringon vaikutuksesta päässyt vuosien varrella päällipuolelta haalistumaan, ostin uuden samanlaisen. Jatkossa käytän talvisin (toistaiseksi) haalistumatonta, ja kesäisin haalistunutta, koska kesällä lähes kaiken vaatetukseni ei tarvitse olla minusta mustaa.
Ostin myöskin mustan repun. Olin aikaisemmin vuosien ajan käyttänyt minulle sopivankokoista vihreähköä reppua, joka oli ilmeisen hyvälaatuinen. Joku oli kuitenkin ennen joulua onnistunut tökkäämään siihen kunnon reiän ilmeisesti kuumalla silitysraudalla. Otin sitten käyttöön varareppuni, joka on väritykseltään tummansininen. Se osoittautui kuitenkin jonkin verran liian pieneksi jokaviikkoiseen käyttöön. Niinpä, kun yksi hyvä kaverini halusi nyt lähteä kanssani käymään Varustelekassa, niin oli sisäinen pakko ostaa sieltä uusi reppukin. Niin, ja on kiva, että se on musta.
Ostin vielä kolme rasiallista kopiota toisen maailmansodan aikaisesta kofeiinilla terästetystä saksalaisesta sotilassuklaasta. Maailmansodan jälkeinen maitosuklaaversio taas oli lopussa. Tarjoan näitä vierailleni, joita käy luonani ennen kaikkea lauantaisin, ja joskus napsin niitä itsekin. Suklaat sijaitsevat litteähköissä pyöreissä peltirasioissa, jotka ovat minusta kivoja.
Ja oli pakko ostaa myöskin yksi Rekolan Tervahauta -portteri ja yksi Bryggeri stout. Edellistä en ole ennen maistanut.
PS [eli tässä tapauksessa vähemmän tärkeätä höpötystä]:
Koska musta Boonie-lierihattuni on ilmeisesti auringon vaikutuksesta päässyt vuosien varrella päällipuolelta haalistumaan, ostin uuden samanlaisen. Jatkossa käytän talvisin (toistaiseksi) haalistumatonta, ja kesäisin haalistunutta, koska kesällä lähes kaiken vaatetukseni ei tarvitse olla minusta mustaa.
Ostin myöskin mustan repun. Olin aikaisemmin vuosien ajan käyttänyt minulle sopivankokoista vihreähköä reppua, joka oli ilmeisen hyvälaatuinen. Joku oli kuitenkin ennen joulua onnistunut tökkäämään siihen kunnon reiän ilmeisesti kuumalla silitysraudalla. Otin sitten käyttöön varareppuni, joka on väritykseltään tummansininen. Se osoittautui kuitenkin jonkin verran liian pieneksi jokaviikkoiseen käyttöön. Niinpä, kun yksi hyvä kaverini halusi nyt lähteä kanssani käymään Varustelekassa, niin oli sisäinen pakko ostaa sieltä uusi reppukin. Niin, ja on kiva, että se on musta.
Ostin vielä kolme rasiallista kopiota toisen maailmansodan aikaisesta kofeiinilla terästetystä saksalaisesta sotilassuklaasta. Maailmansodan jälkeinen maitosuklaaversio taas oli lopussa. Tarjoan näitä vierailleni, joita käy luonani ennen kaikkea lauantaisin, ja joskus napsin niitä itsekin. Suklaat sijaitsevat litteähköissä pyöreissä peltirasioissa, jotka ovat minusta kivoja.
Ja oli pakko ostaa myöskin yksi Rekolan Tervahauta -portteri ja yksi Bryggeri stout. Edellistä en ole ennen maistanut.
PS [eli tässä tapauksessa vähemmän tärkeätä höpötystä]:
Perjantaina olin saanut Varustelekalta asiakassähköpostin, jossa kerrottiin, että nyt heillä loppuu kantasiakkuusleimajärjestelmä. En ole enää kantasika!
Posti sisälsi linkin Varustelekan sivuille, jossa perustellaan muutosta sillä, että alennusta käyttävien ja käyttämättömien ostokäyttäytyminen ei heillä juurikaan eroa toisistaan.
Uudistus on kannaltani myönteinen juttu. Minua ei ole hirveästi napannut mikään kanta-asiakkuusjärjestelmä missään eikä milloinkaan.
Minusta tuli aikoinaan kantasika, koska halusin rekisteröityä asiakkaaksi, jotta olisi helpompaa tilata netitse sieltä tavaroita, ettei tarvitse joka kerta kirjoittaa lomakkeeseen samoja tietoja. Kantasiakkuus tuli siinä sivussa. Rekisteröityneet asiakkaat Varusteleka oli laskenut kantasioiksi.
Mutta on tämä silti erään aikakauden loppu, koska Varusteleka on minun elämässäni tärkeä asia. Ja sama latinaksi: finis aetatis est.
...Jatkan Varustelekassa asiointia yhä uudemmin voimin vakaasti voittoomme uskoen ja luottaen.
keskiviikko 23. joulukuuta 2015
On joulun aika, ja ratsuväen aina ajoissa tuleminen
Tänään pidin yhdistyksessäni levyraadin. Soitin ainoastaan suomenkielisiä joululauluja, koska on sentään joulu. Osallistujia oli tavallista vähemmän, ainoastaan viisi, mutta toisaalta soitin kaksi kappaletta tavanomaista enemmän, eli yhdeksän. Porukka piti valitsemistani joululauluista. Pisteitä ropisi kovasti.
Väkeä oli paikalla vähän, mutta laitoin levyraadin jälkeen toimipisteen aukiolon loppuajaksi soimaan hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella laajan sikermän joululauluja eri kielillä: lähinnä englanniksi, mutta myös italiaksi, espanjaksi ja suomeksi. Voi olla, että jokin oli latinankielinenkin.
Kun tein lähtöä kotiini, huusin eteisestä jäljelläoleville: "Buon natale!" Kokkimme huusi vastaukseksi "buenos dias", ja eteisessä pukeutumassa ollut kävijä kysyi, oliko se "buonanotte". Minä vastasin, että oli. Kun lähdin ovesta, karjuin vielä "buonanotte".
Maanantaina taas olin käynyt yhdistykseni porukoitten kanssa Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Vantaan Hämeenkylän seurakunnan diakoniatyön jouluaterialla. Ruokaan sisältyi kaikkea mitä ihminen jouluna tarvitsee, ja se oli hyvää. Ennen ruokailua laulettiin kaksi joululaulua, mutta sitä häiritsi naapuripöydässä kovaan ääneen puhuva kusipää. Toisen kappaleen aikana taas minun pöydässäni istunut mies häiritsi meitä puhumalla puhelimeensa.
Kun saavuin tänään kotiini, niin ulko-oveni takana minua odotti kaksi Varustelekan kirjekuorta, jotka sisälsivät uudet kankaiset tarranimilaput mustaan vihapuhetakkiini. Olin ostanut takin loppukeväästä Varustelekasta, joka on armeijatyyppisiä ja retkeilyasusteita ja -varusteita myyvä liike. Olin aikaisemmin ostanut nimilaput, joista toisessa lukee ROANOKE ja toisessa NEEKERI. Kuitenkin, käyttämällä silkkaa järkeäni tulin lopulta siihen tulokseen, että teksti "neekeri" rinnan nimilapussa voi aiheuttaa ihmisissä halua kysellä, että miksi minä näin olen tehnyt. Teksti "Roanoke" ei luultavasti voi herättää pahennusta kenessäkään, mutta päätin korvata senkin. Jos joku ei tiedä, mikä Roanoke on, niin se oli varhainen englantilainen siirtokunta Pohjois-Amerikassa. Sattuneista syistä sen yhteydet emämaahan olivat joksikin aikaa katkenneet, ja kun seuraava laiva saapui paikan päälle, niin siirtokunta osoittautui autioksi. Koskaan ei saatu selville, mitä Roanoken asukkaille oli tapahtunut.
Ja "neekeri" ei ole haukkumasana, jos se on minusta kiinni. "Nekru" sen sijaan on.
Uusissa nimilapuissani toisessa lukee SUPINETSI ja toisessa ARMEA DE JESUS. Jälkimmäinen voi myös herättää inhoa ja kauhua, mutta ei niin paljoa kuin NEEKERI voi herättää suurta vihastusta. Toisessa nimilapussa oleva ilmaisu "netsi" merkitsee samaa kuin nuiva eli maahanmuuttokriittinen. Käsite "netsi" sai aikoinaan alkunsa siten, että poliittista (vuonna 2008 perustettua) Hommaforum-keskustelupalstaa edeltäneessä pahan miehen Jussi Halla-ahon (linkin takainen sisältö on vuodelta 2012) Vieraskirjassa oli eräs henkilö halunnut haukkua toista natsiksi mutta olikin tullut haukkuneeksi netsiksi. Näin oli syntynyt uusi sanan suomen kieleen.
Joka tapauksessa nyt olen saanut takkini merkkipaikat lopullisesti täyteen (takistani olen kertonut aikaisemmin täällä). Nimilappujen toimittaja on ilmeisesti vaihtunut yhdysvaltalaisesta suomalaiseksi, ja ne ovat nyt aikaisempaa kapeampia. Nyt niiden toimitusajaksi oli luvattu 2-5 viikkoa. Olin tilannut nimilaput 19. marraskuuta, ja olin oikeastaan ehtinyt jo luopua toivosta, että ne saapuisivat ennen joulua, mutta niin se vain kävi! Tästä tulee mieleeni vanha sanonta, että ratsuväki tulee aina ajoissa. Lainaan myös ulkomaankielistä fraasia: This is the best Christmas present ever!!
Väkeä oli paikalla vähän, mutta laitoin levyraadin jälkeen toimipisteen aukiolon loppuajaksi soimaan hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella laajan sikermän joululauluja eri kielillä: lähinnä englanniksi, mutta myös italiaksi, espanjaksi ja suomeksi. Voi olla, että jokin oli latinankielinenkin.
Kun tein lähtöä kotiini, huusin eteisestä jäljelläoleville: "Buon natale!" Kokkimme huusi vastaukseksi "buenos dias", ja eteisessä pukeutumassa ollut kävijä kysyi, oliko se "buonanotte". Minä vastasin, että oli. Kun lähdin ovesta, karjuin vielä "buonanotte".
Maanantaina taas olin käynyt yhdistykseni porukoitten kanssa Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Vantaan Hämeenkylän seurakunnan diakoniatyön jouluaterialla. Ruokaan sisältyi kaikkea mitä ihminen jouluna tarvitsee, ja se oli hyvää. Ennen ruokailua laulettiin kaksi joululaulua, mutta sitä häiritsi naapuripöydässä kovaan ääneen puhuva kusipää. Toisen kappaleen aikana taas minun pöydässäni istunut mies häiritsi meitä puhumalla puhelimeensa.
Kun saavuin tänään kotiini, niin ulko-oveni takana minua odotti kaksi Varustelekan kirjekuorta, jotka sisälsivät uudet kankaiset tarranimilaput mustaan vihapuhetakkiini. Olin ostanut takin loppukeväästä Varustelekasta, joka on armeijatyyppisiä ja retkeilyasusteita ja -varusteita myyvä liike. Olin aikaisemmin ostanut nimilaput, joista toisessa lukee ROANOKE ja toisessa NEEKERI. Kuitenkin, käyttämällä silkkaa järkeäni tulin lopulta siihen tulokseen, että teksti "neekeri" rinnan nimilapussa voi aiheuttaa ihmisissä halua kysellä, että miksi minä näin olen tehnyt. Teksti "Roanoke" ei luultavasti voi herättää pahennusta kenessäkään, mutta päätin korvata senkin. Jos joku ei tiedä, mikä Roanoke on, niin se oli varhainen englantilainen siirtokunta Pohjois-Amerikassa. Sattuneista syistä sen yhteydet emämaahan olivat joksikin aikaa katkenneet, ja kun seuraava laiva saapui paikan päälle, niin siirtokunta osoittautui autioksi. Koskaan ei saatu selville, mitä Roanoken asukkaille oli tapahtunut.
Ja "neekeri" ei ole haukkumasana, jos se on minusta kiinni. "Nekru" sen sijaan on.
Uusissa nimilapuissani toisessa lukee SUPINETSI ja toisessa ARMEA DE JESUS. Jälkimmäinen voi myös herättää inhoa ja kauhua, mutta ei niin paljoa kuin NEEKERI voi herättää suurta vihastusta. Toisessa nimilapussa oleva ilmaisu "netsi" merkitsee samaa kuin nuiva eli maahanmuuttokriittinen. Käsite "netsi" sai aikoinaan alkunsa siten, että poliittista (vuonna 2008 perustettua) Hommaforum-keskustelupalstaa edeltäneessä pahan miehen Jussi Halla-ahon (linkin takainen sisältö on vuodelta 2012) Vieraskirjassa oli eräs henkilö halunnut haukkua toista natsiksi mutta olikin tullut haukkuneeksi netsiksi. Näin oli syntynyt uusi sanan suomen kieleen.
Joka tapauksessa nyt olen saanut takkini merkkipaikat lopullisesti täyteen (takistani olen kertonut aikaisemmin täällä). Nimilappujen toimittaja on ilmeisesti vaihtunut yhdysvaltalaisesta suomalaiseksi, ja ne ovat nyt aikaisempaa kapeampia. Nyt niiden toimitusajaksi oli luvattu 2-5 viikkoa. Olin tilannut nimilaput 19. marraskuuta, ja olin oikeastaan ehtinyt jo luopua toivosta, että ne saapuisivat ennen joulua, mutta niin se vain kävi! Tästä tulee mieleeni vanha sanonta, että ratsuväki tulee aina ajoissa. Lainaan myös ulkomaankielistä fraasia: This is the best Christmas present ever!!
maanantai 30. marraskuuta 2015
Pelottava, musta välikauden takkini
Tämä on Talvisodan alkamisen vuosipäivän virallinen blogimerkintäni.
Lisäksi Jeesus tietää, mitä tarvitsen. Minulla on nyt se kaikki.
Taidan lisäksi olla sitä mieltä, että ylistän Varustelekaa symbaalein ja helistimin. Kyseessä on armeijatyyppisiä ja retkeilyasusteita ja -varusteita myyvä liike, josta ostan nykyään merkittävän osan vaatteistani. Ja suklaasta.
Olen Varustelekan kantasika, jos en virallisesti niin ainakin käytännössä (en pidä alennusmerkintöjen keräämisestä).
Keväällä olin ostanut sieltä mustan välikauden takin, joka sisälsi runsaasti pinta-alaa tarrapintakiinnitteisille kangasmerkeille. Pikku hiljaa rupesin sitten keräämään takkiin sopivia merkkejä. En ole aikaisemmin harrastanut kangasmerkkejä.
Kesällä liikkeestä loppuivat mustapohjaiset eli perinteisenväriset Calico Jack -merirosvomerkit. Toisenvärisiä eli vihreän ja ruskean khakin värisiä oli edelleen jäljellä. Kyselin Varustelekasta useaan otteeseen puuttuvan merkin saapumista takaisin myyntiartikkeleiden joukkoon. Lopulta kävi ilmi, ettei kenelläkään ole asiasta tietoa. Tässä asiassa on erityisen outoa se, että kyseinen kangasmerkki on Varustelekan omaa brändiä Särmää. Mutta huomasin interwebbiä selaillessa, että joillakin muillakin kaupoilla on ollut lopussa sama merkki.
Lopulta päätin tilata kyseisen merkin tilalle kaksi khakinvihreäpohjaista kaarimerkkiä, joissa lukee FINALND ja tyytyä toistaiseksi niihin.
Minulla oli hankittuna myöskin kaksi Varustelekan omaa merkkiä, joissa on kypäräpäisen ukon pää, jonka naamalla on kaasunaamari. Merkissä lukee liikkeen nimi ja "support squad". Kypärä on saksalaismallinen, mutta on Suomen Puolustusvoimatkin käyttänyt samanlaisia. Minulla oli kaksi nimilappua, joista yhdessä luki NEEKERI ja toisessa ROANOKE. Jos joku ei tiedä, mikä Roanoke on, niin se oli varhainen englantilainen siirtokunta Pohjois-Amerikassa. Sattuneista syistä sen yhteydet emämaahan olivat joksikin aikaa katkenneet. Kun seuraava laiva saapui paikan päälle, niin siirtokunta osoittautui autioksi. Koskaan ei saatu selville, mitä Roanoken asukkaille oli tapahtunut. Ja "neekeri" ei ole haukkumasana. "Nekru" on. Minulla oli myös khakinvihreäpohjainen suojeluskuntamerkki. Jos joku ei tiedä, mikä Suojeluskunta on, niin kyseessä olivat alun perin valkoiset kaartit, joista Suomen laillinen hallitus teki kansalaissodan aikana Suomen armeijan. Kansalaissodan jälkeen Suojeluskuntajärjestö toimi kansalaisten maanpuolustuskykyä ylläpitävänä kansalliskaartina. Aluksi kansalaissodassa hävinneitten punaisten puolella olleet suhtautuivat siihen luonnollisesti jonkin verran vihamielisesti. Mutta Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen marraskuun viimeisenä päivänä 1939 Suojeluskuntien antaman harjoituksen ja koulutuksen arvo tuli testattua. Sotiemme jälkiselvittelyissä fasistinen diktatuuri Neuvostoliitto painosti Suomen kieltämään Suojeluskuntajärjestön "fasistisena", vaikka Neuvostoliiton oma yhteiskuntajärjestelmä muistutti varsin paljon kansallissosialistisen Saksan yhteiskuntajärjestelmää. Ja Neuvostoliitossa tai sen edeltäjävaltiossa Neuvosto-Venäjällä oli keksittykin tuhoamisleirit, mitä oppia sen kaksonen natsi-Saksa imi myöhemmin itseensä. Tosin jälkimmäinen ei ollut varsinaisesti siihen aikaan fasistinen, vaan Italia oli, mutta kun Neuvostoliitto ei halunnut painottaa Saksankin olevan sosialistinen, niin siksi se keksi nimittää Saksaa fasistiseksi.
Ja sitä paitsi Neuvostoliitto itse ei ollut neuvostojen maa, vaikka maan nimessä sellaista väitettiin. Vuoden 1918 merkitykselliset työläis- ja sotilasneuvostot alistettiin jo Leninin aikana (k. 1924 kuppaan) työläisten oikeuksien vastaisen valtion toimesta alisteisiksi puoluevaltion apparaatille.
Mutta se politiikasta.
Minulla oli myös khakinvihreän väriset Suomen lippu -merkit.
Kun lopulta minulla oli tarpeeksi kangasmerkkejä, minä rupesin kiinnittämään niitä takkiin. Mutta kun yritin sulkea takin vetoketjua, se ei onnistunut. En myöhemminkään onnistunut siinä. Eikä eräs tuttunikaan. Vetoketju oli omituinen versio, jossa oli kaksi vedintä. Otin sitten sähköpostitse yhteyttä Varustelekaan ja kysyin, mitä tehdä asian kanssa. Minulle vastattiin, että minun kannattaisi tulla takin kanssa paikan päälle ja sitten joko vetoketju vaihdettaisiin taikka takki vaihdettaisiin toiseen.
19. marraskuuta eräs hyvä kaverini heitti minut sitten autolla käymään Helsingin Konalassa Varustelekan liikkeessä. Siellä naispuolinen myyjätär tuosta noin vain sai vedettyä vetoketjun kiinni. Yritin seuraavaksi itse. Minä onnistuin yhdellä yrittämällä ilman mitään vaikeuksia. Ja kun olin löytänyt liikkeestä kaverini, niin yritin taas uudestaan. Nyt vaikeuksia tuli. Yritin ja yritin. Jonkin ajan päästä vetoketju meni lopulta sulki. Päättelin kuitenkin, että periaatteessa vetoketju on mahdollista saada kiinni, kunhan sen tekee täsmälleen oikealla tavalla. Lähdimme menemään liikkeestä.
Menin kaverini kanssa yhdessä tutussa paikassa käymään seuraavaksi. Kun sieltä lähdimme jossain vaiheessa, niin onnistuin ilman eri tuskia saamaan vetoketjun taas kiinni. Vetoketju vaatii jonkin verran kommandon otteita, mutta enköhän ole alkanut tulla toimeen sen kanssa vihdoin. Kikka näyttää olevan siinä, että joutuu vetämään takin alaosaa vetoketjun kohdalta suoraksi.
Oikeanväristen Calico Jack -merkkien puutteessa olin myös lopulta tilannut Varustelekasta täysikokoisen merirosvolipun. Ripustin sen verhotankoon. Se ei näy ulos. (Julkaisin kuvan siitä riippumassa verhotangossa sosiaalisen median yhteisöpalvelussa Diasporassa, oi, katso, täältä.)
Olin kuitenkin lopulta päättänyt, että FINALND-kaarimerkit eivät ole tarpeeksi makeita, ja niinpä tilasin khakinruskeapohjaiset Calico Jack -merkit korvaamaan ne. Lopulta en myöskään jaksanut ruveta käyttämään Suomen lippuja kauluksessa. Kaulus olisi pitänyt pitää koko ajan pystyssä, jos olisi halunnut merkkien näkyvän. Calico Jack -merkit tulivat olkapäitten alapuolelle ja niitten alle puolestaan Varustelekan omat merkit. Rinnuksiin tulivat nimilaput ja keskelle etupuolta suojeluskuntamerkki.
Kun välikauden takkiani kerran käytin, niin mieleeni tuli, että voin joutua ennen pitkää selittelemään ihmisille NEEKERI-merkkiä. Koska en halua tulla liikaa häirityksi, niin päätin ollessani Salilla käymässä tilata uudet nimilaput, joista toisessa lukisi SUPINETSI ja toisessa ARMEA DE JESUS. Jälkimmäinen on interlinguaa ja edellisessä sanassa oleva ilmaisu "netsi" merkitsee samaa kuin nuiva eli maahanmuuttokriittinen. Itse tunnen useita ulkomaalaisia, ja he ovat ihan kivoja. Paskoja ulkomaalaisia en viitsisi tunteakaan. Käsite "netsi" sai aikoinaan alkunsa siten, että poliittista (vuonna 2008 perustettua) Hommaforum-keskustelupalstaa edeltäneessä pahan miehen Jussi Halla-ahon (linkin takainen sisältö on vuodelta 2012) Vieraskirjassa oli eräs henkilö halunnut haukkua toista natsiksi mutta oli tullut haukkuneeksi netsiksi. Näin oli syntynyt uusi sanan suomen kieleen.
Jos ja kun mustapohjainen Calico Jack -merkki saapuu taas valikoimiin, niin saatan tilata niitä kaksi. En voi sanoa tilaavani täydellä varmuudella, sillä eräs kunnioittamani henkilö antoi ymmärtää jokin aika sitten puhuessamme aiheesta, että hänestä ruskean khakin väriset versiot antavat ilmettä takilleni.
Mutta jo viikko sitten jouduin siirtymään ilmenneen ilman viileyden välikauden takistani talvitakkiin, jossa ei ole ollenkaan tarrapintakiinnityspinta-alaa. Joten ei niillä "oikean" värisillä Calico Jack -merkeillä ole kauheasti kiirettä enää.
...Omistan nykyisin myöskin AK-47 Kalašnikov -rynnäkkökiväärin ammuksesta tehdyn pullonavaajan. Sitä ei tulla käyttämään ikinä suomalaisia vastaan, vaan suomalaisten puolesta...
Ja kuten laulussa sanotaan:
Lisäksi Jeesus tietää, mitä tarvitsen. Minulla on nyt se kaikki.
Taidan lisäksi olla sitä mieltä, että ylistän Varustelekaa symbaalein ja helistimin. Kyseessä on armeijatyyppisiä ja retkeilyasusteita ja -varusteita myyvä liike, josta ostan nykyään merkittävän osan vaatteistani. Ja suklaasta.
Olen Varustelekan kantasika, jos en virallisesti niin ainakin käytännössä (en pidä alennusmerkintöjen keräämisestä).
Keväällä olin ostanut sieltä mustan välikauden takin, joka sisälsi runsaasti pinta-alaa tarrapintakiinnitteisille kangasmerkeille. Pikku hiljaa rupesin sitten keräämään takkiin sopivia merkkejä. En ole aikaisemmin harrastanut kangasmerkkejä.
Kesällä liikkeestä loppuivat mustapohjaiset eli perinteisenväriset Calico Jack -merirosvomerkit. Toisenvärisiä eli vihreän ja ruskean khakin värisiä oli edelleen jäljellä. Kyselin Varustelekasta useaan otteeseen puuttuvan merkin saapumista takaisin myyntiartikkeleiden joukkoon. Lopulta kävi ilmi, ettei kenelläkään ole asiasta tietoa. Tässä asiassa on erityisen outoa se, että kyseinen kangasmerkki on Varustelekan omaa brändiä Särmää. Mutta huomasin interwebbiä selaillessa, että joillakin muillakin kaupoilla on ollut lopussa sama merkki.
Lopulta päätin tilata kyseisen merkin tilalle kaksi khakinvihreäpohjaista kaarimerkkiä, joissa lukee FINALND ja tyytyä toistaiseksi niihin.
Minulla oli hankittuna myöskin kaksi Varustelekan omaa merkkiä, joissa on kypäräpäisen ukon pää, jonka naamalla on kaasunaamari. Merkissä lukee liikkeen nimi ja "support squad". Kypärä on saksalaismallinen, mutta on Suomen Puolustusvoimatkin käyttänyt samanlaisia. Minulla oli kaksi nimilappua, joista yhdessä luki NEEKERI ja toisessa ROANOKE. Jos joku ei tiedä, mikä Roanoke on, niin se oli varhainen englantilainen siirtokunta Pohjois-Amerikassa. Sattuneista syistä sen yhteydet emämaahan olivat joksikin aikaa katkenneet. Kun seuraava laiva saapui paikan päälle, niin siirtokunta osoittautui autioksi. Koskaan ei saatu selville, mitä Roanoken asukkaille oli tapahtunut. Ja "neekeri" ei ole haukkumasana. "Nekru" on. Minulla oli myös khakinvihreäpohjainen suojeluskuntamerkki. Jos joku ei tiedä, mikä Suojeluskunta on, niin kyseessä olivat alun perin valkoiset kaartit, joista Suomen laillinen hallitus teki kansalaissodan aikana Suomen armeijan. Kansalaissodan jälkeen Suojeluskuntajärjestö toimi kansalaisten maanpuolustuskykyä ylläpitävänä kansalliskaartina. Aluksi kansalaissodassa hävinneitten punaisten puolella olleet suhtautuivat siihen luonnollisesti jonkin verran vihamielisesti. Mutta Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen marraskuun viimeisenä päivänä 1939 Suojeluskuntien antaman harjoituksen ja koulutuksen arvo tuli testattua. Sotiemme jälkiselvittelyissä fasistinen diktatuuri Neuvostoliitto painosti Suomen kieltämään Suojeluskuntajärjestön "fasistisena", vaikka Neuvostoliiton oma yhteiskuntajärjestelmä muistutti varsin paljon kansallissosialistisen Saksan yhteiskuntajärjestelmää. Ja Neuvostoliitossa tai sen edeltäjävaltiossa Neuvosto-Venäjällä oli keksittykin tuhoamisleirit, mitä oppia sen kaksonen natsi-Saksa imi myöhemmin itseensä. Tosin jälkimmäinen ei ollut varsinaisesti siihen aikaan fasistinen, vaan Italia oli, mutta kun Neuvostoliitto ei halunnut painottaa Saksankin olevan sosialistinen, niin siksi se keksi nimittää Saksaa fasistiseksi.
Ja sitä paitsi Neuvostoliitto itse ei ollut neuvostojen maa, vaikka maan nimessä sellaista väitettiin. Vuoden 1918 merkitykselliset työläis- ja sotilasneuvostot alistettiin jo Leninin aikana (k. 1924 kuppaan) työläisten oikeuksien vastaisen valtion toimesta alisteisiksi puoluevaltion apparaatille.
Mutta se politiikasta.
Minulla oli myös khakinvihreän väriset Suomen lippu -merkit.
Kun lopulta minulla oli tarpeeksi kangasmerkkejä, minä rupesin kiinnittämään niitä takkiin. Mutta kun yritin sulkea takin vetoketjua, se ei onnistunut. En myöhemminkään onnistunut siinä. Eikä eräs tuttunikaan. Vetoketju oli omituinen versio, jossa oli kaksi vedintä. Otin sitten sähköpostitse yhteyttä Varustelekaan ja kysyin, mitä tehdä asian kanssa. Minulle vastattiin, että minun kannattaisi tulla takin kanssa paikan päälle ja sitten joko vetoketju vaihdettaisiin taikka takki vaihdettaisiin toiseen.
19. marraskuuta eräs hyvä kaverini heitti minut sitten autolla käymään Helsingin Konalassa Varustelekan liikkeessä. Siellä naispuolinen myyjätär tuosta noin vain sai vedettyä vetoketjun kiinni. Yritin seuraavaksi itse. Minä onnistuin yhdellä yrittämällä ilman mitään vaikeuksia. Ja kun olin löytänyt liikkeestä kaverini, niin yritin taas uudestaan. Nyt vaikeuksia tuli. Yritin ja yritin. Jonkin ajan päästä vetoketju meni lopulta sulki. Päättelin kuitenkin, että periaatteessa vetoketju on mahdollista saada kiinni, kunhan sen tekee täsmälleen oikealla tavalla. Lähdimme menemään liikkeestä.
Menin kaverini kanssa yhdessä tutussa paikassa käymään seuraavaksi. Kun sieltä lähdimme jossain vaiheessa, niin onnistuin ilman eri tuskia saamaan vetoketjun taas kiinni. Vetoketju vaatii jonkin verran kommandon otteita, mutta enköhän ole alkanut tulla toimeen sen kanssa vihdoin. Kikka näyttää olevan siinä, että joutuu vetämään takin alaosaa vetoketjun kohdalta suoraksi.
Oikeanväristen Calico Jack -merkkien puutteessa olin myös lopulta tilannut Varustelekasta täysikokoisen merirosvolipun. Ripustin sen verhotankoon. Se ei näy ulos. (Julkaisin kuvan siitä riippumassa verhotangossa sosiaalisen median yhteisöpalvelussa Diasporassa, oi, katso, täältä.)
Olin kuitenkin lopulta päättänyt, että FINALND-kaarimerkit eivät ole tarpeeksi makeita, ja niinpä tilasin khakinruskeapohjaiset Calico Jack -merkit korvaamaan ne. Lopulta en myöskään jaksanut ruveta käyttämään Suomen lippuja kauluksessa. Kaulus olisi pitänyt pitää koko ajan pystyssä, jos olisi halunnut merkkien näkyvän. Calico Jack -merkit tulivat olkapäitten alapuolelle ja niitten alle puolestaan Varustelekan omat merkit. Rinnuksiin tulivat nimilaput ja keskelle etupuolta suojeluskuntamerkki.
Kun välikauden takkiani kerran käytin, niin mieleeni tuli, että voin joutua ennen pitkää selittelemään ihmisille NEEKERI-merkkiä. Koska en halua tulla liikaa häirityksi, niin päätin ollessani Salilla käymässä tilata uudet nimilaput, joista toisessa lukisi SUPINETSI ja toisessa ARMEA DE JESUS. Jälkimmäinen on interlinguaa ja edellisessä sanassa oleva ilmaisu "netsi" merkitsee samaa kuin nuiva eli maahanmuuttokriittinen. Itse tunnen useita ulkomaalaisia, ja he ovat ihan kivoja. Paskoja ulkomaalaisia en viitsisi tunteakaan. Käsite "netsi" sai aikoinaan alkunsa siten, että poliittista (vuonna 2008 perustettua) Hommaforum-keskustelupalstaa edeltäneessä pahan miehen Jussi Halla-ahon (linkin takainen sisältö on vuodelta 2012) Vieraskirjassa oli eräs henkilö halunnut haukkua toista natsiksi mutta oli tullut haukkuneeksi netsiksi. Näin oli syntynyt uusi sanan suomen kieleen.
Jos ja kun mustapohjainen Calico Jack -merkki saapuu taas valikoimiin, niin saatan tilata niitä kaksi. En voi sanoa tilaavani täydellä varmuudella, sillä eräs kunnioittamani henkilö antoi ymmärtää jokin aika sitten puhuessamme aiheesta, että hänestä ruskean khakin väriset versiot antavat ilmettä takilleni.
Mutta jo viikko sitten jouduin siirtymään ilmenneen ilman viileyden välikauden takistani talvitakkiin, jossa ei ole ollenkaan tarrapintakiinnityspinta-alaa. Joten ei niillä "oikean" värisillä Calico Jack -merkeillä ole kauheasti kiirettä enää.
...Omistan nykyisin myöskin AK-47 Kalašnikov -rynnäkkökiväärin ammuksesta tehdyn pullonavaajan. Sitä ei tulla käyttämään ikinä suomalaisia vastaan, vaan suomalaisten puolesta...
Ja kuten laulussa sanotaan:
I got it all
And I'm standing tall
underneath these blue Alberta skies
maanantai 19. lokakuuta 2015
Varustelekan toimitusjohtaja Lindholm on avautunut alkoholin myynnistä ja Alkon toiminnasta
Uusi Suomi tietää kertoa, että Varustelekan toimitusjohtaja Valtteri Lindholm on avautunut Facebookissa alkoholin myynnistä ja Alkon toiminnasta. Varusteleka on armeijatyyppisiä ja retkeilyasusteita ja -varusteita myyvä liike.
Varusteleka on alkanut myydä pienpanimoiden keskiolutta ja haluaa nyt laajentaa suomalaisten oluiden valikoimansa 50 merkkiin. Lisäksi yhtiö haluaisi myydä olutta netissä siten, että tuotteet toimitettaisiin asiakkaille Matkahuollon kautta.
Itse olen maistanut Varustelekan oluista Miehistö Pilsneriä, Sissi Alea ja Upseeri IPA:ta. Ne olivat minun hienostuneen makuaistini mukaan kuitenkin melko geneerisiä, eli tehty perinteiseen suomalaiseen makuun. Kun nyt katsoin Varustelekan sivuja, niin valikoimiin on sittemmin tullut kuusi olutta lisää. Niistä kiinnitti huomioni Tumma MaMu dark ale -olut. Varustelekan olutta koskevalla sivulla on myös vaatturin ja tv-ohjelmien tekijän Arman Alizadin kuva ja lainaus tältä: "Ootko koskaan miettiny miltä mä maistun? Nostamalla Tumman MaMun huulille, saat sen selville!" Ehkä maistan, vaikka nuo kolme aikaisempaa olivatkin olleet pettymys. Toki asiaan on pienessä määrin vaikuttanut sekin, että useimmiten olen tavannut nauttia olueni IV-vahvuisina. Kuten asiallista on, niin Varustelekan oluet löytyvät liikkeen sivuilta osiosta Ruokailu ja nesteytys. Se kuulostaakin järkevältä.
Tämä Lindholm on siis pohtinut sellaistakin, että Varusteleka rupeaisi myymään olutta netissä siten, että tuotteet toimitettaisiin asiakkaille Matkahuollon kautta. Mies toteaa, että kun noutopisteessä kuitenkin on keskioluen myyntiluvat, ja täysi-ikäisyys tarkastetaan paketin vastaanottajalta, ei oluen nettimyynti kerrassaan voi olla laitonta.
Lindholm kritisoi Alkoa palvelun kehnoudesta, suomalaisen olutkulttuurin tylyttämisestä ja suomalaisten ajamisesta ulkomaisten nettikauppojen asiakkaiksi. Lindholmin mukaan Varustelekan tarkoitus ei ole saattaa kansalaisia useammin humalaan.
"Me sen sijaan ollaan tarjoamassa mahdollisuus arvostaa olutta, ja nimenomaan suomalaista olutta, laatutuotteena, jonka pointtina ei ole vetää pää täyteen, vaan jonka tarkoitus on tutustua erikoiseen ja mielenkiintoiseen makumaailmaan."
Jotkut kaipaavat edelleen viinejä ruokakauppoihin. Itse pitäisin parempana sellaista, että keskiolutta vahvemmat oluet saataisiin ruokakauppoihin. Sellainen tukisi paremmin suomalaista työtä ja osaamista. Ja tämä ei olisi rasismia ulkomaalaisia kohtaan. Kyllähän italialaisetkin saavat perustaa panimoita ja saisivat sitten tuoda kaikenlaisia oluita Suomeen.
Valtteri Lindholm olisi itse valmis hyväksymään viinitkin ruokakauppoihin.
PS:
Itse pidän kuitenkin pahana sitä, että kuuluessani Varustelekan sadan parhaan ilmaisen mainostajan joukkoon joudun kokemaan sen, että perinteisen väristä mustavalkoista Calico Jack -tyyppistä merirosvokangasmerkkiä velcro-taustalla ei ole viimeksi kuluneina kolmena kuukautena kuulunut liikkeen varastoihin, ja kolme kertaa olen ehtinyt jo kyselläkin siitä. Varustelekasta ostamani musta välikauden takki kaipaisi loputkin siihen haluamistani merkeistä, jotta kehtaisin mennä se päällä ulos ja saada lähimmäisiltä informaatiota siitä, onko takki kovinkin groteskin oloinen ulkonäöltään vai ei.
Saksalaisen sotilassuklaan kopiot ovat loppuneet, joten joutunen joka tapauksessa lähiviikkoina pistäytymään Varustelekassa. Siitä onkin jo aikaa. Voin kysellä paikan päällä uudestaan kangasmerkeistä.
Tämä puute kangasmerkeissä on kovin ikävää, kun hankin suuren osan vaatteistani nykyään Varustelekasta.
Varusteleka on alkanut myydä pienpanimoiden keskiolutta ja haluaa nyt laajentaa suomalaisten oluiden valikoimansa 50 merkkiin. Lisäksi yhtiö haluaisi myydä olutta netissä siten, että tuotteet toimitettaisiin asiakkaille Matkahuollon kautta.
Itse olen maistanut Varustelekan oluista Miehistö Pilsneriä, Sissi Alea ja Upseeri IPA:ta. Ne olivat minun hienostuneen makuaistini mukaan kuitenkin melko geneerisiä, eli tehty perinteiseen suomalaiseen makuun. Kun nyt katsoin Varustelekan sivuja, niin valikoimiin on sittemmin tullut kuusi olutta lisää. Niistä kiinnitti huomioni Tumma MaMu dark ale -olut. Varustelekan olutta koskevalla sivulla on myös vaatturin ja tv-ohjelmien tekijän Arman Alizadin kuva ja lainaus tältä: "Ootko koskaan miettiny miltä mä maistun? Nostamalla Tumman MaMun huulille, saat sen selville!" Ehkä maistan, vaikka nuo kolme aikaisempaa olivatkin olleet pettymys. Toki asiaan on pienessä määrin vaikuttanut sekin, että useimmiten olen tavannut nauttia olueni IV-vahvuisina. Kuten asiallista on, niin Varustelekan oluet löytyvät liikkeen sivuilta osiosta Ruokailu ja nesteytys. Se kuulostaakin järkevältä.
Tämä Lindholm on siis pohtinut sellaistakin, että Varusteleka rupeaisi myymään olutta netissä siten, että tuotteet toimitettaisiin asiakkaille Matkahuollon kautta. Mies toteaa, että kun noutopisteessä kuitenkin on keskioluen myyntiluvat, ja täysi-ikäisyys tarkastetaan paketin vastaanottajalta, ei oluen nettimyynti kerrassaan voi olla laitonta.
Lindholm kritisoi Alkoa palvelun kehnoudesta, suomalaisen olutkulttuurin tylyttämisestä ja suomalaisten ajamisesta ulkomaisten nettikauppojen asiakkaiksi. Lindholmin mukaan Varustelekan tarkoitus ei ole saattaa kansalaisia useammin humalaan.
"Me sen sijaan ollaan tarjoamassa mahdollisuus arvostaa olutta, ja nimenomaan suomalaista olutta, laatutuotteena, jonka pointtina ei ole vetää pää täyteen, vaan jonka tarkoitus on tutustua erikoiseen ja mielenkiintoiseen makumaailmaan."
Jotkut kaipaavat edelleen viinejä ruokakauppoihin. Itse pitäisin parempana sellaista, että keskiolutta vahvemmat oluet saataisiin ruokakauppoihin. Sellainen tukisi paremmin suomalaista työtä ja osaamista. Ja tämä ei olisi rasismia ulkomaalaisia kohtaan. Kyllähän italialaisetkin saavat perustaa panimoita ja saisivat sitten tuoda kaikenlaisia oluita Suomeen.
Valtteri Lindholm olisi itse valmis hyväksymään viinitkin ruokakauppoihin.
PS:
Itse pidän kuitenkin pahana sitä, että kuuluessani Varustelekan sadan parhaan ilmaisen mainostajan joukkoon joudun kokemaan sen, että perinteisen väristä mustavalkoista Calico Jack -tyyppistä merirosvokangasmerkkiä velcro-taustalla ei ole viimeksi kuluneina kolmena kuukautena kuulunut liikkeen varastoihin, ja kolme kertaa olen ehtinyt jo kyselläkin siitä. Varustelekasta ostamani musta välikauden takki kaipaisi loputkin siihen haluamistani merkeistä, jotta kehtaisin mennä se päällä ulos ja saada lähimmäisiltä informaatiota siitä, onko takki kovinkin groteskin oloinen ulkonäöltään vai ei.
Saksalaisen sotilassuklaan kopiot ovat loppuneet, joten joutunen joka tapauksessa lähiviikkoina pistäytymään Varustelekassa. Siitä onkin jo aikaa. Voin kysellä paikan päällä uudestaan kangasmerkeistä.
Tämä puute kangasmerkeissä on kovin ikävää, kun hankin suuren osan vaatteistani nykyään Varustelekasta.
perjantai 14. elokuuta 2015
Uudet paholaisenmustat shortsit
Kävin tiistaina Varustelekassa kaverin kanssa. Ostin shortsit, paholaisenmustat shortsit, koska olen suuntaamassa kesätamineita vähemmän sotaisaan suuntaan. Mutta mustat ne ovat. Mustat. Shortseissa on luonnollisesti reisitaskut. Niissä on vetoketju-, nappi- ja nepparisepalus. Nappia en aio käyttää ollenkaan. Laitoin ne illalla varmuuden vuoksi pesuun.
Olin jo pari kuukautta sitten tai jotain ollut aikeissa ostaa tällaiset shortsit, mutta silloin en ollut löytänyt sopivaa kokoa.
Musta lierihattuni ei ole enää niin kovin musta, paitsi lierin alapuolelta. Aurinko on kauhduttanut. Luultavasti lähivuosina ostan uuden hatun. Jouduin torstaina erään lehden toimituskunnan ryhmäkuvaan se päässäni. Olo tuntui kiikkerältä istuessani Lammaslammen laiturin kaiteella kuvaa otettaessa. Hyvä etten kellahtanut veteen.
Muuten vakaa aikeeni on vähentää ostamisia Varustelekasta. En sen vuoksi, että olisin alkanut pitää sitä missään määrin huonona kauppana, vaan siksi, että olen aina välillä ostellut sieltä myös sellaista, mitä en olisi välttämättä edes tarvinnut. Varusteleka on nk. oma shoppailupaikkani Myyrmäen ja Lähderannan Alkojen ohella.
Tämä blogimerkintä ei sisällä mitään kovin äärioikeistolaista.
Olin jo pari kuukautta sitten tai jotain ollut aikeissa ostaa tällaiset shortsit, mutta silloin en ollut löytänyt sopivaa kokoa.
Musta lierihattuni ei ole enää niin kovin musta, paitsi lierin alapuolelta. Aurinko on kauhduttanut. Luultavasti lähivuosina ostan uuden hatun. Jouduin torstaina erään lehden toimituskunnan ryhmäkuvaan se päässäni. Olo tuntui kiikkerältä istuessani Lammaslammen laiturin kaiteella kuvaa otettaessa. Hyvä etten kellahtanut veteen.
Muuten vakaa aikeeni on vähentää ostamisia Varustelekasta. En sen vuoksi, että olisin alkanut pitää sitä missään määrin huonona kauppana, vaan siksi, että olen aina välillä ostellut sieltä myös sellaista, mitä en olisi välttämättä edes tarvinnut. Varusteleka on nk. oma shoppailupaikkani Myyrmäen ja Lähderannan Alkojen ohella.
Tämä blogimerkintä ei sisällä mitään kovin äärioikeistolaista.
torstai 13. elokuuta 2015
Olen puutarhatontunkuvatus
Otsikosta huolimatta en puhu tässä blogimerkinnässä Osmo Soininvaarasta. Luultavasti en ole edes sukua hänelle, tai ainakaan tietääkseni. Tarkoitukseni oli kertoa, että viime sunnuntaina kävi kaksi tuttua naista luonani nauttimassa olutta ja syömässä sipsejä. Ja lopulta oli vieraillani kotiinlähdön aika. Lähdin saattamaan toista vieraistani bussille. Minulla oli muuten varsin aggressiivinen vaatetus päällä, mutta jalkaani olin laittanut puutarhajalkineet. Vieraani mielestä näytin melko hauskalta.
Päivää aikaisemmin kotonani oli ollut tapahtuma, jota kutsun kulttuurielämätilaisuudeksi. Sen alettua pidin George Orwellin dystopiasta "Vuonna 1984" tutun "kahden minuutin vihan". Oma versioni siitä oli sellainen, että hakkasin painavahkolla jordanialaisen tikarin muotoisella pullonavaajallani edellistä tietokoneeni kiintolevyä. Jonkin verran myöhemmin eräs vieraistani lainasi minulle kätköstään suurikokoisen jakoavaimen, jonka toisella päällä hakkasin kiintolevyä lisää. Täyttä kahta minuuttia en kuitenkaan jaksanut hakata yhteensä, kun on sen verran heikko kunto.
"Naulatkaa syntinne ristille", on apostoli Paavali lausunut. Olen nyt ajatellut, että voisin tuon kiintolevyni naulata seinään.
Päivää aikaisemmin kotonani oli ollut tapahtuma, jota kutsun kulttuurielämätilaisuudeksi. Sen alettua pidin George Orwellin dystopiasta "Vuonna 1984" tutun "kahden minuutin vihan". Oma versioni siitä oli sellainen, että hakkasin painavahkolla jordanialaisen tikarin muotoisella pullonavaajallani edellistä tietokoneeni kiintolevyä. Jonkin verran myöhemmin eräs vieraistani lainasi minulle kätköstään suurikokoisen jakoavaimen, jonka toisella päällä hakkasin kiintolevyä lisää. Täyttä kahta minuuttia en kuitenkaan jaksanut hakata yhteensä, kun on sen verran heikko kunto.
"Naulatkaa syntinne ristille", on apostoli Paavali lausunut. Olen nyt ajatellut, että voisin tuon kiintolevyni naulata seinään.
keskiviikko 15. heinäkuuta 2015
Varustelekasta lisää paholaisen mustaa
Kävin parin tutun kanssa eilen Varustelekassa. Ostin sieltä mustan välikauden takin, joka on kokoa ei-kannata-lihoa. Sekä molempaa lajia Varustelekan ylimääräisellä kofeiinilla terästettyä suklaata, joista toinen on siis tummaa ja kopiota toisen maailmansodan aikaisesta saksalaisesta sotilassuklaasta, ja toinen maitosuklaata. Ja ihan tutustumisen vuoksi ostin myös kaikkia kolmea lajia Varustelekan oluita, jotka ovat Sissi Ale, Upseeri IPA ja Miehistö Pilsner.
Olisin halunnut ostaa itselleni myös nepparisepaluksiset mustat reisitaskuhousut, mutta valitettavasti kuuluin tällä kertaa väliinputoajaryhmään, sillä juuri minun kokoani olevat shortsit tätä lajia olivat lopussa. Pitääpä ostaa toisella kertaa.
En ole onnellinen pelkästään silloin kun sataa, vaan myös käytyäni Varustelekassa. Huomasin sen tänään.
Musta on uusi musta. Ainakin minulle. Olen päättänyt, että siirryn tämän kesän jonkin verran maastokuosisesta asustevalikoimasta mustempaan. Alan siis käyttää kesälläkin mustia housuja, jatkossa.
Musta nk. Boonie-hattuni on jonkin verran kauhtunut, mutta annan sen kauhtua lisää. Kunhan siitä näkee, että se on periaatteessa ostettu joskus mustan värisenä.
Viimeistään kesän jälkeen Eva Biaudet'n ei tarvitse enää olla potentiaalinen kauhistuksesta autossaan tööttäilijä, jos sattuu näkemään minut liikennevaloissa. Vaikka toki mustat asusteetkin voivat tuoda mieleen Hugo Bossin suunnittelemat SS-univormut...
Olisin halunnut ostaa itselleni myös nepparisepaluksiset mustat reisitaskuhousut, mutta valitettavasti kuuluin tällä kertaa väliinputoajaryhmään, sillä juuri minun kokoani olevat shortsit tätä lajia olivat lopussa. Pitääpä ostaa toisella kertaa.
En ole onnellinen pelkästään silloin kun sataa, vaan myös käytyäni Varustelekassa. Huomasin sen tänään.
Musta on uusi musta. Ainakin minulle. Olen päättänyt, että siirryn tämän kesän jonkin verran maastokuosisesta asustevalikoimasta mustempaan. Alan siis käyttää kesälläkin mustia housuja, jatkossa.
Musta nk. Boonie-hattuni on jonkin verran kauhtunut, mutta annan sen kauhtua lisää. Kunhan siitä näkee, että se on periaatteessa ostettu joskus mustan värisenä.
Viimeistään kesän jälkeen Eva Biaudet'n ei tarvitse enää olla potentiaalinen kauhistuksesta autossaan tööttäilijä, jos sattuu näkemään minut liikennevaloissa. Vaikka toki mustat asusteetkin voivat tuoda mieleen Hugo Bossin suunnittelemat SS-univormut...
tiistai 21. huhtikuuta 2015
Ah, auvoa ja onnea armeijatavaraliikkeessä
Viime viikon keskiviikkona kävin parin tutun kuoman kanssa Varustelekassa. Tarkoitukseni oli ostaa jonkinlainen kevyempi takki korvaamaan oranssinväristä välikaudentakkiani, jonka hihojen päät olivat tummuneet liian pahasti.
Ja voi sitä täydellistä onnea, minkä koin kierrellessäni paikan ihmeitten seassa.
Ostin saksalaisen (viittaan siis Saksan liittotasavaltaan) kevyen pitkähihaisen kauluspaidan, joka oli varustettu vetoketjulla ja neppareilla. Minä en usko nappeihin. Lisäksi siihen kuului minun mielestäni tyylikkään näköinen maastoväritys. Minähän en tavallisesti viitsi hankkia vaatteita, jotka ovat liian sotaisan näköisiä, mutta kun minä pidin riittävän paljon tämän vaatteen tyylistä, niin ostin sen. Paidan kangas on jonkin verran paksumpaa kuin tavallisissa kevyissä kauluspaidoissa. Joku voisi nimittää tätä kevyeksi takiksikin. Joka tapauksessa se oli kauhean halpa. Vasemmassa hihassa olkapään luona sijaitsee pieni Saksan liittotasavallan lippu.
Myöskin ensimmäisen kerran elämässäni nyt Varustelekassa kokeilin pitää käsissäni aitoa Suomi-konepistoolia. Luonnollisesti kyseinen ase oli deaktivoitu, eli en heilunut kaupassa kuolettavan aseen kanssa. Ihmettelin, miten kammottavan painava kapistus Suomi-konepistooli on.
Olisin todennäköisesti myös ostanut takin, jossa on samankaltainen maastokuvio kuin tietyssä Yhdysvaltain armeijalla käytössä olleessa mallissa. Eli maastokuvio koostuu pienistä neliöistä. Itse asiassa sellainen maastoväritys tapaa aiheuttaa minun aivoilleni oikosulun, mutta olen ajatellut, että jos sellainen takki on päälläni eikä edessäni, niin selviän vähemmällä. Maastokuviointi on mallia "universaali" eli se toimii yhtä hyvin tai yhtä huonosti kaikissa maisemissa. Tämä takki olisi ollut ilmeisesti sopivampi myös kylmemmille keleille, mutta onneksi en löytänyt sitä mistään enkä viitsinyt kysyä, onko heillä sitä kenties varastossa tällä hetkellä. Säästin toistaiseksi rahani. Mutta minusta tuntuu, että jos käyn toisen kerran lähiaikoina Varustelekassa, tulen ostamaan sen, jos sitä on paikalla. Huolimatta siitä, että siinä on maastokuvio. Tai sitten en. En tiedä.
Ostin myös kaksi rasiallista kopiota toisen maailmansodan aikaisesta saksalaisesta tummasta sotilassuklaasta. Ja kaksi rasiallista sen nykyaikaisempaa versiota, joka on maitosuklaata. Olen kerran aikaisemminkin ostanut näitä. Molemmissa on sen verran lisättyä kofeiinia (kaakaopapu ei sisällä luontaisesti kauheasti kofeiinia), että se herättää kuolleetkin.
Pidän muuten tuosta ostamastani pitkähihaisesta kauluspaidastani oikein kovasti. Toistaiseksi en ole kyllä uskaltanut vielä pitää sitä ylläni ulkoillessani, koska pelkään hiukan kylmyyttä. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että laitan sen päälleni torstaina.
Ja voi sitä täydellistä onnea, minkä koin kierrellessäni paikan ihmeitten seassa.
Ostin saksalaisen (viittaan siis Saksan liittotasavaltaan) kevyen pitkähihaisen kauluspaidan, joka oli varustettu vetoketjulla ja neppareilla. Minä en usko nappeihin. Lisäksi siihen kuului minun mielestäni tyylikkään näköinen maastoväritys. Minähän en tavallisesti viitsi hankkia vaatteita, jotka ovat liian sotaisan näköisiä, mutta kun minä pidin riittävän paljon tämän vaatteen tyylistä, niin ostin sen. Paidan kangas on jonkin verran paksumpaa kuin tavallisissa kevyissä kauluspaidoissa. Joku voisi nimittää tätä kevyeksi takiksikin. Joka tapauksessa se oli kauhean halpa. Vasemmassa hihassa olkapään luona sijaitsee pieni Saksan liittotasavallan lippu.
Myöskin ensimmäisen kerran elämässäni nyt Varustelekassa kokeilin pitää käsissäni aitoa Suomi-konepistoolia. Luonnollisesti kyseinen ase oli deaktivoitu, eli en heilunut kaupassa kuolettavan aseen kanssa. Ihmettelin, miten kammottavan painava kapistus Suomi-konepistooli on.
Olisin todennäköisesti myös ostanut takin, jossa on samankaltainen maastokuvio kuin tietyssä Yhdysvaltain armeijalla käytössä olleessa mallissa. Eli maastokuvio koostuu pienistä neliöistä. Itse asiassa sellainen maastoväritys tapaa aiheuttaa minun aivoilleni oikosulun, mutta olen ajatellut, että jos sellainen takki on päälläni eikä edessäni, niin selviän vähemmällä. Maastokuviointi on mallia "universaali" eli se toimii yhtä hyvin tai yhtä huonosti kaikissa maisemissa. Tämä takki olisi ollut ilmeisesti sopivampi myös kylmemmille keleille, mutta onneksi en löytänyt sitä mistään enkä viitsinyt kysyä, onko heillä sitä kenties varastossa tällä hetkellä. Säästin toistaiseksi rahani. Mutta minusta tuntuu, että jos käyn toisen kerran lähiaikoina Varustelekassa, tulen ostamaan sen, jos sitä on paikalla. Huolimatta siitä, että siinä on maastokuvio. Tai sitten en. En tiedä.
Ostin myös kaksi rasiallista kopiota toisen maailmansodan aikaisesta saksalaisesta tummasta sotilassuklaasta. Ja kaksi rasiallista sen nykyaikaisempaa versiota, joka on maitosuklaata. Olen kerran aikaisemminkin ostanut näitä. Molemmissa on sen verran lisättyä kofeiinia (kaakaopapu ei sisällä luontaisesti kauheasti kofeiinia), että se herättää kuolleetkin.
Pidän muuten tuosta ostamastani pitkähihaisesta kauluspaidastani oikein kovasti. Toistaiseksi en ole kyllä uskaltanut vielä pitää sitä ylläni ulkoillessani, koska pelkään hiukan kylmyyttä. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että laitan sen päälleni torstaina.
perjantai 23. tammikuuta 2015
Oli pakko ostaa uudet kengät vaikka en ole muotiguru
Keskiviikkona menin kerholta lähdettyäni bussilla Myyrmäkeen. Tapasin siellä hyvän tuttuni S:n Alkon myymälän edessä, kuten olimme aikaisemmin sopineet. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut Alkoon menossa, vaikka monta kertaa olen sellaisessa käynytkin. Olin pyytänyt S:n maku- ja järkituomariksi kenkäostoksille.
Käyttämäni arkikengät olivat ruvenneet käytettävyyden kannalta jonkin verran haasteellisiksi, joten ostosreissulle menossa oli selkeää tolkkua.
Riensimme ensin Kookenkään. Ihmettelen, miksi se on nykyään tuon niminen eikä enää K-kenkä. Ehkä nimi on muutettu siksi, että se muistutti liikaa K-kauppaa. Toiseksi ehkä siksi, että nyt logokylttiin saatiin kätevästi kaksi kujertavanväristä O-kirjainta.
Ostin kahdet kengät, yhdet talvi- ja yhdet kesäkengät. Maksoivat yhteensä kyllä melkoisesti, mutta olivat sentään kohtuullisen reilussa alennuksessa. Ostamani talvikengät olivat Gore-Texillä ja nauhojen lisäksi vetoketjulla varustettuja.
Ei tarvinnut etsiä enää.
Seuraavaksi kävimme Siti-marketissa, josta kumpikin osti itselleen muonatarpeita.
Sen jälkeen S kävi R-kioskilla, minkä jälkeen tallustelimme ravintola Toppariin. Se on ollut jo hyvän aikaa irlantilainen pubi. S kysyikin baarimikolta, että mitä irlantilaisia oluita heillä on. Vastaus oli, että Kilkennyä ja Guinnessiä. Irlannissa kuulemma jokainen pubi mainostaa myyvänsä Guinnessiä, joten olimme oikealla värähtelytasolla. Päätin siksi olla kyselemättä oluista itse enempää. Olin sitä paitsi varma, ettei valikoima olisi lähellekään Salin tasoa (minulle ei makseta mitään Salin hehkuttamisesta, aivan oikeasti). Otimme siis molemmat Guinnessin. Jostain syystä S halusi maksaa molemmat. Suostuin, vaikka S on nainen.
Astelimme sitten nurkkapöytään, joka näytti olevan vapaa. Baarimikko toi pian oluemme pöytään. Keskustelimme olutta nauttiessamme henkeviä. Mainitsin taas kerran elämässäni, että typpipatruunan käyttö vaahtokukan muodostamiseksi on vastoin omia olutpuhtaussäädöksiäni. Silti tämä Guinness Draught on ihan kelpo olut mielestäni. En vihaa sitä yhtä suuressa määrin kuin Yleä ja Hesaria, joten siksi suostuin nauttimaan sitä.
Pöytämme vieressä sijaitsi biljardipöytä, jossa pari heppua alkoi pelata. Välillä kuului sitten kovaakin pallojen pauketta. Loosimme aivan vieressä, minun selkäni takana, sijaitsi biljardikeppien varastointipaikka. Siinä käytiin aina vähän väliä.
Jossain vaiheessa pöytäämme tuotiin ilmoitusjuttu, jossa ilmaistiin pöydän tulevan olemaan varattu viidenkymmenen minuutin päästä. Olimme onneksi aikeissa lähteä menemään jo ennen sitä.
Emme tilanneet toista kierrosta oluita.
Ollessamme tekemässä lähtöä S kysyi minulta, kannattaisiko minun kenties hankkia joskus yksi ainoa hattureuhka korvaamaan talvella käyttämääni Ylä-ja Ala-Egyptin kaksoishattua. Vastasin, että ei.
S lähti menemään omalle bussipysäkilleen ja minä omalleni.
Oma bussini tuli aivan heti. Oli mukava matkustaa ihan pienessä pörinässä. Kotitaloon päästyäni mieleeni juolahti, että vielä rennompi olo olisi, jos olisimme ottaneet toisellekin jalalle.
Sain vasta myöhemmin tietää, että samaan aikaan meidän kanssamme oli Myyrmannissa käymässä myös eräs yhteinen tuttu. Mutta emme olleet tienneet toistemme aikomuksista käydä Myyrmäessä, joten emme tulleet tavanneeksi, kun emme törmänneetkään.
Nyt torstaina tulin jo jonkin verran testanneeksi uusia talvikenkiäni. Ne tuntuivat jalassa mainioilta. Taidan pitää niitä nyt perjantainakin.
Käyttämäni arkikengät olivat ruvenneet käytettävyyden kannalta jonkin verran haasteellisiksi, joten ostosreissulle menossa oli selkeää tolkkua.
Riensimme ensin Kookenkään. Ihmettelen, miksi se on nykyään tuon niminen eikä enää K-kenkä. Ehkä nimi on muutettu siksi, että se muistutti liikaa K-kauppaa. Toiseksi ehkä siksi, että nyt logokylttiin saatiin kätevästi kaksi kujertavanväristä O-kirjainta.
Ostin kahdet kengät, yhdet talvi- ja yhdet kesäkengät. Maksoivat yhteensä kyllä melkoisesti, mutta olivat sentään kohtuullisen reilussa alennuksessa. Ostamani talvikengät olivat Gore-Texillä ja nauhojen lisäksi vetoketjulla varustettuja.
Ei tarvinnut etsiä enää.
Seuraavaksi kävimme Siti-marketissa, josta kumpikin osti itselleen muonatarpeita.
Sen jälkeen S kävi R-kioskilla, minkä jälkeen tallustelimme ravintola Toppariin. Se on ollut jo hyvän aikaa irlantilainen pubi. S kysyikin baarimikolta, että mitä irlantilaisia oluita heillä on. Vastaus oli, että Kilkennyä ja Guinnessiä. Irlannissa kuulemma jokainen pubi mainostaa myyvänsä Guinnessiä, joten olimme oikealla värähtelytasolla. Päätin siksi olla kyselemättä oluista itse enempää. Olin sitä paitsi varma, ettei valikoima olisi lähellekään Salin tasoa (minulle ei makseta mitään Salin hehkuttamisesta, aivan oikeasti). Otimme siis molemmat Guinnessin. Jostain syystä S halusi maksaa molemmat. Suostuin, vaikka S on nainen.
Astelimme sitten nurkkapöytään, joka näytti olevan vapaa. Baarimikko toi pian oluemme pöytään. Keskustelimme olutta nauttiessamme henkeviä. Mainitsin taas kerran elämässäni, että typpipatruunan käyttö vaahtokukan muodostamiseksi on vastoin omia olutpuhtaussäädöksiäni. Silti tämä Guinness Draught on ihan kelpo olut mielestäni. En vihaa sitä yhtä suuressa määrin kuin Yleä ja Hesaria, joten siksi suostuin nauttimaan sitä.
Pöytämme vieressä sijaitsi biljardipöytä, jossa pari heppua alkoi pelata. Välillä kuului sitten kovaakin pallojen pauketta. Loosimme aivan vieressä, minun selkäni takana, sijaitsi biljardikeppien varastointipaikka. Siinä käytiin aina vähän väliä.
Jossain vaiheessa pöytäämme tuotiin ilmoitusjuttu, jossa ilmaistiin pöydän tulevan olemaan varattu viidenkymmenen minuutin päästä. Olimme onneksi aikeissa lähteä menemään jo ennen sitä.
Emme tilanneet toista kierrosta oluita.
Ollessamme tekemässä lähtöä S kysyi minulta, kannattaisiko minun kenties hankkia joskus yksi ainoa hattureuhka korvaamaan talvella käyttämääni Ylä-ja Ala-Egyptin kaksoishattua. Vastasin, että ei.
S lähti menemään omalle bussipysäkilleen ja minä omalleni.
Oma bussini tuli aivan heti. Oli mukava matkustaa ihan pienessä pörinässä. Kotitaloon päästyäni mieleeni juolahti, että vielä rennompi olo olisi, jos olisimme ottaneet toisellekin jalalle.
Sain vasta myöhemmin tietää, että samaan aikaan meidän kanssamme oli Myyrmannissa käymässä myös eräs yhteinen tuttu. Mutta emme olleet tienneet toistemme aikomuksista käydä Myyrmäessä, joten emme tulleet tavanneeksi, kun emme törmänneetkään.
Nyt torstaina tulin jo jonkin verran testanneeksi uusia talvikenkiäni. Ne tuntuivat jalassa mainioilta. Taidan pitää niitä nyt perjantainakin.
lauantai 18. lokakuuta 2014
Faaraomainen oloko
Aivan kuten Egyptin faaraolla oli päässään kaksi kruunua, Ylä- ja Ala-Egyptin kruunut, niin minulla on talvisaikaan päässäni kaksi hattua, ohut pyöräilypipo ja sen päällä musta nk. Boonie-hattu. Pyöräilypipo pitää huolta korvienkin suojaamisesta, ja tyylin varmistaa Boonie-hattu.
Katsoin pakkaskauden alkamisen olevan siinä määrin jo käsillä, että päätin suojata päätäni. Boonie-hattu on pyöräilypipon päällä jonkin verran kireä kyllä, mutta siitä ei ole ollut olemassa isompaa versiota myynnissä.
Katsoin pakkaskauden alkamisen olevan siinä määrin jo käsillä, että päätin suojata päätäni. Boonie-hattu on pyöräilypipon päällä jonkin verran kireä kyllä, mutta siitä ei ole ollut olemassa isompaa versiota myynnissä.
tiistai 7. lokakuuta 2014
Aloitin mustan kauden
Otsikko ei viittaa vihapuheharrastukseeni vaan siihen, että olen päättänyt vaihtaa tyyliäni vaatetuksen suhteen.
Minulla ei ole pukeutumisessani ollut kauhean selkeää linjaa. Viime vuosina olen kyllä päätynyt käyttämään arkihousuinani aina reisitaskuhousuja ihan vain sen vuoksi, että niissä on tarpeeksi taskuja (niihin pitää saada jotenkin mahdutettua avainnippu, lompakko, kännykkä, matkakortti, kampa ja nenäliina, ja takataskuja en viitsi käyttää, koska ne ovat alttiita varkauden yrityksille, ja sitä paitsi liika tavara niissä heikentää istumismukavuutta). Ja joitakin vuosia sitten ryhdyin pitämään talvikauden ohella myös kesäisin kuten myös välikausilla päähinettä. Nimittäin lierihattua. Alun perin rupesin siihen kesämökillä asustavien paarmojen takia. Aluksi kyseessä oli nk. Kanada-hattu (Oh no the RCMP, is not the life for me, kuten laulussa sanotaan), mutta myöhemmin siirryin käyttämään yksinomaan nk. Boonie-hattua, joka on sotilaiden käyttämä lierihattu, vaikkakin ulkonäöltään jonkin verran epäsotilaallinen. Tai niin ainakin jotkut sanovat. Hatun lieri on nimittäin kovin epämuotoinen. Eräs tuttu muuten oli juuri sen takia luullut aikoinaan, että olin itse kyhännyt hattuni. Mutta lierin epämuotoisuudesta pääsee pitkälle eroon sitomalla leukahihnan hatun päälle, jolloin lieri nousee reunoilta ylöspäin. Tosin niin tehtyään voi jonain tuulisena päivänä menettää hattunsa.
Boonie-hattutyyliin siirryttyäni käytin aluksi mustaa hattua. Välillä olin yrittänyt käyttää kesäkuumalla vaaleahkoa maastovärityksellistä hattua, mutta kyseinen ostamani yksilö oli osoittautunut jättimäiseen päähäni hieman liian pieneksi, joten siirryin takaisin mustaan hattuun. Aivan viime aikoina olen käyttänyt vasta ostamaani uutta vaaleahkoa maastovärityksellistä hattua, joka on täysin sopivan kokoinen, koska se on suurimpaa saatavilla olevaa kokoa.
Mutta minä tulin erään nätin tytön lausunnosta huolimatta lopulta siihen tulokseen, että varsinkin T-paitakeleillä minun ulkoinen habitukseni on jonkin verran liian aggressiivisenoloinen. Kun jalassani pidin maastovärityksellisiä, vaikkakin hyvin tummia (nk. Dark Camo) shortseja. Ja päässäni maastovärityksellistä hattua. Ja käyttämäni T-paita on yleensä isänmaallinen tai sotaisa tai muuten ainakin epäpasifistinen tai epäilyttävä.
Yksi näistä käyttämistäni paidoista on sininen, ja sen etupuolella näkyvät kuvassa kaksi suomalaista hävittäjä-ässää, Ilmari "Illu" Juutilainen ja Hans "Hasse" Wind sekä heidän käyttämänsä hävittäjäkoneet, jotka ovat Messerschmitt Bf 109 ja Brewster F2A "Buffalo". Minulla on myös toinen hävittäjälentokonepaita, joka on epämääräisellä tavalla valkoinen, ja siinä näkyvät kuvassa kolme sotiemme ajan tärkeää hävittäjälentokonetta, Fokker D.XXI, Brewster ja Messerschmitt 109. Lentokoneissa näkyy luonnollisesti Suomen ilmavoimien silloinen tunnus, jolla ei ole mitään tekemistä natsien kanssa, vittu.
Syy näiden hävittäjälentokonepaitojen käyttöön on siinä, että ensinnäkin isäni oli lentokonemekaanikko, ja toiseksi minä olen aina pitänyt lentokoneista, ja kolmanneksi olen suuresti arvostanut Suomen ilmavoimien erinomaista suoritusta viime sodissa.
Olen myös käyttänyt ruskeaa T-paitaa, jossa on tyylitelty Suomen leijona. Erityisen maininnan ansaitsee kuitenkin nk. Soumi-paita, jolla on ilmeisesti jotain tekemistä persialaissyntyisen suomalaisen vaatturin Arman Alizadin (nimitän häntä suomalaiseksi, koska hän on hyvin integroitunut Suomeen ja suomalaisiin) kanssa. Minulla oli ollut myös musta T-paita, jonka etupuolella on isokokoinen valkoinen pääkallo ja sen alla lukee "Paris". Se on ostettu Pariisista. Mutta sen olen hukannut jonnekin, tietäisinpä minne.
Aikoinaan Salaisesta agentista ostamani vihreän khakin väriset housut menivät käyttökelvottomiksi, kun jokin aika sitten niissä oikeanpuoleinen etutasku petti jo toisen kerran. Yhden kerran liian monta kertaa vastaostamani Jolla-kännykkäni oli luiskahtanut taskustani lahjetta pitkin osuen lopulta jalkaterääni. Onneksi ei ehtinyt hajota.
Olin jo tullut siihen tulokseen, että minun on aika omaksua kunnollinen oma tyylini pukeutumisessa. Olin niin muodoin päättänyt, että yksin käyttämiäni paitoja lukuun ottamatta kaikkien vaatteitteni tulee jatkossa olla täyssysimustia.
Viime perjantaina tuntemani kirjailija käytti minua Varustelekassa. Ostin sieltä mustat reisitaskuhousut, uuden vihapuhetta uhkuvan T-paidan kesää varten, ja mustat nahkaiset sormikkaat. Uusi vihapuhepaitakin sattuu olemaan musta, mutta olisin voinut ostaa sen myös muunvärisenä, mutta en ehkä pinkkinä. Siinä on kuvassa vittuuntuneenoloinen Suomen leijona, joka pitää tassuissaan rynnäkkökivääriä. Olisin ostanut myös uudet kesäkengät, mutta en löytänyt sopivaa mallia. Pitää yrittää uudestaan keväämmällä tai kesämmällä.
Eräs vanha kaverini oli aikoinaan nauranut, kun kuuli minulta, että olen perustanut blogiini "pukeutuminen"-tunnisteen. En ole mitenkään ollut tuttavapiirissäni tunnettu muotiguruna.
Eilen maanantaina oli yhdistykseni Pähkinärinteen toimipisteessä nk. jäsenkahvit. Siinä on kyse siitä, että osallistujat saavat kahvin (tai muun juoman) ja pullan ilmaiseksi, ja sitten joku yhdistyksen hallituksen jäsenistä kertoo yhdistyksen ajankohtaisista asioista. Ja jäsenet saavat tietenkin kysellä asioista halutessaan. Eräs tuttuni oli luvannut tarjota minulle aterian, jos pidän koko jäsenkahvien ajan päässäni hänen omistamaansa toisen maailmansodan aikaista saksalaista teräskypärää. Tietoa ei ole, oliko ko. kypärä aikoinaan ollut Suomen puolustusvoimien vai Saksan armeijan käytössä. No, minä tietenkin pidin kypärän päässäni koko tilaisuuden ajan ja kypärä otettiin ainakin enimmäkseen huumorilla vastaan. Mutta se osoittautui yllättävän raskaaksi pitää päässä. Jos olisin pitänyt sitä vielä tunnin pitempään, niin niskalihakseni olisivat taatusti tulleet kipeiksi.
Jäsenkahvien jälkeen puin päälleni aikaisemmin ostamani mustan takin, ja minusta otettiin kuvia.
Tänään lähdin kerholta samaan aikaan erään tutun naisen kanssa, ja ostoskeskuksen suuntaan matkaa taittaessamme tämä kehui nykyistä mustakautista olemustani tyylikkääksi.
Olen miettinyt myös sitä, että korvaanko monivärisen kaulaliinanikin mustanvärisellä. Mutta luultavasti käytän jatkossakin vanhaa. Se on niin kiva...
...
PS 20.10.2014: Löysin läjästä mustan pariisilaisen pääkallopaitani. Hyvä meininki!
Minulla ei ole pukeutumisessani ollut kauhean selkeää linjaa. Viime vuosina olen kyllä päätynyt käyttämään arkihousuinani aina reisitaskuhousuja ihan vain sen vuoksi, että niissä on tarpeeksi taskuja (niihin pitää saada jotenkin mahdutettua avainnippu, lompakko, kännykkä, matkakortti, kampa ja nenäliina, ja takataskuja en viitsi käyttää, koska ne ovat alttiita varkauden yrityksille, ja sitä paitsi liika tavara niissä heikentää istumismukavuutta). Ja joitakin vuosia sitten ryhdyin pitämään talvikauden ohella myös kesäisin kuten myös välikausilla päähinettä. Nimittäin lierihattua. Alun perin rupesin siihen kesämökillä asustavien paarmojen takia. Aluksi kyseessä oli nk. Kanada-hattu (Oh no the RCMP, is not the life for me, kuten laulussa sanotaan), mutta myöhemmin siirryin käyttämään yksinomaan nk. Boonie-hattua, joka on sotilaiden käyttämä lierihattu, vaikkakin ulkonäöltään jonkin verran epäsotilaallinen. Tai niin ainakin jotkut sanovat. Hatun lieri on nimittäin kovin epämuotoinen. Eräs tuttu muuten oli juuri sen takia luullut aikoinaan, että olin itse kyhännyt hattuni. Mutta lierin epämuotoisuudesta pääsee pitkälle eroon sitomalla leukahihnan hatun päälle, jolloin lieri nousee reunoilta ylöspäin. Tosin niin tehtyään voi jonain tuulisena päivänä menettää hattunsa.
Boonie-hattutyyliin siirryttyäni käytin aluksi mustaa hattua. Välillä olin yrittänyt käyttää kesäkuumalla vaaleahkoa maastovärityksellistä hattua, mutta kyseinen ostamani yksilö oli osoittautunut jättimäiseen päähäni hieman liian pieneksi, joten siirryin takaisin mustaan hattuun. Aivan viime aikoina olen käyttänyt vasta ostamaani uutta vaaleahkoa maastovärityksellistä hattua, joka on täysin sopivan kokoinen, koska se on suurimpaa saatavilla olevaa kokoa.
Mutta minä tulin erään nätin tytön lausunnosta huolimatta lopulta siihen tulokseen, että varsinkin T-paitakeleillä minun ulkoinen habitukseni on jonkin verran liian aggressiivisenoloinen. Kun jalassani pidin maastovärityksellisiä, vaikkakin hyvin tummia (nk. Dark Camo) shortseja. Ja päässäni maastovärityksellistä hattua. Ja käyttämäni T-paita on yleensä isänmaallinen tai sotaisa tai muuten ainakin epäpasifistinen tai epäilyttävä.
Yksi näistä käyttämistäni paidoista on sininen, ja sen etupuolella näkyvät kuvassa kaksi suomalaista hävittäjä-ässää, Ilmari "Illu" Juutilainen ja Hans "Hasse" Wind sekä heidän käyttämänsä hävittäjäkoneet, jotka ovat Messerschmitt Bf 109 ja Brewster F2A "Buffalo". Minulla on myös toinen hävittäjälentokonepaita, joka on epämääräisellä tavalla valkoinen, ja siinä näkyvät kuvassa kolme sotiemme ajan tärkeää hävittäjälentokonetta, Fokker D.XXI, Brewster ja Messerschmitt 109. Lentokoneissa näkyy luonnollisesti Suomen ilmavoimien silloinen tunnus, jolla ei ole mitään tekemistä natsien kanssa, vittu.
Syy näiden hävittäjälentokonepaitojen käyttöön on siinä, että ensinnäkin isäni oli lentokonemekaanikko, ja toiseksi minä olen aina pitänyt lentokoneista, ja kolmanneksi olen suuresti arvostanut Suomen ilmavoimien erinomaista suoritusta viime sodissa.
Olen myös käyttänyt ruskeaa T-paitaa, jossa on tyylitelty Suomen leijona. Erityisen maininnan ansaitsee kuitenkin nk. Soumi-paita, jolla on ilmeisesti jotain tekemistä persialaissyntyisen suomalaisen vaatturin Arman Alizadin (nimitän häntä suomalaiseksi, koska hän on hyvin integroitunut Suomeen ja suomalaisiin) kanssa. Minulla oli ollut myös musta T-paita, jonka etupuolella on isokokoinen valkoinen pääkallo ja sen alla lukee "Paris". Se on ostettu Pariisista. Mutta sen olen hukannut jonnekin, tietäisinpä minne.
Aikoinaan Salaisesta agentista ostamani vihreän khakin väriset housut menivät käyttökelvottomiksi, kun jokin aika sitten niissä oikeanpuoleinen etutasku petti jo toisen kerran. Yhden kerran liian monta kertaa vastaostamani Jolla-kännykkäni oli luiskahtanut taskustani lahjetta pitkin osuen lopulta jalkaterääni. Onneksi ei ehtinyt hajota.
Olin jo tullut siihen tulokseen, että minun on aika omaksua kunnollinen oma tyylini pukeutumisessa. Olin niin muodoin päättänyt, että yksin käyttämiäni paitoja lukuun ottamatta kaikkien vaatteitteni tulee jatkossa olla täyssysimustia.
Viime perjantaina tuntemani kirjailija käytti minua Varustelekassa. Ostin sieltä mustat reisitaskuhousut, uuden vihapuhetta uhkuvan T-paidan kesää varten, ja mustat nahkaiset sormikkaat. Uusi vihapuhepaitakin sattuu olemaan musta, mutta olisin voinut ostaa sen myös muunvärisenä, mutta en ehkä pinkkinä. Siinä on kuvassa vittuuntuneenoloinen Suomen leijona, joka pitää tassuissaan rynnäkkökivääriä. Olisin ostanut myös uudet kesäkengät, mutta en löytänyt sopivaa mallia. Pitää yrittää uudestaan keväämmällä tai kesämmällä.
Eräs vanha kaverini oli aikoinaan nauranut, kun kuuli minulta, että olen perustanut blogiini "pukeutuminen"-tunnisteen. En ole mitenkään ollut tuttavapiirissäni tunnettu muotiguruna.
Eilen maanantaina oli yhdistykseni Pähkinärinteen toimipisteessä nk. jäsenkahvit. Siinä on kyse siitä, että osallistujat saavat kahvin (tai muun juoman) ja pullan ilmaiseksi, ja sitten joku yhdistyksen hallituksen jäsenistä kertoo yhdistyksen ajankohtaisista asioista. Ja jäsenet saavat tietenkin kysellä asioista halutessaan. Eräs tuttuni oli luvannut tarjota minulle aterian, jos pidän koko jäsenkahvien ajan päässäni hänen omistamaansa toisen maailmansodan aikaista saksalaista teräskypärää. Tietoa ei ole, oliko ko. kypärä aikoinaan ollut Suomen puolustusvoimien vai Saksan armeijan käytössä. No, minä tietenkin pidin kypärän päässäni koko tilaisuuden ajan ja kypärä otettiin ainakin enimmäkseen huumorilla vastaan. Mutta se osoittautui yllättävän raskaaksi pitää päässä. Jos olisin pitänyt sitä vielä tunnin pitempään, niin niskalihakseni olisivat taatusti tulleet kipeiksi.
Jäsenkahvien jälkeen puin päälleni aikaisemmin ostamani mustan takin, ja minusta otettiin kuvia.
Tänään lähdin kerholta samaan aikaan erään tutun naisen kanssa, ja ostoskeskuksen suuntaan matkaa taittaessamme tämä kehui nykyistä mustakautista olemustani tyylikkääksi.
Olen miettinyt myös sitä, että korvaanko monivärisen kaulaliinanikin mustanvärisellä. Mutta luultavasti käytän jatkossakin vanhaa. Se on niin kiva...
...
PS 20.10.2014: Löysin läjästä mustan pariisilaisen pääkallopaitani. Hyvä meininki!
Tilaa:
Kommentit (Atom)