tag:blogger.com,1999:blog-1883460927467849650.post8181949414548749577..comments2024-03-28T00:44:37.902+02:00Comments on Oi kurjulaiset kultamunat: Ruotsin tie on meidänkin tiemmeTom Kärnähttp://www.blogger.com/profile/16638528409602184861noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-1883460927467849650.post-43903574344870281022017-04-14T02:52:58.029+03:002017-04-14T02:52:58.029+03:00Niin. Elämme joka tapauksessa vaikeita aikoja.Niin. Elämme joka tapauksessa vaikeita aikoja.Tom Kärnähttps://www.blogger.com/profile/16638528409602184861noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1883460927467849650.post-13761021536223264422017-04-12T23:23:20.643+03:002017-04-12T23:23:20.643+03:00Oliko Sarastus-lehdessä muutamankin kerran esille ...Oliko Sarastus-lehdessä muutamankin kerran esille päässyt Ernst Jünger sittenkin oikeassa katsoessaan kansakunnan elinkelpoisuuden edellyttävän riittävän usein virkistävää teräsmyrskyä? Ruotsalaisille sen puuttuminen 200 vuoden ajan näyttää joka tapauksessa tehneen korjaamatonta vahinkoa.<br /><br />Meillä Suomessa sen sijaan muistetaan kyllä kuluneiden 100 vuoden kuluessa käydyn vapaussodan ja toisen maailmansodan silleen niin kuin kahtena erillissotana. Niistä on silti tehty osittain vääriä johtopäätöksiä:<br /><br />Suomen epävirallinen Saksan-lähettiläs Edvard Hjelt ilmoitti syyskuussa 1917 eduskunnalle Saksan olevan halukas toimittamaan Suomelle kuninkaan, mikäli se itsenäistyy, niinkuin näyttäisi tapahtuvan, ja valitsee monarkian. Vastaavasti viisi päivää Lokakuun vallankumouksen jälkeen Lenin tapasi Pietarin Smolnassa Yrjö Sirolan ja toisen suomalaisen aatetoverinsa tivaten, koska nämä oikein aikovat aloittaa sen vallankumouksen, josta sovittiin jo neljä päivää sitten?<br /><br />Punaiset luottivat siis bolshevikkien tukeen ja valkoiset Saksan, joista vain jälkimmäinen realisoitui. Mutta jos bolshevikkikumousta ei olisikaan tapahtunut ja tsaarin Venäjä olisi pyristellyt mukana Saksan tappioon asti, olisiko Vapausotaa nähty vain olisimmeko edelleen osa Venäjää?<br /><br />Talvisodassa Suomen puolustus natisi liitoksissaan 2.3.1940, kun Ranska ja Britannia tekivät avuntarjouksensa Suomen hallitukselle. Mielessään heillä oli luonnollisesti vain Pohjois-Ruotsin rauta: jos Puna-armeija olisi vallannut vain Lapinkin, olisi Hitlerin ollut heitettävä laskuvarjojääkärinsä saman tien Kiirunan malmikentille, jolloin ranskalaisten ja brittien olisi pitänyt tulla tilanteeseen puolueettoman Norjan läpi.<br /><br />Suomen hallitus ja sodanjohtokaan eivät ymmärtäneet avuntarjouksen merkitystä, mutta Stalin ymmärsi ja hänelle tuli kiire tehdä rauha tilanteessa, jossa Suomen puolustus oli romahtamispisteessä.<br /><br />Saksan avun merkitys Jatkosodassa ymmärretään jo paremmin, mutta silti ällistyttävän moni vaalii myyttiä pienestä Suomesta, joka aivan ypöyksin veti ryssää turpaan kahdesti peräkkäin ja tekee sen uudestaankin.<br /><br />Onko nykyisessä tilanteessammekin kaikuja tästä? Pidämme itseämme niin kovina, että klaaraamme jonkun muslimi-invaasionkin tuosta vaan, jahka rupeamme hommiin? <br /><br />Koska sitten niihin hommiin meinataan ruveta, ja ollaanko sittenkään niin varmoja, että ne hommat myös pystyttäisiin loppuun asti viemään?QroquiusKadhttps://www.blogger.com/profile/05928474884190902018noreply@blogger.com