Täytyy myöntää, että minä pidän Jeesuksesta. Ja uskon, että vaikka hän ei olisi ollutkaan Kristus, häntä voisi pitää merkittävänä historian henkilönä. Omissa aivoissani tällaisen arvonimen Jeesus Nasaretilaiselle tuo jo pelkästään se, että hän keksi etiikkaan ja moraaliin liittyvän maksiimin "mikä ihmiselle on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista".
Pidän Jeesuksesta myös siksi, että kun häntä tultiin yöllä vangitsemaan, hän kielsi itsensä puolustamisen asein.
Kolmanneksi pidän hänestä siksi, että hän halusi aidosti tulkita Mooseksen lakia siten, että se ei kävisi liian suureksi taakaksi juutalaiselle kansalle.
Ja nyt taitaa muuten olla minulla ensimmäinen sellainen joulu, jolloin olen de facto uskonnoton. Tarkoitan, että kristinuskolla on minulle tätä nykyä kulttuurisen lisäksi enää pragmaattinen ja instrumentaalinen arvo.
Mutta, kuten sanottu, pidän Jeesuksesta. Sääli, että ei tiedetä, minä vuonna täsmälleen hän syntyi. Sääli on myös, että se kurja, joka kehitti kristillisen ajanlaskun, jätti siitä pois vuoden nolla. Noh, siihen aikaan eli 500-luvun alkupuolella Euroopassa käytössä ollut roomalainen numerojärjestelmä ei tuntenut nollaa. Intialaiset numerot saapuivat maanosaamme vasta vuosisatoja myöhemmin ja ne yleistyivät vasta 1400-luvulla jKr. Mutta munkki Dionysius Exiguus olisi voinut halutessaan keksiä uuden numerojärjestelmän.
Sääli on myös se, että Uuden testamentin Jeesuksen syntymään liittyvät tarinat saattavat kaikki olla fiktiivisiä.
Sattuneista syistä julkaisen tämän vasta joulupäivänä. Kerron myöhemmin, miten jouluni oli mennyt.
Hyvää kristillistä tai sellaista, millainen kullekin sopii, joulua kaikille lukijoilleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti