torstai 20. heinäkuuta 2017

Nykyisenkaltainen sosialidemokratian utopia saa minussa aikaan korvikkeita

Vasta äsken annoin ymmärtää arvostavani bernsteinilaista sosialidemokratiaa. Pidän siitä, koska se on sosiaalinen aate eikä siitä ominaisuudestaan huolimatta ole utopistinen.

Mutta siteeraan hieman itseäni:
Monikulturismi. Monikulttuurisuudessa on kyse siitä, että yhteiskunta on jakaantunut toisiaan kyräileviin lahkokuntiin. Monikulturismi taas on poliittinen monikulttuurisuutta ajava vihaideologia. Monikulturismi kannattaa sellaista ajatusta, että ihmisen oikeudet riippuvat siitä, mihin ryhmään hän kuuluu. Ajatuksena on se, että jotkin ryhmät ovat enemmän uhreja kuin toiset. Valkoihoisuus, punaisen lihan syöminen, kristinuskotaustaisuus ja miespuolisuus vähentävät pisteitä monikulturismin uhrihierarkiajärjestelmässä. Toisaalta miespuolinen ainakin jonkin verran tummaihoinen lihaa syövä muslimimies on kaikkivaltias jokeri, joka voittaa järjestelmässä eniten pisteitä. Ideologiaan kuuluu myös se, että heikosti pisteitä saaneilla on vähiten sananvapautta. Monikulturismi myöskin vihaa poliittisesti riippumatonta tiedettä ja toisinajattelijoita.
Eduard Bernstein oli mielestäni varsin tolkullinen poliittinen ajattelija. Nykyisenkaltainen sosialidemokratiaan pesiytymään päässyt utopismi aikaansaa minussa kuitenkin sosialidemokratian korvikkeita.

Joten siksi kysyn: Miksi olla sosialidemokraatti, jos ei ole pakko?

Miksi ei olla sen sijaan sekä täyssydäminen että -järkinen porvari?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti