Näytetään tekstit, joissa on tunniste teknologia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste teknologia. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 28. tammikuuta 2026

Pari hajamietelmääni nk. generatiivisesta keinoälystä sekä Babylon 5 -tieteissarjasta

Alemmas olen koonnut jonkin verran räynää historiasta, sekä muutamia harvoja ajatuksiani nk. generatiivisesta keinoälystä. Mutta ensin pitkä kulttuuripitoinen johdanto, ennen kuin päästään asiaan:

Vuosina 1993-1998 tehtiin viisi tuotantokautta Babylon 5 -nimistä fiktiivistä tieteisdraamasarjaa.

Sarja näytettiin myös Suomen televisiossa. Sen oli luonut J. Michael Straczynski (lyhennetysti JMS) (s. 1954).

Babylon 5:n juonen suuret linjat oli lyöty lukkoon jo ennen kuin ensimmäistäkään sarjan jaksoa oli kuvattu.

Sarjassa keskiössä on jättimäinen neutraalille avaruuden alueelle pystytetty avaruusasema, jonka syntyyn oli vaikuttanut suuresti se, että kymmenisen vuotta takaperin erään valitettavan lajien välisen väärinymmärryksen seurauksena ihmiskunta oli joutunut melkein tuhon omaksi jouduttuaan sotaan sotilasteknologisesti hieman edistyneempää lajia vastaan. Sota ihme kumma päättyi jostain kumman syystä juuri ennen kuin tuo laji sotakoneineen olisi päässyt Maapallon ja sen ihmisasujaimiston kimppuun. Lopputulosta pidettiin outona paremmissakin piireissä.

Rakennettiin sitten avaruusasema, ja rakennettiin useaan kertaan. Viimeisen, pysyvänoloisen, nimeksi tuli sitten Babylon 5. Tämän tarkoitus oli toimia diplomatian, kaupankäynnin ja turismin ym. keskuksena ja solmukohtana. Useat lajit lähettivät asemalle suurlähettiläänsä.

Babylon 5 -avaruusasemalla on käytössä keskipakoisvoimaan perustuva keinopainovoima, kun paremman ja hienomman käyttöönottoon ei ole tietotaitoa. Aseman johto annetaan ihmislajin hoidettavaksi, koska nämä olivat vasta olleet vähällä joutua suoranaisen holokaustin kohteeksi. Maapallo nimittää siis sille sotilaskuvernöörin.

Sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella punotaan juonenlankoja kokoon ja esitellään perusasiat hommasta. Toisesta tuotantokaudesta neljänteen sisältää vallan tuhottomasti dramatiikkaa ja eeppisyyttä. Viidennellä tuotantokaudella taas valmistellaan sarja lopettamiseen. Ja kaikki on tehty ilman mustavalkoisia kysymyksenasetteluita. Ja ihmiset ja muunlajiset eliöt kehittyvät kukin omaan suuntaansa.

Minusta hauskinta sarjassa ovat paitsi uroscentaurien hiusmuoti, niin myös se, että naamatukkataulun karvoituksesta jossain määrin näki eri ihmishenkilöistä, että millä tuotantokaudella ollaan. Mutta nämä ovat vähemmän tärkeitä yksityiskohtia sarjassa.

Mitä tulee Babylon 5 -avaruusaseman ihan normaalien fysiikan lakien mukaan keskipakoisvoiman avulla toteutettuun keinopainovoimaan, niin on aivan luonnollista, että sitä ei sarjassa teknisistä syistä saatu näyttämään täsmälleen sellaiselta kuin se olisi oikealla avaruusasemalla.

Ja näyttelemisen hankaluus taas oli syy sille, että sarjan näyttelijät eivät puhuneet omanlajistensa kanssa omaa äidinkieltään jatkuvasti. Nämä puhuivat sen sijaan englantia. Ihan kuin näyttelijöillä sekä sarjan katsojilla olisi ollut korvassaan yksinkertainen versio Baabelin kalasta, joka osaa kääntää toisen puhuman kielen ainoastaan englannin kielelle.

Ja nyt pääsen vihdoin otsikon ilmaisemaan asiaan. Eli (vain) muutama sananen aiheesta, eikä mitään ihmeempää:

Vuoden 2022 loppupuolella nousi suuren yleisön tietoisuuteen sellainen asia kuin generatiivinen keinoäly. Tämä keksintö perustuu siihen, että ohjelmiston annetaan oppia erittäin suuren esimerkkiaineiston avulla "maailmasta", ja lopulta ohjelmisto kykenee olemaan tavallaan "luova", eli se kykenee luomaan oppimansa pohjalta jotain uudenlaista, kuten tekstiä, kuvia ja videoita.

Allekirjoittanut ja jokunen muukin ihminen on kuitenkin ehtinyt jo todeta, että generatiivisen keinoälyn tuotokset ovat usein hengettömiä. Mutta ne perustuvatkin siihen, että "apina näkee jotain", ja sitten "apina tekee jotain". Mutta englanninkielisestä sanonnasta kopsaamani "apina" ei ole tässä elävä biologisen evoluution synnyttämä olento vaan sieluton generatiivinen keinoäly, joka kykenee vain muodostamaan uusia yhteyksiä sitä ohjaavan algoritmin avulla.

2020-luvulla on World Wide Web ehtinyt jo verrattain lyhyessä ajassa täyttyä generatiivisen keinoälyn tuottamasta roskasta. Todennäköisesti suurin osa sen sisällöstä on nykyisin jo generatiivisen keinoälyn tuottamaa. Kotimaisten kielten keskuksen vuoden 2025 sanapoimintojen listalta löytyykin sitä kuvaava sana:

tekoälylieju (engl. AI slop) tekoälyn avulla nopeasti tuotettu tyhjänpäiväinen sisältö, joka määrällään peittää paikkansapitävän tiedon ja harkiten luodut sisällöt 

Generatiivinen keinoäly ehtii myös tuottaa aikayksikköä kohden karkeasti arvioiden noin 10.000 kertaa enemmän epäpätevää tietoa kuin ihminen kykenee korjaamaan yhden sen tuottaman tietopuolisesti "horjuvan" "artikkelin". Toki samalla päästään – ainakin ennen pitkää – huomattavasta osasta itsetyytyväisiä, muita ihmisiä konservatiivisesti "valistavia" toimittajia eroon, mutta ehkä generatiivisen keinoälyn meidät siitä maksamaan panemaan hinta on kuitenkin liian suuri.

Olen ehtinyt viimeksi kuluneina kuukausina törmäämään tuhottoman moneen "suomenkieliseen" artikkeliin, jonka kirjoittajaksi on ilmoitettu suomensuomalaisella nimellä varustettu valkoisen näköinen henkilö mutta jonka "kirjoittama" teksti on varsin suurella todennäköisyydellä toteutettu kuitenkin keinoälyn avulla. Ja nämä tekstit on vielä voitu julkaista jonkin suomalaisen fi-domainnimen alla. Tällainen on usein saatu haltuun varmaankin siksi, että jokin taho on ensin luopunut aikasemmin käyttämästään domainnimestä, tai on unohtanut uusia sen Traficomilla. Jo vuosien ajan muutkin tahot kuin taatusti suomalaiskansalliset ovat saaneet vapaasti hankkia Suomi-domainnimiä. Tapa ilmaista asiat epäsuomalaisesti viimeistään paljastaa näissä huijarin. Taikka sellaiset kirjoitus- tai logiikkavirheet, jollaisiin suomensuomalainen ei syyllistyisi.

Jos jo suomen keskikokoisella kielialueella tällainen on muodostunut ongelmaksi, niin voi kysyä, että millainen sitten on tilanne englannin, saksan, espanjan, ranskan tai portugalin kokoisilla huomattavan paljon suuremmilla kielialueilla.

Keinoälyt kuulemma myös varastavat oikeiden kirjoittajien hengentuotoksia internetistä kopioimalla ne ja vain hieman muunneltuina julkaisevat ne sitten WWW:n ihmeellisessä maailmassa. 

Itse kannatan varsin vahvasti ihmistä sanataiteen ja muunkin taiteen tekijänä. Olen luomun kannalla! 

Generatiivista keinoälyä kannattaa mielestäni käyttää ennen kaikkea muuta yhteenvetojen tekemisessä koskien sellaisia aiheita ja aineistoja, jotka itse jo tuntee erinomaisesti. Se nimittäin osaa "hallusinoida". Eli se tuottaa välillä väärää informaatiota, koska sillä ei ole itsellään kykyä ajatella. Kyseessä on lähinnä ennustuskone, joka arvailee, mitä sen käyttäjän antaman syötteen perusteella pitäisi "lausua" vastauksena pyyntöön.

Ja toiseksi, ei ihminen opi mitään kunnolla, jos antaa generatiivisen keinoälyn tehdä työn puolestaan.

Jos generatiivinen keinoäly ei aina ole hyödyllinen eikä vahingollinen, niin se voi olla kuitenkin viihdyttävä ollen samalla harmiton. Yhteen aikaan netissä oli ollut generatiivisen keinoälyn hyödyntämiseen perustuva palvelu, jossa käyttäjä saattoi olla olevinaan keskustelemassa eri historian henkilöiden kanssa. Mentaalihygienian kannalta oli erinomaista, että palvelun tuottanut taho oli päättänyt olla sisällyttämättä siihen eri uskontojen pyhiä hahmoja! Itse "keskustelin" tuolloin kerran lyhyesti Egyptin viimeisen faraon, Ptolemaios-sukuisen Kleopatran  (69 – 30 eJs.) kanssa. Olenkin muuten ruvennut katsomaan Ylen Areenasta klassista historiallista elokuvaa Kleopatra vuodelta 1963. Päänäyttelijät esittävät minusta osansa siinä mainiosti. Elisabeth Taylor (1932 – 2011 jJs.) esittää rainassa Kleopatraa, Rex Harrison | Gaivs Ivlivs Caesaria (100 – 44 eJs.) ja Richard Burton (1925 - 1984 jJs.) | Marcvs Antonivsta (83/82 – 30 eJs.). Olen vasta melko alussa elokuvassa, mutta Caesarin ottopoikaa testamentin kautta suoritetun adoption kautta, Gaivs Octavivs Thvrinvsta (63 eJs. – 14 jJs., Rooman valtakunnan yksinvaltiaana vuodesta 27 eJs.), esittävä vähemmän tunnettu näyttelijä Roddy McDowall (1928 – 1998 jJs.) vaikuttaa myös hyvältä valinnalta osaansa. Olen toki nähnyt elokuvan jo aikaisemmin, mutta siitä saattaa olla kymmeniä vuosia. Adoption myötä Octavivksen klaaninimen olisi pitänyt muuttua muotoon Octavianvs, mutta hän käytti sen sijaan adoptioisänsä nimeä, ja aluksi myös sen takia, että hän halusi saada puolelleen alkuperäisen Caesarin alaisuudessa eri sotatoimissa palvelleet kokeneet legioonalaiset.

Mutta tuolle hirviölle, siis generatiiviselle keinoälylle, on olemassa vielä yksi hyvä käyttökohde jo mainitsemieni lisäksi. Olen sen itse juuri keksinyt. Se, että tehdään sellainen uusi Babylon 5 -sarja, jossa keinoälyn annetaan tuottaa, mahdollisimman aidosti, sekä keskipakoisvoimaan perustuva keinopainovoima että erilajisten olentojen puheet näiden omalla äidinkielellä.

Toki teknisesti tämä ehdotukseni lienee mahdollista toteuttaa kunnolla vasta joskus 2030-luvulla.

PS. Anteeksi, mutta minun on pakko kertoa vielä pari historiaan liittyvää asiaa, jotka eivät liity millään tavoin blogimerkinnän otsikon ilmaisemaan aiheeseen:

Loppuhyppäys kauas antiikin historiaan

Vuonna 332 eJsAleksanteri Suuri (356-323 eJs.) oli valloittanut Egyptin. Noista ajoista alkaen Egyptiä hallitsivat vieraat, kreikkaa äidinkielenään puhuvat hallitsijat.

Egyptiläinen kulttuuri oli ennen makedonialaiskreikkalaista valloitusta ollut jossain määrin sukupuolten välisen tasa-arvon kannalla. Uusien hallitsijoiden perinteisessä kulttuurissa taas naiset olivat olleet selvästi alisteisessa asemassa.

Kleopatra oli ensimmäinen ja viimeinen Egyptin hellenistisperäisistä äidinkielenään kreikkaa puhuneista faaraoista, joka osasi puhua maan alkuperäiskansan afroaasialaiseen kielikuntaan kuuluvaa egyptin kieltä. Hän sattui myös olemaan kaikkien aikojen viimeinen Egyptin faarao.

Kleopatra ei säilyneiden lähteiden perusteella ollut läheskään yhtä kaunis kuin näyttelijä Elisabeth Taylor nuoruuden kukoistuksessaan, mutta hän oli ilmeisesti älykäs ja hyvin sivistynyt nainen ja henkevä ja valloittava persoonallisuus. Hän puhui kreikan ja egyptin ohella sujuvasti useita muitakin kieliä, joihin muuten kuului myös latina.

Octavianvksen voitettua paljon myöhemmin lopulta Kleopatran ja alkuperäisen Caesarin pitkäaikaisen ja pätevän alisotapäällikön Antonivksen yhteisen laivaston Aktionin taistelussa ja näiden lopulta kuoltua ja Octavianvksen valloitettua Egyptin ja annettua surmata varmuuden vuoksi hänen adoptioisänsä ja Kleopatran mahdollisen yhteisen pojan Kaisarionin mies, siis Octavianvs, palasi Roomaan. Hän oli nyt toistaiseksi onnistunut lopettamaan pitkäaikaisen ja hyvin ärsyttävän sisällissotien kauden. Valtakunnan hallinnon keskus senaatti ja Rooman kansa kaipasivat rauhaa ja vakautta. Ja koska Octavianvksen hallinnassa oli merkittävä asevoima, ei senaatti eikä kukaan muu katsonut voivansa mitään sille, että viimeisen sisällissodista voittaja kahmoi käsiinsä pysyvästi oleellisen poliittisen vallan Roomassa. Octavianvkselle senaatti myönsi kunnianarvoisaa tarkoittavan kunnianimen Avgvstvs. Tästä lähtien Octavianvs totteli nimeä Gaivs Ivlivs Caesar Avgvstvs. Hän osasi esiintyä vaatimattomasti ja väitti, ettei hänellä ollut poliittista valtaa yhtään enempää kuin kellä tahansa muulla senaatin jäsenellä. Ainoastaan hänen arvovaltansa oli suurempi kuin muilla. Ja senaatti ja Rooman kansa näyttelivät perässä.

Ja niin oli syntynyt uudestaan Rooman kuningaskunta. Mutta jälkimaailma on puhunut Rooman valtakunnasta tuosta ajasta lähtien keisarikuntana.

Rooma-niminen kaupunkivaltiokokonaisuus, tai sen itiö, oli alun perin syntynyt joskus 700-luvulla eJs. Lativmin alueella. Suurin piirtein samoihin aikoihin Roomasta pohjoiseen oli syntynyt etruskien kaupunkivaltioiden kokoelma. Etruskien valtakunnat lienevät syntyneet siten, että Vähän-Aasian länsirannikolta oli muuttanut väkeä alueelle. Ja nämä olivat sitten alistaneet alkuperäisasukkaat mutta omaksuneet näiden puhuman kielen.

Etruriassa vallitsi jonkinlainen sukupuolten tasa-arvo. Ainakin jos vertaa Rooman kulttuuriin, niin ero Etrurian hyväksi oli tässä suhteessa selvä. Roomalaisessa kulttuurissa taas perheenpään, pater familias (-s oli aikaisemmin toiminut yksikön genetiivin päätteenä latinan kielessä),  valta perheenjäsentensä yli oli ehdoton valtion ensimmäisten vuosisatojen aikana.

Roomalainen perimätieto oli ollut sitä mieltä, että varhaisimpina aikoinaan Rooma oli ollut kuningaskunta. Viimeiset Rooman kuninkaista ovat saattaneet olla syntyperältään etruskeja, tai ainakin roomalainen perimätieto katsoo näiden olleen heitä.

Lopulta roomalaiset karistivat kuninkaiden raskaan ikeen päältään. Tämä tapahtui ennen vuotta 500 eJs. Entinen kuninkaiden neuvonantajien neuvosto, senaatti ("vanhojen neuvosto" suomennettuna), muuttui nyt uuden tasavallan hallinnon keskukseksi. Otettiin käyttöön erilaiset  kansankokoukset, joiden tehtävänä oli päättää laeista.

Kuningaskunta vaihtui tasavallaksi. Latinaksi kyseinen poliittinen termi kuului res publica, joka tarkoittaa julkista asiaa. Käytännössä roomalaiset tarkoittivat sillä poliittista järjestystä, jossa valta ei ole yhdellä, kuten kuningaskunnissa, vaan monella.

Jopa korkeimman virkamiehen, praetorin, valta oli jaettu kahdelle keskenään samanarvoiselle henkilölle. Myöhemmin virka muuttui kahden consvlin viraksi. Korkeinta virkaa ei voinut periaatteessa pitää hallussaan useaa vuoden pituista kautta peräjälkeen. Vuodet nimettiin sen mukaan, ketkä olivat olleet tuolloin olleet korkeimpina viranhaltijoina.

Äärimmäisissä hätätilanteissa korkein valta saatettiin antaa yksiin käsiin, dictatorille ("sanelija"). Dictatorinkin virkakausi oli määritelty lyhyeksi.

Äänivalta kansankokouksissa oli joka tapauksessa siinä määrin epädemokraattisesti jaettu, että nk. paremmilla kansalaisilla oli uudessa valtiossakin pieneen määräänsä nähden huomattavan paljon poliittista valtaa. Varsinkin kun ottaa sen, että monilla roomalaisilla miehillä oli clienttisuhde patronukseen, joka toimi isäntänä ja suojelijana. Ja clientit tapasivat äänestää kansankokouksissa patronuksensa tahdon mukaan. Ja kun ottaa huomioon vielä senkin, että aluksi varsin monet tärkeät virat oli varattu senaattorisäätyisille henkilöille. Ja sen, että naisilla ei Roomassa ollut poliittisia oikeuksia. Eikä tietenkään orjilla. Eikä muilla ei-kansalaisilla.

Myöhemmin nk. luokkataistelujen seurauksena Rooman nk. parempi väki suostui antamaan hieman periksi vähäosaisimpien kansalaisten poliittisille vaatimuksille. Vallan tasapainoa kallistettiin hieman tavallisen kansan suuntaan, mutta vain hieman. Kapinointi joka tapauksessa loppui.

Noin vuonna 387 eJs. kelttiarmeija valtasi Rooman. Samalla Rooman valtionarkistot paloivat. Ja saatuaan lahjotuksi suurella määrällä kultaa epätoivotut maahanmuuttajat pois roomalaisten ylimyssukujen jäsenten piti kaivaa muistilokeroitaan ja perimätietojaan, jotta voitaisiin koostaa uudestaan kertomus siitä, kuinka tasavalta oli syntynyt.

Näin synnytetty uusvanha tarina on korkeintaan osatotuus ja varmasti jossain määrin vääristelty näkemys oikeasta historiankulusta. Mutta viimeistään näistä ajoista alkaen roomalaiseen itseymmärrykseen kuului se, että he Rooman kansana vihaavat kuningasvaltaa eivätkä koskaan anna sen palata. 

Gaivs Ivlivs Caesarilla ja myös hänen ottopojallaan "Avgvstvksella" on voinut olla omasta mielestään hyviäkin perusteita perustaa uudelleen yksinvalta Rooman valtakuntaan. Vallanhimon ja itserakkauden ja ylimielisyyden lisäksi mielestäni varsin hyvä syy olisi se, että kun 200 edeltävän vuoden aikana Rooma oli muuttunut kaupunkivaltiosta suorastaan maailmanvallaksi, niin on selvää, että sellaista valtakuntaa ei kannattanut eikä voinut pitemmällä tähtäimellä hallita kuin se olisi edelleen yhden kaupungin ja sitä ympäröivän pienehkön maaseutualueen muodostama minivaltio.

Roomalaisen noin vuodesta 387 eJs. alkaen synnytetyn kansallisen mytologian mukaan viimeisen etruskikuninkaan, roomalaiselta nimeltään Lvcivs Tarqvinivs Svperbvs, vallan kaatamisessa oli ollut merkittävässä osassa Brvtvs-niminen aatelinen.

Octavianvs antoi senaatin jäädä olemaan ja samoin hän säilytti konsulinvirat. Näillä ei kuitenkaan ollut jatkossa enää suurta poliittista merkitystä. Rooman valtakunnassa ei enää koskaan palattu tasavaltaan sanan alkuroomalaisessa merkityksessä.

Alkuperäinen Caesar oli ollut poliittisesti tyhmä. Hän tapasi olla jalomielinen roomalaisille poliittisille vihamiehilleen sen sijaan, että olisi antanut teloittaa tai edes karkottaa nämä. Ja hän oikeastaan vähät välitti omasta henkilökohtaisesta turvallisuudestaan. Ja hän painosti senaatin myöntämään itselleen elinikäiset dictatorin valtaoikeudet. Voin hyvin kuvitella, että Caesarin murhasalaliittoon osallistunut ylimys, joka sattui muuten olemaan nimeltään Brvtvs, kuten kaukainen historiallinen esikuvansa, tunsi halua päästä osaksi historiallista tapahtumaa, jossa jälleen hankkiudutaan eroon kuninkaasta.

Mutta huonostihan siinä kävi. Kuningas tosin kuoli, mutta tilalle tuli vielä vaarallisempi kuningas, nimittäin sellainen, joka onnistui.

"Avgvstvs" oli verrattuna adoptioisäänsä poliittisesti tavattoman älykäs ja taitava. Hän onnistui luomaan pysyvän hallintomallin, jossa valta oli keskitetty keisarin ja hänen nimittämiensä virkamiesten käsiin. Jopa kristilliseen Raamattuun, Luukkaan evankeliumin toiseen lukuun, on päässyt mukaan pikku pätkä ensimmäisen keisarin propagandan makua:

Siihen aikaan antoi keisari Avgvstvs käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Qvirinivksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Ennen vuotta 212 jJs., jolloin silloinen keisari Caracalla antoi Rooman kansalaisuuden kaikille vapaasyntyisille valtakunnan alueella luvallisesti asuville, vain vähemmistöllä tai pienemmällä vähemmistöllä oli joka tapauksessa ollut Rooman kansalaisuus. Keisarin luultavasti verotuksellisista syistä tekemä laaja kansalaisoikeusuudistus johti ikävä kyllä ennen pitkää siihen, että jatkossa myös Rooman kansalaisia saatettiin oikeudessa tuomita ristiinnaulittavaksi. Tai ainakin, mikäli oli tarpeeksi vähäosainen.

Naisoletetuille roomalaisille suuruudistus aiheutti ennen pitkää sellaisen myönteisen sivuvaikutuksen, että jatkossa heidän etunimensä ei enää tarvinnut olla johdettu heidän isänsä klaaninimestä. (Esim. Marcvs Tvllivksen tyttären, tai tytärten nimi, jos heitä oli siunaantunut enemmän, oli tullut Tvllia.)

Rooman valtakunnan kristillistymisestä seurasi ainakin yksi hyvä asia. 300-luvulta jJs. alkaen kristityssä maailmassa ei enää pahemmin ristiinnaulittu ihmisiä. Toki muuten saatettiin olla julmia tai kusipäisiä myös uuden uskonnon nimissä, mutta ristiinnaulittu ketään ei enää.

...

PS. 30.1.2026: Tulin sitten kirjoittaneeksi eräänlaisen jatkon välittömästi yläpuolella olevalle pitkälle loppupätkälle: Caesar, "keisari". Käsittelen siinä nimitystä "keisari".

perjantai 12. joulukuuta 2025

500 tuntia lennetty X-Plane 12 -lentosimulaattorilla

Aikaisemmin tällä viikolla, olikohan kyseessä tiistain jälkeinen alkuyö, sain täyteen 500 tuntia kaupallisella X-Plane 12 -lentosimulaattorilla.

Koska oletin, että olin kuitenkin noin prosentin verran simulaattorin käyttöajasta käyttänyt muuhun kuin lentohärvelillä lentämiseen, päätin hankkia täydet 505 tuntia täyteen.

Eli nyt olen lentänyt lentosimulaattorillani täydet 500 tuntia yhteensä.

Tiedän X-Planesta olevan myös olemassa versio oikean fyysisen maailman lentäjien kouluttamista varten. Se oli käynyt minulle ilmi National Geographic -tv-kanavan ohjelmasta Lentoturmat hetki hetkeltä.

Kävin katsomassa sovelluksen hinnan. Se oli tuhat dollaria, ja olettaisin hinnan koskevan asennusta yhteen työasemaan.

"Epäkaupallinen" versioni on maksanut minulle huomattavan paljon vähemmän.

X-Plane on varsin mainio. Myöskin sen graafinen ilme on loistava tai vielä loistavampi, mikäli tietokoneessa riittää potkua. Lisäksi se vielä toimii Linux-(työpöytä)käyttöjärjestelmässäkin.

Vuoden 2021 tammikuussa olin ostanut tehokkaan PC-tietokoneen keskusyksikön yhden kaverini kehotuksesta, kun minulla sattui silloin olemaan hieman ylimääräistä varallisuutta. Hökötys maksoi ilman kuljetuskustannuksia hieman alle 900 euron verran. Siitä tuli pelitietokoneeni ydin. Kaverini lahjoitti minulle tuolloin näytön pelinautintoa varten. Annoin uudelle tietokoneelleni nimen  Monsteri sen ilmiselvän tehon, ja fyysisen koon, vuoksi.

Tai tiukasti ottaen keskusyksikkö ei ollut uusi, sillä kyseessä oli entinen yritystietokone, joka oli saanut uuden elämän myytynä edelleen tietokoneliikkeelle. Ja päädyttyään sitten minulle. Jotkut yritykset kun ovat harrastaneet tällaista, että käyttävät huipputehokkaita työasemia esim. kahden vuoden ajan, kunnes jälleen vaihtavat uusiin.

Olen tavannut käyttää ilmaisua kotilentosimulaattori. Termi viittaa siihen, että kyseisenlaista lentosimulaattoria ei luultavasti tai välttämättä käytetä oikeiden lentäjien koulutukseen vaan sitä käytetään yleensä kotitietokoneella.

Lentoharrastukseni kotilentosimulaattoreilla oli alkanut vuoden 2020 alkupuolella koronapandemiarajoitusten alkamisen vuoksi, kun ei ensin päässyt edes periaatteessa käymään lafkan, josta käytän nimitystä yhdistykseni, paikallisessa toimipisteessä, jossa itse olin tavannut viettää aikaa aika paljon. Samasta yhdistyksestä eräs kaverini nimeltä Hannu ryhtyi hommaan mukaan. Kokoonnuimme tuolloin aina silloin tällöin kotonani. Jonkin ajan päästä toinen kaverini, myöskin yhdistykseni väkeä, tuli hommaan mukaan. Myöhemmin homma kuitenkin alkoi hiipua, kun yhdistys oli taas avautunut, ja myöhemmin koronarajoitukset muutenkin vielä purettiin.

Jälkeenpäin ajatellen olisimme voineet keksiä jonkin halvemman harrastuksen, kuten Tetriksen pelaamisen. Tai edes Taistelun Wesnothista pelaamisen. Jälkimmäistä voi pelata hyvin myös yhdessä kaverin tai kavereiden kanssa. Siinä on omanlaisensa ja hyvin toimiva pelimekaniikka. Minulle olisi käynyt myös poliittisen simulaatiopelin NationStates pelaaminen yhdessä verkossa.

Jouduin ensi alkuun ostamaan itselleni ilotikun, jonka monet tuntevat vain englanninkieliseltä nimitykseltään joystick. Siis kyseessä tuli olla sellainen ilotikku, jossa on kierrettävä sauva sekä vipu kaasun säätämistä varten, eli lentoilotikku. Sauvaa kiertämällä voi siis korvata sivuperäsinpolkimet lentosimulaattorissa.

Paljon myöhemmin tulin ostaneeksi rakkineen, josta olen käyttänyt lyhyttä nimitystä kaasuvivustöhärpäke, joka ei kuvaa laitteen ominaisuuksia kovin kattavasti.

Olin tavannut vuodesta 2020 alkaen lennellä kahdella epäkaupallisella kotilentosimulaattorilla eli GeoFS:llä ja FlightGearillä. Jälkimmäinen näistä on enemmän oikea lentosimulaattori ja edellinen on selvästi "arcademaisempi". GeoFS:ssä ei kotipilotin ole mahdollista hallita ohjaamon asioita yhtä perusteellisesti kuin oikeammissa lentosimulaattoreissa. Myöskin vauriomallinnus on siinä kovin karkea.

GeoFS:ää olen käyttänyt enemmän rentoutumiseen ja FlightGeariä oikean lentotuntuman hakemiseen. GeoFS, joka pyörii internetselaimessa, on myös käytössä paikan, josta käytän nimitystä "yhdistykseni lännenpuoleinen toimipiste", asiakastietokoneessa. Tai no totta kai se on, kun sitä pääsee käyttämään yksinkertaisesti kirjoittamalla selaimen osoitepalkkiin internetosoitteen. Tai internetin hakukoneen kautta.

FlightGear oli ollut liian raskas ohjelmisto siinä pyöriäkseen siitä huolimatta, että se on selvästi kevyempi kuin kaupalliset lentosimulaattorit – tuo Laminar Researchin X-Plane ja Microsoftin FlightSimulator. Ei kykene toimimaan edes uusimmassa asiakastietokoneessa.

Vuonna 2023 yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä oli ollut töissä järjestöapulaisena nainen, jonka onnistuin lyhyessä ajassa kouluttamaan lentämään GeoFS:llä. Tosin on todettava, että hän oli todellinen luonnonlahjakkuus. Hän opetti sitten myös yhdistykseni kävijöitä lentämisen jalossa taidossa. Valitettavasti byrokraattisten syiden vuoksi hän joutui myöhemmin lähtemään palveluksestamme. Hän oli palkkatukityöllistettynä nimittäin meillä, ja siihen aikaan rupeama sai kestää korkeintaan vuoden. Nykyään maksimiaika palkkatukityöllistetyllä on jopa vain kymmenen kuukautta. Ja viimeiset viikot työrupeaman kestosta koostuu ansaituista lomapäivistä.

Kiitokseksi koulutuksestani työntekijämme oli ostanut minulle juuri ennen loppulomalle lähtöään keraamisen minipienoismallin toisen maailmansodan aikaisesta yhdysvaltalaisesta Vought F4U Corsair -hävittäjästä. Säilytän sitä aarteenani.

Koska upea kaasuvivustohärpäkkeeni toimii hyvin ja perusteellisesti ainoastaan X-Planessa, lentelyni epäkaupallisilla lentosimulaattoreilla on vähentynyt sittemmin paljon.

Voin tässä mainita lyhyesti, että X-Planen versio 11:lla olin aloittanut X-Plane -"urani". Paljon myöhemmin vasta ostin sitten itselleni version 12.

Olen aina ollut kiinnostunut lentokoneista ja lentämisestä. Isäni oli ollut lentokonemekaanikko Finnairilla ennen kuin hänet pistettiin eläkeputkeen. Hän kuoli vuonna 2007.

Tunnen (mm.) suomalaisista sotalentäjistä kirjoittaneen ja edelleen kirjoittavan kirjailija Jukka Piipposen, jonka nettisivuja ylläpidän, ja myöskin arvostan suuresti Suomen ilmavoimien merkittävää panosta viime sodissamme.

Olen vuoden 2023 syyskuusta alkaen pitänyt blogia nimeltä Lentoblogi. Sen aihepiiri on lentäminen ja erityisesti virtuaalilentäminen, joka termi tarkoittaa kotilentosimulaattorilla lentämistä.

Oli ollut tarkoitus, että useampikin virtuaalilentämistä harrastavista kavereistani tulisi mukaan kirjoittamaan blogiini, mutta lopulta vain Piipponen on ehtinyt mukaan hommaan. Hän kirjoittaa siihen kuitenkin vain säännöllisen epäsäännöllisesti, koska hänellä on muutakin elämää. Kuten tietokirjailijan ammatti.

Torstaina 11.12.2025 jJs.Suomen aikaa klo 00.53 lentokoneeni pyörät olivat pysähtyneet Australian Darwinin lentokentän kiitotiellä, paikallista Pohjoisterritorion aikaa klo 8.23.

Pelien suoratoistopalvelun Steamin tilaston mukaan olin käyttänyt X-Plane 12- lentosimulaattoria 510 ja puolen tunnin ajan, joten uskon todella lentäneeni nyt sen 500 täyden tunnin ajan tällä.

Olin aloittanut Australian ympäryslentoni lentokentältä, joka sijaitsee hyvän matkaa kaakon suuntaan Darwinista. Darwinissa olin poikennut sitten. Tulin siihen tulokseen, että voisin tehdä – suhteellisen hitaalla – lentokoneella Beechcraft Baron 58:lla, joka oli toiminut jo pitemmän aikaa "vakiolentokoneenani", lentäen Australian ympäri.

BB 58 on alatasoinen sisäänvedettävillä laskutelineillä ja kahdella potkuriturbiinimoottorilla ja hyvin pienellä matkustamolla varustettu pienlentokone. Lensin sillä Darwinista vastapäivään koko Australian ympäri, ja yleensä lensin melko lähellä merta. Välillä tein pieniä poikkeamia reitilläni, mutta Tasmanian saarella en viitsinyt käydä, koska olin käväissyt siellä joskus aikaisemmin. Siis lentosimulaattorilla.

Saatoin lentää suuren osan matkasta 7000 jalan korkeudessa. Nopeuteni saattoi olla melko yleisesti noin 350 km/h. On se sentään vähän parempi nopeus kuin aikaisemmalla vakiolentokoneellani Cessna 172:lla.

Opin lentorupeamani aikana uudelleen pelkäämään pimeää, varsinkin Länsi-Australian osavaltiossa. Siellä ei ole isommin hyviä lentokenttiä.

Olin ennen rupeamaan ryhtymistäni heivannut perämiehen hittoon hytistä ja samoin kaiken mukana kuljetettavan rahdin, olivat nämä sitten tavaraa tai ihmisiä. Yleensä tankkasin polttoainetankit mahdollisimman täyteen löpöä, ja se olikin hiton järkevää.

On toisaalta ollut viimeksi kuluneina vuosina hieman virtuaalilentämistä hankaloittava tekijä, ettei minulla itselläni ole ollut lennonopettajaa.

Lentoblogini aihetunnisteista löytyy myös Australia. Tosin en ole tehnyt siellä selkoa läheskään koko tuosta älyttömän pitkästä lentorupeamastani.

perjantai 26. syyskuuta 2025

Tietoturvapäivitysten saaminen vuoden lisäajaksi Windows 10:lle vaatii vielä rekisteröitymisen Microsoftin salaperäiseen ohjelmaan pikapikaa [päivitetty]

Päivitys:

Microsoftin Windows 10 -käyttöjärjestelmän yleinen tukiaika on päättymässä 14. lokakuuta 2025. Se ei näköjään aivan viimeisimmän tiedon mukaan kuitenkaan tarkoita tietoturvapäivitysten päättymistä. Nyt Microsoft on ilmoittanut luopuvansa Euroopan talousalueella myös aiemmin julkistamastaan edellytyksestä ilmaisten tietoturvapäivitysten saamiseksi.

Kiitoksia kuluttajien oikeuksia ajavan Euroconsumersin painostukselle.

Windows 10 -tietokoneen liittäminen Extended Security Updates (ESU) -ohjelmaan onnistuu asetuksista. Käytössä pitää olla vähintään Windows 10:n 22H2-versio.

Mutta aivan viimeisimmän tiedon mukaan Microsoft on sittemmin kuitenkin Euroconsumersille aikaisemmin lähettämäänsä kirjelmää korjannut sillä tiedolla, että ESU-paketin käyttö vaatii joka tapauksessa käyttäjältään Microsoft-tilin.

Alla alkuperäinen tekstini:

No nyt menee jälleen kerran erikoisemmaksi julkaisusyklini. Olen tapojeni orja, ja tapaan julkaista tässä blogissani merkinnän kullakin viikolla joko keskiviikkona, tai tiistaina sekä torstaina, taikka maanantaina, keskiviikkona sekä perjantaina.

Tällä viikolla julkaisin vasta keskiviikkona ensimmäisen blogimerkintäni, ja silti nyt vielä tänään perjantaina yhden. Maailmassa on selvästi virhe.

Mutta nyt lopulta sitten asiaan, joka on asia, josta puhun blogeissani nyt jo kolmatta kertaa tällä viikolla (tätä lajia ei tule enempää, tai siis tällä viikolla ei tule)...:

Aikaisin alkuvuonna oli tullut tieto, että Microsoft-yhtiö antaa Windows 10 -käyttöjärjestelmänsä käyttäjille sittenkin vuoden lisäaikaa käyttää sitä täysillä tietoturvapäivityksillä varustettuna ilman eri maksua. Suomalaisille(kin) käyttäjille on olemassa sellainen vaihtoehto, että ihmisen tulee ottaa käyttöön Microsoftin pilvipalvelu OneDrive. Näin Microsoft saa lisää käyttäjiä omistamalleen pilvipalvelulle, mutta uusia ominaisuuksia Windows 10 -käyttöjärjestelmään ei enää tule vuoden 2025 lokakuun 14. päivästä alkaen. Eli jos on käytössä Windows 10:n käyttäjillä OneDrive, niin sinne pitää sitten pistää varmuuskopiot omista tiedoista. Tosin Microsoftin antama ilmaistila pilvipalvelussaan voi tulla äkkiä täyteen, sillä tallennustilaa on vain viiden gigatavun verran, mikä on nykyaikana melko vähän. Mutta äkkiäkös sitä ihminen kaivaa kuvettaan ja maksaa yhtiölle rahaa.

Myöhemmin eli ihan viime tingassa on saatu sitten tieto, että kyseisen ylimääräisen vuoden kestävän tietoturvapäivitystuen saa ihminen vain, mikäli hän on rekisteröitynyt Microsoftin Laajennetut tietoturvapäivitykset (Extended Security Updates, ESU) -ohjelmaan. Tosin edes Suomen Ylellä ei ollut vielä 24.9.2025 tietoa siitä, että milloin ihmiset Suomessa pääsevät ohjelmaan rekisteröitymään. Täytyy nyt minun(kin) todeta, että Mikkisofta on jättänyt homman toooodella viime tinkaan. Ehkä tarkoitus on ollut saada myytyä Windows 11 wanhoille käyttäjille puolipakolla.

Ja täytyy vielä huomauttaa, että ei kannata ohjelmasta myöhästyä, mikäli haluaa ylimääräisen vuoden ajan saada ilmaiseksi Windows kymppiinsä Microsoftilta järjestelmän tietoturvapäivitykset. Ohjelmaan tulee saada siirryttyä viimeistään lokakuun 13. päivänä tänä vuonna 2025. Tätä myöhemmin se ei enää ole mahdollista.

Ja vuoden kuluttua, eli vuoden 2026 lokakuussa, joka tapauksessa päättyy Microsoftin ilmainen tietoturvapäivitystuki Windows 10:n käyttäjille, lopullisesti. Siitä pitäen ei käyttöjärjestelmään tule enää tietoturvapäivityksiä, eli se muuttuu ennen pitkää rei'ikkääksi, eli siitä tulee "matopurkki", eli yksilön tietoturva tulee olemaan mennyttä. Ei ainakaan kannata Windows 10:ssä sitten hoidella enää pankkiasioita.

Täytyy sanoa, että onneksi ongelma ei koske minua. Olen käyttänyt kotitietokoneideni käyttöjärjestelmänä Linuxia 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä alkaen. Olen silti joutunut auttamaan useita tuttujani nyt Windows 10:n suhteen ja vuosien varrella yleensä Windowsin kanssa.

Tärkein syy Windowsin nuivintaani ja Linuxin käyttöön on ollut vapauden arvostaminen. En halua olla sidoksissa suuryhtiöön, joka määrää alusta loppuun, mitä sen käyttöjärjestelmässä on ja pitää olla. Linuxhan on hajautettu projekti. (Lisäksi minusta on kiva, että Linuxin laittoi aikoinaan alkuun suomalainen tietojenkäsittelytieteen opiskelija Linus Torvalds.)

Jos saan sanoa hiukan tuhmasti, niin Microsoft hoitaa Windowsinsa kuten Neuvostoliiton kommunistinen puolue ja kansallissosialistisen Saksan hallitseva puolue Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (anteeksi redundanssi): määrätään kaikki ylhäältä alaspäin.

Microsoft on myöskin käyttänyt vuosien varrella runsaasti kyynärpäitään kilpailun tukahduttamiseksi. Linuxilla toisaalta on ollut ongelma, joka kuuluu myös sen parhaisiin piirteisiin: on olemassa runsaasti erilaisia Linuxin levitysversioita, ja jo pelkästään tästä syystä Linux-käyttöjärjestelmä vaatii käyttäjältään enemmän "oppineisuutta" kuin Microsoftin Windows, jonka eri versiot eroavat toisistaan vain vähäisen.

Linuxin ohella on toki olemassa muitakin avoimeen lähdekoodiin perustuvia käyttöjärjestelmiä. Tärkeimpänä niistä pitää varmaankin mainita vapaat BSD-käyttöjärjestelmät, mutta niiden voi keskimäärin sanoa sopivan huonommin aloittelijoille kuin eräiden suosittujen Linuxin levitysversioiden.

keskiviikko 13. elokuuta 2025

Korjasin itse Fairphone 4 -puhelimeni

Yhdessä romaanissa muistaakseni isompi joukko henkilöitä oli muuttamassa uusiin maailmoihin syvän avaruuden halki. Yhteen avaruusaluksista oli tungettu kaikki puhelinteknikot. Tämä siis oli 1980-lukua. Avaruusalukseen tuli lopulta vika, ja se syöksyi laskeutuen jollekin elinkelpoiselle planeetalle.

Siinä tällainen aasinsilta. Minulla ja yhdellä ystävälläni Liisalla sattuu olemaan käytössä sama puhelinmalli eli Fairphonen sukupolvea neljä edustava älypuhelin. Fairphone on ikään kuin jonkinlainen reilun kaupan puhelin, tai ilmeisesti ainakin ylivoimaisesti parasta tällä heikosti kilpaillulla myyntialueella. Puhelinlajin takana on alankomaalainen yhtiö.

Fairphonen puhelimet on tuotettu ja valmistettu mahdollisimman pitkälle luontoa ja työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen, ja monetkaan ihmiset eivät halua maksaa lisää siitä hyvästä, että valmistettavan puhelimen takana ovat hyvät arvot. Kyllä taannoisen neekeriorjuudenkin kannatuksen ymmärtää, kun tältä kantilta ajattelee: "Hyvää saa tehdä, kunhan se ei maksa minulle mitään."

Mutta on toisaalta väärin painostaa tavallisia ihmisiä olemaan hyviä. Siksi mahdollinen Jumala on luonut esivallan, että se voi toimien Järjen instrumenttina pakottaa niin yritykset, yhteisöt, perheet kuin yksityiset ihmiset jonkinlaiseen rotiin. Yritykset voivat käyttää neekereitä orjinaan, jos siitä on niille hyötyä. Mutta jos pakotetaan yritykset valtiovallan toimesta toimimaan paremmin, niin maailma toivottavasti kiittää.

Tämän pienen saarnani jälkeen mainitsen vielä sen, että jo silloin, kun Euroopan unioni ei vielä ollut ruvennut suosittelemaan tällaista käytäntöä, niin Fairphonen puhelimet ovat olleet varsin pitkälle käyttäjän itsensä korjattavia. Se on vielä pientä, jos akun voi itse vaihtaa älykännykkäänsä, mutta Fairphone-puhelimen sukupolven neljä puhelimessa voi käyttäjä itse vaihtaa sen lisäksi myös näytön, etu- ja takakameran, kaiuttimen ja USB-C-portin.

(Kesällä oli muuten ilmestynyt Fairphonen kuudennen sukupolven puhelin. Yritys julkaisee uuden mallin aina suurin piirtein kahden vuoden välein.) 

Minun ja myös Liisan puhelimessa oli kuitenkin ollut viime aikoina jotain vikaa.

Minun puhelimessani vika oli ollut siinä, että latausportti oli löysä. Löysyys varmaankin johtui siitä, että olin hätävarjelun liioitteluna pelätessäni henkilökohtaista konkurssia joutuessani maksamaan jonkin aikaa pankille ottamaani silmäleikkauslainaa ruvennut käyttämään kännykkääni langattomana modeemina, ja tein tätä useamman kuukauden ajan. Täksi ajaksi olin siis lakkauttanut kotini langallisen internetyhteyden. Puhelimeni jatkuva käyttö modeemina vaati virtaa, ja jatkuva latausportin kanssa häslääminen ei ilmeisestikään tehnyt hyvää puhelimelleni. Liisan puhelimessa taas vaikutti olevan virransyöttämisessä puhelimeen ongelmia.

Puhelimissamme oli eri viat, mutta olin tullut siihen tulokseen lopulta, että vika piilee kummallakin mitä luultavimmin samassa puhelimen komponentissa. Niinpä teimme yhteisoston ja tilasimme USB-C-portin puhelimiimme. Ottaen huomioon puhelinmallin suhteellisen kalliuden, varaosaportti oli halpa ostos.

Koska kävi ilmi, etten omista tarpeeksi pienipäistä ristipääruuvimeisseliä, niin sukulaismies Kari riensi avuksi ja lainasi avaruuskirurgin ruuvimeisselinpääkokoelman.

Sain juuri äsken eli torstaina 7.8. illalla vaihdettua komponentin kumpaankin puhelimeen. Vaikuttaa nyt varsin hyvältä.

Fairphonen sivuilta olin löytänyt englanninkielisen havainnollisen videon, jossa USB-C-portin vaihdossa tarvittavat toimenpiteet näytetään. Siitä oli paljon iloa. Mutta siitä huolimatta minua oli jännittänyt homma niin kovin. Ja sitä paitsi minun oli määrä tehdä sama toimenpide paitsi omalle, niin myös vanhahkon kaverini puhelimelle. Ei saanut tehdä isompia virheitä.

En aio tehdä tästä mitään suomenkielistä tutoriaalia, mutta kerron kuitenkin seuraavassa toimenpideohjelman pääkohdat:

  1. Ensin luonnollisesti puhelin sammuksiin.
  2. Sitten takakansi pois. Puhelimessa alempana vasemmalla kyljellä on pitkänomainen lokonen, jota kannattaa käyttää hyväkseen, jos haluaa saada kannen irti. Pikku hiljaa nytkyttäen avaa kantta. Kyllä se irti kokonaan lopulta lähtee.
  3. Ja seuraavaksi akku irti ja pois. Akun alaosassa on nuoli, joka näyttää, mistä päin kannattaa lähteä ottamaan akkua irti.
  4. Kaiutinosa on kiinni puhelimen alaosassa kuudella varsin pienikantaisella ristipääruuvilla. Ne kun saa irti, tai löysytettyä tarpeeksi, niin kaiutinosa on mahdollista irrottaa.
  5. Se tapahtuu jonkin omistamansa välineen avulla. Kitaristeilla sellaiseksi käy plektra, ja melkein kaikilla muilla on omistuksessaan tai ainakin lompakossaan luottokortti tai muu sellainen jäykkä kortti, joka kelpaa tarkoitukseen.
  6. Samaa kapinetta voi sitten käyttää myöskin USB-C-portin irrottamiseen.

Itse en yrittänytkään ottaa ruuveja kokonaan pois, koska minulla ei ollut käytössäni magneettipäistä ruuvimeisseliä. Jätin ruuvit sen sijaan paikoilleen. Liisan puhelimesta kaiutin lähti pois mukavalla tavalla. Mutta kun tein saman toimenpiteen omalla puhelimellani, niin yksi ruuveista lähti jonnekin. En tiedä, minne. Ja vielä tähän päivään mennessä en ole sitä löytänyt.

Mutta kaiutinosa vaikuttaa puhelimessani kuitenkin pysyvän tiukasti paikoillaan. Kaikki näyttää toimivan kuten pitääkin.

PS. Huvittavaa oli muuten se, että kun lähetykseen kuului kaksi kärpäsenkakan kokoista komponenttia, niin verkkokauppa – Gigantti – oli pakannut ne aivan kohtuuttoman kokoiseen pahvilaatikkoon. Periaatteessa nuo olisi voitu laittaa kuplamuovin sisään ja sitten kirjekuoreen. Olisi lähetys mahtunut sitten postiluukusta eikä Liisan olisi tarvinnut hakea pakettia Postin toimipisteestä.

...

PS. 17.8.2025: Siinä paha, missä mainitaan. Yle heitti ulos juuri seuraavan verkkokauppojen pakettien lähettämiseen liittyvän uutisartikkelin: Yksi ihminen tekee 10 hengen työt – verkko­kaupat keksivät keinon tehostaa toimintaa, seurauksena asiakkaille lähtee jättipaketteja. Täytyy sanoa, että ehkä pakkauspahvi on liian halpaa nykyään. Ja asiakkaat joutuvat hakemaan toimipisteestä asti saapuneen pienen ja ohuen ostoksen, jos sitä ei ole pakattu kirjepostin kokoiseksi.

maanantai 4. elokuuta 2025

Pelien suoratoistopalvelu Steam on ollut suuri siunaus Linuxin käyttäjille

Olen itse käyttänyt Valven kehittämää pelien suoratoistopalvelua Steamia jo monen vuoden ajan. Olen nykyään huono opiskelemaan uusia tietokonepelejä, joten varsin suuren leijonanosan peliajastani ovat viimeksi kuluneina vuosina vieneet täysiverinen lentosimulaattori X-Plane | muiden lentosimulaattorien ohella sekä vuoropohjainen sotastrategiapeli The Operational Art of War IV. Jälkimmäistä en tosin ole pelannut enää vuosiin.

Ja ai niin. Välillä olin hyvän aikaa pelannut myös peliä WorldBox – God Simulator. Olen nimittänyt sitä yhdelle hyvälle kaverilleni jumalapeliksi. Yhdelle toiselle kaverilleni olin aikoinaan lausunut, että minua vaivaa jumalakompleksi. Kyllä kerroin sitten hänelle välittömästi, että asia liittyy tähän tietokonepeliini.

30 vuotta sitten olin vielä kyennyt helposti opiskelemaan uusia pelejä nuorine aivoineni.

Olen myöskin käyttänyt PC-tietokoneissani käyttöjärjestelmänä jo 20 vuoden ajan Microsoft Windowsin sijaan Linuxia.

Steam on myös sikäli ollut erinomainen toimija, että se on mahdollistanut yhä useamman pelinimikkeen pelaamisen Linux-työpöydillä. Natiivi peli tarkoittaa sellaista peliä, joka on kehitetty tai ainakin koodista käännetty tietylle käyttöjärjestelmälle. Vaikka Steamin myötä on Linuxille saatu yhä enemmän myös natiivina pelejä, niin Valvella on Steamissä käytössä tai käytettävissä Wine-ei-emulaattoriin pohjautuva Proton-niminen yhteensopivuusrajapinta, jonka ansiosta nykyään varsin monet Windows-pelitkin saa toimimaan työpöytä-Linuxissa. Proton kykenee tänä päivänä jo varsin moneen. Olen hyvin kiitollinen asiasta Valvelle.

Ylempänä mainitsemani sotastrategiapeli The Operational Art of War IV ei ole natiivi peli Linuxin käyttäjien kannalta, sillä siitä on tehnyt versio ainoastaan Windowsille. Peli oli julkaistunut vuoden 2017 melko lopulla. Steam-sovelluksen antaman tilaston mukaan olen pelannut sitä aikoinani yhteensä 1137,4 tunnin ajan. Siitä huolimatta, että jos laittoi äänet päälle pelissä, niin peli hidastui käsittämättömän paljon. TOAW IV ei ollut paras mahdollinen ostos, mutta itse asiassa tiesin ko. yhteensopimattomuusviasta jo etukäteen. Ostin pelin itselleni, koska olin aikoinani pelannut pelisarjan versiota yksi Windowsissa, ja tiesin nelosen olevan oikeasti parannettu versio tuosta. Ja sitä paitsi ykkösversiotakin olin aikoinani pelannut usein äänet pois päältä, koska en ollut halunnut yöaikaan herättää naapureita.

En taida kokeilla nyt uudestaan tuota. ProtonDB-sivustolta löysin tiedon, jonka mukaan peli on luokkaa Silver (hopea), mikä tarkoittaa englanniksi sanottuna "runs with minor issues, but generally is playable". Eli sen kanssa on pieniä ongelmia, mutta peli on yleisesti ottaen pelattavissa oleva. Kyseessä on siinä määrin vanha peli jo, että voisin olettaa, ettei sen toimintaan Linux-työpöydillä tulle enää parannuksia.

Tätä nykyä eniten vaikeuksia Windows-peleille toimia Linuxissa tuottavat eräiden pelinvalmistajien harrastamat ohjelmalliset huijaustenestot. Huijausten estämisessä ei ole mitään pahaa, mutta Linux-käyttöjärjestelmäperheen kehittäjien ja käyttäjien piirissä ei pidetä hyvänä sellaista, että joku yhtiö saisi tunkea invasiivisesti käyttöjärjestelmän ytimeen jotain. Microsoftia taas ei vastaava haittaa Windows-käyttöjärjestelmänsä suhteen.

Valve on myöskin kehittänyt Steam Deck -nimisen käsikonsolin pelaamista varten. Siinä on käyttöjärjestelmänä Arch Linuxiin pohjautuva SteamOS-käyttöjärjestelmä, jossa myöskin käytetään tätä Protonia (kun tarvitsee). Ja voidaan sanoa, että ilman Steam Deckin kehittämistä Valvella ei olisi ollut yhtä suurta insentiiviä panostaa Linuxia käyttäviin pelaajiin.

Steamin omien tilastojen perusteella muuten tämän vuoden 2025 alussa Linuxin osuus pelaajien käyttöjärjestelmistä oli ollut melko maltillinen 1,45 prosenttia, mutta maaliskuussa oli tapahtunut jo merkittävä ponkaisu 2,33 prosenttiin. Kesäkuussa osuus oli jo 2,57 prosenttia. Heinäkuussa osuus oli noussut jo 2,89 prosenttiin.

Windowsin osuus oli silti edelleen mielettömän suuri 95,23 prosenttia, kun taas Applen macOS:n osuus oli 1,88 prosenttia.

Valven käsikonsolin Steam Deckin käyttöjärjestelmä SteamOS muodostaa joka tapauksessa edelleen suurimman osan Linuxin osuudesta.

On siltikin varsin selvää, että suhteellinen nousu käyttäjäosuuksissa on Linux-työpöytien puolella ollut tänä vuonna erittäin suuri. Pienestä pienikin ponnistaa.

PS. Arch Linux ei ole sellainen Linux-käyttöjärjestelmäperheen vesa, jota tavallisen ihmisen kannattaisi asentaa PC-tietokoneeseensa, mutta se sopii ilmeisen hyvin pohjaksi SteamOS:lle. (Olen käyttänyt jo monen vuoden ajan PC-tietokoneissani sellaista Linuxin levitysversiota kuin Linux Mint. Se on melko mukava, ja nykyään moni muukin taho kehuu sitä.)

keskiviikko 5. maaliskuuta 2025

Miksi yhdysvaltalaiset eivät osta eurooppalaisia käyttöjärjestelmiä vaan valittavat?

Jo toiseen otteeseen elämänsä aikana vapaassa vaalissa valituksi tullut Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on vihainen, koska eurooppalaiset eivät nykyään pahemmin osta yhdysvaltalaisia autoja.

Hän on niin vihainen asian vuoksi, että haluaa asian vuoksi tullimuurin ja kauppasodan välillemme.

Ehkä yhdysvaltalaisten autontuottajien kannattaisi sitten valmistaa sellaisiakin autoja, joihin eurooppalaiset tykästyisivät. Mutta se ei herra presidentille ilmeisesti käy. Vai osaamisestako tässä on kyse?

Eivätkö yhdysvaltalaiset tuottajat osaa valmistaa polttoainepihejä ja laadukkaita mutta samalla riittävän halpoja autoja Euroopan markkinoille? Vai eivätkö halua?

Käsittääkseni nykyään yhdysvaltalaisetkin ostavat usein eurooppalaisia autoja.

Toinen kysymys on sitten, että miksi yhdysvaltalaiset eivät osta eurooppalaisia käyttöjärjestelmiä vaan valittavat.

Eurooppalaisten pitäisi muka ostaa PC-tietokoneisiinsa yhdysvaltalaisen Microsoftin valmistamaa Windows-käyttöjärjestelmää, jonka levittämisessä joka kotiin Microsoft ei ole epäröinyt käyttää kyynärpäitä. Mutta niin vain ne Bill Gatesin arvot muuttuivat, kun hän ei enää valmistanut ohjelmistoja kellarissa.

Onneksi Steve Ballmer ei sentään ole enää tuon suuryhtiön ohjaksissa.

Kolmas kysymys on se, että miksei Euroopassa käytetä enempää eurooppalaisia käyttöjärjestelmiä vaan Microsoft Windowsia. Tai ei niiden välttämättä tarvitse olla aina eurooppalaisiakaan. Mutta ei niiden tarvitsisi kyllä olla aina yhdysvaltalaisia. Virossa on sentään osattu paljon Suomea paremmin käyttää hyödykseen avoimeen lähdekoodiin perustuvia ohjelmistoja (ne ovat melkein sama asia kuin vapaat ohjelmistot), vaikka Suomi on erään tärkeän avoimen lähdekoodin projektin nimeltä Linux synnyinmaa (linkin takana huonohko mutta sentään tuore blogikirjoitukseni Linux-käyttöjärjestelmästä).

PS. Vihreiden Grand Old Man (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaara oli muuten äskettäin käsitellyt tuota Trumpin "asiaa" sekä myös laajemmin kaupan vapauden kysymystä julkaisemassaan blogimerkinnässä Kaupan vapaus uhrataan. (Minulla on taipumus olettaa, että Soininvaara on tieteellisissä kysymyksissä yleensä oikeassa, ja onhan hän tutkija eikä ole myöskään toiminut aikoihin aktiivipoliitikkona. Arvo- ja henkilökohtaisen maailmankatsomuksen kysymyksissä hän taas on yhtä oikeassa tai väärässä kuin kaikki muutkin ihmiset, koska ne ovat subjektiivisia kysymyksiä. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.)

keskiviikko 18. syyskuuta 2024

Miten on mahdollista, että sukupuolen korjaus estää lapsen saamisen ilman sijaissynnyttäjää tai adoptiota?

Siteeraan klassista pätkää autenttisista Lääkäreiden saneluista: "Kotitilalla tehty sukupuolen vaihdos, joten työt vähenemässä."

Näin oli tv-ohjelmatiedoissa jokunen vuosi sitten kuulunut erään ohjelman sisällön kuvaus:

Meidän vauvamme - moderni ihme. Jake ja Hannah Graf ovat avioituneet kaksi vuotta sitten ja ovat aina halunneet lapsen. Koska kumpikin on korjannut sukupuolensa, he tarvitsevat ulkopuolisen apua eli sijaissynnyttäjän. Ohjelmassa seurataan, miten prosessi etenee. Miten käy, kun koronapandemia iskee ja synnytyksen on määrä tapahtua meren takana Pohjois-Irlannissa? Brittiläinen dokumentti (2020).

Miten on mahdollista, että sukupuolen korjaaminen estää lapsen saamisen ilman sijaissynnyttäjää tai adoptiota?

Onko maailmassa virhe?

Onko Jumalaa olemassa?

PS. Minusta on oikeasti maailmassa olemassa sellaisia ihmisiä, joiden henkinen kokemus omasta sukupuolestaan eroaa heidän ulkoisista sukupuolisisista tuntomerkeistään. Elämä on outoa, ja sen kanssa täytyy elää. Oikeastaan ymmärrän näiden ihmisten halun käydä (rankassa) leikkauksessa muokkauttamassa asiaa.

keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Windows95manin huumori on epäreilua

Teemu Keisteri (22.8.1985) on kuvataiteilija ja tiskijukka, joka tunnetaan nykyään hyvin Windows95man-hahmostaan, koska hän voitti juuri Uuden musiikin kilpailun, ja siten on mahdollista, että hän edustaa piakkoin Suomea Euroviisuissa, ellei jotain laki- tai sääntöteknistä juttua tule hänen tielleen oikein pahasti.

Vuoden 2013 tiskijukkakeikka Flow-festivaaleilla oli sementoinut Windows95man-hahmon sellaiseksi kuin se nähtiin UMK-finaalissa. Asuun kuuluvat lyhyiksi leikatut shortsit, valkoinen Windows 95 -paita, lippalakki sekä toisinaan myös 1990-lukulaista rekvisiittaa.

Aikaisemmin Keisteri oli kehittänyt hahmon nimeltä Ukkeli.

Microsoft on yhdysvaltalainen yhtiö, joka oli 1990-luvulla luonut Windows 95 -käyttöjärjestelmän. Se melko lailla toi PC-tietokoneet kaiken kansan ulottuville. Microsoft on senkin jälkeen kehittänyt ja valmistanut Windows-käyttöjärjestelmiä.

En viitsi referoida asiaa käsittelevää pitkää englanninkielistä Criticism of Microsoft -Wikipedia-artikkelia, mutta sen perusteella Microsoft on pelannut melko pitkäaikaisesti epäreilua peliä ja käyttänyt reilusti kyynärpäitään kampittaakseen reilua kilpailua. Siksi kuluttajien osa oli pitkään käyttää epävakaata ja epäturvallista Windows-käyttöjärjestelmää. Joka onneksi on muuttunut aikaa myöten aikaisempaa jonkin verran turvallisemmaksi ja vakaammaksi.

Google on Microsoftia jonkin verran tuoreempi yritys. Microsoftin huonon maineen vuoksi sen tunnuslause oli ollut vuodesta 2000 saakka monen vuoden ajan "Don't be evil", eli älä ole paha. Googlen liikevoitto perustuu kuitenkin suurelta osin mainostajien palvelemiseen, ja yhtiö on myös harrastanut runsaasti verojenvälttelyä, joten se ei ole siten myöskään kantanut yhteiskunnallista vastuutaan. Ja oli tehnyt joitakin vuosia sitten sopimuksen manner-Kiinaa hallitsevan kommunistijuntan kanssa. Siksi(kin) yhtiöltä oli jossain määrin rehellinen teko lopulta vuonna 2018 – vähäeleisesti – vaihtaa ilmaisuun "Do the right thing", joka tarkoittaa "Tee oikein". Tuskinpa Google silti nykyäänkään on mikään oikeuden puolesta taisteleva ritari.

Microsoft on viime aikoina sanonut rakastavansa Linuxia, tuota avoimen lähdekoodin kunnian kilpeä. Mutta minä en anna anteeksi noin vain. Microsoft ei sitä paitsi ole pyytänyt mitään syntejään edes anteeksi, joten miksi sille pitäisi anteeksianto suoda?

Sanokaa minua vakavaksi ihmiseksi, mutta olkoon Teemu Keisteri Windows95man-hahmoineen kuinka hieno taiteilija tahansa, niin hänen keksimänsä esiintymishahmon edustama huumori on tältä kantilta epäreilua.

Windows95Manin lähettäminen Euroviisuihin on mielestäni eräänlaista vääristynyttä isänmaallisuutta.

Artisti Teemu Keisteri sekä No rules -kappaleella laulava Henri Piispanen olivat kuulemma ottaneet Uuden Musiikin Kilpailun voiton jälkeen aikalisän. He nimittäin halusivat pohtia, haluavatko edustaa viisuissa Suomea, jos mukana on myös Israel.

Eilen he vihdoin sitten päättivät, että aikovat osallistua. Keisterin ja Piispasen mielestä ainoa oikea ratkaisu Euroviisuja järjestävältä EBUlta olisi sulkea Israel pois kilpailusta. He aikovat nyt laittaa painetta EBUn suuntaan muiden maiden edustajien kanssa.

Tässä minulle yksi syy lisää tuntea puistatusta Windows95mania kohtaan.

Jonain päivänä minä tulen mitä luultavimmin kuitenkin kuulemaan ja ehkä näkemäänkin Windows95Manin esityksen. Asiaa ei voine välttää, jos haluaa olla rikkomatta välejään tuttuihinsa.

PS.:

Kahdessa kotitietokoneessani on Linux käyttöjärjestelmänä. Samoin Fairphone 4 -älykännykässäni, koska Android nyt sattuu olemaan eräänlainen Linux. Ikävä vain, että Googlella on sen kanssa näppinsä pelissä. "Reilun kaupan puhelimen" Fairphonen kehittäjä, alankomaalainen Fairphone, on kuitenkin tehnyt omaan versioonsa Androidista hieman yksityisyydensuojaa parantavia lisäominaisuuksia. Viime Jeesuksen vuonna 2023 oli ilmestynyt puhelimesta vielä versio 5. Pitemmällä tähtäimellä tähtään Googlettomaan elämään. Se voi toteutua tulevaisuudessa Murena-yrityksen Googlettoman Fairphone-puhelinversion kautta. Mutta kehitys kehittyy. Fairphone-puhelin on rakennettu siten, että sen käyttäjä kykenee itse vaihtamaan osia puhelimeensa, jos jokin niistä vikaantuu. Sen jälkeen, kun olin itse ostanut Fairphoneni vuonna 2022 Nokia on julkaissut itse korjattavia puhelimia ja Euroopan unioni on alkanut painostaa puhelinvalmistajia tekemään älykännyköistä paremmin käyttäjän itsensä korjattavia. Tiedä, mitä muuta mukavaa uudistusta maailmaan vielä tulee älykännyköitä koskien.

Linux on hajautettu projekti eli se ei ole yhden yhtiön tai tahon peukalon alla. Linux-käyttöjärjestelmä on nykyään hyvin yleinen, eli se on markkinajohtaja melkein kaikessa. Linuxia on joka paikassa Maan päällä. Ainoastaan tavallisten käyttäjien työpöytiä se ei ole vielä valloittanut. Linuxin parhaimpiin puoliin kuuluu se, että mikä tahansa taho voi rakentaa, jos osaa, oman Linux-käyttöjärjestelmänsä. Puhutaankin yleisesti Linuxin levitysversioista. Englanniksi termi on Linux distribution, lyhyemmin distro. Tämä on oikeastaan ollut myös Linuxin akilleenkantapää, sillä ei ole olemassa yhtä ainutta "oikeaa" Linuxia, jonka käytön kerran oppimalla ao. käyttöliittymää osaa aina käyttää.

Omissa PC-tietokoneissani on käyttojärjestelmänä Linuxin levitysversio Linux Mint. Olin alkanut käyttää PC-tietokoneissani Linuxia 20 vuotta sitten.

keskiviikko 4. lokakuuta 2023

Tappajarobotit ovat pelkurien ja raukkojen aseita

Näin sanotaan tuolla:

Tekoälyn kehittymisen myötä keskustelu autonomisista asejärjestelmistä, eli tappajaroboteista, käy yhä ajankohtaisemmaksi. Autonomiset aseet ovat tekoälyn ohjaamia robotteja, jotka tunnistavat kohteensa ja käyttävät tappavaa tuhovoimaa ilman ihmisen osallistumista.

Anteeksi, että linkitin Sadankomitean sivuille, mutta asia on melko tärkeä loppujen lopuksi sekä myös tuore ja ajankohtainen. Linkitetäänpä tähän varmuuden vuoksi vielä toinen, toisaalla sijaitseva artikkeli.

Kuluvan viikon maanantaina 2.10. Jeesuksen vuonna 2023 oli alkanut Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen ensimmäisen komitean istunto, joka käsittelee aseidenriisuntaa ja kansainvälistä turvallisuutta. Istunnon kausi kestää marraskuun kolmanteen päivään saakka. Sen aikana YK:n jäsenvaltioiden odotetaan tukevan päätöslauselmaa tappajarobottien kieltämiseksi.

Itse asiassa vastustan myös miehittämättömien lennokkien aseistamista. Mielestäni on kyllä täysin asiallista, että miehittämättömiä lennokkeja käytetään tiedusteluun. Minulle sopii periaatteessa myös se, että miehittämätön lennokki merkitsee kohteen, johon sitten jokin toisaalla sijaitseva asejärjestelmä laukaisee paukun.

Mutta minusta on varsin epämiellyttävää sellainen, että miehittämätön lennokki ampuu kohteeseen. Tuossa artikkelissa mainittu autonominen asejärjestelmä, joka valitsee uhrinsa ilman ihmisen myötävaikutusta, olisi moninkertaisesti pahempi kuin esim. puhuva kakkakikkare tai Dmitri Medvedev.

Tuollaiset tappajarobotit ovat pelkurien ja raukkojen aseita, sanokaa minun sanoneen.

tiistai 11. heinäkuuta 2023

Nussit

Mikä on Lorem ipsum. Wikipediassa siitä sanotaan mm. näin:

Lorem ipsum on 1500-luvulta lähtien olemassa ollut teksti, jota käytetään usein täytetekstinä ulkoasun testaamiseen graafisessa suunnittelussa, kun oikeata tekstisisältöä ei vielä ole. Lorem ipsumia käytetään näyttämään, miltä esimerkiksi kirjasin tai julkaisun tekstin asettelu näyttävät.

Lorem ipsum -täytetekstistä tulee mieleen latina, mutta oikeasti kyse on sellaisesta latinasta, jota on vaikeasti pahoinpidelty. Lorem ipsum -teksti ei tarkoita yhtikäs mitään, ellei sitten joku yritteliäs ole tehnyt siitä sellaista versiota, joka tarkoittaa jotakin.

Lorem ipsumista on olemassa erilaisia variaatioita. Tunnetuin niistä on seuraava pätkä, joka perustuu roomalaisen kaunopuhujan, lakimiehen ja poliitikon Marcus Tullius Ciceron (106-43 eKr.) tekstiin De finibus bonorum et malorum. Se kuuluu näin:

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipisci elit, sed eiusmod tempor incidunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquid ex ea commodi consequat. Quis aute iure reprehenderit in voluptate velit esse cillum dolore eu fugiat nulla pariatur. Excepteur sint obcaecat cupiditat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum.

Kun Gaius Julius Caesarin ottopoika Gaius Octavianus – omaa sukua Octavius – oli solminut poliittisen liiton murhatun ottoisänsä sotapäällikön Marcus Antoniuksen kanssa, Antonius edellytti liiton sinetiksi sitä, että Octavianuksen jossain määrin kunnioittama Cicero tapettaisiin. Ja niin siinä kävi.

Ja sitten päästään itse aiheeseen, joka on alla:

. . .

Vaihteeksi julkaisen kertyneiden tekstien määrän vuoksi tässä blogissani kokonaista kaksi blogimerkintää kuluvalla viikolla...

Muinaisina aikoina keksittiin eräs tapa keskustella verkossa erilaisista enemmän tai vähemmän tärkeistä asioista yhdessä. Käytetään tästä teknologiasta vaikka nimitystä N lyhyyden vuoksi. N-teknologiaan perustuvia keskusteluryhmiä perustettiin ennen pitkää satoja, ellei tuhansia. Niitä oli myös monella kielellä. N-ryhmiä käytettiin erillisellä ohjelmalla, joka ei ollut internetselain.

Ennen wanhaan minä ihastuin yhteen ko. teknologialla toteutettuun keskusteluryhmään.

Moni sen keskustelijoista oli minua sivistyneempi tai ainakin fiksumpi jossakin tärkeässä asiassa. Kuuntelin heitä mielelläni. Sitten oli muitakin.

Yksi tällainen oli mies, joka oli muuttanut ulkomaille. Käyttäkäämme hänestä vaikka salanimeä Paitsio. Hän kuului erääseen kristilliseen lahkokuntaan. Hänellä oli tietokoneessaan seurakunnan ohjelmallisesti toteutettu internetlapsenhoitaja, joka esti häntä saamasta "vääränlaista" informaatiota WWW:ssä. Tosin mies tietokoneen lisäosasta huolimatta sai sitä, koska N ei ollut osa WWW:tä, vaikka se oli osa internettiä.

Paitsio näytti olevan aidon kykenemätön oppimaan mitään uutta, vaikka oli suorittanut eräällä alalla yliopistossa maisterintutkinnon. Joko hänellä oli aivovaurio, hormonaaliset tai muut tekijät olivat tehneet hänelle temppunsa hänen kohdussa ollessaan, tai sitten kyseessä oli jonkinlainen kulttuurisesti suoritettu lobotomia tai aivomurha.

Paitsio ei ymmärtänyt, kuinka vähän hän todella tiesi tietyistä ryhmässä käsiteltävistä asioista. Hänessä oli vahvana Dunning-Kruger-vaikutus, jossa on kyse siitä, että vähän tietävä yliarvioi tietonsa, kun taas paljon tietävä aliarvioi ne.

Paitsio aina yllättyi, kun joku muisti, mitä hän oli joskus viikkoja, kuukausia tai vuosia aikaisemmin lausunut ryhmässä. Hän itse taas näytti käyvän läpi aina ajoittain jonkinlaisen aivojen syväpuhdistuksen, jolloin hän saattoi taas palata ikään kuin uutena miehenä kirjoittelemaan ryhmään. Ja aloitti kierroksen aiheissa uudestaan.

Mies, josta voimme käyttää nimitystä Taakkaselässä, oli toinen mielenkiintoinen tapaus ryhmässä. Mies tiesi paljon enemmän ryhmän aiheena olevista tieteellisluontoisista asioista kuin Paitsio, mutta hän oli merkillisen kirjainuskovainen, sillä hän takertui aina sanakirjamääritelmiin.

Hän oli myös yksi maailmanhistorian huonoimmin käyttäytyneistä ihmisistä. Hän harrasti ryhmässä aina "itsepuolustusvittuilua". Hän tapasi ryhtyä tähän melko usein, kun joku toinen ryhmäläinen oli jossain asiassa eri mieltä hänen kanssaan. Hän otti eri mieltä olemisen henkilökohtaisena loukkauksena.

Taakkaselässä myös antoi ymmärtää kunnioittavansa suuresti Raamatun hengellistä sanomaa. Hän oli itse asiassa kreationisti, eli hän uskoi, että Jumala on luonut eliöt erikseen lajinsa, sukunsa, heimonsa tai muun taksonomisen lisääntymiskategorian mukaan eikä biologisen evoluution kautta. Hän antoi itsestään jännän vaikutelman käyttäytymällä jatkuvasti kuin Paholainen ratsastaisi hänellä.

Samalla kun hän oli kreationisti, niin hän uskoi, että Raamatun vedenpaisumuksen jälkeen oli tapahtunut hypernopea evoluutio, joka oli luonut nykyisen lajiston. Tämä epätieteellinen olettamus hänen oli ollut pakko omaksua, koska nykyiset eläinlajit eivät olisi millään mahtuneet Nooan arkkiin. Nooan arkin eläimistä nykyeläinten kantaisinä hän käytti nimitystä baraminit.

Jossain vaiheessa Taakkaselässä sai päähänsä, että Hitler oli oikeastaan ollut oikeassa. Hän ei antanut itseään häiritä sen ristiriidan, että hän itse oli Jumalaan uskovainen, kun taas Hitler oli varsin epäilevä järjestäytyneen uskonnon, tai varsinkin kristinuskon, suhteen. Hitler oli ilmeisesti uskonnoton, vaikka saksalaisten uskonnollisten tuntojen vuoksi hän vetosikin puheissaan aina Kaitselmukseen, joka oli muka hänen ja hänen aatteensa puolella.

Hitler ei uskonut kuolemanjälkeiseen elämään ja inhosi kristinuskoa myös sen säälimoraalin ja juutalaisen alkuperän vuoksi.

Taakkaselässä vittuili myös Paitsiolle ryhmässä sillä perusteella, että tämä toi älyllisellä latteudellaan kreationisteille huonon maineen.

Paitsio nyt oli, mitä oli, mutta ainakin hän oli Taakkaanselässä verrattuna melko kohtelias ja hyväkäytöksinen.

Monen monituisten vuosien ajan Taakkaselässä oli Jumalaan uskova hitleristi. Natsien suorittamasta juutalaisten kansanmurhasta eli holokaustista hän oli sitä mieltä, että oikeastaan natsit tappoivat vain vähän juutalaisia. Hänen mielestään juutalaiset oli siirretty sodan aikana "itään", jonne heidän jälkensä sitten mystisesti olivat kadonneet ja kylmenneet.

Viimeinen ryhmästä saamani tieto on, että Taakkaselässä oli ryhtynyt kannattamaan Venäjän diktaattoria Putinia. Nyt natsit olivatkin sitten pahoja, ja Putin Venäjineen taisteli heitä vastaan Ukrainassa.

Minua kuitenkin hämmästytti tässä uudessa vaiheessa eniten se, miten sittemmin Suomeen palannut Paitsio oli alkanut ryhmässä vaikuttaa lähes järkimieheltä.

PS. Teknologia N on nykyään melko lailla menneen ajan teknologiaa. Aika on mennyt sen ohi. Enää vain viimeiset mohikaanit tekohengittävät N-ryhmiä. Lukemattomat tahot ovat lakkauttaneet N-palvelimensa, joten joutuu moni nykyään käyttämään WWW-pohjaisia vaihtoehtoja päästäkseen N-ryhmien jäljellä olevaan tarjontaan käsiksi. Kuten meikäkin.

keskiviikko 11. tammikuuta 2023

Kognitiivinen vallankumous 70.000 vuotta sitten

Olen tavannut ajatella, että nykyihminen syntyi noin 300.000 vuotta sitten. Silloin syntyi nykyihmisversio 1. Tämä ei ollut vielä anatomisesti täysin nykyisen kaltainen. Noin 200.000 vuotta sitten syntyi versio kaksi nykyihmisen anatomian muuttuessa sellaiseksi.

Ja noin 70.000 vuotta sitten syntyi versio numero 3. Version syntyyn oli johtanut ilmeisesti ilmastonmuutos, joka oli kutistanut nykyihmislajin yksilömäärin varsin pieneksi, ehkä vain sadoiksi yksilöiksi. Emme kuitenkaan kuolleet sukupuuttoon, vaikka läheltä oli pitänyt. Evoluutiopaineiden ansiosta syntyi uudenlainen ihminen, joka kykeni kuvittelemaan mielessään kuvitteellisia todellisuuksia. Ja ottamaan nämä todellisuudet lähes yhtä vakavasti kuin hän otti fyysisen maailman objektit.

Mm. tästä oli kertonut israelilainen historioitsija Yuval Noah Harari vuonna 2011 julkaistussa populaaritieteellisessä kirjassaan Sapiens: Ihmisen lyhyt historia. Huolimatta siitä, että tässä kirjoituksessani ammennan siitä, tämä ei ole varsinaisesti sen kirja-arvostelu. Teoksessaan Harari joka tapauksessa selittää, miten oli mahdollista se, että ihmisestä tuli planeetan hallitseva elämänmuoto.

Harari käyttää tästä ihmislajin aivoperäisestä henkisestä vallankumouksesta nimitystä kognitiivinen vallankumous.

Ennen kognitiivista vallankumousta nykyihmisellä ja neandertalinihmisellä lienee ollut varsin samantapaiset henkiset kyvyt ja aineellinen kulttuuri. Aineellinen kulttuuri ei kummallakaan lajilla tätä ennen isommin kehittynyt.

Laajempi kuvittelun kyky mahdollisti myös ihmislajin jäsenten laajemman yhteistyön. Jos nykyihmistä fyysisesti voimakkaampina kymmenen neandertalinihmistä saattoikin kahakassa helposti päihittää kymmenen nykyihmistä, niin nykyihmiset neandertalinihmisiä yhteistyökykyisempinä saattoivat haalia kokoon nyt sadan henkilön sotajoukon, joka kyllä pystyi antamaan selkään pienelle joukolle neandertalinihmisiä, jotka käyttivät heidän elinympäristössään arvokkaita resursseja.

Nykyihmiset saattoivat nyt ikään kuin kokoontua yhteisen lipun alle ja muodostaa kuvitteellisia yhteisöjä, jotka saattoivat olla suuriakin. Kuvitteellisia yhteisöjä siinä mielessä, että niiden jäsenet eivät tunne henkilökohtaisesti yhteisön kaikkia muita jäseniä. Tässä yhteydessä voisin mainita Dunbarin luvun. Se on teoreettinen kognitiivinen raja ihmisten lukumäärälle, johon keskiverto ihmisyksilö voi ylläpitää pysyviä sosiaalisia suhteita. Yleisesti arvioidaan luvun olevan noin 150 henkilöä. Tätä selvästi suuremmat yhteisöt tarvitsevat jonkinlaista yhteistä kertomusta, joka pitää yhteisön koossa. Ja kyky sellaisten keksimiseen meillä nykyihmisillä on.

Kognitiivinen vallankumous teki ihmisestä myös teknisessä mielessä aikaisempaa luovemman.

Ihmisen kuvittelukyvyn laajeneminen on luultavasti yhteydessä myös siihen, että ihmisestä tuli yritteliäämpi.

Hänen teknologiansa alkoi kehittyä.

Ihmisestä tuli myös aikaisempaa taiteellisempi.

Hautajaisista tuli myös tärkeä instituutio hänelle.

Nykyihminen murtautui nyt lopullisesti Afrikan ulkopuolelle. Tätä auttoi suuressa määrin silmäneulan keksiminen. Nyt ihminen saattoi ommella eläinten nahoista kunnollisia vaatteita, joissa ei ollut tuulenmentäviä ammottavia aukkoja.

Koska neandertalinihmiset nyt kuitenkin olivat ihmisiä, oli nykyihmisen jossain määrin helppo solmia aika ajoin myös rauhanomaisia suhteita näihin. Näin nykyihmisen genomi rikastui joukolla neandertalinihmisten perimää, joka auttoi nykyihmistä sopeutumaan fyysisesti uusiin olosuhteisiin. Kaikkien Afrikan ulkopuolisten ihmispopulaatioiden jäsenten genomissa on tästä syystä ollut jokunen prosentti neandertalinihmisten genomia. Idempänä Euraasiassa nykyihmisistä jotkut pariutuivat sitten vielä denisovanihmisten kanssa.

Noin 50.000 vuotta sitten nykyihminen oli onnistunut ylittämään merialueita päästen lopulta Australian mantereelle saakka. Vain joidenkin tuhansien vuosien aikana yksin kengurua lukuunottamatta kaikki yli 50-kiloiset maaeläimet kuolivat sukupuuttoon Australiassa. Niin paljon nykyihminen kunnioitti silloin luonnonsuojelua. Eivät nk. luonnonkansatkaan siis aina osaa. Tosin koala hyötyi ihmisen harjoittamasta metsien kulotuksesta, koska se lisäsi tulta paremmin kestävien eukalyptuspuiden, joista koalat pitävät, määrää. Aina nykyihmisen saavuttua uusille ennen asumattomille alueille tapahtui enemmän eläinten sukupuuttoja kuin mitä ilman häntä olisi tapahtunut.

Aluksi ihmisen teknologinen kehitys oli hidasta. 9000-luvulla eKr. tapahtuivat ensimmäiset siirtymiset maanviljelykseen. Pikku hiljaa maanviljelystä tuli sitä harjoittaville populaatioille yhä tärkeämpää. Väkiluku suureni, ja lopulta ei ollut enää edes mahdollista palata pääsääntöisesti vain metsästämään ja keräilemään. Maanviljelysyhteisöjen silkka väkimäärä myös teki niistä kykeneviä puolustamaan viljelyksiään vielä olemassaolevia metsästäjäkeräilijäyhteisöjä vastaan.

Hararin mielestä maanviljelykseen siirtyminen oli huono keksintö. Maanviljelys ravinnon hankinnan keinona merkitsi yksipuolisempaa ravintoa ja hommaan kiinteästi kuuluvat aina silloin tällöin tulevat katovuodet saattoivat merkitä nälänhätää. Myös epidemioiden määrä räjähti suuremman joukon ihmisiä asuessa nyt pysyvästi samoissa paikoissa.

Hararin mielestä ihmisten työmäärä myös kasvoi maanviljelykseen siirryttyä. Tätä käsitystä on ilmeisesti enemmänkin arvosteltu.

Ihminen sitten myös pikku hiljaa domestikoi eläimiä lihaa, maitoa ja nahkaa tuottavaksi karjaksi, sekä veto- ja kantoeläimiksi, sekä koiran ja kissan.

Maanviljelyksen keksiminen myös mahdollisti vallan ja vaurauden keskittymisen. Monissa yhteisöissä otettiin käyttöön myös sellainen vähemmän ylevä instituutio kuin orjuus.

Suurissa tiiviissä kaupunkiyhteisöissä myöskin innovoiminen kukoisti paremmin. Ja innovaatiot levisivät paikasta toiseen.

Maanviljelyn keksimisestä kesti kuitenkin vielä tuhansia vuosia ennen kuin kehittyivät ensimmäiset varsinaiset valtakunnat.

Ihmisen kuvittelukyky on luonut myös sellaisia huomattavan kuvitteellisia asioita kuin jumalat, henget, ajatus siitä että kaikki tapahtumat ovat elävien olentojen aiheuttamia, sielu, aaveet, elämän tarkoitus, jumalan tai esi-isien henkien taivutteleminen riiteillä, rukouksen voima, rahajärjestelmä, kuolemanjälkeinen elämä, eettiset päämäärät, pankkien vakavaraisuus, luovuttamaton ihmisarvo, yleiset ihmisoikeudet ja eläinten oikeudet.

Kuvittelukykymme mahdollisti kuitenkin 1700-luvulta jKr. alkaen myös sellaisen asian kuin teollinen vallankumous, joka vaikkakin on varsin käytännöllinen asia, vaati kuitenkin tietynlaiset aivot, jotka kykenivät kehittämään uusia asioita.

Toisiinsa kytkeytyvät tiede ja tekniikka ovat ihmeellinen nykyihmisen keksintö.

Tekninen kehitys ja tuotannon tehokkuuden lisääntyminen yhdessä demokratiaan ja oikeusvaltioon siirtymisen ja oppivelvollisuuden luomisen kanssa ovat luoneet ennen pitkää kulutusyhteiskuntia, jotka kaikkiin aikaisempiin yhteiskuntiin verrattuna suorastaan tihkuvat maitoa ja hunajaa, jos sallitte tällaisen raamatullisen vertauksen. Ennen wanhaan kaikista rikkaimmissakin yhteiskunnissa oli voitu lähinnä jakaa niukkuutta tuotannon kokonaistason ollessa varsin pieni, ja yhteiskuntaa oli hallinnut vähälukuinen mutta melko hyvinsyövä ja hyvin varustettu eliitti.

Tiede, tieteellinen ajattelu ja tieteen valta koulutuksessa ja tekniikan kehittymisessä ovat myös luoneet sellaisia asioita kuin uskonnonvapaus ja sananvapaus.

Tieteen synnylle on ollut tärkeää seuraavien kahden asian oivaltaminen: 1) sen, että emme tiedä kaikkea, ja 2) sen, että voimme tietää ainakin jotain.

Teoria tarkoittaa tieteen maailmassa muuta kuin puhekielessä, jossa se tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin hyvä arvaus. Tieteessä hyvää arvausta vastaa hypoteesi. Teoria on tieteellinen otaksuma, jonka puolesta on olemassa jo jonkinlaista näyttöä. Teoriasta johdetaan ennusteita, joita testataan. Jos tieteellinen koe ei osoita teoriaa vääräksi, se vahvistuu. Mitä enemmän teoria kestää kumoamisyrityksiä, sitä enemmän se vahvistuu.

Tieteissä on olennaista tieteellinen menetelmä. Lopullista totuutta tieteen piirissä ei katsota voitavan saavuttaa. Väittämiä voidaan sen sijaan osoittaa vääriksi. Eli jos jotain väittämää ei edes periaatteessa voida osoittaa osoittaa vääräksi, niin se ei suinkaan ole näyttöä väittämän puolesta, vaan sitä vastaan. Siis ollakseen tieteellinen teoria teorian tulee olla periaatteessa falsifioitavissa. Toisin sanoen se tulee esittää sellaisessa muodossa, että teorian asiaa voidaan selvittää kokeellisen tieteen menetelmillä.

Toisaalta tieteissä voidaan tietää ainoastaan sellaisista asioista, joita ihmiset, joilla on samantapaiset aistit ja aivotoiminta, voivat periaatteessa havainnoida. Uskontojen ja maagisen ajattelun "kummitukset" eivät näin ollen kuulu tieteen piiriin.

Jumala tai jumalia voitaisiin ainakin periaatteessa saada tieteen tutkittavaksi. Mutta kukaan ei ole vielä saanut kehitettyä toimivaa tutkimusohjelmaa hankkeelle, vaikka uskovaisia on periaatteessa vielä nykyäänkin maailma täynnä. On olemassa myös monia vakavasti otettavia uskovaisia tutkijoita, jotka eivät kuitenkin sotke uskonnollisia käsityksiään tieteelliseen työhön. Jos me emme voi saada näistä "objekteista" ensimmäistäkään kokeellista havaintoa, niin ne edelleen pysyvät tieteen maailmankuvan ulkopuolella.

Falsifoimikriteerin kannalta mielenkiintoisena voidaan pitää sitä, että uskontojen piirissä on tavattu pitää sellaista katsomusta hyvänä, jota mikään kuviteltavissa oleva havainto ei voi osoittaa vääräksi. Tästä syystä uskontojen liepeillä viihtyvät erilaiset pseudotieteelliset "teoriat".

Mutta minusta on tärkeää huomata, että vaikka uskontojen pyhät tarinat eivät kerro mitään todellista ulkomaailmasta, siis ainakaan siltä osin kuin kyse on pyhästä tai "yliluonnollisesta", niin eivät sitä tee myöskään etiikan väittämät.

Raiskaamisen ja abortin vastustaminen perustuvat molemmat tunteisiin.

Luovuttamaton ihmisarvo ja yleiset ihmisoikeudet sekä eläinten oikeudet ovat mielestäni kauniita käsityksiä, mutta vaikka ne eivät ole uskontoa, niin silti on järkevää ajatella niiden olevan osa uskonnollisuuden kirjoa. Ne löytyvät ihmisten pään sisältä eivätkä viittaa mihinkään ulkoisessa todellisuudessa. Etiikan väittämät ovat pohjimmiltaan uskonnollisia väittämiä. Kyse on pelkistä subjektiivisista uskomuksista, vaikka niillä voikin olla paljon merkitystä yksilöille sekä myös yhteisöille ja yhteiskunnille. Tällaiset väittämät itse asiassa ovat tärkeä osa yhteisöjä ja yhteiskuntia koossa pitävää liimaa.

Uskonnoissa on se hyvä puoli joka tapauksessa, että joskus niiden opetusta maailmasta on mahdollista testata tieteellisesti. Uskonnon väittämät voidaan näin joissain tapauksissa osoittaa vääriksi. Esim. jos uskonto väittäisi, että Maa on litteä. Uskonnosta riippumatonta etiikkaa taas ei voida koskaan testata tieteellisesti.

"Väärin" ja "oikein" ovat esitieteellisiä uskomuksia. Niitä ei voi millään kuviteltavissa olevalla koejärjestelyllä edes periaatteessa osoittaa vääräksi.

Itse tapaan ajatella, että "pahuus" on sitä, kun jonkun omasta mielestä muut ihmiset ovat pelkästään välineitä. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, eikä sitäkään voi todistaa oikeaksi.

Joku voi nyt tietenkin sanoa tähän, että ihminen ei tarvitse uskontoa mihinkään, kun taas etiikkaa ja moraalijärjestelmiä yksilöt ja heidän muodostamansa yhteisöt ja yhteiskunnat oikeasti tarvitsevat. Mielestäni tässä asiassa pätee kuitenkin vanha totuus "kauneus on katsojan silmässä". Jos sinä et koe tarvitsevasi uskontoa mihinkään, niin joku toinen voi kuitenkin katsoa tarvitsevansa sitä. Elä ja anna muiden elää.

Tieteenfilosofia on tavallaan myös silkkaa metafysiikkaa. Mutta toisaalta tieteet ovat näyttäneet sikäli kyntensä, että ne ovat luultavasti tuottaneet paljon oikeaa maailmaa koskevaa tietoa. Riittien tai pelkän rukouksen tai uskonnollisen meditaation avulla ei olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi esim. mikropiirejä, kännykkää tai GPS-paikannusjärjestelmää.

Tässä on tietenkin vielä se sudenkuoppa, ettei meillä ole oikeasti tietoa "todellisesta" maailmasta, vaan vain siitä kuvasta, jonka aistimme, kokemuksemme ja aivomme ovat luoneet ja luovat meitä varten. Toisaalta äärimmäisen minä-keskeinen solipsismi yksilön filosofisena asenteena menee taatusti metsään. Meille on varmaankin käytännöllisintä suhtautua maailmaan niin kuin se olisi todella olemassa, vaikka sen "todellisin" luonto mahdollisesti jäisikin meiltä piiloon.

Olen joka tapauksessa ylpeä ja iloinen nykyihmisen hienoista, erikoisista aivoista. Ne ovat syy, miksi en vihaa esim. neekereitä, koska heilläkin on samanlaiset kuvitteellisten asioiden kuvittelemiseen kykenevät aivot.

Ihminen biologisena olentona kuuluu eläinkuntaan ja on eliönä osa luontoa. Laaja kykymme kuvitella asioita on ilmeisesti ainoa asia, joka on ihmisellä, mutta ei ainoallakaan muulla eläimellä Maapallollamme.

Kognitiivinen vallankumouksemme on ainoa – painotan sanaa ainoa – syy sille, miksi valitan sitä, ettei Raamatussa sanota ihmisen olevan luomakunnan kruunu.

...Koska muilla eläimillä ei tätä lahjaa ole, tunnen niitä kohtaan erityistä hellyyttä.

keskiviikko 7. joulukuuta 2022

Harmaakaihini ottaa minua päähän

Siitä on jo monta vuotta, kun minulla suhteellisen nuoresta iästäni huolimatta todettiin silmälääkärillä käydessäni harmaakaihi. Siinä on kyse silmän normaalisti kirkkaan linssin eli mykiön samentumisesta.

Glaukooma, vanhentuneelta nimeltään viherkaihi, taas on vaarallisempi sairaus. Siinä on kysymys jostakin syystä tapahtuvasta näköhermovauriosta.

Harmaakaihi voidaan hoitaa pois päiviltä paljon helpommin kuin viherkaihi.

Vuonna 2021 kaihini oli ehtinyt mennä jo sen verran pahaksi, että alkoi selvästi näköä haitata. Syksyllä kävin sitten taas kerran silmälääkärillä. Mutta vielä minua ei päästetty leikkausjonoon, vaikka lääkäri taisi antaa ymmärtää jotain sellaista, että on hänestä nyt pahentunut.

Harmaakaihin sanotaan tulevan kaikille, mikäli vain elää tarpeeksi pitkään sen saadakseen.

Mm. ultravioletti- sekä ionisoiva säteily edesauttavat kaihin syntymistä.

Kaihileikkauksessa samentunut silmän linssi korvataan keinotekoisella.

Suomessa keskimääräinen kaihileikkauspotilas on 72–74-vuotias, eli olen saanut kaihini turhan aikaisessa vaiheessa. Tällä hetkellä – 7.12.2022 – olen vasta 52-vuotias.

Tänä vuonna 2022 olen myöskin joutunut lopettamaan minulle rakkaan harrastuksen, paperikirjojen lukemisen. (Ja jos ketään kiinnostaa, niin olen tässä blogissani myös esitellyt osan viimeksi kuluneina vuosina lukemistani kirjoista.)

Sanoin paperikirjojen, koska olen siirtynyt sittemmin E-kirjojen lukemiseen. Pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen kokoelmista löytyy niitäkin. E-kirjoja on mahdollista zoomata. Niiden tarjonta on kyllä kaupunginkirjastojen palvelussa paljon heikompaa kuin paperisten kirjojen. Tämä on kyllä luonnollista, koska vasta viime vuosina julkaistuista kirjoista on tehty E-kirjaversioita.

Pääsisin varmaan kaihileikkaukseen melko pian, mikäli minulla olisi varaa maksaa yksityisessä sairaanhoidossa leikkauksesta tuhansia euroja. Mutta vaikka saisin hankittua pankista operaatiota varten lainan, niin koska en halua kärvistellä vuosia velkataakan alla, olen päättänyt ainakin toistaiseksi odotella sitä, milloin minulle suodaan pääsy leikkausjonoon ja sitten leikkaukseen julkisella puolella.

Veikkaan, että tämä tapahtuu sitten, kun en kykene enää näkemään bussien numeroita.

Teen villin veikkauksen, että kun menen vuoden 2023 syksyllä seuraavan kerran silmälääkärille, näköni on jo suurin piirtein sen verran huono.

Vaikka tilanne tuntuukin periaatteessa varsin ikävältä, niin ainakin voin sanoa, että kun kerran lähes kaikki ihmiset tämän saavat, niin voi sen ottaa vastaan yhtä hyvin jo nyt...

...

PS. 14.7.2023: Ja tälle tuli sitten jatkoa silmäleikkauksen muodossa.

keskiviikko 23. marraskuuta 2022

DuckDuckGo, pelastavainen hakukone

Olen noin pari viime vuotta käyttänyt PC-tietokoneessani webbiselaimeni hakukoneena käyttäjien yksityisyyttä (jossain määrin) kunnioittavaa DuckDuckGo:ta. Hakukonetta olen sen englanninkielisen nimen perusteella nimittänyt diminutiivisesti ankattimeksi. Jossain vaiheessa olin kuitenkin törmännyt sitten siihen törkeään yksityiskohtaan palvelussa, että se ei ilmeisesti teknisistä syistä johtuen estänyt kaikkia Microsoftin seuraimia.

Microsoft on minulle 1990-luvulta alkaen merkinnyt Suurta Saatanaa. Ei, en ikinä anna sille anteeksi. Ja nyt DuckDuckGo oli ollut tavallaan kimpassa sen kanssa.

Aikaisemmin Microsoftin kohdalla poikkeus yksityisyyskäytäntöihin oli jouduttu tekemään Microsoftin Bing-hakukoneen käyttämiseen hakutulosten lähteenä liittyneiden käytäntövaatimusten takia.

Tässä suhteessa tilanne on ilmeisesti parantunut, mutta mainonnan kohdalla kuitenkin joudutaan tekemään edelleen poikkeus. DuckDuckGo käyttää hakutulosten mainosten näyttämiseen nimittäin Microsoftin alustaa.

DuckDuckGo selittää, että sen täytyy päästää Microsoftin skriptejä läpi bat.bing.com -osoitteesta, jotta mainostaja näkee, johtaako mainoksen klikkaaminen DuckDuckGo:ssa tuotteen ostamiseen.

Voisin periaatteessa muuten vaihtaa StartPage-hakukoneeseen, mutta kun sitä ei saa – vieläkään – suomenkieliseksi, niin olen toistaiseksi haudannut tämän suunnitelman.

Mutta DuckDuckGo:sta on kuitenkin muutakin iloa kuin – osittainen – yksityisyys.

Olin keväällä ostettuani ikään kuin Reilua kauppaa edustavan alankomaalaisen yhtiön Fairphone-puhelimen valinnut uudessa puhelimessani hakukoneeksi DuckDuckGo:n. Kun kokeilin hakupalvelun mukana tullutta webbiselainta, niin törmäsin selaimen asetuksissa kahteen jännään asiaan.

Ensimmäinen näistä oli vakoilunestopalvelu, jonka betaversion sai tilattua. Ei kestänyt montaa päivää, kun sain ilmoituksen siitä, että pääsen käyttämään palvelua. Sen avulla kävi ilmi, että Android-käyttöjärjestelmän sisällä on vaikka mitä sovelluksia ja palveluita, jotka vakoilevat käyttäjän toimia.

Vakoilunestopalikka toimii esittäen järjestelmälle ja siihen asennetuille sovelluksille olevansa Virtual Private Network -palvelu, joka reitittää kaiken verkkoliikenteen itsensä kautta. Vakoilunesto oli tervetullut uudistus, vaikkakaan kaikkia vakoilua harjoittavia sovelluksia ja palveluita ei oikein kannattanut estää vakoilemasta, koska ne pirulaiset on rakennettu siten, että ne eivät oikein toimi kunnolla ilman vakoiluominaisuuttaan. Toinen huono puoli vakoilunestopalvelussa oli se, että se vie käsittämättömän paljon virtaa. Lisäksi se pisti epäkuntoon kännykkääni sittemmin ilmaantuneen My Fairphone -sovelluksen, joka ei onnistunut saamaan yhteyttä verkkoon.

Niinpä poistin palikan.

Toinen jännä asia oli DuckDuckGo-uudelleenohjaussähköpostiosoite. Palvelulta voi siis pyytää sähköpostiosoitteen, johon ei sisälly kuitenkaan palvelintilaa sähköposteille. Eli osoitteen on tarkoitus ohjata saapuva sähköposti käyttäjän varsinaisen sähköpostipalvelun tarjoajalla olevaan sähköpostilaatikkoon. Oma varsinainen sähköpostiosoitteeni, jota olen käyttänyt monta vuotta jo, on myöskin uudelleenohjaussähköpostiosoite, jonka on tarkoitus olla ikään kuin ikuinen. Päädyin siihen, että pistin palvelusta, jolta olen sen saanut, sähköpostin ohjautumaan DuckDuckGo-sähköpostiosoitteeseen, ja sieltä posti ohjautuu taas varsinaiseen sähköpostipalveluuni. Jossain määrin monimutkaiseen toimenpideohjelmaan ryhdyin siis.

DuckDuckGo-palvelu siinä välissä sitten poistaa kaikki vakoilevat komponentit minulle saapuvista sähköposteista.

Ainoa huono puoli DuckDuckGo:n uudelleenohjausosoitteessa on se, että kun vastaa toisen ihmisen sähköpostiin, niin palvelu on jostain ilmeisesti yksityisyyteen liittyvästä syystä muuntanut vastaanottajaksi merkityn ihmisen sähköpostiosoitteen erikoiseksi osoitehässäkäksi. Eli joutuu sitten aina manuaalisesti muuttamaan vastaanottajan sähköpostiosoitteen oikeanlaiseksi.

...

PS. 28.11.2022:

Vastahan minä olin tämän blogimerkinnän julkaisut, ja jo olen päättänyt luopua DuckDuckGo-palvelun sähköpostiturvasta. Oli käynyt ilmi, että koska minulla on käytössä kaksi eri postin uudelleenohjaussähköpostia, niin kaikki minulle lähetetty posti ei saavu perille.

Ja toiseksi on tuo ärsyttävä osoitehässäkkäjuttu. Jatkossa en ennen roskapostikansioon pistämistä avaa ainuttakaan minulle saapunutta sähköpostia.

Olin ehtinyt postien saapumisvarmuutta tutkiakseni ottaa käyttöön ensimmäisen uudelleenohjauspalveluistani nykyään käyttäjilleen tarjoaman saapuvan postin palvelimen, joka ilmeisesti säilyttää kopioita posteista tasan viikon ajan ennen kuin heivaa ne bittien taivaaseen.

Koska olen sen nyt ottanut käyttöön, niin ihan mielenkiinnon vuoksi säilytän sen toistaiseksi. Jos postit häipyvät sieltä aina viikon kuluttua saapumisestaan, niin jatkossa käyn tarkistamassa sen vähintään kahdesti viikossa.

Jatkossakin tulen joka tapauksessa käyttämään Ankattimen hakukonetta. Se ei ole täydellinen, mutta silti niin kiva.

keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Fairphone, Reilun kaupan puhelin hankittu

Olin jo pitemmän aikaa pohtinut sellaista, että voisin hankkia puhelimekseni jossain vaiheessa alankomaalaisen Fairphone-yhtiön puhelimen, joka jollakin lailla tavallaan edustaa Reilua kauppaa.

Fairphone on siis Android-älypuhelin, mutta sen valmistuksessa on edistyksellistä ja raikasta henkeä. Se on mahdollisimman pitkälle valmistettu ympäristöä ja työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen, ja se on rakenteeltaan sillä lailla modulaarinen, että monet sen osat voi käyttäjä itse vaihtaa. Se saa myös varsin pitkään päivityksiä, eli puhelimen  elinkaari on pitkä, jos ei sitä itse riko, ja valmistajan sivuilla ajoissa rekisteröimällä ostamansa puhelimen saa lisää takuuaikaa sille.

Vuonna 2021 eräs hyvä kaverini nimeltä Lasse oli kertonut vaihtavansa osittain Applen tuotteisiin niiden pitkän käyttöiän ja suhteellisen luotettavuuden vuoksi. 

Sain tästä sitten herätteen siihen, että rupesin suunnittelemaan Fairphone-puhelimen ostoa. Vuoden 2021 syksyllä Fairphone 4 -julkaistiin, ja Suomessa ainoa operaattori, joka sitä myy, on Elisa. Ensin Elisa myi puhelinta vain yritysasiakkaille, mutta sitten saivat lopulta yksityisasiakkaatkin vuoronsa. Koska omistamani Nokia 6.2 oli tuleva saamaan vielä jonkin aikaa päivityksiä, päätin toistaiseksi odottaa ennen kuin vaihtaisin.

Vuoden 2022 keväällä olin tehnyt havainnon, että Elisan sivuilla Fairphone-puhelimet alkavat olla vähissä. Ja kun tein myös havainnon, että ei ole mitään hajua siitä, milloin tulee seuraava puhelimen versio ulos, alkoi olla kiire.

Niinpä menin ja tilasin torstai-iltana 7.4.2022 Fairphone-puhelimen. Kalliimman ja paremman version vihreällä värityksellä. Puhelin maksoi selvästi alle 700 euroa. Valitsin maksusuunnitelmaksi, että maksan sen hinnan pois 12 kuukaudessa.

Puhelimessa on 256 gigatavua massamuistia ja kahdeksan gigan verran käyttömuistia. Käyttöjärjestelmänä on (näin aluksi) Android 11. Lisäksi se on 5G-yhteensopiva puhelin, mikä tuntuu luonnolliselta tässä hintaluokassa.

Maanantaina 11.4. kävin hakemassa uuden puhelimeni R-kioskilta.

Näin minulla meni puhelimen käyttöönoton kanssa:

En heti aluksi pistänyt sisään SIM-korttia ja muistikorttia. Sen sijaan käynnistettyäni puhelimen toimitin sen käyttökuntoon kämpässäni olevan langattoman Wifi-yhteyden avulla.

Pistin kännykän hakemaan pilvestä varmuuskopiot, ja kaikki meni mukavasti. Wanhat sovellukseni tulivat kaikki asennetuiksi automaattisesti. Uutena automaattisesti asennettuna sovelluksena puhelimessa oli Ääninauhuri.

Olin luullut Fairphonessa olevan nk. puhdas Android, kuten Nokia 6.2:ssakin. Jotenkin arvostan sitä, ettei puhelimen valmistaja pistä kännykkään kaikkea omaa räynäänsä. Vaikka toki voi jokainen toivoa, että valmistaja myös mahdollisimman hyvin optimoisi puhelimen. Mutta kävi ilmi, että puhelimessa oleva Androidin versio onkin muokattu. Joku Googlen sovellus oli asiasta maininnut. Puhelimen käyttöjärjestelmä tosin näyttää ja vaikuttaa erittäin paljon puhtaalta Androidilta.

Puhelin pyysi alussa myös valitsemaan hakukoneen. Valitsin siksi yksityisyyttä kunnioittavan DuckDuckGo:n, josta käytän diminutiivisesti itse keksimääni suomenkielistä nimitystä Ankatin. Ankattimen mukana tuli puhelimeen Ankattimen weppiselain, josta sain eräitä arvokkaita virikkeitä, joista kerron joitakin kuukausia myöhemmin.

Latasin puhelimelle sovelluspäivitykset sekä laitoin sen tekemään järjestelmäpäivitykset. Kaikki meni mukavasti.

Koska olin Lasselle kertonut sähköpostitse ostoksestani, hän tuli samana iltana käymään. Nautimme molemmat käsipelillä vasta ostamallani japanilaisella söpöllä kahvimyllyllä jauhamastani sivettikissakahvijauheesta keittämääni kahvia sekä nautimme sen kanssa vieraani mukanaan tuomat rahkapiirakat.

Lasse piti tarjoamastani kahvista. Hänestä se maistui pehmeälle. Itse pidän kahvilajista senkin vuoksi, että minun ei tarvitse laittaa siihen mitään sekaan.

Puhelimen mukana olisi muuten eräiden tietojen mukaan pitänyt tulla pienen ruuvimeisselin, mutta jäin ilman. Tosin onhan minulla jo vanhastaan pieniä ruuvimeisseleitä. Ja niitä saa kaupasta lisää.

Se minulla oli ollut jo tiedossani, että Fairphone ei toimita kännykän mukana laturia vähentääkseen maailmassa elektroniikkajätteen määrää.

Fairphone-puhelimen takakannen irrottamisessa ei onneksi tarvita ruuvimeisseliä. Kännykän sivussa on Fairphone 4:ssä kiva lokonen, jonka avulla avaaminen onnistui. Kansi tuntui sitä irrottaessa vähän turhan heiveröiseltä, mutta onnistuin olemaan rikkomatta sitä, ehkä kämpilläni käymässä olleen kännyköitten suhteen hyvin kokeneen toverini avulla. Hän sen nimittäin lopulta avasi.

Fairphone tuntuu kuitenkin jämäkältä ja hyvältä kädessä. Ja se taitaa olla jonkin verran painavampi kuin nokialaiseni.

Kännykän oikealle sivulle asemoitu sormenjälkitunnistin toimii erinomaisesti ja juohevasti. Pistin sen tunnistamaan kummankin käden etusormien sormenjäljet. Sormenjälkilukija toimii myös virtanappina.

Puhelimen näytön käyttöliittymä oli sikäli nyt muuttunut, että kun edeltävät ajat Nokia 6.2:ni oli ollut käytössä elenavigointi, niin nyt näytön alalaidassa näkyvät navigaatiopainikkeet. Ne saisi asetuksista vaihdettua pois, mutta päätin pitää ne toistaiseksi, koska oikeastaan pidän niistä.

Näytön vasemmasta laidasta esiin pyyhkäistävä Discover-uutissyöte avaa uutislinkit haluamassani sovelluksessa, joka on Firefox Focus, Google Chromen sijaan. Iloitsen tästä ominaisuudesta suuresti.

Tosin Discoverin oma hakutoiminto käyttää aina väistämättä ja piintyneesti Googlea.

Viestintäsovellukset sain käyttökuntoon pikaisesti. Samaten nettipankkini.

Kävin hankkimassa lisää takuuaikaa puhelimelle. En Fairphonen sivuilta suoraan löytänyt tietoa tästä asiasta ennen kuin hakukoneeseen laitoin hakulausekkeeksi "fairphone warranty" ilman lainausmerkkejä. Lisätakuun järjestäminen oli jonkin verran monimutkainen toimenpide, mutta selvisin siitä. Sain takuuajan pidennettyä viiteen vuoteen.

Elisa ei myy Fairphone 4:ään suojakuoria, Siksi seuraavana yönä tilasin toisesta verkkokaupasta sellaisen. Varmuus aina paras.

Elisa oli puhelimen kolmosversioon myynyt varaosiakin. Valitettavasti ei enää 4-versioon, joten jos joudun sellaisia joskus hankkimaan, joudun tilaamaan jostain muualta, kuten valmistajalta itseltään.

Nyt vain pitää pitää muutenkin hyvää huolta uudesta puhelimestani. Koska hinta ja pitkä elinkaari.

Ostamani suojakuori toimii ihan hyvin.

Loppukaneetiksi sanoisin, että samalla rahalla, jonka käytin Reilun kaupan puhelimeen, olisin saanut jonkin verran tehokkaamman ja resurssi- ja ominaisuusrikkaamman "tavallisen" älypuhelimen. Mutta Fairphonen mukana saa joukon henkisiä arvoja, puhelimella on odotettavissa varsin pitkä elinkaari älypuhelimeksi ja sitten on vielä se, että melkein kaikista nykyälypuhelimista poiketen puhelimen takakannen saa irrotettua ja vieläpä vaihdettua komponentteja, eikä pelkästään akkua.

Post Scriptum:

Kuten hyvin tiedetään, niin Google elää mainostuloista, joten sen on saatava hankittua mahdollisimman paljon rahanarvoista tietoa Maapallon internettiin kytkeytyneistä asiakkaista. Google ei tee tätä pahuuttaan, vaan siksi, että muuten se häviäisi kilpailussa.

Jeesuksen vuoden 2022 alussa olin törmännyt uutiseen, jonka mukaan Fairphone 4 -älypuhelimen saa nyt myös ilman Googlen palveluja.

Kyse on e Foundationin Murena-brändin puhelimesta, jonka Androidiin perustuvasta /e/OS-käyttöjärjestelmästä on riisuttu pois kaikki tai melkein kaikki Googlen palvelut ja sovellukset.

Kävin tarkastamassa tietokantaa puhelimeen saatavista sovelluksista. Eräät Googlen sovelluksista ovat näköjään kuitenkin asennettavissa Murenaan.

Ilmeisesti sovellustarjontaa muuten löytyy varsin runsaastikin, mutta jostain syystä listalta ei löydy suomalaisia pankkisovelluksia. Ehkä pankit eivät tee sovelluksistaan riittävän vapaasti saatavia.

Muuten minä voisin innostuakin tuollaisesta konseptista, mutta ilman rahaa on hiukan vaikea elää nyky-Suomessa. Joten Murena ei sopisi ainakaan ainoaksi älypuhelimeksi.

Murena-älykännykät maksavat myös jonkin verran enemmän kuin "normaalit" Fairphone-puhelimet, vaikka se tuskin on isompi este kenellekään, koska hintaero on sen verran pieni kuitenkin prosenteissa mitattuna.