tiistai 28. huhtikuuta 2026

Kirjaesittely: Terry Pratchett: Niistäjä

Olen tainnut lukea elämäni aikana englantilaisen kirjailijan Terry Pratchettin (1948-2015) Kiekkomaailma-sarjan romaaneja ainakin useita. Tosin en mitenkään kovin kronologisessa järjestyksessä. Sarjan tarinat tapahtuvat litteällä planeetalla, joka sijaitsee neljän melko suurikokoisen norsun päällä, jotka puolestaan seisovat vielä suurikokoisemman kilpikonnan, joka vaeltaa avaruudessa, päällä.

Sarjan maailmassa luonnonlait eroavat hieman meidän maailmamme luonnonlaeista, ja magiakin saattaa olla läsnä. Maailman teknologinen taso on jonkin verran meidän maailmaamme jäljessä, mutta vain jonkin verran.

Minua itseäni miellyttää se, että Kiekkomaailman väestöön kuuluu muitakin älyllisiä lajeja ihmisten lisäksi, sellaisia kuten ihmissudet, vampyyrit, peikot ja kääpiöt. Meidän maailmastammehan toinen älyllinen laji, neandertalinihminen, oli hävinnyt kokonaan jo noin 40.000 vuotta sitten. Floresinihminen oli hävinnyt vasta jonkin verran aikaisemmin. Mainitsen tämänkin lajin, koska huolimatta pienestä aivotilavuudestaan sillä oli saattanut olla yhtä suuret älynlahjat kuin myöhäisillä pystyihmisillä. Toisaalta viimeiset pystyihmisistä ovat saattaneet elää samoihin aikoihin kuin viimeiset floresinihmisistä.

Terry Pratchettin Kiekkomaailmaan sijoittuva romaani Niistäjä on julkaistu vuonna 2011 nimellä Snuff ja suomeksi viisi vuotta myöhemmin.

Niistäjän juoni alkaa siitä, kun paikallinen diktaattori Vetinari määrää työholistin Vartiostonsa komentajan Sam Vimesin lähtemään puolisonsa, hirveän rikkaan lady Sybilin, kanssa maalaiskartanoon lomalle. Vaimoke oli itse asiassa toivonut tällaista jo pitkään.

Sam Vimes on entinen katujen kasvatti ja kokenut katupappelija, joka oli myöhemmin onnistunut luomaan menestyksellisen uran poliisivoimissa. Hän on hirvittävän pätevä, ja sitä paitsi rehellinen. Ja Vetinari vaikuttaa luottavan häneen.

Vetinarin valtakunta on diktatorisesta hallinnostaan huolimatta oikeusvaltio. Minua miellyttää tämä. Vetinarikin on mielestäni hienosti luotu persoona.

Vimesillä ja Sybilillä on myös pieni poikansa mukana lomareissulla. Tämä Sam Vimes nuorempi pitää erityisen paljon ulostetta käsittelevistä kirjoista. Niiden ansiosta hän on myös oma-aloitteisesti saanut tartuttua muunkinlaiseen kirjallisuuteen.

Komentaja Vimes joutuu nyt kohtaamaan maaseudun kurjan tylsyyden ja pelottavat luonnoneläimet, joista hänellä ei ole kokemusta. Suurella henkilökunnalla varustettuun kartanoon heitä seuraa myös Vimesin taatusti luotettava ja vakaa "herrasmiespalvelija", jolla on hieman samanlainen tausta kuin isännällään. Palvelija ei kuitenkaan ole poliisilaitoksen palveluksessa eikä ole siellä koskaan ollutkaan.

Maaseudulla ihmisillä on myös erilaiset tavat ja erilainen mentaliteetti kuin kaupungissa.

Sen lisäksi että hän pääsee nyt olemaan enemmän poikansa kanssa, Vimes pelkää muuten joutuvansa kokemaan täyttä tylsyyttä aivan koko lomansa ajan.

Mutta vanhan poliisin nenä on vainukas. Rikos haisee siihen.

Ja mitä tästä sitten seuraa, kun tällainen poliisi pistää nenänsä asioihin oman toimivalta-alueensa ulkopuolella.

Niistäjässä käsitellään paljon hiisiongelmaa. Jos en hiisiä aikaisemmin ole tässä maininnut, niin näitä pidetään kirjan maailmassa jonkin verran haitallisena väkenä. Toisaalta hiidet kuuluvat siinä myös älyllisiin lajeihin, vaikka voivatkin olla muulajisten mielestä aikamoinen riesa.

Tässä romaanissa ei käsitellä ollenkaan Kiekkomaailman maantiedettä, ja magiakin on paikalla vain viitteenomaisesti. Sen sijaan eri älyllisten lajien enemmän tai sitten vähemmän rauhaisa rinnakkaiselo samalla planeetalla tuodaan voimallisesti esiin.

Ja täytyy sanoa, että uppouduin kirjan maailmaan oikein urakalla.

6 kommenttia:

  1. Mitäpä outoa oikeastaan siinä, että tuollaisessa Maan olosuhteista aika lailla eroavassa maailmassa diktatuurikin on oikeusvaltio.
    Voisihan se sitä teoriassa olla Maan päälläkin, mutta täällä diktaattorille tulee aina jossain vaiheessa paineita pitää oppositio kurissa oikeusvaltion periaatteita venyttämällä, kunnes ne rikkoutuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oikeusvaltio sinänsä tarkoittaa sitä, että maassa toimitaan lakien mukaan eikä hallitsijan mielivallan. Perustuslaillinen monarkia olisi siinä kyseessä siinä erityisessä mielessä, että hallitsijan toimia eivät rajoita muut asiat kuin lait hänen järkensä ja omatuntonsa ohella.

      Tosin ruhtinas Vetinari ei välttämättä aina ole ollut syyllistymättä omapäisyyteen. Mutta sellaisia ne suuret hallitsijat ovat.

      Poista
    2. Sitähän oikeusvaltio todellakin tarkoittaa, että rikokset ja rikosseuraamukset sekä viranomaisten toimivaltuudet on yksityiskohtaisesti kirjattu lakiin ja niistä pidetään kiinni.
      Vastakohta on poliisivaltio, jonka viranomaiset voivat toimia mielivaltaisesti eikä oikeuslaitoksella ole merkitystä paljon muuten kuin näytösoikeudenkäyntien kulisseina.

      Mutta missä vaiheessa oikeusvaltio alkaa siirtyä poliisivaltion puolelle, jos laissa säädetään yksityiskohtaisesti viranomaisille aina vain laajempia valtuuksia?

      Poista
    3. Niin. Hyvä kysymys. Onko niin, että poliisivaltiokin voi ainakin periaatteessa olla oikeusvaltio?

      Poista
    4. Sanoisin että ei voi, koska hyvinkin laajoilla valtuuksilla toimittaessa noudatetaan kuitenkin lakia, mitä poliisivaltiossa ei tarvitse tehdä.

      Poista