Jumalan määritelmäni

Otsikossa sana "jumala" on isolla alkukirjaimella, mutta tämä johtuu siitä, että suomen kielessä virkkeen ja otsikon ensimmäinen sana tavataan kirjoittaa isolla alkukirjaimella.

Yksijumalaisissa uskonnoissa, kuten kristinuskon eri muodoissa, voidaan toki oman uskonnon jumalaa tarkoittava termi "jumala" kirjoittaa isolla alkukirjaimella ihan vain sen vuoksi, että kun uskonnon piirissä oletetaan kyseessä olevan ainoa jumala, niin silloin sana "jumala" on ikään kuin tämän jumalan nimi, tai ainakin toimii nimen korvikkeena.

(Sanoin tuossa "kuten kristinuskon eri muodoissa", vaikka normikristinuskoon kuuluva kolminaisuusoppi tekee monelle vaikeaksi uskoa, että kyseessä todella on yksijumalainen uskonto. Ainakin kyseessä on jonkinlainen sekasotku jos ei muuta. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.)

Ja sitten siihen jumalan määritelmääni:

Jumala, tai jumala, on kuolematon taikaolento, joka riippuen uskonnosta saattaa olla luonut maailman tai sitten ei, ja saattaa vaikuttaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti maailmassa taikka sitten ei. Hän saattaa myös joissakin uskonnoissa vaatia ihmisiä noudattamaan tahtoaan. Jotkut taas voivat sanoa, että hän on "ainoastaan" jonkinlainen maailmansielu, jolla ei ole sen kummemmin mielen toimintaa. Vaikka mikä minä olen arvostelemaan häntä.

Vielä tähän päivään mennessä ei ole kuitenkaan saatu luotua kunnollista eli toimivaa tutkimusohjelmaa jumalien tutkimiseksi empiirisesti. Jokin jumalista, tai useampikin, voi silti olla olemassa, aivan kuten Russellin teekannu.

Mitä on kunkin ihmisen jumala

Voidaan katsoa, että ihmisen jumala on hänen mielensä ja tarkoitustensa ja päämääriensä ilmentymä ja heijastuma. Siksi on minusta tärkeää kieltää kaikki sellaiset uskonnolliset yhdyskunnat, jotka eivät kunnioita muita jumalia kuin omaansa.

Kyse on siitä, että sallitaanko ja säilyykö moninaisuus ihmiskunnassa. Tämä on tärkeä kysymys. Usein vain yhden jumalan olemassaoloon uskovat haluavat painostaa muita ihmisiä uskomaan uskonnollisesti juuri heidän laillaan. Juutalaiset ovat tärkeä poikkeus tähän melko yleiseen sääntöön, mutta tämä johtuu siitä, että juutalainen uskonto on etninen uskonto, johon ei kuulu toisuskoisten käännyttäminen omaan uskoon. Itse asiassa juutalaisuudessa on tehty päinvastoin varsin vaikeaksi kääntyminen juutalaiseksi.

PS.:

Mielestäni intialainen käsitys jumalista on kaikkein "järkevin", jos näin saa sanoa. Kaikkein "korkein" on siinä eräänlainen maailmansielu. Korkeampia "varsinaisia" jumalia on nykyhindulaisuudessa kolme:  Brahma on luojajumala, Vishnu on elämän ylläpitäjä ja Shiva on hävittäjä, mutta samalla uudelleenluova jumala. Näiden voi katsoa olevan maailmansielun ilmentymiä, ja kaikkien muiden jumalien voi taas katsoa olevan näiden kolmen ilmentymiä.

Ilmeisesti 2500 vuotta sitten eläneeksi sanottu buddhalaisuuden perustaja Siddharta Gautama uskoi myös jumalien olemassaoloon, mutta hän kuitenkin opetti, että jumalista voi olla apua vain ajallisissa asioissa, mutta jälleensyntymisasiassa he eivät voineet auttaa.

Joka tapauksessa arvostan buddhalaisuudessa sitä, että se hylkää hindulaisuuden kastijärjestelmän sekä ainakin tietyssä määrin myös hindulaisuuteen kuuluvan naisvihamielisyyden. Jälleensyntymiseen sen enempää kuin eräiden uskontojen teologian helvettiin en kuitenkaan itse henkilökohtaisesti usko. Enkä kyllä taivaaseenkaan.

...Kukaan ei muuten voi palata kuoltuaan tuonpuoleisesta kertomaan, että ei siellä olekaan kuolemanjälkeistä elämää.

Minulla itselläni on kuitenkin, kuten kaikilla muillakin ihmisillä, runsain määrin filosofisia tai uskonnollisia ennakkoluuloja, jollaisiin kuuluvat uskonnolliset opinkappaleet ja filosofiset käsitykset sekä arvot ja eettiset ja moraaliset väittämät. Mutta sellaisia ei mielestäni pidä olettaa tiedoksi. Ihmisen lajiolemukseen kuuluu se, että hän uskoo kaiken maailman höpöjen asioiden olevan totta. Mutta ilman taipumusta tähän me emme olisi enää ihmisiä.

Pappeus, pastorius ja nk. kolmannen sukupuolen edustajat

Kannatan sellaista uskonnonvapausjärjestelmää, että pappien, pastorien, seurakunnan esihenkilöitten ja teologisesti koulutettujen virallisten saarnaajien tulee kaikkien olla uskonnollisten yhdyskuntien piirissä nk. kolmannen sukupuolen edustajia.

Tässä tarkoitan nk. kolmannella sukupuolella niin transseksuaaleja, homoseksuaaleja sukupuolesta riippumatta kuin aseksuaaleja. Ja miksei myös interseksuaaleja, mutta en ole asiantuntija.

Vain sellaisten uskonnollisten yhdyskuntien tulee olla sallittuja, jotka hyväksyvät toiminnassaan tämän periaatteen.

Joskus toki voisi tulla eteen tilanteita, että väestöstä ei löydy nk. kolmanteen sukupuoleen kuuluvaa hyvää ehdokasta edellä mainitun kaltaiseen virkaan. Tällöin voitaisiin asettaa varahenkilö virkaa toimittamaan nk. normaaliväestöstä, kunhan pidettäisiin tiukka huoli siitä, että viranpidon on tässä tapauksessa tarkoitus olla vain väliaikainen. Vara- on vara-.

I PS. Oi, katso: Keksimäni seksikäs poliittinen järjestelmä.

II PS. Joskus hölmötkin ideat voivat olla parempia kuin toiset hölmöt ideat.

Feminismi ja maskulismi, kaksi todellisuutta kahlitsevaa "teoriaa"

Feminismillä on perinteisesti tarkoitettu sitä, että kannatetaan sukupuolten tasa-arvoa. Myöhemmin syntyneissä aatteen muodoissa sanalla on tosin voitu tarkoittaa sitä, että pitää ajaa vain naisten oikeuksia eikä miesten ollenkaan.

Feminismin aatesisältö on näin kenties jäänyt nykyajassa hieman hämäräksi.

Kun feminismin aatesisällöstä on nykyaikana käytössä kaksi täysin erilaista määritystä, niin miksi emme ottaisi tässä käsittelyyn myös vanhaa kunnon sanaa "maskulismi".

Ja kuten vapaassa WWW-tietosanakirjassa ystävällisesti tästä sanotaan:

Maskulismi (tai maskulinismi) on yhteiskuntateorian suuntaus ja poliittinen katsomus, joka korostaa miehen oikeuksia ja haluaa näin saavuttaa tasa-arvoa sukupuolten välille. Tällä tavoin se on vastine feminismille. Maskulismin kannattajien mielestä naiset ovat useissa tilanteissa etuoikeutettuja miehiin nähden. Suomessa asevelvollisuus on tästä yksi esimerkki. Toinen on poikien huonompi keskimääräinen koulumenestys, jonka jotkut katsovat johtuvan pojille asetetuista erilaisista rooliodotuksista. Maskulismista on erotettava käsite antifeminismi, joka on yleistä feminismin vastaisuutta kuvaava termi.

Jotkut muut tahot tosin samaistavat maskulismin naisten oikeuksien vastaiseen yhteiskunnalliseen taisteluun.

Täten me näytämme olevan maskulismin suhteen päässeet samaan kuin missä feminismi on jo onnistunut: on olemassa kaksi keskenään täysin ristiriitaista käsitystä aatteen sisällöstä.

Ja kuten vapaan WWW-tietosanakirjan Wikipedian osastossa Huonot vitsit ja muu höpöhöpö/Professori Huonot D.G. vitsit ja muu höpöhöpö on sanottu:

Maskulismi pyrkii vapauttamaan miehet kahlitsevista roolimalleista, kuten feminismi on onnistuneesti tehnyt aikaisemmin.

Söpöt ja vähemmän söpöt uskonnot liberaalissa yhteiskunnassa

Mielipiteeni on, että söpösti käyttäytyviä ja toimivia uskontoja, uskonnollisia yhdyskuntia, jumalia ja pyhiä hahmoja tulee arvostaa.

Sellaiset tahot eivät sen enempää henkisen kuin ruumiillisen väkivallan taikka vankeustuomion uhalla yritä saada lisää jäseniä taikka estää jäseniä eroamasta. Ne eivät edes pyri saamaan yhteiskunnassa erityisetuja taikka pyri muuttamaan poliittista järjestelmää uskonnolliseksi.

Muunlaisten taas tulee olla nk. vapaata riistaa. Väkivaltainen uskonto on kauhistus kaikille liberaaleille ihmisille, sekä marxilaisille, sekä kveekareille. Ja osalle muitakin ihmisiä.

Väkivaltaiset uskonnot tulee muussata kengänkoron alle ja lopuksi jauhaa yhdessä ryynimakkaran kanssa tuhjuksi, jota voidaan sitten heitellä seinägraffitien päälle...

Kuinka paljon minä kunnioitan "Jumalaa"

Wanhassa kunnon juutalaisessa uskonnossa on kielletty jumalan kuvan tekeminen, koska se voisi johtaa epäjumalien palvontaan.

Juutalaisuuden jälkeläisessä normikristinuskossa, jossa pidetään Jeesus Nasaretilaista Jumalan poikana, on voitu ainakin kuvata Jeesusta, koska tämän oletetaan olleen ja olevan myös ihminen jumaluuden ohella.

Jeesus Nasaretilaisen asema tässä uskonnossa irrottaa tämän juutalaisuuden jyrkästä monoteismista.

Myöhempi juutalaisuuden ja kristinuskon jälkeläinen islam myöskin kieltää tekemästä jumalasta kuvaa.

Juutalaisuuteen kuuluu myös kielto lausua Jumalan nimi turhaan. Ja tämä koskee eniten varsinaista nimeä Jahve, mutta ei juutalaisuuden piirissä Jumalaa mainita muutenkaan mielellään turhaan. Voidaan sana "Jumalakin" sensuroida erilaisilla kikkailuilla.

Islamin piirissä taas pidetään Jumalan nimen lausumista turhaan suorastaan hyveenä, mikä on minusta hieman omituista.

On siis olemassa wanhastaan erityisiä tapoja kunnioittaa Jumalaa. Kun kirjoitan sanan isolla alkukirjaimella, viittaan siihen joidenkin uskontojen opinkappaleeseen, jonka mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, joka on luonut kaiken ja joka vaikuttaa jatkuvasti luomassaan maailmassa.

Jumala-sanan kirjoittamista isolla alkukirjaimella voidaan perustella sillä, että kun on oman uskonnon teologian mukaan olemassa vain yksi jumala, niin sana "jumala" toimii silloin myös hänen nimenään tai sen korvikkeena.

Toisaalta voidaan silti sanoa, että Jumala isolla J:llä on kuitenkin yksi jumalista, kuten onkin.

Eri uskontojen jumalia on yhteensä aivan valtava määrä. Jokainen voi yrittää laskea niiden lukumäärän halutessaan.

Normikristinusko on kuitenkin minusta vuosien varrella pitkälle hiipunut pois.

En oikeastaan edes katso, että voisin uskoa minkäänlaiseen määritelmään Jumalasta.

Siksi kunnioitan häntä ajattelemalla sanan "Jumala" lainausmerkkien sisällä.

Oikea Jumala paenneekin inhimillisiä määrittelyitä. Tai mistä sitä tietää.

Anglikaaninen kirkko on nyt ikään kuin tai jopa tosiasiallisesti jakaantunut kahtia

Anglikaaninen kirkko – ja sen tuore hajaannus – sattuu olemaan tämän blogimerkintäni aihe, mikä voi herättää suurta vihastusta, ja sen kirjoittamista voidaan laajalti pitää huonona siirtona.

Aihe voi myös tuntua suomalaisista lukijoista kaukaiselta asialta, vaikka kyseinen kirkkokunta on kuitenkin jäsenmäärältään suurin kaikista protestanttisista kirkkokunnista, joten voidaan sanoa ainakin maailmalla sillä olevan merkitystä. Luterilaisuus taas on varsin pieni protestanttiseksi kirkkokunnaksi. Näh näh, oikea lahko. (Sanon nyt kuin Matti Vanhanen aikoinaan: "Anteeksi.")

Olen saanut jostain sen käsityksen, että Anglikaanisen kirkon teologia on lähinnä reformoitua mallia, mutta sen kirkkojärjestys ja uskonnonharjoitus ovat siihen nähden melko katolistyyppisiä. Anglikaaninen kirkko onkin toiminut eräänlaisena välittäjänä roomalaiskatolisen kirkon ja protestanttisten kirkkojen välillä.

Nimensä mukaisesti kirkko on Englannin kirkko, joka on sitten levinnyt ympäri maailmaa englantilaisen ja brittiläisen imperialismin ja siirtolaisuuden mukana viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana. Ja toki suuressa määrin myöskin ihan lähetystyön kautta.

Kuuluisa rotusortohallinnon vastaisesta rauhanomaisesta toiminnasta tunnettu eteläafrikkalainen arkkipiispa Desmond Tutu (1931-2021) oli eläessään ollut Anglikaanisen kirkon hanuja. Nuorena olin muuten yrittänyt maalata hienon muotokuvan öljyväreillä hänestä. (Taulu ei ole säilynyt nykyaikaan.)

Anglikaanisen kirkon hengellisenä johtajana toimii Canterburyn arkkipiispa. Tämänhetkinen korkein eli kaikkein ylin kirkon johtaja taas on kunkinhetkinen YKK:n hallitseva monarkki. Joka tällä hetkellä on kuningas Charles.

Tämän pitkän johdannon kautta pääsen vihdoin kiinni otsikon aiheeseen:

Olen tavannut lueskella silloin tällöin yhdysvaltalaisten vapaa-ajattelijoiden blogeja sisältävää sivustoa (voi tuonne toki kirjoittaa muitakin englannin kieltä käyttäviä vapaa-ajattelijoita kuin yhdysvaltalaisia) nimeltään Freethoughtblogs. Omat uskonnolliset käsitykseni ovat siinä määrin pehmeitä ja pyöreitä, että melkein itsekin käyn vapaa-ajattelijasta. 

Sivustolla on julkaistunut 21.10.2025 jKr. Adam Leen kirjoittama blogimerkintä otsikolla The Anglican schism culminates.

Hän antaa siinä ymmärtää, että näyttää siltä kuin Anglikaaninen kirkko olisi jakaantunut (tai jakaantumassa) kahtia. Merkittävä osa kirkon teologeista ja virkahenkilöistä on nimittäin sitä mieltä, että on sääli, että kirkossa on ruvettu hyväksymään naispuolisia pastoreita viroissa. Myöskin väki on voinut olla hyvin järkyttynyttä siitä, että viime aikoina kirkon piirissä päättäjät ovat alkaneet yhä enenevässä määrin suvaitsemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Jälkimmäisessä tapauksessa on siis mitä ilmeisimmin kyse siitä, että ei haluta antaa näihin vähemmistöihin kuuluville oikeutta tulla vihityksi haluamansa laisen henkilön kanssa kristilliseen – tai anglikaaniseen – avioliittoon. Mutta mukana toki saattaa olla joskus myös pitemmälle vietyä inhoa.

Konservatiivisten lähinnä afrikkalaisten anglikaanisten paikalliskirkkojen liitto, joka käyttää itsestään nimitystä Global Anglican Future Conference (=Maailmanlaajuinen anglikaaninen tulevaisuuskonferenssi) on ilmeisesti nyt sitten julkisesti ilmaissut, että he ovat ottaneet haltuunsa anglikaanisen ehtoollisen ("taken control of the Anglican Communion").

Ehtoollinen on ollut alun perin kristinuskoisten Jeesus Nasaretilaisen – kuoli 30-luvulla kiduttavasti teloitettuna –  ja tämän antaman uhrin muistoksi tai pyhäksi kunniaksi viettämä muistoateria, joka on aikaa myöten käytännön syiden vuoksi supistunut siihen, että ehtoollinen jaetaan seurakuntalaisille vain suppeana ja kitalakeen helposti tarttuvana minileipänä sekä siemauksena viiniä.

Tämä GAFCON kannattaa vuonna 2008 julkaistua Jerusalemin julistusta, joka kannattaa näitä perinteisinä ja muuttumattomina kristillisinä arvoina pitämiään asioita muuttuvassa maailmassa.

GAFKON-lafkan teologista kantaa kannattavat anglikaaniset kirkot ovat näinollen nyt siis sanoutuneet irti Canterburyn arkkipiispan alaisuudesta sekä muista asiaan liittyvistä asianhaaroista.

Anglikaaninen kirkko on täten enemmän tai vähemmän virallisesti jakaantunut kahtia. Canterburyn arkkipiispa ei ole enää kaikkien anglikaanien hengellinen johtaja. Kirkko on jakautunut siis modernimpaan ja perinteisempään versioon.

Mutta tulevaisuus näyttää, että missä määrin Anglikaaninen kirkko todella on jakautunut kahtia. Onko tämä pelkkä lyhyt puffahdus, joka päättyy konservatiivisemmilla anglikaanisilla kansanosilla maailmalla suruun? Vai onko meillä maailmassa todellakin esim. viiden vuoden kuluttua kaksi merkittävää mutta teologisilta kannoiltaan jossain määrin eriävää kirkkokuntaa anglikaanisen maailman sisällä.

Se on joka tapauksessa varsin varmaa, että seuraavien 20 vuoden aikana ei Englannin valtionkirkkona tule toimimaan muu kuin perinteinen, ei kun tämä nykyisin moderni ja huippunykyaikainen, anglikaaninen kirkko.

Jos ketään kiinnostaa oma teologinen asemani, niin oma virkakäsitykseni on mahdollisimman matalakirkollinen, joten en edes periaatteessa osaa ottaa osaa kiistaan taikka kiistoihin virkakäsityksistä, varsinkaan, kun en tapaa käydä missään messuissa tai jumalan- tai temppelipalveluksissa tms.

Tai, no, oikeasti olen sitä mieltä, että ei pidä kristillisessä seurakunnassa olla sen enempää pappeja kuin pastoreitakaan, joten kysymys on kannaltani mieletön. Ja yritänkö minä nyt matkia Wittgensteinia (1889-1951)?

Mitä taas tulee kysymykseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöläisten oikeuksista tulla vihityksi pyhään avioliittoon kirkossa, niin mielestäni sen pitäisi olla kunkin kirkkokunnan oma asia, että kuinka asiaan suhtautuvat. Jokaisella on toki oikeus perustaa oma kirkkonsa tai uskonnollinen yhdyskunta.

Itse kannatan edistyksellisyyttä vain kohtuullisessa määrin toki. En esim. yritysten sosialisointia, rotuoppia valkoisten pahuudesta, käsitystä Suomen itsenäistymisen Venäjästä natsistisuudesta taikka kommunistisen tai kansallissosialistisen puolueen yksinvaltaa.

Varmuuden vuoksi mainitsen vielä, että minusta on väärin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten vainoaminen. Ja siviilivihkimisen tulisi mielestäni tietysti aina olla mahdollista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöläisille.

Siteeraan lopuksi 1990-luvun mainion Babylon 5 -tieteissarjan yhden jakson nimeä (tämä on vitsi):

Sic transit Vir.

Teen maagisia riittejä

Jos haluan, että joku ihminen tulee käymään sovitusti luonani ja vieläpä suhteellisen ajoissa, niin voin ruveta tekemään mitä tahansa kivaa ja keskittymistä vaativaa harrastusta, jota ei mielellään kukaan saa keskeyttää. Tällaisia harrastuksia voivat minulla olla esim. lentäminen kaupallisella lentosimulaattorillani X-Planella taikka kieltenharrastaminen.

Tällä tavalla taivutan jumalat huolehtimaan siitä, että tulen keskeytetyksi juuri silloin, kun olen tekemässä jotain tuiki järkevää tai mielenkiintoista. Aina tämä ei ikävä kyllä toimi.

Tähän jotenkin liittyen. 30-35 vuotta sitten olin tehnyt muistiinpanoja eräästä uskonnonpsykologisesta teoksesta, joka oli  antanut minulle jopa jossain määrin herätteitä. Paljon myöhemmin olen nettisivuillani julkaissut tekstin Uskonto ja maailmankuva, jossa käsittelen tuon kirjan esitystä.

Sen kirjoittaja, joka oli Suomen virallisen evankelisluterilisen kirkon teologi, oli pohjannut sen sveitsiläisen psykologian klassikon Jean Piaget'n (1896-1980) näkemyksiin. Kirjan mukaan maailmankuvilla on aina jonkinlainen rakenne, ja iän myötä ihmisen kyky omaksua erilaisia maailmankuvan tyyppejä lisääntyy. Ja sama koskee siis myös uskonnollisia maailmankuvia.

Siteeraan seuraavassa omaa kirjoitustani tähän asiaan liittyen:

Primitiivisen maailmankuvan tunnusmerkkinä voidaan pitää näkemystä, että kaikki tapahtumat ovat elävien olentojen aiheuttamia. Maailmankuva ei tunne lainalaisuutta. Toinen tunnusmerkki on se, että maailman ajatellaan olevan staattinen: siinä ei ajatella olevan tiettyyn suuntaan vaikuttavia muutoksia.

"Primitiivisissä kulttuureissa" moraali on tapamoraalia. Muunlaista eettisyyttä kuin yhteiskunnan lakien ja normien noudattamista ei primitiivinen maailmankuva tunne. Tästä syystä primitiivisten ihmisten eettinen näkemys ei varmasti voi olla kovin korkeatasoinen.

Primitiiviseen maailmankuvaan perustuvia uskontoja nimitetään usein animistisiksi.

Primitiivinen ihminen ei tunne lainalaisuutta myöskään jumalien toiminnassa. Niinpä hän kokee, että hänen tulee taivuttaa jumala itselleen suosiolliseksi. Tämä tapahtuu rukouksin, uhrein ja riitein. Animististen uskontojen jumalat ovat kovin ihmisenkaltaisia, niiden mieli voi herkästi muuttua. Niinpä primitiivinen palvoja ei ikinä voi olla täysin varma siitä, haluaako hänen jumalansa auttaa häntä.

Maailma on koetuspaikka

Maailma on koetuspaikka, kuten mm. kristinuskoiset tapaavat sanoa.

Itse en kuitenkaan usko, että koettelulla meitä valmistetaan ylösnousemuksen jälkeistä elämää varten.

Uskon sen sijaan, että se on olemassa tässä maailmassa selviämistä varten.

Olen samalla kertaa sekä agnostinen teisti että agnostinen ateisti

Olen keksinyt, että olen sekä agnostinen teisti että agnostinen ateisti:

Uskon, että Jumala vaikuttaa ainoastaan ihmisen mieleen, mutta minulla ei kuitenkaan ole esittää tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta, että Jumala todella tekisi näin.

Minulla ei ole mitään tieteellisesti perusteltua syytä uskoa, että Jumala on olemassa, mutta en voi kuitenkaan olla ehdottoman varma tämän näkemykseni paikkansapitävyydestä.

Totuudessa eläminen syvähenkisenä oppaana

Ihmisen todellinen kutsumus on elää Jumalan tahdon mukaisesti, totuudessa.

Tuohon tapaan on venäläinen kirjailija Leo Tolstoi (1828-1910) ajatellut. Vaikka Venäjää tällä hetkellä johtaa Ukrainan-syöjä, ja potentiaalinen Suomen- ja maailman-syöjä, Putin, joka haluaa alistaa kaiken rautakorkonsa alle ja jonka vuoksi venäläisyys ei nykyään ole Suomessa kovinkaan suuressa huudossa, niin Tolstoi ainakin edustaa, minun mielestäni, hyvää venäläisyyttä.

Tolstoita inhottivat kiihkonationalismi ja imperialismi, ja sota. Kai voidaan sanoa, että koko hänen ikänsä totuus oli hänen ainoa sankarinsa.

Kirjailijana hän edusti realismia. Olen lukenut nuorempana kaiken hänen suomennetun tuotantonsa, varmaankin yksin Lapsuutta, poikaikää ja nuoruutta (1852, 1854, 1857) lukuunottamatta.

Luin tietenkin aikoinani hänen mammuttiromaaninsa Sodan ja rauhan (1865–1869), jonka keskiössä olivat Napoleonin sodat ja niiden aika. Teoksessaan hän toi esiin myös sellaisen filosofisen näkemyksen, että todellisuudessa pienet ihmiset vaikuttavat yllättävän paljon maailmanhistoriaan suurten henkilöiden sijaan.

Minusta Sodasta ja rauhasta saattoi päätellä, että kirjailijalla saattoi olla jonkinlainen kristillinen maailmankatsomus pohjalla. Hän ainakin tajusi siihen aikaan (evankelisen) kristinuskon perusasian.

Myöhemmin kirjailija tuli ikään kuin hulluksi. Siteeraan siihen liittyen Wikipediaa:

Teoksessa Tunnustus (1882) Tolstoi kuvaa niitä kokemuksiaan, jotka järkyttivät häntä ja saivat lopulta muotoilemaan uuden uskonnon. Kaunokirjallisuutta tärkeämmiksi Tolstoille tulivat nyt kirjoitukset, joissa hän esitti käsityksiään uskonnollisista, moraalisista, yhteiskunnallisista ja taiteeseen liittyvistä kysymyksistä, kuten teoksessa Mitä on taide? (1898).

Leo Tolstoi tuolloin alkoi tuomita kaiken aikaisemmin kirjoittamansa kelvottomaksi. Ja hän perusti eräänlaisen uskonnon, jota alettiin nimittää hänen mukaansa tolstoilaisuudeksi. Sille olivat ominaisia totuudellisuus, ehdoton rauhanaate, valtionvastaisuus ja seksuaalinen pidättyväisyys myös avioliitossa. Tolstoilaisuutta on nimitetty myös kristilliseksi anarkismiksi.

Tolstoilaisen maailmankatsomuksen katsannossa tuomarin ammatissa toimiminen oli syntiä, koska tuomari joutui tuomitsemaan muita ihmisiä, ja Kristus taas oli ollut tuomitsemista vastaan.

Tolstoilaisuus on minun mielestäni uskonnon sijaan pikemminkin eräänlaista järkeisoppia, tai järkeen luottavaa elämänkatsomusta kuorrutettuna Jeesuksen Vuorisaarnan kunnioittamisella. Mutta kun Tolstoi itse halusi esitellä aatteensa uskonnon muodossa, niin hän liitti siihen sitten "Jumalan". Jumalan, jolla ei hänen "uskonnossaan" ollut oikeastaan muuta tekemistä kuin toimia moraalinvartijana. Uskonnon moraalisäännöt on naulattu taivaaseen ja uskovaisen tuntee siitä, että hän noudattaa niitä. Toki ikuisesta helvetinpiinasta rangaistuksena ei sitten puhuttu mitään.

Kai voidaan kaikesta huolimatta todeta, että Leo Tolstoille totuus oli korkein arvo, vaikka hän olikin lopulta vähän himmeä. Toteaisin myös, että mies teki arvokasta työtä siinä, että hän kykeni kaivamaan ulostuloillaan runsaasti maata Venäjän tsaarin hallinnon arvovallan alta.

Tolstoilaisuuden tähti himmeni jo ensimmäisen maailmansodan aikana, ja Suomen sisällis/kansalaissodan aika melko lailla hävitti maastamme kaiken "venäläismielisyyden", jollaiseksi saatettiin ajatella tai kokea sekä Tolstoi että tolstoilaisuus.

Pidän Tolstoista myös sen vuoksi, että hän aina oli valmis puolustamaan Venäjän tsaarin hallinnon alistamia ja sortamia vähemmistökansoja. Hän toki puolusti myös yleensä maansa vähäväkisiä.

Venäjän ja Japanin keisarikuntien välillä käytiin sota vain jokunen vuosi ennen kirjailija Tolstoin kuolemaa vuosina 1904 ja 1905. Sodan kulku oli Venäjän kannalta surkea ja tappiollinen. Tolstoi kuulemma koki vanhan vanhan miehen surua Venäjän kärsimien tappioiden vuoksi. Mutta tämä tekee hänestä vain inhimillisen.

Friedrich Nietzsche ja yli-ihmisoppi

Saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche (1844-1900) kehitti yli-ihmisopin. Myötämielisen tulkinnan mukaan siinä on kyse oman itsensä ylittämisestä. Joka tapauksessa siinä on kyse myös omien päämäärien tavoittelemisesta.

Nietsche syytti kristinuskoa "säälimoraalista" ja kaunasta.

Itse lähestyn kristinuskoa siltä kantilta, minkä olen saavuttanut oivaltaessani aikoinaan kristinuskon perusasian. Mainitsen tämän tässä siitä huolimatta, että minusta on tullut aikaa myöten käytännössä uskonnoton.

Jokainen voi klikata tuota tarjoamaani linkkiä, jos haluaa lukea asiasta enemmän.

Tavallisesti kristillistä etiikkaa pidetään velvollisuusetiikkana. Mutta kristinuskon perusasian oivaltaminen muuttaa ihmisen suhteen Jumalaan, ja velvollisuus häviää. Tai, no, jos ihminen uskoo ikuiseen helvetinpiinaan, niin silloin uskonnossa säilyy kyllä aimo pala velvollisuutta. Mutta periaatteessa kristinusko on sellaista etiikkaa, että toimitaan oikein, koska kyetään. Tämä siitä huolimatta, että kristinusko ei pidä ihmistä moraalisesti enkelimäisenä. Ihminen ei siihen kykene, mutta "Jumala" auttaa hengellään.

Filosofi Nietzsche arvosti antiikin monijumalaisessa uskonnollisuudessa sitä, että niiden harjoittajat ikään kuin palvoivat itseään jumalissa, jotka olivat luoneet omaksi kuvakseen. Hänestä kristinuskon Jumala oli tässä suhteessa paljon huonompi.

Ilmeistä on, että Nietzsche kannatti eräänlaista machiavellismia, jossa on kyse siitä, että johtajan tulee käyttää kaikkia käytettävissään olevia keinoja oman valtansa hyväksi sen sijaan, että antaisi sovinnaisen moraalin rajoittaa itseään.

Friedrich Nietzsche myöskin halveksi köyhiä, sairaita ja heikkoja. Siksi voikin nähdä runollista oikeutta siinä, että vuodenvaihteessa 1888–1889 mies itse romahti henkisesti. Lopun elämänsä mies eli sitten henkisen heikkouden tilassa, ja hänestä ja hänen henkisestä perinnöstään piti omalla tavallaan huolta miehen sisar Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935).

Elisabeth toimitti veljensä filosofista jäämistöä sillä tavalla, että hän esitti veljensä jo ennen natsismin syntyä eräänlaisena kiihkonationalistirasistina. Historiallisen Friedrich Nietzschen eduksi kuitenkin luettakoon tässä se, että mies ei ollut ollut kovin rasistinen asenteiltaan ja sitä paitsi oli vihannut massaideologioita.

Elisabethin työn seurauksena hänen veljensä korotettiin natsi-Saksassa (1933-1945) suorastaan pyhimykseksi, ja Adolf Hitler itse osallistui Elisabethin vuonna 1935 pidettyihin hautajaisiin.

Itse pidän itsensä ylittämistä ja omien päämäärien tavoittelemista sinänsä myönteisinä asioina mutta filosofi Nietzscheä erittäin epäsosiaalisena ihmisenä. Hän näytti pitäneen kyynärpäiden rajua käyttöä ja muiden ihmisten polkemista oman edun vuoksi kannatettavina asioina. Mielensä oli omaperäinen, mutta kaunis se ei ollut...

Olen sitä mieltä, että myöhemmin elänyt eräänlainen yhteiskuntafilosofi, venäläis-yhdysvaltalainen Ayn Rand (1905-1982) on myöhempi rinnakkaisilmiö Nietzschelle mutta kuitenkin alkuperäistä hengettömämpi. Joka tapauksessa hyvin epäsosiaalinen hänkin, omalla tavallaan. Jos kiinnostaa, niin eräs puolituttuni oli blogissaan julkaissut hieman tätä epäsosiaalisuuttakin käsittelevän blogimerkinnän otsikolla Voiko John Galt puhjeta kukkaan talvella ja pelastaa yhteiskunnan austeritypolitiikalla?.

Olkoon Voima kanssanne, kediivit

1970-luvulla alkunsa saaneen Tähtien sota -avaruusoopperaelokuvasaagan – sarjan nimi on Star Wars englanniksi alkuperäiskielellä – maailmassa tärkeällä sijalla on mystinen Voima – englanniksi the Force.

Saagan alkuperäisen trilogian – elokuvat IV, V ja VI – yksi päähenkilöistä, vanhahko viisas jediritari Obi-Wan Kenobi on lausunut Voimasta näin:

The Force is what gives a Jedi his power. It's an energy field created by all living things. It surrounds us and penetrates us. It binds the galaxy together.

Voisin suomentaa tuon omakätisesti näin:

Voima on se, mikä antaa jedille hänen voimansa. Se on kaikkien elävien asioiden luoma energiakenttä. Se ympäröi meitä ja läpäisee meidät. Se sitoo galaksin yhteen.

Tähtien sota on avaruusooppera, joka sijoittuu ihan omaan maailmaansa, jossa fysiikan lait eivät ole täsmälleen samanlaisia kuin meidän maailmankaikkeudessamme. Mutta se on minusta, kuten monesta muustakin, tarinana mahtava keksintö. Ainakin wanhoina hywinä aikoina, jolloin ei ollut vielä maailmaamme ilmestynyt Jar Jar Binksiä ja kaikkea alkuperäistä trilogiaa myöhemmin valmistunutta sälää.

Olen saanut sen käsityksen, että George Lucasin (s. 1944) tähän elokuvalliseen eepokseensa leipoman jediuskonnon jotkut ihmiset nykymaailmassa uskovat oikeasti olevan totta, eli he kannattavat sitä. Tällaisia ihmisiä ei luultavasti montaa ole, mutta he ovat silti olemassa. Merkillinen on tämä maailma. Mutta on maailmassa hullumpaakin ja mielettömämpääkin henkistä tavaraa luotu.

Välillä puhun sitten kätevästi jostakin muusta:

Joitakin viikkoja sitten olin julkaissut tässä blogissani merkinnän otsikolla Mitä olen "uskonnollisesti" nykyään.

Blogitekstini oli huomattavasti pitempi, mutta lausuin siinä mm. seuraavaa:

Tapaan avautua siis edelleen kuvitteellisen Jumalan Pyhälle hengelle.

Nimitin juuri Pyhää henkeä kuvitteelliseksi. Olen itse asiassa sitä mieltä, että Pyhän hengen ei tarvitse olla varsinaisesti henki, vaan kyseessä voi olla esim. maailmankaikkeuden rakenteeseen liittyvä juttu. Paljon todennäköisemmin ja todistettavammin kyseessä on kuitenkin pelkkä hyväätekevä psykologinen ilmiö.

Minulle Pyhä henki ei ole komentaja vaan enemmänkin kuvitteellinen yhteistyökumppani.

Joskus aikoinaan olin sanonut blogissani, että Jumala vaikuttaa ainoastaan ihmisen mieleen. Tämä kuulostaa minusta edelleen järkevältä kannanotolta. Jumala tekee niin, vaikkei edes olisi olemassa.

Viimeksi kuluneiden vuosien aktiivisin ja perusteellisin lukijakommentoijani, nimimerkki QroquiusKad, oli kommentoinut blogimerkintääni seuraavalla tavalla:

Voisiko tuota uskontokäsitystä tulkita jotenkin siten, että koet Jumalan maailmankaikkeutta koordinoivaksi perusenergiaksi ja Pyhän Hengen sen vaikutukseksi Maan ja sen asujaimiston osalta?

Lausuin hänelle vastaukseksi: "Ehkä juuri niin."

Mieleeni tuli tämän jälkeen outo ajatus, että "uskonnollinen" ajatusmaailmani on jollakin lailla sukua Tähtien sodan jediuskonnolle.

Wikipedian jediuskontoa eli jedismiä käsittelevässä artikkelissa sanotaan tällaista:

Rauhaa ja oikeutta puolustavat jediritarit pystyvät elokuvasarjassa käyttämään ympäristön ja ihmisten mielien muokkaamiseksi Voimaa

En minä ainakaan usko, että jediuskonnon kannattajat pystyisivät tuohon.

Artikkelissa kuitenkin sanotaan myös seuraavaa, ja minusta tuo kuulostaa melko hyvältä:

Jedismi perustuu Voiman seuraamiseen. Voima on jedeille maailmankaikkeuden perustava olemus. [...] Jedit uskovat Voiman lisäksi ihmisen pyhyyteen ja vastustavat siksi kidutusta, kuolemanrangaistusta ja julmuutta. He uskovat oikeudenmukaisiin ja myötätuntoisiin lakeihin, tasa-arvoon, vastavuoroisuuteen, henkisen kasvun ja tietoisuuden hyötyihin, omantunnon vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen sekä uskonnon ja valtion erottamiseen ja sanan-, yhdistymisen ja ilmaisunvapauteen

Mutta linkitetään tähän lopuksi aikamoinen liuta siteerauksia Obi-Wan Kenobilta, jota olen pitkään tavannut leikillisesti kutsua Obi-Wan Ubikinoniksi. En muuten ole ubikinonikauppias enkä saa euroakaan siitä, jos lukija ostaa jostain tämän blogimerkintäni inspiroimana ubikinonia. Tässä siis linkki liutaan:

149 Best Obi-Wan Kenobi Quotes From The Star Wars Franchise

PS. Jätän tarkoituksella myöhempään ajankohtaan tarkemman tutustumiseni jedisuskontoon. Ja kun sen olen jossain vaiheessa omasta mielestäni riittävässä määrin tehnyt, voin harkita uuden blogimerkinnän kirjoittamista aiheesta.

Mitä olen "uskonnollisesti" nykyään

Kristinusko on pitkälle rapissut päästäni pois. En ole vuosiin enää pitänyt Jeesus Nasaretilaista Kristuksena, so. Jumalan poikana. Tämä kehitys on kuitenkin tapahtunut erittäin vähittäin. Senkin jälkeen, kun olin huomannut olevani käytännössä uskonnoton, on tapahtunut paljon kehitystä mielessäni "uskonnollisuuden" suhteen, siis poispäin siitä.

Uskonnollisista yhdyskunnista minulle on nykyisin henkisesti läheisin kveekarit, vaikka olen vain kerran elämäni aikana osallistunut kveekareiden jumalanpalvelusmuotoon. Eräs kaverini, joka silloin autollaan vei minut kokoukseen osallistuen siihen sitten itsekin, nukahti tunnin kestäneen hiljaisen kokouksen aikana, ja ihmetteli sitten, kuinka lyhyeltä tunti oli tuntunut.

Kveekareille on tärkeää paitsi rauha, tasa-arvo ja uskonnollinen minimalismi, niin myöskin "sisäinen sana", jossa on kysymys Pyhästä hengestä.

Pyhään henkeen tosin tavallaan uskon nykyisinkin.

Tapaan avautua siis edelleen kuvitteellisen Jumalan Pyhälle hengelle.

Nimitin juuri Pyhää henkeä kuvitteelliseksi. Olen itse asiassa sitä mieltä, että Pyhän hengen ei tarvitse olla varsinaisesti henki, vaan kyseessä voi olla esim. maailmankaikkeuden rakenteeseen liittyvä juttu. Paljon todennäköisemmin ja todistettavammin kyseessä on kuitenkin pelkkä hyväätekevä psykologinen ilmiö.

Minulle Pyhä henki ei ole komentaja vaan enemmänkin kuvitteellinen yhteistyökumppani.

Joskus aikoinaan olin sanonut blogissani, että Jumala vaikuttaa ainoastaan ihmisen mieleen. Tämä kuulostaa minusta edelleen järkevältä kannanotolta. Jumala tekee niin, vaikkei edes olisi olemassa.

En pyri asettamaan itseäni mitenkään lokeroon filosofisten mielipiteitten laajalla kentällä. En myöskään suhtaudu jumalauskoihin missään määrin vihamielisesti, koska kunnioitan suuresti Jumala- ja jumala-käsitteitä. Ja sitä paitsi ihmiset, fiksutkin sellaiset, ajattelevat yleensä paljon höpöjä. Tarkoitan sitä, että ihmisillä tapaa olla älykkyydestä ja koulutuksesta riippumatta paljon sellaisia mielipiteitä, joita ei voida tieteellisesti perustella. Kuten eettisiä väittämiä. Tämä on ollut ihmisen osa siitä pitäen, kun ihmiskunta 70.000 vuotta sitten oli kokenut geneettisen pullonkaulailmiön, jonka vuoksi se melkein kuoli sukupuuttoon. Pullonkaulailmiön ansiota ilmeisesti on se, että ihmiset rupesivat kuvittelemaan kaiken maailman höpöjä. Toisaalta se myös teki ihmisestä entistä enemmän kulttuuriolennon. Syntyi kumuloituva kulttuurin evoluutio, joka voi toimia tavattoman paljon nopeammin kuin biologinen evoluutio. Biologinen evoluutio sopeuttaa eliölajin tai -lajikkeen vallitseviin olosuhteisiin. Se, joka tuottaa enemmän lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, voittaa tässä "kisassa". Kaikki eliöt taas eivät sopeudu biologisesti riittävän nopeasti. Joskus muutokset elinympäristössä nimittäin ovat liian nopeita evoluutiolle. Mutta sukupuuttoon kuolemisenkin voi katsoa olevan osa elämää.

Kulttuurinenkin evoluutio auttaa eliölajia siten, että se pärjää paremmin vallitsevassa ympäristössä, mutta kulttuuri toisin kuin perimä ei periydy DNA:n tai RNA:n kautta jälkeläisille. Eliölajin yksilöiden pitää aina omaksua, oppia ja opetella se erikseen.

Uskonnollisuuteen jotenkin liittyen, satunnaisesti saatan vielä nykyäänkin kokea numeenisen tunteen, eli tunteen, että on jotain syvempää, jotain joka on kaiken tämän (paskan) yläpuolella. Elämäni on oikeastaan parempaa silloin, kun koen tällaista. En ole siksi kovin vakaumuksellinen ontologisen materialismin kannattaja.

Perimmältään uskon, että voi olla vaikka mitä hienoja henkimaailmaan asioita maailmankaikkeudessa, mutta en varsinaisesti usko niiden olemassaoloon ennen kuin niistä on empiiristä näyttöä.

Periaatteessa kuitenkin kannatan omia eettisiä periaatteitani, vaikka niitäkään ei voi todistaa oikeiksi. Niitä ilman en nimittäin kykene olemaan. Ja yhteiskuntakin voi ehkä elää ilman uskontoa, mutta ilman yhteistä kertomusta ja eettistä järjestelmää se ei voine elää kovin menestyksellisesti.

Välillä minulle joka tapauksessa nousee nykyäänkin vielä mieleen sellainen hassu ajatus, että minun kannattaisi "palata" kristinuskoon. Tosin olen nykyisin kykenemätön pitämään ehdottomasti totena ajatusta, että Jeesus Nasaretilainen olisi myös Kristus eli että hän olisi ollut pelastaja siinä mielessä että hän olisi osa jumaluutta, yhtä Jumalan kanssa tai yksi Jumalan kolmesta persoonasta.

Minulla ei itse asiassa ole edes mitään syytä uskoa, että esimerkiksi 50- tai 60-luvun alkuperäisempään kristinuskoon hiukan alle 2000 vuotta sitten olisi sisältynyt tuollainen käsitys.

Minun mielipiteeni asiasta on oikeastaan se, että Jeesus Nasaretilainen on "ainoastaan" merkittävähkö juutalaista syntyperää ollut juutalaista uskontoa kannattanut uskonnollinen ajattelija, josta on tullut historian oikusta ikään kuin jotain itseään suurempaa. Minulla ei ole mitään syytä uskoa, että hän juutalaisena miehenä olisi itse hyväksynyt itsensä jumaloimisen ja palvomisen, mistä on tullut myöhempinä vuosisatoina suuri riesa.

Pidän kuitenkin suuressa arvossa Jeesuksen ja ensimmäisen kristillisen vuosisadan työteliäimmän ja tehokkaimman lähetyssaarnaajan Paavalin – juutalaiselta nimeltään Saul ja roomalaiselta nimeltään Paulus – keksintöä siitä, että ihminen ei kykene muuttamaan itseään eettiseksi ja siksi hänen tulee luopua kokonaan yrittämästä sitä ja että tämä on ainoa tapa vapautua.

Miten on mahdollista, että sukupuolen korjaus estää lapsen saamisen ilman sijaissynnyttäjää tai adoptiota?

Siteeraan klassista pätkää autenttisista Lääkäreiden saneluista: "Kotitilalla tehty sukupuolen vaihdos, joten työt vähenemässä."

Näin oli tv-ohjelmatiedoissa jokunen vuosi sitten kuulunut erään ohjelman sisällön kuvaus:

Meidän vauvamme - moderni ihme. Jake ja Hannah Graf ovat avioituneet kaksi vuotta sitten ja ovat aina halunneet lapsen. Koska kumpikin on korjannut sukupuolensa, he tarvitsevat ulkopuolisen apua eli sijaissynnyttäjän. Ohjelmassa seurataan, miten prosessi etenee. Miten käy, kun koronapandemia iskee ja synnytyksen on määrä tapahtua meren takana Pohjois-Irlannissa? Brittiläinen dokumentti (2020).

Miten on mahdollista, että sukupuolen korjaaminen estää lapsen saamisen ilman sijaissynnyttäjää tai adoptiota?

Onko maailmassa virhe?

Onko Jumalaa olemassa?

PS. Minusta on oikeasti maailmassa olemassa sellaisia ihmisiä, joiden henkinen kokemus omasta sukupuolestaan eroaa heidän ulkoisista sukupuolisisista tuntomerkeistään. Elämä on outoa, ja sen kanssa täytyy elää. Oikeastaan ymmärrän näiden ihmisten halun käydä (rankassa) leikkauksessa muokkauttamassa asiaa.

Ranskan parlamenttivaaleissa vastuulliset puolueet harjoittivat sitten taktista äänestämistä

"Laitaoikeistolainen" Kansallinen liittouma -puolue joutui lopulta pettymään Ranskan parisen viikkoa sitten pidettyjen parlamenttivaalien tulokseen.

Maassa parlamenttivaalit hoidetaan yhden henkilön vaalipiirien kautta, mutta vaali on kaksivaiheinen.

Vaaleissa oli mukana neljä ryhmittymää:

• Yhdessä eli Ensemble, "keskustaliberaalien" vaaliliitto, jossa olivat mukana presidentti Emmanuel Macronin Renessanssi ja kaksi tämän liittolaispuoluetta
• Kansallinen liittouma eli Rassemblement national (RN), jonka kanssa oli liitossa maltillisia oikeistopuolueita. (Joku voi nähdä huvittavia piirteitä, jos siinä nyt mitään huvittavaa on, että puolueen nimi on kuin suomen kielestä ranskan kielelle käännetty Kansallisen kokoomuksen nimi.)
  
• Uusi kansanrintama eli Nouveau front populaire (NFP), joka koostui kaiken maailman vasemmistolaisista puolueista
• Mukana oli myös Tasavaltalaiset eli Républicains, joka on "keskustaoikeistolainen" puolue.

RN:ää jotkut ovat nimitelleet ulkomaalais- ja maahanmuuttovastaiseksi puolueeksi. Sen puoluejohtaja Jordan Bardella (s. 1995) tosin on itse maahanmuuttajataustainen ihminen, joka on saanut kasvuiässään saanut nähdä ja kokea maahanmuuttajataustaisten asuttaman alueen kauheuden. Vaikuttaa myöskin untuvikolta, vaikka on ilmeisesti taitava ja kyvykäs poliitikko.

Rassemblement national sai aikamoisen jytkyn vaalien ensimmäisellä kierroksella. Se oli ylivoimainen voittaja. Tämä herätti tietyissä piireissä suurta vihastusta, ja sitä pidettiin laajalti huonona siirtona kansalaisilta.

Koska vastuulliset puolueet eivät halunneet ulkomaalaistaustaista puoluejohtajaa maan johtoon, nämä tekivät keskenään sopimuksen. Moni näiden tahojen ehdokkaista jäi pois vaalien toiselta kierrokselta, jotta RN:n vastustajat voisivat äänet keskittämällä voittaa enemmistön parlamenttiin.

Ja niin siinä kävi, että Rassemblement national jäi jonkin verran kauemmas enemmistöön vaadittavasta paikkamäärästä.

Suurimmaksi ryhmäksi, vaikkakin se jäi ilman enemmistöä, suoriutui Nouveau front populaire, vasemmiston ryhmittymä. Toiseksi suoriutui presidentti Macronin Ensemble. Näin Rassemblement national pääsi vasta kolmannelle sijalle.

RN:ssä on toki ilmeisesti mukana jonkin verran Venäjän trolleja, mutta ilmeisesti Ranskassa eivät vastuulliset puolueet vieläkään oikein suostu ymmärtämään tärkeintä syytä sille, miksi kansalaiset äänestävät Rassemblement nationalia. Joskus ihmiset nyt vain sattuvat olemaan isänmaallisia, ja ehkä heitä joskus kannattaa kuunnella. Jos vastuulliset puolueet kuuntelisivat kansalaisia enemmän, niin ehkä "oikeistopopulistisilla" puolueilla olisi sitten vähemmän kannatusta.

Taktista äänestämistä oli liikkeellä muuten myös kuluvan vuoden 2024 tammikuussa ja helmikuussa pidetyissä Suomen presidentinvaaleissa. Koska vastuullisista puolueista vasemmistolaisimmissa haluttiin estää sellainen tilanne, että isänmaallisen Perussuomalaiset-puolueen ehdokas Jussi Halla-aho, todellinen kyykäärmeen sikiö, pääsisi vaalin toiselle kierrokselle, leivottiin vihreästä Pekka Haavistosta yhdistävä tekijä, jolle äänet piti keskittää. Tosin kaikki tekijähenkilöt näissä puolueissa eivät olleet ollenkaan samaa mieltä siitä, että juuri Haaviston pitäisi olla primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa. Pekka Haavisto ei ollut Vihreiden ehdokkaana varsinaisesti, vaan periaatteessa puolueesta erillisen kansanliikkeen. Mies oli myöskin poliittisesti viisaasti ottanut vaalien edellä etäisyyttä vasemmistolaisuuteen. Tämä herätti silloin näissä piireissä vihastusta, ja sitä pidettiin laajalti huonona siirtona.

Haavistossa on tunnettujen huonojen puoliensa lisäksi se hyvä puoli, että mies kykenee tunnistamaan ihmisen myös toisinajattelijoissa. Hänessä on siis hiukan liberaalin vikaa.

En itse sentään pidä homoseksuaalisuutta Haaviston huonona puolena. Seksuaalinen suuntautuminen ja myöskin sukupuolinen identiteetti ovat mielestäni jokaisen oma asia.

Suomen presidentinvaalissa voittajaksi suoriutui kuitenkin epäkansallisen Kokoomuksen hammasmies ja yksi harvoista aidoista belgialaisista, Alexander Stubb.

Jostain syystä Suomen ja suomalaisten turvallisuutta suuresti parantamaan tarkoitettu rajaltakäännytyslaki kuitenkin saavutti suuren suosion maamme eduskunnassa äskettäin. Eduskunnassamme oli lisäksi kuitenkin merkittävä osasto viidennen kolonnan väkeä, joka lakia vastusti ja äänesti vastaan ja näiden tehden tuki verisen ja diktatorisesti hallitun Venäjän hybridisotaa. Minun täytyy lausua erityiset kiitokset Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajalle Antti Lindtmanille, joka johdatti lukuisat epäröijät ja aidalla istuvat puolueensa eduskuntaryhmässä lain kannalle.

Mutta näin lopuksi voisin ehdottaa uudistusta Ranskan parlamenttivaalitapaan. Kaksivaiheisuus tekee vaalien pitämisestä kalliimman. Ja yleensä äänestäjät myös joutuvat sitten vaivautumaan vaaliuurnille uudestaan. Vaalitapa mahdollistaa lisäksi myös edellä kuvaamani taktisen äänestämisen.

Ei siinä mitään, sillä oikeissa olosuhteissa voisin minä itsekin kannattaa hetkellisesti taktista äänestämistä. Mutta mielestäni se on äänestäjien huijaamista. Sellaisen pitäisi olla estetty perustuslain tasolla.

Kannattaisin siis niin Ranskan parlamenttivaaleissa samoin kuin Suomen presidentinvaaleissa käyttöön otettavaksi siirtoäänivaalitapaa. Siirtoäänivaalissa äänestäjät laittavat äänestyslipukkeeseen vaalipiirin ehdokkaat mieleiseensä paremmuusjärjestykseen. Siirtoäänivaalitavassa äänien laskenta on aikaavievää, ja sen matematiikka on hiukan monimutkaistakin, mutta mielestäni se tukee poliittista keskustaa – eri asia kuin Suomen Keskusta – ja maltillisia ehdokkaita.

Vapaan tahdon mahdottomuudesta

Joillekin ihmisille on hirveän tärkeää, että ihmisellä olisi vapaa tahdo.

Sadan vuoden ajan jo moderni fysiikka on antanut aalto-hiukkas-dualismeineen mahdollisuuden ajatella, että tapahtuminen ei ole kokonaan ennalta määrättyä. Koska tapahtumisen determinismi ei nykykäsityksen mukaan ole ehdoton, vaan koskee vain yksittäistapahtumien tarpeeksi suurta joukkoa. Eli kausaliteetti käsitetään fysiikassa nykyään tilastolliseksi.

Joku voikin nyt ajatella, että koska maailmankaikkeus ei toimi ehdottoman deterministisesti, niin tahtokin voi olla vapaa.

Voi kuitenkin kysyä, että minkä suhteen se tahto sitten olisi vapaa.

Kaikki eläimet ihmisen lisäksi kuitenkin tekevät jonkinlaisia valintoja.

Kaikki eläimet ovat intentionaalisia, eli niillä on haluja, motiiveja ja päämääriä, joita ne toteuttavat.

Ihminen ei tässä suhteessa eroa muista eläimistä. Hän eroaa tahtonsa suhteen ainoastaan siinä mielessä, että koska ihminen on erittäin pitkälle kulttuuriolento, ihmisen valinnanmahdollisuudet ovat suuremmat kuin muilla eläimillä.

Mutta ihmiselläkin kaikki päätökset ja valinnat perustuvat siihen, mikä on ollut hänen keskushermostonsa tila milläkin hetkellä. Ja hänen keskushermostonsa tilaan ovat vaikuttaneet kaikki hänen ja hänen elimistönsä kokemat asiat hänen elämänsä aikana ja luultavasti asiat aina kohdusta asti. Luonnollisesti myös ihmisen ja yksilön DNA vaikuttaa siihen, millaiseksi hänen tahtonsa muotoutuu.

Joten voi sanoa, ettei modernin fysiikan käsityksen mukainen tilastollinen kausaliteetti millään lailla todista tahdon vapautta.

Voi sanoa, että ihmisellä on yhtä paljon vapaata tahtoa kuin shakkitietokoneella on vapautta valita siirtonsa.

Minä itse kuitenkin koen ajatuksen vapaan tahdon mahdottomuudesta vapauttavana. Siltikään vapaan tahdon mahdottomuus ei minusta estä sitä, että olen itse vastuussa elämästäni, sillä olenhan minäkin intentionaalinen olento, kuten muutkin elukat tässä maailmassa.

PS. Olin vuonna 2012 käsitellyt jo jollakin lailla aihetta.

Millä lailla Hamas voisi yrittää vakuuttaa meidät siitä, että heidän tarkoituksensa ovat hyviä

UNRWA (lyhenne tulee sanoista United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees in the Near East) on YK:n alainen pakolaisjärjestö, joka hoitaa palestiinalaispakolaisten tai "palestiinalaispakolaisten" asioita.

Juutalaisuus taas on juutalaisen uskonnon ympärille syntynyt etnisyys.

Juutalaisten määrä oli lisääntynyt Ottomaani-imperiumin hallitsemassa Palestiinassa siirtolaisuuden myötä – käytettäköön alueesta nyt tätä alun perin roomalaista nimitystä. Saapuneet juutalaiset olivat ostaneet maata maanomistajilta alueelta.

Kansallissosialistisen Saksan suorittama juutalaisten vainoaminen ja myöhempi kansanmurha lisäsi juutalaisille painetta perustaa oma kansallinen kotimaa turvapaikaksi itselleen.

Niinpä Israel oli itsenäistynyt vuonna 1948. Ympäröivät arabimaat olivat hyökänneet välittömästi maahan, koska heistä oli inhottavaa, että juutalaiset eivät alueella olisi toisen luokan kansalaisia islamilaisen komennon alla. Pieni ja sisukas Israel kuitenkin löi sotilasmäärältään ja varustukseltaan ylivoimaiset arabiarmeijat.

Sodan seurauksena oli syntynyt palestiinalaisten pakolaisongelma. Israelin puolustajat olivat saattaneet sodan aikana karkottaa sellaisia väestönosia, jotka hyökkäsivät israelilaisia vastaan. Arabimaissa taas oli palestiinalaisille luvattu, että siirtykää vain pois, sillä pääsette takaisin sitten, kun me olemme voittaneet.

Palestiinalaispakolaisongelman lisäksi syntyi juutalaispakolaisongelma. Nimittäin Israelin itsenäistyminen aiheutti juutalaisten karkotuksia arabimaista. Näille ei annettu mitään korvauksia omaisuudesta, jonka he olivat joutuneet jättämään synnyinmaihinsa.

Juutalaispakolaisia oli suurin piirtein saman verran kuin palestiinalaispakolaisia.

On jännää, että palestiinalaiset voivat olla YK:n näkemyksen mukaan pakolaisia kymmenien vuosien ajan tai vaikka siihen asti ellei pitempään, kun Israelin synnystä on sata vuotta aikaa.

Samaa ei kuitenkaan sanota juutalaispakolaisista.

Arabit olivat hylänneet jäljellä olevaa Palestiinan mandaattia koskevan YK:n jakosopimuksen, jossa juutalaiset ja arabit olisivat kukin saaneet noin puolet jäljellä olleesta alueesta. Juutalaisten alueesta suuri osa oli Negevin autiomaata.

Britithän olivat jo aikaisemmin irrottaneet Palestiinan mandaatista noin 3/4 ja perustaneet Jordan-joen itäpuolelle Transjordanian arabivaltion.

Israelin itsenäisyyssodan seurauksena myöhemmin nimensä Jordaniaksi muuttava Transjordania miehitti Jordan-joen länsipuolelta nk. Länsirannan alueen. Egypti taas miehitti Gazan kaistan.

Näin syntyi islamilainen pyhä sota Israelia vastaan.

Arabit aloittivat yhteensä useita kertoja sodan Israelia vastaan, joka voitti ne kaikki. Vuoden 1967 sodan seurauksena Länsiranta ja Gazan kaista siirtyivät Israelin hallintaan.

Israel voisi periaatteessa hyväksyä kahden valtion mallin, jossa alueen arabit saisivat oman maansa. Koska islamilainen pyhä sota on voimassa, niin Länsirannan ja nykyisin varsinkin Gazan arabit eli nk. palestiinalaiset mieluummin sotivat Israelia vastaan kuin saavat oman maansa Israelin viereen. Palestiinalaisille ei käy se, että Israelille taattaisiin tunnustetut ja turvalliset rajat.

Kuvaavaa on, että palestiinalaisvaltio, jonka palestiinalaisten suuri enemmistö haluaa syntyvän, olisi sellainen, että siellä ei saisi asua juutalaisia ollenkaan. Israelissa taas on alusta alkaen asunut arabeja ja muslimeita. Tätä palestiinalaisten enemmistöä voi siis hyvällä syyllä kutsua rasistiseksi.

Kuvaavaa on myös, että alkuperäinen palestiinalaisten maa Jordania on myös alusta ollut maa, jossa ei lain perusteella saa asua juutalaisia.

Hamas-terroristijärjestö, joka on viime vuodet hallinnut Gazan aluetta, on paiskonut jatkuvasti raketteja israelilaisten siviilien päälle, eivätkä ne ole mitään ilotulitteita, ja ampunut näitä myös tuliaseilla, kun on saanut mahdollisuuden. Puhumattakaan veitsihyökkäyksistä.

7.10.2023 Hamas aloitti raakalaismaisen hyökkäyksen Israelin juutalaissiviilejä vastaan. Israelin puolustus ei ollut oikein kartalla, ja niin hyökkäystä ei saatu heti pysäytettyä. Minusta Hamasin länsimaisten myötäilijöiden olisi kannattanut olla ihmismuurina estämässä hyökkäystä.

Egyptillä on ollut oma palestiinalaisen väkivallan vastainen muurinsa.

Hamasin "urheat" taistelijat murhasivat, raiskasivat ja kiduttivat siviilejä, mukaan lukien lapsia. Mutta koska he pelkäsivät israelilaisia sotilaita, he pelkurimaisesti pakenivat omaan maahansa ja veivät mukanaan joukon juutalaisia siviilejä panttivankeina.

Hamas edustaa melko lailla perinteistä islamin tulkintaa. Islamin piirissä katsotaan uskonnon perustuvan 600-luvulla jKr. muslimien mukaan eläneen profeetta Muhammadin opetuksiin ja elämäntapaan.

Vielä puuttuisi se, että tässä maailmassa olisi ihmisiä, jotka perustaisivat uskontonsa profeetta Adolf Hitlerin opetuksille ja elämäntavalle. Hitleriäisiä kansallissosialisteja toki on ainakin muutama olemassa, ja heidän ideologiansa on äärivasemmistolainen poliittinen ideologia eikä uskonto, kun taas perinteinen islam on sekä uskonto että poliittinen ideologia.

Mutta jos me hyväksymme länsimaisen imperialismin, niin keitä me olemme hyljeksimään islamilaista, venäläistä tai natsistista imperialismia?!

Perinteisen islamin mukaan mitään pysyvää rauhaa ei voi olla islamilaisen umman, seurakunnan, ja ei-muslimien välillä. Sota jatkuu niin kauan kun on olemassa ei-muslimeita. Tämän katsomuksen mukaan kaikki rauhanteot ei-muslimien kanssa ovat vain välirauhoja, joiden ajan muslimit voivat käyttää rakentaakseen omaa sotilaallista hyökkäysvoimaansa.

Toki voi sanoa, että eivät kaikki "normaaleihin" islamilaisiin yhdyskuntiin kuuluvat ole roistoja, mutta todellisuudessa "ihmiskasvoista islamia" joutuvat edustamaan monessa tapauksessa tosiasiallisesti uskonnottomat ihmiset, koska perinteinen islam suhtautuu vähemmän huumorintajuisesti islamin hylänneisiin ihmisiin. Islamilainen umma on tästä syystä täynnä sala-ei-muslimeita.

On myös olemassa noin prosentin kokoinen vähemmistö islamilaisiin yhdyskuntiin kuuluvista, ahmadilaiset, jotka kannattavat näkemystä, että profeetta Muhammad ei tarkoittanut omia väkivallantekojaan yleiseksi elämänohjeeksi, vaan niissä oli ollut kyse tilannekohtaisista ratkaisuista. Näkemys on hieno, mutta minusta on kuitenkin hieman erikoinen ajatus, että ensimmäiset muslimit eivät olisi profeettansa kuoltua oikeasti muistaneet, mitä tämä oli opettanut väkivallasta.

No viime vuoden lokakuusta alkaen Israel jatkoi vastahyökkäystään sitten Gazan puolelle. Millä lailla muuten natsimaisen ideologian juuriminen gazalaisten keskuudesta voisi tapahtua kuin sotilaallista voimaa käyttäen? Puhutaan kuitenkin gazalaisten alun perin vaaleilla itseään edustamaan valitsemasta Hamasista, joka on ampunut rakettinsa Israeliin usein siviilien keskeltä.

Israelia on syytetty ylimitoitetusta voimankäytöstä Gazan alueella. Silti lienee selvää, että Israelin puolustusvoimien tarkoituksena ei ole koskaan tappaa tai kiduttaa siviilejä, mukaan lukien lapset.

On ymmärrettävää, että Israelin intresseissä on uuden hyökkäyksen pysyvä estäminen. Perinteisen islamin mukainen välirauha ei ole kestävä rauha.

Mutta Gazan alueen siviilejä ei tietenkään pidä rangaista kollektiivisesti sen enempää kuin natsi-Saksan siviilejä rangaistiin kollektiivisesti. Pyhän sodan ideologia tulee vain kiskoa juurineen irti kummankin laisessa tapauksessa.

Koska aikaisemmin tässä kirjoituksessa mainitsemani UNRWA-järjestön tyyppejä oli ilmeisesti ollut mukana Hamasin raa'assa hyökkäyksessä israelilaisten siviilien kimppuun, niin useat maat ovat sittemmin lopettaneet järjestön rahoittamisen.

Näitä maita ovat olleet ainakin Yhdistynyt kuningaskunta, Kanada, Saksa, Itävalta, Sveitsi, Italia, Alankomaat, Suomi, Australia ja Ruotsi.

Yhdysvaltain kongressi on myös järjestänyt kuulemisen UNRWA:n terrorismikytköksistä.

Gazalaisten tulee luovuttaa Hamasin tyypit tuomittavaksi, vaikka vaaleja ei ole viime vuosina Gazan kaistalla enää pidettykään.

Minulla on kuitenkin ajatus, jolla Hamas voisi perustella todellista rauhantahtoisuuttaan. Se voisi julistaa tehneensä täyskäännöksen elämässään ja kannattavansa seuraavanlaisia asioita:

1. islamilainen pyhä sota dzihad on syvältä
2. homoseksuaalisuus on ihan OK
3. juutalaiset eivät ole ali-ihmisiä
4. eivät myöskään monijumalaiset tai ateistit
   
5. musliminaisilla tulee olla oikeus solmia avioliitto ei-muslimin kanssa
6. naisilla tulee olla samat oikeudet erota aviopuolisosta kuin miehillä
7. ei-muslimit eivät ole muslimeita huonompia tai vähäarvoisempia ihmisiä
8. islamia, Koraania, profeetta Muhammadia ja yleensä muslimien pyhiä asioita tulee saada arvostella ja pilkatakin (siinä kuin muidenkin ideologioiden pyhiä asioita)
   

Aluksi ihmisten voisi tietenkin olla vaikea uskoa mielenmuutosta todeksi, mutta jos hamasilaiset jatkuvasti eläisivät tämän mukaan, niin eiköhän se mielipide Hamasista muuttuisi sitten ennen pitkää.

Israel taas on kannattanut länsimaista yhteiskuntamallia jo perustamisestaan alkaen. Totuuden nimissä on toki sanottava, että laaja yhteiskunnallinen suvaitsevaisuus homoseksuaaleja kohtaan on länsimaissa ja Israelissakin virinnyt vasta vähän yli 50 viimeksi kuluneen vuoden aikana. Israelissa on toki myös täysin laillista olla homoseksuaali nykyään. Tel Aviv onkin eräänlainen nykyajan homopääkaupunki. Samaa ei oikein voi sanoa mistään toisesta kaupungista Lähi-idässä Israelin ulkopuolella.

Israelin yhteiskunnallisessa mallissa on ollut toki yksi kauneusvirhe minun mielestäni. Siellä on ollut viime aikoihin asti käytössä osaltaan turkkilaiseen millet-järjestelmään perustuva käytäntö, että avioliittoasiat ovat kunkin uskonnollisen yhteisön oma asia eikä täten siviilivihkimistä ole tunnettu. Uskontokuntien jäsenten väliset avioliitot ja siviilivihkimiset sekä homoseksuaalisten parien vihkimiset on jouduttu hoitamaan Israelin ulkopuolella. Joskus on viime aikoina kuitenkin vihkiminen voitu suorittaa myös videopuheluyhteyden kautta eli vihkijä on ollut jossain muussa maassa ja vihittävät Israelissa. Aivan viime aikoina on tapahtunut kuitenkin jonkinlaista kehitystä asiassa. Alle vuosi sitten 7.3.2023 nimittäin Israelin Korkein oikeus oli antanut päätöksen, jonka mukaan siviilivihkiminen on mahdollista toimittaa myös Israelin maaperällä.

PS.:

Seksuaalista väkivaltaa käsittelevä YK:n erityisedustaja Pramila Patten on myös sittemmin pyytänyt äärijärjestö Hamasin seksuaalisen väkivallan uhreja kertomaan kokemuksistaan. Maanantaina Israeliin vierailulle saapunut Patten pyysi uhreja rikkomaan hiljaisuuden:

Olemme täällä kuunnellaksemme teitä turvallisesti ja luottamuksellisesti. Maailman täytyy saada tietää, mitä todella tapahtui 7. lokakuuta.

Vihdoin ja viimein YK:kin teki jotakin.

Ateistinen Pyhän hengen teologiani

Ja nyt on aiheenani dogmatiikan alaan liittyvä asia.

Uskon, ettei ole mitään erityistä syytä olettaa kristinuskoisuuden Jumala-osan Pyhän hengen olevan henki.

Itse tapaan ajatella, että Pyhä henki voi olla yksinkertaisesti osa maailmankaikkeuden rakennetta. Mutta ehkä vähemmän hypoteettisempi olisi kuitenkin sellainen oletus, että Pyhä henki on vain hyväätekevä psykologinen ilmiö.

Nimitän Pyhän hengen teologiaani ignorismiksi, jolla viittaan siihen, ettei teologiani välitä Jumalasta tai hänen olemassaolostaan.

PS. Huolimatta tämän kirjoituksen tendenssistä ja varsinkin sen otsikosta, en suinkaan kiellä Jumalan (tai jumalien) olemassaoloa. Toistaiseksi olen silti joka tapauksessa joutunut toteamaan, ettei sellaisten taikaolentojen olemassaolosta ole tieteellistä näyttöä.

Saatana tekeytyy joskus valkeuden enkeliksi

Niiden uskontojen kannattajia, joiden mielestä toisinajattelevat ihmiset ovat pimeyden ruhtinaan tms. puolella, kehotan miettimään, että ehkä he itse ovat väärässä, sillä saatana tekeytyy joskus valkeuden enkeliksi.

"Ei sitä koskaan tiedä, millä oksalla se piru istuu", Pentti Siimeksen esittämä henkilöhahmo oli lausunut wanhassa suomalaisessa elokuvassa ammuttuaan henkilön puun oksalla istuen.

On mielenkiintoista sekä erinomaisen yleistä, että yksikään aikuinen ihminen ei usko olevansa pahuuden puolella. Kaikki ovat "hyvyyden" puolella, vaikka tämä "hyvyys" ilmenee eri lailla eri ihmisissä ja eri kulttuureissa ja uskonnoissa.

Lisäksi voisin sanoa, että varsin monet uskontojen dogmit ovat osoittamattomissa oikeiksi ja usein myös vääriksi, eli niiden puolesta ei ole olemassa objektiivisia todisteita. Sama pätee tietenkin myös etiikan väittämiin ja melko lailla muutenkin henkilökohtaisen maailmankatsomuksen väittämiin.