Viime viikon perjantaina 18.7.2017 islamilaisen terrorismin kannattaja hyökkäsi Suomessa Turussa ohikulkijoiden kimppuun veitsellä. Murhia hän sai lopulta aikaiseksi kaksi ja useat muut loukkaantuivat enemmän tai vähemmän vakavasti. Hyökkäyksen kärki oli kohdistettu ilmeisesti naissukupuolen edustajiin.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) oli raukkamaisen iskun tapahduttua lausunut viisaasti, että vihaan ei pidä vastata vihalla (miehen Twitter-viesti asiasta täällä).
Venäläinen kirjailija Leo Tolstoi (1928-1910), jonka suurin piirtein koko suomennetun tuotannon olen lukenut, oli vanhoilla päivillään kokenut uskonnollisen kriisin. Vielä Sodan ja rauhan ja Anne Kareninan julkaisujen aikoihin mies oli ollut melko lailla nk. normaali kristitty. Em. uskonnollinen kriisi merkitsi hänelle sitä, että hän rupesi uskomaan, että kaikki ja kaikenlainen väkivalta mistä syystä tahansa on väärin. Hän jopa tuomitsi tuomioistuinten tuomarit, sillä Jeesus oli lausunut Vuorisaarnassaan, ettei pidä tuomita. Tsaarin hallinnolle hän ehdotti, että kannattaisi kokeilla valtiovaltaa vastaan toimivia anarkisteja vastaan rakkautta.
Tolstoi muuten vaikutti suuresti myöhempään Intian vapautusaktivistiin Mohandas Gandhiin, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa, ja kannatti esperanton kieltä kansainväliseksi apukieleksi.
"Tsaarille tai kelle hyvänsä, mitä haluat, mutta ei sitä, mikä Jumalan on."
Mitäs jos me rupeaisimme rakastamaan muslimeita? Luopuisimme kokonaan väkivaltaisesta vastarinnasta.
Jos näin olisi tehty jo 600-luvulla, jolloin islam syntyi, niin uskonnon perustaja profeetta Muhammad olisi kukistunut ennen pitkää alettuaan raiskaamaan orjattariaan. Tai jos ei olisi, niin hänen seuraajansa jatkettuaan islamilaista pyhää sotaa ulkomaille alistaakseen maailman islamille, olisivat laonneet kuin kypsä kaura rakkauden edessä.
Entäs sitten natsit. Jos heidät olisi otettu vastaan rakkaudella, niin kansallissosialistinen Saksa olisi ennen pitkää tuhoutunut omaan mahdottomuuteensa. Ei, natsit eivät olisi suinkaan kyenneet vastaamaan väkivallalla rakkauteen. Kun natsi-Saksa hyökättyään ensin Tanskaan ja Norjaan hyökkäsi Ranskaan, Belgiaan ja Alankomaihin, niin näiden maiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan olisi vastarinnan sijaan pitänyt antautua sovinnolla. Väkivallattomuus ja rakkaus voittavat kaiken! Natsit olisivat tosiaankin parin vuoden sisällä kukistuneet. Järki sanoo näin!
Ja jos puhutaan vielä intiaaneista. Jos nämä olisivat suosiolla avanneet sylinsä valkoisille maahanmuuttajille sen sijaan että vastustivat näiden maananastuksia ja väkivallantekoja asein, niin valkoisten rynnistys olisi loppunut siihen.
Aikoinaan muslimit aloittivat neekeriorjuusinstituution. Jos neekeriyhteiskunnat ja -yhteisöt olisivat avanneet sylinsä muslimiorjuuttajille, niin ei olisi ollut kohta neekeriorjuutta ollenkaan.
Avatkaamme siis sydämemme islamistiveitsimiehille ja muille pahantekijöille pääministeri Juha Sipilän ja Leo Tolstoin hengessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti